9.8.2026. Miten vehreänä luonto onkaan pysynyt, lehtipuut aivan vihreät vielä, kiitos sateiden, joita aina välillä on saatu.
Olen pitkin kesää jännittänyt, tuleeko satoa viime syksynä talon taakse raivatulla kasvimaalla; sinne kun osuu suora auringonpaiste vain 4 tuntia päivässä.
Maan pinnalle kasvavat yrtit ja vihannekset kyllä kasvoivat kivasti, mutta kasvaako mullan kätkössä mitään? Pelkistä naateista tai varsista sitä ei pysty päättelemään.
Mutta mikä ilo, kun pari päivää sitten mullan alta löytyi kuin löytyikin pienehköjä perunoita, sileäpintaisia kuin vauvan poski. Kai siinä oli tunnetekojäitä mukana, kun maistuivat niin hyviltä! Olivat kasvaneet siellä maan sisällä, hiljaa, näkymättömissä. Ilman että itse tein mitään.
Kiitos auringon lämmön, ja sateen.
Viikon aihe tuo mieleen, kuinka Jumalan lahjojen hoitamisessa on vähän toisin. Hän on istuttanut sisimpäämme lahjoja, muttei ole tarkoittanut, että me vain jäisimme odottamaan, josko sieltä jotain kasvaisi esiin. Tarkoitus on, että tunnistaisimme lahjamme ja taipumuksemme ja alkaisimme kehittää ja käyttää niitä.
Joskus se vaatii rohkeutta. Että alkaa vain tekemään, vaikkei tiedä lopputulosta.
Itselläni on ollut taipumus ajatella, että minun pitää ensin osata tosi hyvin jokin asia, ennen kuin voin sitä alkaa harjoittaa. Useasti olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että kun elämä on ’heittänyt’ eteen uusia asioita ja epävarmuudesta huolimatta on vain tarttunut tehtävään, tekeminen on opettanut.
**********************
Kirkkovuosikalenteri toteaa, että ’alla olevat tekstit ’kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Hänen toimintaansa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä.’
**********************
Sinun liittosi on ihmeellinen, siksi minä tahdon uskollisesti pysyä siinä.
Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä.
Minä huohotan suu auki, minä janoan sinun käskyjäsi.
Katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.
Tee kulkuni vakaaksi ohjeillasi, älä anna minkään vääryyden vallita minua.
Vapauta minut sortajistani, että voisin noudattaa säädöksiäsi.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi. Opeta minut tuntemaan käskysi!
Minun silmäni ovat tulvillaan kyyneliä, koska lakiasi ei noudateta.
Ps. 119:129–136
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.
Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.
Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan.
Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.
Sananl. 14:21–22, 25, 31
**********************
Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään. Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita. Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan! Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus. Onhan kirjoitettu:
– Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.
2. Kor. 8:9–15
Jeesus sanoi:
”Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’
Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’”
Matt. 25:14–30
Jeesuksen vertaus – varsinkin sen loppu – on aikamoisen ankara. Mutta sellaisiahan ne olivat aina silloin, kun hän halusi todella ravistella kuulijoitaan huomaamaan jonkin asian tärkeyden.
Tässä Jeesus antaa huutia turhalle arkuudelle ja pelolle. Pelko lamaannuttaa, estää meitä toteuttamasta niitä tehtäviä, joita Luojamme on meitä varten suunnitellut.
Rakas Luojamme, anna meille kykyä kuunnella Sinun johdatustasi. Avaa sydämemme silmät näkemään ja ymmärtämään, millaisia l- ehkä vielä kätkössä olevia – lahjoja olet meihin istuttanut. Auta että osaisimme ottaa ne käyttöön, ja anna rohkeutta tarttua niihin töihin, joita Sinulla on meille odottamassa, niin että voimme toimia Sinun välikappaleinasi, käsinäsi, jalkoinasi, korvinasi, suunasi. Sinun ohjauksessasi, Sinun kanssasi.
🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏🙏