31.10.2026. Tänään vietetään Pyhäinpäivää. Wikipedia kuvaa tämän pyhän syntyä näin:
’Kristinuskon levitessä lähetystyöntekijöitä kehotettiin sulauttamaan kristittyjä tapoja pakanallisiin juhliin niiden kieltämisen sijasta. Niinpä tämäkin (kelttien sadonkorjuujuhlana, meillä kekrinä vietetty) pakanallinen juhla korvattiin kristinuskon marttyyreille omistetulla juhlalla.
Englanninkielisissä maissa marraskuun 1. päivästä tuli All Saints’ Day tai All Hallows’ Day. Suomessa juhlan nimeksi tuli pyhäinmiestenpäivä (v:sta 1955 pyhäinpäivä).
Kansanuskossa vanhat kekriperinteet ja kristilliset uskomukset sulautuivat yhteen. Uskottiin, että pyhäinmiestenpäivän aattoyönä pyhät miehet, autuaat marttyyrivainajat olivat joukolla liikkeellä.’
Kun markkinavoimat valtasivat tämän(kin) pyhän, lähtivät toisenlaiset henget joukolla liikkeelle. Halloweenin vieton myötä Pyhäinpäivä on palautettu pakanalliseen menoon: lapsille kaupataan noita-, kummitus- ja muiden pimeän puolen olentojen asuja ja rekvisiittaa.
Pyhän kosketuksia – Mietin, miten vähän meidän aikamme lapset saavat mahdollisuuksia kohdata ja kokea pyhää; Valon ilmapiiriä ja vaikutusta.
Valon juhlaa, Joulua, kohti ollaan menossa. Toivon mukaan he vielä silloin saisivat edes välähdyksenomaisia Pyhän kosketuksia.
Eilen kuulin kolmen alakouluikäisen lapsen puhuvan keskenään Joulusta. Eräs heistä sanoi innoissaan, että se on kivaa, kun joulupukilta saa lahjoja ihan ilmaiseksi, ei tarvitse maksaa mitään. Ajatelkaa, saa lahjoja ihan ilmaiseksi. Pitää vaan kirjoittaa joulupukille, mitä toivoo.” Lahjojen saaminenhan on lapsille useimmiten Joulun ykkösjuttu. Mutta 1. kertaa kuulin lapsen iloitsevan siitä, että ne saa ’ilmaiseksi’.
Toivon että heille (kuten muillekin Jumalan lapsille) jossain sopivassa tilanteessa selviää (joko jonkun kertomana tai omakohtaisena oivalluksena/kokemuksena), että meillä on olemassa taivaallinen lahjojen Antaja. Se mitä Häneltä saamme, on meille ilmaista, sillä kaikki on jo maksettu. Ja että se mitä Häneltä saamme, on paljon ihmeellisempää ja ihanampaa kuin mitkään tavarat maailmassa. 🙂
Kirkkovuosikalenteri kuvaa huomisen pyhäpäivän aihetta näin:
’Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus. Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.’
💛💛💛💛💛💛💛
Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin riemuitaan suuresta saaliista.
Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa, mikään ei horjuta heitä.
Herra, minä luotan siihen, että sinä pelastat minut. Minä teen sinun käskyjesi mukaan. Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi, se on minulle ylen rakas. Minä noudatan sinun liittosi säädöksiä – missä kuljenkin, olen sinun edessäsi.
Ps. 119:162–168
Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.
Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.”
1. Moos. 13:5–11, 14–16
Abram ei halunnut riitaa veljenpoikansa Lootin karjapaimenten ja omien paimentensa välillä. Hän ratkaisi asian antamalla Lootin valita itselleen seudun, jossa asua ja laiduntaa karjaansa. Tämä kuvasi Abramin hyvätahtoista, rauhaa arvostavaa ja rakentavaa luonnetta.
Sillä, että Abram halusi välttää konflikteja ja elää sovussa ja rauhassa, saattoi olla jotain merkitystä sille, että Jumala valitsi juuri hänet sen kansan kantaisäksi, jonka keskuuteen Hänen Poikansa tulisi syntymään. Ratkaisevaa oli varman kuitenkin Abramin kuuliaisuus ja uskollisuus Jumalaa kohtaan. Abraham oli valmis tottelemaan Häntä ja Hänen johdatustaan
Jumala muutti Abramin nimen Abrahamiksi (nimi merkitsee kansojen paljouden isää) ja kutsui tämän lähtemään perheineen pitkälle vaellukselle tuntemattomaan maahan. Abraham, tuolloin jo vanha mies, ei epäröinyt, vaan seurasi Jumalan tahtoa ja johdatusta.
Olisipa maailmassamme tällaisia ihmisiä maiden johtajina. Jumalan ohjeita ja johdatusta kuuntelevia; Hänelle uskollisia ja kuuliaisia. Sellaisia, jotka osaisivat tehdä sopua ja rauhaa ylläpitäviä ja Jumalan mielen mukaisia ratkaisuja, Kyllä elämämme silloin olisi – niin yksilötasolla kuin globaalisti – kovin toisenlainen…
💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏
Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.
Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä,
hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta.
Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen,
hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan.
1. Piet. 3:8–12
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?”
”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.
Matt. 18:15–22
Seitsemän kertotaulu oli minusta alaluokilla se kaikkein hankalin juttu. Siksi minua hymyilyttää aina kun tuo evankeliumikohta tulee eteen. Hetken saa aina miettiä: miten monta kertaa Jeesus halusikaan että annamme anteeksi? 490 kertaa! Se on aika paljon!
Ehkä Jeesus halusi tuolla isolla luvulla osoittaa, ettei meidän tule laskea sitä, montako kertaa olemme jo jollekulle antanut anteeksi? Vaan että aina vaan, yhä uudestaan, meidän tulisi olla valmiita antamaan anteeksi.
Se ei tarkoita, että hyväksyisimme vääryyden teot. Eikä sitä, että ihminen, jolle annamme anteeksi, muuttuisi sen kautta että annamme hänelle anteeksi.
Mutta se tarkoittaa sitä, että itse vapaudumme katkeruuden ja kaunan kahlitsevista siteistä.
Vapahtajamme tahtoo, että eläisimme vapaina kaikesta sellaisesta, joka sitoo meitä olemasta sellainen, joksi Luojamme on meidät tarkoittanut.
Anteeksianto, samoin kuin se, että itse kadumme tekojamme ja pyydämme niitä anteeksi, hoitaa meitä, ja puhdistaa sisimpäämme sinne kerääntyneistä sakkaumista.
Paavali kirjoitti galatalaisille: Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen (Gal.5:1)
Mielestäni nuo sanat sopivat myös anteeksiantoon. Niin kauan kuin kannamme mielessämme ja sydämessämme kaunaa ja katkeruutta, olemme anteeksiantamattomuuden orjuuden ikeessä. Se pitää meitä otteessaan. myrkyttää sisimpäämme ja heijastuu ikävällä tavalla suhtautumiseemme ja toimintaamme.
Mutta eihän ole helppoa antaa anteeksi sellaiselle, joka on loukannut tai satuttanut meitä, olipa kyseessä sitten edesmennyt tai vielä täällä maan päällä elossa oleva henkilö.
Omalla kohdallani anteeksiantoteema nousee silloin tällöin pintaan nimenomaan edesmenneisiin henkilöihin liittyen. Silloin ihmettelen: vieläkö tämä asia vaivaa minua, kun se – vaikkakin lieventyneenä – vieläkin tulee mieltäni häiritsemään? Enkö ole jo riittävän monta kertaa antanut anteeksi?
Ilmeisestikään et, kuuluu Jeesuksen vastaus. Niin monta kertaa anna anteeksi, ettei kyseisillä tapahtumilla enää ole tartuntapintaa tunteisiisi tai ajatuksiisi.
Onneksi meillä on Auttaja, joka ymmärtää meitä. Hän joutui itse kokemaan paljon vääryyttä, satuttamista, kipua ja tuskaa, ja lopulta surmatuksi tulemisen mitä julmimmalla tavalla.
Vapahtajamme anteeksiannon voima oli ja on mittaamattoman suuri. Hän vapautti lukemattomia ihmisiä anteeksiannon kautta, julistamalla heidän syntinsä anteeksiannetuiksi. Ja sitä Hän tekee yhä tänäkin päivänä.
Kristus auttaa meitä vapautumaan niin katkeruuden kuin syyllisyyden ikeestä, kun käännymme Hänen puoleensa, uskomme Häneen ja Hänen lunastustyöhönsä. Häneltä saamme voiman antaa anteeksi lähimmäisillemme, niin edesmenneille kuin täällä kanssamme eläville.
Ja kuten eräs ystäväni muistutti: myös itsellemme.
💛💛💛💛💛💛💛
Vielä tekisi mieli kirjoittaa muistakin tuon evankeliumitekstin kohdista, mutta mielessäni on pojanpoikani, 18 v,. lausahdus muutama päivä sitten: ”Kirjoita lyhyesti.”
Samoin kehottivat poikani jo silloin, kun aloin kirjoittaa tätä blogia 14 v. sitten. ”Voisit ottaa mallia Twitteristä (nyk. X).”.
4 v. myöhemmin alkoivat TikTok -videot yleistyä. Pojanpoikani, joka parhaillaan tekee koulussa elokuvaa, ehdotti että voisin alkaa tehdä sellaisia, niissä saa lyhyesti kerrottua asian ydinkohdat. Leikittelimme ajatuksella: mitä jos alkaisimmekin yhdessä tehdä sellaisia. 🙂
Jotkut osaavat ilmaista asiat lyhyesti, tiiviisti ja ytimekkäästi. Itseltäni se ei vain tunnu onnistuvan, vaikka aina välillä yritän. – Onneksi sitäkin saa opetella. Kuten anteeksiantoakin. 🙂
Rakas Luojamme, Sinä näet ne kaikki asiat, joissa tarvitsemme apuasi, neuvojasi ja opastustasi. Kiitos että kuljet kanssamme, johdatat, opetat ja rohkaiset meitä.
Kiitos että annat meille anteeksi, mitä olemme tehneet Sinun tahtoasi vastaan.
Anna Pyhän Henkesi toimia sisimmässämme, jotta huomaisimme, milloin on aihetta pyytää tai antaa anteeksi. Kiitos että ohjaat elämäämme!
💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏