23.12.2019 

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
(Luuk. 2:1_14)

Jouluevankeliumi – Koulussa, jossa kävin, opeteltiin Luukkaan jouluevankeliumi ulkoa. Koko luokka lausui sen yhteen ääneen joulujuhlassa. Kun lapseni (jotka kävivät saman koulun) olivat oppineet jouluevankeliumin, traditioksemme tuli, että joku meistä tai kaikki yhdessä lausuimme jouluevankeliumin ennen jouluateriaa.
Se oli se vanhempi versio, jossa Kyrenius oli Syyrian maaherrana, Joosef oli Daavidin huonetta ja sukua, ja Maria oli raskaana, eikä heillä ollut sijaa majatalossa. Ja paimenet olivat kedolla.
Viime vuosina nuorin poikani on lukenut jouluevankeliumin. Tänä Jouluna ajattelin pyytää häntä lukemaan vanhan version. Siinä sanat ja sanajärjestykset ovat ’silleen kuin niiden pitää…
On se vaan hassua, miten sitkeästi jotkut vanhat, aikoinaan opitut asiat jaksavat pitää kiinni asemastaan siellä jossain selkäytimessä…

Mutta enkeli saa ilmoittaa suuren ilosanoman kaikelle kansalle miltei täysin vanhemman version mukaisesti. Sanajärjestys vain on hieman eri, mutta siitä viis: kun Herran kirkkaus loistaa paimenten ympärillä, ei käännösversioilla ole merkitystä. Siinä ollaan Pyhän äärellä, ihmettelemässä Jumalan tekoa. Vapahtaja, Kristus, on syntynyt Betlehemissä.
Enkelijoukko tosin ylisti ennen Jumalaa korkeuksissa, ja maahan rauhaa ihmisille, joita kohtaan Hänellä oli hyvä tahto. Uudempi käännös julistaa, kuinka Jumala rakastaa heitä – tai siis meitä. 🙂

Kuvaelmassa – Viime viikolla vietimme ystävieni kanssa joulujuhlaa, jossa mm. eläydyimme jouluyön tapahtumiin. Jokainen valitsi eri roolin kuin viime vuonna.
Kun Joosef ja Maria olivat löytäneet eläinsuojaan, Jeesus oli syntynyt, enkelit olivat ilmoittaneet paimenille Vapahtajan syntymästä ja kun nämä olivat tulleet tervehtimään vastasyntynyttä, jäimme kaikki hiljaa seimen ääreen. Joosef, enkelit, paimenet, majatalon isäntä ja evankeliumin lukija ihmettelivät siinä sitä, mitä tapahtui tuona yönä kauan sitten  Betlehemissä.
Yhtäkkiä tunsimme, kuinka Pyhä laskeutui siihen, keskellemme. Jouluyön tapahtumat heräsivät meissä syvemmällä tavalla eloon.

Maa on niin kaunis – Lumen Valo

Mysterium – Eilen olin erään ystäväni kanssa Lumen Valon Mysterium -joulukonsertissa. Se on ollut jokavuotinen traditiomme. Kymmenettäköhän kertaa jo, emme muista, olimme kuuntelemassa Lumen Valon kirkasta, rikasta ja pehmeäntäyteläistä (tai miten tuota nyt kuvaisi) laulua. Uspenskin katedraalissa on upea akustiikka.
Kuuntelen yleensä konsertteja silmät kiinni, niin nytkin. Kultakehyksiset ikonit häviävät verkkokalvolta, kalliosuojan pienestä seimestä säteilee kirkkaus ja pyhyys.

Mietin Mariaa: hän on juuri synnyttänyt, kivut ovat poissa, pieni kapaloitu nyytti nukkuu sylissään. Joosef katsoo ääneti vieressä. Hämärän luolan kolkkous ja koleus haihtuu: Pyhän läsnäolo muuttaa kaiken. Jumalan Valo tuli maailmaan.
Hänen Valonsa tulee meidänkin keskellämme, elämäämme. Hän on kanssamme. Riittää, että muistamme sen..    

One Still Night – Sovereign Grace Music

”Eräänä hiljaisena yönä Maria heräsi
hämmentyneenä, vapisten
enkeli kertoi hänelle: pieni lapsi syntyisi pian
kuninkaiden Kuningas
joka tulisi kantamaan piikkikruunua

’Kunnia Jumalalle’ lauloivat enkelit
’Immanuel syntyi teille tänään
rauha maan päällä ja ihmisillä hyvä tahto
Immanuel on tullut Betlehemiin’

Eräänä hiljaisena yönä Joosef näki unessa näyn
hänen kihlattunsa synnyttäisi lapsen
Vapahtaja syntyisi vapauttamaan meidät synnistä
eikä Hänen valtakunnallaan ole loppua
Eräänä yönä näkyi Valo
jota pimeys ei koskaan voi voittaa”  

Siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa!

Muut tekstit: Ps. 96: 1-3, 6-10, Jes. 9: 1-6 ja Tit. 2: 11-14.

14.12.2019  

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.  (Matt. 1: 18-24)

Joosef oli hieno mies. Hän halusi toimia lakien ja säädösten mukaisesti. Mutta vielä vahvempana hänessä vaikutti myötätunto ja hienotunteisuus kihlattuaan kohtaan. Hän ei halunnut tälle sitä ankaraa kohtaloa, joka tätä olisi odottanut, jos hän olisi toiminut tuonaikaisen lain edellyttämällä tavalla.
Joosefilla oli hyvä sydän. Ehkä nämä hänen ominaisuutensa olivat vaikuttamassa siihen, että Jumala oli valinnut hänet huolehtimaan Pojastaan, jonka syntyisi maailmaan suurta tehtävää varten.

Joosefin tehtävä ja vastuu oli suuri. Siihen tarvittiin myös herkkyyttä kuunnella Jumalan viestejä ja kuuliaisuutta noudattaa niitä.
Enkelin ilmestyminen unessa oli hyvin todellinen Joosefille.  Unesta herättyään Joosef toimi Herran enkelin kehottamalla tavalla.

Syntynyt Pyhästä Hengestä – Usein ihmettelen sitä, kuinka vaikea joidenkin – pappienkin – on uskoa Marian neitseelliseen raskauteen. Koetan ymmärtää sitä siten, että ehkä he eivät ole kokeneet ihmeitä elämässään. Ehkä vain se, mikä on järjellä selitettävissä ja ymmärrettävissä, on heille todellista, tai sellaista minkä uskaltaa ajatella mahdolliseksi.
Ehkä joku kokee, että vaatii rohkeutta uskoa sellaiseen selittämättömään, jota yliluonnolliseksikin kutsutaan.
Toivoisin että erityisesti ne kirkon työntekijät, jotka kamppailevat tämä asian (ja uskontunnustuksen, jossa tämä asia on osana) kanssa, voisivat tavalla tai toisella saada luotettavaa tietoa tai kokemusta siitä, kuinka voimallisesti Jumala toimii tänäkin päivänä ihmisissä. Ehkä silloin ajatus minimaalisen pienen siittiösolun luomisesta Marian kohtuun ei tuntuisi niin ylitsepääsemättömän vaikealta…

Joosef – samoin kuin Maria – kesti kaiken sen paheksunnan ja arvostelun, jonka osaksi suvun, tuttavien ja muiden kaupunkilaisten silmissä joutui. Sillä pienessä kaupungissa tämä avioton raskaus oli varmasti skandaali, joka kantautui kaikkien tietoon.

Maria sai kerätä voimia ja rohkeutta ja vahvistua uskossaan sukulaisensa Elisabetin luova 3 kk:n ajan. Mutta kun Maria palasi Nasaretiin, väljät vaatteetkaan eivät voineet enää peitellä asiaa. Viimeistään silloin Marian raskaus (ehkä siihen saakka vaiennettu salaisuus) alkoi paljastua läheisille ja muille tuon pienen kaupungin asukkaille.

Eräs läheiseni on kertonut, miten hän lapsena sai kärsiä siitä, että oli syntynyt perheeseen, jonka isä ei ollut hänen biologinen isänsä. Hän kertoo, että se on varjostanut hänen koko elämäänsä. Hän syntyi pienellä paikkakunnalla, joten kaikki tiesivät, miten asianlaita oli.
Oli sota-aika ja ihmiset kamppailivat monenlaisten paineiden alla. Pieni, viaton lapsi joutui kärsimään siitä, että perheen isä ei ollut hänen biologinen isänsä.
Tuohon aikaan  ja myöhemminkin – tuollaista tilannetta pidettiin niin häpeällisenä, että sitä yritettiin salata niin hyvin kuin vain voitiin. Itsekin sain kuulla läheisestä sukulaissuhteestamme vasta omien lasteni ollessa aikuisiässä.  

Marian ja Joosefin perheeseen syntynyt ja siinä varttunut lapsi ja tämän elämä ei ollut tarkoitettu salailtavaksi. Siitä kaikui tieto vähitellen joka puolelle maailmaa, ja nykyään ei ole enää montaakaan kolkkaa maailmassa, jossa ei tiedettäisi, kuka Jeesus on.    

Joosefista isänä ei kerrota Raamatussa juuri mitään, kuten ei Mariastakaan äitinä. Arvailuksi jää, millainen olivat Jeesuksen elämän ensimmäiset vuodet, ensin pakolaisena Egyptissä ja sitten pienessä Nasaretin kaupungissa.
Kuvittelen sekä Marian että Joosefin olleen lämpimästi ja rakastavasti huolehtivia vanhempia. Joosef antoi hyvän miehen mallin Jeesus-lapselle. Varttuessaan Jeesus saattoi seurata Joosefin työskentelyä puusepänverstaassa. Tämänkin ajattelen olleen Jumalan tietoista valintaa: Jeesus ei syntynyt esim. Jerusalemissa asuvan papin perheeseen. Se olisi hengellisten johtajien mielestä ehkä ollut sopivampaa, helpommin hyväksyttävää. Mutta millaisia jännitteitä olisikaan syntynyt Jeesuksen varttuessa ja alkaessa puhua uskontoon liittyvistä asioista kasvatti-isänsä kanssa…
Kun Jumala päätti tulla ihmisen muotoon, Hän valitsi vanhemmat, jotka asuivat vaatimattomissa oloissa tavallisen kansan keskellä.

Ja missä Jeesus syntyi? Mitä vähäisimmässä paikassa: eläinten suojassa. Miten kaunis, hellyttävä ja koskettava kuva siitä, kuinka Jeesuksen syntymä muutti kaiken. Erämaassa Jumala oli ilmestynyt kansalleen Hänelle pystytetyssä ilmestysmajassa ja Jerusalemissa Häntä palvottiin Hänelle rakennetussa valtavassa, kullalla koristellussa temppelissä.
Mutta kun Hän päätti syntyä ihmiseksi ihmisten keskelle, ei ollut korkeita pylväskäytäviä eikä saleja, ei edes seiniä ympärillä. Ehkä juuri se on koskettanut ja yhä koskettaa sellaisiakin, joita uskoon liittyvät asiat eivät niin kiinnosta: pieni Jeesus-lapsi oljilla härkien kaukalossa.
Pieni lapsonen vanhempineen oli ehkä kylmissään tuona yönä. Ajatus tuosta yöstä ei sen sijaan jätä kylmäksi. Sitä muistetaan monin tavoin ympäri maailmaa taaskin, yli 2000 v. myöhemmin. Maailman Vapahtaja syntyi köyhyyteen. 

Keskiaikaisissa ja uudemmissakin maalauksissa ja ikoneissa Jeesus-lapsi on perinteisesti kuvattu äitinsä Marian sylissä. Yllä olevassa kuvassa (Jerusalemista) Marialla on kyllä paljon enkeleitä ympärillään, mutta ei puolisoaan.

Viime viikolla olin ryhmävierailulla Espoon karmeliittaluostarissa, jossa asuu ja toimii tällä hetkellä 3 sisarta. Valoisa, iäkkäämpi sisar Maria kertoi karmeliittasääntökunnasta ja luostarin toiminnasta. Hän kertoi että ekumeenisuus eri kristillisten kirkkokuntien välillä on lähellä hänen sydäntään.

Tuon luostarin alttaritauluna toimii ikkuna, josta avautui näkymä luontoon. Sen toisella puolella on pieni taulu, jossa Maria pitää sylissään pientä Jeesus-lasta. Toisella puolella olevassa taulussa Jeesus on kuvattu n. 3-4-vuotiaana Joosefin sylissä.

Vaikka ortodoksinen ja katolinen kirkko kunnioittavakin Joosefia pyhänä, Maria on kristillisessä traditiossa saanut huomattavasti suuremman huomion kuin Joosef.
Kumpikin oli Jeesuksen lapsuusvuosina varmasti kasvattajina Jeesukselle yhtä tärkeitä ja rakkaita. Mutta siinä vaiheessa, kun Jeesus oli alkanut palvelutyönsä, Raamattu kertoo vain Mariasta ja Jeesuksen veljistä. Ehkä Joosef oli jo niin vanha, ettei pystynyt liikkumaan kotoaan, tai sitten hän oli kuollut.
Minusta se, miten Joosefin kävi, olisi ansainnut edes yhden jakeen maininnan UT:ssa. Mutta Joosef oli jo tehnyt tehtävänsä, ja nyt huomio oli siirtynyt hänen kasvattipoikaansa.

Marian rooliin minun on äitinä helpompi eläytyä kuin Joosefin. Mutta 4. adventtisunnuntain evankeliumiteksti laittaa kuitenkin miettimään enemmän Joosefin osaa. Ja sitä kautta kaikkia niitä isiä, jotka jossain kohtaa elämässään ovat – syystä tai toisesta – joutuneet isänroolissaan ikään kuin sivuun.  

Moniko isä (tai äiti) joutuu viettämään tämän tulevankin Joulun erossa lapsistaan? Heitä on paljon. Joskus he ovat omalla toiminnallaan itse aiheuttaneet tilanteen, joskus eivät.
Joka tapauksessa voi vain kuvitella, kuinka paljon surua se aiheuttaa niin vanhemmissa kuin lapsissa; varsinkin jos lapset ovat vielä kasvuiässä.

Entä ne lapset, jotka eivät tiedä isästään? – Eilen oli uutisissa juttu luovutetuista siittiöistä syntyneistä lapsista, jotka ovat syntyneet lahjasoluhoitojen avulla ja kuulleet taustastaan vasta myöhemmällä iällä. Samassa perheessä voi olla monta lasta, joilla jokaisella on eri biologinen isä.
Aiheesta pro gradu–tutkielmaa tekevä sosiaalipsykologian opiskelija Anni Sepponen toteaa, että ei tiedetä, miten nämä lapset asian kokevat.  
Tieto omasta alkuperästä on usein shokki. Se voi aiheuttaa jopa järkytystä ja vihaa siitä, ettei asiasta ole kerrottu aiemmin. Pahimmillaan tunnetaan, että oma siihenastinen elämä on ollut valheellinen.
Päällimmäisenä on kuitenkin kiinnostus: mitä tämä tarkoittaa ja mikä tämä juttu edes on, A.S. kertoo.

Identiteetti uusiksi – ”Perimästä huolimatta kasvatti-isä on se ainoa oikea isä”, toteaa jutun lopussa eräs lahjasolusta alkunsa saanut nuori aikuinen. Jollakin voi olla täysin toisenlainen kokemus.
Joka tapauksessa oma identiteetti menee kuitenkin uusiksi, kun saa kuulla ettei kasvatti-isä olekaan biologinen isä. Sukujuuret, perityt ominaisuudet, taipumukset ja lahjat, sukulaiset – monet asiat herättävät varmasti kysymyksiä.

Jeesus syntyi eläinsuojaan ja varttui pienessä syrjäisessä kaupungissa, kaukana metropoleista. Hän näki äitinsä hoitavan kotiaskareet ja isänsä työskentelevän verstaassaan. Tämä perhe oli osa hänen identiteettiään.
Mutta todellisen identiteettinsä hän tunsi sisimmässään: hän oli taivaallisen Isänsä lapsi. Sen hän ilmaisi selkeästi 12-vuotiaana Jerusalemin temppelissä, josta huolestuneet vanhemmat hänet löysivät.
Kun Maria sanoi: ”Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme”, Jeesus vastasi: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona? (Luuk.2:48-49)

Miten näkökulma muuttuukaan, kun otetaan mukaan taivaallinen aspekti. Tämä on meidänkin todellinen identiteettimme; olemme taivaallisen Isämme lapsia. Jumala haluaa meidän löytävän ja tiedostavan todellisen identiteettimme. Sen vuoksi Hän lähetti Poikansa maailmaan.

Jeesus tuli sytyttämään Valon pimeyteen. Kuten enkeli sanoi Joosefille: ”Hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Jeesus-nimi tarkoittaa pelastusta.)
Hän haluaa sytyttää Valon sydämiimme ja elämäämme. Valon, joka on vahvempi kuin mikään maallisesta näkökulmasta nähty tai koettu asia, tilanne, ajatus, tunne tai kokemus.
Hänessä inkarnoitui Rakkaus, joka voi parantaa ja uudistaa kaiken sen, mikä on särkynyt.

Jumala ilmoitti Jeesuksen identiteetin kasteessa sanoen: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Luuk.3;22)
Jeesus tuli antamaan meille uuden identiteetin, joka ei perustu biologisiin tai muihin fyysisen tason tekijöihin. Hän tuli kutsumaan meitä valtakuntansa – taivaan valtakunnan – kansalaisiksi.

Taivaallinen identiteetti – Uskaltautuisimmeko – vaikka tänä Jouluna – omaksua tuon identiteetin itsellemme ihan täydesti: että olivatpa maalliset vanhempamme keitä tai millaisia tahansa, taivaallisen todellisuuden näkökulmasta olemme taivaallista sukua, taivaallisen Isämme lapsia. Se on todellinen identiteettimme, jonka Hän toivoo meidän löytävän.

Immanuel – Jumala näkee ne asiat, joiden kanssa täällä kulloinkin kompuroimme ja kamppailemme. Hän haluaa tulla luoksemme, avuksemme, Valoksi elämäämme.
Enkeli kehotti Joosefia antamaan Jeesukselle toiseksi nimeksi Immanuel. Se tarkoittaa: Jumala kanssamme.

Valomme ja Vapahtajamme, kiitos että tulet luoksemme ja olet kanssamme, tänäkin Jouluna. 🙂 

Tu Scendi Dalle Stelle – Andrea Bocelli laulaa jo lapsena oppimansa joululaulun:

”Sinä tulet alas tähdistä
Taivaiden Kuningas, tulet kylmään luolaan
Taivaallinen lapseni, näen sinun värisevän
siunattu Jumala, kuinka paljon Sinulle maksoikaan
se että rakastat minua
Sinä, maailman Luoja, vailla vaatteita ja tulen lämpöä
Sinä valittu, pieni lapsi, tulit köyhyyteen
se saa minut rakastamaan sinua vielä enemmän
sillä Rakkaus teki sinut köyhäksi”

Muut 4. adventtisunnuntain tekstit ovat: Ps. 130: 5-8, 1. Moos. 21: 1-7 ja Hepr. 6: 13-19.

9.12.2019. Kun taivas tulee esiin pilviverhon takaa monen sadepäivän jälkeen, kaikki tuntuu erilaiselta. Auringon hymy nostaa hymyn omaankin olemukseen. – Osaisinkohan arvostaa sitä yhtä paljon, jos sen näkisi aina?

Valoa kaivatessa koetan etsiä ilon aiheita pienistä asioista. Kuten karpalon kokoisista minitomaateista, jotka toin vihreinä raakileina syksyllä sisälle ja jotka kypsyvät hiljalleen ikkunalaudalla. Tuovat kivan värilisän ruoka-annoksiin.;)
Chilit, jotka myös toin sisälle lämpimään ja ovat liian väkeviä syötäväksi, ilahduttavat ihan vaan värillään. Saavat olla Jouluun saakka ainakin,

Kunpa muistaisikin niinä hetkinä, jolloin tuntuu pimeältä ja ankealta, että valo tulee taas pian esiin. Niin kuin viikko sitten, jolloin maa sai lumipeitteen. Ja kuten eilen, kun aamusta iltapäivään sininen taivas oli näkyvissä. Nyt jaksaa taas odotella. Myös sitä todellista Valoa, jonka tulemista Maan päälle me muistamme ja juhlimme parin viikon kuluttua.

Jeesus sanoi:
”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!” (Matt. 11: 11-19)

Jeesuksen sanat laittavat miettimään: ei yksikään toinen ollut tuolloin ollut Johannesta suurempi. Miksi Jeesus sanoi niin?
Johannes Kastajan arvellaan olleen Jeesuksen serkku. Itse ajattelen heidän saattaneen olla pikkuserkkuja, koska heidän äideillään, toisilleen sukua olevilla Marialla ja Elisabetilla oli niin iso ikäero: toinen teinityttö, toinen iäkäs.

Tunnistaminen – Jeesuksen ja Johanneksen sukulaissuhde ei kuitenkaan käsittääkseni liity tähän asiaan muutoin kuin että sen vuoksi Johannes kohtasi Jeesuksen jo ennen kuin nämä olivat syntyneet tähän maailmaan; Kumpikin oli vielä äitinsä kohdussa, kun tuona tunnistamisen hetkenä Pyhä Henki täytti Johanneksen. Ja äitinsä Elisabetkin sai osansa Pyhän Hengen vuodatuksesta. Hän tunnisti Marian kantavan tulevaa Messiasta sisällään.

Avaaja – Mutta mistä syystä Jeesus sanoi Johannes Kastajan kuoltua että tämä oli suurin siihen asti syntyneistä? Koetin löytää raamatunkohdista vastauksia. Useasti toistuva teema on avaaminen.  Johannes avasi tietä taivasten valtakunnan tulemiselle ja tunnistamiselle.

Taivasten valtakunta on tullut lähelle – Kun Jeesuksen palvelutyön alkamisen ajankohta lähestyi, Johannes Kastaja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt.3:2)

Johannes kehotti ihmisiä parannuksen tekoon ja kastoi heitä. Kun fariseuksiakin tuli kasteelle, hän sanoi heille: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. (Matt.3:11)

Kun papit ja leeviläiset tulivat Johanneksen luo kysymään kuka tämä oli, Johannes vastasi: ”En minä ole Messias.” Mikä sitten? Elia? Luvattu profeetta? 
Toisten inttäessä häneltä täsmennystä Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”(Joh.1:20-23)

Johannes valmisti ihmisiä, jotta nämä voisivat Vapahtajan saapuessa tunnistaa Hänet ja lähteä seuraamaan Häntä. Mutta sitä ei tuo erämaan profeetta osannut aavistaa, että tämä pyytäisi häneltä kastetta. 

Taivaat aukenivat – Kun Johannes oli kastanut Jeesuksen, Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Mark.1:9-11)

Nuo sanat Jumala haluaa sanoa jokaiselle meistä. Hän haluaa meidän tietävän, kuinka rakkaita me olemme Hänelle. Ja muistavan, että kun käännymme Hänen puoleensa, taivaat ovat avoinna meille. Vaikkemme sitä itse havaitsisi, Hän näkee meidät ja haluaa sanoa meille, lapsilleen: ”Sinä olet minun rakas tyttäreni/poikani. Kuinka äärettömän tärkeä ja rakas oletkaan Minulle!”

Johannes avasi tien – Jerusalemissa Jeesus sanoi (ilmeisesti ylipapeille ja kansan vanhimmille): ”Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä.” (Matt.21:32)
Tie on avattu. riittää kun luottaen alkaa sitä kulkea. Jeesus haluaa pudottaa suomut silmiltämme näkemään taivaan todellisuutta. Siinä todellisuudessa kaikki näyttäytyy uudessa valossa.

Mikä voisi avata meitä näkemään, oivaltamaan ja muistamaan, kuinka lähellä taivas on meitä? Että se on vain ajatuksen päässä meistä. Että kun käännämme huomion Jumalaa kohti, taivas on jo läsnä. Jumala näkee, kuulee, rohkaisee, valaa toivoa: silloinkin kun kaikki näyttää pimeältä, Valo on lähellä.   

Taivasten valtakunta murtautumassa esiin – Jeesus sanoi: ”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.”
Johannes avasi tietä taivasten valtakunnan tulla. Hän avasi tietä jollekin sellaiselle, joka oli tulossa ja joka oli jo lähellä.

Usein taivasten valtakuntaa ajatellaan jossain Jumalan korkeuksissa olevana paikkana/tilana/ulottuvuutena, taivaallisena kotina, jonne ollaan menossa. Ja sitähän se onkin.
Minua kiehtoo kuitenkin myös tuo, kuinka taivasten valtakunta on lähellä, murtautumassa esiin. Ja se, kuinka taivas on jo täällä.
Eräässä vaiheessa Jeesus sanoi: ”Jumalan valtakunta on keskellänne”.
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk17:20-21)

Eikö olisi ihanaa, jos tämä voisi olla todellisuuttamme, joka päivä, joka hetki: tieto siitä, että Jumalan valtakunta ei ole ainoastaan jossain kaukana korkeuksissa, tavoittamattomissa, vaan keskellämme, tässä ja nyt. Että me voimme hengittää Jumalan valtakunnan läsnäoloa ja–olossa, elää ja toimia siinä.

Mitä Johannes Kastajalta puuttui, kun Jeesus totesi että ”kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän? Ymmärrän tuon niin, että Johannes julisti taivasten valtakunnan tuloa, muttei ehtinyt toimia siinä. Hänen työnsä oli tehty kun Jeesuksen palvelutyö oli käynnistynyt.

Jeesuksessa taivasten valtakunta tuli läsnä olevaksi. Ne, jotka uskoivat ja uskovat Jeesus Nasaretilaiseen Kristuksena, Vapahtajana, ovat Hänen valtakuntansa asukkaita. Ja ne, jotka palvelevat Häntä, tekevät (ihannetapauksessa ainakin) työtään Hänessä, Hänen valtakunnassaan, taivasten valtakunnassa.

Viisauden teoista Viisaus tunnetaan – Mistä Viisauden seuraajat sitten voisi tunnistaa? Viisaista päätöksistä ja teoista?
Ajatella, jos me osaisimmekin toimia aina Viisaudesta käsin! Ja ne, joilla on valta päättää yhteisistä asioistamme. Kyllä olisi moni asia toisin!  🙂 

Jumala, Sinä näet kuinka tarvitsemme Viisauttasi. Emme vain omaan elämäämme, vaan koko tämä maailmamme tarvitsee Sinun Viisautesi tekoja. Anna Valosi mieleemme ja sydämeemme. Johdata meitä elämään viisaasti ja myötätuntoisesti, rauhassa toistemme kanssa; Sinun valtakunnassasi. Kiitos Valostasi!

So This Is Christmas – Celine Dion. Jouluvideo parin vuoden takaa, ja vähän etuajassa… 🙂 

Muut 3. adventtisunnuntain tekstit: Ps. 85:9-14, Mal.3:23-24 ja 2. Piet. 1: 19-21.

2.12.2019.  Valossa – Erämaavaelluksella ystävän kanssa ihastelimme pitkän aikaa sitä, kuinka aurinko kultasi pienen, puusta varisseen, pystyasentoon jääneen lehden. Näky oli melkein maaginen: kuinka tuo pieni lehti saattoikaan säteillä niin ihmeellisellä tavalla auringonvalon läpäisemänä.
Pitäisikö zoomata, tai mennä lähemmäksi? Ei, näky oli niin hurmaava, että siinä vain istuimme eväspaikalla katsellen sitä lumoutuneina.

Kuin odottaen jotakin – Tuon lehden voisi ajatella kuvaavan ihmistä erilaisissa mielentiloissa: hämmentyneenä, yksinäisenä, pelokkaana, neuvottomana; tai rohkeana, itsenäisenä, itsepäisenä ja päättäväisenä.
Oksa, josta se oli pudonnut, oli paljas. Muut lehdet nukkuivat maassa, mutta tämä oli jäänyt pystyyn, kuin odottamaan jotakin…

Valon läpäiseminä – Millaiseksi lehden tilanteen kuvitteleekaan, valon säteily muuttaa kaiken. Valo saa pienen lehden hehkumaan elämää.
Samoin on meidän elämässämme: millaisessa tilanteessa olemmekaan, se näyttäytyy aivan erilaiselta, kun annamme Jumalan Valon läpäistä sen.

Toivon Jumala haluaa tuoda elämäämme uskon, toivon, ilon, rauhan ja hyvyyden voiman.
– Ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.(Fil1:6)
– Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. (Room15:13)
– Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. (Ef.5:9)

Joulukuun Taizé -rukous:

Pyhä Henki;
Sinä täytät universumin;
ja hiljaisuuden kuiskauksessa
sanot jokaiselle:
”Älä pelkää;
Jumalan läsnäolo on
olemuksesi syvyyksissä.
Etsi ja tulet löytämään.”

Veli Roger

Jeesus sanoo:
    ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
    Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” (
Luuk. 12: 35-40)

Tulee mieleen vanhat brittielokuvat, joissa oli tuontapainen tilanne: suuren kartanon/linnan isäntä lähtee matkoille, ja uskollinen palvelija tai useampi on täydessä valmiustilassa isännän saapuessa. Joskus seistään jo ulko-ovella hevosrattaiden tai modernimman ajopelin ajaessa pihaan.

Kun osat vaihtuvat – Jeesus sanoi, että kun herra palaa ja tapaa palvelijansa valvomasta, hän kutsuu palvelijansa pöytään ja alkaa palvella heitä! Hätkähdyttävä osien vaihtuminen!
Yhtä hätkähdyttävä kuin se, kuinka Jeesus pääsiäisaterialla sitoi pyyhkeen vyötäisilleen ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja.
Pietari häkeltyi että eihän tämä käy, mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.”
”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Pietari vastusteli. Mutta Jeesus vastasi: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Johon Pietari välittömästi: ”Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” (Joh.13:8-9)

Miten vaikeaa olikaan asettua palveltavan osaan! Suostua siihen, ettei itse olekaan se, joka toimii ja saa aikaan. Suostua palveltavaksi… eikä kenenkä tahansa, vaan itse Herran palveltavaksi!

Ei ole roolin vaihtaminen helppoa nykyäänkään. Miten haasteellista onkaan sellaisen, joka on aina tottunut auttamaan toisia ja tekemään asioita toisten eteen, ruveta autettavaksi!
Ja toisaalta: miten sellainen, joka on tottunut siihen, että asiat tehdään hänen puolestaan, osaisi ryhtyä toisia palvelemaan?

Kuka palvelee? – Mieleen tulee myös, kuinka usein mahdamme ajatella että me palvelemme Jumalaa, kun itse asiassa Hän huomaamattamme palvelee – hoitaa ja kantaa – meitä, asioitamme ja tilanteitamme…  

Palvelija – Nykyään meillä länsimaissa kotiapulainen ammattina taitaa olla melkoinen harvinaisuus.  Sen sijaan on palveluammatteja ja palveluammattilaisia (joita ilman ei tämä yhteiskuntamme toimisi).
Jeesus nosti palvelijan tehtävän arvoon arvaamattomaan sanoessaan parhaasta asemasta kilpaileville opetuslapsilleen: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.”
Hän jatkoi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark.10:43,45)

Odottaminen – Kristus tuli palvelemaan meitä, ja Hän lupaa palvella niitä, jotka odottavat Häntä.
Mitä tuo odottaminen voisi tarkoittaa omassa elämässäni? 
En ajattele tässä elämänvaiheessa niinkään sitä, mitä on edessä. Pikemminkin ajattelen mitä on nyt. Miten paljon Kristus on elämässäni juuri tänään? Millä tavoin se ilmenee?
Ehkä ennen kaikkea siinä, miten ja kuinka paljon pidän Hänet mielessäni ja sydämessäni. Sitä, miten pidän yhteyttä yllä. Sitä etten omien puuhailujeni keskellä unohda Häntä. Että pyydän (annan) Hänen olla kaikessa mukana. 

Ei se mikään itsestäänselvyys ole. Miten usein huomaankaan touhuavani omin päin! Ja jossain vaiheessa iltapäivällä tai illalla totean että ai niin… suo anteeksi, unohdin aivan… unohdin Sinut…
Ja kiitän Häntä siitä, että Hän siitä huolimatta on kanssani. Hän tuntee hajamielisyyteni ja ajatusteni juoksut, Ja silti Hän rakastaa. Hän on ihmeen kärsivällinen.   

Usein olen ajatellut, millaista olisi elää luostarissa, jossa Jumala on itsestään selvästi mukana kaikessa tekemisessä, kaiken keskipisteenä. Yksinkertainen, pelkistetty elämä, ei ryntäilyä eikä rönsyilyä joka suuntaan. Jatkuva rukous palauttaa harhailevat ajatukset olennaiseen.
Joitakin aikoja luostareissa vietettyäni olen aina tavanomaiseen elämääni palattuani todennut, ettei luostarielämä kuitenkaan ole minua varten. 

Aina välillä kyselen Jumalalta: onko jotain, mitä Hän haluaisi minun tekevän. Joskus saan vastauksen, joskus en. Aika usein mietin ja kyselen, onko minulta jäänyt huomaamatta jokin juttu; jotain sellaista, mitä Hän odottaa minun tekevän. Varmaan useinkin. Mutta sitten muistan Hänen armollisuutensa. Vaikken ole kokenut moitetta asian suhteen, tiedän Hänen toivovan että olisin herkemmin kuulolla.
Uskon, että Hän toivoisi että me kaikki kääntäisimme ajatuksemme ja huomiomme omista touhuamisistamme enemmän Häneen; odottaen; kuunnellen. Luottaen siihen, että Hän tulee luoksemme. Että Hän haluaa kutsua meidät tuntemiseensa, yhteyteensä.     

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20)

Alla oleva laulu on 1100-luvulta, sanojen laatija tuntematon.  

O Come, O Come Emmanuel – Traditional Choir.

”Oi tule Immanuel ja lunasta vangittu Israel
joka suree täällä yksinäisessä pakolaisuudessa
kunnes Jumalan Poika ilmestyy
iloitse, Immanuel tulee luoksesi, Israel

Oi tule, viisautemme, korkeuksista
joka järjestit kaiken niin mahtavasti
näytä meille tiedon polku
ja opeta meille kulkea sitä

Oi tule, Iisain kannon verso
vapauta heidät Paholaisen tyranniasta
ja luottamaan Sinun vahvaan pelastavaan voimaasi
anna heille voitto kuolemasta

Oi tule Daavidin avain
ja tee taivaallinen kotimme meille avoimeksi
tee turvlliseksi tie joka johtaa korkeuksiin
ja sulje kurjuuden polku

Oi tule, sido yhteen kansojen kaipuu
kaikkien sydämet yhdistä
loppukoon surullinen erillisyys
ole Sinä meille rauhan Kuningas”

Muut tekstit: Ps. 80: 15-20, Jes. 35: 3-6 ja Hepr. 10: 35-39.