18.8.2014.  Etsikkoaika... mitä se nyt merkitsikään… – piti vähän googlata.
– Aamenesta öylättiin – sivuilta: Etsikkoaika on aika, jolloin Jumala katsoo kansansa puoleen (Luuk. 1:68, 19:44) ja kutsuu ihmisiä. Etsikkoajalla voidaan viitata sekä yksityisen ihmisen elämänkaaren vaiheeseen että seurakunnan tilanteeseen, jolloin koetaan Jumalan erityisesti puhuttelevan.
–Evankeliumikirja: Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3: 15).
–Urbaani sanakirja: sana on raamatullista alkuperää, mutta on levinnyt yleiskieleen ja tarkoittaa sitä, että jokin asia tai tapahtumasarja vaatii juuri sillä hetkellä toimenpiteitä. Ellei niihin ryhdytä, menetetään joko mahdollisuus tai voidaan joutua tosi hankalaan tilanteeseen.

Jäin miettimään tuota omiin kykyihin luottamista. Tai itse asiassa sitä, jos ei luota omiin kykyihinsä. – Varmaan yhtä lailla se, että kuuntelee omaa epävarmuuttaan, estää kuulemasta mitä mieltä Jumala on asiasta. 
Omassa elämässäni on ollut aikoja, jolloin tuli vikistyä ja vastusteltua, kun pyydettiin johonkin, mikä tuntui  itselle liian haastavalta. Mutta yleensä toisessa päässä oli tarpeeksi sinnikäs suostuttelija. Jälkeenpäin olen voinut nähdä loogisen jatkumon, dominoefektin. Kun yhteen asiaan uskaltautui, siitä siunautui myöhemmin muita juttuja, jotka olisivat jääneet tekemättä ja kokematta, jos olisi sanonut ei edellisille asioille.

Jumala rakastaa meitä lapsiaan ja tietty toivoo että teemme hyviä päätöksiä, ja niitä asioita, joita Hän mahdollisuuksina eteemme johdattaa. Silloin kun huomio on enemmän itsessä kuin Hänessä, ei niitä välttämättä huomaa, taikka sitten ei uskalla ryhtyä niihin.       

Muita jumalia? – ”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel! Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni! Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.  (Ps. 81: 9-17)

Vieraita jumalia… – uh, onkohan niitä elämässäni? Ja jos on, niin millaisia? Onko esim. asioita, jotka tuntuvat niin tärkeitä, että ne saavat jättämään Jumalan kanssa olemisen kakkoseksi, kolmoseksi tai jopa ihan kokonaan?
‘Oma aika’  –   Silloin kun lapseni olivat pieniä, he olivat minulle ykkössijalla. Halusin antaa heille niin paljon rakkautta ja huolenpitoa kuin vain osasin; hellyyttä ja läheisyyttä – sitä, mitä itse lapsena olin kaivannut. (Yhä ajattelen, että mitä pienempi lapsi, sitä enemmän rakkautta ja huomiota hän tarvitsee.) 
Kun olin kotiäitinä, lasten päiväuniaika oli ‘omaa aikaani’, jonka omistin Jumalan etsimiseen. Kun aloitin työt, se oli perheen lisäksi myös rakas ja tärkeä, mutta olin iloinen suht. lyhyistä työpäivistä; jäi aikaa niin perheelle kuin Jumalan etsimiselle. – Nyt kun lapset ovat aikuisia enkä ole enää työelämässä, voin itse päättää, miten ja mihin päiväni käytän. Kuitenkin minun on päivittäin tietoisesti otettava se aika, jonka vietän ihan vain Jumalan kanssa. Muuten kaikenlaiset tekemiset ja touhottamiset valtaavat päiväni. Jos ja kun näin käy, se ei ainakaan paranna mahdollisuuksiani havaita Hänen johdatustaan elämässäni.

Ehkä jonain päivänä opin elämään kuten veli Laurentius aikanaan, jatkuvassa yhteydessä Jumalaan, kaikissa arkisissa askareissakin. Tosin hän eli luostarin yksinkertaista elämää, mutta uskon että samalla tavoin voi elää meidänkin aikanamme, kaikenlaisten nykyajan turhuusilmiöiden keskellä, kunhan ei anna niille valtaa elämässään.

Ykkössijalle? –  Nuorena ajattelin, että jos perustan perheen, Jumalan etsintä jää kakkoseksi. Siksi päätin etten menisi naimisiin. Rakkaus ja kaipuu saada lapsia voittivat kuitenkin, ja voi että olen kiitollinen ja onnellinen siitä!
Niin siinä sitten kävikin, että perhe tuli etusijalle, ja Jumalan etsimiselle jäi yleensä vähän, joskus vähän enemmän aikaa.
Vieläkin olen sitä mieltä, että aikuistumiseensa saakka lasten hyvinvoinnin tulee olla vanhempien intresseissä etusijalla. Mutta nykyään näen asian kuitenkin toisin. Vaikka ihan vain Jumalan kanssa vietetty aika onkin tosi tärkeää, ymmärrän nyt, että silloin kun pysyy (tai siis pyrkii pysymään) Hänen yhteydessään jatkuvasti, kaikessa olemisessa, tekemisessä ja kanssakäymisessä, Hänen läsnäolonsa vaikuttaa ja välittyy siihen mitä teemme; siihen miten kohtaamme läheisemme ja kommunikoimme heidän kanssaan.
Ollaanhan siinä yhteydessä kaiken hyvän Lähteeseen; Lähteeseen, josta voimme ammentaa Rakkauden voimavirtaa.  

Jumala haluaa olla ykkössijalla elämässämme, ja pikku hiljaa olen alkanut ymmärtää miksi – mikä merkitys sillä on meille kaikille. Olen myös huomannut, etteivät ulkoiset olosuhteet tai elämäntilanteet niinkään, vaan sisäinen asenteeni, valintani ja se mihin/miten suuntaan huomioni, vaikuttavat Jumala-suhteeseeni.
Se että olemme yhteydessä Jumalaan, ei suinkaan merkitse, ettemmekö olisi samalla täysin läsnä lähimmäisillemme. Voisi sanoa miltei päinvastoin, sillä tuossa yhteydessä olemme lähempänä sitä, mitä todellisuudessa olemme,

No One Else – New Creation Church

“Herra, vain Sinun armostasi voin Sinua tässä palvoa,
on suuri etuoikeus saada kohdata Sinut kasvoista kasvoihin.
Ei ole ketään vertaistasi, ei ketään yhtä ihmeellistä, ei ketään voi verrata Sinuun.
Vain Sinua haluan palvoa, taivaitten, tähtien ja maan Luoja,
vain Sinua palvelen ja julistan sinun verratonta arvoasi.”

Niin löydätte rauhan – Näin sanoo Herra: Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: ”Emme kulje!”
Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!”
   ”Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle – se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.”  (Jer. 6: 16-19)

‘Uh!’ oli 1. reaktioni; rankkaa tekstiä profeetta Jeremian suusta: onnettomuutta tulossa. Mutta sitten oivallus: hei, tuohan on ihan loogista. pahoilla ajatuksillammehan on huono vaikutus niin omaan kuin läheisten hyvinvointiin. Kyllä sillä on väliä millaisille ajatuksille annamme pääkopassamme tilaa. Ne vaikuttavat ympäröivään ilmapiiriin; niillä on vaikutuksensa siihen mitä ja miten puhumme ja teemme; ne heijastuvat tunteisiimme. – Siksi rauhan ajatusten, rakkaudellisten ajatusten (niin päässä kuin sydämessä) viljely kannattaa…

Juurinesteen virtauksesta –  Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon, niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.  (Room. 11: 17-24)

Taisi roomalaisia vaivata jonkinlainen ylpeysvirus, kun Paavalin näin piti heitä ravistella. Mutta eihän meitä…
– Rakas Taivaan Isä, varjele meitä tältä salakavalalta virukselta, joka kaikin keinoin haluaa ottaa meistä vallan.  Leikkaa (hellävaraisesti please) asenteistamme pois epäterveet oksat, karahkat ja versot. Auta meitä kasvamaan Sinuun niin lujasti kiinni, etteivät minkään sorttiset ‘lahottajasienet’, ‘tuholaishyönteiset’ tai ‘citykanit’ pääse nakertamaan, estämään juurinesteen virtausta, katkaisemaan yhteyttämme Runkoosi. Kiitos!

Nasaretilaiset reagoivat – Jeesus sanoi:
    ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
    Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.   (Luuk. 4: 23-30)

Jeesus vain jatkoi matkaansa. Ei välittänyt haukkujista, ei vihaisista syyttäjistä. Eikä kukaan tehnyt hänelle mitään. Hänestä säteili voimaa, johon kukaan ei pystynyt. – Jeesuksen ei ollut tarkoitus pudota jyrkänteeltä.
       Luukas ei kerro mitä tarkalleen tapahtui, kun tilanne äkisti muuttui. Tilanteesta syntyy  minulle mielikuva vihasta puhisevista kylän asukkaista, jotka yhtäkkiä jähmettyvät paikoilleen, kuin joku olisi painanut pause – nappulaa. – Ällistyneet ilmeet: mitä tässä oikein tapahtui??? – Sitä varmaan jäivät pohtimaan. Vasta Pääsiäisen, ylösnousemuksen tai viimeistään Helluntain jälkeen ehkä tajusivat.

I believe You are my Healer – Aaron & Amanda Crabb

“Sinä kannattelet jokaista hetkeäni, tyynnytät raivoisat mereni,
kuljet kanssani tulen läpi ja parannat kaikki sairauteni.
Luotan Sinuun. Uskon että olet Parantajani.
Uskon että olet kaikki mitä tarvitsen, olet osani,
enemmän kuin riittävästi minulle, Jeesus olet kaikki mitä tarvitsen.
Mikään ei ole mahdotonta Sinulle, Sinä pitelet maailmaani käsissäsi. “