Päästää vangitut kahleista…? Selailin pöydälle kerääntyneitä lehtiä. Yhdessä kerrottiin keväällä  Suomessa vierailleesta Nicky Cruzista, joka on 55 vuoden ajan kiertänyt maailmaa kertoen siitä, miten Jumala muutti hänen elämänsä.
1950- luvulla Nicky oli Brooklynin raaimman teini-ikäisten jengin johtaja. Erään kerran hän kohtasi Davidin, joka oli lukenut kuolemantuomiota odottavista nuorista jengiläisistä ja tuntien myötätuntoa nuoria kohtaan oli saapunut New Yorkiin auttaakseen heitä. David kulki pahamaineisilla jengien hallitsemilla alueilla kertoen sellaisesta rakkaudesta, jota nämä nuoret eivät tunteneet.
Kohdatessaan Davidin Nicky uhkasi ottaa tämän hengiltä; David tähän: ”Jeesus rakastaa sinua, Nicky.” Tämä toistui useamman kerran: kovaksikeitetty, vihaa puhkuva stadin kundi uhittelee maalta tulleelle hontelolle nuorukaiselle, joka sinnikkäästi vastaa hänelle Rakkauden sanomalla.
Erään kerran Davidin rukoillessa Nicky tunsi niin vahvan voiman laskeutuvan häneen, että se melkein salpasi hänen henkensä ja hän putosi polvilleen:  “I felt the power of Jesus like a rushing wind that took my breath away. I fell on my knees and confessed Christ.”

Suomen vierailulla tehdyssä haastattelussa hän kommentoi tapahtumaa näin: ”Koin voiman, joka kulki läpi sydämeni ja mieleni. Se vei pimeän menneisyyteni mennessään ja annoin elämäni Jeesukselle.”
Nickyn äiti oli pahoinpidellyt Nickyä, kerran jopa tajuttomaksi. Rankat kokemukset olivat kasautuneet Nickyn sisimpään vihaksi ja raivoksi. – Kun hän oli tuntenut Jumalan voiman kulkevan lävitseen ja vapauttavan menneisyyden kahleista, hän pystyi antamaan anteeksi äidilleen.
Nicky ryhtyi auttamaan teini-ikäisiä jengiläisiä yhdessä Davidin kanssa, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä. Heidän työnsä kautta yli 45 miljoonaa vaikeuksissa olevaa nuorta on saanut kuulla Parantajasta, joka toimii tänäkin päivänä.

Miten puhun –  Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde. Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa. Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa. Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan. Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.  (Sananl. 18: 4-8, 21)

Hallelujah – Irlantil. pappi (josta srk:laiset pitävät kovasti) yllätti hääparin Leonard Cohenin Hallelujah’ – laululla, jonka sanat oli sovitettu hääseremoniaan, hääparille sopiviksi ja heitä siunaaviksi:

http://www.youtube.com/watch?v=v9-ZuTVPj4c

Pienellä kielellä – Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.   (Jaak. 3: 2-12)

Värikästä kieltä Jaakobilla (ja kuin jatkoa alla olevaan isoveljensä puheeseen.)  Kyllähän yleensä on aika hyvin hallinnassa se, mitä käsillään tekee ja minne jalkojaan liikuttelee. Mutta auta armias miten sieltä suusta pulpahtaa joskus jotain ihan kummallista: mitä ihmettä – enhän minä tuollaista halunnut sanoa! Vaikkei voimasanoja päästelisikään, niin jotain tyhmää tulee sittenkin aina välillä sanottua. Sellaista, mitä sitten katuu, harmittelee, pyytelee anteeksi – ääneen tai hiljaa.
Kun poikani tulivat teini-ikään, olin huolissani, miten kestäisin sen, jos he alkaisivat puhua minulle sillä tavoin kuin teinit usein puhuvat. Vieläkin helpottuneena ja kiitollisena ihmettelen, kuinka kukaan heistä – varmaan äitinsä herkkänahkaisuuden vuoksi – ei sitä tehnyt. Ja tunnen syvää myötätuntoa kaikkia sellaisia kohtaan, jotka joutuvat kuuntelemaan sellaista puhetta, joka satuttaa tai tuntuu pahalta.

Sanat todella voivat olla käärmeen myrkkyä, varsinkin silloin, kun oikein tarkoituksellisesti halutaan olla ilkeitä. Mutta mielenkiintoinen on tuo Jaakobin pointti: että sellainen tuhrii koko ruumiin. Ei siis vain kohde, vaan myös puhuja itse vahingoittuu. Tuleekohan ilkeyksien syytäjä ajatelleeksi asiaa tältä kannalta?
Ihanaa on kun Parantajamme pääsee muuttamaan sisintämme: silloin lähteensilmä alkaa kirkastua. Siitä alkaa virrata hyvältä maistuvaa vettä, sanoja, jotka ilahduttavat, lohduttavat, rohkaisevat, virvoittavat ja vahvistavat toista. Lähteensilmä muuttuu yhä enemmän Lähteensä kaltaisiksi.

Mitä sydämessä – Jeesus sanoi:
”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”  (Matt. 12: 33-37)

Fariseukset olivat hetkeä aikaisemmin syyttäneet Jeesusta, että hän karkotti pahoja henkiä itsensä päävastustajan avulla. Hän kuitenkin toimi Pyhän Hengen voimalla. Siksi Jeesuksen raju vastaus fariseuksille. Hän ei loukkaantunut itsensä, vaan Pyhän Hengen puolesta. Hän sanoi: ”Jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta.”  (Matt.12:31-32) 

Sanojen voima –  Sanoilla siis voi saada aikaan vahinkoa, ne voivat olla kuolettavia kuin käärmeen myrkky. Mutta tilille jokaisesta turhasta sanasta…? Tuli tarve tutkia tuota turha -sanaa. Eng. käännöksessä käytetään sanaa idle, joutava/ turhanpäiväinen. Mutta kreikkal.-engl. Raamatustani löydän sanan tarkoittavan  tuossa kohtaa epärehellistä, vilpillistä puhetta. Sitä, että sanotaan toista ja tarkoitetaan toista. – Tuokin auttoi meikäläistä ymmärtämään Jeesuksen tiukkoja sanoja fariseuksille. Paitsi että he loukkasivat Pyhän Hengen työtä, he olivat myös vilpillisiä.
Miksiköhän sitten ei ole käännetty ’rehellinen’ – sanalla? – Ehkä sen vuoksi, että olisi helppo puolustautua ’rehellisyyden nimissä: ”Sanoin vain mitä ajattelin!”  Ilmeisesti siksi Jeesus puhuu tässä yhteydessä siitä, kuinka puheemme heijastaa sydämemme tilaa. – Jos on itsellä paha olo, jos on katkera, loukkaantunut tai vihainen, on varmasti kärkkäämpi arvostelemaan ja puhumaan negatiivisesti toisista ja toisille.

Nuorten kampanja  -Lukiolaisilla on internetissä meneillään  ”Kutsu mua oikealla nimellä” – kampanja koulukiusaamisen lopettamiseksi. Siinä nuoret kertovat, miksi heitä on haukuttu ja miksi he sen sijaan toivoisivat itseään nimitettävän. Presidentti Sauli Niinistö on kampanjan suojelija. Netissä leviää myös erään lukiolaisen facebook- sivuillaan kuvaama tapaus, jossa hän mietti, puuttuako kiusaustilanteeseen vai jäädäkö (kuten bussissa istuneet aikuiset) passiiviseksi, hiljaiseksi sivustaseuraajaksi. – Koskettava juttu! (Kirjoittajan nimi löytyy samasta uutislinkistä kuin kampanjakin.)

Rakas Parantajamme, anna Rakkaudenvoimasi vaikuttaa sisimmässämme. Hoida sisäisiä haavojamme, niitä joista loukkaavat ja satuttavat sanat ponnahtelevat. – Vapauta meitä puhumaan kannustavia ja rakentavia sanoja… lempeitä ja ystävällisiä sanoja… puhumaan vilpittömästi ja rehellisesti, loukkaamatta. Opeta meitä katsomaan (niin itsessämme kuin toisissamme) siihen hyvään, minkä Sinä olet sisimpäämme luonut ja tarkoittanut, ja kutsumaan sitä hyvää esiin puheillamme. Puhu Sinä sydämeemme niin että kohoamme näkemään omien heikkouksiemme ylitse, näkemään Sinun totuuttasi ja elämään sitä todeksi.