30.7.2023. Pari päivää sitten totesin, että viime pyhä olikin Kirkastussunnuntai, aiheena Kirkastettu Kristus (ja Rakkauden laki, josta kirjoitin viime viikon blogiin, oli sitä edellisen pyhän aihe).
No, vaikka nämä viime pyhän tekstit tulevatkin myöhässä, niin koska aihe on sen verran inspiroiva (ainakin minulle), en malta olla laittamatta niitä tähän.
Miten Jumalan kirkkaus ilmenee Kristuksessa – sitä kannattaa mielestäni hiljentyä ihmettelemään useinkin.
Ei koskaan voi tietää, miten ja milloin Jumala haluaa ilmentää meille jotain itsestään, pyhyydestään ja kirkkaudestaan. Joko sanojensa kautta tai jollain muulla tavoin. Vaikka ihan ‘vain’ läsnäolollaan. 🙂
**********************
Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas. Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11
Herra sanoi Moosekselle:
”Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’”
Jumala sanoi vielä Moosekselle:
”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.” 2. Moos. 3:9–15
Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.”
Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.
Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:
”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm. 1:9–18
Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. Mark. 9:2–8
Kirkastusvuorella opetuslapset Pietari. Jaakob ja Johannes saivat kokea jotain sellaista, johon he eivät olleet varautuneet. He tiesivät kyllä opettajansa aivan erityiseksi ja ainutlaatuiseksi, Olivathan he nähneet parantavan sairaita ja tekevän monenlaisia ihmeitä. Mutta se, mitä he tuona päivänä näkivät ja kuulivat, oli jotain sellaista, mitä he eivät varmaankaan villeimmissä kuvitelmissakaan olisi osanneet odottaa.
He näkivät, kuinka Jeesuksen olemus muuttui vaatteitaan myöten häikäisevän kirkkaaksi. Eikä siinä kylliksi: he näkivät, kuinka Jeesuksen luo ilmestyi kaksi menneiden aikojen profeettaa, Elia ja Mooses.
Taivaan läsnäolo oli siinä hetkessä niin lähellä. Ei mikään ihme, että Pietarille tuli olo, että tänne, tähän paikkaan/tilaan haluan jäädä, vaikka kuinka pitkäksi aikaa!
Jos rakennetaan majat Elialle ja Moosekselle, niin ehkä he jäävät tänne, kanssamme. Ja Jeesukselle myös oma maja, tietty!. Jaakob, Johannes ja minä voimme yöpyä taivasalla, Tässä tuntuu niin hyvältä! Tässä,, Pyhän ihmeellisessä ilmapiirissä, haluaisin viipyä ikuisuuden!
Varmaankin Pietari oli kuullut kerrottavan, kuinka israelilaisten vaeltaessa erämaassa Mooses oli kiivennyt pyhälle vuorelle ja Jumala oli puhunut hänelle siellä. Ja tässä he olivat Rabbinsa kanssa, hän ja hänen toverinsa, tällä vuorella,
Moosesta ja Eliaa ei tosin hetken (kuinka pitkän hetken, sitä ei tiedetä) kuluttua enää näkynyt, eivätkä he ehkä koskaan saaneet tietää, mitä nämä olivat sanoneet Jeesukselle.
Mutta tärkeintä oli se, että he saivat kuulla Jumalan sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”
**********************
Pyhä paikka – Moni meistä kokee aika ajoin kaipuuta paikkaan/tilaan, jossa hiljentyä. Se voi olla kaipuuta lähteä jonnekin pois arjen keskeltä, johonkin, jossa arjen ajatuksista, touhuista ja huolista on helpompi irrottautua.
Näin kesällä ei tarvitse kauaskaan lähteä, jotta jokin rauhallinen paikka löytyy, sellainen johon voi istahtaa, ja antaa vaikka lempeän kesätuulen viedä ylimääräiset ajatukset mennessään. Paikkaan, jossa mieli ja tunteet saavat tyyntyä ja koko olemus hiljentyä.
Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä minnekään. Myös kodistaan tai jostain sen sopesta voi tehdä pyhän paikan, rauhan ja levon paikan. Sellaisen, joka auttaa itseä hiljentymään ja kuuntelemaan Pyhän läsnäoloa, ympärillään ja itsessään.
Se on minusta oikeastaan aika ihanaa (varsinkin jos on odotettavissa sateinen viikko, kuten nyt). Että tietää, ettei tarvitse fyysisesti lähteä minnekään, jotta voi hiljentyä Pyhän läsnäoloon. Ei tarvitse kavuta vuorelle eikä edes lähteä läheiseen puistoon tai metsään, jolleivat olosuhteet ole suotuisat. Intentio ja halu riittää: tähän, juuri nyt, ‘teen majan’, voidakseni hiljentyä Pyhän läsnäoloon.
Lapsiperheessä hiljentymishetket kotona edellyttävät usein jonkinlaista järjestelyä tai ajoittamista. (Kaksosteni ollessa pieniä hiljentymishetkeni olivat heidän ollessa päiväunilla; sitten kun eivät enää nukkuneet päiväunia, piti järjestää oma aika muulla tavalla.)
Olisi hienoa, jos jokaiselle, joka kaipaa ‘pyhälle vuorelle’, hiljentymishetkiä, Pyhän läsnäoloon kohoamista tai laskeutumista, järjestyisi siihen mahdollisuuksia. Parhaassa tapauksessa päivittäin. Vaikka vain lyhyeksi aikaa.
Siitä saa voimaa; siinä sielu tulee ravituksi. 🙂
