30.1.2023. Miten huolettomasti sitä onkaan tullut näpsittyä valokuvia taskukameralla. Aina kun hurmaannun jostain metsässä, rannoilla tai muissa maisemissa, tuntuu että haluan ikuistaa näkemäni – vaikka tiedänkin että kuviin tulee vain murto-osa siitä, mitä olen kokenut.
Nyt on käynnissä iso projekti: käyn läpi läppärilleni tallentamiani kuvia. Olen jo poistanut niitä satoja, ja vielä riittää karsittavaa!
Blogin mediakirjastoon olen niistä ladannut 1856 kuvaa, joista miltei kaikki olen nyt käyttänyt blogiin. Joten on tullut aika ladata uusia kuvia, ja kuvakarsintaprojekti helpottaa asiaa.
Tämän viikon tekstit kertovat siitä, kuinka meillä on Auttaja, niin tyynellä kuin myrskyssä. Tekstit kehottavat meitä luottamaan Häneen. Tieto siitä, että Hän on kanssamme, tuo rauhaa ja luottamusta: olemme turvassa, hyvissä Käsissä.
Hän tyynnytti tuulen
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen.
Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä. He näkivät Herran teot,
syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti. He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin,
hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua. Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta. Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.
He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
Ps. 107:1–2, 23–31
Tuota psalmitekstiä en muistanutkaan. Siinähän kuvataan tämänkertaisen evankeliumin tapahtumat.
Miten usein merihädässä olevat kalastajat ovatkaan mahtaneet huutaa Herraa avuksi niin merillä kuin sisävesistöissä, kun myrskytuuli nousee, vene alkaa heittelehtiä ja suuret, vaahtopäiset aallot pyyhkivät yli laitojen. Sellaisissa tilanteissa ymmärretään, että tämä voi päättyä huonosti, eikä asiaan pystytä paljoakaan itse vaikuttamaan. Ollaan myrskyn armoilla.
Kunnes tulee ajatus: ei myrskyn armoilla, vaan Kaikkivaltiaan armonkäsivarsilla. Alkaa rukous, että nuo käsivarret tyynnyttäisivät myrskyn ja kuljettaisivat turvasatamaan. Ja siellä, turvassa, alkaa kiitos ja ylistys: Hän sen teki, ihmeitä Hän saa aikaan. Hän pelasti meidät.
Missä olit silloin, kun…
Herra puhui myrskyn keskeltä Jobille:
– Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!
Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?
Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. Minä laadin sille lait ja rajat
ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin: ”Tähän asti, ei edemmäs!
Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.”
Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan? Nousivatko eteesi tuonelan portit,
saitko nähdä kuoleman varjon ovet? Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten?
Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki! Job 38:1–4, 8–11, 16–18
Voiman, rakkauden ja harkinnan hengen
Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.
Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella
vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille
antamalla meille Kristuksen Jeesuksen ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden
lähettämällä maailmaan evankeliumin. 2. Tim. 1:7–10
Tuota, että Jumala ei ole antanut meillä pelkuruuden henkeä, koetan aina välillä muistuttaa itselleni. Viime viikolla lapsenlapseni oli suorittamassa Taksvärkkipäivää luonani. Tehtäväkseen hän oli valinnut koirani hoidon.
Niinpä ajattelin, että hänen avustuksellaan saisin leikattua hauvelin pikku kynnet. Tassukarvat sain ajeltua lapsenlapsen tarjotessa nameja (hauvani on arkatassu). Mutta kun tuli kynnenleikkuun vuoro, en uskaltanutkaan.
3 vuotta leikkasin sen kynsiä, mutta viime keväänä iski pelko: mitä jos leikkaan liian paljon, kynnen hermoon saakka! Alettiin käydä ammattiosaajalla kynsienleikkuussa.
Se pelko voitti nytkin, vaikka minulla oli kannustava avustaja vieressä: ”Mummi, kyllä sä uskallat!” Mutta enpä vaan uskaltanut. Pienet mustat kynnet jäivät odottamaan ammatti-ihmisen varmoja otteita.
Tuollaisessa tilanteessa ei ole tullut mieleen muistuttaa, etten ole saanut Jumalalta pelkuruuden henkeä! – Ja noin pienestä asiasta oli kyse: pienistä, mustista, liian pitkäksi kasvaneista kynsistä…Onneksi emme – hauvani ja minä – emme ole kaikkien asioiden suhteen yhtä arkajalkoja. 🙂
On ihanaa ajatella, että pelkuruuden sijasta Jumala on antanut meille voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Niitä kaikkia me jokainen tarvitsemme elämämme erilaisissa haasteissa ja koettelemuksissa.
Minä tässä olen
Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”
Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: Matt. 14:22–33
Jeesus halusi hetken aikaa olla yksin taivaallisen Isänsä kanssa. Opetuslapsethan kulkivat koko ajan hänen rinnallaan, puhumattakaan isoista väkijoukoista, jotka joka paikassa ympäröivät hänet.
Niinpä hän lähetti opetuslapset veneellä vastarannalle ja kehotti muita paikalle kerääntyneitä lähtemään koteihinsa. Voin kuvitella, että rauha täytti Jeesuksen mielen jo hänen noustessaan yksin vuorelle.
Siellä hän rukoili. Varmaankin hän puhui Isän kanssa päivällä tapahtuneista ihmeistä. Kiitti Isää, että oli saanut välittää Hänen huolenpitoaan kansalle, ja samalla opettaa heille taivaan valtakunnan asioita. Varmaan Isä myös vahvisti häntä, ehkä kertoi seuraavista tehtävistä.
Ja vielä samana aamuna tehtävistä ihmeistä: vetten päällä kävelemisestä ja myrskyn tyynnyttämisestä.
Opetuslapset ponnistelivat veneensä kanssa rajussa vastatuulessa. Eteneminen oli olematonta, Suuret laineet heiluttelivat venettä vuoroin aallon harjalle, välillä pohjalle.
Yhtäkkiä opetuslapset näkevät jotain paljon pelottavampaa kuin voimakas aallokko, jonka armoilla vene keinui: he näkivät jonkun kävelevän vettä pitkin venettä kohti. Aaveko sieltä tulee?
Mutta sitten he kuulevat Jeesuksen rauhoittavat sanat: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”
Mitenköhän lukemattoman monta kertaa olisin elämässäni kaivannut noita Jeesuksen lausumia sanoja. Ei hätää, älä pelkää, Minä olen tässä, kanssasi. – Kuinka nuo sanat olisivatkaan vaikuttaneet sisimpääni. Hermoilu olisi sulanut pois, rauha tullut tilalle sisimpään.
Jossain vaiheessa sitten opin, että voin pyytää Jeesusta avuksi hädän hetkellä. Tieto siitä on jollain merkillisellä tavalla asettunut jonnekin selkäytimeeni. Sieltä se aktivoituu tarpeen tullen. Huudan Häntä avukseni, luottaen että tavalla tai toisella Hän vastaa avunpyyntööni.
Pietarille tuli kova paikka eteen, kun häneltä jostain selkäytimestä kumpusi pyyntö:
”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Jos hän olisi hetkeäkään harkinnut asiaa, ei hän varmaan olisi esittänyt Jeesukselle tuota pyyntöä. Mutta spontaani kun oli, tunne, puhe ja toiminta tulivat Pietarilla usein ennen harkintaa.
”Tule!” sanoi Jeesus, Pietari astui veteen ja käveli vettä pitkin monta askelta. Mutta pelko voitti. Kun hän siirsi katseensa isoihin aaltoihin, uskonaskeleet muuttuivat pelonaskeleiksi, ja hän alkoi vajota veden alle.
Pietari huusi Jeesukselle: ”Herra, pelasta minut!” Jeesus ojensi kätensä, tarttui häneen ja auttoi veneeseen.
Kun Pietari ja Jeesus olivat kummatkin nousseet veneeseen, aallokko tyyntyi. Vetten päällä kävelijä, tuulten tyynnyttäjä! Millainen Opettaja meillä onkaan! – Opetuslapset polvistuivat Jeesuksen eteen todeten: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”
Elämä on täynnä vastatuulia, myrskyjä, huolta ja pelkoa. Millainen muutos voikaan tapahtua, kun kiinnitämme huomiomme vastustuksista Auttajaamme. Kun astuu samaan veneeseen Hänen kanssaan, kun antaa Hänen Rauhansa laskeutua sisimpään, voi todeta, kuinka oma huolissaan olo ja pelko alkaa väistyä. Tilalle tulee sanoinkuvaamaton levollisuus. Sekin on ihme, joka saa sisimmän huokaamaan: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”
Precious Lord, Take My Hand – Kiovan Sinfoniaorkesteri ja kuoro
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
”Kun tieni käy ankeaksi, kallein Herra, olethan kuulollakun valoni on melkein sammunut, kuule huutoni, pidä kädestäni
ja jos olen putoamaisillani ota käteni, kallis Herrani
johdata minua eteenpäin, pidä minut pystyssä
olen väsynyt, heikko, uuvuksissa
johdata minut myrskyn ja yön läpi
kuljeta minut valoon, ota käteni, kallein Herrani
johdata minut kotiin kun työni ja kilpani täällä on suoritettu
anna minun nähdä se valo jonka olet näyttänyt
kaunis, kirkas, lyhdyn valaisema kaupunki
ota käteni, johdata minut kotiin”
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏