Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2022

Jeesuksen lähettiläät

30.10.2022. Ihanan lämpimistä syyssäistä ollaan saatu nauttia. Tämänpäiväinen aurinko loi kuitenkin mielikuvan, että ulkona olisi lämpimämpää kuin olikaan. Tunti reipasta kävelyä jaloissa ohuet puuvillasukat ja ohutpohjalliset lenkkarit – ja tuloksena oli yllättäen kotiin tullessa kylmät jalat. Siinä ei tee eivätkä villasukat auttaneet.
Sitten tuli mieleen vanha hyvä konsti: kuumaa vettä vatiin ja jalat siihen. jalat lämpenivät alta aikayksikön. Joskus parhaat keinot ovat ihan yksinkertaisia. 🙂

Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä.
Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.
Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua!
Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi.
Saattakoot he ihmisten tietoon Herran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston.
Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen. Ps. 145:8–13

Hyvä kaikille, armahtaa kaikkia luotujaan – näin kauniisti psalmi kuvaa Luojaamme.
– Mutta jos Jumala on kaikille hyvä, miten sitten on selitettävissä kaikki tässä luomakunnassamme esiintyvä kärsimys, vääryys, epäoikeudenmukaisuus ja julmuus, saattaa moni todeta. Tai kysyä sen klassisen kysymyksen: miten Jumala voi sallia sen, että tässä maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa?

Vaikka olisi niin helppoa heittää syy Luojamme niskoille, niin vähän tarkemmin asiaa ajatellessa joutuu huomaamaan, että eiväthän ihmisten kokemat kärsimykset olekaan Hänen syytään. Kyllä siinä joutuu kääntämään katseen – surullista kyllä – meihin itseemme, niihin pimeimpiin ominaisuuksiimme: itsekkyyteen, ahneuteen, vallan- ja voitonhaluun ja häikäilemättömyyteen.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Luojamme sallii meidän tehdä virheitä ja vääriä valintoja – ehkä toivoen että oppisimme niistä. Tähän meille annettuun valinnanvapauteen sisältyy (valitettavasti) myös se, ettei Hän ei estä meitä olemasta säälimättömiä, jopa julmia lähimmäisiämme kohtaan.

Luomiskertomuksen mukaan Luojamme loi meidät omaksi kuvakseen. Niin kauan kuin ihmiset olivat ja elivät välittömässä yhteydessä Jumalaan, kaikki oli hyvin. Paratiisissa oli kaikkea mitä tarvittiin. Ei tarvinnut kuin ojentaa kätensä saadakseen tarvittavansa. Kunnes ei enää kuunneltu Jumalan ohjeistuksia ja tuli halu tavoitella kiellettyä.

Kuva jumalankaltaisuudesta meni pahasti säröille. Mutta Luoja säilytti toiveensa saada meidät takaisin. Hän lähetti Poikansa, jotta voisimme kasvaa Hänen kaltaisikseen, kasvaa taivaan valtakunnan kansalaisiksi. – Vaikka meillä onkin siihen vielä tosi pitkä matka, se on pyrkimys ja suunta, joka kannattaa pitää mielessä ja sydämessä. Jotta tästä maanpäällisestä elinpaikastamme voisi tulla taivaanvaltakunnan kaltainen.

Profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:
      – Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut.
Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni
      ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.
    Mutta minä vastasin” Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!”
Silloin Herra sanoi:
      – Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.
    Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:
      – Minä annan sanani sinun suuhusi. Minä asetan sinut tänä päivänä kansojen ja valtakuntien yläpuolelle. Sinun tulee repiä ja särkeä, tuhota ja hävittää, rakentaa ja istuttaa. Jer. 1:4–10

Pysy järkevänä kaikissa tilanteissa – Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät. 2. Tim. 4:1–5

Timoteuksen kirjeen sanoja lukiessani mietin erityisesti tuota kohtaa, jossa hän kehottaa pysymään järkevänä kaikissa tilanteissa. ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.”

Internet on mahdollistanut sen, että ihmiset ympäri maailmaa altistuvat kaikenlaisille jutuille. Usein voi olla hankalaa erottaa, milloin on kyse tahallisesta tai tahattomasta disinformaation levittämisestä. Kun katsot jonkun YouTube -videon, laitteellesi alkaa tulvia ehdotuksia samansuuntaista videoista. Jos alat seurata niitä, joudut huomaamattasi tietynlaiseen ’todellisuuskuplaan’, jossa tarjotaan, ruokitaan ja vahvistetaan tietynlaisia mielipiteitä. Kuplassa elävä omaksuu nämä lopulta omaan ajatteluunsa ja alkaa uskoa niitä todeksi.

(Eräs esimerkki valeuutisista: amerikkalainen monenlaisten valeuutisten levittäjä, jolla oli valtava määrä seuraajia, myönsi oikeudessa levittäneensä tarkoituksella valeuutista, jossa hän väitti, että koulusurman uutisoinneissa mainitut tai kuvatut ihmiset olivat näyttelijöitä, eikä koko tragediaa tosiasiassa tapahtunut. Tämän valeuutisen tarkoituksena oli vaikeuttaa aseenkantoluvan tiukennuksia.)

Surullista on, ettei valheisiin perustuvaa vaikuttamista tapahdu vain internetin laajoissa verkostoissa, vaan myös totalitaarisissa maissa – kuten itänaapurissamme.
Ne, jotka uskaltavat korottaa äänensä puolustaaksesi totuutta ja vastustaakseen vääryyttä ja sortamista vaiennetaan, usein keinoja kaihtamatta. Sanan ja uskonnon vapaus on rajoitettua; vallassa oleva taho määrittää nuo rajat.

Helposti ajattelisi, että juuri tuollaisissa oloissa olisi tärkeää, että pystyy säilyttämään oman harkinta- ja arvostelukykynsä. Mutta yhtä tärkeää se on maissa, joissa vallitsee sanan ja uskonnon harjoittamisen vapaus, kuten meillä.

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:
”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’” Matt. 22:1–14

Jeesus kuvasi taivasten valtakuntaa monin, hyvin erilaisin vertauksin. jotkut ovat lyhyitä, jotkut pitempiä. Yllä on tällainen pitempi vertaus. Siinä kaikki on ensin ihan ymmärrettävää ja ’järkeenkäypää’. Mutta loppu on mielestäni käsittämätön ja kohtuuton. Jos nim. otan sen kirjaimellisesti.

Mutta koska kyseessä on vertaus, alan miettiä, mitä Jeesus tarkoittaa tuossa hääpuvulla, tai häävaatteilla. Mieleen tulee yksinkertaisesti se, kuinka me juhliin mennessämme yleensä vaihdamme työ- tai arkivaatteet toisiin. Tuon vaatteidenvaihto voi toimia siirtymänä arkimoodista juhlamoodiin: virittäydymme tilaisuuteen, joka on erityinen sen järjestäjälle. Pukeutumalla juhlaan osoitamme myös kunnioitusta juhlan järjestäjää kohtaan.

Tänään katsomassani espanjal. dokumentissa kuvattiin, miten slummeissa asuville lapsille opetettiin taiteen (soitto, laulu, tanssi) kautta arvostamista, kunnioittamista ja rakkautta.
Slummissa itse varttunut muusikko halusi auttaa pahamaineisen slummialueen lapsia, jotka viettivät aikaansa kaduilla. Hän alkoi opettaa heille soittamista ja laulamista. Vähitellen hän sai toimintaansa tukea, ja syntyi koulu, jossa lapset saavat ilmaista soiton, laulun ja tanssin opetusta. Ja siinä samalla heille opetetaan arvoja.

Useampi tuon koulun opettaja mainitsi tavoitteeksi sen, että nämä lapset oppisivat kunnioituksen, toisten arvostamisen merkityksen, Perustajaopettaja sanoi toivovansa, että näiden taidemuotojen oppimisen myötä lapset pysyisivät oikealla tiellä ja välttyisivät sen kautta vääriltä valinnoilta.

Tunneille osallistuminen on näille lapsille hyvin tärkeää ja rakasta. He saavat oppia ja kokea sellaista, mikä kohottaa heidät arjen ankeuden yläpuolelle.
Mieleen tulee, että kun nämä hyvin köyhissä oloissa elävät lapset, jotka joutuvat näkemään (ja ehkä kokemaankin) monenlaista pahuutta elinympäristössään, saavat tuossa koulussa kokea ja oppia arvostusta, se on kuin heidät puettaisiin juhlavaatteisiin.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tämän pyhän aiheeseen liittyen alla oleva musiikkivideo, jossa kiovalaiset Jeesuksen lähettiläät laulavat ja kuvaavat hyvän sanoman viemistä.

Come Thou Fount of Many Blessings – Missionaries in Kyiv

Usko ja epäusko

23.10.2022. Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheesta:
’Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.
Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,
vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta,
Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,
jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle. Ps. 78:1–8

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
1. Moos. 15:1–6

Näyssään Abram kuuli asioita, jotka yllättivät hänet täysin. Hänen oli vaikea ottaa vastaan ja uskoa kuulemaansa. Herrako antaisi hänelle suuren palkan ja olisi hänen kilpensä, mitä sitten olikaan edessä? Eihän Herra ollut suonut hänelle lasta, perillistä. – Se tuntui askarruttavan ja painavan eniten Abramin mieltä.

Abram suri maallisia asioita, mutta se ei Herraa haitannut. Hän halusi Abramin kohottavan katseensa yli maallisten murheiden. ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan.”
Eipä olisi Abram – sittemmin Abraham – osannut villeimmissäkään unelmissa kuvitella, mitä kaikkea hänellä olisi edessään. Kuinka Jumala häntä tulisi johdattamaan kaukaiseen maahan, ja kuinka hänelle ja vaimolleen Saaralle syntyisi poika vielä heidän vanhoilla päivillään.

Tänä syksynä monet meistä ovat huolissaan ja murehtivat tulevaa. Miten selviämme talvesta, sähkölaskuista, kohonneista elintarvikkeiden hinnoista jne.? Mistä me haemme voimia ja luottamusta siihen, että on Joku, joka pitää meistä huolta?

Miten selviävät ja jaksavat ne, jotka sodan keskellä katselevat taivaalle peläten sieltä tippuvia pommeja? Onko Herra heidänkin kilpenään? Mistä he hakevat voimia ja luottamusta tulevaan, raunioiden keskelläkin? Monille rukous on voimanlähde ja -antaja.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Psalmi 91 alkaa jakeilla:
Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.” (Ps.91:1-2)

Tai vanhan, hieman runollisemman version mukaan:
Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Vaikka Abraham ei nähnyt tilanteessaan toivon valoa, ja vaikkei hänellä ollut pienintäkään aavistusta siitä, millä tavoin Jumala tulisi toteuttamaan lupauksensa, hän uskoi kuitenkin. Hän luotti Herran sanaan. Tuo luottamus oli Abrahamille kuin polttoainetta, jonka voimalla hän jaksoi eteenpäin, silloinkin kun oli vaikeaa, kun voimat olivat vähissä tai kun vaara uhkasi. Ja Herra täytti lupauksensa.

Sekä VT että UT ovat täynnä Jumalan lupauksia, joista me saamme ammentaa elämäämme voimaa, uskoa ja luottamusta siihen, että näytti miltä näytti, meistä pidetään huolta.
Tunnen henkilöitä, jotka ovat vaikeina aikoina ja haastavissa tilanteissa alkaneet lukea näitä lupauksia ja ottaneet ne omaan elämäänsä. Ja ihmeellisiä asioita on tapahtunut sen seurauksena. Odotettuja tai odottamattomia – monenlaisia hyviä asioita.
Keskelle pimeää ja epätoivoa Valo on ilmestynyt heidän elämäänsä.

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. Room. 4:16–25

Kuluneella viikolla pidetyssä turvallisuusasioita käsitelleessä kansainvälisessä seminaarissa Sauli Niinistö totesi, että tänä aikana, jolloin kestävyyttämme koetellaan, meidän on kansakuntana tärkeää pysyä yhtenäisinä. Niin että kaikki voisivat kokea olevansa (tärkeä) osa tätä yhteiskuntaa.

Tekisi mieli laajentaa tuota presidenttimme ajatusta koskemaan koko ihmiskuntaa. Miten kaikki olisikaan toisin, jos kaikki tämän yhteisen rakkaan maapallomme asukkaat kokisivat olevansa osa yhteistä valtavaa perhettä, tärkeä osa suuressa Luojamme tänne istuttamaa perhettä.
Niin että jokainen voisi kokea olevansa tärkeä ja rakastettu maailmanlaajuisen perheen jäsen. Ei etsittäisi omaa vaan yhteistä etua.

Abraham ’uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut’. Abrahamin usko Jumalaan, Hänen johdatukseensa ja lupaukseensa tekivät hänestä lopulta ’monien kansojen isän’.
Niin juutalaiset, kristityt kuin muslimitkin pitävät Abrahamia kantaisänään. – Joissain ihmiskunnan historian vaiheissa sitten alkoi tapahtua jakautumista. Niin näissä uskontokunnissa kuin muissakin.
Kristinuskokin jakautui 3 isompaan ja lukuisiin pienempiin kirkkokuntiin sekä lahkoihin. Erottautuminen ’meihin’ ja ’muihin’ taitaa vain olla niin paljon helpompaa kuin yhteisyyden kokeminen toisin ajattelevien tai uskovien kanssa. Huokaus.

Kuitenkin on kuin Hänellä, joka kutsuu olemattomat olemaan, ei olisi mitään hätää asian suhteen. Hän antaa meidän harjoitella, mokata ja epäonnistua vaikka kuinka. – Täytyy sanoa, että Hän on kyllä pienen ihmisen näkövinkkelistä katsottuna aivan käsittämättömän pitkämielinen ja kärsivällinen.
En voi olla ajattelematta, että taivaallinen Isämme toivoisi lapsillaan olevan edes hiukkasen Abrahamin kaltaista uskoa. Miten paljon helpompaa Hänen olisikaan silloin johdattaa meitä kohti parempia valintoja ja antaa meille sitä hyvää, jota Hän meille haluaisi.

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.” Mark. 2:1–12

Noista neljästä miehestä, jotka tekivät kaikkensa saadakseen tuotua halvaantuneen Jeesuksen parannettavaksi, ei kerrota mitään. Olivatko nuo miehet halvaantuneen ystäviä? Ei myöskään kerrota halvaantuneesta. Miten hän oli halvaantunut? Oliko sattunut jokin onnettomuus? Oliko hän ollut ehkä tekemässä jotain lain vastaista onnettomuuden sattuessa?
Näillä asioilla ei tunnu olevan merkitystä. Jeesukselle merkityksellistä oli se, että hän näki näiden neljän miehen vahvan uskon. He uskoivat, että Jeesus voisi parantaa halvaantuneen.

Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen ja osoitti paikalla oleville lainopettajille, kuinka hänellä oli valtuudet sekä antaa syntejä anteeksi että parantaa sairaita. Siinä oli lainopettajille nielemistä.
Mutta muut olivat ihmeissään nähdessään halvaantuneen nousevan terveenä vuodematoltaan ja kävelevän pois. He tunnistivat, että tämä oli Jumalan työtä, ja ylistivät Häntä.

Se, että sai (tai saa) omin silmin nähdä tai kokea Jeesuksen parantavan ihmisiä tai tekevän jotain muita ihmeitä, teki (tai tekee) tietty helpommaksi uskoa Jumalan ihmeisiin.
Yksi suurimmista ihmeistä monien mielestä oli (tai on) ehkä se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

Kun Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen, eräs opetuslapsista, Tuomas, ei ollut paikalla. Kun toiset kertoivat hänelle, että ylösnoussut Jeesus oli tullut heidän luokseen lukittujen ovien läpi, Tuomas ei uskonut heitä. Hän sanoi, ettei hän usko, jollei saa työntää sormeaan Jeesuksen lävistettyihin haavoihin.
Viikon kuluttua Jeesus ilmestyi uudelleen opetuslapsilleen, ja kehotti Tuomasta koskettamaan käsissään ja kyljessään olevia lävistyshaavoja.
Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!”

Jeesus sanoi Tuomakselle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Vaikka Jumala ilahtuukin nähdessään vahvan uskon, Hän ymmärtää, kuinka meidän ihmisten on vaikeaa uskoa sellaiseen, mitä emme näe ja mitä emme pysty järjellä selittämään itsellemme todeksi. Jostain syystä Hän haluaa, että me siitä huolimatta oppisimme säilyttämään toivomme, ja uskomaan ja luottamaan Häneen silloinkin, kun tilanteet näyttävät ja tuntuvat toivottomilta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus tunsi Tuomaksen ja tiesi, mihin tämän usko riitti, mihin ei. Kuitenkin Tuomas oli hänelle rakas. Hän halusi auttaa Tuomasta ja vahvistaa tämän uskoa. Ajattelen, että samoin ylösnoussut Kristus haluaa auttaa meitä nykyajan ihmisiäkin uskomaan, niin vaikeaa kuin se voikin olla.
Se on minulle mysteeri, millä perusteella Hän valitsee ilmestyä joillekin, jotta nämä uskoisivat. Miksei Hän voisi ilmestyä kaikille niille, jotka haluaisivat kovasti uskoa, mutta joille se on tosi vaikeaa? Miksei Hän voisi ilmestyä meille kaikille?

Millainen valtavan mullistava vaikutus sillä olisikaan yhteiseen eloomme täällä maan päällä!
Siinä purettaisiin monenlaiset kattorakennelmat ja laskeuduttaisiin keskelle taivaan todellisuutta – näkemään ja kokemaan Maailman Valo. Hänen Rakkautensa säteilisi suoraan sydämiimme ja sanoisi: nouse omien ajatusmalliesi jähmeydestä, olemaan se joksi sinut on kutsuttu: elämään taivaan valtakuntaa todeksi täällä maanpäällisessä elämässäsi.

Sitä odotellessa voisi liittyä ajatuksissaan vaikkapa Heprealaiskirjeen toteamukseen:
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr.11:1)

Body of Christ – Ukrainalainen hymni keskiajalta

Rakkauden kaksoiskäsky

16.10.2022. Miten lempeältä tuntuukaan syyssade, kun lämpöä on vielä 12 astetta, Ja vaikka sää on harmaa, maassa loistaa kultainen lehtipeitto. Ilon aiheiden ja valon pilkahdusten merkitys tuntuu kasvavan syksyn edetessä kohti viileämpiä ja pimeämpiä päiviä.
Millaisista asioista löydän/löydät valoa ja lämpöä mieleen ja sydämeen silloinkin, kun sää ei sitä tarjoa? Usein vastaus on, että silloin auttaa kääriytyminen viltin alle höyryävän teemukin ja kirjan kanssa. Ehkä sytytetään kynttiläkin tunnelmaa luomaan.

Tämän pyhän aiheesta voisi äkkiseltään ajatella, että nyt tulee tekstejä, joista virtaa niin valoa kuin lämpöä sisimpään. Että ne hellivät ja silittelevät mieltä ja sydäntä.
Mutta tällä kertaa näitä kirkkovuoden tekstejä lukiessani koin niissä enemmänkin vaativuutta. Onkohan tämänhetkisellä maailmantilanteella osuutta asiaan? En tiedä.
No, onhan aiheen otsikkokin käskymuodossa: Rakkauden kaksoiskäsky. Eli kyllähän sekin jo kertoo, että meiltä myös edellytetään jotain, jotta voimme kokea Rakkautta.

Rakkaudessa – niin ihmisten välisessä kuin ihmisen ja Jumalan välisessä – kyse ei koskaan ole pelkästä vastaanottamisesta, vaan vuorovaikutuksesta. Mitä meiltä edellytetään, että voimme kokea Jumalan Rakkautta?
Minusta on suloista ajatella, että Jumala rakastaa meitä silloinkin, kun olemme käpertyneinä viltin alla sohvan nurkkaan. Hän ei edellytä meiltä niinkään tekoja, vaan avointa sydäntä. Kun sydän on avoinna, Rakkaus voi virrata kumpaankin suuntaan. Siinä on lämpöä. Siinä on Valo läsnä.

Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia.
Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan,
ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi.
Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään.
Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi.
Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää! Ps. 119:1–8

Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin. 5. Moos. 6:4–9

Yllä olevia kehotuksia ortodoksijuutalaiset noudattavat vielä meidänkin päivinä kirjaimellisesti siten, että rukoillessaan kietovat käteensä nauhat ja kiinnittävät otsaansa pienet rasiat, joissa on kirjoitettuina Jumalan käskyjä. Kotien ovenpielissä on kiinnitettyinä pitkulainen rasia, joka samoin sisältää Jumalan käskyjä.

Uskovaisilla katolisilla on seinillään ristit tai krusifiksit, ja rukousnauhat, joita he kantavat mukanaan. Ortodokseilla on kotialttarit, lampukat ja ikonit.
Luterilaiseen uskoon ei kuulu juurikaan ulkoisia muistutuksia tai vahvistuksia Jumalan läsnäolosta elämässämme. Kuka tahansa voi toki kantaa rukousnauhaa mukanaan tai pitää ikoneja ja kotialttaria kotonaan huolimatta siitä, mihin kirkkokuntaan kuuluu vai kuuluuko sellaiseen ollenkaan.
Ajattelen, että on oikeastaan aika ihanaa, kun on vapaus ylläpitää ja vahvistaa suhdettaan Jumalaan juuri itselle hyväksi ja oikeaksi kokemallaan tavalla ilman, että sitä edellytettäisiin tai määriteltäisiin ulkoapäin, uskonnollisen tradition pohjalta. Tuntuu hyvältä, että meillä on siinäkin suhteessa vapaus.

Kuten Paavali totesi kirjeessään galatalaisille:
’Vapauteen Kristus meidät vapautti.’ (Gal.5:1)

Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan.
1. Kor. 1:4–9

Tähän sopisi toinen siteeraus Paavalin galatalaiskirjeestä:
”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.’ (Gal.5:13)

Ihan huikea tuo kohta, että meillä on saatavilla armolahjojen koko rikkaus. Armolahjat eivät kuitenkaan ole meitä itseämme varten, vaan toisten palvelemista varten. Ne aktivoituvat silloin, kun alamme palvella toisiamme, kun autamme ja tuemme toisiamme. Jumala on erityisen vahvasti läsnä, kun toimimme Hänen käsinään ja jalkoinaan.

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” Matt. 22:34–40

Minkäköhän tapaista vastausta fariseukset mahtoivat odottaa Jeesukselta kysyttyään tältä lain suurinta käskyä? Odottivatko he Jeesukselta jotain omakeksimää, hihasta vedettyä vastausta? Pettymys taisi olla suuri, kun vastaus ei tarjonnutkaan heille aihetta syyttää Jeesusta harhaoppisuudesta. – Näin ajattelin, kunnes luin Markuksen evankeliumin kuvauksen samasta tapauksesta.

Markus kirjoittaa, että kysymyksen esittänyt lainopettaja oli varsin tyytyväinen Jeesuksen vastaukseen. Hän totesi: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.”
Jeesus puolestaan ilahtui lainopettajan kommentista todeten: ””Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”

Voisikohan tuon perusteella ajatella, että rakkauden kaksoiskäskyssä on avain Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Ettei ole kyse kahdesta erillisestä avaimesta, vaan yhdestä.
Se että rakastaa Jumalaa ja se, että rakastaa lähimmäisiään kuin itseään, eivät ole asioita, jotka toimivat toisistaan erillään. Ne toimivat yhdessä ja vahvistavat näin toisiaan.

Mutta eihän se mikään yksinkertainen ja helppo asia ole. Tässä sitä opettelemme edelleen, 2000 v. tuon käydyn keskustelun jälkeen…
Kuitenkin uskon, että kohti parempaa olemme menossa. Uskon, että kun näemme pimeyden kasvavan, alamme entistä enemmän miettiä, miten voimme tuoda enemmän hyvyyttä, lämpöä ja valoa – ei vain omaan elämään, vaan tähän yhteiseen eloomme.
Alamme kaivata taivaan valtakunnan todellisuutta tähän maailmaamme. Siinä, taivaan todellisuudessa, vallitsevat Rakkauden lait.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, auttaisitko meitä tässä haasteellisessa asiassa, jota olemme täällä opettelemassa. Auta meitä rakastamaan sillä tavoin, kuin Sinä olet meitä rakastanut, ja rakastat. 🙂

Kristityn vapaus

9.10.2022. Vapaus on minusta mielenkiintoinen käsite. Kuka meistä on todella vapaa? Millaiset (näkymättömät tai näkyvät, sisäiset tai ulkoiset) tekijät estävät meitä kokemasta vapautta? Tai saavat meidät tuntemaan itsemme vapaiksi?

Eräässä viimeviikkoisessa uutishaastattelussa oli toteamus, joka sai minut miettimään asiaa – koirani näkökulmasta. Haastattelussa kysyttiin prof. Kari Liuhtolta Venäjällä yhä toimivista suomalaisyrityksistä. Liuhton sanoma näille oli: ”Äkkiä kotiin tai muuten teistä tulee Putinin panttivankeja tai puudeleita.”

Katselin pikku puudeliani ja ajattelin hymyillen, ettei ehkä ihan osunut oikeaan tuo puudelivertaus. Oma hauvelini ainakin on vahvatahtoinen persoona. Se haluaisi aina itse valita suunnan lähtiessämme kävelylle. Usein (kun en halua pilata sen iloa ja innokkuutta) annankin sen valita.
Suhteemme perustuu kiintymykseen ja luottamukseen. Voin huoletta antaa sen usein kokea vapautta, koska minun ei tarvitse olla huolissani siitä, kumman tahto viime kädessä voittaa. Kremlin keinot (pelottelu tai uhkailu) eivät puudeliini tehoaisi: sellainen herättäisi siinä vain vastustushalun.

Pieni nelijalkainen ystäväni on hyvin kiltti, ystävällinen, viisas ja empaattinen. Se tekee mielellään temppuja tullakseen palkituksi kehuilla ja nameilla. Se lukee ihmisten sisintä kuin avointa kirjaa, ja toimii sen mukaisesti, ja kokiessaan uhkaa siitä kuoriutuu esiin topakka reviirinsä tai omiensa puolustaja.
En tiedä mikä koirarotu olisi sopinut prof. Liuhton vertaukseen, mutta ei ainakaan villakoira. 🙂

Kirkkovuosikalenteri määrittelee ensi pyhän aiheen näin:
’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

Sanasi, hunajaa makeammat – Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut.
Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä! Ps. 119:97–104

Olen lunastanut sinut vapaaksi – Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin,
hän on osoittanut kirkkautensa. Jes. 44:21–23

Taivaat, vuoret, metsät, puut – psalmisti kehottaa koko luomakuntaa iloitsemaan ja riemuitsemaan siitä vapaudesta, jonka Herra on meille lunastanut. Oli kuin luonto olisi tänään kutsunut tuohon iloon. Aurinko paistoi lämpimästi kirkkaalta taivaalta ja puiden lehdet oksilla loistivat upeissa ruskan väreissä. Maahan lentäneet lehdetkin, kultaisina hehkuvat, näyttivät siltä kuin eivät vähääkään välittäisi siitä, että pimeää vuodenaikaa kohti ollaan menossa.
Ilo ja kiitollisuus täyttivät mielen. Kaikkea tuota kaunista haluan tallentaa sisimpääni. Toivoen voivani palauttaa sitä mieleeni silloin, kun erityisesti kaipaan ilon ja riemun tunnetta.

Kristus vapautti meidät – Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. Gal. 5:1–6

Minkälaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät? – Paavali kirjoittaa galatalaisille suorasanaista tekstiä juutalaisten vanhatestamentillisesta käsityksestä siitä, miten saavuttaa vapaus. Yhden lainkohdan noudattaminen ei riitä, niitä kaikkia on noudatettava saadakseen armon Jumalan silmissä. Mooseksen kirjoissa on yhteensä 613 käskyä. Jotkut juutalaiset, lähinnä ultraortodoksit, pyrkivät nykyäänkin elämään niitä kirjaimellisesti noudattaen. (Esim. koska työnteko sapattina on kiellettyä, on jopa sähkövalon sytyttäminen – mikä sekin katsotaan työnteoksi – lain rikkomista.)

Paavali oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen. Hän ymmärsi, että Jumalan Poika oli tullut vapauttamaan meidät ihmiset, niin juutalaiset kuin muutkin, käsityksestä, että omilla suorituksillamme voisimme ansaita Jumalan suosion. Kristus tuli osoittamaan tien todelliseen vapauteen. Hän auttoi – ja auttaa – meitä tulemaan läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa; kokemaan Hänen rakkauttaan ja anteeksiantoaan. Siinä, Hänen Rakkautensa ilmapiirissä, ympäröimänä ja täyttämänä, voimme kokea todellista vapautta.

Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko, kirjoittaa Paavali. Mitä rakkautena vaikuttava usko saa meissä aikaan? Ajattelen, että ei ehkä niinkään omaan pyhittäytymiseen tai pelastumiseen fokusoimista, vaan pikemminkin myötätuntoa, epäitsekkyyttä, halua tukea, rohkaista ja auttaa. Onhan se lähtöisin Jumalasta, joka rakastaa meitä.
Jos Hänen Rakkautensa meitä kohtaan on saanut aikaan meissä uskon, niin tuntuisi ihan luonnolliselta seuraukselta, että sen vaikutus meissä saisi aikaan Rakkautta.
Surulista on, kun lukee tai kuulee, ettei asia kuitenkaan aina ole näin. On niin paljon (jopa toisiin uskoviin kohdistuvaa) tuomitsevaa, väheksyvästi tai vihamielisesti suhtautuvaa uskoa.

Kuitenkin ajattelen, että mitä enemmän alamme ymmärtää, kuinka paljon Jumalamme rakastaa meitä, se vaikuttaa myös suhtautumiseemme kanssaihmisiimme. Muutumme vähitellen rakastavammiksi toisiamme kohtaan. Ja se puolestaan saa aikaan sen, että haluamme hyvää toisille. Niin kuin taivaallinen Isämme haluaa meille.

Sapattina – Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi:” Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan. Luuk. 14:1–6

Jeesus kosketti vesipöhöä sairastanutta miestä ja tämä parani. Kaikki tuossa fariseusten johtomiehen talossa aterialla olleet saivat omin silmin todeta, kuinka turvotus katosi miehestä. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa. He olivat juuri saaneet nähdä parantumisihmeen.

Jeesus esitti fariseuksille ja lainopettajille (jotka todennäköisesti pitivät itseään sangen viisaina ja tietävinä), 2 kysymystä. johon he eivät kyenneet vastaamaan. Se, mikä aiemmin oli tuntunut niin itsestään selvältä, ei yhtäkkiä enää ollutkaan niin selvää. Jotain muuttui heidän mielessään. He joutuivat arvioimaan uudelleen asioita, joiden varaan heidän uskonsa oli rakentunut.

Evankeliumi ei kerro, tapahtuiko noiden aterialla olleiden miesten mielessä jokin muutos. Mutta se ei olekaan olennaista. Tänä päivänä olennaisempaa on se, mitä tuo Jeesuksen kysymys ”Mitä te itse teette” saa aikaan minussa/sinussa. Laittaako se miettimään vaikkapa omaa suhtautumistamme heikommassa asemassa tai hädässä olevia kohtaan. Tai virittääkö se meitä pohtimaan avoimin mielin asioita, joita olemme pitäneet itsestään selvinä. Tai herättääkö se meitä oivaltamaan jotain uutta, sellaista, mitä emme ole ennen ymmärtäneet?

Apostoli Paavali kirjoittaa, että uskosta olemme saaneet Hengen. Tuo Henki vaikuttaa meissä, ajatuksissamme, sydämessämme. Tuo Henki, Kristuksen Henki, Rakkauden Henki, Rauhan Henki, haluaa johdattaa meitä, ohjata meitä hyviin tekoihin; tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Elämään siinä vapaudessa, johon Kristus on meidät vapauttanut. Elämään ja kokemaan taivaan valtakunnan todellisuutta jo tässä maanpäällisessä elämässämme.

Vapahtajamme, kiitos että olet kanssamme. Täytä sydämemme ja mielemme Rakkaudellasi, Rauhallasi, Rohkeudellasi ja Ilollasi. Kiitos ihmeellisestä, niin monella tavalla hoitavasta ja parantavasta Rakkaudestasi meitä kohtaan.

A Prayer – Rooted in Christ

’Kun tunnen surua, huolta tai ahdistusta
kun minulla ei ole enää voimia jaksaa eteenpäin
käännyn puoleesi Jumala rukoillen avoimin sydämin
sillä tiedän että Herrani on vahva pelastaja

Kävellessäni läpi pimeän laakson
uskon vahvasti että Herra on kanssani
Hänessä ainoastaan löydän suojan ja rauhan
ja uskon että Hän kuulee rukoukseni

Tuollaisina hetkinä putoan polvilleni
kunnioittaen, Pelastajani, tietäen
että kuulet rukouksemme
vain Sinussa löydän ilon ja rauhan

Kun sydämeni tuntee rajatonta iloa
ja siunaukset virtaavat joen lailla
ylistän Sinua vilpittömän kiitollisena
sillä tiedän, että Sinun kätesi on ylläni

Muistelen kaikkia niitä kertoja
jolloin Jumala on armahtanut meitä
ja pelastanut meidät tuskalta
– vain Herran sydän voi rakastaa meitä niin paljon
Hän antoi elämänsä puolestamme

Tuollaisina aikoina ylistän Sinua Jeesus
kiitollisena laulaen
Sinä olet kanssamme ilon ja surun aikoina
nöyrästi Sinua ylistän

Tulen luoksesi Jeesus, Pelastajani
ilon hetkinä ja epätoivon hetkinä
kehenkään muuhun en voi luottaa sillä tavoin
kuin Sinuun, rakas Herrani’

Jumalan sanansaattajat

2.10.2022. Tänään on mikkelinpäivä. Moniko ihminen mahtaa tänä päivänä ajatella, mistä päivän nimi juontuu?
Vanhan, 400-luvulta peräisin olevan perinteen mukaisesti 29. syyskuuta (tai kirkkovuodessa sitä seuraava sunnuntai) on omistettu arkkienkeli Mikaelille.
Ilmestyskirja kuvaa, kuinka Mikael joukkoineen taisteli pimeyden voimia vastaan. Monista keskiaikaisista legendoista ja maalauksista tuttu teema: Mikael kukistaa lohikäärmeenä kuvatun paholaisen miekallaan (tai ratsun selästä keihäällä).

Nykyään mikkelinpäivän teema on kesytetty enkelten päiväksi. Yleinen käsitys enkeleistä lempeästi suojelevina taivasolentoina, jotka kulkevat rinnalla, auttavat ja pitävät huolta siitä, että olemme turvassa, nähdään lapsillekin sopivaksi. Mikkelinpäivänä vietetäänkin useissa ev.lut. kirkoissa lapsiperheiden messuja, joissa lapset ovat jollain tapaa osana messun toimitusta.

Nykymaailman tilanteessa voi kuitenkin kenelle tahansa (ainakin taivasmaailman olemassaoloon uskovalle) olla merkittävää ja rohkaisevaa ajatella enkeleitä nimenomaan vahvoina hyvän puolustajina. Ajatella, että on olemassa voimakkaita, taivaallisia olentoja, jotka taistelevat pahuuden voimia vastaan ja suojelevat niiden hyökkäyksiltä.
Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet kokemuksistaan taivaallisesta, ylimaallisesta varjelusta. Sellaisista tapahtumista, jotka eivät ole selitettävissä tai ymmärrettävissä fysiikan lakien mukaisesti.
Tämän vuoden aikana tällaisia tapahtumia ovat kuvanneet mm. ukrainalaiset sotilaat. (Sodan päätyttyä kuulemme niitä varmaan enemmänkin.)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Arkkienkeli Mikael kuvataan joissain keskiaikaisessa ikoneissa vaakakuppi toisessa kädessään, Oikeudenmukaisuus ja totuus punnitaan.
Kuten Mikael enkelijoukkonsa kanssa voitti ne enkelijoukot, jotka koettivat ottaa vallan käsiinsä, niin myös täällä maan päällä käy loppujen lopuksi – näytti tilanne miltä tahansa.
Hyvyys, totuus ja oikeudenmukaisuus voittavat. Niin ylhäällä kuin alhaalla.

Rukouksin voimme olla mukana tässä hyvän puolustamisessa ja pahan valtaa vastaan taistelemisessa. Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan taivaallista Isäämme:
”Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni! Ps. 103:19–22

Sankarienkelit – Tuossa psalmissa enkelit mainitaan voimallisina sankarienkeleinä, jotka täyttävät Herran käskyt. Ja kehotetaan näitä enkeleitä ylistämään Luojaansa.
Samoin kuin meitä, kaikkia Hänen luotujaan, kehotetaan ylistämään Häntä. Ihana ajatus on mielestäni, että voimme yhtyä näiden voimakkaiden taivaallisten olentojen ylistykseen.

Ylistyksen voima – Ylistäessä Jumalaa tapahtuu muutos omassa olemisessa. Huomion siirtyessä omasta tilanteesta (oli se sitten kipu, suru tai jokin muu) sellaiseen, joka on jotain niin valtavan paljon itseä kirkkaampaa ja suurempaa ja pyhempää, omat vaikeudet alkavat tuntua pienemmiltä tai keveämmiltä, kipu alkaa hellittää jne. Näin olen ainakin itse useasti kokenut.

Sillä, millä tavoin ylistämme Jumalaamme, ei käsittääkseni ole merkitystä. Hiljaisesti tai ääneen, tietyin sanoin tai omin sanoin, lausuen, laulaen tai ihan hiljaa sisimmässä.
Taivas kuulee, näkee sydämemme, ilomme ja surumme, näkee sielumme kaipuun, näkee mitä me eniten tarvitsemme.

Jaakobin unen enkelit – Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
Jaakob heräsi unestaan ja sanoi:”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi:”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.” 1. Moos. 28:10–17

Arkkienkeli Mikael ja hänen enkelinsä
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
– Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin.
He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin. Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat!
Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt. Ilm. 12:7–12

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät:”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”   Matt. 18:1–6, 10

Lasten kaltaisiksi – Jeesus sanoo, että meidän on käännyttävä ja tultava lasten kaltaisiksi.
Tuo sana kääntyminen merkitsee kreikankielessä (jolla UT alun perin on kirjoitettu) myös parannuksen tekemistä, mikäli oikein muistan. Me aikuiset voimme pitää itseämme monin tavoin fiksuina, osaavina ja taitavina. Taivaan valtakunnan näkövinkkelistä sillä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä.
Jeesuksen kehotus tulla lasten kaltaiseksi voi tuntua hämmentävältä. Varsinkin jos pitää lapsia jollain tavoin vähemmän arvokkaina kuin aikuisia. Pitäisikö meidän ’alentaa’ itsemme jotenkin tietämättömämmiksi tai lapsellisemmiksi kuin olemme?

Useat vanhemmat näkevät asian toisin. He ovat ehkä kuulleet pienten lastensa suusta hämmästyttäviä eksistentiaalisia kysymyksiä tai toteamuksia. On ihmetelty, mistä nuo ajatukset ovat tulleet lapsen mieleen. Miten hän voi pohtia ja puhua asioista, joista hän ei ole kuullut toisten puhuvan, ja joita ei odottaisi lapsen ikäkauden huomioiden kuulevansa.

Jeesus sanoo, että meidän tulisi tulla lasten kaltaisiksi, jotta voisimme päästä taivasten valtakuntaan. Ymmärrän taivasten valtakuntaan pääsemisen tässä yhteydessä niin, että sen edellytyksenä on se. että suostuu (nöyrtyy, kuten Jeesus sanoo) ajatukseen, että se, mitä ymmärtää ja kuvittelee tietävänsä todeksi, ei olekaan koko totuus. Että suostuu olemaan avoinna sille, että on olemassa toinen todellisuus, Suostuu päästämään irti kuvitelmastaan, että tietää enemmän taivaallisista asioista kuin sellainen, joka on juuri saapunut taivaista tähän maailmaan.

Moni pienokainen, joka vielä on avoin taivastodellisuudelle, on (usein hämmentäen vanhempansa täysin) kertonut nähneensä suojelusenkelinsä. Lapsi on saattanut myös kuvailla tätä valoisana, lempeänä ja hyvänä. – Vähitellen, lapsen huomion ja tietoisuuden suuntautuessa yhä enemmän tämän maailman todellisuuteen (siihen mitä hän näkee ja kokee fyysisillä aisteillaan), hän joutuu huomaamaan – joskus kipeälläkin tavalla – kuinka tässä maailmassa, johon hän on syntynyt, ei kaikki olekaan hyvää, lempeää ja valoisaa.

Miten arvokasta olisikaan, että voisimme auttaa lapsia niin että he voisivat kaikesta huolimatta säilyttää luottamuksen siihen, että hyvä voittaa.
Jeesus näkee lapset vähintäänkin yhtä rakkaina, arvokkaina ja tä’rkeinä kuin meidät aikuiset. Kunpa mekin näkisimme – siinä määrin, että se vaikuttaisi myönteisellä tavalla niihin päätöksiin, jotka koskevat (kaikenikäisiä) lapsia ja lapsiperheitä, niin täällä kuin kaikkialla.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakas Jumala, kiitos enkeleistäsi, jotka palvelevat Sinua, ja joita lähetät meille avuksemme elämän eri tilanteisiin. Kiitos taivaallisesta varjeluksesta.
Auta meitä seuraamaan johdatustasi ja löytämään läheinen suhde Sinuun. Siinä, Sinun läsnäolossasi, on Rauha ja Rakkaus.

Armahda ja varjele niin Ukrainan lapsia kuin kaikkia lapsiasi ympäri maailmaa.
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia – niin pienempiä kuin isompia – lapsiasi kohtaan.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Videon loppupuolella välähdys arkkienkeli Mikaelin patsaasta kultaisine miekkoineen ja kilpineen.