18.11.2021. Apua hermosärkyyn – Kun uuden ulkokuntoilulaitteen kokeilusta saatu säären hermosärky oli jatkunut 5 viikon ajan, kävin toissapäivänä poikani kehotuksesta hierojalla.
Oli asiaan perehtyvä ammattilainen: tutki jalan asennon ja liikeradat ja koputteli jalkapöytää todeten ettei ollut murtumaa. Hieroessa löysi hermokivun aiheuttajan: pakarassa sijaitsevan piriformis-lihaksen. (Kireäksi jumittunut piriformis voi kuulemma olla syy myös iskias-vaivoihin sen painaessa hermoa.)  Lihas saatiin pehmeäksi. Hermosärky hellitti. 
Hieroja näytti yksinkertaiset pakara- ja reisilihasten aktivointi- ja vahvistusliikkeet sekä venytysliikkeet.  Tuntui kuin olisi käynyt yhtaikaa lääkärissä, hierojalla ja fysioterapeutilla. 🙂

Miten autuas olo, kun hermosärky lähti. Elämä tuntuu nyt täysin toisenlaiselta. Noiden viikkojen aikana ajattelin usein myötätunnolla ihmisiä, jotka kärsivät jatkuvasta hermokivusta, joihin ei löydy helpotusta. Mistä ammentaa voimaa jaksaa säryn kanssa viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen?

Viime viikonloppuna osallistuin ’Kipu koskettaa kaikkia’ -koulutukseen (sattumoisin itselleni ajankohtainen aihe). Siinä mm. käytiin läpi eräs rentoutumiskeino: 18-vaiheinen progressiivinen rentoutumisharjoitussarja, jonka voi tehdä melkeinpä missä vain istuen, melko huomaamattomasti (vaikka bussissa).
Kun siirtää tietoisesti huomion kehon eri osiin ensin niitä jännittäen ja sitten rentouttaen, voi huomata kivun hellittävän, Varsinkin kun on toistanut harjoitussarjaa säännöllisesti 2k/pv,  pitemmän aikaa, krooniseksikin muuttunut kipu voi alkaa helpottaa, kertoi harjoitussarjaa ohjannut, vuoden 2018 fysioterapeutiksi valittu Kirsti Niskala.
Vähitellen lihasten jännittämisen voi oppia tekemään pelkästään mielessään, (Toimii yhtä hyvin kuin jos jännittäisi lihasta.)

Huomio Kaikkivaltiaaseen – Itse olen kokenut aiemmin nivelrikkopolveni kanssa, mikä vaikutus on sillä, kun siirtää huomion pois kivusta. Kun polvi on oikein kiukutellut, olen kääntänyt huomioni Jumalaan, ja alkanut ylistää Häntä. Voi kuulostaa kummalliselta, mutta se on toiminut: kipu on hellittänyt. (Hermosärky oli kyllä huomattavasti haastavampi juttu kuin tavallinen kipu!)

Miten kiitollinen saakaan olla siitä, jos ja kun saa elää kivutta! Kun kipua ei ole, kivutonta olotilaa pitää itsestäänselvyytenä. Kuluneiden viikkojen jälkeen pidän sitä kuitenkin (taas kerran) suurena lahjana, jonka haluan muistaa lisätä kiitollisuudenaihelistaani, joka päivä. Sekä pyytää apua ja helpotusta kivuista kärsiville.  

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
    Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
    Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”  (Matt. 25:31–46)

Tämä Jeesuksen kuvaus on aina koskettanut minua syvästi. Varsinkin nuo sanat:
’Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’

Ja ’’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Leo Tolstoi on kirjoittanut aiheesta Joulukertomuksen nimeltä Missä rakkautta siellä Jumala. Se on julkaistu myös lyhennettynä sadun muotoon, jossa juoni kulkee suurin piirtein näin: 

Suutari Adjevits (Martyn Avdeits) asuu pienessä kellarihuoneessa, joka on myös hänen verstaansa. Katutasossa olevasta ikkunasta hän näkee ohikulkevien ihmisten jalat.
Eräänä kylmänä talvipäivänä lumen tuiskutessa hän pyytää kadunlakaisijan lämmittelemään ja tarjoaa tälle teetä ja puolet leipäpalastaan. Sitten kumpikin palaa työhönsä.
Adjevits pyytää sisälle myös ohikulkevan köyhän äidin ja tämän lapsen, jonka kengät ovat puhki kuluneet. Avdeits tarjoaa heille teetä, ja antaa lapselle kengät ja äidille vaimovainajansa huivin.
Hän sovittelee myös torimyyjän ja omenan nälkäänsä kähveltäneen pojan välit. 
Illalla Avdeits lukee ainoaa kirjaansa, vaimonsa Raamattua. Sitten hän huokaa: ”Kunpa joskus saisin nähdä Sinut, Herra. Silloin kaikki olisi helpompaa.”
Silloin huone täyttyy valolla ja Adjevits kuulee sanat: ”Adjevits, Minä olen ollut tänään luonasi.”  Avdejts huudahtaa: ”Milloin, Herra?” 
”Olin luonasi kun kutsuit kadunlakaisijan sisälle, ja kun annoit lapselle kengät ja äidilleen huivin, ja kun autoit torimyyjän ja pojan sovintoon. Sen mitä teit heille, olet tehnyt Minulle.”

Oi kunpa osaisimmekin huomata, milloin lähimmäisemme kaipaa apuamme. Kunpa meillä olisi silmät huomata, milloin voimme olla apuna, halua ja voimia ojentaa kätemme, tarjota käytännön apua sitä tarvitsevalle. Lohduttaa ja rohkaista hauraassa tilanteessa olevaa..
Pyyhi meistä itsekkyys ja itsekeskeisyys. Pehmitä sydämemme, niin että toisen hätä koskettaa meitä. 

Kristus, Anna meidän nähdä lähimmäisemme Sinun silmin.  Anna sydäntemme sykkiä Sinun Rakkauttasi, niin että voisimme tuoda sitä sinne, missä sitä erityisen paljon tarvitaan. Johdata meidät huomaamaan, milloin me voimme olla avuksi, ja anna meille siihen intoa ja voimaa.
Anna Valosi säteillä meihin, niin että voisimme olla toisille valona. 

Auta myös, että itse osaamme ottaa vastaan apua ja tukea, kun sitä tarvitsemme. – Joskus antaminen voi olla helpompaa kuin vastaanottaminen.
Auta ettei kukaan jäisi yksin ongelmineen, vaan saisi avun.

Kristuksen laki – Galatalaiskirjeessä kehotetaan:
’Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.’ (Gal.6:2)

Kristus, tarvitsemme tässä apuasi ja voimaasi. Kiitos Rakkaudestasi. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä, kaikissa tilanteissa. 🙂

Ubi Caritas  – Taizé

’Ubi caritas et amor, ubi caritas Deus ibi est’

Suomal. sanat: ’Missä rakkaus ja laupeus, missä rakkaus, siellä Jumala’

Muut tekstit: Ps. 143:1–10, Dan. 12:1–3 ja Ilm. 20:11–21:1.