Aihearkisto: Yleinen

Kadonnut ja jälleen löytynyt

2.7.2022. Eräs Lontoossa syntynyt taiteilija, jonka vanhemmat ovat maahanmuuttajia, joutui lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokemaan paljon rasistista syrjintää, väkivaltaakin.
Hänen sanansa ”Transform your past in the present. Make it feel important.” (”Muunna menneisyytesi nykyisyydessä, sellaiseksi että se tuntuu tärkeältä”) jäivät soimaan mieleeni,

Vanhoja juttuja – Eteeni oli samana päivänä tullut vanhojen papereiden joukosta 2 äitini vanhaa passia, joiden leimat kertoivat, kuinka paljon hän oli matkoilla, poissa kotoa. Samasta pinosta löytyi äitini Lontoosta lähettämä postikortti, jossa hän kertoi ilahtuvansa, jos isoveljeni tekisi läksynsä ja minä (tuolloin 9v) lepäisin paljon. Ihmettelin tuota lepäämistä. Isämme oli muuttanut tuona vuonna pois kotoa. Olinkohan reagoinut siihen jotenkin niin, että terveys kärsi? Itselläni ei ole siitä mitään muistikuvaa.

Em. taitelijan kehotus muuttaa menneisyys sellaiseksi, että se tuntuu merkittävältä, tuli juuri oikeaan hetkeen. Sen sijaan että olisin juuttunut pohtimaan, mitä lapsuudessa olisin kaivannut, tuli tilalle kiitollisuus.  Juuri lapsuudesta puuttuneet elementit auttoivat ujoa ja arkaa tyttöstä varttumaan itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi. 

Miten vähäpätöisiltä omat lapsuuden kaipuuni tuntuvatkaan tuon lapsena kiusaamisen ja solvaamisen kohteeksi joutuneen taitelijan kokemusten rinnalla. Hänen vanhempansa olivat paenneet kotimaassaan käytyä sotaa. Ja minä huokailin vanhojen papereiden äärellä sitä, kuinka äitini oli niin paljon matkoilla..! – Tulipahan taas kerran suhteutettua omia kokemuksia  johonkin toiseen, paljon isompaan tai vakavampaan.

Enemmän kuin koettuihin asioihin ensi pyhän aihe liittyy omiin asenteisiin. Toki myös toimintaan, mutta mieleen tulee Jostain lukemani tai kuulemani uskonmiehen toteamuksen,  etteivät kristityjen synnit ole  niinkään tekoja, vaan asenteita.

Niitäkin – asenteita siis –  on mahdollista muuttaa. Ja siitä voi syntyä jotain hedelmällistä. Jos esim. havahtuu katkeriin, arvosteleviin, tuomitseviin tai muihin ei-toivottuihin asenteisiinsa ja päättää muuttaa ne rakentaviksi ja myönteisiksi, saattaa huomata että jotain alkaa muuttua, suhteessa itseen, toisiin ja yleensä elämään.
Em. taiteilijan sanoja mukaillen: kun muuttaa mennyttä nykyisyydessä, siitä voi kasvaa jotain hyvää. 

Turvapaikka –
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”     Ps. 32:1–2, 5–8

Miten monenlaisista elämänvaiheista ja -tilanteista me ihmiset itsemme löydämmekään.
Joskus voi – syystä tai toisesta – iskeä aivan hurja syyllisyydentunne. Silloin on lohdullista lukea tuon psalmikohdan alkuosaa.

Kuka on autuas? Se jolle on annettu anteeksi. Anteeksi saa se, joka pyytää, tunnustaa tekonsa ja katuu. Se on oikeastaan aika vähän pyydetty Herralta, joka otti syntiemme taakan kannettavakseen ja vei ne ristille. Ja pyytää meiltä vain että tulemme vilpittömin sydämin Hänen eteensä ja tunnustamme, miten (mitä/missä/milloin) olemme (tietoisesti) toimineet Hänen tahtonsa vastaisesti. Vaikka tuntuisi kovalta paikalta, palkkio on sitäkin suurempi: anteeksiannetun autuas olo.

Hädän hetkellä psalmisti kehottaa rukoilemaan Herraa, joka varjelee vaarasta, auttaa ja pelastaa. Rukoilemaan Herraa, joka turvattomuuden. ahdistuksen, pelon ja sodan keskellä on Turvapaikka, joka voi antaa sisäisen rauhan, lohdutuksen, toivon ja luottamuksen, että jotain parempaa on tulossa, vaikka nyt näyttäisi miltä tahansa. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauha lähelle ja kauas – 
Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas – sanoo Herra –
ja minä parannan heidät.    Jes. 57:15–19    

Murheet Hänen kannettavakseen –
Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
    Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
    Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.    1. Piet. 5:5–11

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Enkelten ilo taivaassa – 
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
    Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
    ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
    Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”    Luuk. 15:1–10

Nuo fariseukset ja lainopettajat (jotka ilmeisesti pitivät itseään varsin synnittöminä). paheksuivat sitä, että Jeesus seurusteli ja aterioi ’publikaanien ja muiden syntisten’ kanssa.
He itse kuvittelivat elävänsä moitteetonta elämää. Heille ei tullut mieleenkään, että heidän asenteessaan olisi mitään väärää.
Että ylpeys ja kuvittelu olevansa muita parempi olisi mitenkään väärää Jumalan silmissä.  

Miten lempeällä tavalla Jeesus ojentaakaan noita fariseuksia ja lainopettajia. Hän tekee sen kertomalla kaksi kaunista vertausta. Ehkä hän ei halunnut loukata niitä ’publikaaneja ja muita syntisiä’, jotka olivat tulleet häntä kuuntelemaan. Tai ehkä Jeesus näki, että nuo fariseukset ja lainopettajat eivät olleet ihan toivottomia tapauksia. Lempeys kun voi joskus avata yllättäen ylpeänkin sydämen ymmärtämään.

Jeesus näki ihmisten sydämeen. Hän näki, milloin joku on valmis tekemään käännöksen, luopumaan Jumalan silmissä epätoivotuista asioista ja ottamaan uuden suunnan elämässään. Hän antoi siihen mahdollisuuden. Ei tuomitsemalla, vaan viitoittamalla esimerkillään ja opetuksillaan paremman tien, jota kulkea. Sillä tiellä ulkokultaisuudella ei ole arvoa.  


Kadonnutta etsimässä – Jeesuksen ensimmäisessä vertauksessa lampaankasvattajalla on 100 lammasta, joista yksi on kadoksissa, ja kasvattaja lähtee sitä etsimään. Se yksi on hänelle yhtä tärkeä kuin ne muutkin.
Toisessa vertauksessa nainen kadottaa yhden 10 hopearahoistaan. Nainen sytyttää valon lamppuun ja lakaisee tarkkaan joka nurkan. Mikä riemu kun se löytyi, Sitä juhlitaan ystävien ja naapurien kanssa. 

Taivaassa iloitaan jokaisesta kadoksissa olleesta, joka löytyy. Kun ajattelen, miten kadoksissa olin aikoinaan etsiessäni monenlaisilta poluilta ’sitä jotain’ (jota en ollut vielä löytänyt, mutta jonka löytäminen tuntui sisimmässäni kaikkein tärkeimmältä asialta), tuntuu mukavalta ajatus siitä, että kun vihdoin löysin, mitä tietämättäni etsin, taivaassa iloittiin.
Niin, tai evankeliumin mukaan: kun minut löydettiin. 

Kadonnut lammas löytyi – Hän jota etsin, näki tietenkin koko ajan, missä olin menossa, mutta antoi minun rauhassa etsiskellä. Siinä oli oma tarkoituksensa, kuten tulin myöhemmin ymmärtämään.
Itselläni ei tosin aavistusta siitä, että olin kadoksissa. Ei ollut lainkaan eksynyt olo: päinvastoin tunsin itseni tyytyväiseksi, onnelliseksikin niillä omilla poluillani. Paitsi että aina oli se tunne, että on jotain, jota vielä en ole löytänyt.
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että oli Joku, joka etsi vain oikeaa hetkeä, jolloin nostaa eksynyt lammas harteilleen. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Muistetaan rukouksissamme niitä miljoonia ukrainalaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan, ja niitä jotka joutuvat piileksimään kellareissa suojautuakseen pommituksilta.  
Kristus, ole heille Turvapaikka, jossa he voivat kokea olevansa suojassa, ja jossa he saavat kokea Sinun rauhaasi, sydämen rauhaa. olipa tilanne millainen tahansa. Auta ja varjele.
Jokainen heistä – kuten meistäkin – on Sinulle tärkeä ja rakas. 

Alla olevalla videolla slovenialaisten nuorten sinfoniaorkesteri ja -kuoro esittävät ukrainalaisen kansansävelmän ’Kuutamoilta’. Esitys on omistettu ’Kaikille urheille ukrainalaisille’. 

A Moonlight Night – Gimnazija Kranj. sinfoniaorkesteri ja -kuoro

’On Ilta, kirkas tähtinen kuutamoilta,
niin kuulasta – jätä ompelutyösi
tule rakkaani, vaikka työ onkin sinut uuvuttanut
vaikka vain hetkeksi lehtoon
älkää pelätkö pikku varpaat, saatte virvoitella viileässä kasteessa
rakkaani, minä kannan sinut käsivarsillani majaan

joutseneni, älä pelkää paleltuvasi, ilma on lämmin ja tyyni, taivas pilvetön
pitelen sinua sydäntäni vasten, se hehkuu hiilloksen lailla 
lehto on niin suloinen kuunsäteiden valossa 
voitko nähdä sen mielikuvissasi
sinä sorja ja korkea haapa, lehtesi herkästi värisevät
taivas on ääretön, siroteltu täyteen tähtiä
silloin… Jumalan ansiosta… – ihme:
läpikuultavat helmet hohtavat poppelien alla
kimaltaa laskeutunut kaste’

Tien raivaaja

23.6.2022. Sinitaivas ja hellettä – milloinkohan on näin upeita säitä viimeksi ollut juhannuspäivinä? Ja ensi viikoksi ennuste näyttää saman jatkuvan: aurinkoa ja suloista lämpöä.  Nautitaan kesän ihanuudesta! 🙂

Riemuitsen kättesi töistä – 
Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
Ps. 92:2–6

Tuo kiitollisuutta pursuava psalmikohta on kyllä niin sopiva itselleni juuri tähän päivään. Ajatukseni eivät kylläkään nyt yritä kurkottaa Herran syviin ajatuksiin, annan vaan kiitollisena  luonnon vehmauden ja kauneuden ravita kaikkia aistejani. Niityn, kukkien ja metsän tuoksut – ah! Tämä kesän ihanuus saa ainakin oman oloni vain iloitsemaan kaikesta siitä luonnon kauneudesta, ihanuudesta ja runsaudesta, jota Luojamme on tarjonnut nautittavaksemme.  

Ääni autiomaassa – 
– Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.
Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille,
että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu,
sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.
    Ääni huutaa:
– Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot!
Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.
    Ääni sanoo:
– Julista!
Ja minä kysyn:
– Mitä minun pitää julistaa?
– Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!
Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä.
Niin! Ruohoa ovat ihmiset. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.     Jes. 40:1–8

Matteuksen evankeliumi kertoo Jesajan profetian viittaavan Johannes Kastajaan:
Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”  Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana: — Ääni huutaa autiomaassa: ”Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!” (Matt.3:1-3)

Pelastaja – 
Apostoli Paavali puhui synagogassa:
      ”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’
      Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta.”      Ap. t. 13:23–26

Juhannuksena vietetään Johannes Kastajan syntymäpäivää. Johannes tuli valmistamaan tietä Jeesukselle. Pyhä Henki toimi Johanneksessa niin voimallisesti, että ihmiset arvelivat hänen olevan hartaasti odotettu Messias.
Johanneksen tehtävä oli kuitenkin kääntää katse pois itsestään ja kiinnittää huomio Jeesukseen, jota nämä Johanneksen seuraajat eivät vielä tunteneet. Hänen tuli osoittaa, että Jeesus oli se Pelastaja, jota he odottivat. 

Julistajia – 2000-luvun alussa kävin monissa sellaisissa tilaisuuksissa, joissa oli joko kotimaisia tai ulkomaisia julistajia. Olin utelias kuulemaan, millä tavoin he esittivät asiaansa ja näkemään, millä tavoin Pyhä Henki toimi heissä ja heidän kauttaan.
Vaikutuksen minuun tekivät sellaiset sanan julistajat, joista näki ja kuuli, että he eivät halunneet vetää huomiota itseensä, vaan Häneen, joka on meille annettu Pelastajaksi, Vapahtajaksi ja Parantajaksi.  

Johannes sanoi: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan.”  (Matt.3:11)
Johanneksen nöyrä asenne on minusta koskettava. Hän oli Jeesuksen sukulainen (erään varhaisen kirkkoisän mukaan hänen äitinsä Elisabet ja Jeesuksen äiti olivat serkuksia, ja Johannes ja Jeesus siis pikkuserkkuja),  Se tekee asian vielä vaikuttavammaksi. Helpompaa olisi ollut uskoa jonkun Jerusalemista saapuvan kuulun hahmon olevan hartaasti odotettu Messias, kuin että se olisi oma pikkuserkku!

Pyhä Henki vaikutti ja ohjasi kuitenkin Johannesta niin vahvasti, että hän tiesi, että hänen tehtävänsä oli herättää ihmisiä huomaamaan syntisyytensä ja kastaa ihmisiä vedellä anteeksianon merkiksi, mutta se, mitä hänen sukulaisensa Jeesus tulisi tekemään, olisi paljon voimallisempaa: ”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Matt.3:11)

Juhannusaatto osuu tänä vuonna oikealle päivälle: 24.6.  ( -> tasan 1/2 v: Jouluun).
Ei ihan heti tule mieleen Joulu näillä säillä, mutta sen mukaan Johanneksen syntymäpäivä on määritelty (1/2 v. ennen päivää, jona juhlitaan Jeesuksen syntymää).  

Herran käsi oli hänen yllään –
Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
    Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään.    Luuk. 1:57–66

Luukkaan kertomus Johanneksen syntymästä kuvaa sukulaisten ja naapurien lämmintä ja tiivistä yhteyttä Sakarian ja Elisabetin ympärillä. Iloittiin yhdessä Elisabetin kanssa, kun tämä iäkkäänä sai kauan toivotun lapsen, ja yhdessä mietittiin, mikä nimi olisi vastasyntyneelle sopiva. 

Enkeli Gabrielin ilmoitus – Sakarias oli tullut mykäksi kun ei ollut uskonut enkeli Gabrielin ilmoitusta siitä, että hänen vaimonsa synnyttäisi lapsen:
Sakarias kysyi enkeliltä: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.”
Enkeli vastasi: ”Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen.” (Luuk.1:19-20)
Vasta kun Sakarias ilmoitti, että lapsen nimeksi tulisi Johannes (kuten enkeli Gabriel oli ilmoittanut), Sakarias sai takaisin puhekykynsä.

Pappi Sakariaan ja poikansa Johanneksen välinen ero näkyi siinä, että isän kohdalla järki toi epäilyn, poika luotti Pyhän Hengen ohjaukseen silloinkin, kun järki ehkä olisi pistänyt hanttiin.
Kummankin kohdalla Jumala toimi kuitenkin siten, että Hänen suunnitelmansa pääsi toteutumaan.

Jumalan suunnitelma elämässämme – Mietin, paljonkohan epäilymme ja järkeilymme jarruttaa tai estää Jumalan suunnitelmien toteutumista elämässämme. Epäily ja järkeily kun usein on niin paljon helpompaa kuin uskominen ja luottaminen.
Joka tapauksessa  – tahdon luottaa Jumalan hyvään suunnitelmaan ja sen toteutumiseen elämässämme, niin henkilökohtaisella kuin yleisellä tasolla. 
Ja tahdon uskoa, että Jumala voi muuttaa kaiken, vaikeimmatkin asiat ja kokemukset,  siunaukseksi. Siihen haluan luottaa.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tutut värit 💛💙 osuivat silmään alla olevan Mozartin kappaleen videon kansikuvassa.
Vaikka mielessä ja rukouksessa ovat ne sisaret ja veljet, jotka ovat vaikeassa asemassa, on oloni  tällä hetkellä keveä ja iloinen. Ja kiitollinen siitä, että maailmassa on niin paljon hyvää ja kaunista. (Omaa jaksamistani on keventänyt valtavasti uutislakko, jossa olen ollut nyt n. 3 vkoa.)
Sitä paitsi uskon, että me kaikki tarvitsemme ilon hetkiä, olipa elämäntilanteemme millainen tahansa. 💛💙🙏- Mozartkin auttaa tässä: kappale on täynnä iloa ja keveyttä. 

W.A. Mozart, Divertimento in D major (Salzburg Symphony)

Hyvää Juhannusta kaikille! 🙂

Katoavat ja katoamattomat aarteet

18.6.2022. Muutama vuosi sitten alettiin tehdä pikkusiivekkäille hyönteishotelleja tukemaan niiden lisääntymistä.  Meidän pihalla ei ole tarvinnut väsätä hotellia, löytyy vaikka minkälaisia kolosia siivekkäiden tehdä pesänsä. Osaavat ne kyllä hyödyntää ihmisasumuksenkin rakosia.
Alkuviikosta ryhtyessäni ikkunanpesuun ihmettelin, kun yksi ikkuna ei tahtonut millään aueta, oli kuin kiinnimuurattu. Yläkarmiin oli yksi ampiainen rakentamassa pesää. Esitin valitteluni: joudut etsimään uuden pesäkolon. Se tyytyi kohtaloonsa, ja antoi minun raivata pesänalun pois.

Erakkoampiaisia – Toisessa ikkunassa sama juttu. Tämä ampiainen oli selvästi närkästynyt, kierteli ja kaarteli ja koetti suojella rakenteilla olevaa pesäänsä. Tuntui pahalta tehdä tyhjäksi tämänkin ampiaisen rakennusaikeet. – Pitäisikö sittenkin kyhätä hyönteishotelli?
Myöhemmin luin netistä että eräät pienet erakkoampiaislajit rakentavat pesänsä mielellään talojen koloihin.

Erakkomajoja – Katsoin upeasti kuvatun dokumenttifilmin Athos (v:lta 2016). Se kuvaa Athosvuorella  asuvien munkkien pelkistettyä, yksinkertaista elämää, jonka katkaisevat vain pyhien vietot kirkonmenoineen. Arkipäivät koostuivat työstä, rukouksesta ja pyhien kirjoitusten lukemisesta. Dokumentti oli tehty paitsi esteettisesti valtavan kauniisti, myös kunnioituksella ja pyhyyttä vaalivasti.

Häikäisevän kauniita, herkkiä mutta samalla vahvoja näkymiä vuorenhuipulta ja mereltä sekä hiljaisia, rauhallisia otoksia luostareista ja munkinkammioista oli sinänsä jo elämys katsella; sillä tuntui olevan jollain lailla sielua puhdistava vaikutus.
Mutta ehkä ensi pyhän teeman ja sen tekstien takia siitä nousi esille erityisesti niin yksin asuvien erakkomunkkien kuin pienissä yhteisöissä asuvien munkkien arkielämä yksinkertaisissa asumuksissaan. Niissä ei ollut mitään turhaa: kaikella mitä heillä oli, oli oma merkityksensä joko heidän työskentelynsä, pyhien kirjoitusten lukemisen tai rukouselämänsä kannalta.
Dokumenttiin suostuneet munkit vaikuttivat aivan tavallisilta ihmisiltä, eivät mitenkään pyhiltä. Päinvastoin, oli kuin he olisivat halunneet korostaa olevansa ihan tavallisia kuolevaisia.
Kuuluu kai osana kilvoitteluaan, jossa he pyrkivät kuolettamaan halujaan, himojaan ja ja egoaan. Kuten Paavali kirjoitti galatalaisille:
’Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa’. (Gal.2:20)

Ison vastakohdan arkielämälle muodostivat jumalanpalvelukset ikonein ja kynttiläkruunuin koristellussa luostarikirkossa. Uudempaa isoa kirkkoa esitellessään eräs munkki totesi, että tämä ei oikeastaan ole Athoksen hengen mukainen kirkko. Jäi vähän sellainen olo, että olikohan se rakennettu lähinnä pyhiinvaeltajia ja matkailijoita varten.
(Muutamien munkkien viettämä Joulujumalanpalvelus pienessä, muutamien kynttilöiden valaisemassa kappelissa ehkä oli ehkä se, mitä hän tarkoitti Athoksen hengen mukaisuudella. Siinä taisi olla jotain samaa, millaista ehkä 300-luvulla rakennetuissa kirkoissa oli-)  

Dokumentin lopussa kaksi vanhaa Athos-munkkia lähtee kalastamaan. Toinen laskee verkkoja veteen. toinen soutaa. Jälkimmäinen toteaa: ”Olen kokenut paljon vaikeuksia ja ajatellut negatiivisesti, mutten ole koskaan katunut päätöstäni (ryhtyä munkiksi). Olen kokenut täällä uskomattomia hetkiä, jotka ovat täyttäneet sieluni. En ikinä vaihtaisi kokemuksiani mihinkään, mitä olen nähnyt maailmassa tai mitä ihmiset joutuvat kokemaan kaupungeissa joka päivä.”

  

Ensi pyhän rikkautta ja katoavaisuutta käsittelevät tekstit laittavat miettimään kumpaan kannattaa satsata, maanpäällisen rikkauden kartuttamiseen vaiko sellaisen rikkauden, joka on pysyvää laatua (ikuista). 

Henkeään ei voi lunastaa –
Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.  Ps. 49:6–10, 16–21

Mitä iloa . 
Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen.
Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin.
Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan?
Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.
    Olen nähnyt kipeän kärsimyksen auringon alla: rikkaus oli annettu omistajalleen onnettomuudeksi. Kohtalon iskusta hän menetti rikkautensa, ja vaikka hänellä oli poika, ei tämän käsiin jäänyt mitään. Rikkaan oli täältä lähdettävä yhtä alastomana kuin hän oli äitinsä kohdusta tullut, eikä hän voinut viedä mukanaan mitään siitä, minkä oli vaivaa nähden koonnut.
Saarn. 5:9–14

Rakkaudessa ei ole pelkoa – 
Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.
    Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään.  1. Joh. 4:16–21

Jumala on rakkaus – Johanneksen kirjeissä (samoin kuin johanneksen evankeliumissa) Jumalan rakkaus on läsnä niin voimakkaasti. Mutta eivät ne päästä kuitenkaan ihan helpolla. Esim. niin, että meidät ihmiset  kuvattaisiin Jumalan rakkautta passiivisesti vastaanottavina osapuolina. Meillä on suhteessa Jumalaan aktiivinen osa myös siinä, mitä tulee rakkauteen. 
’Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.’

’Joka rakastaa Jumalaa,rakastakoon myös veljeään’ – miten tuo näkyy ja heijastuu omalla kohdalla, omassa elämässäni? Johannes vie itsetutkiskelun paikalle. Ketkä koen veljikseni ja sisarikseni (biologisten sisarusteni lisäksi)? Ulottuuko rakkauteni läheisiäni ja ystäviäni laajemmalle? Miten se näkyy konkreettisella tasolla, siinä miten toimin lähimmäisteni suhteen? 

Rikas ja köyhä –
Jeesus puhui tämän vertauksen:
    ”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
    Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”   Luuk. 16:19–31

Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja hänen portinpielessään viruvasta köyhästä miehestä on tosi vahva. Jeesus varmaan ajatteli, että päähän taputtelut eivät tuota muutosta, pitää tukistella ihan kunnolla. Ja kyllähän voimakkailla mielikuvilla on vaikutuksensa, jos kuuntelee avoimin mielin, ilman torjunta- tai puolustusasennetta, 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ukrainan kriisi on varmasti saanut monet ihmiset ympäri maailmaa huomaamaan, miten elämä voi hetkessä muuttua. Se mikä oli tuntunut turvalliselta ja pysyvältä, voikin hetkessä olla kadonnut. Koti ja kaikki mitä siellä oli rauniokasana. Lasten päiväkoti, koulu, tai sairaala tuhottuina.
Sotia on aina ollut. Mutta tuntuu että vasta tämä Euroopassa tapahtuva sota on ehkä saanut monet meistäkin, jotka emme ole sotaa kokeneet, miettimään, minkä varaan loppujen lopuksi rakentaa turvallisuutensa.
Sen, kuinka kotinsa ja koko omaisuutensa voi kadottaa yhdessä päivässä, ovat lukemattomat  ukrainalaiset joutuneet kokemaan. Miljoonia ukrainalaisia on joutunut pakenemaan kotimaastaan. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Miten auttaa? – Eilen kohtasin Somaliasta kotoisin olevan nuorukaisen, joka keräsi kadulla World Vision -järjestölle kuukausilahjoittajia. Hän luetteli, mihin kaikkiin (riipaiseviin) kohteisiin apua jaetaan. Puolet Afrikan epäkohtien korjaamiseen, puolet Ukrainaan.
Kotiin tullessa oli postin joukossa kirje Punaiselta Ristiltä, jossa kerrottiin Itä-Afrikan maiden tilanteen nyt olevan erityisen vakava: yli 14 miljoonalla ihmisellä ei ole varmuutta huomisesta ruoasta ja 5.5. miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta.
Miten tämä maailma voikaan olla tällainen? Toisaalta on sellaisia, joilla on enemmän rahaa ja omaisuutta kuin koskaan pystyvät kuluttamaan, ja monin verroin enemmän sellaisia, joilla ei ole mitään, ehkä korkeintaan jokin itse kyhätty maja suojana auringonpaahteelta ja sateilta.

Mutta entä meikäläinen, tilastollisesti tulojeni mukaan köyhäksi määritelty. mutta jolla on koti ja kaikki mitä tarvitsen. Miten minun tulisi toimia, miten ja mihin suunnata apuni?
World Vision-miehen ja Punaisen Ristin kirjeen jälkeen tuli jotenkin niin hämmentynyt olo ja roposeni tuntuivat niin mitättömiltä ajatellessa kaikkea sitä mitä maailmassa tarvittaisiin. Vaikka tiedän kyllä, että pienikin apu on parempi kuin ei mitään.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tällä hetkellä saattaa olla, että mitä lähempänä, sitä konkreettisemmalta avuntarve tuntuu. Sydäntälämmittävää on ollut se aktiivisuus ja auttamisenhalu, jota yksityiset ihmiset (järjestöjen ja seurakuntien lisäksi) ovat osoittaneet maahamme saapuneille sotapakolaisille. Ruoan ja muiden päivittäistarvikkeiden jakelupisteitä on avattu ympäri maata.
Vaikka oma aineellinen apu tai työpanos tuntuisi pieneltä, yhdessä voimme paljon.    

Ehkäpä kannattaakin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan: mikä juuri tällä hetkellä kutsuu minua eniten auttamaan?  Ja jättää muut kipeät maailmantilanteet rukouksin Jumalan kannettaviksi.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Viulistit ympäri maailmaa yhtyvät Kievin kellarisuojassa soittavan Illia Bondrenkon soittoon osoittaakseen tukea Ukrainalle:

https://www.youtube.com/watch?v=9-bTNFeqp5w

Salattu Jumala

11.6.2022.Starship’ luki sen kyljessä. Se oli pysähtynyt erään ok-talon portin eteen. Eivät kuulemma olleet ulkona lounastavat asukkaat tilanneet. Menimme kotiin, joka oli siinä ihan lähellä. Mietin, pitäisikö selvittää, löytääkö se perille, vai miettiikö se, oliko se eksynyt. Ei olisi mikään ihme, meidän kylän pikkuteillä. Monenlaisia valoja vilkkui, näki että jotain siinä työstettiin. Etsikö se oikeita signaaleja? Tiedä häntä.
Jonkun ajan kuluttua kävimme hauvan kanssa tarkistamassa tilanteen. Se oli jatkanut matkaansa.

Hymyilyttää vieläkin kun ajattelen sitä pientä valkoista ruoankuljetusrobottia. Vähän niin kuin me ihmiset täällä maan päällä: välillä mennään lujaa, sitten tulee stoppi, miettimisen paikka. Miten tulisi jatkaa, mikä suunta?  Ja vaikkemme näe Lähettäjää, Hän näkee meidät. Näkee mikä on se meille suunniteltu reitti ja missä kohtaa olemme menossa.
Ja kun vain muistamme seurata Kauko-ohjaajan reittiohjeita ja signaaleja, löydämme perille. 
 

Jumalan salattu olemus– Ensi pyhää vietetään Pyhän Kolminaisuuden päivänä. Kirkkokäsikirja toteaa aiheesta: ’Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.’

Iloiten laulakaa – 
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto,
hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7 

Jumalan enkelit ylistävät ja laulavat Hänen kasvojensa edessä Hänen kunniaansa. – On oikeastaan aika ihmeellistä, että meitäkin kutsutaan ylistämään ja palvomaan Häntä Hänen kasvojensa eteen. Ajattelen tuon kuvaannollisen ilmauksen tarkoittavan, että tulemme Hänen eteensä juuri sellaisena kuin olemme, salaamatta mitään, koettamatta peitellä mitään puolia itsestämme, antamatta minkään tulla siihen väliin. 
(Hänhän, vaikka onkin itse meiltä suurimmaksi osaksi Salattu, tietää ja näkee kuitenkin sydämemme ja mielemme joka sopet.)
Joskus, kun olemme täysin antautuneita palvontaan, Hän saattaa ilmaista meille jotain itsestään, läsnäolostaan. Joskus jopa tavalla, joka voi saada ylpeänkin polvet notkistumaan ja lankeamaan maahan häkeltyneenä, ehkä pelästyneenäkin Hänen pyhyytensä ja kirkkautensa voimasta.

Jesaja ja serafi – 
Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
He huusivat toinen toiselleen:
     – Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin: 
     – Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
     Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
      – Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
      – Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?
Niin minä vastasin:
      – Tässä olen, lähetä minut!  Jes. 6:1–8

Millainen taivasnäky Jesajalla olikaan! Noin vahvan tavan Jumala valitsi kutsuessaan Jesajan profeetakseen. Ei ihme, että kaiken tuon pyhyyden ja kirkkauden edessä Jesaja tunsi  niin voimakkaasti omat puutteensa, heikkoutensa, virheensä ja syyllisyytensä. Miten paljon epäpuhtaita asioita hän olikaan päästänyt suustaan elämänsä aikana, miten paljon vääriä tekoja tehnyt? Eihän hän millään voisi ryhtyä Jumalan profeetaksi!  

Yksi serafeista, jotka ylistivät ja palvoivat Jumalaa, lensi hänen luokseen. Uhrialttarin tulen polttama hiili poltti pois Jesajan syyllisyyden ja -tunteen – Mitä olikin tullut sanottua tai tehtyä, oli nyt sovitettu.
Ajattelen, että Jesajalla ehkä oli herkkä omatunto ja taipumus itsensä syyllistämiseen, ja että hän siksi  tarvitsi tuollaisen kokemuksen puhdistumisen tunteesta ja sovinnosta. Niin että hän pystyi vastaamaan Jumalan kutsuun: ”Lähetä minut!” 

Pyhä, pyhä, pyhä – Ympäri maailmaa ev.lut. ja katolisissa messuissa lauletaan virttä, jossa on nuo Jesajan näyssä kuulemat serafien ylistyssanat: ”Pyhä, pyhä pyhä”. Virressä lauletaan ylistystä kolmiyhteiselle Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
Alla olevalla videolla sen laulaa intialainen, eri kuoroista kokoonpantu yhteiskuoro 250 laulajan voimalla. (Laitan sen tähän, koska virren  tekijä työskenteli lähetyspiispana nimenomaan Intiassa).    

Holy Holy Holy – Chennain kuorot laulavat yhdessä  

Hänestä, hänen kauttaan ja häneen –
Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?
Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?
Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.    Room. 11:33–36

**********************

Vedestä ja Hengestä –
Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
    Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
    ”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
    Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”  Joh. 3:1–15

Nikodemos oli tunnistanut Jeesuksen aivan erityiseksi opettajaksi, Jumalan lähettämäksi. Ja että Jumala oli hänen kanssaan, hänen opetuksissaan ja teoissaan. Nikodemoksella oli syvä kaipuu löytää ja ymmärtää enemmän kuin pyhät kirjoitukset olivat hänelle ilmaisseet. Jeesuksella oli tiedon ja viisauden avaimet. Miten ainutlaatuinen tilaisuus hänelle tarjoutuikaan, kun hän sai tavata Jeesuksen kahden kesken ja esittää tälle kysymyksiään.

Jeesus vei kuitenkin heti kättelyssä keskustelun sellaisille raiteille, ettei Nikodemos tahtonut pysyä kyydissä. Hämmennyksissään hän, viisas ja oppinut mies ajautui esittämään kysymyksiä, joissa ei varmaan hänen omasta mielestäänkään ollut mitään tolkkua.
Jeesus ei kuitenkaan päästänyt häntä helpolla, suorilla ja yksinkertaisilla vastauksilla. Uudesti syntyminen ylhäältä – oliko sellaista lainkaan käsitelty niissä kirjoituksissa, joita Nikodemos oli tutkinut? Luultavasti ei. Ja jos olikin, ei vanhoista kirjoituksista ollut nyt mitään apua,

Syntymällä uudesti vedestä ja Hengestä päästään Jumalan valtakuntaan. Isosta asiasta oli siis kyse -Nikodemoksen oli saatava vastaus, jonka voisi käsittää.
Jeesus jatkoi: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” – Nikodemos hämmentyi entistä enemmän. 

Lopulta Jeesus armahtaa Nikodemosta ja antaa selkeän vastauksen: tie iankaikkiseen elämään avautuu uskomalla, että hän on Jumalan Poika.
(Joskus etsiskelin tuon juutalaisen käsitteen ’Ihmisen Poika’ lähdettä, mutten muista enää, mitä löytyi. Saattoi olla että sillä viitattiin Messiaaseen.)

Joko tuo keskustelu Jeesuksen kanssa, tai se ynnä Nikodemoksen aiemmin kuulemat Jeesuksen opetukset ja teot taisivat saada tämän vakuuttuneeksi. Siihen viittaa Johanneksen evankeliumin maininta, että Nikodemos oli yhdessä Joosef Arimatialaisen kanssa viemässä Jeesuksen ruumista hautaan, 
’Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa* mirhan ja aaloen seosta.  Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa.’ (Joh.19:38-40) 

Viimeistään silloin, kun hauta löydettiin tyhjänä, pelkät käärinliinat jäljellä, nuo kaksi Jeesukseen salaa uskovaa fariseusta, Nikodemos ja Joosef Arimatialainen uskoivat, että Jeesus todella oli Jumalan Poika, joka sanojensa mukaan heräsi kuolleista 3. päivänä.
Nuo viisaat, oppineet miehet joutuivat myöntymään siihen, että vaikka kuinka tuntisivat pyhiä kirjoituksia, Jumalan ihmeellisiä tekoja ei voi lukemalla ymmärtää. Siinä mihin ymmärrys ei yllä, on ’vain’ turvauduttava uskoon.

Se oli varmaan kova paikka noille miehille, jotka olivat tottuneet perustamaan ymmärryksensä kirjoituksiin. Onhan se – uskominen – vielä nykyäänkin monille viisaille kirjanoppineille kova paikka. Tyytyminen siihen, ettei tiedolla voi ymmärtää kaikkea. Ja ettei Jumala selitä meille kaikkea, vaan pitää niin paljon meiltä salassa. Tyytyminen siihen, että meille jää niin paljon ’miten’ ja ’miksi’ -kysymyksiä, joihin emme saa vastauksia kuin ehkä vasta sitten. kun näemme Hänet ’kasvoista kasvoihin’.
Kuten Paavali kirjoitti kirjeessään korinttilaisille:
’Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.’ (1.Kor.13:12)

Ehkäpä se onkin olennainen osa Jumalan pyhyyttä: se että voimme käsittää Hänestä niin häviävän pienen osan. Että Hän on aina niin paljon enemmän ja suurempi kuin pystymme parhaalla tahdollammekaan ymmärtää.
Vaikka Jumalan kolmiyhteyden, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen erillisinä persoonina ja kuitenkin ykseytenä voisi omalla tavallaan vielä käsittää, niin mitä enemmän koettaa Jumalan kolminaisuuteen syventyä, saattaa huomata, että ’tuuli puhaltaa missä tahtoo’.     
Ehkäpä juuri se, Jumalan suuri mysteeri, saa meidät etsimään Häntä. Ehkä se, että Hän pysyy  meiltä salattuna, on osa Hänen suunnitelmaansa, Että tunnemme vetoa Hänen etsimiseensä. Siihen, että saisimme oppia tuntemaan Häntä yhä enemmän, yhä läheisemmin. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Reginald Heber (1783-1826), englantil. piispa, oli arvostettu runoilija  ja virsien sanottaja. Valmistuttuaan Oxfordin yliopistosta hän matkusti Skandinaviassa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Lähetystyö oli hänelle läheinen. Saatuaan pappisvihkimyksensä hän hoiti ensin isänsä vanhaa seurakuntaa, ja v.1823 hänet sai nimityksen lähetyspiispaksi Intian Kalkuttaan, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. 
Holy holy holy, Lord God Almighty  on tunnetuin Reginald Heberin virsistä. Niin täynnä Jumalan pyhyyden ylistystä se on, että se saa miettimään, mahtoiko R.H. jossain vaiheessa elämässään kokea samantapaisen näyn Jumalan edessä palvovista serafeista (ja kerubeista) kuin Jesaja.
(Alla toinen lauluvideo virrestä, hieman pienemmällä kuorolla.)  

Holy holy holy Lord God Almighty

Pyhä, pyhä, pyhä! Suuri Jumalamme,
aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen.
Pyhä, pyhä, pyhä, armon antajamme,
laupias Herra kolmiyhteinen!

Pyhä, pyhä, pyhä! Autuaat ne kantaa
kultakruunut eteen Herran valtaistuimen.
Enkeleiden kuoro kiitoksensa antaa,
herrojen Herra iankaikkinen.

Pyhä, pyhä, pyhä! Kirkkautes loistaa,
vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas.
Pyhä olet yksin, vertaistas ei toista,
rakkaus, voima kaikkivaltias.

Pyhä, pyhä, pyhä! Kiitoslaulu suuri
kaikuu halki taivaan, maan ja merten äärien.
Pyhä, pyhä, pyhä, armon vahva muuri,
oi Jumalamme kolmiyhteinen!

(Suom. virsikirjassa ylistysvirsi 134)

Pyhän Hengen vuodattaminen

4.6.2022. Mikä ihana, miltei ympäri vuorokauden jatkuva ulkoilmakonsertti pihalla ja metsäpoluilla. Välillä kuuluu pitkiäkin sooloja. Välillä sävelet sekoittuvat toisiinsa. Sävelkulkujen moninaisuudesta huolimatta kaikki tuntuu soivan harmoniassa keskenään.
En ole mikään lintutuntija, ja vielä vähemmän tunnistan niitä laulujensa perusteella.
Mutta yhden tunnistan. pihallammekin asustavan mustarastaan. On kuin se laulaisi 10 eri kielellä.
Kun Jeesuksen opetuslapset täyttyivät Pyhällä Hengellä, he alkoivat puhua eri kielillä, sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Kuunnellessani onnellisena mustarastaan tavattoman monivivahteista visertelyä mietin hymyillen, onkohan  Jumalan Henki antanut sille lahjan laulaa eri lintujen kieliä.      

Miten hyvää linnunlaulun kuuntelu tekeekään sielulle. Herään siihen sitten vaikka kuinka aikaisin aamulla, aina se vaan tuntuu yhtä ihmeen ihanalta; puhtaalta, viattomalta, keveältä ja kauniilta.
Mutta kyllähän korviimme kantautuu toisenlaisiakin ääniä. Sellaisia, joista keveys on kaukana. Ja aina välillä joutuu huomaamaan, että on seurannut liian intensiivisesti maailmantapahtumia, eikä se ole tehnyt hyvää.
Tätä jouduin pohtimaan (taas kerran) muutama päivä sitten lääkärikäynnin yhteydessä. Sitä  miten kehoni herkimmin reagoiva osa (= sydän) koettaa kertoa minulle, että on aika tehdä jotain toisin. Lääkäri pyysi hankkimaan verenpainemittarin ja pitämään kirjaa. Huokaus. (Mittaaminen ja numerot eivät koskaan ole olleet minun juttuni.)   

Mutta ehkei se sittenkään ollut huono juttu. Ehkä tarvitsinkin näin selkeän viestin siitä, että täytyy tarkistaa, millaisia ääniä kuuntelen. Olenko antanut elämäni, ajatusteni ja tunteitteni täyttyä liiaksi maailman uutisilla?  Olisiko aika antaa taas enemmän tilaa taivaallisille uutisille?
Antaa enemmän tilaa Kristukselle, Hänen Hengelleen elämässäni, ajatuksissani, tunteissani, tekemisissäni. – Sydänkin saa silloin levätä ja voida paremmin. Hänen Henkensä vaikutuksessa. Sillä Hänen Henkensä on rauhan Henki. Kuten laulussa ’Tule rauhan Henki’ todetaan.

’Tule rauhan Henki, henki Jumalan
tule lailla tuulen, merten pauhinan!

Tule rauhan Henki, köyhään sydämeen
lohdutuksen Henki, mielen kipeyteen.

Tule rauhan Henki, esteet murenna
vapauden Henki, näytä valoa!

Tule rauhan Henki, hiljaa kohota
katse ylös maasta, kohti Kristusta.

Tule rauhan Henki, silloin voimaa saan
sydämeni turvaa yksin Jumalaan.

Tule rauhan Henki, Henki Jumalan
tule lailla tuulen, merten pauhinan!’

Tällä hetkellä en tosin kaipaa merten pauhuja tai tuulia. Kaipaan tyyntä rauhan Henkeä, sisimpääni, ympärilleni, kaikille, kaikkiin maihin, koko tälle rakkaalle maapallollemme.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Helluntain Henki – Tänään on Helluntain aatto, huomenna vietetään Helluntaita, päivää jolloin Pyhä Henki vuodatettiin Jeesusten opetuslasten ylle. Se mullisti heidän elämänsä.
Kirkkomme opetuksen mukaan me kaikki saamme Pyhän Hengen kasteessa. Jumalan Henki lepattaa sisimmässämme pienenä liekkinä, joskus kasvaa suuremmaksi, ja silloin tällöin jopa roihahtaa täyteen paloon.

Yleisintä taitaa kuitenkin olla, että voimme Joissain tietyissä tilanteessa tuntea selvemmin Hengen vaikutuksen.  Yleensä sellaisessa tilanteessa, joka liittyy jotenkin Häneen, joka on meille Hengen antanut. Kuten ylistäessämme ja palvoessamme Jumalaa, Tai toimiessamme toisen hyväksi Hengen johdattamana. Tai myöskin vain istuessamme hiljaa jollain luonnonkauniilla paikalla, ihmetellen ja ihaillen Hänen kättensä töitä, kiitollisena, kokien syvää rauhaa ympärillämme ja sisimmässämme. 

Laulakaa, soittakaa, iloitkaa – 
Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi,
ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan.
Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään!
Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja, Jumala pyhässä asunnossaan.
Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen,
mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa.
Jumala, kun sinä johdit kansaasi, kun kuljit autiomaassa,
niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran, Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet, nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala.   Ps. 68:5–11

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uusi sydän, uusi henki – 
Näin sanoo Herra Jumala:
 ”Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne.”    Hes. 36:24–28

Kohahdus ja tulenlieskat – 
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
    Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
    He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”   Ap. t. 2:1–13

Kun Puolustaja tulee – 
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”  Joh. 14:23–29

Jeesuksen lupaus seuraajilleen on vahva: kun Puolustaja, Pyhä Henki tulee, Hän opettaa kaiken ja palauttaa mieleen kaiken, mitä hän on heille opettanut. Ja todellakin, ei vain tuona 1. helluntaipäivänä, vaan jatkossakin Pyhä Henki johdatti heitä ja antoi heille sanat suuhun.
Yksi vaikuttavimmista näytöistä on mielestäni Pietarin pitkä puhe (Apt.t.2:14-36, suora jatke huomisen pyhän Apt.t:n tekstille). On siinä Luukkaalla & hänen kirjurillaan kynä viuhunut, kun on koettanut pysyä perässä ja tallentaa Pietarin vuodatusta.

Pietari oli siihen saakka ollut toiminnan mies, joka yhdellä tai parilla lauseella ilmaisi, mitä hänen mielestään tulisi tehdä. Nyt sama mies antoi sanojen virrata. Ne, jotka kuulivat hänen puheensa, tulivat syvästi kosketetuksi. He kysyivät häneltä, mitä heidän tulisi tehdä.
Pietari vastasi heille:  ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”

Mutta entä me? Jos ja kun on jo saanut kasteen (useimmat jo ihan pienenä) ja saanut sen myötä lahjaksi Pyhän Hengen, kuten kirkko meille opettaa… – onko jotain, mitä meidän  pitäisi vielä tehdä saamamme lahjan eteen?

’Täyty Hengellä, joka päivä’ – Kiinal. evankelista Veli Yun,, joka kävi alkukeväästä Suomessa, kehottaa lehtihaastattelussa: ”Aloita aamusi täyttämällä sisikuntasi Jumalan lupauksilla, äläkä uutisilla.” Ahdistus vie huomion pois Kristuksesta, ja sillä tavoin ei voi löytää toivoa. 
”Lue Jumalan sanaa, rukoile ja täyty Hengellä, eikä vain silloin tällöin, vaan joka päivä.

Siinäpä aikamoisen inspiroiva kehotus: täyttyä joka päivä Hengellä! 
Viime maanantaina vapaaehtoisten virkistyspäivän messussa pappimme piti pitkän, hyvän puheen Pyhästä Hengestä. Aluksi hän kertoi pienen tarinan noviisista, joka tuli erämaaisän luo kysymään tältä, mitä hänen olisi tehtävä. Hän kertoi noudattaneensa Jumalan käskyjä ja yrittäneensä elää ja toimia kaikin tavoin Jumalan tahdon mukaisesti. Mitä hän voisi vielä tehdä, hän kysyi erämaaisältä. (Kuten se rikas nuorimies, joka tuli Jeesuksen luo kysyen tältä samaa.)
Erämaaisä katsoi noviisia ja sanoi: ”Miksi et täyttyisi aivan kokonaan Pyhällä Hengen tulella?”
Pappi päätti puheensa (mikäli oikein muistan) kysymykseen, voisimmeko me antautua Pyhän Hengen syliin, Hengen kannateltavaksi.    

Antautua Pyhän Hengen syliin – tuo ajatus puhuttelee minua kovasti. Jeesuksen vastaus nuorukaisen kysymykseen (Matt.19:16-22) oli tälle liian radikaali, hän ei pystynyt siihen.
Jeesus sanoi tuolle vilpittömän hartaalle ja innokkaalle etsijälle:
”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.”

Armollisempi ja helpompi vaihtoehto kuin kaiken jättäminen Jeesusta seuratakseen on antautuminen Pyhälle Hengelle, Hänen vaikutukselleen meissä. Siinä ei ole kyse siitä, että pitäisi pinnistellä tai ponnistella tai tehdä jokin radikaali elämänmuutos. Eikä siitä, että pyrittäisiin tulemaan täydellisiksi. Vaan pikemminkin siitä, mihin suuntaa ajatuksensa, tunteensa, olemisensa ja elämisensä. Ettei olisi esteenä sille, miten Pyhä Henki haluaa toimia. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Antautuminen Pyhän Hengen vaikutukseen ei kuitenkaan ole mikään passiivinen tila, jossa vain ollaan ja otetaan vastaan. Siinä ollaan herkkänä kuulolla, mikä minäkin hetkenä ja missäkin tilanteessa on tarpeen, mitä Jumala haluaa tehdä juuri nyt meissä ja kauttamme. 

Taivaallisten uutisten vuoro – Se, että nyt (taas kerran) pidän taukoa maailmanuutisten seuraamiselle ja keskityn taivaallisten uutisten lukemiseen, ei tarkoita, että unohtaisin sen kärsimyksen ja tuskan, jota niin monet kokevat parhaillaan tässä maailmassa. Vaan pikemminkin sitä, etten anna tämän maailman tapahtumien vallata itseäni, tunteitani ja ajatuksiani. Että muistan hädässä olevia rukouksissani, ja teen sen minkä kulloinkin voin.
Etten mieti tässä maailmassamme ilmenevää pahuutta ja siitä aiheutuvia kauheita tekoja, vaan luotan Häneen, joka on kaiken hyvän Lähde, tämän maailman tapahtumia suurempi ja vahvempi.
Hänelle voimme jättää rukousaiheemme. Hänen suurissa käsissään (kuvaannollisesti ajatellen) me kaikki Hänen luotunsa loppujen lopuksi olemme. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rukouksiin niiden puolesta, jotka ovat hädissään, peloissaan, tuntevat avuttomuutta ja voimattomuutta, ehkä toivottomuuttakin, voi liittää myös tutun Jeesuksen lupauksen Helluntain evankeliumista:
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Alla olevalla videolla ukrainalaiset kristityt laulavat rukouslaulun Amsterdamin kadulla 

’Nouskoon rukoukseni kuin suloisena tuoksuna luoksesi
vuodattakaamme sydämemme alati kohti Sinun kirkkaita, taivaallisia asuinsijojasi
Herra, rukoilen Ukrainan puolesta ja sen kansan puolesta
suo meille anteeksiantosi ja pelasta meidät
osoita meille armosi ja kirkkautesi
Herra, tiedämme että olet aina kanssamme
taivaallisessa kirkkautta sädehtivässä temppelissäsi
Sinä annoit meille ilosi ja rauhasi
annoit elämäsi meidän kaikkien edestä, kirjoitit nimemme Elämän kirjaan
Elämän kirjassasi, elävällä sanalla osoitit meille tien, totuuden, elämän
suo kaikkien kansojen rukoilla ja etsiä Sinua
sillä Sinä olet ainoa, joka eli kuollakseen
Nouskoon rukouksemme suloisen tuoksun lailla luoksesi’

Pyhän Hengen odotus

29.5.2022. Suomen kansallisoopperassa juhlistettiin eilisiltana 100-vuotiasta kansallisbalettia gaalalla. Katsellessani netin kautta otteita eri baleteista huomasin sieluni kaivanneen jotain tällaista. Se antoi murehtimisen aiheiden valua yltään, keveni ja lähti onnea tuntien liitelemään musiikin ja tanssin myötä. Rankat, mieleen ja sydämeen ankkuroituneet uutiset huuhtoutuivat pois. Miten hoitavaa ja parantavaa – juuri sitä mitä sieluni nyt tarvitsi.

Ukrainan tilanteen muistaminen oli kudottu hienolla tavalla ohjelmaan. Keltainen valo välkehti aika ajoin Ukrainan kartan muotoisena lavalla, sinisellä taustalla ja tanssijoiden asuissa.  Ukrainalle oli myös omistettu oma tanssinumero, taustanaan Ukrainan lipun keltasininen väritys. Sen tanssi tšekkiläissyntyinen Michal Krčmář (oma suosikkini miestanssijoiden joukossa). Loppukumarruksessa Michal heilutti pientä ukrainalaislippua. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Finlandia-hymni -esityksen tanssijoiden sinivalkoisia asuissa välkehti myöskin kullankeltainen valo. Juhlittiin, mutta muistettiin samalla kauniilla tavalla niitä, jotka nyt kamppailevat maansa itsenäisyyden puolesta. Se tuntui hyvältä. 

Juhlagaalan alkupuolella heijastettiin kuvia 100-vuotisen kansallisbalettimme vaiheista. Siinä vilahti myös kuvia sodan ajoilta, jolloin balettitanssijoita kävi esiintymässä rintamalla oleville sotilaille.
Isoisäni, muppa, puhui joskus siitä, kuinka tärkeältä oli tuntunut järjestää esityksiä sinne, missä  taisteltiin maamme itsenäisyyden puolesta. Sotilaat kaipasivat hetkellistä irtiottoa jaksaakseen taas taistella. (Yksi mupan rintamalla taistelleista pojista sai surmansa itärajalla vähän ennen sodan päättymistä. Enoni oli kuollessaan 20-vuotias.)  

Silloisessa Kansallisoopperassa (nyk. Aleksanterin teatteri) jatkettiin ooppera-ja balettiesityksiä myös Hgin pommitusten aikana. Mummuni kertoi, että kun sireenit alkoivat soida, esitys keskeytettiin ja mentiin pommisuojiin, ja palattiin sieltä sitten taas jatkamaan esitystä. Se tuntui minusta ihan käsittämättömältä, hullultakin, että näytöksiä järjestettiin keskellä sotaakin.
Toisaalta tuntui jotenkin liikuttavalta, kun mummu kertoi, että koska ei ollut rahaa hankkia kankaita, tuotiin kodeista verhoja ja muita kankaita esiintymisasuja varten. Luovuus ja kekseliäisyys kukki. Tuo kaikki kuvaa nähdäkseni sitä vahvaa kauneuden ja hetkeksi irrottautumisen kaipuuta ja tarvetta, jota sodan kauheuksien keskellä koettiin.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taiteen kohottava voima – Vaikka omassa maassamme nyt vallitseekin onneksi rauha, niin uutiset Ukrainan tapahtumista raastavat sydäntä. Vasta nyt ymmärrän paremmin muppaa, joka sota-aikana järjesti oopperan solisteja esiintymään rintamalle maamme taistellessa itsenäisyytensä ja vapautensa puolesta.
Eilen koin (ehkä vahvemmin kuin koskaan), miten vahva merkitys taiteella voi olla mielen, sielun ja hengen nostattajana. Suru ja huoli väistyy, toivo astuu sijalle. Kun on kauneutta, on toivoa. Toivoa, että hyvyys voittaa, sittenkin.

Toivon ilmapiiriä – Kun taiteilijasielu nimitetään johtajaksi ja joutuu toimimaan siinä virassa sota- ja pula-aikana, ei se ole mikään kaikkein helpoin paikka. Muppa oli ennen kaikkea laulaja, mutta toimi Kansallisoopperan johtajana sodan ja sitä seuraavien pula-aikojen vuodet (1939–52). 
Nuorena ajattelin mummun ja mupan kuvauksia kuunnellessani, että eikö ollut aika turhamaista tehdä esittävää taidetta, kun meneillään oli paljon vakavampia asioita ja kaikesta oli puutetta.  – Eilisen esityksen ja sen aikaansaaman sielua kohottavan kokemuksen ansioista ymmärrän!  Vihdoinkin osaan iloiten ajatella sitä, kuinka muppa, ja mummu miestään tukien, olivat omalla sarallaan ylläpitämässä toivon ilmapiiriä oman maamme vaikeiden sotavuosien ajan.   

Ps. Kirjoitettuani ylläolevan lähdin hakemaan lapsenlastani. Laitoin autoradion päälle. Radio Dei’ssä oli menossa IRR-TV:n ohjelma, jossa Dima -niminen mies kertoi, kuinka kaikkien työ on merkityksellistä. Sotilaat, taitelijat, kadunlakaisijat, keittäjät, lääkärit, huoltohenkilöt… kaikki tekevät yhdessä töitä, jotta Ukraina voi saavuttaa voiton, ja sen myötä rauhan.
Hymyilytti tuo, että hän 1. kuulemassani lauseessa mainitsi taistelijoiden jälkeen toisena taiteilijat. Oli taas näitä mukavia vahvistuksia.

Lämmöllä ajattelen rakasta muppaani myös tänä baletin 100-vuotisjuhlavuotena. Joku aika sitten löysin paperin, jossa todettiin, että muppa oli tehnyt sota-aikana aloitteen ooperan johtokunnalle balettikoulun perustamisesta. Lähetän mielessäni hänelle kiitoksen siitä(kin). 

Toisenlaista irtiottoa – ja jännitystäkin – on tänä iltana luvassa Suomen Leijonien kilpaillessa  MM-jääkiekon kultasijasta. – Mutta kuten valmentajansa Jukka Jalonen totesi joskus Radio Dei’n haastattelussa: tärkeämpää on rukoilla läheistensä kuin pelivoiton puolesta. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun,
he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.
Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!  (Ps. 27:1–3, 7–9)

Valoni ja apuni – Tässä jälleen psalmijakeita, joita luen ajatellen ukrainalaisia. 
Kun Kristus on elämän turvana, ei ole tarvetta säikkyä tai pelätä. Sydämessä säilyy rauha, Kristuksen antama rauha. 
’Kell’ on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa’ lauletaan tutussa virressä.

Miekasta risti – Mieleen muistuu eräs taistelija, joukonjohtaja keskiajalta, en kuitenkaan muista kuka hän oli. Hän koki joukkueen levähtäessä, näyn jossa Kristus ilmestyi hänelle. Tämän jälkeen hän ei halunnut  lähteä taistelutantereelle. Sotilaittensa sinnikkään suostuttelun seurauksena hän kuitenkin nousi ratsun selkään, mutta kohotti miekkansa ylös niin, että kahva oli ylhäällä, niin että miekasta tulikin risti. Hän ratsasti joukon edellä taistelutantereelle tuo risti koholla, ja säilyi haavoittumattomana. Ja joukko saavutti voiton. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!
Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua:
– Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut.
Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan.
Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi,
ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla. 
Niin yksi sanoo: ”Minä kuulun Herralle”, toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas  kirjoittaa käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.  (Jes. 44:1–5)

Jumalan lupaus:  Hän vuodattaa Henkensä ja siunauksensa. Myös me saamme olla osallisia tuosta lupauksesta, kun vain otamme sen vastaan, Hänen Henkensä. ja Hänen siunauksensa.
Herra, vuodata Henkesi yllemme, tämän maan ylle, Euroopan ylle, Ukrainan ylle, ja koko maailmaan. Niin että tämä planeettamme muuttuu Sinun kirkkautesi, voimasi ja rauhasi tyyssijaksi. Niin että taivaan valtakunnan todellisuus voi laskeutua keskuuteemme. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. (Room. 8:12–17)

Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Oi mikä toteamus.
Kukapa ei tahtoisi olla, elää ja toimia Jumalan Hengen johdattamana.  Ainakin minä tahtoisin. Ei se kuitenkaan ole niin helppoa. Vähän väliä tahtoo tipahtaa tämän maailman vietäväksi ja johdettavaksi. Hyvä esimerkki on omalla kohdallani tänä keväänä ollut se, että vaikka tiedän, ettei minulle tee hyvää lukea uutisia niin tiiviisti, kuitenkin teen sitä. Silloin katson tämän maailman todellisuuteen ja annan sen murehduttaa itseäni. 

Jumalan toive on, että katsoisin Häneen, Ja huutavan Hänen puoleensa: Abba, Isä! 
Hän haluaa minun muistavan, että Hän on taivaallinen Isämme, ja Kaikkivaltias.
Että Hän näkee ja kuulee, ja kaikki on lopulta Hänen hyvissä käsissään. Voi kunpa muistaisinkin sen, joka päivä, pitkin päivää, niin murehtisin paljon vähemmän maailman tilannetta.

Miten erilaista olisikaan elämä, jos antaisi Hänen Henkensä johtaa sitä. Ei vain hetkittäin, vaan jatkuvasti, kaikessa.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus sanoi:
    ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
    Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.” (Joh. 15:26–16:4)

Puolustajaa, Pyhää Henkeä, saamme odottaa nytkin. Tänään, ja joka päivä.
Pyytää: tule Pyhä Henki, täytä mieleni, sieluni, koko olemukseni.
Auta meitä näkemään ja ymmärtämään totuus. Jottemme sotkeutuisi omiin kuvitelmiimme.
Auta meitä myös toimimaan totuudesta käsin. Anna rohkeutta ja viisautta.
Kiitos Kristus, että toimit meissä Henkesi kautta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Prayer for Ukraine – Royal Opera House

’Herra, Kaikkivaltias, suojele rakasta Ukrainaamme
siunaa sitä vapaudella ja pyhän säteilysi valolla
valaise meitä pieniä lapsiasi opilla ja tiedolla
suo meidän kasvaa Herra
puhtaassa ja ikuisessa rakkaudessasi
rukoilemme, Herra Kaikkivaltias
varjele rakasta Ukrainaamme
suo kansallemme ja maallemme
hyvyytesi ja armosi
siunaa meitä vapaudella
johdata ystävälliseen (kind) maailmaan
siunaa meitä hyvällä onnella, aina ja ikuisesti’

Sydämen puhetta Jumalan kanssa

21.5.2022. Keväisestä luonnosta voi nauttia kaikilla aisteilla niin monin tavoin. Itse nautin paitsi luonnossa liikkumisesta, sen vehmaudesta, tuoksuista ja väreistä. myös mehevänmaukkaiden ja terveellisen ruoka-ainesten keräämisestä. 
Voikukka, ilontuoja – Paraikaa kukkivat iloisen kullankeltaiset voikukat eivät ole ainoastaan ilahduttavaa silmänravintoa. Ne tekevät hyvää myös sisäisesti nautittuina. Ne ovat ihania värin ja vitamiinin lisiä esim. salaattiin. (Kannattaa poimia puhtailta paikoilta, tarpeeksi kaukana moottoriliikenteestä, kuten muutkin villiyrtit).
Voikukan nuppuja voi kuullottaa voissa/öljyssä. Auenneet kukat maistuvat sellaisinaan. Nuoret lehdet ovat myös monikäyttölisiä (lempein maku suorareunaisilla lehdillä). Lehtiä voi käyttää vaikka pesto-aineksena.
Voikukkaa voi lisätä keittoon, kastikkeeseen, muhennokseen, leivonnaisiin jne. Voikukka sisältää mm.  K-, B-, C- ja E vitamiinia sekä kalsiumia ja rautaa. Oikeaa voimaravintoa siis, suoraan luonnosta. 🙂 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Toivoa – Voimia vie jo ihan se, kun lukee tai kuulee ukrainalaisten tilanteista. Miten he sitten itse jaksavat, maataan puolustavat, sodan keskellä elävät tai sieltä paenneet, perheistään eroon joutuneet lapset ja vanhemmat, sukulaiset ja ystävät?
Toivoa tarvitaan, se antaa voimia. Uskoa siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi. 

Kun elämäntilanne tuntuu synkältä, tarvitaan vakuutusta siitä, että se ei ole pysyvä olotila, vahvistusta sille, että elämä muuttuu vielä valoisaksi.
Sen tiesi viisas ja rakas luokanopettajani Helmer Knutar (joka opetti luokkaamme 8 vuotta ja lähti sitten Saksaan pappisseminaariin).
Sanallisen kevättodistuksen lisäksi saimme luokanopettajan kullekin oppilaalleen kirjoittaman, tälle sopivan runon. Se tuli opetella ulkoa kesällä ja lausua syyslukukauden alussa luokalle.

Pilvet haihtuvat – Vanhoja papereita selatessani löysin pienen, taitetun paperin, johon Helmer oli kirjoittanut runon 9-vuotiaalle tytölle, jonka isä oli sen lukuvuoden aikana muuttanut pois kotoa. En itse muista tuolloin erityisesti surreeni vanhempieni eroa, mutta ope näki enemmän.
Runon otsikkona on ’Pouta tulee’.

’Kun pilvet harmaat haihtuvat / ja päivä usvat poistaa,
ja auringon kun kirkkahat / sätehet jälleen loistaa,
niin joka kukka hymyää / jo kesken kyyneleitä,
ja leivo jälleen livertää / ja lentää ilman teitä.
Ja päivän paistehessa maa / taas taivahansa kohtaa
ja koko lehto kimaltaa / ja jalohelmet hohtaa.’

Hymyillen, lämmöllä ja kiitollisuudella Helmer-opettajaani muistaen katselen tuota pientä kevätrunoa. Taidanpa jättää sen joksikin aikaa esille, paikkaan, jossa se osuu silmiini usein. Niin että valonsäteet pääsevät taas loistamaan ja haihduttamaan ylle kerääntyneet huolipilvet.   

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta
eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella.  (Ps. 40:2–6)

Rohkaisun sanoja – Hän kumartui puoleeni, kuuli huutoni, veti minut ylös kuopasta/liejusta, nosti kalliolle… – miten vahvoja mielikuvia ja voimalauseita uupuneisiin, haasteellisiin tai surullisiin hetkiin tai elämänvaiheisiin!
Luojamme ajattelee ja haluaa parastamme. Sitä on vain joskus vaikea nähdä tai ymmärtää, varsinkin koettelevien tilanteiden tai aikojen keskellä. Mutta psalmin toteamus ’Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan’ puhuttelee minua, hyvällä tavalla.
Jumala haluaa meidän turvautuvan Häneen, luottavan Häneen. – Monia kertoja olen ollut huomaavani, kuinka juuri sillä, että on luottanut Hänen apuunsa, on tuntunut olevan vaikutusta siihen, että asiat ovat lopulta kääntyneet hyväksi.   

Rauhan ajatuksia ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra. Minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikkien kansojen seasta, kaikkialta, minne olen teidät karkottanut. Minä tuon teidät takaisin siihen paikkaan, mistä minä vein teidät (Jer. 29:11–14) 

Rauhaa, hyvää tulevaisuutta ja toivoa  – niitä mekin tarvitsemme niin kovasti näinä aikoina. Tuntuu hyvältä tuo mitä taivaallinen Isämme on Jeremian kautta puhunut. Että Hänellä on  suunnitelmansa meitä varten. Ja ennen kaikkea, että Hän antaa tulevaisuuden ja toivon.
Myös niille lapsille, nuorille, vanhemmille ja isovanhemmille, jotka jotka ovat joutuneet lähtemään isänmaastaan hyökkäyssodan vuoksi.
Rakas Jumala, hoida heidän sisäisiä haavojaan ja tuo heidät turvallisesti takaisin kotimaahansa.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Toivon sanoja – Kun Ukrainan Kalush Orchestra voitti viime viikolla Euroviisut, yhtyeen perustaja ja keulahahmo Oleh Psiuk esitti toiveen, että ensi vuonna Euroviisut järjestetään  ”uudessa, yhdistyneessä, ja iloisessa Ukrainassa”. Yhtye ei halunnut voittoa itselleen, vaan kaikille ukrainalaisille. 

Kalush Orchestran kaikki jäsenet ovat osallistuneet sotatoimiin, ja yksi heistä jäi kisan ajaksi maanpuolustustyöhön. Kisojen jälkeen yhtye palasi kotimaahansa jatkamaan maanpuolustusta. Oleh Psiuk pyörittää 35 hengen vapaaehtoisjärjestöä, joka auttaa ukrainalaisia löytämään suojaa, kuljetuksia ja lääkkeitä.

Rukoillaan rauhaa Ukrainaan, Eurooppaan ja kaikkiin muihinkin maanosiin.  🙏💛💙🙏

Taivaassa ja maan päällä – Minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.
    Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. (Ef. 3:14–21)

Vanhemman ja lapsen suhde – Voi tuntua aika ristiriitaiselta tuo mitä efesolaiskirje esittää: että taivaallisen Isän asema kuvastaa jokaisen isän ja lapsen suhdetta taivaassa ja maan päällä. Kyllähän sitä heti löytää vaikka kuinka paljon esimerkkejä, joiden perusteella voisi sanoa, että eihän tuo voi pitää paikkaansa. 
Itseäni auttaa tuossa kohtaa se, kun ajattelen että Jumala loi meidät omaksi kuvakseen (täydellisiksi siis), ja kuinka me maanpäälliset vanhemmat, äidit ja isät, olemme vain kalpea heijastus siitä, millaisiksi meidät alun perin on luotu ja miten meidän on tarkoitettu toimivan, myös lapsiamme kohtaan. 

Rakkaus elämän kasvupohjana – Tuo efesolaiskirjeen rukous, että Jumala voimistaisi sisäistä olemustamme, vahvistaisi kirkkaudessaan meitä Hengellään, tuntuu niin hyvältä. Sitähän me tarvitsemme, jatkuvasti.
Samoin niin merkittävältä tuntuu tuo, kuinka Kristus asuu sydämissämme, kun uskomme että rakkaus on elämämme perustus ja kasvupohja.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesuksen antama rauha – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
    Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
    Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
    ”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:23–33)

Isän rakkaus – Jeesus sanoi oppilailleen, että Isä rakastaa heitä, koska he ovat rakastaneet häntä ja uskonut, että hän on tullut Jumalan luota. Samoin Isä toivoo meidän kaikkien rakastavan Poikaansa, ja uskovan että Hän tuli Jumalan luota. Tuo on  omasta mielestäni ehkä helpoimmin toteutettavissa olevia Jumalan odotuksia tai toiveita meiltä lapsiltaan. 

Mutta se ei välttämättä ole kaikille helppoa, ainakaan aluksi. Olen huomannut, että ne joilla on lapsuudessa tai nuoruudessa ollut vaikea suhde maalliseen isäänsä, eivät ehkä niin helposti koe löytävänsä rakastavaa suhdetta taivaalliseen Isään. Tai Jeesukseenkaan. Voi olla vaikea luottaa miespuolisiin hahmoihin. 

Siksi kai Jumala ilmaisee niin VT:ssa kuin UT:ssa omaavansa myös äidillisiä puolia.
Minusta on aivan ymmärrettävää, että Jeesuksen äiti Maria on niin tärkeä erityisesti ortodokseille ja katolisille. Häntä muistetaan ja kunnioitetaan Jumalansynnyttäjänä ja Jeesuksen äitinä. Mutta jos on ollut haastava isäsuhde, voi olla helpompi lähestyä Jumalaa äidillisen hahmon kautta, Jeesuksen maailmaansaattajan kautta. Ajatellaan, että Maria ymmärtää vaikeuksissa olevaa, kärsivää ja surevaa, sillä hän joutui kärsimään niin paljon seuratessaan poikansa vangitsemista, tuomitsemista ja lopulta ristin juurelle saakka.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Lapset sodan armoilla – Miten toisenlaiset mittasuhteet omat kokemukseni vanhempieni erosta saakaan, kun ajattelen sotaa pakoon lähteviä lapsia, eroa juna- tai bussiasemilla, kun isät ovat hyvästelleet lapsensa ja vaimonsa, ja jääneet itse puolustamaan maataan!
Sen lisäksi, että sain tuntea olevani ’isän tyttö’ edelleen vanhempieni erottua, tiesin että isä oli aina olemassa minua varten, ja hän kävi usein tapaamassa veljiäni ja minua,

Lapsilla, jotka nyt ovat vieraassa maassa, ja joiden isät ovat jääneet puolustamaan maataan, ei ole varmuutta jälleennäkemisestä. Lisäksi monet heistä ovat vahvasti traumatisoituneita kokemustensa vuoksi. On sydäntä särkevää ajatella miljoonien pakon edessä toisistaan erilleen joutuneiden perheiden kohtaloa.
Rukoillaan heille, niin lapsille kuin heidän vanhemmillekin taivaallisen Vanhempamme lohduttavaa, rakastavaa ja parantavaa läsnäoloa.

Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. 
Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.
(Ef.2:27-28)

Kristus lupasi jättävänsä meille rauhan, joka on tämän maailman tapahtumia ja tilanteita vahvempi. Oman Rauhansa. Sisäisen rauhan. Rauhan sieluumme, mieleemme, sydämeemme.  Tuon lupauksen puoleen voimme aina kääntyä. (Joh.14:27)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Oodi äideille Kalush Orchestra’n kilpailukappale ’Stefania’,  jossa on yhdistetty kansanlaulua ja räppiä, oli alun perin omistettu yhtyeen raplaulaja Oleh Psiukin äidille, Stefanialle.
Sodan sytyttyä se omistettiin ’kaikille urheille ukrainalaisille, kaikille äideille jotka suojelevat lapsiaan, kaikille jotka ovat antaneet henkensä vapautemme puolesta. Jokaiselle miehelle, naiselle, viattomalle lapselle’. – Sodalla Ukrainassa on monenlaiset kasvot, mutta äitiemme kasvot pitävät sydämemme elävinä pimeimpinä aikoina’ (tekstiä alla olevan videon lopusta).

Alla olevalla videolla äidit kantavat lapsia raunioiden keskeltä turvaan ja nostavat junaan. Videota on kuvattu useassa pommitetussa kaupungissa.
(Keveämmän version voi kuunnella ja katsoa euroviisuversioesityksenä tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=UiEGVYOruLk )

Stefania – Kalush Orchestra 

’Stefania äiti, kukat kukkivat kedolla, mutta hänen hiuksensa harmaantuvat
laula minulle kehtolaulu äiti, haluan kuulla suloisia sanojasi

Et voi ottaa minulta tahdonvoimaani, sillä sain sen häneltä
luulen että hän tiesi enemmän kuin Kuningas Salomo
löydän tieni aina takaisin kotiin vaikka kaikki tiet olisivat tuhoutuneet
hän ei herättänyt minua, vaikka ulkona oli myrsky
tai jos hänen ja isoäidin välillä
myrskysi
hän luotti minuun yli kaiken, väsyneenäkin hän tuuditti minua

En ole enää lapsi, mutta hän kohtelee minua aina sellaisena
vaikken ole enää lapsi, hän on huolissaan minusta aina kun olen ulkona
äiti, olet vielä nuori. Jollen arvosta hyvyyttäsi, päädyn umpikujaan
mutta rakkauteni sinua kohtaan ei lopu koskaan’

Vilnan kaduilla nauhoitettiin ukrainalaisia tukeva videoversio Stefania-laulusta omin, kantaa ottavin sanoin. Esiintyjinä Monika Liu (Euroviisut 2022 Liettuan edustaja), jazz- ja raplaulaja Daiva Starinskaitė sekä muusikoita Liettuan kansallisoopperasta ja balettiteatterista. 

”… emme halua kuulla yhtäkään pommia, emme halua nähdä yhtäkään viatonta uhria…
he haluavat valehdella, mutta tummimman pimeyden läpi säteilee totuus…”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taivaan kansalaisena maailmassa

14.5.2022. Koivut viheriöivät, sini- ja valkovuokot hymyilevät valoa kohti, pihan metsäkyyhkypariskunta kuhertelee oksalla, ja etsii maasta pesänrakennusaineksia.
Parsa on nyt parhaimmillaan – villiparsaa tarkoitan. Lämpöisiltä aurinkoilta paikoilta (päätellen siitä, että meidän pihan pohjoispuolen horsmat uinailevat vielä mullan alla), niitä löytyy jo.  Huuhtele, silppua tupsuosa leivän päälle tai salaattiin, ja kuullota varsia hieman voissa tai öljyssä. Nam,
 

Toivoa ilmassa – Näinä aikoina kaikki, mikä lisää toivoa ja iloa, on tervetullutta!
Poikani ja puolisonsa olivat toissapäivänä kuuntelemassa Beethovenia. Miniäni kommentoi: ”ihanaa toiveikkuutta ilmassa Beethovenin 9:nnen sinfonian muodossa. Oodi ilolle tuli tarpeeseen.”
Miten tuossa voimateoksessa (jonka Beethoven sävelsi kuurona) ilmeneekään ilo ja toiveikkuus? Piti kuunnella netin kautta.
9. sinfonian loppuosan tuttua Schillerin runoa Oodi ilolle on hankala kääntää suomeksi.   Muutaman alkusäkeen (’Oi ystävät, ei tällaisia säveliä, virittäytykäämme miellyttävimpiin ja iloisempiin’) jälkeen luovutin. Mutta löytyi osa runosta Kirsi Kunnaksen suomentamana:

’Iloitkaamme, riemuitkaamme, nouse laulu taivaaseen.
Nousta saamme, nousta saamme henkes pyhän yhteyteen.
Lumovoimas yhteen liittää minkä aika erottaa,
veljeyttä kaikki kiittää, kun sun kätes koskettaa.’ 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Laulakaa – Kirkkovuosikalenterin johdanto huomisen pyhäpäivän aiheeseen:
’Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
(Ps. 98:2–9)

Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa – sitä tarvitaan elämää vaikeuttaneen tai hankaloittaneen covid-ajan ja kuormittavien sotauutisten vastapainoksi.
Musiikin vaikutus on niin ihanan voimaannuttava. Parhaimmillaan se – musiikki, soitto ja laulu –  on omasta mielestäni kohottavaa ja mukaansatempaavaa.
Kun mieli tahtoo painua maahan, niin ei kun itselle mieluisaa musiikkia soittamaan ja/tai laulamaan, ja avot – olo muuttuu. 

Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on  teille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa. 
Hän sanoi: ”Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.”
Niin hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta.
Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.
Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.  (Jes. 63:7–9)

Jesajan julistus ei aina ollut myötäkarvaan silittelevää, mutta tuo kohta oli – ja on. Ei tarvitse kuin muuttaa imperfekti preesensiksi ja perfektiksi: Jumala on kanssamme, tässä ja nyt. ja Hän on kanssamme myös tulevina aikoina.
Jumala tulee pelastajaksemme, Hän vapauttaa ahdingosta. Hänen kirkkautensa pelastaa meidät.
Hän kantaa meitä tänäänkin, ylitse vaikeuksien ja koettelemusten. Niin kuin myös tulevina päivinä. viikkoina, kuukausina ja vuosina. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Täydellinen lahja – Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
    Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. (Jaak. 1:17–21)

Herkkä kuulemaan – Miten hyvä ja tarpeellinen tuo Jaakobin kehotus olla herkkänä kuulemaan ja hidas puhumaan. Miten lukemattomat riidat ja erilaiset, pienemmät ja suuremmat, konfliktit olisikaan vältetty, mikäli olisimme kykeneviä todella kuuntelemaan toisiamme. Koettaen samalla ymmärtää toisen näkökulmaa, ja mikä on hänen ajattelunsa ja kokemuksensa taustalla.
Miten usein puhutaankaan toiselle ilman että kuunnellaan, mitä tällä on sydämellään.
Toiseen kunnioittavasti ja arvostavasti suhtautuminen ja kohtelu on oppiläksy, jota saamme vielä kauan opiskella tällä planeetalla…

Sävyisyyttä Viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, kirjoittaa Jaakob kirjeessään. Sellaiseen oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo.
Viha on sitä paitsi myrkkyä omalle sielulle. Minne viha kerääntyy? Vanha kansanperimä sen tietää. Sanonnat ’sappi kiehuu’ tai ’kitkerää kuin sappi’ kuvaavat käsittelemättömien vihan ja katkeruuden tunteiden sulatusuunia. – Siksi jo ihan terveydenkin kannalta olisi hyvä, jos nuo neg. tunteet saisi käsiteltyä pois,

Vapautta – Apua tähän voi löytyä niin fysiologisella, sielullisella kuin hengelliselläkin tasolla.
Hengellisen tason suurin Auttaja on Kristus, ja Hänen Henkensä. Voit rukoukseen hiljentyessäsi pyytää vaikkapa: ’Auta minua antamaan anteeksi kokemani. Puhdista olemukseni sinne pesiytyneistä vihan/katkeruuden/kaunan tunteista. Vapahtaja, anna Rauhasi sieluuni ja sydämeeni.’   

Jeesus sanoi:
    ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
    Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”  (Joh. 16:5–15)

Hyvän lupaus  – Hupsista, tulin siteeranneeksi noita Jeesuksen sanoja jo viime viikon bloggauksessa.  No, eipä kai tuo niin haittaa. sillä aina tuntuu rohkaisevalta lukea ja miettiä hänen hyviä lupauksen sanojaan ja antaa niiden vaikuttaa sisimmässä. 

Puolustajan paljastus – Tämän maailman asukkaat voivat yrittää syöttää omia pajunköysiään, Onneksi Kristus on lähettänyt meille Henkensä, Pyhän Hengen, joka paljastaa totuuden. 
Jumalan toive on, että silmämme avautuisivat näkemään, mikä on totta, mikä tarkoituksella tai tahattomasti, omien intressien vuoksi vääristeltyä. 

Totuuden Henki, johda meitä kuulemaan, mikä on totta. Kristus, Sinä toivot, että oppisimme kuuntelemaan Henkesi johdatusta elämässämme, ratkaisuissamme, tekemisissämme.
Että muistaisimme kuunnella Totuuden ääntä ja seurata sitä. Jotta tästä maailmasta tulisi  parempi paikka. Silloin Taivaan Valtakunta laskeutuu keskellemme. Silloin Rakkaus vallitsee. Ja Rauha. 

 💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Soittoa ja karkelointia Psalmi 98 kehottaa iloitsemaan, riemuitsemaan, laulamaan ja soittamaan. Näin teki myös Daavid joukkoineen tuodessaan filistealaisten sotasaaliinaan viemää liitonarkkia takaisin Jerusalemiin:
’Daavid ja koko Israelin heimo karkeloivat Herran edessä kaikenlaisten sypressipuisten soittimien, lyyrojen, harppujen, rumpujen, helistimien ja symbaalien säestyksellä’.
Riemua pulppuava Daavid hyppi ja karkeloi Herran edessä heidän saapuessaan kaupunkiin, (2. Sam. 6. luku)  

Arpeggio Films, v. 2002 perustettu tuotantoyhtiö, toimii yhteistyössä mm. museoiden, gallerioiden ja taidekoulujen kanssa, Arpeggio Films julkaisi alla olevan ukrainalaisen kansantanssivideon 3 päivää sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.
Hyppyjä, voltteja, vauhtia – iloa ja riemua kyllikseen. Kyllä alkoi jalka vipattaa tuota menoa katsellessa.
Toivotaan, että pian tulee päivä, jolloin myös ukrainalaiset voivat iloita, soittaa, tanssia, ja kiittää Jumalaa rauhan palattua maahan.  💛💙🙏

Virsky Ukrainian National Folk Dance Ensemble – 12 minuutin videolla otteita Ukrainan  kansallisen kansantanssiryhmän esityksistä 

 

Jumalan kansan koti-ikävä

7.5.2022  Mehevät vuohenputkenversot saivat tänään seurakseen voikukan lehtiä ja maitohorsmaversoja villiyrttisalaattiin, johon lisäksi fetamuruja, mustapippurirouhetta ja oliiviöljyä – nam!
Nyt kannattaa suunnistaa vasun kanssa luontoon. Miten ihanan kokonaisvaltainen terveysaitta meillä onkaan, useimmilla maamme asukkailla vain kävelymatkan päässä.
(Tuli mieleen tarkistaa googlehaulla käytetäänkö korista enää missään sanaa vasu. Se kun on minusta soma sana. – Kyllä, mutta nykyään se merkitsee varhaiskasvatussuunnitelmaa.) 
(Pojanpoikani ei tunnistanut vasu-sanaa, kuten olin arvellutkin. Poikani totesi, että vasu otetaan mukaan kevään varhaiskasvun keruuta suunnitellessa.)

Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.
Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin:
– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.
    Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
(Jes. 40:26–31)

’Kohottakaa katseenne korkeuteen’  – mainio neuvo varsinkin näinä aikoina, kun katse ja huomio pyrkii ihan väkisin kiinnittymään tämän maailman tilanteisiin.
Onneksi on Jumalan sana, joka kutsuu muistamaan, että on laajempi näkökulma, suurempi suunnitelma, ja ennen kaikkea suunnitelman Laatija. On Hän, joka hallitsee taivaan joukkoja. Hän, joka antaa voimaa, Väsymätön, joka virvoittaa väsyneen. Hän, joka tekee ihmeitä tänäkin päivänä.

Jumala tekee ihmeitä – Tätä Jesajan kirjan tekstiä haluan lukea ajatellen mm. sitä odessalaista maansa itsenäisyyden puolesta taistelevaa nuorukaista, joka alempana olevassa viestissään kirjoittaa:
Haluan sanoa suuret kiitokset kaikille, jotka rukoilevat ja pyytää, että eivät lopettaisi. Jumala tekee elämässäni ihmeitä, joista haluan kertoa palattuani kotiin.’

Rukoillaan että Jumala antaa uuden voiman kaikille uupuneille, missä tahansa he ovatkin.
Ja että Hän antaa meille voimaa rukoilla, uskoen ja luottaen, että Hän kääntää kaiken vielä hyväksi. 

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,  
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.  (Ps. 126)

Varjelusta kylvölle ja sadolle – Ukrainassa, maailman suurimpiin kuuluvassa viljantuottajamaassa, tehdään tänäkin keväänä kylvöjä pelloilla, pommituksista huolimatta.
HS uutisen mukaan Ukrainan pelloilla lojuu paljon muassa räjähtämättömiä ohjuksia, pommeja ja miinoja. Niiden ympärillä työskenteleminen on hyvin vaarallista.
AFP uutisoi, että maanviljelijät joutuvat vaarallisiin tilanteisiin pelloilla lojuvien lukuisten räjähteiden vuoksi. 

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan Ukrainassa on tällä hetkellä lähes 25 miljoonaa tonnia viljaa, jota ei pystytä viemään ulkomaille Venäjän hyökkäyksen suljettua  Ukrainan satamat. Jo sodan alkuvaiheessa arveltiin, että sodan pitkittyminen tulee johtamaan Joissain (ilmeisesti köyhissä) maissa nälänhätään.  

Joku päivä sitten luin, että eräät Ukrainan naapurimaat olisivat alkaneet auttaa viljan kuljetuksissa. – Sydämessä läikähtää aina kun luen siitä, kuinka muut maat tulevat avuksi ja tueksi maalle, joka on joutunut armottoman tuhoamisen kohteeksi.
En muista ennen nähneeni tällaista koko maailman yhteen hiileen puhaltamista.    

Rukouksena ukrainalaisten viljelijöiden puolesta voisi lukea nuo psalmin 126 lupauksen sisältävät jakeet: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään  vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.”

Rakas Jumala, auta, johdata, suojaa ja varjele sodan vaaroista ja tuhoista, ja sen vaikutuksista kärsiviä. Eli siis kaikkia meitä.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauhan puolesta – Moskovan Punaisella torilla järjestetään Venäjän voitonpäivänä 9.5. mahtipontinen sotilasparaati, jossa Putin pitää puheen.
Venäjällä kielletty ihmisoikeusjärjestö Memorial tarjoaa vaihtoehdon: virtuaalisen rauhanprotestin, tavoitteenaan kerätä internetin Punaiselle torille miljoona mielenosoittajaa.
Virtuaaliprotesti löytyy osoitteesta redsquareprotest.org. Parilla klikkauksella voi lisätä itsensä virtuaalisesti torille ilmaisuna sodanvastaiselle mielipiteelleen. En kyllä keksi vaivattomampaa ilmaisutapaa. (Turha varmaan mainita, että meikä on jo siellä.)
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008800299.html

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
    Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
    ”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
    Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
    ”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”  (Joh. 16:16–23)

Puolustaja Vielä vähän aikaa, ja sitten sydämenne täyttää ilo. lupaa Jeesus opetuslapsilleen.   Jeesus oli kertonut menevänsä isän luo, mutta että hän lähettäisi heille Puolustajan, joka on Totuuden Henki. 

”Sanon teille totuuden” – ”Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne,  ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua,  ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” (Joh.16:7-11)

Elämänantaja – Vaikkei se (valitettavasti) vielä näykään tämän maailman tapahtumissa, Vapahtaja on joka tapauksessa jo voittanut tämän maailman ruhtinaan – juonittelijan,  valehtelijan ja tuhoajan. Jeesus, elämän antaja, voitti kuoleman. Siinä piilee lupaus meillekin. Ikuisen elämän lupaus. 

Portti vapauteen – Verratessaan itseään lammastarhan porttiin Jeesus sanoi:
”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh.10:10)
(Enemmän kuin kerran olen uskontaipaleeni alkuvaiheessa kuullut ulkomaalaisten julistajien siteeraavan tuota varasta kuvaavaa jaetta, useimmiten käyttäen suorasukaisempaa ja vahvempaa nimitystä ’vihollinen’ t. ’paholainen’: ”The enemy / the devil comes only to steal, kill and destroy.”
Ei vaadi paljon mielikuvitusta keksiäkseen, millä tavoin tuo paha ilmentää itseään tänä päivänä. 

💛💙🙏💛💙🙏 💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Totuuden Henki Jeesus lupasi: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.” (Joh.16:13-14)
Tänä valeuutisten kukoistusaikakautena me todella tarvitsemme Sinua, Totuuden Henki. Avaa silmämme näkemään totuus. Niin tämän maailman ruhtinaan toiminnan vaikutuksista kuin  myös näkemään, mikä on totta taivaan näkökulmasta nähtynä.  

Jumalan kansan koti-ikävä. on huomisen kirkkopyhän aiheena. Mietin ihmisiä tuhottujen kotiensa raunioilla. Ja niitä, jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa. Kuinkakohan moni vanhus on huokaissut Jumalalle: ”Ota minut jo Kotiin.”
Entä lapset ja nuoret, joiden koti on tuhottu ja joiden perheenjäsenet on joutunut erilleen toisistaan? Heitä on elämä vasta edessä, ei ehkä paljonkaan lohduta tieto siitä, että on olemassa paikka, jossa ei varasteta, tapeta eikä tuhota. Paikka, johon meitä kutsutaan, sitten kun aikamme on lähteä tästä maailmasta. 

Taivaan huoneet – Jeesus ei käyttänyt adjektiiveja kuvatessaan tuota paikkaa. Hän puhui  yksinkertaisesti vain asuinsijasta tai sijasta (engl. kiel. käännöksissä place, paikka).
”Minun Isäni kodissa on monta huonetta — enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” (Joh.14:2-3)

Valon rauha – Mutta jo se, että Kristus valmistaa meille sijan sinne, missä Hän on, kertoo kaiken. Sillä Hänessä on Rauha. Hän on maailman Valo. Hän on Rakkaus. Taivaan Koti on siis paikka, jossa vallitsee  Valo, Rakkaus ja Rauha.  Se tuo suurta lohtua niille, joiden rakkaat ovat menneet sinne edeltä. Ja myös rohkaisua, kun lähdön hetki koittaa omalla kohdalla.

Odessasta juuri ennen sodan alkamista Suomeen palannut lähettiperhe, joka työskenteli siellä juutalaisten parissa, kertoo kirjeessään Ukrainan ja Odessan tämänhetkisestä tilanteesta.
Tässä ote kirjeestä:

’Rukous on nyt ensiarvoisen tärkeää. Sitä voimme tehdä kaikki yhteisrintamassa. Odessan luterilaisen seurakunnan Roma 20-v on puolustamassa maataan sodassa hyökkääjää vastaan. Tunnemme hänet 5-vuotiaasta pikkupojasta alkaen. Hän lähetti seurakunnan ryhmään tärkeän viestin rukouksen merkityksestä:
Haluan sanoa suuret kiitokset kaikille, jotka rukoilevat ja pyytää, että eivät lopettaisi. Jumala tekee elämässäni ihmeitä, joista haluan kertoa palattuani kotiin. Suuret kiitokset kaikille ja jokaiselle teistä. Olkaa hyvät ja välittäkää vilpittömät kiitokseni eri puolilla maailmaa asuville ystävillenne, jotka rukoilevat. Pyytäkää minun puolestani, että eivät lopettaisi. Kun on kahdesti ollut mahdollisuus jättää hyvästit elämälle, niin alkaa todella arvostamaan tätä lahjaa. Olen kiitollinen Jumalalle joka päivästä, tunnista, minuutista, sekunnista. Valitettavasti tämäkään ei mene ohi jälkiä jättämättä, mutta olen hengissä yksin Hänen ansiostaan. Kunnia Herrallemme ja Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle!’

Lähetysjärjestö Kylväjän kanssa yhteistyössä syntyneessä videossa Pekka Simojoki esittää ystävineen säveltämänsä ja sanoittamansa laulun. Videon lopussa on tietoa, kuinka voi auttaa Kylväjän kautta voi auttaa niitä Ukrainassa olevia, jotka eivät syystä tai toisesta voi lähteä sodan jaloista turvaan.    

He eivät koskaan sydäntämme saa – Pekka Simojoki & ystävänsä

Solistit: Solomia (ukrainalaistyttö, 5v.), Pekka Simojoki, Jippu, Jari Levy, Outi Müller, Eve & Ossi, Gospel Helsinki, Jakaranda.

Ps. Tässä linkki videoon ilman venäl./ukrainal. tekstejä:
https://www.youtube.com/watch?v=NRWvgCxfEKI 

Tekijöiden toiveena on, että videota lähetetään edelleen ystäville.

💛💙🙏💛💙🙏 💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Muut tekstit: Ps. 66:3–9 ja Hepr. 13:12–16. 

Ps. Tätä blogia on kiva kirjoittaa, myös sen vuoksi, että niin usein tulee niitä juttuja, joita kutsun itselleni vahvistuksiksi. Kuten tätäkin kirjoittaessa: 
Kirjoitettuani kuinka tärkeä muistutus minulle on psalmin kehotus ’Kohottakaa katseenne korkeuteen’, avasin Avainmedian lehden. Keskiaukeamalla kiinalainen evankelista Veli Yun, (useasti Suomessakin vieraillut) rohkaisee: ”Katse ylöspäin!” (joka oli myös artikkelin otsikko). Katsokaa Kristukseen, Veli Yun kehottaa artikkelissa.
Joskus vuosia sitten kirjoitin blogissani Veli Yun’ista ja hänen kokemuksistaan kulkiessaan Pyhän Hengen johdatuksessa. Ne kertovat vaikuttavalla tavalla siitä, miten Jumala toimii, tänäkin päivänä, 

Hyvä Paimen

1.4.2022. Tämän vappupäivän pyhän aiheena on Hyvä paimen. Raamatussa on useita kohtia, joissa Jumala vertaa itseään paimeneen, joka pitää hyvää huolta lampaistaan. Latinal. sanasta pastor (=paimen) on  suomenkieleenkin otettu seurakunnan kaitsijan nimike ’pastori’.  

Muutamankin kerran olen kuullut jonkun tuhahtavan, ettei hän halua ajatella itseään minään lampaana, joka kulkee vain lauhkeana määkien muun lauman mukana.
Tällä kertaa ajatukset eivät tahtoneet millään pysyä Jeesuksessa Hyvänä Paimenena, tai edes seurakunnan paimenen virkaa toimittavissa.

Sen sijaan ajatukset virtasivat väkisinkin kansojen johtajiin. Millaisia johtohahmoja me seuraamme?
Miten eriluonteiset kansojensa kaitsijat ovat parhaillaan vaikuttamassa siihen, millaisessa maailmassa me huomenna elämme.

Parhaimmillaan heitä voisi todella kutsua kansansa kaitsijoiksi, joille oma valta ja kunnia eivät ole pääasia, vaan jotka pyrkivät toimimaan niin, että kansalla olisi mahdollisimman hyvät olot ja edellytykset elää ja toimia rauhanomaisessa maassa.
Valitettavasti kaikki kansanjohtajat eivät ole sellaisia. Sitä ihmettelenkin, mikä saa ihmiset lauhkeina lampaina seuraamaan ja kannattamaan (ja vielä ihailemaankin) sellaistakin kansansa johtohahmoa, jonka toiminta osoittaa häikäilemättömyyttä ja julmuutta.  

(Tähän olin kirjoittanut pitkät jutut mm. siitä, kuinka ikävää on, että tietyissä maissa ja piireissä uskonasioita käytetään hyväksi poliittisten päämäärien saavuttamiseksi ja päinvastoin, mutta tuli kuitenkin olo, että haluan nyt pitäytyä positiivisemmissa näkökulmissa. Joten pyyhin ne pois tästä, ja pyrin pyyhkimään myös mielestäni.
Sillä erityisesti näinä aikoina sieluni kaipaa kohottavia ja valoisia asioita, innostavia ja toivoa antavia. Sellaisiin haluan palata, yhä uudestaan.)  

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. (Ps. 23)

Tätä psalmia voi lukea lohtupsalmina, rohkaisevana, siitä voi saada voimaa suruun tai ahdistukseen. Ja jos psalmi tuntuu kokonaisuudessaan liiankin tutulta, voi ottaa vaikka vain jakeen, tai lauseen, tai muutaman sanan, itselleen juuri sillä hetkellä sopivan, miettiä ja kuulostella miten valittu kohta soi ja vaikuttaa sisimmässä.
Itse poimisin omaksi ’voimalauseekseni’ ehkä jonkun seuraavista, tilanteen ja olon mukaan:  
Hän virvoittaa sieluni. Hän ohjaa minua. Sinä olet kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi.
Hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minua.

Jumalan hyvyys ja rakkaus – Erityisesti viimeinen on minusta aivan ihana. Jos tunnen itseni alakuloiseksi (jota on tapahtunut viime aikoina sotauutisia lukiessani), voin kuvitella, että Jumalan hyvyys ja rakkaus ympäröi minut. Siinä vaihtuu synkkien uutisten vaikutus aivan toisenlaiseen: Jumalan hyvyys ja rakkaus on olemassa, on ympärilläni, vaikuttaa minussa. Kun muistutan itseäni siitä ja viivyn sen ajattelemisessa ja tuntemisessa, olo muuttuu aivan toisenlaiseksi. Valoisaksi. Toiveikkaaksi: Hyvyys voittaa, ja sanoo viimeisen sanan. 

Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. (Hes. 34:11–16)

Hesekielin kautta Jumala ilmoitti, että Hän pitää huolta, sitoo murtuneen jalan, hakee turvaan ja hoitaa uupunutta.
Rakas Jumala, juuri näitä asioita tarvitaan nyt niin kipeästi – näet kyllä missä kaikkialla!
Ole apuna, pidä huolta niistä, joiden on nyt oltava vahvoja. Pidä huolta niistä jotka ovat janoisia, nälissään ja pelokkaita. Ole kärsivien ja surevien kanssa- Suojele ja varjele, johdata turvaan.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään.
– Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo. (1. Piet. 2:21–25)

Sielujemme Paimen, auta meitä katsomaan Sinuun, kuulemaan ja ymmärtämään Sinun tahtosi omassa elämässämme ja toiminnassamme. Johdata meitä kulkemaan Sinun tietäsi. Rakkauden ja Rauhan tietä. 

Jeesus sanoo:
    ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
    Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:11–16)

Jeesus näki ihmisten sielun ja sydämen salaisuudet. Hän näki peitellytkin ajatukset ja juonittelut. Hän tunnisti sudet lampaiden vaatteissa. Ei auttanut vaikka kuinka olisi koettanut pukeutua viattomuuden viittaan.
Samaa pätee vieläkin, Kristus tuntee meidät, Hän näkee salaisimmatkin ajatuksemme ja tunteemme. Hän näkee suoraan sydämeemme. Hän tuntee heikkoutemme yhtä hyvin kuin vahvat puolemme.
Se on oikeastaan helpottavaa tietää, eikö? Ei tarvitse käyttää energiaa siihen, että yrittää esittää olevansa parempi ihminen kuin on.

Iloinen uutinen on, että me kelpaamme Hyvälle Paimenellemme heikkouksinemmekin. Meidän ihmisten on vain usein niin vaikea käsittää Hänen Rakkautensa suuruutta meitä kohtaan. Ehkä siksi, että oma rakkautemme toisia ihmisiä kohtaan on niin rajallinen.  

Hyvä Paimen. puolestamme henkensä antanut, tuntee meidät. Ja – kuten Jeesus sanoo – me tunnemme hänet, samoin kuin Isä tuntee Pojan. Se on paljon sanottu, tuo jälkimmäinen.
Ajattelen, että on Kristuksen työtä meissä, missä määrin tunnemme Häntä. Tai oikeastaan yhteistyötä. Sillä jollemme ole itse suuntautunteita Häneen päin, voi olla aika hankalaa oppia tuntemaan Häntä. Mikään suhde ei syvene, jos sitä haluaa vain toinen osapuoli.

Rauhan tuoja – Onneksi meillä on Paimen, johon voi luottaa ja jota voi seurata turvallisin mielin, tietäen, että Hän ajaa meidän etuamme ja toivoo meidän parastamme.
Hän haluaa johdattaa meidät tuntemaan Hänen Rauhansa, joka on vahvempi kuin kaikki tämän maailman rauhattomuus.

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” (Joh.14:27)

Hän on myös luvannut olla aina meidän kanssamme:
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Gospodi Pomiluj Ukrainal. Taize -laulu