5.11.2018. Useimmiten taidamme elää elämäämme päivästä päivään ajattelematta sen kummemmin, kuinka kauan matkamme täällä maan päällä kestää ja mitä on tämän jälkeen. Vasta vakava sairaus, onnettomuus tai jokin muu elämän vakautta järkyttävä asia laittaa pohtimaan, kuinka haurasta ja ennalta arvaamatonta elämä itse asiassa on.

Saddukeuksia kiinnosti kuulla, mitä sanottavaa Jeesuksella olisi kuolemanjälkeisestä elämästä:

Enkelien kaltaisia – Jeesuksen luo tuli sitten muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”
    Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”
    Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.  (Luuk. 20: 27-40)

Sielun matka – Tuo evankeliumiteksti laittoi minut tutkimaan vähän sitä, miten tuon ajan juutalaiset ajattelivatkaan sielun kuolemattomuudesta, tuonpuoleisesta elämästä ja ylösnousemuksesta. Mitä he otaksuivat, miten uskoivat ja tulkitsivat pyhiä kirjoituksia silloin ja nykyään.
Osoittautui, ettei juutalaisessa traditiossa on useita näkemyksiä aiheesta. Kyse on siitä, minkä suuntaukseen valitsee oman uskomusjärjestelmänsä pohjaksi, tai mihin uskonryhmään/ryhmittymään kuuluu tai identifioituu.
(Yhden suuntauksen olettamus vastasi yllättäen omaa arveluani sielun vaiheista tämän elämän jälkeen.)
Sielun matkasta voi mielestäni vain esittää erilaisia näkemyksiä. Varmuudella tiedämme vasta sitten omakohtaisen kokemuksen kautta. Merkittävää on kuitenkin, uskooko ylipäätään kuolemanjälkeiseen elämään.

Elämä kuoleman jälkeen – Evankeliumeissa mainitaan usein 2 ryhmää, fariseukset ja saddukeukset, joista edelliset uskoivat ylösnousemukseen, jälkimmäiset eivät.
Jeesus laittaa asian selväksi: ylösnousemus on. Jumala on elävien Jumala – niidenkin, jotka ovat jo menneet edeltä ja elävät nyt toisessa olomuodossa. Enkelten kaltaisina.

Tasoristeys –  Viimeviikkoisessa uutisessa käsiteltiin vuosi sitten Tammisaaren lähellä tapahtunutta Skogbyn tasoristeysonnettomuutta, joka vaati kolmen varusmiehen ja yhden kiskobussissa matkustaneen hengen.
Mieleen nousi elävästi tilanne, jossa kuukautta ennen onnettomuutta olin ylittämässä autolla tuota samaista tasoristeystä.
Rata näkyy useassa kohdassa Hangontielle, mutten ollut koskaan nähnyt junaa noilla raiteilla. Huolettomasti olin monesti ylittänyt tuon puomittoman tasoristeyksen, vilkaisematta olisiko juna tulossa.

Tuolla kertaa olin juuri kääntynyt Hangontieltä pikkutielle, kun – juuri ennen tasoristeystä – istuinten edessä telineessä ollut vesipullo putosi jalkatilaan (koskemattani, ilman jarrutusta, kuoppaa tai mitään muutakaan ’tuntuvaa’ syytä). Jottei pullo joutuisi jarru- tai kaasupolkimen alle ja koska hiljaisella pikkutiellä ei näkynyt muuta  liikennettä, jarrutin sen verran että sain kuroteltua vesipullon käsiini.
Juuri kun olin saanut siitä otteen, kuulin nopean, voimakkaan suhahduksen – juna kiisi täyttä vauhtia ohitseni! Olin pysähtynyt vain parin metrin päähän tasoristeyksestä.

Sydän jyskytti hillittömästi. Kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin jatkamaan matkaa. Ylitin varovasti – katsoen moneen kertaan kumpaankin suuntaan – tasoristeyksen.
Jollen olisi pysähtynyt poimimaan vesipulloa autonlattialta, en olisi enää näissä maisemissa. Jonkun mielestä sattumaa, että pullo putosi juuri ennen tasoristeystä. Minä koin asian toisin. Kiitin varjeluksesta.

Kerrottuani läheisilleni (jotka myös ovat ylittäneet monesti tuon tasoristeyksen loma-aikana) tapahtuneesta en enää ajatellut asiaa. Mutta onnettomuus nostatti uudelleen mieleen tuon läheltä piti -kokemuksen. Ja myös kysymyksiä; sellaisia, jotka niin usein jäävät vastausta vaille.  

Miksi? – Onnettomuustutkintakeskus totesi Skogbyn tasoristeyksen vaarallisimmaksi tutkimakseen tasoristeykseksi. Mutta sittenkin – miksi nuo 3 nuorta varusmiestä…? Enkö minä, elämää jo näinkin kauan nähnyt, olisi ennemmin joutanut?
Kolmen pojan äitinä tuo onnettomuus tuli lähelle myös silläkin tavoin: kuinka usein olinkaan huolissani ja pyytelin heille varjelusta, kun he aikoinaan suorittivat asepalvelustaan.

Mutta nuo maastokuorma-autossa olleet nuorukaiset… koko elämä edessä…. ja silmänräpäyksessä se oli päättynyt. Entä ne toiset maastokuorma-autossa ja junassa olleet, jotka selvisivät hengissä? Miten tuo järkyttävä onnettomuus mahtoi muuttaa heidän elämäänsä ja ajatuksiaan elämän kulusta?

Mistä voimia jaksaa? Olen aina ajatellut, että pahinta mitä voisi tapahtua on oman lapsen kuolema. Kun luen uutisen lapsen tai nuoren kuolemasta, mietin hänen läheisiään. Miten he jaksavat? Mistä he ammentavat voimansa jatkaa eteenpäin? 

Ylösnousseen lupaus – Yksi ihana ja lohdullinen raamatunkohta on mielestäni se, kun opetuslapset nousevat Galileaan vuorelle ja kohtaavat Ylösnousseen, joka lupaa heille:
”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)

Rakkauden käsissä – Kuinka usein onkaan tyydyttävä siihen, ettei saa miksi -kysymyksiinsä vastauksia. Uskon kuitenkin, että kaikella on tarkoituksensa. Ja että on olemassa Eräs, jonka käsissä elämämme – niin tämä kuin tuleva – on. Elämämme on Rakkauden käsissä. Sillä Hän on Rakkaus.  

Rakkauden valtakunnassa – Mitä jos toiseen maailmaan/ulottuvuuteen/elämään lähteneet/siirtyneet omaisemme ilmestyisivät meille unessa, ja saisimme kuulla, että se kirkkaus, rakkaus ja rauha, jota he nyt saavat kokea, on jotain sellaista, mitä ei voi verrata mihinkään maan päällä koettavaan? Ja että he toivoisivat, että heidän omaisensa voisivat kaipuusta huolimatta iloita siitä, että he ovat nyt siellä, missä kaikki on hyvää ja kaunista?

Rajalla – Lukuisat henkilöt, joilla kliinisesti kuolleina ollessaan on ollut kuolemanrajakokemus, ovat kertoneet jälkeenpäin, etteivät he olisi halunneet palata takaisin. Siellä, missä he hengessään/sielussaan kävivät, oli niin kaunista, valoisaa, rauhan ja rakkauden täyteistä. Useat kertovat, kuinka he kohtasivat hohtavan valo-olennon, Jeesuksen tai enkelin, joka sanoi, ettei ollut vielä heidän aikansa, ja kehottivat heitä palaamaan takaisin ruumiiseensa.
Vastentahtoisesti he ovat palanneet, ja lääkärit ovat hämmästyksekseen todenneet, että vaikka elvytys oli jo lopetettu ja todettu henkilö kuolleeksi, tämä onkin herännyt henkiin. Rajakokemuksen aikana tai sen jälkeen henkilö on usein ymmärtänyt syyn sille, miksi hänen oli tultava takaisin. Hän on sopeutunut tilanteeseen ja jatkanut elämäänsä ja hänelle suunniteltua tehtäväänsä täällä maan päällä. 

Jumalalle kaikki ovat eläviä – Vaikka suru ja kaipuu olisi pohjattoman lohduton, kun läheinen siirtyy pois tästä ajasta, ajattelen, että on suuri merkitys sillä, millainen käsitys surevalla ja kaipaavalla on siitä, mitä kuolemassa tapahtuu: jatkaako sielu olemassaoloaan toisilla tasoilla/toisessa ulottuvuudessa/maailmassa vaiko ei.
Ehkä siksikin Jeesus halusi tehdä asian selväksi saddukeuksille ja meille toteamalla: ”Jumalalle kaikki ovat eläviä.” 

Spirit of the Living God – Vertical Worship

”Elävän Jumalan Henki
haluamme kuulla vain Sinun äänesi
riipumme kiinni jokaisessa sanassasi
haluamme kuulla Sinua yhä enemmän
sillä kun Sinä puhut, liikut ja teet
sitä mitä vain Sinä pystyt tekemään
se muuttaa meitä
muuttaa sitä, mitä näemme ja mitä etsimme
kun tulet huoneeseen
kun teet sitä mihin vain Sinä pystyt
me muutumme, ja se, mitä näemme ja etsimme
Sinä muutat kaiken
nojaamme kaikkeen siihen, mitä Sinä olet
kaikki muu saa odottaa
elävän Jumalan Henki, tule ja hengitä sydämiimme
toteuta tahtosi
kun Sinä liikut, Sinä poistat kaiken pelkomme
Sinun liikkeesi saa meidät liikuttumaan
kun laskeudut keskuuteemme
me lankeamme polvillemme, jalkojesi juureen”

Muut tekstit: Ps. 126, Saarn. 12: (1-5) 6-7 ja 2. Tim. 4: 6-8.