2.12.2019.  Valossa – Erämaavaelluksella ystävän kanssa ihastelimme pitkän aikaa sitä, kuinka aurinko kultasi pienen, puusta varisseen, pystyasentoon jääneen lehden. Näky oli melkein maaginen: kuinka tuo pieni lehti saattoikaan säteillä niin ihmeellisellä tavalla auringonvalon läpäisemänä.
Pitäisikö zoomata, tai mennä lähemmäksi? Ei, näky oli niin hurmaava, että siinä vain istuimme eväspaikalla katsellen sitä lumoutuneina.

Kuin odottaen jotakin – Tuon lehden voisi ajatella kuvaavan ihmistä erilaisissa mielentiloissa: hämmentyneenä, yksinäisenä, pelokkaana, neuvottomana; tai rohkeana, itsenäisenä, itsepäisenä ja päättäväisenä.
Oksa, josta se oli pudonnut, oli paljas. Muut lehdet nukkuivat maassa, mutta tämä oli jäänyt pystyyn, kuin odottamaan jotakin…

Valon läpäiseminä – Millaiseksi lehden tilanteen kuvitteleekaan, valon säteily muuttaa kaiken. Valo saa pienen lehden hehkumaan elämää.
Samoin on meidän elämässämme: millaisessa tilanteessa olemmekaan, se näyttäytyy aivan erilaiselta, kun annamme Jumalan Valon läpäistä sen.

Toivon Jumala haluaa tuoda elämäämme uskon, toivon, ilon, rauhan ja hyvyyden voiman.
– Ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.(Fil1:6)
– Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. (Room15:13)
– Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. (Ef.5:9)

Joulukuun Taizé -rukous:

Pyhä Henki;
Sinä täytät universumin;
ja hiljaisuuden kuiskauksessa
sanot jokaiselle:
“Älä pelkää;
Jumalan läsnäolo on
olemuksesi syvyyksissä.
Etsi ja tulet löytämään.”

Veli Roger

Jeesus sanoo:
    ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
    Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” (
Luuk. 12: 35-40)

Tulee mieleen vanhat brittielokuvat, joissa oli tuontapainen tilanne: suuren kartanon/linnan isäntä lähtee matkoille, ja uskollinen palvelija tai useampi on täydessä valmiustilassa isännän saapuessa. Joskus seistään jo ulko-ovella hevosrattaiden tai modernimman ajopelin ajaessa pihaan.

Kun osat vaihtuvat – Jeesus sanoi, että kun herra palaa ja tapaa palvelijansa valvomasta, hän kutsuu palvelijansa pöytään ja alkaa palvella heitä! Hätkähdyttävä osien vaihtuminen!
Yhtä hätkähdyttävä kuin se, kuinka Jeesus pääsiäisaterialla sitoi pyyhkeen vyötäisilleen ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja.
Pietari häkeltyi että eihän tämä käy, mutta Jeesus sanoi hänelle: “Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät.”
“Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!” Pietari vastusteli. Mutta Jeesus vastasi: “Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” Johon Pietari välittömästi: “Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää.” (Joh.13:8-9)

Miten vaikeaa olikaan asettua palveltavan osaan! Suostua siihen, ettei itse olekaan se, joka toimii ja saa aikaan. Suostua palveltavaksi… eikä kenenkä tahansa, vaan itse Herran palveltavaksi!

Ei ole roolin vaihtaminen helppoa nykyäänkään. Miten haasteellista onkaan sellaisen, joka on aina tottunut auttamaan toisia ja tekemään asioita toisten eteen, ruveta autettavaksi!
Ja toisaalta: miten sellainen, joka on tottunut siihen, että asiat tehdään hänen puolestaan, osaisi ryhtyä toisia palvelemaan?

Kuka palvelee? – Mieleen tulee myös, kuinka usein mahdamme ajatella että me palvelemme Jumalaa, kun itse asiassa Hän huomaamattamme palvelee – hoitaa ja kantaa – meitä, asioitamme ja tilanteitamme…  

Palvelija – Nykyään meillä länsimaissa kotiapulainen ammattina taitaa olla melkoinen harvinaisuus.  Sen sijaan on palveluammatteja ja palveluammattilaisia (joita ilman ei tämä yhteiskuntamme toimisi).
Jeesus nosti palvelijan tehtävän arvoon arvaamattomaan sanoessaan parhaasta asemasta kilpaileville opetuslapsilleen: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.”
Hän jatkoi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark.10:43,45)

Odottaminen – Kristus tuli palvelemaan meitä, ja Hän lupaa palvella niitä, jotka odottavat Häntä.
Mitä tuo odottaminen voisi tarkoittaa omassa elämässäni? 
En ajattele tässä elämänvaiheessa niinkään sitä, mitä on edessä. Pikemminkin ajattelen mitä on nyt. Miten paljon Kristus on elämässäni juuri tänään? Millä tavoin se ilmenee?
Ehkä ennen kaikkea siinä, miten ja kuinka paljon pidän Hänet mielessäni ja sydämessäni. Sitä, miten pidän yhteyttä yllä. Sitä etten omien puuhailujeni keskellä unohda Häntä. Että pyydän (annan) Hänen olla kaikessa mukana. 

Ei se mikään itsestäänselvyys ole. Miten usein huomaankaan touhuavani omin päin! Ja jossain vaiheessa iltapäivällä tai illalla totean että ai niin… suo anteeksi, unohdin aivan… unohdin Sinut…
Ja kiitän Häntä siitä, että Hän siitä huolimatta on kanssani. Hän tuntee hajamielisyyteni ja ajatusteni juoksut, Ja silti Hän rakastaa. Hän on ihmeen kärsivällinen.   

Usein olen ajatellut, millaista olisi elää luostarissa, jossa Jumala on itsestään selvästi mukana kaikessa tekemisessä, kaiken keskipisteenä. Yksinkertainen, pelkistetty elämä, ei ryntäilyä eikä rönsyilyä joka suuntaan. Jatkuva rukous palauttaa harhailevat ajatukset olennaiseen.
Joitakin aikoja luostareissa vietettyäni olen aina tavanomaiseen elämääni palattuani todennut, ettei luostarielämä kuitenkaan ole minua varten. 

Aina välillä kyselen Jumalalta: onko jotain, mitä Hän haluaisi minun tekevän. Joskus saan vastauksen, joskus en. Aika usein mietin ja kyselen, onko minulta jäänyt huomaamatta jokin juttu; jotain sellaista, mitä Hän odottaa minun tekevän. Varmaan useinkin. Mutta sitten muistan Hänen armollisuutensa. Vaikken ole kokenut moitetta asian suhteen, tiedän Hänen toivovan että olisin herkemmin kuulolla.
Uskon, että Hän toivoisi että me kaikki kääntäisimme ajatuksemme ja huomiomme omista touhuamisistamme enemmän Häneen; odottaen; kuunnellen. Luottaen siihen, että Hän tulee luoksemme. Että Hän haluaa kutsua meidät tuntemiseensa, yhteyteensä.     

”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20)

Alla oleva laulu on 1100-luvulta, sanojen laatija tuntematon.  

O Come, O Come Emmanuel – Traditional Choir.

“Oi tule Immanuel ja lunasta vangittu Israel
joka suree täällä yksinäisessä pakolaisuudessa
kunnes Jumalan Poika ilmestyy
iloitse, Immanuel tulee luoksesi, Israel

Oi tule, viisautemme, korkeuksista
joka järjestit kaiken niin mahtavasti
näytä meille tiedon polku
ja opeta meille kulkea sitä

Oi tule, Iisain kannon verso
vapauta heidät Paholaisen tyranniasta
ja luottamaan Sinun vahvaan pelastavaan voimaasi
anna heille voitto kuolemasta

Oi tule Daavidin avain
ja tee taivaallinen kotimme meille avoimeksi
tee turvlliseksi tie joka johtaa korkeuksiin
ja sulje kurjuuden polku

Oi tule, sido yhteen kansojen kaipuu
kaikkien sydämet yhdistä
loppukoon surullinen erillisyys
ole Sinä meille rauhan Kuningas”

Muut tekstit: Ps. 80: 15-20, Jes. 35: 3-6 ja Hepr. 10: 35-39.