30.8.2026. Eilen kävin ystävien kanssa tutustumassa Nuutajärven lasikylään, sen museoihin, näyttelyihin ja historiaan. Erään näyttelyn nimi oli ’Hiljainen tieto’.
Kotona tuli mieleen lukea, mitä kaikkea tuo tiedemies Michael Polanyi’n (1891- 1976) luoma termi tacit knowledge pitää sisällään.
Se johti miettimään, miten merkittävää hiljaisen tiedon siirtyminen sukupolvelta toiselle on ollut kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina käytännön toiminnoissa ja taidoissa. Mutta missä määrin hiljaista tietoa siirtyi henkisellä ja hengellisellä alueella?
Entisaikoina perheiden, suvun ja kyläyhteisön kokoontumisissa vanhemmat ja isovanhemmat siirsivät niin oman kansan historian tuntemuksen jälkeläisilleen kertomusten, kansanrunojen ja -laulujen kautta.
Mahtoiko hengellistä traditiota siirtyä myös hiljaisena tietona tuleville sukupolville aikoina, jolloin ei vielä luettu eikä kirjoitettu?
Luen parhaillaan Raamattua läpi, taitaa olla kolmas kerta. Toissa päivänä pääsin (vihdoin) VT:n loppuun, ja ilolla siirryn nyt UT:n kirjoituksiin.
Vaikea kuvitella, mitä tietäisimme Jumalan suunnitelmista, jos entisajan profeetat eivät olisi kertoneet muille, mitä Jumala antoi heille kerrottavaksi. Tai jos evankelistat ja apostolit olisivat jättäneet kirjoittamatta siitä, minkä olivat nähneet, kuulleet ja kokeneet.
Mietin myös, miten paljon hiljaista tietoa monet nykyihmiset mahtavat kantaa sisällään haluamatta tai uskaltamatta kertoa toisille. Siitä, miten he ovat kohdanneet Jumalan, ja miten se on vaikuttanut ja muuttanut heidän elämänsä. -Mitä lähimmäiseni ajattelisivat, jos kertoisin heille? Alkaisivatko he suhtautua minuun vihamielisesti? Kenelle tuntuisi turvalliselta kertoa? Haluaako Jumala että kerron, vai että pidän itselläni, omana hiljaisena tietonani, miten Hän on ilmestynyt ja muuttanut elämäni?
Usein olen kuullut, kuinka moni on kokenut oman uskonelämänsä vahvistuneen sen kautta, että ovat kuulleet jonkun kertovan, kuinka Jumalan kohtaaminen on vaikuttanut omaan elämäänsä. En ole kuullut kenenkään loukkaantuneen tai vihastuneen siitä, vaikka ehkä sellaistakin on tapahtunut.
Jeesus ei kuitenkaan kehottanut meitä toimimaan sen mukaan, mitä toiset meistä ajattelevat, tai miten he meihin suhtautuvat, tai meitä kohtaan toimivat.
**********************
Tämän pyhän evankeliumissa Jeesus kehottaa rakastamaan niitäkin, jotka suhtautuvat meihin vihamielisesti. Rakkaus ei anna pelolle sijaa. Annetaan Rakkaudelle mahdollisuus toimia sydämessämme ja elämässämme. Ja kuten evankelista Johanneksen(kin) kautta tiedämme: Jumala on Rakkaus.
Kuten tämän pyhän raamatunkohdat, myös kirkkovuosikalenterin teksti aiheesta on ihanan rohkaiseva:
’Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’
**********************
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti. Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.
Ps. 112:5–9
Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”
1. Sam. 24:9–12, 17–21
**********************
Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.
Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.
1. Joh. 3:11–18
Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”
Matt. 5:43–48
Aikamoisen kehotuksen Jeesus antaa tuossa. Kyllä, todellakin haluan olla taivaallisen isäni lapsi. Hänen Rakkautensa on minulle merkityksellisin asia elämässä. Onneksi se ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, miten onnistun tai epäonnistun tuota Jeesuksen kehotusta noudattamaan!
Sillä kyllähän todellakin on helpompaa olla ystävällinen ja rakastavainen ystävilleen kuin niille, jotka eivät ole ystäviä tai ystävällisiä.
Joku aika sitten hiljentyessäni ja tuntiessani Jumalan rakastavan läsnäolon ympäröivän ja täyttävän minut, tuli mieleeni raamatunkohta, jossa sanotaan, että me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.
Siinä hetkessä tuntui kuin tuo lause, jota eräs ystäväni oli usein toistanut ja joka oli aina jäänyt itselleni jotenkin ulkokohtaiseksi, muuttui minussa ikään kuin sisäiseksi tiedoksi.
Kun tunnen Jumalan rakastavan minua, voin jakaa tuota Rakkautta myös lähimmäisilleni. Tuo tunne on jossain vaiheessa muuttunut minulle sisäiseksi tiedoksi. Tunteet tulevat ja menevät, mutta voisinpa aina kantaa mukanani tuota tietoa ja tuntemusta Jumalan Rakkaudesta sisimmässäni, jotta voisin sitä myös välittää muille.
Rakas Jumala, auta Sinä meitä. Näet kuinka monessa asiassa ja tilanteessa tarvitsemme Sinun rakastavaa läsnäoloasi ja vaikutustasi. Itsessämme emme voi paljoakaan, mutta Sinä, joka annoit meille rakkaan Poikasi Vapahtajaksemme, osoittaen kuinka paljon meitä rakastat, auta meitä seuraamaan Hänen tätäkin opetustaan lähimmäistemme rakastamisesta.
Auta että yrittäisimme elää sitä todeksi. Kiitos että joka päivä saamme sitä harjoitella ja opetella yhdessä, Sinun kanssasi!
💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏💛🙏