Herra sanoi:
    ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua, sillä hän toimii minun nimissäni. Mutta jos tottelet häntä ja teet kaiken, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajiesi vastustaja. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi.”  (2. Moos. 23: 20-23)

Miten Jumala toimii nyt? – Olin eilen kirjoittanut tuohon pitkät jutut, mutten muistanut tallentaa. Siinä mietin israelilaisten matkaa erämaassa. Nyt, uudelleen tuon tekstin äärellä hiljentyessäni siitä nousee toisenlaisia ajatuksia. – Ehkä eilisten ja tämän päivän tapaamisten ja käytyjen keskustelujen vuoksi.
Miten Jumala toimii nyt, tänä päivänä, meidän elämässämme? Miten Hän johdattaa ja valmistaa tietämme? Miten Hän lähettää enkeleitään meille suojelemaan ja näyttämään tietä?

Monet voivat kokea, että enkelit ovat lempeämmän tuntuisia henkisen maailman auttajia kuin suuri ja kaikessa suvereeni Kaikkivaltias. Varsinkin jos jostain syystä kokee Jumalan pelottavana tai vaikeasti lähestyttävänä.

Hengellisellä matkalla – Tuon lauseen ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut” voi nähdä myös eräänlaisena hengellisen kasvun matkana.
Omalla kohdallani olen sen tavallaan kokenut. Sillä eräässä vaiheessa enkelit olivat opastajiani. Se tuntui hyvältä, valoisalta ja kauniilta. Siinä ei ollut vaatimuksia, pelkästään rohkaisua. Taisi sopia jotenkin silloiseen mielenlaatuuni. 

Enkelit siirtymävaiheessa – Miettiessäni elämäni eri vaiheita ymmärrän ’enkelivaiheen’ olleen kohdallani ikään kuin pehmeä siirtymisvaihe sillä matkalla, johon taivaallinen Isäni oli minua viemässä ja jonka Hän oli minulle varannut; siihen seuraavaan vaiheeseen, joka minua oli koko ajan odottamassa.  

Mihin Hän halusi kuljettaa – Kiitollinen olen kaikista menneistä vaiheista. Kaikesta, mitä olen saanut matkan varrella oppia, ja miten kaikki on kasvattanut minua monella tapaa. Mutta ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että Jeesus tuli ja kutsui omalle tielleen. Se on se paikka, jonka Isä oli varannut minulle jo paljon ennen kuin itse osasin sitä aavistaa. Se on paikka, jossa vallitsee Rauha, Rakkaus ja Valo. Sillä sitä kaikkea Kristus on, ja sillä kaikella Hän haluaa meidät täyttää.  

Suojelusenkeli – On ihana ajatella, että Jumala on antanut meille kaikille suojelusenkelit varjelemaan elämänmatkaamme. Eilisiltana, ajaessani pitkän matkan pimeää, sateista moottoritietä, mietin kuinka pienestä kaikki voi olla kiinni. Pieni huolimaton kädenliike ratissa, mustaan asvalttiuraan kerääntynyt vesi, jota ei ennalta pysty havaitsemaan, huomion herpaantuminen väsymyksen vaikutuksesta… 

Ja kiitos kotiin saapuessa: Sinä olit lähettänyt enkelisi kulkemaan edellämme, suojelemaan meitä kaikkia liikenteessä olevia matkallamme. Kyllähän meillä itsellämmekin, jokaisella, siinä on osamme ja vastuumme, puutteinemme ja heikkouksinemme, kuten yleensäkin elämässä.
Joten ei se varjelus mikään itsestäänselvyys ja automaatio ole, sellainen jonka varaan voisi huolettomana heittäytyä. Mutta että tahdot sen meille antaa, se jo on niin ihmeellinen, ihana ja kiitoksen arvoinen asia.

Myös henkisellä/hengellisellä matkalla voi olla omat haasteensa, ja jopa vaarakohtansa (esimerkiksi että kaikki enkelit eivät ole Valon enkeleitä eli Herran lähettämiä enkeleitä).
Siksi minusta onkin suuri kiitoksen aihe, kun on turvallisesti tullut siihen paikkaan, johon taivaallinen Isämme on meitä kuljettanut ja jonka Hän on meille varannut. Olipa kyse sitten hengellisestä tai fyysisestä matkanteosta.

Taivaallinen Isämme, kiitos että lähetät enkelisi meitä suojaamaan, kulkemaan edellämme ja valmistamaan sitä tietä, jolle meitä kutsut ja johdatat.
Kiitos että olet kanssamme. Kiitos Rakkaudestasi meitä lapsiasi kohtaan.   🙂 

He Will Hold Me Fast – Keith & Kristyn Getty (yllättävän tutulla alkumelodialla…) 

Muut tekstit: Hepr. 1: 14 – 2: 4, Ilm. 5: 11-12 ja Matt. 18: 1-6 (7-9) 10.