8.6.2023. Ensi pyhän aihe – katoavat ja katoamattomat aarteet – heittivät ajatukseni uudelleen siihen, kuinka kaikki vanhat sähköpostini ja kansioni katosivat. Ja niiden mukana myös ne mietteet, joita raamatuntekstit olivat joskus aiemmin minussa herättäneet, ja jotka olin tallentanut s-postikansioon odottamaan käyttöönottoa ‘sitten joskus myöhemmin’.
Mutta ehkä juuri sillä onkin merkitystä, mitä tällä hetkellä ajattelee, ei sillä, mitä joskus aiemmin ajatteli. Onhan juuri tämä hetki tärkeä, tänään, tässä ja nyt, Juuri nyt Luojamme tekee meissä jotain uutta, koskettaa ja liikuttaa jotain osaa olemuksessamme, mielessämme, sydämessämme.
Menneet ovat menneitä; mitä niihin palaamaan, jolleivat sitten itse pomppaa uudelleen esiin mielen syövereistä käsittelyä kaivaten.
Enhän sitä paitsi koskaan palannut selaamaan niitä vanhoja aatoksiani, vaikka niitä aikamoinen määrä oli kirjattuna siihen kadonneeseen kansioon. – Mitäpä siis niitä kaipaamaan.
Olennaisempaa on elää tätä hetkeä. – Vaikka kyllä tulevaakin aina välillä kannattaa ajatella. Luukaan evankeliumitekstin vertaus viittaa katoamattomiin, ikuisiin aarteisiin.
Mitkä ovat sinun mielestäsi sellaisia – katoamattomia, ikuisia aarteita? Minkälaisia ne ovat? Mistä ja millä tavoin niitä löytää tai saa?
Alla olevat tekstit käsittelevät maallista köyhyyttä ja rikkautta ja sitä, miten monin tavoin niiden mukanaan tuomiin olosuhteisiin ja tilanteisiin voi suhtautua ja niiden puitteissa toimia.
Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Ps. 49:6–10, 16–21
*********************************
Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!
Te sanotte:
”Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot? Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla.
Näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!”
Herra on vannonut Jaakobin kunnian kautta:
– Minä en unohda yhtäkään heidän tekoansa! Eikö maa tämän takia järise, eivätkö kaikki sen asukkaat valita? Eikö se kaikkineen nouse kuin Niilin vesi, kohoa ja laske kuin Egyptin virta?
Aam. 8:4–8
Profeetta Amoksen kautta Jumala puhui heikommassa asemassa olevien sortamisesta: ‘Kuulkaa tätä, te jotka poljette vähävaraisia ja ajatte maaseudun köyhät perikatoon!’
Miten käy maaseudun köyhien, kun pinta-alaltaan maailman suurin ja väkiluvultaan Euroopan suurin maa hyökkää pienempänsä kimppuun, kasvattaakseen omaa hallintavaltaansa?
💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Viimeisin surullinen uutinen oli toissapäiväinen ukrainalaisen Kahovkan vesivoimalan murtuminen. Lukuisat ukrainalaiset maalaiskylät ja viljelyspellot ovat huuhtoutuneet veden peittoon. Hätä ja humanitaarisen avun tarve kasvoi valtavasti maassa, jossa hyökkäyssota on aiheuttanut jo tähän mennessä valtavasti kärsimystä.
Padon murtumisen aiheuttaman tulvan seurausten (veden saastuminen, juomaveden puute, tartuntasairaudet, tuhoutuneet viljelyalueet, ekosysteemin turmeltuminen jne) määrää voi vain aavistella.
Tulva koettelee hyökkäyksen ja miehityksen aiheuttamasta pelosta ja jännitteestä kärsivien inhimillistä kestokykyä. Hyökkääjä on pommittanut evakuoitavia tulva-alueella.
Oi rakas Jumala, armahda, auta näitä hädässä olevia ihmisiä. Anna auttajajärjestöille kykyä toimittaa apua. Auta auttajia auttamaan. Auta meitä ymmärtämään, miten me voimme auttaa.
Kristus, Sinun Rauhaasi me kaipaamme ja tarvitsemme. Anna Rauhasi laskeutua keskuuteemme, tähän maailmaamme, jossa itsekkyys, ahneus ja vallanhalu saa niin paljon pahaa aikaan. Auta meitä oppimaan Sinulta toisenlaista suhtautumista. Anna Rakkautesi kasvaa sydämissämme.
💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏
Armon Jumala – Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille. Niinpä me kehotimme Titusta jatkamaan tätä rakkaudentyötä ja saattamaan sen teidän keskuudessanne päätökseen. Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea, uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta, joka meistä on tarttunut teihin, niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne.
En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta. Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
2. Kor. 8:1–9
Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”
Ja hän esitti heille vertauksen:
”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?’
Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.”
Luuk. 12:13–21
Jeesus opetti, paransi, teki ihmeitä ja auttoi ihmisiä monin tavoin. Mutta perintöriitaan hän ei suostunut puuttumaan. Ilmeisesti hän näki sitä pyytäneen miehen sydämessä ahneuden, koska kehotti kaikkia karttamaan kaikenlaista ahneutta. Jeesus johdatti kuulijansa miettimään, kuinka maallinen omaisuuden varaan ei kannata elämäänsä rakentaa. Kaikille meille tulee eteen hetki, jolloin joudumme luopumaan kaikesta aineellisesta omaisuudesta. Sitä kun ei voi viedä mukanaan tämän maallisen elämän loppuessa.
Jeesus kertoo vertauksen miehestä, jolla oli yllin kyllin enemmän kuin tarvitsi. Hän suunnitteli haalivansa vielä suurempia määriä satoa ja muuta omaisuutta ja rakentavansa sitä varten isompia varastoja.
Jumala muistuttaa vertauksen miestä – ja meitä -siitä, kuinka emme voi tietää, milloin lähtömme hetki tulee omalle kohdalle. Sillä hetkellä maallisella omaisuudella ei ole merkitystä. Silloin se, joka on kerännyt taivaallista pääomaa, onkin rikas, vaikka olisi koko elämänsä elänyt köyhänä. Hän löytää aarteen taivaassa, jumalan luona.
Millaiset asiat voisivat sinusta olla niitä aarteita, jotka odottavat(löytyvät Jumalan luona?
Jeesuksen vertausta ajatellessa tulee mieleen, että ne voisivat olla sellaista, joissa oman hyvän sijasta ollaan ajateltu toisten hyvää (= toivottu hyvää toisille) ja toimittu sen mukaisesti.
Kristus, auta meitä kasvamaan Sinun kaltaiseksesi, mieleltämme ja sydämeltämme. Ehkäpä sillä tavoin tästä maailmastamme voisi tulla taivaan valtakuntaa heijastava paikka, jossa itsekkyys ja ahneus olisivat vain muistoa jostain menneestä.
