Jumalan kirkkaus – Mooses sanoi Herralle: ”Anna minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” 
2. Moos. 33:18–23

Jumalan piti peittää kirkkautensa, jotteivat israelilaiset olisi sokaistuneet Hänen kirkkautensa voimasta. Moosestakin Hän suojeli asettamalla tämän kallionkoloon.
Herra kuitenkin kutsui Mooseksen yhä uudelleen vuorelle voidakseen neuvoa häntä ja kansaa.

Kuten Moosesta, Hänen oli varmaan totuteltava myös muuta kansaa vähitellen lähestymään  Hänen kirkkauttaan niin, ettei siitä koituisi heille vahinkoa. Ehkä se edellytti, että Hän ensin voisi saada heissä aikaan sisäisen muutoksen, pyhityksen.
Herran kasvojen näkeminen olisi kuitenkin ollut liian häikäisevän kirkas kokemus, sitä he eivät olisi voineet kestää.

Sakean pilven sisällä – Kun oli kulunut 2 kk siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptistä, he saapuivat Siinain vuoren juurelle. Mooses nousi vuorelle, jossa Herra sanoi, mitä Mooseksen oli sanottava kansalle.
Kun Mooses palasi kertomaan Herralle, että kansa lupasi seurata Hänen tahtoaan, Herra sanoi Moosekselle: ”Minä tulen sakean pilven sisällä luoksesi, jotta kansa kuulisi minun puhuvan sinun kanssasi ja siksi uskoisi myös sinua kaikkina aikoina.” (2.Moos.19:9).

Kirkkaus ilmestyi pilvessä – Jumala oli jo aiemmin verhonnut kirkkautensa pilveen, johdattaessaan kansaa päivisin pilvipatsaana (ja öisin tulipatsaana), valaisten näin heille tietä.
Ja kun Mooses pyysi Aaronia kutsumaan israelilaiset Herran eteen ja Aaronin puhuessa heille, ’kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä.’ (2.Moos.16:10)

Paljon oli virrannut vettä Jordanjoessa, ennen kuin Herran kirkkaus vihdoin ilmestyi sellaisessa muodossa, että ihmiset saattoivat katsella Hänen kasvojaan sokaistumatta: pienen, seimessä makaavan lapsen suloisia kasvoja.
Uskon kuitenkin, että tuon lapsukaisen kasvot säteilivät aivan erityistä taivaallista kirkkautta. . Sellaista, jonka iäkäs Simeon tunnisti Jerusalemin temppelissä. Hän tiesi: tässä oli Jumalan  kaikille kansoille tarkoittama Vapahtaja.

Elämän lähde – Jumala, kaiken elämän lähde, ja Kristus Jeesus, joka Pontius Pilatuksen edessä antoi todistuksensa ja lausui hyvän tunnustuksen, ovat todistajiani, kun kehotan sinua: hoida sinulle määrättyä tehtävää tahrattomasti ja moitteettomasti siihen saakka, kun Herramme Jeesus Kristus ilmestyy. Sen antaa aikanaan tapahtua ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra.
Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen. 
1. Tim. 6:13–16

Valo kansoille – Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.
Luuk. 2:22–33

Simeon oli palvellut Jumalaa hartaasti rukoillen. Hän oli jo vanha mies. Ties kuinka monta vuotta hän oli odottanut hartaasti saavansa nähdä sen, mistä Pyhä Henki oli hänelle puhunut: Israelille luvatun johdatuksen, Herran voidellun.

Hänen odotuksensa palkittiin. Koska hän eli rukoillen, hän kuuli Pyhän Hengen kehotuksen mennä temppeliin tuona päivänä, jolloin Joosef ja Maria toivat Jeesus-lapsen sinne pyhitettäväksi.
Nähdessään Jeesuksen Simeon tiesi: tuo pienokainen oli tullut maailmaan tuomaan pelastuksen niin israelilaisille kuin muillekin kansoille. Simeonin hartain toive oli toteutunut. Nyt hän oli valmis jättämään tämän ajallisen elämän.

🔆🔆🔆🔆🔆🔆🔆