23.4.2022. Haravoin lumen alta paljastunutta maata sitä mukaa kuin hanget sulavat. On aina yhtä sykähdyttävä kokemus, kun kuihtuneen lehtikerroksen alta löytyy heleänvihreitä versoja: kohmeisesta maasta nousee uusi elämä. 🙂 

Pandemiatilanteen ollessa kurjimmillaan eräs kylässämme asuva äiti alkoi maalata lapsensa kanssa kiviä, joihin he kirjoittivat rohkaisevia ja kannustavia lauseita ja laulunsanoja. Näitä he laittoivat kävelytien varrella olevalle aidalle. Toiset ottivat ideasta kopin, ja lopulta maalattuja kiviä oli koko kadunvarren mittainen aita täynnä.
Nuo kivet todistivat omalla tavallaan kaikkia yhdistävää kokemusta: päiväkodit, koulut, päiväkodit ja työpaikat suljettuina, eläminen ja oleminen tapahtui kotona. Mietittiin, miten kauan tätä jatkuisi. Kivet teksteineen toivat ohikulkijoille rohkaisua, iloa ja lohdutusta.   

Hyvyyden voima – Nyt, sotauutisten täyttäessä mieliä ja sydämiä, tuntuu että taas tarvitaan rohkaisevaa, iloa ja lohdutusta tarjoavaa sanomaa. Kristukseen uskoville – ja ehkä muillekin – Hänen ylösnousemuksensa on sellainen sanoma. Elämä voittaa kuoleman.  Lopulta Hyvyyden voima voittaa pahan vallan, kuten Dietrich Bonhoeffer toteaa v.1944 kirjoittamassa runossaan.
Siitä sovitettu virsi soi tänä aamuna herätessä mielessäni.

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.

(suom. Anna-Maija Raittila)

menevii ja tulevii – kuka niitä murehtii

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut valtasi tuska ja murhe.
Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija.
Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.  (Ps. 116:1–9)

Merkillistä kuinka psalmitekstejä on helmikuun lopulta lähtien alkanut lukea eri tavoin kuin ennen. Niistä on tullut enemminkin rukouksia sodan vuoksi kärsivien ja maataan puolustavien  puolesta, siinä missä ne aiemmin puhuttelivat enemmän henkilökohtaisella tasolla. ”Herra! Pelasta heidät!”
Vaikka kyllä on kohtia, jotka osuvat omaankin tarpeeseen. ’Minut valtaa tuska ja murhe’ usein lukiessani liikaa uutisia. ’Kun voimani uupuivat, Hän tuli avukseni.’
Toki joudun itsekin huolehtimaan jaksamisestani. Säännöstelen uutisten lukemista, liikun paljon ulkona. pyrin tekemään hyvää mieltä tuovia asioita.   

juttui joista todella tykkää, ku pidän kii siitä mikä hymyilyttää

Pelastajan todistajia – Minun todistajani, sanoo Herra, olette te
– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –
ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen.
Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.
Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä.
Minä olen puhunut, minä olen pelastanut,
olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu.
Te olette minun todistajani, sanoo Herra. (Jes. 43:10–12)

Jumala puhui profeetta Jesajan kautta israelilaisille. Mutta yhtä hyvin nuo sanat ovat suunnatut meille kaikille, jotka uskomme että Kristus nousi kuolleista, että Hän elää ja että Hän on Vapahtajamme.
Kehotus ’teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen’ on suunnattu myös meille. Ehkä maailman epävakaa tilanne ja hyökkäyssota on saanut yhä useamman huomaamaan, että ne asiat, jotka ennen ovat tuntuneet turvallisuuden tunteen takeina, eivät niin itsestään selvästi enää olekaan sitä.   
Ehkä yhä useampi alkaa näinä aikoina kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen, rukoillen, pyytäen apua Häneltä, joka sanoo, että ainoastaan Hän on Pelastaja.

Hiljaisen viikon alussa rukoillessani tuli ajatus, että nyt meitä rauhan puolesta rukoilijoita  kutsutaan olemaan rukoustaistelijoita. Olin kyllä kuullut tuon sanan ’rukoustaistelija’ aiemmin, mutten ollut koskaan tuntenut sitä itselleni sopivaksi tai luontevaksi. Nyt, kun ajatus tuli sisältäpäin, se tuntui kuitenkin henkilökohtaiselta kutsulta tai kehotukselta.

Ekumeeninen rukoushetki rauhan puolesta- 2. pääsiäispäivänä Hgin tuomiokirkon portailla rukoiltiin Ukrainan ja maailman rauhan puolesta. Mukana oli eri kirkkokuntien (ortodoksisen, katolisen, metodisti- ja ev.lut. kirkon) edustajia. Ja ukrainalaissyntyinen adventistikirkon pappi rukoili ukrainankielisen rukouksen.

Taisteleva rukous – Tuomasyhteisön pappi Kati Pirttimaa sanoi, että ”kristilliseen uskoon kuuluu taisteleva rukous. Se on sitä rukousta, jossa sanoin ja teoin teemme työtä rauhan, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta.”
Hän totesi, että ”on mahtavan upeaa nähdä, kuinka rukous ja mielenosoitus voivat liittyä toisiinsa näin upealla tavalla. Tämä on taistelevaa rukousta. – Taistellaan ja rukoillaan yhdessä.” 

(Hätkähdin kuullessani nuo sanat taistelevasta rukouksesta. Olivat kuin vahvistus sille, mitä oli  minulle edellisellä viikolla tullut kehotuksen kaltaisena ajatuksena rukoustaistelijoina olemisesta. )

Emerituspiispa Eero Huovinen luki keskiaikaisen rauhan rukouksen virren 586 sanoin: 
”’Jumala, meille armossa suo rauha aikoinamme. Ei kukaan toinen turvata voi rauhaa maailmamme.
Sen teet vain sinä, Herra.’
Tänään rukoilemme, että Kaikkivaltias Jumala kääntäisi kaikkien ihmisten sydämet pois vihasta, rauhaan ja rakkauteen. Tänään rukoilemme Ukrainan kansan puolesta. Rukoilemme sen puolesta, että meidän sydämemme avautuisivat auttamaan.
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon Ukrainan kansaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”  

Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Olga Dibrova piti vahvan puheen. Hän sanoi mm. että
”Tässä sodassa sekä Jumala että paha tuovat itsensä ilmi (reveal). Ja heti ensimmäisistä päivistä lähtien oli ilmeistä, että Jumala on Ukrainan puolella, niin monien ihmeiden kautta, joita on jo tapahtunut ja joita tulee tapahtumaan. Tässä sodassa on mahdotonta pysyä puolueettomana, ja jokaisen tulisi päättää, onko Jumalan vai pahan puolella.
Ukrainan voitto tulee olemaan Euroopan ja sivistyneen maailman yhteinen voitto.
Sota paljasti hirvittäviä asioita, mutta se tarjosi myös mahdollisuuksia meille elää yhteisymmärryksessä (in agreement) ja turvallisemmalla planeetalla, mahdollisuuksia olla hyvän puolella, ilmaista hyvät sydämemme, ja ihmiskunnan kypsyyttä, joka ilmenee siinä, että se on hyvän puolella.”  Ja että ”olemme kaikki yhtä perhettä.”

Mielen muutosta ja sydämen kääntymystä – Katolinen kirkkoherra Rafal Czernia suuntasi rukouksensa hyökkäyssotaa toteuttavan maan johtajiin ja kansaan:     
”Rukoilemme Venäjän johtajille ja koko kansalle mielen muutosta ja sydämen kääntymystä, jotta he välittömästi lopettaisivat järjettömän hyökkäyssodan Ukrainaan. Käännymme kaikkien niiden puoleen, joilla on poliittista valtaa, että he tekisivät vakavan omantunnon tutkiskelun Jumalan edessä. Sillä Hän on rauhan, ei sodan Jumala. Hän on kaikkien Isä, ei vain joidenkin.
Pyydämme pidättäytymään jokaisesta toimesta, joka lisäisi kansan kärsimystä, loisi epävakautta kansojen rinnakkaiselolle ja häpäisisi kansainvälistä oikeutta.
Se joka aloittaa sodan, unohtaa ihmiskunnan. Hän ei pidä lähtökohtanaan ihmisiä, eikä näe heidän konkreettista elämäänsä, vaan kaiken muun edelle hän asettaa oman etunsa ja valtansa. Hän luottaa aseiden paholaismaiseen ja kieroutuneeseen logiikkaan. Hän hätääntyy tavallisista ihmisistä, jotka haluavat rauhaa ja jotka ovat jokaisen konfliktin todellisia uhreja.
Vetoamme sodan lopettamiseksi. Jumalan nimessä kuultakoon kärsivien huuto, ja lopetettakoon pommitukset ja hyökkäykset. Jumalan nimessä pyydämme: lopettakaa tämä joukkomurha.
Jumala, Sinä osoitat armahtavaisuutesi ja voimasi taltuttamalla sodat ja lannistamalla vallanhimoiset.
Lohduta meitä, ja karkota väkivalta maailmasta, niin että meitä kaikkia voitaisiin kutsua Sinun lapsiksesi. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme kautta. Aamen.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan Poika – Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.
Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta – ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.
Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh. 5:4–12)

Jos olisin lintu ja sinä olisit tuuli, voisin levittää siivet, antaa kantaa. Sinä olet tuuli ja minä olen lintu, toivon ruusuja ja puhurituulta

Rauha teille – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.  (Joh. 20:19–31)

Ylösnoussut Kristus, auta meitä ymmärtämään, miten tahdot meidän kulloinkin toimivan. Johdata, siunaa ja varjele meitä. Anna meille Sinun Rauhasi. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä, joka hetki. Aamen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

17.4,2022. Yli lentävät valkeat joutsenet, vähän eksyneen oloisena pörräävä kimalainen, keveästi lehahteleva sitruunaperhonen, lehtien lomasta esiin työntyvät sinivuokot… nämä  kevään tulon varmat merkit ovat kuluneella viikolla tuoneet iloa meikäläiselle.
Tänä Pääsiäisenä huomaan kaipaavani erityisesti ilonaiheita. – Ja kyllähän niitä riittää. Ulos kun lähtee, kuuntelee, katselee ja ihmettelee. Keskellä kaupunkiakin voi nauttia lintujen liverryksestä puistojen vihertymistä odotellessa. (Pohjoisemmassa tosin saa vielä jonkin aikaa odotella kevään tuloa.)
Kevät – täynnä elämän ihmeitä! 🙂

Pääsiäissunnuntain psalmitekstissäkin riemu raikuu: 

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Ps. 118:15–23 

Hyvyys voittaa – Eilisessä uutishaastattelussa arkkipiispa Tapio Luomalta kysyttiin, mihin meidän pitäisi nyt tänä surun vuotena uskoa Pääsiäisen ylösnousemuksesta ja siitä, että kuolemaa ei ole, kun olemme nähneet sitä niin paljon näinä aikoina. 
Tapio Luoma vastasi, että ”jos ajattelee mitä kaikkea sisältyy Pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon tapahtumiin ja pääsiäissunnuntaihin, niin sehän sisältää koko ihmiselämän kirjon.  Raadollisimmillaan väkivaltaa, julmuutta, kieltämistä, pettämistä. Ja toisaalta valtavaa inhimillistä lämpöä, rinnalle tulemista, taakkojen kantamista. Pitkäperjantain koittaessa ihmiset ajattelivat, että näinkö tämä nyt loppui: väkivalta voitti, pimeys sai ikään kuin kaiken valtaansa. Mutta Pääsiäisessä aina on mukana se, että sittenkään pahuus ei saa valtaa, hyvyys voittaa. Jumalan hyvyyteen ja voimaan luottamusta mekin nyt tarvitsemme.”  

Hallelujasäe
Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1. Kor. 15:54,57)

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
    Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.
    Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.
Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet. (1. Kor. 15:1–11) 

Jumalan armo voimana – Paavali kirjoitti korinttilaisille olevansa apostoleista vähäisin. Hänhän oli kiihkeä Jeesuksen seuraajien vainooja, kunnes ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle niin voimakkaalla tavalla, että Paavali – tuolloin Saul – sokeutui 3 päiväksi. Tuo ilmestys oli niin vahva, että hän ryhtyi ylösnousseen Jeesuksen seuraajaksi ja hänen opetustensa ja tekojensa julistajaksi. Hänestä tuli yksi aikansa merkittävimmistä kristittyjen johtohahmoista. 

Jumalan rakkauden sanoma – Kun haastattelija kysyi ev.lut. kirkon johtajalta tämän näkemystä Venäjän ortodoksikirkon johtajan, patriarkka Kirillin puheista hyökkäyssodan oikeutuksesta, Tapio Luoma vastasi, ettei muista elämänsä aikana koskaan kuulleen kirkonjohtajan perustelevan oman maansa hyökkäyssotaa uskonnollisella retoriikalla. 
”Tilanne, jossa uskonnollisuus nivotaan yhteen nationalismin ja imperialistisen ajatustavan kanssa, on ehdottomasti väärin, eikä se ole kristillisen uskon ja opin mukaista”. arkkipiispa Luoma sanoi. 
Kun puhe siirtyi Raamatun eri tulkintoihin, hän totesi, että ”Raamatulla ei saa nujertaa ihmistä, vaan nostaa ja auttaa elämässä eteenpäin. Tehtävämme on vakuuttaa ihmisille Jumalan rakkautta.” 

Tuoksuöljyt ja tyhjä hauta – Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut. (Luuk. 24:1–12)

Kaksi sädehtivän kirkkaisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä ilmestyi yhtäkkiä Jeesuksen haudalle tulleille naisille. Näin naiset ilmeisesti kuvailivat heitä apostoleille. Eivät enkeleinä, vaan miehinä. Jos heitä olisi ollut vain yksi, olisiko silloin herännyt kysymys, olisiko kyseessä kuitenkin voinut olla Jeesus ylösnousemusruumiissaan?

Jumalan sanansaattajat – Apostolien teoissa mainitaan myös kaksi valkopukuista miestä:
Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt.1:10-11)

Johanneksen evankeliumi kertoo tapahtumat haudan luona Magdalan Marian kokemana: Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. 
hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.”  (Joh.20:1-2)

Kaksi valkopukuista enkeliä – Pietarin ja Johanneksen riennettyä katsomaan tyhjää hautaa ja palattua hämmentyneinä takaisin majapaikkaansa Magdalan Maria jäi haudan luo itkemään. Ja kurkistaessaan uudelleen sisälle hautaan hän näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. murheissaan Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” (Joh.20:11-13)
Näin sanottuaan Maria kääntyi ja näki Jeesuksen. Maria ei kuitenkaan tunnistanut ylösnoussutta Jeesusta, vaan luuli häntä ensin puutarhuriksi. Vasta kun Jeesus puhutteli häntä hänen omalla nimellään, hän tunnisti Opettajansa. ”Rabbuuni”, Maria huudahti. (rabbuuni = hepreaksi ’opettajani’)   

Mietin miten usein me mahdammekaan kohdata ylösnousseen Kristuksen tunnistamatta Häntä. Monissako kohtaamisissa Hän on ollut läsnä huomaamattamme? 
Mitä jos tänä Pääsiäisen aikana (joka jatkuu aina Helluntaihin saakka) yrittäisin aivan erityisesti istuutua odottamaan, kuuntelemaan josko Hän puhuisi minulle, kutsuisi nimeltä.
Kaipaan kuulla Hänen ääntään. Haluan kuulla, mihin Opettajani kehottaa minua tänä erikoisena aikana, jota nyt elämme. Miten Hän haluaa minussa toimia, miten ja mihin johdattaa.

Sillä uskon, että Hän haluaa johdattaa meitä jokaista, kunhan annamme Hänelle siihen mahdollisuuden ja olemme kuulolla.  Se edellyttää pysähtymistä ja hiljentymistä, erityisesti tänä aikana, jolloin niin monenlaiset, toisella tavalla syvästi koskettavat asiat pyrkivät valtaamaan kaiken huomiomme. 

Ylösnoussut Kristus, auta meitä havaitsemaan läsnäolosi elämässämme. Auta meitä kuulemaan johdatustasi, Jotta osaisimme olla Sinun oppilainasi sillä tavoin, kuin Sinä meiltä itse kultakin odotat ja toivot.
Anna Hyvyyden, Valon ja Rauhan voittaa. Anna Sinun Rauhasi laskeutua sydämiimme ja maailmaan. Kiitos että olet kaikkien kärsivien kanssa. Suojele ja varjele kaikkia uhan keskellä olevia ja eläviä.  Kiitos että olet kanssamme.   💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Et Resurrexit – J.S. Bach

Pääsiäissunnuntain tekstinä on lisäksi Hoos. 6:1–3.

Kristus on ylösnoussut, totisesti, ylösnoussut!
Hyvää Pääsiäistä!

14.4.2022. Olin jo laittanut pääsiäistekstejä blogiluonnokseen kun tuli eilen mieleen katsoa  kiirastorstain tekstit. Niissä on sellaista rohkaisevaa henkeä, että teki mieli laittaa ne tähän, ihan sellaisenaan, kommentoimatta,

Suuret ovat Herran teot!
Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä,
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt.
Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät,
hän muistaa liittonsa ikuisesti.  (Ps. 111:2–5)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra vapautti kansansa, hän sääti liittonsa ikuiseksi.
Kaikukoon Herran ylistys ajasta aikaan!  (Ps. 111:9–10)

2.4.2022. Istutin kääpiökrysanteemin siemeniä, ja nyt 2 cm:n pituiset miniversot hymyilevät vierivieressä. Uuden kasvun seuraaminen on minusta aina yhtä ihmeellistä ja ihanaa.
Lumen alta paljastunut maa on vielä kylmä, ja puiden ja pensaiden oksatkin vielä talviunessa. Niiden heräämistä odotellessa on ihana seurata, kuinka nämä pikku versot ikkunalaudalla  työntyvät esiin tummasta mullasta.  

Päällikön asia ja kevätkastiketta – Tänään tuli mieleen vilkaista netistä minikrysanteemin kasvatusohjeita, siltä varalta, että versot päättäisivät jatkaa kasvuaan ehkä jopa kukintaan asti.
Googlaus johti suomennettuun tekstiin, joka nostatti sekin hymyn huuleen. Tässä otteita:
– Istutuksen jälkeen kasvi puristetaan, jonka aikana kasvupiste poistetaan. Ja 20 päivän kuluttua tarvitaan toinen puristus – sinun on poistettava ampuma ja kaksi solmua. On mielipide, että yksi hyppysellinen riittää, kasvi saa joka tapauksessa pallon muodon, koska kyse on genetiikasta. Kuten sanotaan, se on päällikön asia, mutta toinen hyppysellinen ei ole tarpeeton.
– Kääpiökrysanteemia ei pidä ruokkia liikaa, koska aliruokinta on turvallisempaa. Yksi kevätkastike riittää. Lannoitetaan jumittunut krysanteemi mulleinilla tai humuksella.
Mutta krysanteemin tärkeimmät viholliset ovat toukkia. Siksi, jopa näiden kukkien viljelyn suunnitteluvaiheessa, on hankittava asianmukaiset valmisteet. Ja toukka-iskujen estämiseksi kasvi tulisi suihkuttaa ajoittain.
– Jos noudatat kaikkia suosituksia, rehevä upea kukinta ei pidä sinua odottamassa.

Kyllä google tietää…  – Lopussa sivulla oli video, jossa ukrainalainen puutarhuri selittää omalla kielellään seikkaperäisesti kasvatusohjeita.  Koska olen katsonut paljon Ukraina-uutisia, google  olettaa minun haluavan nimenomaan ukrainalaisen 💙💛 sivuston ohjeen, suomennettuna, ja hakee minulle sellaisen. (Ja vielä hymyt lisäbonuksena.) Näinhän se menee… 🙂 

Pääsiäistä ja sen tapahtumia lähestyttäessä raamatuntekstien aiheet käyvät rankemmiksi.
Huomista pyhää kutsutaan Kärsimyksen sunnuntaiksi.
Kirkkovuosikalenteri toteaa sen teksteihin viitaten mm. että Jeesuksen aikalaiset eivät ymmärtäneet hänen olemustaan ja tehtäväänsä. Ja että Jeesus on uuden liiton välittäjä, joka – Johanneksen evankeliumitekstiin viitaten – kuoli kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.

Kristus kulki kärsimyksen, tuskan ja ristinkuoleman kautta ylösnousemukseen.
Monet ovat saaneet lohtua omiin kärsimyksiinsä ajatellessaan, mitä Jeesus joutui kokemaan. Omat murheet ovat voineet saada toisen näkökulman.
Meikäläisen on vaikea ajatella kenenkään kärsimystä. Raamatun lukeminenkin tuntui aluksi tosi vaikealta. Varsinkin Vanha Testamentti. Sieltä löytyy niin paljon kuvauksia sellaisista tilanteista,  jotka mieluummin haluaisi sivuuttaa.
Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli asia, jonka vuoksi kiersin kristinuskon opit kaukaa. Jotkut lempeät ja kohottavat kohdat evankeliumeista olivat ok. Kuten Jeesuksen puheet maailman valosta, lähimmäisenrakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta.

Viime kuukauden aikana ei kukaan enää voinut väistää tai olla näkemättä sitä tosiasiaa, että kun Jeesuksen opetusten vastaiset ajatukset ja tunteet aktivoituvat ja johtavat tekoihin,  seuraukset ovat kauheat.
Toki maailmassa on ollut iät ajat kärsimystä ja toisten elämän musertamista, Ukrainassakin on ollut sotatilanne päällä jo 8v. Mutta hyökkäyssota 24.2.22 rauhanomaista elämää toivovaan maahan heitti kaiken kauheuden ikään kuin omalle kynnykselle.
Ensin eurooppalaiset, lopulta koko maailma havahtui siihen, että tämä koskettaa meitä kaikkia, ei vain niitä, jotka taistelevat Ukrainassa. 

Myötätuntomme, rukouksemme ja kaikki mahdollinen apu on tarpeen Ukrainalle ja ukrainalaisille. Henkilökohtaisella tasolla oman jaksamisen huomioiminen on kuitenkin tarpeellista, ettei tule kuormittaneeksi itseään liikaa. Jokainen toivottavasti tunnistaa omien niin fyysisten kuin psyykkisten voimavarojensa rajat. 

Pienikin asia voi helpottaa – Itse huomasin miten välittömästi helpotti, kun poistuin Helsingin Sanomien uutissähköpostituslistalta. Ei enää hyppää läppärin avatessa ensimmäisenä silmiin HS uutiset – otsikolla Venäjän hyökkäys.
(31.3. HS:n uutissähköpostin aihe oli: Ihmiskauppaepäilyjä tarkistetaan Puolassa yötä päivää – ”Auttakaa meitä”  – Uh! Eikö sodassa jo itsessään ole tarpeeksi kärsimystä?!

Psalmit kuvaavat usein ihmisen kokemusta kärsimyksestä, hylätyksi, sorretuksi, vainotuksi tulemisen jne. tunteista. Mutta niissä on yleensä mukana aina myös toivo, ilo ja riemu: vaikka nyt tuntuu tältä ja tilanne on tällainen, vielä koittaa uusi ja parempi aika.  

’Lähetä valosi ja totuutesi’ – Alla olevissa psalmijakeiden kirjoittaja kamppailee kärsimyksen tunteita vastaan. Hän kaipaa Jumalan läsnäoloon. Hän luottaa vahvasti siihen, että siinä, Hänen Läsnäolossaan, suru lopulta vaihtuu iloon.

Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi.
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni!
Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 43:2–5)

Jeesuksen ristinkuoleman haluaisin mieluummin sivuuttaa; hypätä sen yli suoraan siihen, kuinka hän nousi 3. päivänä kuolleista. Mutta ei auta. Jos haluaa syventyä Pääsiäisen tapahtumiin, ei voi siirtyä pääsiäisaterialta suoraan tyhjän haudan luo. On kuljettava Golgatan kautta. – Toisaalta: meillä tämän ajan ihmisillä on tiedossa, että Jeesuksen elämä, kuten myös kuolema, johtivat johonkin erityisen hyvään ja valoisaan, meitä kaikkia koskevaan.    

Uuden liiton välittäjä – Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.
    Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.  (Hepr. 9:11–15)

Alla olevan kuvan otin 8 v. sitten Baijerin vuoristoseudulla Wilhelmsthalissa, jossa olin 10 pv:n pääsiäisretriitissä. Retriitin päiviin kuului hiljaiset rukousmeditaatiot, 1 tunti käytännön työskentelyä retriittikeskuksen toiminnan ylläpitämiseksi, vähintään 1unti ulkoilua, keskustelu ohjaajan kanssa sekä messu.

Päivittäinen ulkoilu kuului retriitinohjaaja Franz Jalicsin mukaan olennaisena osana retriittiin. Retriittikeskusta ympäröivillä vuorenrinteillä vaellusreitit risteilivät metsissä sekä peltojen ja niittyjen laidoilla. Eräs reitti kulki tuon kuvassa näkyvän kuivuneen puuntyngän ohi. Ensi kerran sen nähdessäni se muistutti minusta armoa pyytävältä hahmolta. Heinät ojentautuivat sitä kohti haluten auttaa, siinä onnistumatta.
Seuraavan kerran se toi mieleeni Jeesuksen ristillä; samaan aikaan kärsivänä, siunaavana ja anteeksiantavana.  

Nyt katsoessani tuota kuvaa, voin nähdä siinä yhtä hyvin ilosta kohotetut, ylistävät kädet (toinen tosin paljon laihempi kuin toinen). Olen vapaa, hahmo voisi sanoa. Tai: me voitimme!
Kulloisistakin ajatuksistani, tunteistani ja valinnastani riippuu, mitä siinä näen tai koen näkeväni.