Psalmin alkusanoista tulee mieleeni Turun Joulurauhan julistus, jonka aluksi lauletaan aina ’Jumala ompi linnamme’ -virsi 170.
’Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan…’

Tuossa Lutherin ’taisteluvirressä’ on vahvat sanat. Luin netistä, että sitä on maassamme laulettu tilanteissa, joissa ihmiset ovat halunneet laulullaan ilmaista tukensa ja kantansa erilaisissa tilanteissa.

Kun v. 1838 Kalajoen käräjillä oli langetettu rangaistukset herännäispapeille laittomasta seurojen pidosta ja varojen keräämisestä lähetystyölle, käräjätalon ulkopuolelle kokoontunut väki alkoi veisata tätä virttä. He halusivat näin osoittaa, että maallisen oikeuden päätöksestä huolimatta he luottivat Korkeimman oikeuteen ja Hänen varjelukseensa.

(Tuon lukeminen kosketti minua jotenkin syvästi. Ehkä siksi, että yksi noista papeista oli esi-isäni: N.G. Malmberg oli äidinisäni äidinisänisä. Isoisäni muisteli silloin tällöin äitiään lämmöllä ja kiitollisuudella. Ehkä sen vuoksi myös tämän isoisä, N.G.M. tuntuu minusta jollain erityisellä tavalla läheiseltä.)

Myös syksyllä 1939, kun neuvottelukunta lähti Suomesta vaikealle matkalleen Moskovaan, Hgin rautatieasemalle saattamaan tulleet ihmiset lauloivat tätä virttä.
Mietin tuota, miten ennen on kokoonnuttu yhteen rukoilemaan ja laulamaan rohkaistakseen toisiaan ja muistuttamaan siitä, mistä saamme avun ja voimaa haasteellisina aikoina.
(Arvelen, että kun 2 kk:n kuluttua lauletaan Joulurauhan julistuksen aluksi tuo virsi, se tuntuu minusta entistä merkityksellisemmältä.)

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.
Room. 5:1–11

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.
Matt. 16:1–4

Minkälaista merkkiä taivaasta fariseukset ja saddukeukset mahtoivat toivoa Jeesuksen näyttävän heille? Jeesus oli tehnyt lukuisia ihmetekoja, parantanut sairaat, tyynnyttänyt myrskyävän meren, ruokkinut tuhansia muutamalla leivällä ja kalalla…
Mikä olisi saanut heidän silmänsä aukeamaan? Tuskin mikään, koska he olivat haluttomia uskomaan.

Kyllähän mekin katselemme taivaalle ja päättelemme iltaruskosta että huomenna tulee aurinkoinen ilma. (Sellainen oli myös yllä olevien kuvien ottoa seurannut päivä.)
Huomioni kiinnittyy evankeliumitekstissä Jeesuksen sanoihin aikojen merkkejä.
Millaisia aikojen merkkejä osaamme lukea tänä meidän aikanamme? Vai osaammeko?

Siinä on mielestäni rukousaihe: että Jumala avaisi silmämme näkemään, mitä meidän juuri tänä aikana tulisi ymmärtää, mihin kiinnittää huomiota. Että osaisimme suunnata huomiomme ja rukouksemme oikein ja toimia Hänen toivomallaan tavalla.

Kristus, anna meille viisautta. Avaa silmämme näkemään, mitä Sinä haluat meidän näkevän ja ymmärtävän juuri tänään, ja tulevina päivinä.

Kiitos rakas Jumala, että olet kanssamme. Kiitos että olet turvamme ja auttajamme. Kiitos että aina saamme kääntyä puoleesi, olipa tilanteemme millainen tahansa. Kiitos että aina tahdot parastamme. Kiitos huolenpidostasi ja suuresta Rakkaudestasi luotujasi kohtaan.

💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏