11.8.2014. Miten uskollisesti ja vastuullisesti hoidamme Jumalalta saatuja lahjoja? Sitä kysytään ensi pyhän teksteissä. Evankeliumikirja toteaa, että meidän tulisi käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä ja olla uskollisia myös pienissä, vähäisiltä tuntuvissa asioissa.
Nuo neuvot varmaankin useimmat meistä myöntävät hyviksi. Toinen juttu sitten, miten niitä pystyy elävässä elämässä toteuttamaan. (Tekstit käsittelevät enemmänkin luontaisia, syntymässämme saatuja lahjoja kuin niitä Hengen lahjoja, joita meille annetaan alkaessamme palvella Kristusta.)
Joillakin on perheen tuki takanaan, kuten esim. lahjakkaalla brasilialaisella laulajapojalla Jotta A:lla, joka pienestä pitäen on palolla ja sydämellä palvellut Jumalaa lahjallaan. (Varhaisimmalla videolla, jonka Jotasta löysin, hän laulaa ylistyslaulua 6-vuotiaana ison srk:n edessä kuin olisi siihen syntynyt.)
Nykyisin 17-vuotias Jotta on hengellisten laulujen laulaja ja säveltäjä. Tulee hyvä olo kun katsoo ja kuuntelee kuinka joku on antautunut niin kokosydämisesti käyttämään Jumalalta saamaansa lahjaa ylistääkseen Häntä ja kertoakseen Hänen hyvyydestään.
Vaikken ymmärrä portugalia, oli kiva kuunnella ja katsoa Jotan lauluosuus, ja myös hänen iloaan ja valoisuuttaan haastatteluosuudessa.
Descansarei – Jotta A:
Kesti vähän aikaa ennen kuin muistin mikä laulu tämä olikaan:
Hillsong’in Still — Rauhassa, levossa (Psalmista 46)
“Piilota minut nyt siipiesi suojaan, peitä minut valtavalla kädelläsi.
Kun meret nousevat ja ukkoset jyrähtelevät, kohoan kanssasi myrskyn yläpuolelle.
Isä Sinä, Kuningas, hallitset tulvat. Pysyn tyynenä, tietäen että Sinä olet Jumala.
Löydä, sieluni, rauha Kristuksessa ainoastaan.
Tunne Hänen voimansa hiljaisuudessa ja luottamuksessa
(Kuoro: Jumalani… Jumalani…Jumalani…)
– Pysy levollisena, tietäen että Minä Olen Jumala”
Ihmeellinen liitto – Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi. Katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas. Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua. Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi. Kirkasta kasvosi palvelijallesi. – Opeta minut tuntemaan käskysi! Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta. (Ps. 119: 129-136)
Älä anna minkään vääryyden vallita minua.… – siinäpä vaikka ihan joka päivälle sopiva pyyntö. En tarkoita vain sellaista vääryyttä, jota saattaa tulla ulkopuoleltani ja kohdistua minuun, vaan yhtä lailla sitä, etteivät sisimmässäni syntyvät väärät ajatukset, sanat, tunteet ja teot saisi minussa valtaa.
Tämä tulee mieleen aina joskus myös Isä meidän -rukouksen kohdassa ‘päästä meidät pahasta’. Tiedän että Jumala ei ohjaa elämäämme pahoja asioita eikä Hän myöskään automaattisesti poista niitä. Mutta silloin jos/kun niitä tulee, Hän auttaa meitä muuntamaan asennoitumistamme niihin, kun sitä pyydämme. Negatiiviset reaktiot (pelot, loukkaantumiset, katkeroituminen, viha jne.) ovat kyllä valmiita ottamaan hallintavallan heti jos/kun tilaisuus vain aukeaa. Jeesuksesta tuli elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta kaikkien noiden meitä nitistämään pyrkivien ‘sortajiemme’ voittaja. – Kristus meissä, Hänen Henkensä vaikutus meissä, on niitä vahvempi. Paraneminen alkaa, kun annamme Hänelle toimintavallan sisimmässämme. Vaikka muutos tapahtuisi hitaasti, se on niin merkityksellistä. Kristus haluaa, että olemme vapaita. Jotta ymmärtäisimme ja lopulta voisimme Paavalin tavoin huojentuneena huokaista, taikka iloisena huudahtaa: “Vapauteen Kristus meidät vapautti!”
Vapaaksi sortajista – Minulla kesti kauan ennen kuin tajusin, ettei minun tarvitsekaan itse koettaa taistella sortajiani vastaan. Että Jumala haluaa auttaa minua muuntamaan vääränlaiset ajatukset ja suhtautumiset itseäni, toisia sekä eteen tulevia tilanteita kohtaan. Kun annamme Kristuksen olla Vapauttajamme, Hän nostaa hellävaraisesti pintaan alitajunnan kätköissä olleita tunteita, jotka säätelevät reaktioitamme ei-toivotulla tavalla. Jotta ne enää ohjaisi elämäämme, vaan että voisimme kuunnella enemmän sitä, miten Jumala haluaisi meidän toimivan.
Sortajiamme ovat myös omaksumamme uskomukset, ettemme ole tarpeeksi hyviä, ettemme osaa tai onnistu jne. Ne voivat aiheuttaa jopa niin vahvan epäonnistumisen pelon ettei uskalla edes yrittää.
Jumala haluaa, ettemme jättäydy sortajiemme taikka olosuhteidemme vangiksi. Hän näkee kaikki ne lahjat ja kyvyt, joita Hän on meille antanut, ja tietty Hän toivoo meidän käyttävän niitä… luovuutta kaikenlaisilla käytännön ja itseilmaisun alueilla, erilaisia kädentaitoja, sinnikkyyttä, viisautta ratkoa ongelmia, loogista ajattelukykyä ja älykkyyttä, organisointikykyä, tunneälyä (kuten myötätuntoa, myötäelämisen kykyä), auttamisen ja kuuntelemisen kykyä, liikunnallista ja taiteellista lahjakkuutta, tai millaisia lahjoja meistä kukin nyt onkaan saanut.
Luojamme haluaa että olemme täydesti sitä, miksi Hän on meidät tarkoittanut ja että käytämme niitä kykyjä joita Hän on meille antanut, työtä tehdessä ja/tai vapaa-aikana. Niiden käyttäminen tuo elämään iloa, innostusta ja voimaa.
Orpo, koditon korealaispoika Sung-bong Choi (22v) karkasi 5-vuotiaana orpokodista, koska häntä pahoinpideltiin siellä. Pieni poika ei antanut olosuhteiden, yksinäisyyden ja ankean elämän lannistaa itseään. Sung-bong hankki elantonsa myymällä kadulla purkkaa ja energiajuomia 10 v:n ajan, nukkuen portaikoissa ja yleisissä käymälöissä. Kun Sung-bong kuuli erään esiintyjän laulavan upeasti, se herätti hänessä intohimon laulamiseen. Hän harjoitteli kuuntelemalla lauluja, laulaen mukana. Katulapsena hän koki tosi rankkoja, itseensä kohdistuvia asioita. – Laulaessaan hän voi unohtaa ne ja tuntea olevansa kuin toinen ihminen.
Suhde lähimmäisiin – Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii. Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta. Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan. Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. (Sananl. 14: 21-22, 25, 31)
We are the world – 12 – vuotiaan Jotta A:n esittämänä (lasten Talent -kilpailussa)
“Tulee aikoja jolloin kuulemme tietyn kutsun, jolloin maailman tulee yhdistyä.
Ihmisiä menehtyy, ja on aika lainata kätemme elämälle, kaikkein suurimmalle lahjalle.
Emme voi jatkaa teeskentelyä/uskottelua päivästä päivään, että joku saa pian aikaan muutoksen.
Olemme kaikki osaa Jumalan suuresta perheestä ja totuus, tiedät, on että rakkaus on kaikki mitä tarvitsemme.
Me olemme maailma, me olemme lapset. Me olemme ne, jotka tuomme valoa päivään. Joten ruvetaan antamaan.
On valinta, jonka me teemme, elämämme näin pelastetaan.
On totta että me saamme päivän paremmaksi. Sinä ja minä.”
Vastavuoroisuutta – Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
‘Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.’ (2. Kor. 8: 9-15)
Talentteja – Jeesus sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’” (Matt. 25: 14-30)
Keniassa – Tulee mieleen 8 v:n takainen Kenian matka kahden ystävättäreni ja poikani kanssa (jolle matka osui sopivaan kohtaan juuri ennen perheensä perustamista). Eräässä kaupungissa eräs pastori, jota en entuudestaan tuntenut, kutsui toisen ystävättäreni ja poikani kirkkonsa, kun taas tuttu pastori vei minut ja toisen ystävättäreni omaan kirkkoonsa. Poikani isäntäpastori saarnasi yllä olevasta Jeesuksen vertauksesta. Tavatessamme taas kaikki hän ehdotti, että tilaisuuden tullen poikani pitäisi saarnan.
Seuraavana päivänä menimme kaikki kirkkoon, jossa minua oli pyydetty puhumaan. Noustessani pitämään omaa osuuttani otin englanninkielisen Raamattuni, jolloin poikani kysyi, saako lainata puheeni ajan suomenkielistä Raamattuani. – Siitä hän etsi tuon Jeesuksen vertauksen talenteista ja luki sen uudelleen.
Kun hänen vuoronsa tuli, hän kertoi edellisenä päivänä saarnaa kuunnellessaan jääneensä miettimään, että ajatusta voisi vielä jatkaa. Niinpä hän kuvasi srk:lle Jumalan lahjojen käyttämisestä näin: Jumala on antanut jokaiselle jotain, jossa olemme hyviä ja taitavia. Käytämme kykyjämme yleensä sellaisella alueella, jossa tunnemme olomme turvalliseksi; jossa tiedämme osaavamme ja pärjäävämme. Mutta kun Jumala näkee, että voi luottaa siihen, että hoidamme hyvin tehtävämme, Hän antaa mahdollisuuden astua uudelle alueelle, oman mukavuusvyöhykkeen ulkopuolelle. Jos rohkenemme tehdä sen, saamamme lahjat vahvistuvat ja monipuolistuvat. Mukavuusvyöhykkeemme ovat ympärillämme kuin laajenevina kehinä, mahdollisuuksina. Jokaisella kehällä Jumala antaa meille lisää vastuuta. Itsestämme on kiinni, otammeko askeleen seuraavalle kehälle, pelkäämättä epäonnistumista, vai jäämmekö siihen, missä tunnemme olomme turvatuksi. Uskallammeko astua niihin mahdollisuuksiin, jotka ovat olemassa?
Kätkettyjä lahjoja? – Katsoin poikaani ja ajattelin että tuossa hän itse parhaillaan otti askeleen johonkin sellaiseen, mitä ei varmaan aiemmin olisi osannut edes kuvitella tekevänsä. Hän käytti opettamisenlahjaansa ja kykyänsä tyynesti ex tempore toteuttaa pyydetty juttu. Olin tosi iloinen ja onnellinen siitä, miten hän tarttui hetkeen. “Hieno esitys oli”, totesi ystävättäreni, mikä tietty vielä lisäsi siitä jäänyttä hyvää oloa.
Ajattelin myös näitä kenialaisia srk:laisia: uskon että moni jäi pohtimaan asiaa omalla kohdallaan. – Onko minussa ehkä kätkettynä jokin sellainen Jumalalta saatu lahja, jota en vielä ole (täysin) ottanut käyttöön? Voisinko palvella Häntä ja lähimmäisiäni tavalla, joka ei ole vielä tullut mieleeni?
Jumalalla on meille kaikille varattuna monia mahdollisuuksia kasvaa ja vahvistua niissä osaamisissa, joita Hän on meille antanut. Ja Hän haluaa, että jaamme edelleen sitä, mitä Häneltä olemme saaneet. – Jos Hän laittaa sydämellemme jonkin asian, jolla voimme tuoda iloa, rohkaisua, lohtua tms. lähimmäisillemme, kannattaa ottaa askel ajatuksesta tekoon. Sillä Taivaallinen Isämme on siinä mukana, kanssamme. Eikä haittaa, vaikka tulisi mokia tai jos kaikki ei mene juuri niin kuin itse olisi toivonut. – Sillä loppujen lopuksihan kyse ei ole niinkään meistä vaan lahjojen Antajasta.
Käytä minua, Herra – Jotta A ja Milena (4v?)
http://www.youtube.com/watch?v=G_ehNaAdoFE
“Tutki minua, Herra, tunnet minut, murra sydämeni, muuta minut sanasi mukaisesti ja täytä minut kunnes löydän itsestäni vain Sinut.
Sitten… käytä minua, Herra, käytä minua majakkana, joka loistaa yössä,
siltana vesien ylitse, suojana erämaassa, nuolena joka osuu maaliinsa.
Haluan olla käytössä, Sinulle mieluisalla tavalla, milloin vain, missä vain.
Tässä on elämäni, käytä minua, Herra”