Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.”
Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
    Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.”
Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
    Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.” (Joh. 4: 5–26)

”Jos tietäisit minkä lahjan Jumala on antanut… ja pyytäisit… hän antaisi sinulle elävää vettä.”

Elävä vesi – Mitä nämä sanat tuovat sinulle mieleen?
Kun ajattelen vettä luonnossa, tulee välittömästi sykähdyttäviä muistikuvia erilaisista hetkistä veden äärellä, vesillä tai vedessä.
Liikkeessä olevassa vedessä on elämää ja voimaa.

Veneen keinuessa – Pidän suurista aalloista, kun ne keinuttavat venettä, tai laituria, tai vyöryävät vaahtopäisinä rantaan. En tiedä miksi, mutta aaltoileva meri saa minussa aikaan jonkinlaisen vapaudentunteen.
Muistan elävästi kuinka ihanalta tuntui, kun kerran nuorena olin tulevan mieheni kanssa käymässä Haapasaaressa. Teimme sieltä päiväretken toiseen saareen pienellä perämoottoriveneellä. Tuuli yltyi päivän aikana, kunnes mieheni totesi että nyt meidän kyllä täytyy palata takaisin.
Olin aivan innoissani noista mahtavista laineista, jotka nostivat veneemme vuoroin niiden harjalle ja vuoroin liu’uttivat niiden väliin. Ihmettelin miksi mieheni oli niin vakava ja hiljainen ohjatessaan perämoottoria. Vasta jälkeenpäin puhuessamme asiasta  ymmärsin, että olisihan tuossa todella voinut käydä huonostikin! Siihen aikaan veneilyliivejä ei juurikaan käytetty. Ja vaikka meillä olisi ollut sellaiset, myräkkä oli sen verran kova, että jos olisimme joutuneet veden varaan, kuka meidät olisi siellä ulapalla kuiville noukkinut? Ei ollut asuttua saarta näköpiirissä, eikä veneitäkään.

Vuosia myöhemmin, kun veneilimme lastemme kanssa, oli asenteeni aivan toinen. Veneilyliivit aina kaikilla, eikä navakalla tuulella lähdetty vesille. Kun on kyse toisista, vapaudentunne muuttuukin vastuuntunteeksi.  

Yleensä koen aina elävän veden äärellä iloa, hyvää oloa ja energiaa.
Soliseva lähde, kirkas puro, vuolaana virtaava joki, pauhaava koski tai myrskyävä meri saa vetämään syvään henkeä. Jotain minussakin lähtee liikkeelle. Sisimpäni virkistyy ja uudistuu.     

Elävä vesi virtaa vapaana. – Uskon että useimmille meistä vapauden tunne on tärkeää. Mutta mitä vapaus meille itse kullekin merkitsee? Ja mitä kaikkea vapaus tuo mukanaan?

Nainen kaivolla – kokiko hän itsensä vapaaksi? Tuota pohtiessani aloin yllättäen nähdä samarialaisessa naisessa piirteitä, joita en aikaisemmilla lukemiskerroilla ollut huomannut: nokkavuutta, väittelyhalua ja ylpeyttä (joka sai uuden, ehkä aiempia syvemmän kolauksen Jeesuksen toteamuksesta). Jonkinlaisia suojautumiskeinojahan nuo olivat, sillä sydämessään hän tiesi, että se miten hän eli ei ollut hyväksyttävää sen paremmin samarialaisten kuin juutalaistenkaan silmissä.
Kun hän huomasi puhuvansa profeetan kanssa, hän alkoi väitellä oikeasta palvontapaikasta. Mutta saikin kuulla, ettei Jumalan palvonnassa ole kyse ulkoisesta paikasta eikä siitä, onko samarialainen vain juutalainen. Kyse oli siitä, mitä on ja tapahtuu sisimmässä.
”Jumala on Henki, siksi… tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

Jeesus puhui sisäisestä vapaudesta. Sellaisesta vapaudesta, jonka Hän voi antaa. Siitä, miten Hänen Henkensä voi laittaa Elämän virrat virtaamaan sisällämme. Kuinka alamme nähdä ja kokea asioita uudella tavalla, kun Henki alkaa liikkua ja vaikuttaa elämässämme. Kuinka elämämme saa uuden suunnan. Sellaisen, jossa alkaa tunnistaa Jumalan Voimaa, Rakkautta ja Totuutta.

Lähteelle – Nainen torjui edelleen Jeesuksen opetuksen sanoen, että kunhan Messias tulee, niin sitten kuullaan, mikä on totuus.
Jeesuksen vastaus ”Minä se Olen, minä joka puhun kanssasi” sai naisen vihdoin tajuamaan, tunnistamaan: Messias, kansansa vapauttaja ja pelastaja oli tässä, hänen edessään!!!
Siinä oli pyhyys ja jumalallinen voima niin vahvasti läsnä, että naisen hyökkäys-/puolustusasenteet karisivat tuossa tuokiossa. Hän koki löytäneensä jotain niin merkittävää, että hänen täytyi rientää hakemaan muitakin sykarilaisia Jeesuksen luo. Viis heidän asenteistaan ja ennakkoluuloistaan häntä itseään taikka juutalaisia kohtaan. Tässä oli kyse jostain suuremmasta.
Se, mikä nyt virtasi naisen sisimmässä, oli vahvempaa kuin inhimilliset vaikutteet. Nainen halusi että muutkin löytäisivät elävän veden Lähteen.  

Erämaavaelluksella Jumala sanoi Moosekselle useamman kerran: ”Minä Olen se joka Olen.”
Jeesus ilmaisi olemuksensa samoilla sanoilla, ja samarialaisen naisen silmät avautuivat.

Mitkä ovat ne sanat, jotka avaisivat meidän silmämme näkemään, korvamme kuulemaan, sydämemme tunnistamaan Jumalan läsnäolon elämässämme?

Lahjaksi – Kristus, ilmestyessäsi Johannekselle Patmoksella lupasit: ”Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.”
Kristus, näet janomme. Tiedät meidän kaipaavan sitä, mitä Sinulla on annettavana, vaikkemme itse sitä tiedostaisikaan.
Kiitos Lahjastasi, joka on meille kaikille tarkoitettu! Kiitos että kutsut Lähteelle ja annat elävää vettä kaikille luoksesi tuleville. Jotta – lupauksesi mukaan – meissä puhkeaisi lähde, josta kumpuaa ikuisen elämän vettä. 

I Can Hear Your Voice – Michael W Smith

”Olen joessa joka virtaa valtaistuimeltasi, Elämän Vesi
se peittää minut ja hengitän taas, Rakkautesi on hengitys sielulleni
kuulen äänesi kun Sinä laulat minuun
Sinun laulusi Toivosta hengittää elämää minuun
tunnen kosketuksesi kun tulen Sinua lähemmäs, se parantaa sydäntäni
Sinä palautat minut entiselleni ja uudistat minua”

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42,  2. Moos. 17: 1–6 ja Ilm. 22: 16–17.