Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2022

Kirkastettu Kristus

31.7.2022. Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheesta:
’Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.’

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa!
Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas. Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11

Tämän psalmin kirjoittaja kuvaa Taivaan ja Maan Kuningasta tavalla, joka saa ajattelemaan, mahtoiko hänellä olla omakohtaista kokemusta Jumalan voimallisesta läsnäolosta ja vaikutuksesta. ”Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä.” Kun Hän ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan, fysiikan lait tuntuvat järkkyvän.

Taivaan ja maan Hallitsija voi ilmentää itseään ja läsnäoloaan niin monin eri tavoin: hiljaisena kuiskauksena, lempeänä läsnäolona, syvänä rauhana taikka valtavana voimana, jollaisena yllä oleva psalmi kuvaa Jumalan kirkkautta.

Siunausten sateita – Let it Rain on Michael W Smithin laulu, jossa pyydetään taivaan porttien aukeavan, niin että siunausten sateet laskeutuisivat yllemme. Tuo oli yksi niistä ylistyslauluista joita kuulin 2000-luvun alussa. Ensireaktioni ylistyslauluihin oli kummeksuva. Mutta toisella kerralla päätin antaa laulujen sanojen ja melodian temmata mukaansa. Huomasin, kuinka ne saivat minussa aikaan tietynlaisen muutoksen. Ne johdattivat pyhään ilmapiiriin.

Yllä olevaa psalmikohtaa Michael W Smith siteeraa Let it Rain-laulun keskellä eläytyen tekstiin tavalla, jollaiseksi voisi kuvitella psalmin kirjoittajan kokeneen Jumalan voimavaikutuksen. ’Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.’

Michael W Smith – Let it Rain

;,: Avaa taivaan tulvaportit, anna sateiden tulla ;,;
Herra hallitsee, maa iloitkoon
riemuitkoon kaukaiset rannat
pilvet ja pimeys ympäröivät Hänet
vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus ovat Hänen valtaistuimensa perustus
tuli kulkee Hänen edellään ja kuluttaa viholliset Hänen ympäriltään
Hänen salamansa valaisevat maailman
maa näkee sen ja vavahtaa
vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä
koko maailman Herran edessä
Taivaat julistavat Hänen vanhurskauttaan
ja kaikki kansat tulevat näkemään Hänen kunniansa
Tahdomme nähdä Sinun kirkkautesi, Jumala

Millä tavoin tahtoisin Jumalan ilmaantuvan elämäni tilanteisiin? Annanko Kaikkitietävälle tilan ja mahdollisuuden yllättää minut juuri sillä tavoin kuin Hän kulloinkin parhaaksi näkee? Uskallanko olla avoin, vai toimivatko omat rajoittavat ajatukseni, odotukseni, toiveeni tai mieltymykseni portinsulkijoina? Osaanko olla herkästi kuulolla, annanko Hänelle tilan ja mahdollisuuden yllättää, silloin kun vähiten osaan odottaa?

Maailman hallitsija, tule hiljaisuudessa, tule vetten pauhussa, tule sateessa, tuulen huminassa,,, tule sillä tavoin kuin haluat. Sinä näet meidät, Sinä tiedät mitä me tarvitsemme.
Anna epäluulon, ennakkoluulon, vastustuksen ja pelon vuorten sulaa kuin vaha edessäsi.
Niin että voimme kohdata Sinut, avoimin ja puhtain sydämin.

Mooses kohtasi Kaikkivaltiaan tulessa, palavassa pensaassa paimentaessa lampaita. Oli sinä Mooseksella ihmettelemistä. Mutta Herran pyhyys oli niin vahvasti läsnä, ettei se jättänyt Moosekselle tilaa epäilylle.

Jumalan suunnitelma Mooseksen elämälle oli alun pitäen ihmeellinen.
Koska Mooseksen äiti pelkäsi faaraon käskyä surmata heprealaisten kansaan kuuluvat poikalapset, hän laski pienen vauvansa kaislakorissa Niiliin, toivoen tämän pelastuvan tällä tavoin. Faraon tytär löysi Mooses-vauvan kaislikosta, vei pienokaisen faaraon hoviin ja kasvatti hänet siellä.

Aikuisena Mooses surmasi kiivastuksissaan maamiehensä kiusaajan. Asian tultua ilmi Mooses pakeni peloissaan erämaahan. Mutta Jumala ei antanut tämän estää suunnitelmaa ja tehtävää, jonka Hän oli laatinut tämän elämälle. Siellä, erämaassa. Jumala ilmestyi Moosekselle palavan pensaan muodossa ja kutsui tämän johtamaan Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta.

Pyhän vuoren juurella – Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. 2. Moos. 3:1–6

”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” – Mooses ihmetteli, miksi pensas ei pala poroksi ja meni lähemmäs katsomaan. Mutta Herra halusi muuttaa hänen uteliaan asenteensa Hänen pyhyyttään ja kunnioittavaksi. Kun Moosekselle selvisi, kenen edessä hän oli, hän pelästyi ja peitti kasvonsa. (Ehkä myös siksi, että Herran läsnäolon kirkkaus oli niin häikäisevä, etteivät hänen silmänsä kestäneet sitä katsella.)

Myöhemmin, kun Mooses oli tuonut israelilaiset Egyptistä erämaahan ja kiivennyt pyhälle vuorelle puhumaan Herran kanssa, hänen kasvonsa loistivat niin että hän peitti kasvonsa liinalla palatessaan takaisin alas vuorelta israelilaisten luo.

Kirkkaudella kutsutut – Pietari kirjoittaa 2. kirjeessään, että hänet ja kumppaninsa oli kutsuttu Herran kirkkaudella ja voimalla: ’Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan.’ (2.Piet.1:3)
Pietari, Jaakob ja Johannes saivat olla mukana, kun Jeesus nousi pyhälle vuorelle. He saivat omin silmin nähdä, kuinka Jumalan Poika muuttui hohtavan kirkkaaksi vaatteitaan myöten, ja omin korvin kuulla, kuinka Isä puhui voimalliset sanansa.

Ylhäisimmän kirkkauden ääni – Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. 2. Piet. 1:16–18

Ääni loistavasta pilvestä –
Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.”
Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. Matt. 17:1–8

Korkealle vuorelle – Jeesus tunsi tai tiesi, että hänen tuli nousta vuorelle, pois ihmisten ilmoilta. Ehkä hän kaipasi yksinäisyyttä voidakseen olla rauhassa Isänsä kanssa, viettää aikaa Hänen kanssaan, rukoilla, kuunnella Häntä. Tai ehkä Isä oli pyytänyt häntä nousemaan vuorelle, sillä jotain erityistä oli määrä tapahtua siellä.
Jeesuksen 3 läheisintä opetuslasta saivat tulla mukaan. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä siellä tapahtuisi.

Kasvot kuin aurinko ja vaatteet kuin valo – Tuo muutos, joka Jeesuksessa tapahtui, oli jo sinänsä häikäisevä ja ihmeellinen. Mutta kun paikalle ilmaantuivat israelilaisten suuresti kunnioittamat profeetat Mooses ja Elia, Pietari häkeltyi siinä määrin, että koki tarpeelliseksi tehdä jotain. Tämä oli jotain niin erityistä ja ainutlaatuista ja pyhää, että tämä piti saada jollain lailla ankkuroitua.

Mooses ja Elia – Se että Pietari ehdotti majojen rakentamista Moosekselle ja Elialle, viittaa siihen, etteivät nämä ilmestyneet heille jonkinlaisina utuisina, leijuvina henkiolentoina, vaan tunnistettavissa olevina ihmishahmoina. Elian vaatetus saattoi olla samanlainen kuin miksi VT sen kuvaa. Mutta miten Pietari tunnisti Mooseksen? Pyhä Henki varmaan ilmaisi sen hänelle.

Tämä kaikki oli niin käsittämätöntä jo tuolloin (saati sitten meidän tieteellisenä aikakautenamme),että Pietari katsoi aiheelliseksi korostaa kirjeessään, että he olivat ’omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa.’

Kirkkaasta pilvestä kuuluivat sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Tuo ääni oli niin voimakas, että opetuslapset heittäytyivät kasvoiilleen pelosta.
Ei jäänyt tilaa epäilykselle tai asian kyseenalaistamiselle. Tuo kokemus muutti opetuslasten elämän pysyvästi. Se sai heidät vakuuttumaan siitä, että heidän Opettajansa todella oli J

Taivaallinen Isämme haluaa sanoa nuo sanat myös meistä, lapsistaan: ”Sinä olet minun poikani / tyttäreni, johon Minä olen mieltynyt.”
Hän ei kuitenkaan kuuluta sitä kovalla äänellä kirkkaana hohtavan pilven keskeltä sellaisella voimalla, että kaatuisimme maahan. Hän kuiskaa sen sydämeemme. Ehkä sellaisella hetkellä, jolloin juuri eniten sitä kaipaamme.

Hän on kanssamme, elämässämme, koko ajan (eikä vain silloin kun kiipeämme korkealle vuorelle ollaksemme Hänen lähellään, viettääksemme aikaa Hänen kanssaan). Kummallista on oikeastaan, kuinka helposti unohdamme sen. Miten elämämme olisikaan erilaista, jos muistaisimme sen useimmin. – Miten erilainen tämä maailma silloin olisikaan.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakkauden laki

24.7.2022. Poika, miniäkandi ja alle vuoden ikäinen hauvelinsa (samaa rotua mutta erilaisen luonteen omaava kuin omani) olivat tänään kylässä. Pihalla hauvoilla oli iloiset, vauhdikkaat leikit. Koska sateli välillä, olimme kuitenkin enimmäkseen sisällä. Siinä saivat hauvatoverukset taas harjoitella lelujen, namien ja huomion jakamista ja oman edun tavoittelusta luopumista.
Joka tapaamiskerralla sujuu paremmin – oppivat huomioimaan toista, ilman että tuntuisi heti siltä, että jäisi itse jostain paitsi. – Hauvojen rakkauden lakeja harjoittelevat. 🙂

Tämän pyhän aiheena on Rakkauden laki. Voisi kuvitella että nyt on odotettavissa jotain tosi kaunista, miellyttävää, ylevää ja lempeää; sellaista päätä silittelevää aiheen käsittelyä. Sellaista, josta tulee hyvä mieli.
Mutta tekstit haastavatkin miettimään omaa lähimmäisenrakkaudenkykyä ja sen määrää (tai puutetta). – Onneksi meidän ei tarvitse teeskennellä olevamme yhtään sen pyhempiä tai parempia kuin olemme, sillä Jumalalle olemme yhtä rakkaita huolimatta siitä, miten hyvin tai paljon kykenemme rakastamaan lähimmäisiämme.
Hänen toiveensa on kuitenkin, että pyrkisimme kohti sellaista rakkautta, jota Jeesus tuli opettamaan ja osoittamaan niille, joita Hän kohtasi Galileassa, Juudeassa, missä liikkuikin.
Hyvää tekevää, hoitavaa ja parantavaa rakkautta.

Kirkkovuosikalenteri toteaa aiheesta, että Kristus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja käskyt, ei kumoamaan niitä. Ja että sen vuoksi myös meidän kristittyjen tulee noudattaa rakkauden lakia. Tähän pyrkiessään meidän tulee olla valmiita luopumaan jopa omista oikeuksistamme lähimmäisiemme hyväksi sekä osoittamaan rakkautta myös vihamiehiämme kohtaan.

Siinäpä haastetta. Varsinkin tuossa viimeisessä kohdassa, joka kehottaa osoittamaan rakkautta pahantekijälleen. Ensimmäisenä tulee itselleni mieleen: miten ihmeessä ukrainalaiset pystyisivät osoittamaan rakkautta maahansa häikäilemättömästi hyökänneitä ja julmasti ja raa’asti toimineita veljeskansalaisiaan kohtaan?

Tuli mieleen rikas nuorimies, joka kysyi Jeesukselta, miten voi saavuttaa ikuisen elämän. Jeesuksen vastaus oli, että tämän tuli luopua omaisuudestaan ja jakaa se köyhille, ja seurata sitten häntä. Kun nuorukainen huomasi, ettei pystyisi siihen, hän lähti surullisena pois.
Kun Jeesus totesi opetuslapsille, että Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä, he pohtivat keskenään, kuka sitten voi pelastua. Silloin Jeesus sanoi:
”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark.10:17.27)

Ehkäpä tässä lähimmäisen, jopa vihollisen rakastamisen haasteellisuudessakin on kyse siitä, että annamme Jumalan vaikuttaa meissä. Annamme Hänen Rakkautensa muuttaa meitä. Se mihin me emme pysty, siinä Hän voi auttaa meitä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Voimani ja kilpeni
Herra, sinua minä huudan, sinä olet minun kallioni.
Älä ole vaiti, kun puhun sinulle!
Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.
Kuule minun rukoukseni, kun huudan sinua avuksi
ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti.
Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni.
Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.
Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa omiasi, kaitse ja kanna heitä nyt ja aina.
Ps. 28:1–2, 6–9

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakasta lähimmästäsi niin kuin itseäsi
– Herra sanoi Moosekselle:
    ”Sano Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
    Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä. Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää kääntykö seuraamaan epäjumalia älkääkä valako itsellenne jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
    Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
    Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä pidä päivätyöläisen palkkaa itselläsi yli yön. Älä pilaile kuuron kustannuksella äläkä pane estettä sokean tielle, vaan pelkää ja kunnioita Jumalaasi. Minä olen Herra.
    Älkää oikeutta jakaessanne tehkö vääryyttä. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi, mutta älä myöskään suosi mahtavaa, vaan ole lähimmäisesi tuomarina oikeudenmukainen. Älä kulje panettelemassa heimolaisiasi, älä saata lähimmäistäsi syytöksilläsi hengenvaaraan. Minä olen Herra.
    Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään. Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.” 3. Moos. 19:1–4, 11–18

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauhassa kaikkien kanssa
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. Edelleen sanotaan: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.” Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä. Room. 12:16–21

Voita paha hyvällä – siinäpä jatkuva haaste meille jokaiselle. Onneksi saamme harjoitella sitä jatkuvasti, erilaisissa elämäntilanteissa ja kohtaamisissa.
”…pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.”
Miten kauniita kehotuksia, ei vain roomalaisille osoitettuina, vaan meille kaikille. Miten tämä maailmamme olisikaan toisenlainen, jos pystyisimme niitä noudattamaan, niin omassa henkilökohtaisessa elämässämme kuin globaalilla tasolla.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Tarjoa sovintoa –
Jeesus sanoi:
    ”Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
    Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.
    Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.
    Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.
    Teille on opetettu tämä käsky: ’Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.” Matt. 5:20–30

Aikamoisen vahvoja sanoja Jeesukselta, Varsinkin viimeiset lauseet. Varsinkin jos ne ottaa kirjaimellisesti. Ja helpostihan sitä ensin ajattelee noita viettelevää silmää ja kättä koskevia neuvoja. Ensimmäistä kertaa huomioni kiinnittyi kuitenkin siihen, miten Jeesus puhui ruumiista, ei sielusta. Miten huonosti ruumiin käy, jollei tee tietoisesti selvää pesäeroa houkutukseen, vaan antaa sille myöden. Ihmiselämään kuuluu se, että opettelemme saamaan halumme ja himomme hallintaan, niin etteivät ne pääse hallitsemaan meitä.

Eräs konkreettinen osoitus itselleni tästä oli, kun joitakin vuosia sitten päätin tehdä täydellisen sokerilakon: ei enää makeaa suklaata eikä jäätelöä (joihin olin ollut ajoittain enemmän ja vähemmän addiktoitunut).
Miten kävikään? Parin viikon kuluttua kehoni ei enää kaivannut lainkaan makeaa!
Ei siis ollut mieleni tai sieluni joka halusi suklaata, vaan keho sitä kaipasi. Mitä enemmän olin ruokkinut ruumistani makealla, sitä enemmän se sitä kaipasi. Leikattuani suklaan ja jäätelön pois silmistäni ja käteni ulottuvilta, makeanhimo katosi. Olin aika yllättynyt, miten nopeasti haitallisista mieliteoista voi päästä eroon.
(Nykyään herkuttelen 80 % tummalla suklaalla, joka ei maistu lainkaan makealta, ja ’jäätelöni’ teen turkkilaisesta jogurtista, johon laitan marjoja, pähkinöitä tai sokeritonta kaakaojauhetta. Keksiä ja jäätelöä voin ostaa vieraille, tai syödä vieraisilla, ja palata taas sitten ’ruotuun’)

Vaikka sokerinhimo ei olekaan himoista tuhoisimpia, voi sekin johtaa melkoisen epätoivottuihin tuloksiin verensokerin kohotessa liian korkealle. Minulla ei sellaista tilannetta vielä ole ollut, mutta yllätyksekseni paha kolesteroli (LDL) arvo oli kohonnut liikaa. Sain 3 kk armonaikaa leikata ruoka-aineista pois tyydyttynyttä eli kovaa rasvaa. Ihana, huolehtiva lääkärini ’uhkasi’ lääkityksellä, jolleivat arvot ole laskeneet syksyyn mennessä. Sanoi, että kokeillaan nyt ensin 3 kk ruokavalion muutoksella.
Nyt teen viilin ja jogurtin rasvattomasta maidosta ja syön rasvatonta raejuustoa (haperoluideni vahvistamiseksi). Ja koska kuulemma painoa voisi olla enemmänkin, koetan syödä vähän enemmän hyviä hiilareita.

Eri elämänvaiheissa ja tilanteissa tulee eteen enemmän tai vähemmän harmillisia seurauksia tuottavia juttuja, joita vaan kannattaa ’leikata irti’ mielestä tai kehosta. Mikä se juttu milloinkin onkaan (mieliteko, halu, himo, riippuvuus, tai jokin muu juttu, joka johtaa johonkin ikävään lopputulokseen), kannattaa siitä pyrkiä eroon. Ja kun sen on onnistunut ns. leikkaamaan pois elämästään, voi hyvinkin todeta myönteisiä seurauksia niin kehon kuin mielen tasolla.

Jeesus puhuu yllä olevassa evankeliumikohdassa myös sanomisiemme merkityksestä. Sillä vaan on merkitystä, miten me puhumme toisillemme. Ilkeät sanat, toisen nimittely ja haukkuminen ovat yhtä huono ja epätoivottu juttu kuin vihanpito ja anteeksiantamattomuus.
Ilkeät puheet taitavat kuitenkin olla helpommin kitkettävissä kuin anteeksiantamattomuus.

Mitä tehdä, jos ei vaan millään pysty antamaan anteeksi, ja jos sovinnonteko tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta? Onneksi meillä on Auttaja. Voimme pyytää avuksi Häntä, joka sitä ehdottaa ja toivoo.

Vapahtajamme voi auttaa meitä anteeksiantamisessa silloin kun se tuntuu itselle vaikealta. Hän voi vapauttaa meidät kaunasta, vihasta ja katkeruudesta. ”Tarjoa sovintoa”, Hän kehottaa.
Kristus voi myös auttaa meitä antamaan itsellemme anteeksi, jos ja kun liian herkästi tai tarpeettomasti syyllistämme itseämme.

Kristus voi muuttaa meitä, niin ettemme enää haluakaan puhua ilkeästi ja halventavasti toisille tai toisista. Kun annamme Hänen Henkensä vaikuttaa meissä, jotain meissä muuttuu. Kun annamme Hänen Valonsa valaista sielumme ja Hänen Rakkautensa täyttää sydämemme, me muutumme. Muutumme enemmän Hänen kaltaisekseen. Omat huonot taipumuksemme heikkenevät, Hänen ominaisuutensa vahvistuvat meissä. Se on minusta kyllä tavoittelemisen arvoinen asia. 🙂

Rakkauden Kuningas, auta meitä olemaan rakastavaisempia toisiamme kohtaan. Tarvitsemme Sinun apuasi, Sinun Rakkauttasi, jotta voimme kasvaa kohti kaltaisuuttasi. Jotta oppisimme rakastamaan ja antamaan anteeksi kuten Sinä. Herra, armahda meitä. Auta Kristus meitä avaamaan sydämemme Sinun parantavalle voimallesi. Puhdista mielemme ja sydämemme, anna Rakkautesi virrata meihin, sydämeemme ja koko olemukseemme.
Niin että saisimme elää taivaan valtakunnan ilmapiirissä jo täällä maan päällä. Rakkauden ilmapiirissä.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla kiovalaisen kamarikuoron esittämänä kaunis, keskiajalta peräisin oleva ukrainalainen koraalilaulu Kyrie Eleison (Herra armahda).

Kyrie Eleison – Kiovan kamarikuoro

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herran palveluksessa

16.7.2022. Sateet tulivat: luonto, pensaat ja muut kasvit saavat juodakseen, ilma raikastui.
Tuli uutta puhtia miettiä, mihin ryhtyä seuraavaksi. Tekemättömiä hommiahan aina riittää, mutta mikä kutsuu nyt vahvimmin?

Tämän pyhän aiheena ovat apostolit, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta ja hänen viitoittamaa tietään. Kalastajat ja toiset opetuslapset, jotka Jeesus pyysi mukaansa, ja Paavali, jonka ylösnoussut Kristus kutsui levittämään hyvää sanomaa – kaikille heille Kristuksesta ja Hänen tiestään tuli heidän elämänsä johtotähti, jota he vastoinkäymisistä huolimatta seurasivat elämänsä loppuun saakka.

’Never stop dreaming’ (Älä koskaan lakkaa unelmoimasta) -niminen dokumentti kertoo juutalaisesta poliitikosta Shimon Peresistä (1923-2016). Myös hän seurasi omaa johtotähteään lannistumatta ja pettymyksistä välittämättä, elämänsä loppuun asti.
(Poliitikot eivät koskaan ole kiinnostaneet minua, mutta dokumentin nimi sai minut katsomaan sen: unelmoiva poliitikko.
Eräs toinen tunnettu henkilö, Martin Luther King, toisti kuulussa puheessaan yhä uudelleen:
”I have a dream.” Martin Luther King unelmoi mustan ja valkoisen väestön tasa-arvosta ja rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. – Mistä Shimon Peres mahtoi unelmoida?

Yhteinen unelma – Shimon syntyi pienessä kylässä, joka silloin kuului Puolalle (nykyisin Valko-Venäjälle). Hänen isoisänsä oli rabbi, joka alkoi opettaa Shimonille pyhiä kirjoituksia tämän ollessa 4- vuotias. Shimon omaksui yhteisönsä yhteisen unelman päästä joskus Siioniin, esi-isiensä maahan. Tämä toteutuikin, kun Shimonin perhe muutti juutalaisvainojen alettua Palestiinaan v. 1934.

Unelmien toteuttaja – Shimon ei ollut pelkästään unelmoija, vaan hän pyrki myös toteuttamaan unelmansa. Hänen innostava toimintansa nuorisojärjestön johtajana tuli Israelin 1. pääministerin David Ben Gurionin tietoon. Pian tämä nimitti Shimonin laivaston komentajaksi. ja myöhemmin puolustusministeriön johtavaksi kenraaliksi. Shimon kieltäytyi kuitenkin kunniasta, eikä suostunut pukeutumaan armeijan pukuun.
Hän koki jatkuvasti pettymyksiä, mutta ei tinkinyt periaatteestaan toimia reilusti ja sanansa pitäen silloinkin, kun se ei ollut hänen oman henkilökohtaisen etunsa mukaista. Hän etsi ratkaisuja, jotka palvelisivat hänen maansa ja kansansa etuja.
Hän kehitti keinoja, jotka toimisivat pelotteina vihollisten hyökkäyksiä vastaan, ja etsi rauhaa tukevia ratkaisuja ongelmiin.

Shimon Peres kävi rauhanneuvotteluja niin Jordanian kuningas Husseinin kuin palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin kanssa (josta jälkimmäisestä hänet palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla ja josta häntä myös kritisoitiin ankarasti).
Eräs haastateltava kertoi palestiinalaisten itkeneen onnesta sopimuksen solmimisen jälkeen. . He totesivat ettei heillä ole koskaan ollut mitään, ja nyt heille annettiin Gaza omaksi. (Arafat rikkoi kuitenkin rauhansopimuksen, toimitti aseita Gazaan, ja terrorijärjestö Hamas alkoi toimintansa.)

Rauhantilan etsimistä – Shimon etsi erilaisia keinoja, joilla maallisella tasolla toteuttaa se, mitä hänen maanmiehensä 2000 v. aiemmin oli luvannut.
Tosin Jeesus ei tullut tuomaan maallista rauhaa, vaan sydämenrauhaa (ei vain oman kansansa ihmisille, vaan kaikille kansoille, olipa tilanne ulkoisesti millainen tahansa):
”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani — sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa.” (Joh.14:27)

Johtotähtenä rauha – Shimon Peres kiersi vielä 90-vuotiaana maailmaa puhuen unelmastaan: rauhasta. Hänen unelmansa oli rauhanomainen rinnakkaiselo Lähi-Idässä, ja maailmassa yleensä.
Muut haastateltavat totesivat, että Shimon ei tavoitellut itselleen valtaa. vaan pyrki aina toimimaan maansa hyväksi. Ja että iästään huolimatta hän innoitti nuoria, koska hänellä oli vankka luottamus hyvään ja parempaan tulevaisuuteen.
Shimon totesi, että ainut asia jota hän elämässään katuu on, ettei hän unelmoinut enemmän. Hän sanoi toivovansa, etteivät nuoret (eivätkä vanhemmatkaan) ihmiset koskaan lakkaisi unelmoimasta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Mitä jos alkaisimmekin unelmoida – yhdessä Jumalan kanssa?
Kun viettää aikaa Hänen kanssaan, voi alkaa kuulla, mitä Hänellä on sydämellään, mitä suunnitelmia elämäämme varten.
Kun hiljennymme kuuntelemaan Häntä, meille voi selvitä, mihin Hän haluaa meitä kutsua.

Millaisia ihania asioita hiljaisuuden hetkistä voikaan syntyä.
Äiti Teresa kuvaa alla olevin sanoin, miten hiljaisuus voi johtaa palvelemiseen ja rauhaan:

Hiljaisuuden hedelmä on rukous
rukouksen hedelmä on usko
uskon hedelmä on rakkaus
rakkauden hedelmä on palveleminen
palvelemisen hedelmä on rauha. (Äiti Teresa)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa!
Sinun tekojasi ylistetään polvesta polveen, isät kertovat ihmeitäsi lapsilleen,
tuovat julki sinun kirkkautesi, loistosi ja kunniasi.
Minä mietiskelen sinun ihmetekojasi.
Miten valtavia, miten pelottavia ovatkaan sinun tekosi, kerrottakoon niistä kaikille.
Minä julistan sinun suuruuttasi. Levitköön sanoma sinun hyvyytesi runsaudesta,
kiitettäköön sinun vanhurskauttasi riemuiten. Ps. 145:3–7

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.”
Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan. 1. Moos. 12:1–4

Miten ihmeellinen luottamus oli Kaldean Urissa syntyneellä Abramilla. Kun Herra pyysi häntä lähtemään isänsä kodista Kaanaan maahan, ei hän epäröinyt. Hän lähti vaimonsa, veljensä Lootin ja palvelijoidensa kanssa matkaan.
Vaellus ei suinkaan ollut vaivaton. Kaanaan halki kuljettuaan ja asetuttuaan Beteliin maahan tuli nälänhätä, jonka vuoksi Abram lähti perheineen Egyptiin, jossa he elivät muukalaisina.

Monien vaiheiden jälkeen he saapuivat Kuninkaanlaaksoon, jonne tuli myös Salemin kuningas Melkisedek, Korkeimman Jumalan pappi, kuten Raamattu häntä nimittää.
Melkisedek siunasi Abramin sanoen: ”Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja.” (1. Moos.14:19)

Liiton solmiminen – Herra ilmestyy Abramille näyssä ja ilmoittaa lapsettoman Abramin saavan perillisen, ja että hänen jälkeläisiään tulee olemaan yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla. Hän myös lupaa tälle Kanaanin maan. .
Abramin ollessa 99-vuotias, Herra teki uuden liiton hänen kanssaan sanoen. ”Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Abraham.” ( (Nimi merkitsee = monien isää/johtajaa.)

Uskollisuutensa ja kuuliaisuutensa ansiosta Abrahamista tuli juutalaisten, kristittyjen ja muslimien kunnioitettu ja arvostettu kantaisä.

Otteet Paavalin kirjeestä roomalaisille ja Timoteukselle ovat kovin erilaiset, mutta sisältävät vaikuttavaa tekstiä kumpikin. En osannut päättää, kumman niistä tähän ottaisin, joten laitan kummatkin.

Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä.
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille. Room. 1:1–7

Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen. 1. Tim. 1:12–17

Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.
Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Luuk. 5:1–11

Syvään veteen – Opetettuaan rannalla olevaa kansaa veneestä Jeesus kehotti Pietaria soutamaan syvemmälle. Pietari koettaa vähän pistää vastaan: koko yönä ei ole tullut kalaa. Mutta hän tekee kuitenkin niin kuin Jeesus pyytää. – Kalasaalis on niin suuri, että verkot ovat revetä.

Pietari, kokenut kalastaja, ymmärsi, että oli tapahtunut jotain sellaista, mikä ei ollut mahdollista ilman taivaallista väliintuloa. Hän, joka aina koki kaiken vahvasti, tunsi säikähtäen oman syntisyytensä Jumalan Pojan edessä.
Mutta Jeesus rauhoitteli häntä. Pietarin ei tarvinnut pelätä. Tätä hän tulisi tekemään ihmisten kanssa: suuret joukot kerääntyvät kuulemaan häntä, Ja jos he uskovat kuulemaansa, se tulee muuttamaan heidän elämänsä. He nousevat, syvistä vesistäkin, valoon. He saavat kuulla, mistä löytyy todellinen rauha. Heistä tulee taivaankansalaisia.

Alleluia – Taizé Kiev

https://www.youtube.com/watch?v=zKz_VtPAhfw

Tämän Kiovan Taizé-yhteisön videon alla olevassa tekstissä on rukous erityisesti Ukrainan kansan puolesta:

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

”Rakkauden Jumala, Sinä tuot meidät yhteen. Ja me uskomme Sinun käsiisi ne, jotka elävät ahdingossa, erityisesti Ukrainan kansan. Innoita heitä löytämään rauhan ja oikeudenmukaisuuden tien.” (Veli Alois, 19.2.2014)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Armahtakaa!

9.7.2022. Voin kuvitella, miten helpottuneena luonto ottaa vastaan taivaalta laskeutuvan pehmeän kesäsateen pitkän kuivan ja helteisen jakson jälkeen. Kuinka puut, pensaat ja kasvit huokaisevat kiitollisina, ja kuinka viljelijät kokevat taivaan vihdoinkin armahtavan heidän viljelyksiään.
Ihan kunnon sadetta odottavat tyhjät sadevesitynnyritkin. Muutama sadepisara tuli tänään täällä meidän nurkilla. Mutta jostain syystä ne hartaasti odotetut sadekuurot tuntuvat kiertävän meidän kylän. Jospa ensi viikolla? 🙂

Armollista tämäkin – Korjaamolla oli todettu, että ruostevauriot ovat niin pahat, että huomioiden autoni iän ei voi muuta kuin todeta, että auto on kulkenut tiensä päähän. (Kyllähän se onkin uskollisesti palvellut, vähän vajaa 300 000 km mittarissa.)
Pari päivää sitten oli viimeinen katsastuspäivä. Pyysin Taivaan Isältä, että katsastusmies olisi kiltti eikä laittaisi autoa ajokieltoon, vaan saisin sille kuukauden armonaikaa. (Poikani oli sanonut, että aina kannattaa pyytää.)

Lähdimme lapsenlapseni kanssa katsastusasemalle. Tarkistettuaan auton ihanan sympaattinen katsastaja totesi, että ruostevauriot pitäisi korjata, laitetaan sille 2 kk lisäaikaa, jotta voin kysellä tarjouksia vielä muutamalta korjaamolta.
Armollinen päätös tuntui helpottavalta: auto sai lisäaikaa – tuplasti enemmänkin kuin olin pyytänyt! Vaikkei auto olekaan mikään välttämättömyys, iloinen ja kiitollinen olo tuli siitä, että pääsemme autovanhuksellani vielä tämän kesän retkeilemään sellaisiinkin paikkoihin, joihin julkiset kulkuvälineet eivät kulje.

Ensi pyhän aihe on kuitenkin paljon tähdellisempi kuin se, millä tavoin pääsee paikasta toiseen. Jo sen otsikko ’Armahtakaa’ viestii, että kyse ei ole mistään ihan köykäisestä asiasta.
Vaan kuin ollakaan: kun armahtamista lähti miettimään, ensimmäisenä ei suinkaan tullut mieleen oma armottomuus tai taipumus tuomitsemiseen, vaan katse suuntautui ensin jonnekin muualle: ylöspäin (”Herra, armahda hädässä olevia lapsiasi!”) sekä itään ja etelään (”Putin, armahda Ukrainaa! Vedä joukkosi takaisin, lopeta mieletön pommitus ja sota!”)

Oikeuden ja hyvyyden toteutumista – Ensi pyhän aihe kutsuu kuitenkin meitä tutkimaan omia ajatuksiamme, puheitamme ja tekemisiämme. Heijastavatko ne armahtavaisuutta, vai jotain ihan muuta?
Kirkkovuosikalenteri kirjoittaa aiheesta:
’Ihmisen asia ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista.’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi?
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska?
Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, Herra, Jumalani!
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: ”Minä voitin hänet”,
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:2–6

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

– Nämä teidän tulee pitää:
Puhukaa totta toisillenne!
Jakakaa oikeutta totuuden mukaan,
niin että rauha vallitsee keskuudessanne.
Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.
Varokaa tekemästä väärää valaa.
Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra.
Sak. 8:16–17

Valo valtameren yllä – Alkuviikosta eräs ystäväni kertoi katsoneensa TV-elokuvan, jossa oli tärkeitä eettisiä näkökulmia liittyen ihmisen valintoihin elämässä. Löysin elokuvan netistä.
Valo valtameren yllä (The Light Between Oceans) kertoo majakanvartijasta, joka ensin vastusteltuaan lopulta taipuu vaimonsa tahtoon: he tekevät valinnan, joka johtaa salailuun ja valehteluun. Syyllisyys alkaa lopulta vaivata miestä siinä määrin, että hän johdattaa asioiden kulkua niin että heidän tekonsa lopulta paljastuu.

Majakanvartija ottaa syyn niskoilleen, ja häntä odottaa kuolemantuomio. Vääryyttä kärsinyt nainen pystyy kuitenkin näkemään tilanteen kaikkien osapuolten kannalta, ja armahtaa miehen (jota luulee syylliseksi aviomiehensä kuolemaan).
Miehelleen katkera ja kostonhimoinen majakanvartijan vaimo käy myös oman sisäisen taistelunsa. Lopulta hän myöntää oman syyllisyytensä juuri ennen kuin hänen miestään ollaan kuljettamassa tuomittavaksi.

Pohdittavaa – Vaikka noin tiiviistetysti kuvattuna elokuva kuulostaa hyvin melodramaattiselta, se ei kuitenkaan ole sitä. Esikoisromaanin pohjalta tehty filmi etenee hitaasti ja rauhallisesti, viipyen maisemissa ja kasvojen ilmeissä. On kuin se haluaisi antaa tilaa latsojan omalle pohdinnalle:
Millaisia valintoja ja päätöksiä olen itse tehnyt omassa elämässäni?
Mihin ne ovat johtaneet?
Entä jos olisinkin toiminut toisin?
Olenko koettuani vääryyttä pystynyt osoittamaan armollisuutta tekijää kohtaan?
Jollen, voisiko asialle vielä tehdä jotain?

Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu:
– Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.
Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään. Room. 14:7–12

Jeesus sanoi:
    ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
    Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
    Hän puhui heille vielä vertauksin:
    ”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
    Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” Luuk. 6:36–42

Saat mitä annat – niin voisi tiivistää tuon jeesuksen opetuksen. Jeesus käytti paljon mielikuvia opetuksissaan ja vertauksissaan. Hän tiesi, miten tehokkaita ne ovat. Hyvä mielikuva voi saada ihmisen havahtumaan, pohtimaan ja oivaltamaan asioita itsestään.
Monissa sananlaskuissa toistuu jeesuksen sanoma: Esim. ’Sitä niität, mitä kylvät’. Tai ’Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.’

Miten helposti sitä tuleekaan tuomittua tai syytettyä toisia erilaisten, pienempien tai isompien asioiden vuoksi; vaikka vain hiljaa mielessään. Jeesus laittaa meidät itse kunkin miettimään omia ajatuksiamme ja puheitamme.
”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi.”

Mutta mitä tehdä, jos niitä negatiivisa, tuomitsevia tai syyllistäviä ajatuksia vaan tulee?
Mitä jos kokeilisi vaikka sellaista, että joka kerran havahtuessaan tuonkaltaiseen ajatukseen antaakin sille saman tien kyytiä ja valitsee tilalle rakentavamman?
Kun arvostelevan ja tuomitsevan ajatuksen poislähettämisestä ja korvaamisesta myönteisemmällä tekee tavan, se alkaa vähitellen toimia automaattisesti.
Porkkanaksi tai ukaasiksi voi ottaa nuo Jeesuksen sanat: ”…niin ei teitäkään…”

Anteeksianto ei aina ole ihan helppoa. Kuitenkin se jos mikä on vapauttavaa. Niin kauan kuin kantaa sydämessään anteeksiantamattomuutta ja siihen liittyviä tunteita, on niiden vanki, halusipa sitä tai ei.
Anteeksi antaessaan vapauttaa niin sen, jolle antaa anteeksi, kuin itsensä. – ”Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”

Vapauttamisen Mestari – Ja jos katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden tunteista ei vain pysty päästämään irti, ja anteeksiantaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, voi pyytää apua Vapahtajaltamme. Hän on vapauttamisen Mestari. Se oli hänen spesiaalialaansa 2000 v. sitten, kun Hän toimi Galileassa ja Juudeassa, ja on sitä edelleen.

Piikki silmässä – Jeesuksen vertaus hirrestä, joka pitää poistaa omasta silmästä ennen kuin alkaa kaivella roskaa toisen silmästä on aina hymyilyttänyt minua. Se että ei mikään pieni tikku tai risu, vaan hirsi!
Pari päivää sitten katkoessani kuivunutta, paksua ja piikikästä ruusupensaan oksaa siitä singahti piikki silmääni. Ensimmäinen ajatus oli: koettaako tuo viestittää että onko jäänyt hirsi huomaamatta? (Olin juuri miettinyt tuota hirsi silmässä-vertausta.)
Hieraisin varovasti silmää, kipu hellitti ja menin huuhtomaan silmää, mutta piikkiä ei näkynyt.

Aamulla kasvoja pestessäni käteen tuli 3 mm:n kova piikki, kivuttomasti, ihan itsestään. Ah mikä helpotus. Ja kiitollisuus. Ja armahdetuksi tulemisen tunne: Piikki lähti, vaikkei tullut mieleen mitään hirttä. 🙂 – Ja ehkei asioilla sittenkään ollut mitään yhteyttä.
Jään kuitenkin vielä ihmettelemään Jeesuksen sanavalintaa. Eikö piikki olisi ollut hirttä osuvampi? No mistä minä tiedän. Ehkä hirren alkuperäinen, arameankielinen sana oli mitä osuvin tuon maan ja ajan kulttuuriin. Tiedä vaikka liittyisi johonkin silloiseen sanontaan tai sananlaskuun.

Jeesuksen sanat ”Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan” ovat samalla tavalla sekä varoittavia että kannustavia lupauksia kuin em. sananlaskut. Näkeepä niissä sitten varoituksen tai lupauksen, kumpikin tähtää samaan: että oppisimme olemaan armollisempia toisiamme kohtaan. Niin että taivaan valtakunnan todellisuus voisi ilmentyä, tulla keskuuteemme, tulla todellisuudeksemme. Että vihanpito voisi muuttua sovinnoksi ja taistelut rauhaksi – myös henkilökohtaisessa elämässämme.

Kristus, Sinä tiedät heikkoutemme ja avuttomuutemme. Tarvitsemme Sinua, Sinun apuasi. Kiitos että saamme aina kääntyä puoleesi. Kiitos että olet kanssamme. Vapahtajamme ja Auttajamme,

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevalla videolla Slovenian Filharmoninen kuoro esittää Samuel Barberin teoksen Agnus Dei (Jumalan Karitsa).
Video on omistettu ’ Urheille ukrainalaisille veljillemme ja sisarillemme’.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Agnus Dei – Slovenian Filharmoninen kuoro

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kadonnut ja jälleen löytynyt

2.7.2022. Eräs Lontoossa syntynyt taiteilija, jonka vanhemmat ovat maahanmuuttajia, joutui lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokemaan paljon rasistista syrjintää, väkivaltaakin.
Hänen sanansa ”Transform your past in the present. Make it feel important.” (”Muunna menneisyytesi nykyisyydessä, sellaiseksi että se tuntuu tärkeältä”) jäivät soimaan mieleeni,

Vanhoja juttuja – Eteeni oli samana päivänä tullut vanhojen papereiden joukosta 2 äitini vanhaa passia, joiden leimat kertoivat, kuinka paljon hän oli matkoilla, poissa kotoa. Samasta pinosta löytyi äitini Lontoosta lähettämä postikortti, jossa hän kertoi ilahtuvansa, jos isoveljeni tekisi läksynsä ja minä (tuolloin 9v) lepäisin paljon. Ihmettelin tuota lepäämistä. Isämme oli muuttanut tuona vuonna pois kotoa. Olinkohan reagoinut siihen jotenkin niin, että terveys kärsi? Itselläni ei ole siitä mitään muistikuvaa.

Em. taitelijan kehotus muuttaa menneisyys sellaiseksi, että se tuntuu merkittävältä, tuli juuri oikeaan hetkeen. Sen sijaan että olisin juuttunut pohtimaan, mitä lapsuudessa olisin kaivannut, tuli tilalle kiitollisuus. Juuri lapsuudesta puuttuneet elementit auttoivat ujoa ja arkaa tyttöstä varttumaan itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi.

Miten vähäpätöisiltä omat lapsuuden kaipuuni tuntuvatkaan tuon lapsena kiusaamisen ja solvaamisen kohteeksi joutuneen taitelijan kokemusten rinnalla. Hänen vanhempansa olivat paenneet kotimaassaan käytyä sotaa. Ja minä huokailin vanhojen papereiden äärellä sitä, kuinka äitini oli niin paljon matkoilla..! – Tulipahan taas kerran suhteutettua omia kokemuksia johonkin toiseen, paljon isompaan tai vakavampaan.

Enemmän kuin koettuihin asioihin ensi pyhän aihe liittyy omiin asenteisiin. Toki myös toimintaan, mutta mieleen tulee Jostain lukemani tai kuulemani uskonmiehen toteamuksen, etteivät kristityjen synnit ole niinkään tekoja, vaan asenteita.

Niitäkin – asenteita siis – on mahdollista muuttaa. Ja siitä voi syntyä jotain hedelmällistä. Jos esim. havahtuu katkeriin, arvosteleviin, tuomitseviin tai muihin ei-toivottuihin asenteisiinsa ja päättää muuttaa ne rakentaviksi ja myönteisiksi, saattaa huomata että jotain alkaa muuttua, suhteessa itseen, toisiin ja yleensä elämään.
Em. taiteilijan sanoja mukaillen: kun muuttaa mennyttä nykyisyydessä, siitä voi kasvaa jotain hyvää.

Turvapaikka –
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani.
Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.”
Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä.
Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.” Ps. 32:1–2, 5–8

Miten monenlaisista elämänvaiheista ja -tilanteista me ihmiset itsemme löydämmekään.
Joskus voi – syystä tai toisesta – iskeä aivan hurja syyllisyydentunne. Silloin on lohdullista lukea tuon psalmikohdan alkuosaa.

Kuka on autuas? Se jolle on annettu anteeksi. Anteeksi saa se, joka pyytää, tunnustaa tekonsa ja katuu. Se on oikeastaan aika vähän pyydetty Herralta, joka otti syntiemme taakan kannettavakseen ja vei ne ristille. Ja pyytää meiltä vain että tulemme vilpittömin sydämin Hänen eteensä ja tunnustamme, miten (mitä/missä/milloin) olemme (tietoisesti) toimineet Hänen tahtonsa vastaisesti. Vaikka tuntuisi kovalta paikalta, palkkio on sitäkin suurempi: anteeksiannetun autuas olo.

Hädän hetkellä psalmisti kehottaa rukoilemaan Herraa, joka varjelee vaarasta, auttaa ja pelastaa. Rukoilemaan Herraa, joka turvattomuuden. ahdistuksen, pelon ja sodan keskellä on Turvapaikka, joka voi antaa sisäisen rauhan, lohdutuksen, toivon ja luottamuksen, että jotain parempaa on tulossa, vaikka nyt näyttäisi miltä tahansa.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauha lähelle ja kauas –
Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas – sanoo Herra –
ja minä parannan heidät. Jes. 57:15–19

Murheet Hänen kannettavakseen –
Te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen. 1. Piet. 5:5–11

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Enkelten ilo taivaassa –
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
    Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
    ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.
    Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:1–10

Nuo fariseukset ja lainopettajat (jotka ilmeisesti pitivät itseään varsin synnittöminä). paheksuivat sitä, että Jeesus seurusteli ja aterioi ’publikaanien ja muiden syntisten’ kanssa.
He itse kuvittelivat elävänsä moitteetonta elämää. Heille ei tullut mieleenkään, että heidän asenteessaan olisi mitään väärää. Että ylpeys ja kuvittelu olevansa muita parempi olisi mitenkään väärää Jumalan silmissä.

Miten lempeällä tavalla Jeesus ojentaakaan noita fariseuksia ja lainopettajia. Hän tekee sen kertomalla kaksi kaunista vertausta. Ehkä hän ei halunnut loukata niitä ’publikaaneja ja muita syntisiä’, jotka olivat tulleet häntä kuuntelemaan. Tai ehkä Jeesus näki, että nuo fariseukset ja lainopettajat eivät olleet ihan toivottomia tapauksia. Lempeys kun voi joskus avata yllättäen ylpeänkin sydämen ymmärtämään.

Jeesus näki ihmisten sydämeen. Hän näki, milloin joku on valmis tekemään käännöksen, luopumaan Jumalan silmissä epätoivotuista asioista ja ottamaan uuden suunnan elämässään. Hän antoi siihen mahdollisuuden. Ei tuomitsemalla, vaan viitoittamalla esimerkillään ja opetuksillaan paremman tien, jota kulkea. Sillä tiellä ulkokultaisuudella ei ole arvoa.

Kadonnutta etsimässä – Jeesuksen ensimmäisessä vertauksessa lampaankasvattajalla on 100 lammasta, joista yksi on kadoksissa, ja kasvattaja lähtee sitä etsimään. Se yksi on hänelle yhtä tärkeä kuin ne muutkin.
Toisessa vertauksessa nainen kadottaa yhden 10 hopearahoistaan. Nainen sytyttää valon lamppuun ja lakaisee tarkkaan joka nurkan. Mikä riemu kun se löytyi, Sitä juhlitaan ystävien ja naapurien kanssa.

Taivaassa iloitaan jokaisesta kadoksissa olleesta, joka löytyy. Kun ajattelen, miten kadoksissa olin aikoinaan etsiessäni monenlaisilta poluilta ’sitä jotain’ (jota en ollut vielä löytänyt, mutta jonka löytäminen tuntui sisimmässäni kaikkein tärkeimmältä asialta), tuntuu mukavalta ajatus siitä, että kun vihdoin löysin, mitä tietämättäni etsin, taivaassa iloittiin.
Niin, tai evankeliumin mukaan: kun minut löydettiin.

Kadonnut lammas löytyi – Hän jota etsin, näki tietenkin koko ajan, missä olin menossa, mutta antoi minun rauhassa etsiskellä. Siinä oli oma tarkoituksensa, kuten tulin myöhemmin ymmärtämään.
Itselläni ei tosin aavistusta siitä, että olin kadoksissa. Ei ollut lainkaan eksynyt olo: päinvastoin tunsin itseni tyytyväiseksi, onnelliseksikin niillä omilla poluillani. Paitsi että aina oli se tunne, että on jotain, jota vielä en ole löytänyt.
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että oli Joku, joka etsi vain oikeaa hetkeä, jolloin nostaa eksynyt lammas harteilleen. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Muistetaan rukouksissamme niitä miljoonia ukrainalaisia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotimaastaan, ja niitä jotka joutuvat piileksimään kellareissa suojautuakseen pommituksilta.
Kristus, ole heille Turvapaikka, jossa he voivat kokea olevansa suojassa, ja jossa he saavat kokea Sinun rauhaasi, sydämen rauhaa. olipa tilanne millainen tahansa. Auta ja varjele.
Jokainen heistä – kuten meistäkin – on Sinulle tärkeä ja rakas.

Alla olevalla videolla slovenialaisten nuorten sinfoniaorkesteri ja -kuoro esittävät ukrainalaisen kansansävelmän ’Kuutamoilta’. Esitys on omistettu ’Kaikille urheille ukrainalaisille’.

A Moonlight Night – Gimnazija Kranj. sinfoniaorkesteri ja -kuoro

’On Ilta, kirkas tähtinen kuutamoilta,
niin kuulasta – jätä ompelutyösi
tule rakkaani, vaikka työ onkin sinut uuvuttanut
vaikka vain hetkeksi lehtoon
älkää pelätkö pikku varpaat, saatte virvoitella viileässä kasteessa
rakkaani, minä kannan sinut käsivarsillani majaan
joutseneni, älä pelkää paleltuvasi, ilma on lämmin ja tyyni, taivas pilvetön
pitelen sinua sydäntäni vasten, se hehkuu hiilloksen lailla
lehto on niin suloinen kuunsäteiden valossa
voitko nähdä sen mielikuvissasi
sinä sorja ja korkea haapa, lehtesi herkästi värisevät
taivas on ääretön, siroteltu täyteen tähtiä
silloin… Jumalan ansiosta… – ihme:
läpikuultavat helmet hohtavat poppelien alla
kimaltaa laskeutunut kaste’