24.4.2026. Nuorten koivujen hennoissa oksissa pienet hiirenkorvat pilkistävät esiin, isompien koivujen latvukset viheriöivät jo. Ah tätä kevään heräämistä eloon! Aurinko herättää minutkin yhä aikaisemmin, Miten virkistävää onkaan käydä kävelyllä aamuvarhaisen raikkaassa ilmassa.
Ja joka päivä jotain uutta on versonut esiin. Niin ihanaa sitä seurata!
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Ps. 23
Tämän ehkä yleisesti tunnetuimman psalmin jakeita lukiessa niistä nousee vuorotellen jokin erityinen kohta esiin: kyllä, tuota Luojani on tehnyt elämässäni. Taikka: juuri tuota sieluni eniten kaipaa juuri tällä hetkellä.
Tällä kertaa minua puhuttelevat erityisesti sanat: Hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. – Tuntuu niin hyvältä kun tietää, ettei Hän odota meiltä enempää kuin kulloinkin jaksamme. Hän haluaa että välillä pysähdymme lepäämään, Hänen läsnäoloonsa. Se on Hänelle yhtä tärkeää kuin meille. Siinä meitä hoidetaan; saamme uutta voimaa, iloa ja innostusta.
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:
”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”
Jer. 23:1–4
Vanhan Leppävaaran kirjaston (nyk. kelloseppäkoulu) oven edessä on veistos nimeltä Lampaankantaja. Kirjastossa aikoinaan käydessäni veistos puhutteli minua aina sen ohittaessani. Etsiessäni äsken netistä teoksen tekijää ilmeni todella ikävä asia: kyseinen kuvanveistäjä oli vuosi sitten tuomittu 5 kk:n ehdolliseen vankeuteen koskemattomuussuojan rikkoneesta lähentelystä alaikäiseen nuorukaiseen. .
Muuttikohan tuo sitä, miten tästä lähin koen tuon veistokseen, jossa lammas lepää luottavaisena paimenen sylissä? Aika usein kun sen ohi liikun. – Samanlaisenahan tuo siinä seisoo, totesin sen seuraavan kerran nähdessäni. Niin, eihän itse teoksessa, graniittisessa patsaassa, ollut mikään muuttunut. Muutos oli tapahtunut sen tekijässä.
Vaikka Jeremia puhutteleekin oman aikansa hengellisiä johtajia ja paimenia, kyllä hänen varoittavat ja moittivat sanansa voi nähdä koskevan ihan samoin meidän aikamme paimenia. Eikä vain kirkon tai seurakunnan virkaan asetettuja, vaan yli päätään kaikkia, jotka omassa elämässään toimivat esikuvina ja roolimalleina toisille.
Millaisen elämisen ja toiminnan mallin me annamme niille, joiden kanssa elämme tai joita me kohtaamme? Kunpa osaisimme antaa kanssakulkijoillemme sellaisen mallin, josta he saisivat omaan elämäänsä voimaa, rohkaisua ja luottamusta hyvään sekä toivoa parempaan tulevaisuuteen.
Vaikka eihän mikään eikä kukaan voi tässä toimia paremmin kuin oma Hyvä Paimenemme, joka on opettanut ja omalla elämällään antanut täydellisen esimerkin siitä, miten meidän, itse kunkin kannattaisi elää ja toimia. Niin että Taivaan valtakunnan todellisuus tulisi ja olisi keskellämme.
Lampaankantaja
🐑🐑🐑🐑🐑🐑🐑
Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.
1. Piet. 5:1–4
🌿🌿🌿🌿🌿🌿🌿
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”
Joh. 21:15–19
Pietari parka. Syyllisyys painoi kovana hänen kohdatessaan ylösnousseen Mestarinsa. Olihan hän kolmasti kieltänyt Mestarinsa, kun tämä oli pidätettynä ja häneltä kysyttiin, eikö hänkin ole yksi Jeesuksen opetuslapsista.
Ehkä Pietari pidätteli jo itkua, kun Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä, onko hän tälle rakas.
Varmaan aika epätoivoisena hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.”
Miten suurta rakkautta Jeesus osoittikaan Pietaria kohtaan. Ei hän tuominnut, ei edes moittinut. Vaan osoitti sen sijaan luottamusta tähän pyytäessään Pietaria toimimaan paimenena niille, jotka etsivät, kaipasivat ja halusivat seurata Mestarin opetuksia ja Hänen osoittamaansa tietä.
Jeesus, Hyvä Paimen, oli niinä kolmena vuotena, joina Pietari ja muut opetuslapset olivat kulkeneet hänen kanssaan, näyttänyt esimerkin siitä, miten hyvä paimen toimii. Kun Pyhä Henki Helluntaina täytti Pietarin hengen, tämä muutti hänet täysin. Hänestä tuli tinkimätön ja rohkea hyvän sanoman julistaja, joka todisti ylösnousseesta Kristuksesta missä ikinä liikkuikin, Hänen Henkensä johdattamana.
Kristus, anna Henkesi johdattaa ja vaikuttaa meissäkin. Niin että osaisimme erottaa, mikä on Sinun tahtosi ja totuutesi. Ettemme joutuisi harhateille, vaan pysyisimme Sinun osoittamallasi tiellä. Anna meille Sinun mielesi mukaisia paimenia. Ja auta myös meitä pysymään uskollisina Sinulle, Auta meitä näkemään Sinun tahtosi elämässämme,
🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛