5.2.2018  Tätä kirjoittaessa (1.2.) lunta on tuiskuttanut koko päivän. Ulos lähtiessäni piti työntää täysillä ulko-ovea, kun sen eteen oli kasautunut niin paksu kinos. Liikenne on kuulemma ihan jumissa sekä Espoossa että Tampereella… ehkä siis koko Etelä-Suomessa. Ja huomenna vuorostaan joukkoliikenne seisahtuu suureksi osaksi lakon vuoksi.
Millaista oli talviliikkuminen aikana ennen lumiauroja, junia ja busseja…? Hevoselle kauraa, valjaat & reki ja menoksi (jos nimittäin sattui omistamaan hevosen ja reen). Erämaassa matka taittui kamelin selässä keinuen (jos nim. omisti kamelin).
Kyllä liikkuminen nykyään on vaan niin paljon vaivattomampaa, vaikka joinain päivinä vähän meno hidastuisi…

Huoltoasema Israelissa

Teidän tähtenne – Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. (Joh. 12: 25-33)

Pääsiäisjuhla oli tulossa, ihmisiä virtasi joka puolelta Jerusalemiin. Jeesus oli ihmisten ympäröimä, pyyntöjä ja kysymyksiä sateli joka puolelta.
Mutta muuten aina niin läsnäolevan Jeesuksen ajatukset olivat siirtyneet tuleviin päiviin ja niiden tapahtumiin. Miten hän kestäisi – miten hän voisi ottaa kantaakseen koko maailman synnin?! Nyt kun hetki läheni, pelkkä ajatuskin alkoi jo tuntua miltei käsittämättömän raskaalta.

Taivaasta tullut vahvistus, kirkastuksen lupaus, kuulosti joidenkin mielestä ukkosenjyrinältä, jotkut tulkitsivat äänen enkelin puheeksi. – Miten eri tavoin voimmekaan kokea ja tulkita asioita…

Puolestamme – Jeesus otti suurimman, vaikeimman ja tuskallisimman tehtävän suorittaakseen. Hän laittoi itsensä ja elämänsä alttiiksi kaikkien puolesta. Hän aurasi meille tien, jota kulkea.
Yllä olevassa evankeliuminkohdassa hän ei kutsu seuraamaan itseään, toteaa vain yksinkertaisesti, että jos haluaa palvella häntä, se merkitsee hänen seuraamistaan.

Yhteinen matka – Kristusta seuratessa ei tarvitse tarpoa yksin auki raivattua tietä. Se on yhteistä matkaa Hänen kanssaan. Tuon “Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani” voi lukea myös käänteisenä: Hän, Ylösnoussut, on ja kulkee palvelijansa mukana ja on mukana tämän hommissa. 

Palvelijana – Kristuksen seuraaminen ja Hänen palvelijanaan toimiminen merkitsee joissain maissa  henkensä alttiiksi laittamista vielä tänäkin päivänä. Me sen sijaan olemme vapaita – uskomaan, seuraamaan ja palvelemaan. Esteinä vain omat rajoittavat ajatukset, suhtautumiset ja käsitykset.

Urbino – Olimme 80-luvulla perheen kanssa Italiassa lomamatkalla. Yhdistetty ranta- ja kulttuuriloma (lapsille merestä ja uimisesta nauttimista ja minä janosin nähdä uudelleen renessanssin taideteoksia,  joita olin nuorena opiskelijana nähnyt ja joita niin paljon rakastin). Nuorena mentiin junalla. Nyt, perheen kanssa, vuokra-auto oli toimiva ratkaisu. Itärannikolla bongasin yllättäen kyltistä Urbinon. Rafaelin synnyinkaupunki, eikä niin kaukana, ajetaan sinne!
Katsoessani ylhäältä kaupungista vehmaisia, metsäisiä rinteitä totesin miehelleni, että voi ymmärtää kuinka tällaisissa maisemissa varttuu sellainen taiteilija kuin Rafael oli. Kyllä tekee hyvää katsella tätä maisemaa! – Mieheni ehdotti, että mitä jos tultaisiin tänne asumaan sitten kun ollaan eläkkeellä. Jostain sisimmästäni pulpahti vastaus: “Minä en koskaan jää eläkkeelle.”
Ihmettelin vastaustani. Enhän ollut mikään työmyyrä tai työnarkomaani. Miten niin en jäisi eläkkeelle?! Mistä tuo vastaus oikein tuli? En voinut käsittää. – Nyt (eläkkeellä olevana mutta erilaisia pieniä hommia edelleen tekevänä) ymmärrän tuon niin, että Kristuksella on meille aina tehtäviä odottamassa, silloinkin kun emme vielä itse ole niistä tietoisia. ‘Jokin sisällämme’ taitaa kuitenkin tietää…

Vapaaehtoistöitä on tarjolla monin kerroin enemmän kuin tekijöitä. Voi olla esim. ystävänä ja tukena yksinäiselle, vanhukselle, yksinhuoltajan perheelle, liikuntarajoitteiselle jne.
Erään koulun läheisellä metsätiellä näen usein tällaisia vapaaehtoisia. He ulkoilevat sellaisten lasten tai nuorten kanssa, jotka jonkin vaikeuden vuoksi tarvitsevat kanssakulkijaa rinnalleen.
Siunaan mielessäni näitä vastaantulijoitani. Joskus hymyyni vastataan, joskus saatetaan vaihtaa joku sana. Usein nämä lapset ja nuoret kulkevat ihan omissa maailmoissaan; joku hakee kontaktia omalla tavallaan.
Tuntuu hyvältä nähdä, kuinka heitä halutaan auttaa. Sydämessä läikähtää  aina kun näen ihmisen, joka välittää ja haluaa toiselle hyvää.
(Ja uskon, että juuri sellaisesta myös Kristus iloitsee!)

Kristus, kiitos että pidät meille tien auki. Kiitos että kelpuutat jokaisen halukkaan hommiisi. Sinä et pakota, et kehittänyt mitään aktiivimallia tai porkkanaa saadaksesi meidät liikkeelle, toimimaan työntekijöinäsi. Sinä vedit – ja vedät edelleen – meitä Rakkaudellasi, palvelemaan Sinua ja toisiamme. Rakkaudellasi. Se on ihmeellistä.

The Servant Song – Bukas Palad Ministries

“Saanko olla palvelijasi?
Suo minun olla kuin Kristus sinulle
rukoile että saisin sen armon
että myöskin sinä olisit palvelijana minulle
olemme pyhiinvaeltajia, tiellä kulkevia matkaajia
olemme täällä auttaaksemme toisiamme
kulkemaan virstan matkan ja kantamaan kuorman
näytän sinulle Kristuksen valon pelkosi yössä
ojennan käteni sinulle
puhun siitä rauhasta, josta kaipaat kuulla
pitelen sinua itkiessäsi, nauran kanssasi
jaan ilosi ja surusi
kunnes olemme kulkeneet tämän matkan
Annatko minun olla palvelijasi, olla kuin Kristuksena sinulle
ja rukoilisitko että saisin sen armon
että saisin olla sinun palveltavanasi?”

ps. Huomasin että laitoin tähän 2. vuosikerran evankeliumitekstin. 3. vk:n teksti on Mark. 10: 32-45. Muut tekstit: Ps. 31: 2-6, Hes. 18: 30-32, 1. Kor. 13 ja Gal. 2: 19-21.