3.6.2023. Helluntai alkaa uuden jakson kirkkovuoden kulussa. Mihinköhän uuteen tämä Helluntai meitä johtaa, pohti eräs ystäväni.
Poikani tuli tiistaina, 2 pv Helluntain jälkeen, käymään. Pyysin häntä poistamaan läppäriltäni vanhan sähköpostiosoitteeni. kun se aina vaan tarjosi itseään lähettäjäksi, vaikka sähköpostipalvelun tarjoaja oli vaihtunut.
Mutta poiston mukana menivät vahingossa kaikki tuon sähköpostiosoitteen alla olleet kansiotkin (n. 20 kpl). Siinä menivät kaikki ne tiedot, joita olin vuosein varrella laittanut muistiin: kontaktitiedot, linkit jne.
Blogille oli myös oma kansio, johon olin laittanut paljon ajatuksia ja asioita. Olin kuvitellut palaavani niihin jonain päivänä. Mutta ehkäpä on tarkoitus että alan tämän helluntaijakson puhtaalta pöydältä.
Loppu vai uusi alku? – Mietin myös, onko tarkoitus lopettaa tämä blogi. (Sekin linkki katosi nimittäin, jonka kautta kirjauduin sisälle blogisivuja päivittämään.) – Tuleehan tämän vuoden lopussa jo kuluneeksi 10 vuotta siitä kun rupesin tätä blogia kirjoittelemaan. Tulisiko nyt blogikirjoituksiin käyttämäni aika suunnata johonkin muuhun?
Kuulostelin asiaa, mutta tuli tunne että jatka vaan, joten pyysin poikaani, joka on luonut minulle tämän blogialustan, lähettämään uuden linkin. Nyt sitten jatketaan puhtaalta pöydältä…
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Hänen kasvojensa eteen
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7
Turvakallio – 20 v. sitten näin kerran unen, jossa pelästyin vedestä nostamaani kalaa, koska rannalle päästyään se kasvoi hurjan isoksi, sille kasvoi jalat ja se alkoi ajaa minua takaa.
Ylhäällä kallion päällä seisoi valkokaapuinen mies, joka huokui ylimaallista rauhaa. Hän katsoi minuun sanomatta mitään, mutta jotenkin tiesin, että hän oli siinä minua varten; että olin hänelle tärkeä ja että hän halusi suojella minua. Juoksin hädissäni kalliolle hänen luokseen, ja heti päästessäni hänen selkänsä taakse tunsin olevani täydellisessä turvassa. Se mikä oli tuntunut uhkaavalta, oli kadonnut.
Ihmettelin pitkään tuota unta, sillä ei minulla ollut mielestäni syytä pelätä mitään uhkaavaa asiaa; kaikki tuntui olevan hyvin elämässäni, ja pidin kovasti kaikesta, mitä silloin tein.
Vasta myöhemmin aloin ymmärtää unen sanomaa.
Sen valtavan rauhan ja levollisuuden tunteen, jonka koin tuon valkokaapuisen selän takana, tulen varmaan kuitenkin aina muistamaan. Hymy nousee huulille, kun sitä ajattelen.
Maalasin myös taulun, jossa Jeesus seisoo rantakalliolla valkoisessa kaavussaan. Se oli pitkän aikaa voimatauluni. 🙂
Kultainen hohde
Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa. Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin. Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana. Job 37:21–24
Tuuli tulee ja lakaisee pilvet pois, niin että valo tulee näkyviin. Voisin hyvin kuvitella tuon kuvaavan Pyhän Hengen toimintaa. Sitä kuinka Henki avaa silmämme näkemään tai ymmärtämään jotain taivaallisista todellisuuksista.
Moni on kokenut, kuinka Pyhä Henki raottaa tai avaa taivaan ikkunat selälleen juuri silloin, kun elämä tuntuu raskaalta, kun vaikeudet painavat päätä ja mieltä alaspäin, eikä valoa näy.
Pitkään kummastelin, miksi Jumalaa pitää pelätä. Eikö Hän ole itse Rakkaus, eikö Hän rakasta luotujaan ja halua meille hyvää?
Jossain vaiheessa ymmärsin, että tuo kultainen hohde ja loiste, josta yllä oleva teksti kertoo, voi kaikessa häikäisevyydessään tuntua niin voimalliselta, että se on pelottavaa. Jumalan pyhyys voi saada pienen ihmisen lankeamaan polvilleen.
Joskus tuntuu, että ehkä me ihmiset tarvitsisimme juuri tuollaista Jumalan pyhyyden, kirkkauden ja voiman kokemusta, jottemme sokaistuisi kuvittelemaan olevamme kaikkitietäviä ja kaikkivoipia. Jottei mielemme ja sydämemme ylpistyisi. Ja ettemme unohtaisi Häntä, joka on niin paljon suurempi ja ihmeellisempi kuin voimme aavistaakaan.
Auringon alla
Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. Saarn. 8: 16-17
**********************
Hengen luoma ykseys
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina, kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti, aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Ef. 4:1–6
Kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja lempeyttä Jeesuskin opetti omalla esimerkillään. Näiden harjoittelemiseen elämä tarjoaa auliisti erilaisia – joskus siedettäviltä, joskus sietämättömiltä tuntuvia – tilaisuuksia. Mutta jos ottaa asenteen, että oppimassa tässä ollaan, se voi helpottaa niitä hankalilta tuntuvia tilanteita.
Lempeyttä voi kyllä olla jo ihan luonnostaan persoonallisuudessa. Ja toiset vain tuntuvat olevan luonnostaan kärsivällisempiä kuin toiset. Eli toiset vain tuntuvat pääsevän vähemmällä harjoittelulla. Ehkä sellaiset saavat harjoitella enemmän jollain muilla alueilla.
Tuo nöyryys voi kuitenkin olla aika hämäävä juttu: voi kuvitella olevansa kovinkin nöyrä, kun juuri se itse asiassa onkin ylpeyttä. 🙂
Pysykää rakkaudessani – Jeesus sanoo:
”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Joh. 15:1–10
Salattu Jumala – huomisen, Pyhän Kolminaisuuden päivän, otsikko – tuntuu hyvältä: Jumala on meiltä salattu, niin saa ja kuuluu ollakin. Sen vuoksihan me Häntä niin kovasti etsimmekin ja koetamme ymmärtää.
Kuitenkin Hän haluaa, että tulisimme tuntemaan Hänet läheisemmin. Jeesus kuvaa yhteyttä Luojaamme monin tavoin. Esim. yllä olevalla viinipuuvertauksella. Kun me pysymme kiinni Hänessä, olemme kiinni Hänessä kuin oksat rungossa, meissä virtaa sama elämänvoima kuin itse rungossa. Me saamme voimamme Hänestä.
Meidät on tarkoitettu olemaan kiinni Hänessä, yhteydessä Häneen, jotta Hän voisi vaikuttaa elämässämme ja voisimme elää Hänen tarkoittamallaan tavalla.
Jotta yhteys Häneen vahvistuisi, toivon, että Luojani karsisi minusta ne ominaisuudet ja asenteet, jotka pitävät minut loitolla tai etäännyttävät minut Hänen tuntemisestaan. Kaikki turha saa minusta suosiolla mennä. Jotta yhteys Häneen tulisi kirkkaammaksi ja vahvemmaksi.
Minun ei tarvitse ymmärtää kaikkea (vaikka välillä niin kovasti sitä toivoisinkin).
Riittää että haluan luottaa Hänen Rakkauteensa minua kohtaan, ja meitä kaikkia kohtaan.
Ja että haluan pysyä siinä, Hänen Rakkaudessaan.
Jeesuksen lupaus on sellainen, että siitä kannattaa mielestäni pitää kiinni. Kristus rakastaa meitä yhtä paljon, samankaltaisella Rakkaudella, kuin taivaallinen Isä rakastaa Poikaansa.
Tuo Rakkaus herättää meissä halun toimia niin, että toteutamme Hänen meidän elämäämme varten laatimaa suunnitelmaa. Silloin toimimme Hänen tahtonsa mukaisesti ja tuotamme hedelmää sillä tavoin, niissä tehtävissä ja niillä elämäalueilla kuin meille kulloinkin tarkoitus on.
Taivaallinen Isämme, auta meitä tuntemaan pyhyyttäsi, kirkkauttasi ja valtavaa Rakkauttasi meitä kohtaan.
Kristus, Sinä olet maailman Valo. Auta meitä katsomaan Sinuun ja luottamaan läsnäoloosi elämässämme.
Pyhä Henki, opeta ja johdata meitä, joskus niin eksyneitä. Lohduta, vala toivoa.
Kolmiyhteinen Jumalamme, auta meitä kasvamaan yhä läheisempään yhteyteen kanssasi.
