23.11.2024. Lumen valo – Oi miten kaikki muuttui keskiviikkona, kun lumi satoi maahan! Sen mukanaan tuoma valo tuntuu niin hyvältä. Hauvelinikin on aivan innoissaan: hyppii ja loikkii lumihangella. Iltalenkitkin tuntuvat mukavammilta, kun tie on valoisa. Lumen valo pyyhkäisi pois marraskuun pimeyden. Ja aurinkokin kurkisteli pilvipeitteen takaa. 🙂
**********************
Kristuksen kuninkuus – Kirkkovuosikalenteri kuvaa huomispyhän aihetta mm. näin:
’Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt. 25:31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa – kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti.’
Alla oleva kuva on Tapiolan Pyhittäjä Herman Alaskalaisen ortodoksikirkon seinämaalauksesta:
Khristos Pantokrator – maailmankaikkeuden valtias
Kristus Kaikkivaltias
Opeta tie jota kulkea – Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni, hän polkee elämäni jalkoihinsa, hän suistaa minut pimeyteen, kauan sitten kuolleitten joukkoon. Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian, kauan en enää jaksa! Älä kätke minulta kasvojasi, muutoin olen haudan partaalla. Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.
Ps. 143:1–10
Enkeliruhtinas Mikael – Lopun hetkellä astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.
Dan. 12:1–3
***********************
Uusi taivas ja maa – Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.
Ilm. 20:11–21:1
Kirkkauden valtaistuin – Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Matt. 25:31–46
Tätä tuttua evankeliumitekstiä edeltää Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen vertaus talenteista: miten kukin palvelija oli hoitanut hänelle uskotut talenttinsa; oliko peläten laittanut ne piiloon, vai hyödyntänyt niitä.
Luojamme on antanut meille kaikille erilaisia lahjoja, kykyjä ja ominaisuuksia. Ne on annettu, jotta voisimme palvella, ilahduttaa, rohkaista ja auttaa toisiamme.
Jeesus antoi meille omalla elämällään esimerkin. ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan”, hän sanoi.
Kristus toivoo, että huomaisimme ja huomioisimme ne, jotka tarvitsevat huomiota, kuuntelevia korvia, lohduttavia tai rohkaisevia sanoja tai auttavia käsiä.
Tärkeimpiä ominaisuuksiamme ovat myötätunto ja välittäminen, jotka johtavat hyviin tekoihin.
Mikäli tarvitsevia ei ole lähipiirissä, voi vapaaehtoiseksi ryhtymällä löytää sellaisia, joille aito välittäminen, yhdessä vietetty aika tai hetki tai ojennettu, auttava käsi saattavat olla erittäin merkityksellistä.
Yksinäisiä on enemmän kuin niitä, jotka heitä kävisivät tapaamassa. Tämä ehkä vielä korostuu joulun aikaan. Se tekeekin tuon evankeliumitekstin erityisen ajankohtaiseksi juuri tähän aikaan vuodesta, adventinajan kynnyksellä.
The Servant Song – Palvelijan laulu (sanat: Richard Gillard)
’Suotko minun olla palvelijasi, olla Kristuksena sinulle;
rukoile minulle sitä armoa, että osaisin antaa myös sinun palvella minua.
Olemme kaikki pyhiinvaeltajia matkalla, tiellä kulkijoita
olemme täällä auttamassa toisiamme, kulkemaan matkan ja kantamassa toistemme taakkoja
Pitelen Kristus-valoa sinulle pelkosi pimeässä yössä
ojennan sinulle käteni, puhun sinulle siitä rauhasta, jota kaipaat kuulla
Itken kun sinä itket, kun naurat, nauran kanssasi.
Jaan ilosi ja surusi aina siihen saakka, kunnes tämä matka on kuljettu.
Kun me laulamme Jumalalle taivaassa löydämme syvän harmonian
joka kumpuaa siitä kaikesta, minkä olemme tunteneet yhdessä:
Kristuksen rakkaudesta ja kärsimyksestä’