12.2.2018 

Twiittimestari – Vaikken twiittejä ole lukenut muuta kuin joitakin uutisissa olleita, ajattelen että jos niiden ideana on esittää asia mahdollisimman lyhyesti, Markusta voisi alla olevan evankeliumikohdan perusteella pitää aikansa twiittimestarina. – Miten paljon kolmeen virkkeeseen voikaan sisältyä!  

Enkelit pitivät huolta – Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. Hän eli villieläinten joukossa, ja enkelit pitivät hänestä huolta. (Mark. 1: 12-13)

Kiusausten voittaja – Jollei tuo ole kirkkovuoden lyhin evankeliumiteksti, niin ehkä ainakin latautunein. Ja ilman ainuttakaan adjektiivia!
Evankeliumit kertovat Jeesuksen kolmesta kiusauksesta. Emme tiedä, joutuiko ihmiseksi tullut Jumalan Poika useammankin kerran kiusausten kohteeksi erämaa-aikanaan. Olennaista ei ehkä olekaan  moneenko kertaan, vaan että Hän voitti ne.

Meidän ei tarvitse lähteä erämaahan kohdataksemme kiusauksia; joudumme niille alttiiksi ihan jokapäiväisessä elämässämme. Ne voivat olla selkeitä tai hienovaraisempia, ajatusten tai aistimusten tasolle jääviä taikka tekoihin johtavia. Ympäristömme tai viestimet altistavat meitä monenlaisille houkutuksille.  Erityisesti ne heikot kohtamme joutuvat koetukselle.
Tulee kiusauksia sanoa/kuunnella/katsella/tehdä mitä ei pitäisi, ja kiusauksia jättää sanomatta/kuuntelematta/näkemättä/tekemättä mitä pitäisi.
Tai kuten Paavali kirjoitti: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” (Room.7: 19)
(Kreikankiel. sanakirjassani tuo sana ’pahaa’ kääntyy myös:  arvotonta, väärää, vahingollista, harmillista, loukkaavaa jne.)

Erämaaisät ja -äidit – Mutta ei vain se, mitä ympärillämme näemme, kuulemme tai koemme, johda meitä kiusauksiin. Monet varhaiskirkon hengelliset etsijät kokivat tämän lähtiessään autiomaan hiljaisuuteen ja rauhaan voidakseen keskittyä pelkästään Jumalan läsnäoloon.
Kun ympäröivä maailma ei enää vedä huomiota itseensä, alkaa sisältäpäin, alitajunnasta, nousta asioita työstettäviksi.
Voi hyvin kuvitella, että näillä erakoilla oli myöskin erämaan yksinäisyydessä Jumalan enkeleitä apunaan. Sillä Jumala toivoo, että yhteytemme Häneen olisi vailla häiriötekijöitä (kuten sellaisia ajatuksia, tunteita tai toimintaa, jotka tuntuvat hallitsevan meitä vasten tahtoamme).
Aikansa erämaassa omien varjopuoliensa kanssa painiskelleista ja kilvoitelleista miehistä ja naisista tuli (usein tahtomattaan) hengellisiä opastajia sellaisille, jotka kamppailivat erilaisten vaikeuksien kanssa ja/tai etsivät lähempää suhdetta Jumalaan.

Mikä vie liikaa huomiotani? – Ajattelen, että on oikeastaan aika tärkeää, että välillä pysähtyy miettimään ja kuulostelemaan omaa oloaan, ajatuksiaan, tunteitaan ja tekemisiään. Onko minulla sellaisia ajatuksia, tunteita tai toimintamalleja, jotka vaikuttavat tavalla, joka ei ole hyväksi itselleni tai muille?
Viikko sitten pysähdyin kuulostelemaan tätä. Huomasin, että niin koti- kuin ulkomaantapahtumat alkoivat tuntua turhan ’painavilta’. Totesin että on (taas vaihteeksi) aika laskeutua uutispaussiin. – Se auttoi, olo keveni.
(Joulukuussa, itsenäisyyspäivän aikoihin yllätyin siitä, kuinka innostuin merkkivuotta juhlivasta Suomen itsenäisyydestä. Sehän oli pelkkää nostetta kaikki. Kun tammikuussa sitten alkoivat uutisjutut itsenäistymistämme seuranneista järkyttävistä tapahtumista, luin niitä ensin siksi, että tuntui tärkeältä tietää näistä tuskallisista, vaietuista asioista. Kunnes havahduin siihen, että oli taas tullut aika laittaa paussi uutisille, jotka ylipäätäänkin ovat voittopuolisesti negatiivissisältöisiä)
Nyt kuulostelen milloin uutislukeminen tuntuu taas omalla kohdalla tarpeelliselta. – Joka tapauksessa läppärin (tai yleensäkin ruudun, sillä en omista toimivaa TV:tä) edessä vietetty aika lyheni ilahduttavan paljon. 🙂

Mikä koukuttaa? – Viime vuonna tein (taas kerran) sokerilakon. Suklaa on aina ollut heikkouteni. Viime vuosituhannella elämäni yhdessä kriisivaiheessa Fazerin sininen toimi energian- ja lohduntuojana.
(Onneksi nykyään on tarjolla terveellisempiä ja vähemmän koukuttavia vaihtoehtoja. Ja on jopa todettu kaakaon sekä yli 70% kaakaota sisältävän tumman (raaka)suklaan sisältävän terveydelle edullisia vaikutuksia. )

Viime viikonloppuna olin koulutuksessa, jonka syvälle tunteisiin luotaavat harjoitteet johtivat vanhaan tuttuun ’nyttarttissaadafazerinsinistä’ -oloon.  Kuin ollakaan eräs ystävällinen sielu oli ilmeisesti ennakoinnut tilanteen ja tuonut meille kaikille Fazerin suklaakonvehteja. – Siihen loppui se sokeri/suklaalakkoni…
Mutta ei kun uusi suklaa- ja sokeripaasto alulle… ainakin pääsiäispäivään saakka (sillä eteeni ei ainakaan vielä ole tullut reseptiä, jolla voisi valmistaa pashaa ilman sokeria)…

Kiusauksista ja houkutuksista tulee ongelmia, kun ne alkavat ohjata ja hallinnoida ajatuksiamme, tunteitamme tai toimintaamme. Silloin (varsinkin jos/kun kyseessä on huolestuttavampi tilanne) on lohdullista tietää, että voimme aina kääntyä Vapahtajamme, kiusausten Voittajan puoleen ja pyytää Hänen apuaan.

Tahdonponnistusta – Suklaa ei ollut minulle siinä määrin ongelma, että olisin ollut siitä riippuvainen (lukuunottamatta tuota yhtä kriisivaihetta, jolloin joka kerran ruokakaupassa käydessä tuli ostettua suklaata tai jätskiä.) Mutta haluni olla vapaa kaikesta itseäni koukuttavasta laittoi minut pitämään suklaalakkoja.
Mutta tarpeesta saada suklaata voi olla kyse myös siitä, että alitajuisesti tietää saavansa suklaasta nopeasti energiaa.

Energianantaja? – Eräänä vuonna kun töissä oli erityisen haasteellista ja olin suklaalakossa, tilalle tuli iltapäiväkahvi. Kuvittelin etten jaksaisi iltaan ellen joisi kupillista kahvia. (Muulloin en kahvia juonut.) Kunnes havahduin siihen, että hei, minustahan oli tullut kahviriippuvainen! Kahvikupillinen vaihtui yrttiteehen. Ja pysyin energisenä iltaan saakka ihan yhtä hyvin kuin ’kahvikupin voimalla’…!
Taas sain huomata, miten vahva vaikutus on sillä, että kuvittelee tarvitsevansa jotakin.
Suklaa on kuitenkin sinnikkäämmin yrittänyt saada minusta addiktia. Siksi on tullut pidettyä aina välillä suklaalakkoja. Yleensä vuoden tai parin jälkeen suklaalakko on päättynyt siihen että sorrun esim. jollain synttärijuhlilla syömään makeaa. Makeannälkähän siitä vain intaantuu, ja jossain vaiheessa on edessä taas uusi tahdonponnistus: uuden sokerilakon alkaminen.

Viime vuonna tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mitä en ole aiemmin kokenut. Olin tutustuin viikon verran erilaisiin sokerin haittavaikutuksiin, jonka seurauksena päätin luopua kokonaan sokerinkäytöstä. Mutta kun olin ollut viikon syömättä sokerituotteita, yllätyin: kehoni ei enää lainkaan kaivannut makeaa! Joulupyhinäkin herkuttelin perheen kanssa sokerittomasti.
Vaikka kaikenlaisia terveysjuttuja olenkin harrastanut, tällaista en ollut ennen kokenut, edes vesi- ja mehupaastojen jälkeen. Ennen  nimittäin minun alkoi tehdä mieli makeaa taas jonkun ajan kuluttua paaston jälkeen. Makeanhimo ei palannut viime viikonlopun fazerinsinisistäkään…
– Olisikohan suklaakiusaus irrottanut minusta otteensa suorastaan pysyvästi…? Nähtäväksi jää… 🙂 )

Mieli ja keho – Mietin miten vahva vaikutus sillä onkaan, millä me ravitsemme niin sieluamme kuin kehoamme.
Konkreettisella tasolla olen kokenut tätä esim. juuri tuosta että kun annan kropalleni makeaa, se tykästyy siihen ja haluaa ja kaipaa sitä enemmän. Mutta jos mieleni ja kehoni tiedostaa & sisäistää sokerin (tai jonkun muun asian) haitallisuuden tarpeeksi vahvasti, ne heittäytyvät mukaan tekemääni päätökseen eivätkä enää kaipaa tuota haitallista asiaa.
Ihmeellisesti suunniteltu kehomme ’kuuntelee’, mitä ajattelemme ja puhumme itsellemme (ja muille) ja reagoi ajatustemme ja sanojemme suuntaisesti.
Vaikka tällaisista asioista on tiennyt ’iät ajat’, mietin että on se kumma, että nyt vasta tämä näyttäytyi todeksi tässä makea/suklaa-asiassa.

Millä ruokin sieluani? – Tuo samahan pätee sielun- ja hengenravintoon. Sitä, millä sielua ruokkii, sitä se alkaa kaivata enemmän. Sielu ikään kuin ’pääsee makuun’ ja haluaa lisää sitä, mitä on saanut.
Tämän olen havainnut selkeästi omassa elämässäni esim. Raamatun kohdalla. Sen lukeminen oli minulle aluksi täyttä tervaa ja koin kiusausta jättää lukemisen sikseen. Nykyisin se vetää puoleensa, sen lukeminen ja luettujen kohtien mietiskeleminen. – Ja aina avautuu jotain uutta, sellaista mitä en ollut ennen huomannut, tai jotain, minkä olin aiemmin ymmärtänyt ihan toisella tavalla.

Olisikohan niin, että Vapahtajamme, joka voitti kiusaukset erämaassa – meidänkin vuoksemme – tulisi mukaan päätöksiimme luopua jostain sellaisesta, mikä ei ole meille hyväksi, ja päätöksiimme jatkaa sinnikkäästi jotain sellaista, mikä on hyväksi?
Sillä tuntuu kuin eläisimme sellaista aikaa, jolloin Vapahtajamme erityisellä intensiteetillä haluaisi auttaa meitä (jos vain itse haluamme) vapautumaan kaikenlaisista ajatusten, tunteiden, tahdon ja fyysisen tason negatiivisista sidoksista. Jotta olisimme mahdollisimman vapaita palvelemaan Häntä. Vapaita tuomaan Jumalan Valtakuntaa todeksi Maan päälle. – Sillä Hänen Valtakunnassaan vallitsee todellinen vapaus.

Kristus, kiusausten Voittaja – kiitos että olet Vapahtajamme. Vaikeimpienkin kiusausten kohdalla voimme pyytää Sinun apuasi ja tukeasi. Sinä näet, tiedät ja ymmärrät täydellisesti, millaisten asioiden kanssa kulloinkin kamppaillemme.
Kuten Heprealaiskirjeessä todetaan: ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr.2:18)
Kiitos, ettei meidän täydy yrittää omin voimin yrittää selviytyä kaikenlaisista koettelemuksista: Kiitos että Sinä olet apunamme. 🙂 
Tarvitsemme Voimaasi, Läsnäoloasi ja Rakkauttasi elämäämme. Kiitos, että olet kanssamme. Tänäänkin.

Adagio for Strings – Samuel Barber

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, Jes. 1:16-20, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19)  ja Hepr. 2: 9, 17-18.

5.2.2018  Tätä kirjoittaessa (1.2.) lunta on tuiskuttanut koko päivän. Ulos lähtiessäni piti työntää täysillä ulko-ovea, kun sen eteen oli kasautunut niin paksu kinos. Liikenne on kuulemma ihan jumissa sekä Espoossa että Tampereella… ehkä siis koko Etelä-Suomessa. Ja huomenna vuorostaan joukkoliikenne seisahtuu suureksi osaksi lakon vuoksi.
Millaista oli talviliikkuminen aikana ennen lumiauroja, junia ja busseja…? Hevoselle kauraa, valjaat & reki ja menoksi (jos nimittäin sattui omistamaan hevosen ja reen). Erämaassa matka taittui kamelin selässä keinuen (jos nim. omisti kamelin).
Kyllä liikkuminen nykyään on vaan niin paljon vaivattomampaa, vaikka joinain päivinä vähän meno hidastuisi…

Huoltoasema Israelissa

Teidän tähtenne – Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. (Joh. 12: 25-33)

Pääsiäisjuhla oli tulossa, ihmisiä virtasi joka puolelta Jerusalemiin. Jeesus oli ihmisten ympäröimä, pyyntöjä ja kysymyksiä sateli joka puolelta.
Mutta muuten aina niin läsnäolevan Jeesuksen ajatukset olivat siirtyneet tuleviin päiviin ja niiden tapahtumiin. Miten hän kestäisi – miten hän voisi ottaa kantaakseen koko maailman synnin?! Nyt kun hetki läheni, pelkkä ajatuskin alkoi jo tuntua miltei käsittämättömän raskaalta.

Taivaasta tullut vahvistus, kirkastuksen lupaus, kuulosti joidenkin mielestä ukkosenjyrinältä, jotkut tulkitsivat äänen enkelin puheeksi. – Miten eri tavoin voimmekaan kokea ja tulkita asioita…

Puolestamme – Jeesus otti suurimman, vaikeimman ja tuskallisimman tehtävän suorittaakseen. Hän laittoi itsensä ja elämänsä alttiiksi kaikkien puolesta. Hän aurasi meille tien, jota kulkea.
Yllä olevassa evankeliuminkohdassa hän ei kutsu seuraamaan itseään, toteaa vain yksinkertaisesti, että jos haluaa palvella häntä, se merkitsee hänen seuraamistaan.

Yhteinen matka – Kristusta seuratessa ei tarvitse tarpoa yksin auki raivattua tietä. Se on yhteistä matkaa Hänen kanssaan. Tuon ”Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani” voi lukea myös käänteisenä: Hän, Ylösnoussut, on ja kulkee palvelijansa mukana ja on mukana tämän hommissa. 

Palvelijana – Kristuksen seuraaminen ja Hänen palvelijanaan toimiminen merkitsee joissain maissa  henkensä alttiiksi laittamista vielä tänäkin päivänä. Me sen sijaan olemme vapaita – uskomaan, seuraamaan ja palvelemaan. Esteinä vain omat rajoittavat ajatukset, suhtautumiset ja käsitykset.

Urbino – Olimme 80-luvulla perheen kanssa Italiassa lomamatkalla. Yhdistetty ranta- ja kulttuuriloma (lapsille merestä ja uimisesta nauttimista ja minä janosin nähdä uudelleen renessanssin taideteoksia,  joita olin nuorena opiskelijana nähnyt ja joita niin paljon rakastin). Nuorena mentiin junalla. Nyt, perheen kanssa, vuokra-auto oli toimiva ratkaisu. Itärannikolla bongasin yllättäen kyltistä Urbinon. Rafaelin synnyinkaupunki, eikä niin kaukana, ajetaan sinne!
Katsoessani ylhäältä kaupungista vehmaisia, metsäisiä rinteitä totesin miehelleni, että voi ymmärtää kuinka tällaisissa maisemissa varttuu sellainen taiteilija kuin Rafael oli. Kyllä tekee hyvää katsella tätä maisemaa! – Mieheni ehdotti, että mitä jos tultaisiin tänne asumaan sitten kun ollaan eläkkeellä. Jostain sisimmästäni pulpahti vastaus: ”Minä en koskaan jää eläkkeelle.”
Ihmettelin vastaustani. Enhän ollut mikään työmyyrä tai työnarkomaani. Miten niin en jäisi eläkkeelle?! Mistä tuo vastaus oikein tuli? En voinut käsittää. – Nyt (eläkkeellä olevana mutta erilaisia pieniä hommia edelleen tekevänä) ymmärrän tuon niin, että Kristuksella on meille aina tehtäviä odottamassa, silloinkin kun emme vielä itse ole niistä tietoisia. ’Jokin sisällämme’ taitaa kuitenkin tietää…

Vapaaehtoistöitä on tarjolla monin kerroin enemmän kuin tekijöitä. Voi olla esim. ystävänä ja tukena yksinäiselle, vanhukselle, yksinhuoltajan perheelle, liikuntarajoitteiselle jne.
Erään koulun läheisellä metsätiellä näen usein tällaisia vapaaehtoisia. He ulkoilevat sellaisten lasten tai nuorten kanssa, jotka jonkin vaikeuden vuoksi tarvitsevat kanssakulkijaa rinnalleen.
Siunaan mielessäni näitä vastaantulijoitani. Joskus hymyyni vastataan, joskus saatetaan vaihtaa joku sana. Usein nämä lapset ja nuoret kulkevat ihan omissa maailmoissaan; joku hakee kontaktia omalla tavallaan.
Tuntuu hyvältä nähdä, kuinka heitä halutaan auttaa. Sydämessä läikähtää  aina kun näen ihmisen, joka välittää ja haluaa toiselle hyvää.
(Ja uskon, että juuri sellaisesta myös Kristus iloitsee!)

Kristus, kiitos että pidät meille tien auki. Kiitos että kelpuutat jokaisen halukkaan hommiisi. Sinä et pakota, et kehittänyt mitään aktiivimallia tai porkkanaa saadaksesi meidät liikkeelle, toimimaan työntekijöinäsi. Sinä vedit – ja vedät edelleen – meitä Rakkaudellasi, palvelemaan Sinua ja toisiamme. Rakkaudellasi. Se on ihmeellistä.

The Servant Song – Bukas Palad Ministries

”Saanko olla palvelijasi?
Suo minun olla kuin Kristus sinulle
rukoile että saisin sen armon
että myöskin sinä olisit palvelijana minulle
olemme pyhiinvaeltajia, tiellä kulkevia matkaajia
olemme täällä auttaaksemme toisiamme
kulkemaan virstan matkan ja kantamaan kuorman
näytän sinulle Kristuksen valon pelkosi yössä
ojennan käteni sinulle
puhun siitä rauhasta, josta kaipaat kuulla
pitelen sinua itkiessäsi, nauran kanssasi
jaan ilosi ja surusi
kunnes olemme kulkeneet tämän matkan
Annatko minun olla palvelijasi, olla kuin Kristuksena sinulle
ja rukoilisitko että saisin sen armon
että saisin olla sinun palveltavanasi?”

ps. Huomasin että laitoin tähän 2. vuosikerran evankeliumitekstin. 3. vk:n teksti on Mark. 10: 32-45. Muut tekstit: Ps. 31: 2-6, Hes. 18: 30-32, 1. Kor. 13 ja Gal. 2: 19-21.

29.1.2018  –  Jeesusta ei kiinnostanut maallisen hallintovallan asiat. Ainoa sen suuntainen kommentti, jonka häneltä muistan, on ”Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.” (Matt.22:21)
Jeesus tuli tuomaan Taivaan Valtakuntaa maan päälle.
Hän rukoili ihmisten yhteyden puolesta: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” (Joh.17:11)

Mieltä lämmitti todeta, kuinka selkeästi valtaosa kansastamme osoitti haluavansa johtajaksi henkilön, joka ei pyri kiihkeästi ajamaan omia agendojaan vaan joka korostaa yhteistyötä ja toisten kunnioittamista.
Hedelmällisessä yhteydessä ei pakoteta johonkin tiettyyn muottiin, vaan siihen sisältyy sisäinen vapaus. Niin maallisissa suhteissa kuin suhteessamme taivaalliseen Isäämme.

Rakentavasti – Kiitospuheessaan presidenttimme tiivisti asiaa näin: ”…tuntuu valtavan hienolta olla hienon maan presidentti, sillä hieno tämä maa on. Ja me pidämme huolen, että hienona pysyy, eikö niin? Ja me pidämme huolen myös siitä, että olemme avoimia ottamaan huomioon myös ne mielipiteet, jotka ovat erilaisia kuin meidän. Koska juuri siitä Suomen vahvuus rakentuu, että voimme olla rakentavasti eri mieltä ja ehkä hakea toisistamme parhaat osat tai sellaiset, jotka voidaan kaikkien toimesta hyväksyä ja sillä mennään eteenpäin. Suomi on maailman vakain maa… pieni mutta vakaa on paljon vahvempi kuin suuri ja säröinen.”

Maan päällä niin kuin taivaassa – Ajattelen, että juuri tätä kaivataan myös hengellisellä tasolla, kristittyjen keskuuteen, eri uskonyhteisöjen välille. Toisten kunnioittamista. Ja että katsotaan yhdistävään tekijään, Kristukseen (eikä kiistellä kuka on oikeassa ja kuka väärässä missäkin asiassa). Että fokusoidaan niihin asioihin, jotka meitä yhdistävät ja rakentavat ja vahvistavat suhdettamme Jumalaamme.
Olisiko mahdollista, että Jeesuksen rukous voisi toteutua meidän maassamme…?
Että niin maan päällä kuin taivaissa huokaistaisiin: ah, vihdoinkin – maa löysi keskinäisen yhteyden! Ja sen lisäksi vielä ykseyden Isässä ja Pojassa!!
Voisiko oma rukouksemme olla: Jumala, kosketa meitä Hengelläsi, johdata löytämään Valosi… jotta saisimme nähdä Valtakuntasi Kirkkauden täällä maan päällä…  

Hengen johdatuksesta – Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.   (Luuk. 2: 22-33)

Pyhän Hengen lupaus – Simeon luotti siihen, mitä Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut: että hän saisi ennen kuolemaansa nähdä Messiaan. Ehkä vanhuuden kivut ja säryt vaivasivat häntä, ehkä hän oli nähnyt ja kokenut elämässään paljon vaikeita ja surullisia asioita. Hän olisi ollut valmis lähtemään, mutta tuosta lupauksesta oli tullut hänen elämänsä fokus, asia josta hän oli saanut joka päivään voimaa ja elämänhalua.  

Pyhä Henki oli hänen yllään – Simeon eli Pyhän Hengen johdatuksessa ja vaikutuksessa. Jumalalla oli hänelle tehtävä. Samoin kuin Itämaan tietäjät, hänkin todisti Marialle ja Joosefille ja ympärillä oleville, että Jumalan Valo oli tullut maailmaan.
Vihdoin odotus palkittiin: Pyhä Henki kehotti: nyt, nouse ja mene sisälle temppeliin, niin saat nähdä Jumalan Kirkkauden. Saat nähdä Hänet, joka on tullut koko maailman Valoksi.

Jumalan Kirkkaus – Innostuin katsomaan, montako mainintaa Jumalan Kirkkaudesta löydän Raamatusta. Mooseksen kirjoista yli 12, koko Raamatusta (hakusanalla eri muodoissaan) ainakin 117.
Valtaosa niistä on Uuden Testamentin teksteissä, joissa puhutaan siitä, kuinka Jumalan Kirkkaus oli tullut fyysisesti Maan päälle. Tai kuinka Jumalan Kirkkaus ilmestyi ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen esim. Paavalille ja Johannekselle.

Kirkkaus ilmestyi – Kun Israelin kansa vaelsi erämaassa, Herran Kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle 6 päiväksi; 7. päivänä Jumala kutsui Mooseksen vuorelle.
Israelilaiset näkivät Herran kirkkauden vuoren laella, ja se oli kuin tuli, joka polttaa kaiken.Ju, kulki heidän edellään, ilmestyi pilven keskellä ja pyhäkköteltassa. (2.Moos. 17)
Jumala paitsi johdatti ja opasti, myös toppuutteli napisevaa kansaa Kirkkautensa kautta: kansa hermostui milloin Moosekselle, milloin Aaronille, Joosualle ja Kalebille.
…mutta silloin Herran kirkkaus ilmestyi pyhäkköteltassa, niin että kaikki sen näkivät. (4. Moos. 10) 

Kun Valo tuotiin temppeliin – Kun Israelilaiset vihdoin saapuivat luvattuun maahan, rakennettiin mukana kannettavan telttamajan sijaan suuri temppeli Jumalan palvontaa ja Hänen Kirkkautensa ilmestymistä varten.
Runsaat 1000 v. myöhemmin Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen tuohon temppeliin. Jumalan Kirkkaus oli saanut fyysisen muodon. Ja Simon saattoi todeta:
”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Jumala on Valo – Valon apostoli Johannes sanoi: Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. (Joh.1:9)
Valitettavasti valaistumisemme ei tapahdu itsestään! Muutenhan koko maailma kylpisi jo valossa! Johannes kirjoittaa: 
’Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.’ (1.Joh.5-7). 

Elämän Valo – Olisi niin kivaa puhua vain kaikesta siitä hyvästä ja kauniista, mikä Valoon liittyy. Mutta koska valon tehtävänä on karkottaa pimeä, tuntuisi kuin puolet asiasta jää huomiotta, jos kiinnittäisi huomion pelkästään valoon. Jollei olisi pimeää, emmehän tietäisi valostakaan. Edelliselläkin on siis tehtävänsä… jotta huomaisimme palata takaisin Valoon ja Totuuteen…
Mitä Jumalan Kirkkaus sanoikaan opetuslapsilleen… ja mitä Hän sanoo meille?
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12)

Valossa? – Voi olla aika merkittävä asia elämässä, kun tajuaa ja myöntää, että itsessä on sekä valoa että pimeää. Ainakin itselleni se on ollut iso juttu. Kumpaisenkin tajuaminen.
On tullut elettyä vaiheita, joissa mieli on ollut maassa ja ajatukset synkänlaisia. Valtava itsekritiikki ja itsesyytökset eivät tehneet elämää helpommaksi. Oli myös pitkä vaihe, jossa tietoisesti valitsin katsoa vain hyvään ja hyviin asioihin. Siinä pääsi muodostumaan aika ihanteellinen kuva niin itsestä kuin muistakin! Se tuntui niin hyvältä, ja olisin varmaan sitä halunnut jatkaakin, jollei Hän, joka on Valo, olisi lempeästi palauttanut jalkojani maan päälle.
Tiedän nyt kuinka helppoa on heittäytyä elämään jonkinlaisessa illuusiossa, että kaikki on hyvin, kunhan keskitän mieleni hyvään ja valoisaan. Mutta olen myös kokenut, kuinka rehellisesti omien heikkouksien kohtaaminen ja työstäminen vapauttaa ja antaa voimaa. Sen jälkeen valoisiin asioihin keskittyminen tapahtuu uudelta, totuudenmukaisemmalta pohjalta.
Kiitollinen olo on. Sydämessä kaipuu ja halu Valon, Totuuden ja Jumalan Kirkkauden etsimiseen… ja löytämiseen… 🙂 

Valon seurassa – Kun lähtee Valon seuraajaksi, Pyhä Henki auttaa huomaamaan, milloin katse, huomio, ajatukset tai toiminta ovat joutuneet sellaisille poluille, joissa niiden ei ole tarkoitus liikkua. Pyhä Henki kehottaa nousemaan ja ’astumaan sisään’ Valon ilmapiiriin, siihen pyhään tilaan, jossa voi kohdata Hänet; jossa Hän voi kirkastaa totuuden. 

Valon lapsina – Efesolaiskirje rohkaisee: Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. (Ef.9)

Jumalan Kirkkaus opitaan tuntemaan – Ja Paavali, joka oli kohdannut Jumalan Kirkkauden käänteentekevällä tavalla kirjoitti:
Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. (2.Kor.4:6)

Kristus, kiitos että tulit Valoksemme! Valaisisitko meidät Kirkkaudellasi?
Auta meitä etsimään Sinun kasvojesi säteilyä. Siinä, Kirkkaudessa, me muutumme.
Kaikkivaltias, Sinä soit niin Marialle, Joosefille kuin vanhalle Simeonillekin tuon ihmeellisen lahjan, että he saivat pidellä Valoa käsivarsillaan.
Voisimmeko mekin olla Valosi kantajia, omassa elämässämme, elinympäristössämme, siellä, minne meitä kuljetat? Suo meidän pidellä ja vaalia Valoasi käsillämme, sydämillämme ja teoillamme.
Voisimmeko jopa olla ja elää Sinun temppelinäsi, jossa Pyhä Henki asuu?  Niin että voisimme (Paavalin sanoja käyttäen) kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua.
Siihen(kin) tarvitsemme Sinun apuasi, vaikutustasi elämässämme,  joka päivä, joka hetki. – Kiitos että Olet kanssamme!

Now that I’ve held Him in my arms – Michael Card

”Vanha mies odottaa temppelin pihalla
odottaa lupauksen täyttymistä
ja yhtäkkiä hän näkee heidät aamuauringossa
pariskunta saapuu lapsosta kantaen
Maria lähestyi lapsen kanssa
kädessään viisi sekeliä, poikalapsen lunastusmaksu
vauvan kujerrellessa hänen käsivarsillaan
Simeon ottaa pojan ja alkaa laulaa:
’Nyt kun olen pitänyt Häntä käsivarsillani
voi elämäni tulla päätökseensä
suo palvelijasi nyt lähteä rauhassa
sillä olen nähnyt Sinun pelastuksesi
Hän on Valo kaikille kansoille
ja kansansa Israelin Kirkkaus’
Nyt on aika ottaa Hänet käsivarsillesi
elämäsi ei pääty koskaan
vain Hänen kauttaan löydät rauhan
Hän antaa sinulle pelastuksen tarkoituksen
Hän on kansojen Valo
ja kansansa Israelin Kirkkaus”

Kynttilänpäivän muut tekstit: Ps. 48: 11-15, Mal. 3: 1-2 ja 1. Joh. 1: 5-7.

22.1.2018   

Betlehemin laidunmaita

Voitelu – Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.” Samuel kysyi: ”Kuinka voin mennä sinne? Jos Saul kuulee siitä, hän tappaa minut!” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano, että olet tullut uhraamaan Herralle. Kutsu Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Voitele kuninkaaksi se, jonka sinulle osoitan.”
Samuel teki kuten Herra oli käskenyt. Kun hän oli tulossa Betlehemiin, kaupungin vanhimmat saapuivat peloissaan häntä vastaan, tervehtivät häntä ja kysyivät: ”Onko kaikki hyvin, näkijä?” Hän vastasi: ”Olkaa rauhassa! Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Puhdistautukaa ja tulkaa kanssani uhriaterialle.” Itse hän toimitti Iisain ja hänen poikiensa puhdistusmenot ja kutsui heidät uhriaterialle.
Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: ”Hän se on! Nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.”
Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”
Iisai kutsui sitten Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.” Sitten Iisai toi nähtäväksi Samman, mutta Samuel sanoi: ”Tätäkään Herra ei ole valinnut.”
Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä.”
Sitten Samuel kysyi Iisailta: ”Tässäkö ovat kaikki poikasi?” Iisai vastasi: ”Nuorin on vielä jäljellä, mutta hän on nyt lampaita paimentamassa.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä hakemaan hänet. Emme voi aloittaa ateriaa ennen kuin hänkin on paikalla.” Iisai lähetti miehiä hakemaan häntä, ja he toivat pojan mukanaan. Hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen. Silloin Herra sanoi: ”Tämä se on, voitele hänet!” Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen.   (1. Sam. 16: 1-13)

Herra näkee sydämeen – Tuo on aina koskettanut minua, kun olen sen lukenut. – Ihmissilmä katsoo ulkoiseen, Jumala sisimpään.
Kun Betlehemin vanhimmat näkivät Samuelin tulevan, he tervehtivät häntä pelon- ja kunnioituksensekaisin tuntein. He kutsuivat häntä näkijäksi, olihan hän niin vahvassa Jumalan johdatuksessa. Kuitenkin Samuel – niin Jumalan profeetta kuin olikin – olisi valinnut kuninkaan ulkoisin perustein. Kun vanhin, kookas ja komea, ei ollut Jumalan mieleen, Iisai tarjosi toisia poikiaan kuningaskandidaateiksi. Jumala ei kaivannut korskeaa aseidenkalisuttelijaa. Hän arvosti jotain ihan muuta: nuorta paimenpoikaa, joka soitteli ja lauleskeli Jumalalle laiduntaessaan lampaita Betlehemin niityillä.
Ja kuten vähän myöhemmin osoittautui, tuo poika osasi muutakin kuin paimentaa, soittaa lyyraansa ja ylistää Luojaansa.  Tilanteen vaatiessa hänestä kuoriutui kaikkia muita urheampi  jättiläisenkaataja.

Tärkeintä – Ajattelen kuitenkin, että merkittävintä Jumalalle oli se, että Daavid rakasti Jumalaa kaikesta sydämestään. Ja se, että kaikkein tärkeintä Daavidille oli saada olla jatkuvasti yhteydessä Jumalaan, tuntea Hänen Henkensä vaikutus, elää tuosta yhteydestä käsin.

Kansan johtaja – Millaisia ominaisuuksia me kaipaamme meidän kansamme johtajalta? Kohtapa nähdään, kun presidentinvaalien tulokset selviävät. Olemme oikeastaan aika onnellisessa asemassa. Vaikka media koettaa vääntää jotain juttuja ehdokkaista, meidän vaalejamme eivät sumenna itäisen ja läntisen suurvallan tapaiset kyseenalaiset toiminnot.
Eikä ehdokkaissamme käsittääkseni ole yhtä huolestuttavaa tapausta kuin Atlantin toisella puolella vallan kahvaa pyörittelevä arvaamaton ja omapäinen twiittari.

Esimerkkinä – Miten paljon kansalle merkitsee se, millainen presidentti ihan persoonana on? Politiikka ei minua juurikaan kiinnosta, mutta jotkut asiat vain kiinnittävät huomiota. Kuten presidentin päätös alentaa omaa palkkaansa, esimerkkinä muille suurtuloisille. Tai se, kuinka hän haluaa rohkaista ja kannustaa nuoria, tai kuinka kehottaa kansalaisia huomioimaan heikommassa asemassa ja syrjäytymisriskissä olevia sekä itse kutakin toimimaan tahollaan negatiivisten ilmiöiden ehkäisemiseksi.

Toivon mukaan saamme jatkossakin olla viisaan, luotettavan, rehellisen ja taitavan presidentin johdettavana. Sellaisen, joka tietää että me kaikki olemme loppujen lopuksi vielä suuremman Johtajan käsissä. (Ja ilmaisee sen esim. toivottamalla juhlapuheissaan kansalaisilleen Jumalan siunausta; sillä vaikka se olisikin vanha presidentinpuheisiin liittynyt tapa, sillä on merkitystä, haluaako maan päämies Jumalan siunausta kansalleen.)

Rakas Jumala, Sinä katsot syvemmälle, näet sydämen. Johdata meitä myös näissä presidentinvaaleissa, anna parhaan, Sinun mieleisesi ehdokkaan voittaa.
Kiitos siitä, että olemme Sinun hyvissä Käsissäsi, joka päivä. Kiitos armostasi ja huolenpidostasi. Kiitos Rakkaudestasi.

Faithful one – Robin Mark

”Uskollinen, muuttumaton, Ikuinen
olet rauhani Kallio
Kaikkeuden Herra, luotan sinuun
kutsun Sinua, yhä uudelleen
olet Kallioni vaikeina aikoina
nostat minut ylös kun kaadun
myrskyissä Rakkautesi on ankkurini
Sinussa vain on toivoni”

Muut tekstit: Ps. 18: 2-7, Room. 9: 11-23 ja Luuk. 17: 7-10.

15.1.2018   

Vähän maistiaisia talvesta ollaan saatu jo tännekin päin Suomea pikku pakkasen muodossa. Jos lunta vielä saataisiin hiihtolatuihin ja pulkkamäkiin ja jos tiet ja kadut pysyisivät kuitenkin näin kuivina ja kulkemishelppoina kuin nyt niin kyllä olisi aika ideaalia… 🙂 

Sitä varten – Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. 15.1.2018
Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. (Mark. 1: 29–39)

Jeesus paransi vuoteessa viruvan anopin sekä muut tautien vaivaamat sekä karkotti pahoja henkiä . – Se toi mieleen erään tapauksen, josta vieläkin mietin, että ihanko oikeasti… – että tällaistakin voi olla…

Ruandassa tulkkinani toimi usein eräs nuori pastori, josta kerroin joskus aiemmin. Kerran hän pyysi että tulisin hänen kanssaan hänen kotikyläänsä rukoilemaan.
Eräs nuori nainen oli jo pitemmän aikaa ollut vuoteenomana. Olin ennalta kuullut, että häntä pidettiin kylän seurakunnan profeettana, koska hän ’näki’ asioita, joita toiset eivät nähneet mutta joiden oli huomattu pitävän paikkansa ja hänen profetioidensa oli todettu toteutuvan. 

Äiti ja kana – Tullessamme hänen luokseen hän oli yksin kotona. Tuo hentoinen olento kertoi hiljaisella äänellä, kuinka hänen äitinsä oli varastanut kanan ja hän oli pyytänyt äitiä palauttamaan kanan omistajalleen. Paljastumisestaan suivaantuneena äiti oli mennyt noitatohtorin juttusille. Vähän tämän jälkeen tytär oli sairastunut.
Kysyessäni mikä häntä vaivasi hän kertoi, että hänellä on jatkuvat kovat vatsakivut. Hän sanoi että noitatohtori oli ’saanut aikaan’ (en oikein tiedä mikä suomenkiel. verbiä tuossa pitäisi käyttää) hänelle ison kasvaimen vatsaan. Kovien kipujen takia hän ei ollut useampaan viikkoon pystynyt nousemaan vuoteesta.

”Se lähti” – Hän toivoi, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Jonkin aikaa rukoiltuamme hätkähdimme, kun hän yhtäkkiä nousi istualleen vuoteessaan ja huudahti:  ”Se lähti!” Hän sanoi nähneensä ensin kirkkaan valon ja sitten hän oli nähnyt kuinka kasvain poistui. Samantien kipu oli lakannut.
”Kiitos Jeesus”, hän toisteli onnellisena (nuo kaksi sanaa tunnistin ruandankielestä). – Hänen tavastaan kiittää näki kuinka luottavainen, lämmin ja läheinen hänen suhteensa Luojaansa oli.

Jotain tuossa kyllä tapahtui, mietin itsekseni. Koin, että minä ja tulkkini olimme siinä ikään kuin sivusta seuraajia, jotka olivat vähän ulalla koko tapahtumasta. Täytyy myöntää, että itse suhtauduin vähän varauksellisesti, ehkä epäileväisestikin koko tilanteeseen. Tuntui vain liian oudolta ajatus, että joku voisi materialisoida ison kasvaimen toisen vatsaan ja että se voisi noin vain hetkessä dematerialisoitua. Koko juttu oli  vaan niin kummallinen, etten tiennyt miten siihen suhtautua.
Vasta kun myöhemmin kuulin, että seuraavana sunnuntaina tytär oli taas mukana kylän kirkossa yhtä säteilevänä, terveenä ja iloisena kuin ennenkin, oli helpompi uskoa.

Vaikka ihmettelin tapahtunutta, vielä enemmän kummeksuin äidin ja  noitatohtorin tekemisiä! Tiesin kyllä että Ruanda kuuluu niihin maihin, joissa haetaan yhä vieläkin noitatohtoreilta apua monenlaisiin asioihin. Mutta kun tapaa henkilön, joka kertoo joutuneensa tuollaisen uhriksi – vieläpä oman äitinsä toimesta – tuntuu se aika hurjalta.
Toivon mukaan äiti jätti jatkossa tyttärensä  – sekä muiden omaisuuden – rauhaan, eikä enää tuon jälkeen kääntynyt noitatohtorin puoleen.
Vaikka rehellisesti sanottuna olinkin helpottunut, ettei minun tarvinnut kohdata sen enempää äitiä kuin noitatohtoriakaan, toivoin kuitenkin että he tulisivat ymmärtämään, että tytär palveli kaikkia muita voimia voimallisempaa Vapahtajaa & Parantajaa; sellaista, jonka varaan kannattaa laittaa uskonsa.

Kristus, kiitos että olet Auttajamme, Voiman ja Ilon Lähde.
Kaikkivaltias, Sinulle kaikki on mahdollista. Vahvista uskoamme ja luottamustamme, niin että tiedämme ja muistamme että aina voimme kääntyä puoleesi, olipa tilanteemme millainen tahansa.

Bridge Over Troubled Water –  Simon and Garfunkel

”Kun tunnet itsesi heikoksi ja pieneksi
kun silmäsi ovat kyynelissä, Minä pyyhin ne
olen vierelläsi kun sinulla on vaikeaa
eikä luonasi ole ystäviä
asetun kuin sillaksi levottoman veden ylle
kun olet masentunut, ulkona kadulla
illan laskeutuessa kylmänä ja kovana
Minä lohdutan sinua
pimeän tullessa ja kun kipu tuntuu kaikkialla
Minä otan sinun osasi
asettaudun sillan tavoin yli levottoman veden
purjehdi hopeinen tyttö, liidä
aikasi on tullut säteillä
kaikki unelmasi ovat matkalla
katso kuinka ne säteilevät kirkkaasti
Oi jos tarvitset ystävää
Minä purjehdin aivan perässäsi
kuin silta levottoman veden yllä
rauhoitan mielesi”

Muut tekstit: Ps. 102: 16–23, 5. Moos. 32: 36–39 ja 2. Kor. 1: 3–7.

8.1.2018        

kirjakääröjä saviruukussa

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa on ensi pyhän aihe. Evankeliumikirjan toteaa, että Jeesus kutsuu ihmisiä näkemään Jumalan suuria tekoja. – Ajattelen, että Hän haluaa auttaa meitä huomaamaan Jumalan johdatuksen ja vaikutuksen sellaisissakin asioissa, joita ehkä muuten pitäisimme vain sattumina.

Hyvä sanoma – Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
      – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”    (Luuk. 4: 16–21)

1.1.2018  

Uuden Vuoden päivän kunniaksi saimme valkean lumipeitteen tänne maamme eteläiseen kolkkaankin! Vaikka näyttää jo iltaa kohden sulavan pois, aina tuntuu yhtä ihmeelliseltä, kuinka paljon valoa lumi voi tuoda maa-ilmaan.  

Tähtisikermä – Taivaan tähden – tai pikemminkin planeettojen konjunktion tähden – lähtivät 2000 v. sitten Idän tietäjät matkaan. Ei ollut lumen valoa, maa oli tumma Juudean yössä. Mutta kirkas tähtisikermä valaisi taivaltajien tien.

Betlehemissä – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko  Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2: 1-12)

Miltei täysosuma –  niin lähelle löysi karavaanikulkue! Miettiessäni matkaa Jerusalemista Betlehemiin totesin, että saman verran kuin oli työmatkani kotikylän ja Hgin välillä: 1/2 tuntia pyörällä, 1,5 kävellen; kamelikyydillä jotain siltä väliltä. Aika hienosti suunnistettu, tulivat sentään kaukaa toisesta maasta. – Vai olivatko seuranneet yksinkertaisesti vain jotain kauppareittiä? Tai vain päätelleet, että löytäisivät juutalaisten Kuninkaan pääkaupungin  palatsista?
Järkeily ja demystifiointi voivat viedä kertomukselta sen kauneuden, mutta eivät sitä, että nuo tietäjät sittenkin olivat taivaallisessa johdatuksessa.
Tarkemman osoitteen saivat hallitsijalta, joka ei onnistunut juonessaan. Miten voisikaan jonkun maallisen hallitsijan toimet horjuttaa Kaikkivaltiaan suurta suunnitelmaa?

Tietäjät löysivät perheen ja lapsen, heittäytyivät maahan lapsen edessä, tiesivät: tässä oli Kuningas, joka oli tullut tuomaan Valon maan päälle.

Maailman Valo – Johannes kuvasi Kristuksen maailman valona jo evankeliuminsa alkuun:
”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” (Joh.1:9)
Ja kirjasi Jeesuksen 3 vuosikymmentä myöhemmin lausumat sanat:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8: 12)

Valo kanssamme – Eikä Valo tullut vain noille 2000 v. sitten eläneille Juudean ja Galilean asukkaille. Hän laskeutui taivaista ja nousi jälleen taivaisiin, mutta kuitenkin Hän on kanssamme, tänäkin päivänä, lupauksensa mukaan:
”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.” (Joh. 14:18)
Ja Matteuksen kirjaamien lupausten mukaisesti:
”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt.18:20)
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28)

Monet toisin uskovat ovat kuvanneet, kuinka he rukoiltuaan hartaasti tai epätoivoissaan  Jumalaa olivat nähneet häikäisevän kirkkaan Valon, ja kuinka he olivat tunnistaneet tuon Valon lähteen Jeesus Kristukseksi. He tunsivat Hänen valtava Rakkautensa heitä kohtaan, ja kokemus oli ollut heille käänteentekevä.

En ole aikaisemmin halunnut kirjoittaa eräästä tapahtumasta vuosien takaa, mutta kun se nyt tulee niin vahvasti mieleen, niin ehkä sittenkin kerron.
Pidin tuohon aikaan vielä kursseja, joita nykyään nimitetään uushenkisiksi (minusta vanha termi new age on edelleen osuvampi). Kerroin kuitenkin kursseillani aina, miten Jeesus Kristus oli tullut elämääni ja miten Hän on jokaisen kanssa, joka sitä vain tahtoo.

Lapissa – Minua pyydettiin Lappiin pitämään kurssia. Kurssin järjestäjällä oli miehensä kanssa kota kaukana Lapin erämaassa (sen käsityksen ainakin sain) ja hän ehdotti että kurssi pidettäisiin siellä. Ok, olisi uudenlainen kokemus.
Tusinan verran kurssilaisia istui tulen ympärillä kodassa. Mietin, mikä oli mahtanut tuoda erään osallistujan kurssille. Tervehtiessämme koin kuin hän olisi ollut suuren, raskaan kiven sisällä.
Tuntui mahdottomalta uskoa, kun Jeesus antoi ymmärtää, että juuri tuossa henkilössä tapahtuisi kurssin aikana suurin muutos. Kuinka se voisi olla mahdollista? Minusta kun vaikutti siltä, että hän oli  niin paksun ’muurin’ sisällä, ettei mikään voisi sitä läpäistä.

Mökissä – Kurssiin kuului 4 kahdenkeskistä lyhyttä sessiota kunkin kurssilaisen kanssa. Tällä kurssilla sessiot olivat kodan lähellä olevassa pienessä mökissä. Sanoin että jokainen voisi siellä mökissä kertoa jos haluaa, että Jeesus ja Pyhä Henki ovat mukana sessiossa. Muitten ei tarvitse sitä tietää, koska jokainen tulisi mökkiin yksitellen. Kaikki muut halusivat, paitsi tuo henkilö joka tuntui olevan kuin kivimuurin ympäröimä.
En tiedä, mitä kurssilaiset olivat keskenään puhuneet teltassa, mutta tullessaan viimeiseen sessioon tuo henkilö totesi että nyt voisi ’ne muutkin’ olla läsnä. Yllätyin siinä määrin että piti kysyä:  Jeesusko ja Pyhä Henki? – Niin, kuului lyhyt, vaisu vastaus.
Toisin kuin muiden kohdalla en havainnut Pyhän läsnäoloa, enkä aistinut mitään muutakaan. (Näin jälkeenpäin mietin, mahtoikohan johtua omasta ennakkoasenteestani tai uskon puutteestani.) Joka tapauksessa en olisi voinut yllättyä enempää kuin kohdatessamme seuraavana aamuna.

Saavuttuaan kodalle hän tuli kasvot säteilevinä halaamaan. Hän sanoi että olo oli sellainen että voisi halata kaikkia. Hänen koko olemuksensa oli täysin muuttunut. Hän veti minut syrjään ja kertoi, mitä hänelle oli edellisenä iltana tapahtunut.
Kun hän oli palannut mökistä kodalle, taivas ja maa olivat tummat, kodalle johtavan polun saattoi erottaa juuri ja juuri sen varrelle asetettuja pieniä öljylamppuja seuraten. Yhtäkkiä hänen yläpuolellaan oli ’syttynyt’ valtavan kirkas valo. Hän ei voinut ymmärtää, mikä tuon valon oli saanut aikaan. Kuin joku olisi sytyttänyt valtavan valonheittäjän… mutta eihän täällä ole edes sähköä, hän ajatteli.
Hän ei kuitenkaan tuntenut pelkoa, päinvastoin, hänet täytti ennenkokematoman syvä rauha. Jonkin ajan kuluttua siinä valossa seistyään hän tunsi, kuinka kaikki ne asiat jotka olivat vuosikausia painaneet häntä vain valuivat pois. Hän tunsi olonsa keveäksi, vapaaksi ja onnelliseksi.
Hän sai kokea Vapahtajansa Rakkauden häntä kohtaan. Oi että olin onnellinen hänen puolestaan!
Ajattelen, että oli myös todella tärkeää, että tämä tapahtui ulkona eikä mökissä. Näin kummallekaan ei jäänyt mitään väärää käsitystä tai harhakuvaa siitä, mikä tai kuka tuon tapahtuneen oli saanut aikaan!
Kiitimme Kristusta, Valoamme, kaiken hyvän tuojaa. 

Valo tuli ja muutti tuon henkilön elämän. Tuo miltei vastentahtoinen myöntymys oli riittänyt. Taas opin jotain uutta Vapahtajastamme, Hänen Rakkaudestaan. Hän näkee syvälle sydämeemme, näkee kärsimyksemme, pelkomme ja taakkamme. Hän näkee niiden muurien läpi, joiden sisään olemme kätkeytyneet. Hän tahtoo vapauttaa, täyttää ja ympäröidä meidät Valollaan.
”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” (Joh. 12:46)

Rakas Jumala, anna Tähtesi valaista polkumme. Johdata meitä löytämään Valo joka ei sula pois vaan joka sulattaa meistä elämän kovettamat kuorikerrokset.
Anna noiden Idän tietäjien kaltainen sydän, että tunnistaisimme pyhyytesi.

Kristus, kiitos että olet Valomme myös tämän uuden alkaneen vuoden aikana!
Vapauta meidät olemaan sellaisia, joiksi meidät on tarkoitettu, jollaisiksi haluat meidän tulevan. Jotta voisimme säteillä Sinun Rakkauttasi ja Valoasi tähän maailmaamme. Kirkkauden Kuningas, kiitos, että olet kanssamme.

We three kings of Orient are – Jennifer Avalon

https://www.youtube.com/watch?v=k8mjRxkMBkE

”Olemme kolme Idän kuningasta
tuomme lahjoja, matkaamme kaukaa
ketojen ja lähteiden, nummien ja vuorten kautta
seuraten tuota tähteä
oi ihmeellinen, voimallinen tähti
kuninkaallista kauneutta hohtava
länteen johtava, kuitenkin etenevä
johdata meitä täydellisen Valon luo
syntynyt on lapsi Betlehemin tasangoilla
kultaa viemme kruunataksemme hänet
ikuisen Kuninkaan, ikuisesti meitä hallitsevan
frankinsensia haluamme antaa
suitsuketta jumalaista
rukoukseen ja palvontaan yhtyköön kaikki
palvomaan Jumalaa korkeuksissa
ihmeellinen, voimallinen tähti
johdata meität täydellisen Valon luo”

Muita Loppiaistekstejä: Ps. 72: 1-3, 8-12, Miika 4: 1-4 ja 1.Tim. 3: 16 ja Luuk. 11: 29-32.”

28.12.2017    

Avunkivi – Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.”   (1. Sam. 7: 12)

Eben-Eser – Enpä tiennyt 70-luvulla tuon nimen merkitystä. Se laittoi kuitenkin pohtimaan, mitkä asiat oikeastaan ovat elämässämme johdatusta, mitkä omien valintojemme seurausta ja mitkä kumpienkin yhdistelmää. – Voiko sitä loppujen lopuksi edes tietää?

Eräs opettajani ehdotti 70-luvun alussa että lähtisin Sveitsiin opettajaseminaariin. (Silloin ei vielä voinut opiskella Suomessa steinerkoulunopettajaksi). Minuahan ei tarvinnut paljon suostutella: rakastin matkustamista ja innostuin ajatuksesta opiskella ulkomailla, ja pedagogiikan lisäksi opintoihin kuului myös muita minua kiinnostavia aiheita.
Suomeen palattuani minua pyydettiin useampana vuonna luokanopeksi. 8 vuotta luokanopena tuntui kuitenkin liian sitovalta ja pitkältä työrupeamalta, aineopena olin vapaampi katsomaan vuoden kerrallaan, miten haluaisin jatkaa.
Ja kuin ollakaan, vaikka pidin aineopena toimimisesta, yhtäkkiä aloin tuntea vetoa varhaiskasvatukseen (tietämättä laisinkaan, mitä olisi edessä). Lähdin siis Saksaan opiskelemaan varhaiskasvatusta ja innostuin tosissani. Ajattelin että tämä on niin hyvä juttu, että kyllä Hkiin pitää saada steinerpäiväkoti. Sellaisen perustamiseen  tarvittiin tuolloin kuitenkin Suomessa hankittu koulutus, joten menin opiskelemaan Ebeneseriin. (Huomasin googlatessani että toimii nykyisin museona… – Onneksi on mieli pysynyt nuorena… muuten olisi voinut iskeä jonkinlainen muumiofiilis…)

Kuin tilauksena – Opintojeni loppuvaiheessa kävi ilmi, että odotin lasta – tai kuten myöhemmin selvisi – kaksosia (ihanin lahja mitä saatoin elämääni kuvitella).  Varhaiskasvatusopinnot olivat siis olleet kuin tilaus tilanteeseen…
Kaksosten täytettyä 3 v. entisen kouluni esiluokanope jäi eläkkeelle ja ehdotti minua tilalleen. Sekin tuli kuin tilauksena. Olin aloittamassa pk-opena saman kadun varrella tuona syksynä perustettavassa päiväkodissa (vaikkei ollutkaan ideaalia, että omat lapset olisivat hoidossa samassa paikassa). Tilalleni löytyi toinen pk-ope ja vein lapseni tuohon pk:iin puolipv-hoitoon toimiessani itse koulun eskariopena.
Johdatuksen, omien valintojen ja lahjaksi saatujen asioiden yhteissummaa? Tavattoman kiitollinen olen joka tapauksessa, että kaikki tapahtui juuri niin kuin tapahtui.

Kun Hän auttoi – Montakohan Eben-Eser -kiveä voisikaan laittaa merkiksi niistä kerroista, jolloin Herra on auttanut meitä elämässämme? Moniako kiitosaiheita löytyisikään, kun oikein alkaisi miettiä? Niin monet asiat kun voivat tuntua niin itsestäänselviltä, pelkiltä sattumilta,  sellaisilta, jotka muuten vain (tai ihan vain omasta ansiostamme) ovat tulleet eteemme.
Huomaanko miten usein Jumala on ollut apuna, isoissa ja pienissä asioissa… haasteellisissa,  vaikeissa, toivottomiltakin tuntuneissa tilanteissa…?
Oi, yhtäkkiä pikkuiset sileät kivet, eri maista tuodut, joita olen laittanut ikkunanlaudalle jouluseimen kummallekin puolen, saavat uuden merkityksen: tästä lähin ne saavat olla symbolisia avunkiviä, kiitoksenosoituksia Jumalalle, joka on auttanut meitä tähän asti.

Pelkosenniemen eben-eser – Joulupäivien jälkeen aloin selailla isoja pahvilaatikoita, jotka veljeni oli tuonut minulle  joulukuun alussa. Ne ovat täynnä isämme säilyttämiä kirjeitä, kuvia ja muita muistoja.
Eilen löysin kirjeen (tähän mennessä ainoan sota-aikoihin liittyvän), jossa talvisodan aikainen isäni taistelutoveri muisteli, kuinka hän ja isäni olivat rämpineet Pelkosenniemellä litimärkinä ja vaatteet olivat jäätyneet panssareiksi heidän ylleen pakkasen kiristyttyä – 20:een. Isäni sormet olivat jäätyneet ja hänet vietiin sairaalaan. Seuraavaksi he olivat kohdanneet Niinisalossa, jossa isäni oli toiminut kouluttajana.
Olinkin aina miettinyt, miten isäni oli kestänyt sodan kauhuja, herkkäluontoinen kun oli. – Näkikö Jumala, ettei hän olisi kestänyt enempää?
Tilanne ei varmaan ollut isälleni helppo – kyllä kai miehet mieluummin olisivat sankareita, jotka kestävät mitä vaan ja taistelevat tantereella viimeiseen saakka.
Olikohan kyseessä sama paikka ja päivä, joista bloggasin itsenäisyyspäivänä? Se, kun lämpötila jäähtyi yöllä plussa-asteista – 40 asteen pakkaseksi? Se, minne Pelkosenniemellä taistellut rykmentti pystytti myöhemmin kiven merkiksi: ”Tässä auttoi Herra”?
(Tuota blogatessani en tiennyt että nuo sanat oli otettu tuosta raamatunkohdasta ja että tuo muistomerkki itse asiassa oli Eben-Eser – avunkivi.)

Uuden Vuoden kynnyksellä rukoukseni on:
Herra, kiitos, että olet tähän asti auttanut meitä. Autathan vastakin? Anna Vuoden 2018 olla Ilon, Rauhan ja Onnellisuuden Vuosi. Suo meille – henkilökohtaiseen elämäämme, kansakunnallemme ja koko ihmiskunnalle – tulevana vuonna monia aiheita eben-esereihin.
Suo että muistaisimme kiittää Sinua kaikesta avustasi ja johdatuksestasi omassa ja läheistemme elämässä. Kiitos että olet kanssamme, kiitos että olet apumme ja turvamme!

You Are My Hiding Place – Selah

”Sinä olet turvapaikkani
täytät aina sydämeni vapauden lauluilla
aina kun olen peloissani
luotan Sinuun
sanokoot heikot: olen voimakas
Herra on vahvuuteni
luotan Sinuun”

Uudenvuodenaaton tekstejä ovat myös mm: Ps. 121, Valit. 3: 22-26, 1. Piet. 1: 22-25 ja Luuk. 13: 6-9.

Onnellista ja siunattua Uutta Vuotta 2018!

23.12.2017  

Älkää pelätkö – Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
    Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
    Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.   (Luuk. 2: 1-20)

Vanha vai uusi? – Kokoonnuimme ystävieni kanssa juhlistamaan Joulua aatonaatonaattona. Luimme myös tämän jouluevankeliumin. Hämmästyksekseni ilmeni, että minä olin ainoa, jonka koulussa joka vuosi yhden luokan (meidän koulussa 2. lk:n) tehtävä oli opetella evankeliumi ulkoa ja lausua sen yhteen ääneen joulujuhlassa. Tämän vuoksi se vanha versio on iskostunut meikäläisellä luihin ja ytimiin ja tuntuu kauniimmalta. 

Retrokynttilät? – Joulukuusta koristellessani totesin, että isovanhempieni Airam- kynttiläsarjasta oli yksi lamppu mennyt rikki. Taisi tulla tuo valosarja (50-luvulta) matkansa päähän. Pari vuotta sitten vielä näin kaupassa identtisessä pakkauksessa olevaa retroversiota. Mutta eihän se ole sama kuin originaali, johon kytkeytyivät kaikki ihanat lapsuuden isovanhempien luona vietetyt joulumuistot. Ystäville sanoin että nyt on tällainen ekokuusi: ei kuluteta turhaan sähköä. Mutta perheen, erityisesti lastenlasten vuoksi taidan kuitenkin hankkia uuden sarjan. Symboloihan kuusi Valon tuloa luoksemme.
Aatonaattona ei kuitenkaan huvita lähteä metsästämään retroa. Ehkä päädyn ekologisempiin ledeihin…

Vanhasta poisoppiminen on haasteellista. Tänä adventtina tehtäväni erään hoitokodin joulukuvaelmassa oli lausua nuo enkelin sanat paimenille. Vaikka kyse oli vain 4 virkkeestä ja vaikka olin ollut samassa roolissa viimekin vuonna, en millään tahtonut oppia tuota uutta sanamuotoa. Vanha käännös tahtoi väkisin tulla tilalle.
Vaikka eipä tuolla merkitystä; käännöksiä tulee ja menee. Itse sanoma pysyy kuitenkin aina samana: Kristus, Vapahtaja, syntyi maan päälle! Ihmeellinen lahja – meille annettu!

Taivaat avoinna – Tuona yönä oli taivas avoinna. Tähdet, enkelit, paimenet, eläimet – koko luomakunta sai tulla osallisiksi tuohon ihmeeseen: Jumala laskeutui  ihmisten keskuuteen. Sitä mekin saamme ihmetellä. Siinä on Joulun ydin.ei ole muuttunut, mutta joka muutti kaiken. Kaikkeuden Luoja halusi osoittaa Rakkautensa, tehdä sovinnon ja antaa meille uuden alun. Hän halusi – ja haluaa yhä, tänäänkin, tulla, tuoda myötätuntonsa, lohdutuksen, hellyyden, ilon, rauhan, läheisen yhteyden kanssaan. Hän näkee, mitä me juuri nyt eniten kaipaamme. ei ole muuttunut, mutta joka muutti kaiken. Kaikkeuden Luoja halusi osoittaa Rakkautensa, tehdä sovinnon ja antaa meille uuden alun. Hän halusi – ja haluaa yhä, tänäänkin, tulla, tuoda myötätuntonsa, lohdutuksen, hellyyden, ilon, rauhan, läheisen yhteyden kanssaan. Hän näkee, mitä me juuri nyt eniten kaipaamme.

Tuon yön merkitys ei ole muuttunut miksikään 2000 v:ssa. Se sen sijaan muutti kaiken. Jumala ei enää halunut olla etäinen ja tavoittamaton. Kaikkeuden Luoja halusi osoittaa meille Rakkautensa, tehdä sovinnon kanssamme ja antaa uuden alun.
Hän halusi – ja haluaa yhä – tänäänkin – tulla luoksemme, tuoda myötätuntonsa, lohdutuksensa, hellyytensä, ilonsa, rauhansa. Hän haluaa läheiseen yhteyteen kanssamme.  Hän näkee, mitä me juuri nyt eniten kaipaamme.

Kaikille Joulu ei ole iloinen juhla. Se voi nostaa pintaan myös kipeitä kokemuksia ja muistoja. Eteeni tuli ensin Piano Guys’ien video, jossa teinityttö Lexi Walker laulaa laulun ’Oi Jouluyö’. Sen jälkeen löysin alla olevan videon. Sen alussa Piano Guys’ien pianisti kertoo, kuinka hän ja hänen vaimonsa menettivät Annie -tyttärensä viime vuoden lopulla. Tämä heijastui koko perheen joulunviettoon. He saivat kuitenkin paljon lohtua Graig Avenin laulusta ja halusivat soittaa sen yhdessä hänen kanssaan, Annie- tytön muistoksi. (Laitan laulun sanat suomeksi Joulun jälkeen.)

If you’re missing someone this Christmas  – Graig Aven ja Piano Guys

”… tiedän että Joulu tulee olemaan kipeä
sillä sinä et ole viettämässä sitä kanssani
silmäni täyttyvät kyyneleistä
ja muistot virtaavat mieleeni kuustamme koristellessa
vaikka tänä vuonna sydämeni onkin särkynyt
saan toivoa ja iloa muistaessani missä olet:
olet Jumalan Pojan kanssa, Rauhanruhtinaan luona
Hänen, jota juhlimme – ajatus siitä ihmetyttää minua
toisinaan vielä murrun surren että olemme erossa
mutta suloisin lahja on tietää, missä olet
olet Jumalan Pojan luona
minulla on kuvasi kehyksissä ja joulusukka jossa on nimesi
Jumala tietää että on ollut vaikeaa päästää irti
en voi tuoda sinua takaisin mutta etsin sinua taas
ja tiedän että Jumala on tässä, sieluani varten
tein kanssasi lumienkeleitä mutta nyt taidat sen sijaan
laulaa enkelten kanssa Jumalan valtaistuimen edessä
jouluaika oli sinulle mieluisin aika vuodesta
rakastit koristella kuustamme
mutta nyt kun olet Jeesuksen kanssa
voinko edes kuvitella miltä sinusta tuntuu
sillä Hänhän kuoli vuoksemme (ristin)puulla
olet Jumalan Pojan kanssa, Rauhanruhtinaan luona
Hänen, jota juhlimme – ajatus siitä ihmetyttää minua
mutta suloisin lahja on tietää, että olet nyt
Hänen käsivarsillaan, Jumalan Pojan kanssa”

Ja alla Oi Jouluyö, jonka nuori Lexi Walker laulaa sykähdyttävästi:
O Holy Night – Lexi Walker & The Piano Guys

Muut Jouluyön tekstit ovat Ps. 96: 1-3, 6-10, Jes. 9: 1-6 ja Tit. 2: 11-14.

Valoisaa, siunattua ja rauhaisaa Kristuksen syntymäjuhlaa!

18.12.2017   

Ilmoitukset  – Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. (Matt. 1: 18-24)

Muutaman viikko sitten eräs kirjailija kertoi, kuinka hän, entinen öykkäri, oli päättänyt ruveta herrasmieheksi. Hän on kirjoittanut muuntumisprosessistaan kirjan. Kuinka moni vaimo mahtaa toivorikkaana kääriä kirjan joulupaperiin ja sujauttaa kuusen alle?
Yleensä vaimot haluavat muuttaa miehiään paremmiksi. Mutta osaavathan vaimotkin olla rasittavia. Paljon itsehillintää kysyy jatkuvan nalkutuksen, syyttelyn tai valituksen kuuleminen kenen tahansa suusta. – Tuolla kirjailijalla on hyviä uutisia: luonnettaan voi kehittää – iloksi itselleen ja lähimmäisilleen.

Joosef oli herrasmies. Hän ei halunnut nolata Mariaa, vaan halusi hoitaa tilanteen hienotunteisesti. Tuo oli varmasti siihen aikaan poikkeuksellista. Yleisempää olisi varmaan ollut toimia loukatun kunniansa vimmasta käsin. Joosefilla oli hyvä luonne. Ei häntä perusteetta tai sattuman kaupalla valittu Jeesuksen kasvatti-isäksi. 

Jumala lähetti enkelinsä  ilmoittamaan Joosefille hänelle, miten asiat ovat. Sitä ei kerrota, miten paljon Joosef ymmärsi tuosta ihmeellisestä ilmoituksesta: lähtöisin Pyhästä Hengestä… pelastaa kansansa sen synneistä…
Joka tapauksessa Jumalan lähettämän enkelin sanoma tuli hänelle niin kirkkaana, selkeänä ja todellisena, että hän sen kuultuaan toimi saamansa kehotuksen mukaan. 

Joulukuvaelma hoitokodissa – Vähän aikaa sitten eräässä vanhusten ja muistisairaiden hoitokodissa oli joulumessu. Joululaulujen ja ehtoollisen lisäksi oli joulukuvaelma. Mariana oli pyörätuolipotilas, Joosefina hoitokodin hoitaja, Suomessa asuva arabi, paimenina toinen samoilta suunnilta oleva hoitaja, potilas sekä vapaaehtoisia. Enkeleinä vapaaehtoisia.
Potilasyleisöä ei haitannut lainkaan se, että Maria olisi ikänsä puolesta voinut olla Josefin isoäiti. Luulenpa että heitä päin vastoin kosketti, että yksi heistä oli Mariana. He elivät hiiskumatta mukana, kun Joosef työnsi pyörätuolissa istuvaa Mariaa etsien majapaikkaa, enkelit ilmestyivät paimenille ja paimenet lähtivät tervehtimään vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Joosef nosti huolehtivaisesti Marian käsivartta aina kun se valahti Jeesus-vauvaa esittävän valkean kangasmytyn ympäriltä.
Aiempina vuosina olemme esittäneet kuvaelman vapaaehtoisvoimin. Tämä oli kuitenkin – juuri tällaisena – erityisen koskettava.

Immanuel – Jumala kanssamme – Joulun ihmeellinen sanoma, jota saa yhä uudelleen ihmetellä ja mietiskellä. Suuri mysteeri, jonka enkelit ilmoittivat paimenille jouluyönä. Mysteeri, joka ilmoitetaan meille jouluevankeliumissa: Jumala laskeutui luoksemme. Ja on meidän keskellämme. Huomaammeko? Kuulemmeko enkelten ilmoituksen tänä Jouluna?

Joulun rauhaa koteihin – Lähettäisitkö Luojamme hyviä enkeleitäsi joka kotiin. Niin että tulisi Joulun rauha, ja pysyisi. Levollista yhdessäoloa ilman vaatimuksia ja suorittamista; lempeää toisen huomioimista; yksinäisten muistamista.
Millaiset asiat luovat hyvää ilmapiiriä? Rakastetussa joululaulussa pyydetään ”taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”. 

Kristus, avaa silmämme näkemään Sinun Valosi, sydämemme kuulemaan Sinun sydämesi sykkeet. Lähetä enkeleitäsi ilmoittamaan iloisia uutisia sinne, missä niitä kipeästi tarvitaan. Lähetä enkeleitäsi tuomaan Rakkauttasi  ja Rauhaasi jokaiseen kotiin, jokaisen kansan keskuuteen, tähän maailmaan.

Joseph’s Song – Michael Card

”Kuinka tämä voi  olla mahdollista
lapsi, käsivarsillani rauhallisena nukkuva
Jumalan Poika, sanoi enkeli
kuinka se on mahdollista?
Herra, tiedän ettei Hän ole omani
ei minun lihaani ja vertani
anna Isä kuitenkin tämän pienokaisen
olla poika, jota rakastan
Isä näytä minulle
miten sovin tähän suunnitelmaasi
kuinka mies voi olla isä Jumalan Pojalle?
Herra, koko elämäni olen ollut
yksinkertainen puuseppä
kuinka voin kasvattaa Kuningasta?
Hän näyttää niin pieneltä
kasvonsa ja kätensä niin hennoilta
ja kun Hän itkee, aurinko tuntuu häviävän
kun Hän nauraa, paistaa jälleen
kuinka tämä on mahdollista?”

Muut 4. adventtisunnuntain (tänä vuonna jouluaaton) tekstit: Ps. 130: 5-8, Jes. 29: 17-19 ja Room. 15: 8-13.