Kylvetty siemen  Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.
Jes. 61:10–11

Tämä raamatunkohta herättää minussa niin paljon ajatuksia ja muistoja. Näin alkukesästä ensimmäisenä ihan konkreettisesti puutarhaan kylvetyt siemenet, odotus ja jännittäminen: nouseeko sieltä mullasta jotain, selviävätkö versot runsaista sateista, viileistä öistä jne.

Sitten tuli muistoja uskonpolkuni alkuvaiheista, siitä miten Jumala kylvi siemeniä sydämeeni, valmistellen tulevaa. Kuten uni ennen 1.Israelin matkaani, v. 2004: unessa työmiehet  rakensivat laituria hääjuhlaa varten aivan erityisen kauniin järven rannalla. He kysyivät, pitikö häitä pitää  tällaisessa paikassa; miten hankalaa on häävieraiden laskeutua rappusia juhlavaatteissaan. Vastasin että nämä ovatkin erilaiset häät, näihin tullaan tavallisissa vaatteissa.

Kun sitten 3 kk myöhemmin tulimme Tabghaan, Galileanjärven rannalle paikkaan, jossa raput laskivat veteen ja jonka olin nähnyt unessa, istahdin rapulle ja laitoin käteni veteen. (Tuolloin järvi ulottui vielä Pietarin kappelin – Church of the Primacy of St. Peter – kivijalkaan saakka,) Samassa purskahdin hillittömään itkuun. Järjen tasolla en voinut ymmärtää tunteenpurkaustani. Oli vain vahva tunne: olin tullut kotiin. – Silloin Jeesus sanoi minulle näyssä, että juhlisimme vihkimistäni seuraavana päivänä.

Matkamme johtajana toiminut henkilö aikoi viedä ryhmämme tuona päivänä Tabghasta suoraan läheiselle Autuuksienvuorelle, mutta pieni portti oli suljettu. Seuraavana päivänä menimme sinne virallisesta sisäänkäynnistä. Siellä, Autuuksienvuoren kappelissa (Church of the Beatitudes), toisten laulaessa ylistyslauluja, Kristus ilmestyi minulle valtavankokoisena, ainakin 2 kertaa tavallista ihmistä suurempana, ojensi kätensä minua kohti ja sanoi: nyt me juhlimme liittoamme. (Olin 1/2 v. aikaisemmin antanut elämäni Jeesukselle.)

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Seuraavana kesänä oli Näky-konferenssi Hgin jäähallissa. Minua oli pyydetty sinne 24/7 Prayer Room’in vapaaehtoiseksi. Sen viikon ajan kuulin ylistysmusiikkia ja osia saarnoistakin.
Konferenssin viimeisenä päivänä Jeesus kehotti minua ostamaan oman Raamatun. (Minulla oli tuolloin mummuni vanha Raamattu, jonka sivut olivat osittain irronneet.)

En tuolloin tuntenut Raamattua kuin nimeksi, enkä edes pitänyt koko kirjasta. Ostin kuitenkin sieltä sellaisen, ja kotiin tultuani Jeesus antoi kohdat, joista minun tuli aloittaa lukeminen. Ensimmäinen oli Laulujen laulusta, toinen Apostolien teoista, luvusta 12. Ensimmäisen kautta ymmärsin, että Jumala halusi minun tietävän, että Hän rakastaa minua.

Tuossa toisessa kohdassa, Apostolien teoissa, Pietari kertoo, kuinka enkeli johdatti hänet vankilasta vartioiden huomaamatta. Seuraavana viikonloppuna olin tapahtumassa, jossa kiinalainen kristitty Veli Yun )Veli taivaallinen), joka kertoi vapautuneensa tarkoin vartioidusta eristyssellistä samankaltaisesti kuin Pietari aikoinaan.
Veli Yunin kokemusten kautta ymmärsin, että Jumala toimii yhä samalla tavalla kuin 2000 v. sitten.

(Noista Jumalan sydämeeni istuttamista uskonsiemenistä olen kertonut aiemminkin blogissani, mutta nousivat nyt taas niin vahvasti mieleen nuo tapahtumat, että halusin kirjoittaa ne tuohon. Ne ovat omia todistuksiani siitä, että Jumala näkee meidät ja johdattaa meitä eri tavoin, vaikkemme itse sitä aina edes ymmärtäisi emmekä tietäisi, mihin Hän meitä on johdattamassa.)

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Ansioitta saatu armo – Mitä meidän on sanottava Abrahamista, kansamme kantaisästä? Mitä hän saikaan osakseen? Jos Abraham katsottiin vanhurskaaksi tekojensa perusteella, hänellä oli aihetta ylpeillä – ei kuitenkaan Jumalan edessä. Mitä sanovat kirjoitukset? ”Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.” Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Ylistäähän Daavidkin autuaaksi sellaista ihmistä, jonka Jumala katsoo vanhurskaaksi hänen teoistaan riippumatta:
– Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois. Autuas se mies, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään.
Room. 4:1–8

Tuhlaajapojan paluu – Jeesus sanoi:
”Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’ Niin hän lähti isänsä luo.
Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.
Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’ Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”  Luuk. 15:11–32

Jeesus kuvaa vertauksellaan koskettavalla tavalla, miten omilla teillään hukkaan joutunut  tuhlaajapoika palaa takaisin kotiin, taivaallisen Isän yhteyteen.
Isä ottaa avosylin, hellän rakastavasti vastaan kadoksissa olleen lapsensa. Mutta vertaus ei pääty tähän jälleennäkemisen onneen ja ilojuhlaan. Kolmasosa vertauksesta kertoo veljestä, joka on koko ajan ollut Isänsä luona ja palvellut häntä uskollisesti. Veljessä heräsi kateus: tuhlaajapoikaveljelle ei vain anneta anteeksi, vaan hänelle järjestetään vielä juhlat sen vuoksi, että hän palasi kotiin.

Isä sanoo katkeralle veljelle: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.” Mieleen tulee, että Raamatussa Jumala ilmoittaa tuon meille monessa kohtaa. Kristuksen omina kuulumme samaan perheeseen Hänen kanssaan, ja olemme taivaallisen Isämme perillisiä.

Roomalaiskirje kertoo asian näin: ’Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa.’  (Room.8:16-17)

Ja Efesolaiskirje näillä sanoilla: ’Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt – hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaan.’ (Ef.1:1)

Kaikki se hyvä, jota taivaallinen Isämme haluaa meille, on koko ajan saatavillamme. Mutta miten surullista, jos elämme elämäämme olematta tietoisia siitä. Että Hän vain odottaa, että tulisimme takaisin Hänen luokseen, Hänen yhteyteensä, jossa Hän voi meitä siunata. Hän rakastaa meitä jokaista niin suunnattoman paljon ja odottaa vain, että saisi mahdollisuuden osoittaa meille Rakkauttaan. Kuten Jeesuksen vertauksen tuhlaajapojalle.

☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️

Tuhlaajatytön paluu – Kerroin aiemmin, miten Jumala kutsui erästä omilla poluillaan harhailevaa new age- etsijää, entistä antroposofia, tuolloin meditaatio- ja joogaohjaajaa, energiahoitajaa ja new age-kurssien pitäjää. – Varmaan olin niin jääräpää, että tarvitsin erityisen vahvoja keinoja  löytääkseni oikealle tielle.
Tuhlaajatytön paluuksi voisi varmaan kutsua sitä, että vihdoin – Jumalan johdatuksesta – sanouduin irti erilaisista new age- vihkimyksistäni ja olen vihkiytynyt seuraamaan Vapahtajani osoittamaa tietä, Hänen avullaan, parhaan kykyni mukaan.

Jeesus kuvaa  paluuta taivaallisen Isän yhteyteen evankeliumitekstissä olevan vertauksensa kautta.  Kaikilla meillä on omanlaiset vaiheemme. Mutta Jumalalla on hyvät suunnitelmansa jokaista meitä varten. Hän odottaa ja toivoo, että palaisimme takaisin kotiin, Hänen luokseen, yhteyteen, jossa voimme tulla osalliseksi siitä hyvästä, mihin Hän meitä kutsuu.

Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten monin tavoin Jumala omassa elämässäni suunnitteli ja valmisteli kaikkea, vaihe vaiheelta, jotta löytäisin harhapoluiltani sille tielle, josta löytäisin sen, mitä tietämättäni olin vuosikausia etsinyt ja kaivannut: Hänen yhteyteensä.

Niin uskon Hänen tekevän jokaisen Häntä etsivien kohdalla. Meistä itsestämme on kiinni, käännymmekö paluumatkalle, takaisin kotiin.
Se on Jumalan ihmeellistä armoa kaikkia eksyksiin joutuneita ja harhateillä vaeltelevia lapsiaan kohtaan!

I Once Was Lost – Amazing Grace

Tämän tunnetun gospel-laulun alkuperäiset sanat olen joskus aiemmin kääntänyt suomeksi tähän blogiin. Mutta vähän muunneltuna löytyy suomalainen versio nimellä ’On armo suuri ihmeinen’.  (Ja virsi 912; Oi ihmeellistä armoa)