26.11.2019. Marraskuussa vielä jotkut kukkaset hymyilivät vienosti lakastuneiden lehtien lomasta, pakkasöistä välittämättä; voikukka tosin vähän hämmentyneenä, mietti varmaan olikohan tämä sittenkään oikea aika tulla esiin…
Ilon ja valon tuojia nämä, loppuvuoden harmauteen ja hämärään. Samoin kuin ystävien yllätyksenä tuomat kukkakimput (joille kuvat eivät todellakaan tee oikeutta, mutta laitan nyt kuitenkin tähän).

Juuri kun kaikki on pimeimmillään, syttyivät Hgin (varmaan muidenkin kaupunkien) jouluvalot, kuin lupauksena ja muistutuksena Valosta, joka on myös silloin kun itsestämme tuntuu että näemme vain pimeää ympärillämme. Valosta, joka haluaa säteillä sisimpäämme ja sisimmässämme silloinkin kun olemme silmät kiinni ja kun itse emme sitä havaitse.
Rakkauden, lohdun ja rohkaisun Lähettiläs – lähempänä kuin aavistammekaan. Joka hetki, nytkin, tahtoen sanoa: älä katso pimeään, käännä katseesi Valoon.

Adventti – Ensi pyhänä alkaa adventti (lat. adventus Domini = Herran saapuminen/tuleminen).
Voisiko Hän, jonka kunniaksi Joulua vietetään, olla meille todellisen Ilon ja Valon tuoja tulevana jouluaikana? – Eikä vain Joulun aikaan, vaan jokaisessa vuodenajassa, arjessa ja juhlassa?

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!   (Mark. 11: 1-10

Jeesus olisi kyllä voinut kävelläkin tuon matkan Öljymäeltä Jerusalemin porteille, matka ei ole niin pitkä. Sen matkan kävelevät edestakaisin lähes kaikki Jerusalemissa vierailevat kristityt turistit.
Öljymäki oli paikka, jonne Jeesus nousi monesti rukoilemaan opetuslastensa kanssa, ja eri tapahtumien muistoksi sen rinteille on rakennettu useampikin kirkko. Siellä hänet myös pidätettiin pääsiäisjuhlien aikaan.

Nyt oli kuitenkin kyse Sakarjan kirjassa olevan profetian toteuttamisesta. Siihen tarvittiin aasinvarsa, jonka selässä Messias ratsastaisi Jerusalemiin:
Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla. (Sak.9:9)

Kun Jeesus ratsasti pyhään kaupunkiin, hänen eteensä leviteltiin kankaita ja puiden, tod.näk. palmun lehviä.
Itä-Suomesta tuleva vanha tapa käydä Pääsiäisen aikaan siunaamassa kylän väki ja heidän kotieläimensä pajunoksia heiluttaen on muisto siitä, kuinka ihmiset siunasivat kaupunkiin ratsastavaa Jeesusta.
Eräänlaisena siunaamisen muotona voisi ajatella sitäkin, kun viemme kukkia kylään mennessämme: haluamme ilahduttaa niitä, joita menemme tervehtimään.

Punainen matto – mistä tuo tapa levittää kankaita (punaisia mattoja) saapuvan vieraan eteen olikaan peräisin? Piti taas tarkistaa. Antiikin ajoilta.  
Varhaisin viittaus punaiseen mattoon on kreikkal. Aiskhyloksen Agamemnon -tragediasta 458 eKr. Näytelmässä Klytaimnestra rohkaisee miestään kävelemään punaisen maton poikki sotasaavutustensa kunniaksi. Vaatimaton Agamemnon kieltäytyy aluksi, mutta kävelee lopulta kuitenkin maton poikki, tosin paljain jaloin ja ’jumalilta voiton kunniaa vieden’.

Kaksi kuvaa – Wikipedian sivulla ’Punainen matto’ on 2 kuvaa: toisessa Japanin pääministeri saapuu Yhdysvaltoihin. Toisessa, puolta isommassa, Hollywoodin Oscar-gaalan vieraat seisovat punaisella matolla (jolla kulkeminen on monille unelmien täyttymys). ’Maton levittämiseen menee 20 mieheltä kaksi päivää’, sivulla kerrotaan. Kuvassa kaari-ikkunan (vai ovenko?) kummallakin puolella ihmismittaa tuplasti suurempi kullanvärinen humanoidin näköinen Oscar-patsas.

Niin… keille me nykyaikana levitämmekään punaisia mattoja? Ketkä ovat ihailumme ja palvontamme kohteita? Keitä me juhlimme?  Engl.kielen sana celebrity (=kuuluisuus, tähti) viittaa juhlaan (celebration).

Vaikkei urheilu olekaan erityisemmin oman mielenkiintoni kohde, niin kyllä iloitsen aina kun tulee jokin isompi menestys. Kuten nyt tämä voitto, jossa Suomen jalkapallojoukkue pelasi EM-kisapaikan 1. kertaa ikinä.
Siitä, miten suureksi juhlinnan/palvonnan kohteeksi yksi pelaaja voi tulla, kertoo se(kin), kuinka jalkapallomaajoukkueen tähtipelaajan fanituotteita myytiin 2 pv:ssä yli 60 000 euron edestä. Mukeja, paitoja jne, hänen nimellään ja kuvallaan varustettuina.
Mies ei itse välitä huomiosta. Hän totesi voitosta, ettei joukkueessa ole tähtiä, vaan kaikki ovat samalla tasolla, ja tulokset tulevat yhteisen tekemisen kautta.

Tarve palvoa – Tulee mieleen, että ehkä meihin ihmisiin on laitettu jonkinlainen palvonnantarpeen koodi, joka syttyy erilaisille asioille. Jospa se olisikin Jumalan meihin suunnittelema ja istuttama tarve, jotta lopulta löytäisimme sen palvonnan kohteen, joka johdattaa meidät Hänen yhteyteensä,

”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” huudettiin aasilla ratsastavalle. ”Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!” Odotettiin ja toivottiin Daavidin kaltaista suurta kuningasta, joka kukistaisi vastustajat ja toisi voiton kotirintamalle.
Jeesuksen tehtävä ei kuitenkaan ollut maallisen voiton ja vallan saavuttaminen. Se kohdentui kyllä maan asukkaisiin, mutta se oli taivaista johdettu missio.

Jeesuksella ei ollut tarvetta olla palvonnan kohde. Hänellä oli selkeä tavoite: hän tulisi pelaamaan pelin loppuun saakka, maksoi mitä maksoi. Hän tiesi, että tulisi jopa omien silmissä näyttämään häviäjältä. Sillä ei lopulta ollut merkitystä. He kyllä ymmärtäisivät myöhemmin… ainakin osa heistä.

Jeesus tuli Jerusalemiin tietäen mikä häntä siellä odottaisi. Hän ei ajatellut kaikkea sitä pahaa, mikä häneen kohdistettaisiin. Hän ajatteli sitä, mitä me ihmiset tarvitsimme ja tarvitsemme.
Rakkaus sai hänet tulemaan tuohon kaupunkiin.  
Sama Rakkaus, joka saa Hänet, ylösnousseen Kristuksen, tulemaan meidän luoksemme. Rakkauden, lohdun ja rohkaisun Lähettiläs tahtoo sanoa meille: älä katso pimeään, käännä katseesi Valoon. Olen kanssasi.  
Hän haluaa tulla surullisten, pettyneiden, masentuneiden ja sairaiden luo. Hän haluaa auttaa, vapauttaa, valaa toivoa, parantaa; tuoda Valon elämäämme.

Hän sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

Siksi kannattaakin – yksin tai toisten kanssa yhdessä – huudahtaa, kuiskata tai huokaista: hoosianna (= auta, pelasta)! Tule luokseni, elämäni Johtotähdeksi, joka päivä, joka askeleella! 

Wait For The Lord – Taizé

”Kuuntelemaan jää Herraasi, sydäntäsi Hän ohjatkoon”

”Odota Herraa, jonka päivä on lähellä
odota Herraa, ole vahva sydämessäsi
valmistakaa tietä Herralle
tasoittakaa polut Hänelle
Herran Kirkkaus paljastetaan
koko maailma tulee näkemään Herran
iloitkaa Herrassa aina, Hän on lähellä
ilo ja riemu kaikille jotka Häntä etsivät”

Muut 1. Adventin tekstit ovat: Ps. 24: 7-10, Sak. 9: 9-10 ja 1. Piet. 1: 7-12.

*******

Ps. Luin äsken uutisista, että eilen vietettiin Suomen 1. White Monday –päivää.
Hyväkuntoisten, käytössä olleiden tuotteiden edelleen antamista, kunnostusta kaipaavien korjaamista uusiokäyttöön uuden ostamisen sijaan – joululahjoissakin.
Sellaisen antamista, josta arvelee saajan ilahtuvan tai jota arvelee hänen tarvitsevan.
Sellaisen, jonka ei vain antamisesta vaan myös saamisesta itsekin ilahtuisi. J
Hyvä vastaveto kuluttamiseen yllyttävälle Black Friday’lle (nimessäkin neg. vibat).
(https://www.whitemonday.info/)

(White Monday on alunperin Helluntain jälkeisen maanantaipäivän nimitys, Black Friday taas käsittääkseni on puhtaasti kaupallisiin tarkoituksiin keksitty päivä.)

18.11.2019. Syksyn väriloistoa voi muistella kuvia katselemalla – vaikka ovatkin vain himmeitä kopioita siitä upeasta ruskasta, josta saimme vielä kuukausi sitten nauttia.

Visiot – Samoin on alla olevien profeettojen näkyjen kuvaukset vain kalpeaa heijastusta siitä, mitä he itse asiassa kokivat. Sillä sanat ja kuvat eivät koskaan pysty kuvaamaan Jumalan kirkkautta sellaisena, kuin se todellisuudessa on. Ja elävimmissäkin visioissa ihminen pystyy kokemaan vain murto-osan siitä, millainen Jumalan kirkkaus kaiken kaikkiaan on…

Mooses pyysi Jumalalta: ”Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi”.
Jumala lupasi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi”, mutta lisäsi: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” (2.Moos.33:18-19)

Kirjailija, luontokuvaaja ja pastori Erkki Jokinen piti eilen luennon, jonka otsikkona oli Ylistys ja valitus mielen sävellajeina Psalmeissa. Heti alkuun hän totesi, että annettu aika riitti vain 2. osan käsittelyyn (ylistyspuoli jäi muutamaan jakeeseen).
Esityksensä alussa Erkki Jokinen sanoi kuitenkin jotain, mikä liittyy ensi pyhän aiheeseen (Kristus, kaikkeuden Herra). Hän totesi, että Jumalan kirkkaus on niin voimakas, että me voimme katsoa sitä vain Jeesuksen kautta.  
Luentoa värittivät hänen äärettömän kauniit luontokuvansa. En ollut ennen kuullut häntä enkä lukenut tai nähnyt hänen tuotantoaan. Olipa syvä ja koskettava esitys!

Jumala antoi Danielille, Hesekielille ja Johannekselle näkyjä omasta kirkkaudestaan. Heidän tehtäväkseen tuli kertoa siitä jälkipolville, niin että nämä ymmärtäisivät, kuinka suuri ja pyhä Jumala on.  Kaikkivaltias, joka välittää ja haluaa pitää huolta luoduistaan, auttaa ja johdattaa heitä hyviin valintoihin ja päätöksiin.

Ikiaikainen – Kun minä sitä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa.
Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta.
Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä. (Dan. 7: 9-10, 13-14)

Profeetta Daniel oli näkyjen ja unien näkijä ja hän osasi myös selittää niitä.
Yllä olevat näyt ilmestyivät öiseen aikaan. Sitä ei kerrota, tulivatko nämä ihmeelliset, taivaalliset näyt unissa vai valveilla ollessa. Mutta eipä sillä väliä. Näkipä tuollaisia näkyjä unissa tai valveilla, voin vain kuvitella, millaisen valtavan pyhyyden tunteen ne synnyttivät Danielissa; ehkä kunnioituksen sekaista pelkoakin.

Ikiaikaisessa on Danielin näyssä samaa kuin apostoli Johanneksen näyssä, jossa tämä näki ’ihmisen kaltaisen’: ’Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niin kuin valkoinen villa, niin kuin lumi, ja hänen silmänsä niin kuin tulen liekki.’ (Ilm. 1:14);

Danielin näyssä valtaistuin oli tulen liekkejä ja siinä oli pyörät, jotka myöskin olivat palavaa tulta. Jonkinlainen valtava palava pyörätuoli siis, sellainen joka  liekeistä huolimatta ei syty tuleen?
Olivatko tulenlieskat sellaisessa asetelmassa, että ne näyttivät muodostavan valtaistuimen? – Kuinka vaillinaisiin, kömpelöihin ja turhiinkin yrityksiin sitä voikaan päätyä koettaessaan ymmärtää tai visualisoida taivaallisia maallisten käsitteiden muotoon.

Profeetta Hesekielin näyssä, jossa tämä näki jotain hohtavaa, joka oli valtaistuimen muotoinen ja sillä istuvan ’ihmisen kaltaisen’, oli  pyöriä. ’Niissä oli kuin toinen pyörä ristikkäin toisen kanssa’, tai vanhan käännöksen mukaan: ’Ne olivat näöltään ja teoltaan, kuin olisi ollut sisäkkäin pyörä pyörässä’.(Hes.1:16)

Nuo näyt kiehtoivat minua joskus aikaisemmin kovastikin. Halusin ymmärtää mitä nuo pyörät kuvasivat. Olivatko ne jotain enemmän kuin eräänlaisia energiapyörteitä, taivaallisen voiman liikettä?

‘Wheels within wheels’ on engl.kiel. sanonta, jolla kuvataan jotain sellaista, mitä ei voi täysin käsittää. Alla olevat netistä poimitut selitykset kuvaavat oikeastaan aika hyvin sitä, millaisen edessä olemme koettaessamme ymmärtää Jumalan ihmeellisyyttä:
– there are a number of different influences, reasons, and actions which together make a situation complicated and difficult to understand
– a situation is complicated and affected by secret or indirect influences
– there are complex inter-related processes, motives, etc, that are very difficult to understand…

Jumalan ihmeellisyyksissä on yksinkertaisesti niin paljon sellaista meiltä salattua, käsittämätöntä, että voi vain huokaista ja myöntää, että monet sellaisetkin asiat, joita Hän on valaissut visioiden kautta, voivat jäädä meille ikuiseksi arvoitukseksi.  
Mutta siinä on oikeastaan kiehtova puolensa: mielenkiinto ymmärtää Hänen salaisuuksiaan pysyy yllä.

Loiste istuimen ympärillä – Hesekiel jatkaa näkynsä kuvaamista:
’Minä näin kuin puhtaan kullan loisteen. Tuon ihmisen kaltaisen lanteiden kohdalta lähti ylöspäin tulinen kehä, ja lanteiden kohdalta alaspäin näin hohtavan tulikehän. Loiste ympäröi istuimen, se oli kuin sadepäivänä pilvessä näkyvä kaari. Sellainen on näöltään Herran kirkkaus.’ (Hes.1:12)

Danielille ikään kuin koodattiin ennalta tieto siitä, että tuolle, joka oli ’näöltään kuin ihminen’ ja joka näyssä seisoi liekehtivän kirkkaan taivaallisen valtaistuimen äärellä, annettaisiin kuninkuus ja valta, joka oli toisenlainen kuin maallisten hallitsijoiden valta: tuo valta käsittäisi kaikki kansakunnat, ja se olisi ikuinen.

Kesti useampi vuosisata ennen kuin Jumalan Poika syntyi ihmislapseksi seimeen ilman taivaallista kultahohdetta ja kirkkautta. Messias oli tarkoitus tunnistaa muulla tavoin, opetuksistaan ja toiminnastaan.
Miten toisin kaikki olisikaan mennyt, jos Kristus olisi eläessään maan päällä säteillyt niin häikäisevää taivaallista kirkkautta ja pyhyyttä, ettei kukaan olisi erehtynyt luulemaan Häntä pelkästään  ihmiseksi…

Kirkkauden valtaistuin – Raamattu kuvaa monessa kohdassa Kristuksen paluuta; kuinka Hän tuolloin ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan ja loistossaan.  Matteuksen evankeliumi kuvaa sitä näin: Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. (Matt.25:31)

Taivaallinen kirkkaus – Jos on joskus saanut välähdyksenkaltaisesti nähdä hivenen tuosta kirkkaudesta, voi vain aavistella, millaista tuo kirkkaus on täydessä loistossaan. Siinä saattaisi melko varmasti tulla tunne että jalat pettävät alta, niin kuin Hesekielillä ja Johanneksella…

Mutta mitä merkitystä tällä kaikella on meille juuri nyt, ihan tavallisen, arkisen elämämme keskellä?
Pelkästään siitä, kun tietää että vaikka elämässä olisi menossa miten synkeä ja vaikea vaihe tahansa, on olemassa Valo ja Kirkkaus, joka on sitä omaa pimeyttä niin valtavasti suurempi ja voimakkaampi, voi ammentaa toivoa ja voimaa jaksamiseen.
Että on Joku, joka näkee tilanteemme; joku jonka puoleen voi kääntyä silloin kun omat keinot ja voimat on käytetty; joku jolla on valta ja voima muuttaa mitä vaikeimmatkin kokemukset ja tilanteet siunauksiksi.

”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta”, kuten Luukkaan evankeliumin 1. luvussa todetaan.  Myönteisesti muotoiltuna: ”Jumalalle on kaikki mahdollista” (Mark.10:27)

Korkeimman Valo – Joskus kun on erityisen vaikeaa, voi tuntua että jaksaa nähdä tilanteen vain omasta, toivottamalta tuntuvasta näkövinkkelistä käsin. Silloin voi pyytää, että Korkeimman Valo tulisi tilanteeseen; että siihen virtaisi uutta ymmärrystä, toivoa, voimaa ja innostusta: hei, tästä selvitään, minulla on paras Auttaja ikinä. Kaikkeuden Kuningas, jolla on käsissään kaikki valta taivaissa ja maan päällä. – Hänen kirkkautensa voi valaista kaikki elämäni tilanteet, ja läheisteni elämän.
Jo tuossa on jo syytä, miksi kannattaa kääntää huomionsa  kohti Kirkkauden Herraa. Silloinkin kun kaikki on ok. 🙂

Valo sisällämme – Tänä iltana olin maalausillassa, jonka aiheena oli Sisäinen valo. Olipa ihanaa antaa värien viedä omalle matkalle! Miksi ihmeessä omat värini ovat lojuneet hyllyllä niin pitkään?! Näin mietin aina silloin harvoin kun tulee väreihin tartuttua. 
Tuo aihe kosketti myös: meissä kaikissa on Valo sisimmässämme. Ikiaikaisen sinne laittama. Joskus se saattaa vain meiltä unohtua.

Kristus, annathan kirkkautesi loistaa tiellemme, valaista askeleemme, valintamme, elämämme kaikki käänteet, mutkat, kuopatkin (erityisesti ne). Anna toivon säteiden loistaa sinne, missä on surua, tuskaa, ahdinkoa ja kaipausta.
Kiitos että olet Valomme, niin nyt kuin  tulevassa. Auta meitä aina muistamaan se. 🙂

Maalausillan loppurukouksesta:
Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. (Ps.36:9)

Within Our Darkest Night – Taizé

Within our darkest night, you kindle the fire that never dies away, that never dies away
(Pimeimmässä yössämme Sinä sytytät tulen, joka ei sammu koskaan)

Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, Dan. 7: 9-10, 13-14 ja 2. Tess. 1: 3-10.

11.11.2019 – Toissa päivänä vietettiin Berliinin muurin murtumisen 30-vuotispäivää. Mieleen nousi elävästi ’Europa runt’ bussireissun, jolla olin mummuni kanssa v. 1965. Kävimme myös 4 v. aiemmin pystytetyn Berliinin muurin äärellä. Kuulimme muurinylitystä yrittäneiden surullisista kohtaloista. Tunnelma muurin luona oli kylmä, surullinen – suorastaan karmaiseva.

Muurinmurtumisen toissapäiväisessä muistojuhlassa Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi, että arvot, joille Eurooppa on perustettu – vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien kunnioittaminen – ovat kaikkea muuta kuin itsestään selviä asioita. Niitä täytyy elävöittää ja puolustaa yhä uudestaan.
Mikään muuri, joka sulkee ihmisiä ulos ja rajoittaa vapautta, ei ole niin korkea eikä niin leveä, että sitä ei voitaisi murtaa, hän sanoi.

Osoittaakseen solidaarisuuttaan berliiniläisille John F. Kennedy sanoi puheessaan v. 1963:
”All free men, wherever they may live, are citizens of Berlin, and, therefore, as a free man, I take pride in the words ”Ich bin ein Berliner”.
(Kaikki vapaat ihmiset, missä tahansa he elävät, ovat Berliinin kansalaisia ja siksi, vapaana ihmisenä sanon ylpeästi: ”minä olen berliiniläinen.”)

Jeesus rukoili:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. (Joh.17:11)

Marraskuun Taizé -rukous:

Jumala,
Sinä rakastat jokaista ihmistä;
ja me haluamme elää
yhteydessä Sinuun
päivästä päivään,
hiljaisuudessa ja rakkaudessa.

(Veli Roger)

Jeesus puhui tämän vertauksen:
    ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25: 1-13)

Eräästä eskatologiaa käsittelevästä kirjasta luin, että juutalaisiin häämenoihin kuului, että morsiustytöt menivät sulhasta vastaan tämän saapuessa morsiamen luo. Tässäkin siis Jeesus otti vertauksensa juutalaisesta traditiosta.
Sitä en tiedä, kuuluiko traditioon myös se, että jos häätaloon saavuttiin myöhässä, sisään ei enää päässyt… – Joka tapauksessa aika tylyltä tuntui vastaus myöhästyneille!
Ja eikö tuo ole vähän ristiriidassa Jeesuksen rukouksen kanssa, että kaikki olisimme yhtä; ettei välillämme olisi sellaista, mikä erottaa meidät toisistamme?

Kaaso & bestman – Jos asiaa ajattelee meidän traditioomme sijoitettuna, eli jos sinut olisi pyydetty sulhasen bestmaniksi tai morsiamen kaasoksi, kyllä varmasti valmistautuisit tehtävään ja huolehtisit, että olisit hyvissä ajoin paikalla niin häissä kuin hääjuhlissa. – Ja hääparin vanhemmat olisivat varmaan harmissaan, jos ilmaantuisit myöhästyneenä paikalle. Kyllä siinä voisi tulla vähän sanomista…

Vertaus ei kuitenkaan kuvaa niinkään konkreettista toimintaa, vaan sen tajuamista ja muistamista, että kaikki voi hetkessä muuttua.
Vertauksessa on kyse taivaallisesta hääjuhlasta: yhtymisestä siihen, mikä meitä odottaa Kristuksen seuraajina.

Olisinko valmis lähtemään, jos minut kutsuttaisiin vaikka seuraavassa hetkessä Taivaan kotiin? – Oi ei, ne kaikki selvittämättömät paperipinot ja roinat, joita en haluaisi jättää lasteni harmiksi, ne haluaisin hoitaa ensi alta pois, oli 1. asia joka minulle tuli mieleen. Ihan konkreettisia asioita siis.
Jollekin toiselle voi nousta mieleen ihan toisenlaisia asioita. Esim. jokin ihmissuhdeasia, jonka haluaa hoitaa kuntoon. (Yllättävä lähtöhän voi koskea yhtä hyvin jotain toista kuin itseä.)
Mutta mitä jos kyse onkin henkisestä/hengellisestä valmiudesta?

Öljyä lampussa kuvataan Pyhän Hengen läsnäolona meissä. Jumala on antanut meidän sisimpäämme kipinän omasta Valostaan. Jotta tuo kipinä ei sammuisi, se tarvitsee polttoainetta. Kun ylläpitää yhteyttä Jumalaan, voi tuntea Pyhän Hengen läsnäolon. Joskus sen voi kokea myös kuin sisäisenä tulena.
Jumala haluaa, että pidämme Häneen yhteyttä. Näin me opimme tuntemaan Häntä yhä enemmän.

Bestikset Kristuksen kanssa: Voisi sanoa, että meistä näin tulee vähitellen ikään kuin bestikset, parhaat ystävät, Kristuksen kanssa: haluamme jatkuvasti olla yhteydessä, kuunnella mitä toisella on sanottavaa, kertoa ajankohtaisista ja merkityksellisistä asioista, tehdä asioita yhdessä tai vain viettää aikaa toistemme kanssa.
Kristuksen opetuslapsina voimme asettua niiden opetuslasten asemaan, joille Jeesus sanoi: ”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä.” (Joh.15:14)

Ensi pyhän nimi kirkkovuodessa on Valvomisen sunnuntai.
Evankeliumikirja kuvaa sitä mm. näin: Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä.
Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee”   

Tästä elämästä lähteminen on aihe, jota ei useinkaan haluta ajatella. Jos se tulee mieleen, se työnnetään äkkiä pois; on mukavampaa ajatella elämää.
Jumala haluaa kuitenkin rohkaista meitä ajattelemaan myös maanpäällisen elämämme päättymistä ja sitä, mitä tapahtuu sen jälkeen.
Ajattelen, että niillä lukuisilla kuolemanrajakokemuksilla, joita on kuvattu monissa tutkimuksissa ja kirjoissa, on tärkeä tehtävä rohkaista meitä ihmisiä: Valo ja Rakkaus, jonka rajalla käyneet ovat kohdanneet, on ollut niin valtaisa, että he eivät ole halunneet tulla takaisin tähän maanpäälliseen elämään.
Jokaisella on kuitenkin oma lähdön hetkensä, jonka vain Jumala tietää.

Alla olevan laulun sanoja on helpompi ymmärtää, jos tietää jotain laulajasta. – Misty Edwards koki elämän haurauden 19 v:na: hänellä todettiin syöpä. Leikkauksesta, sytostaatti- ja sädehoidot, syövän uusiutuminen ja kaikesta toipuminen kesti kaiken kaikkiaan 6 vuotta.

Hoitojen aikana Misty kyseli Jumalalta elämän tarkoitusta, kysyi, voiko henkilö, joka elää lyhyen elämän, täyttää elämänsä tarkoituksen. Hän paastosi, rukoili ja luki Raamattua, Vuorisaarnasta tuli hänen ohjenuoransa.

Mistystä tuli laulaja. Hän toimii nykyään ylistysjohtajana nuorten suosimassa International House of Prayer – srk:ssa. jossa ylistetään ja rukoillaan 24/7.
Mistyn elämä ei päättynyt lyhyeen, kuten hän jossain vaiheessa oli arvellut. Hän on nyt 40 -vuotias, hän ja aviomiehensä Mike ovat olleet 17 v. naimisissa ja heillä on 2 lasta.

Lamppuun öljyä – Etsiessäni netistä tietoa Mistyn elämänvaiheista löysin yllättäen hänen kirjoittaneen ensi pyhän evankeliumin aiheesta: siitä, kuinka viisaat morsiusneidot huolehtivat siitä, että heillä oli aina öljyä lampuissaan:
Eräässä vaiheessa, kun Mistyn palvelutyö ylistyslaulajana oli laajentunut, hän koki burnoutin ja sisäistä tyhjyyttä. Hän ei enää kokenut Kristuksen läsnäoloa lukiessaan Raamattua ja ylistäessään. Kristus ei ollut enää hänen elämänsä ja tekemisiensä keskiössä. Hän halusi ymmärtää mitä oli tapahtunut ja pyysi Herraa näyttämään hänelle unessa, mistä oli kyse.

Kristuksen öljy – Herra antoi hänen ymmärtää, että hänen oli hiljennettävä vauhtia ja tultava takaisin Hänen yhteyteensä, olla jatkuvasti yhteydessä Häneen. Mistyn tuli täyttää lamppunsa Hänen öljyllään. Näin Jumalan tuli pysyisi hänessä palavana.

”Pyhä Henki on jumalallinen tuli, Jumalan todellista olemusta ( the very being of God Himself), ja meidän tulee jatkuvasti kohdata Hänet”, Misty kirjoittaa.
Kaikessa on kyse Jumalasta. Jokaisella elämällämme minuutilla on väliä. Elämämme – meidän jokaisen – on syvästi merkityksellinen.

Little Bird – Misty Edwards

(misty = utuinen)

Muut tekstit: Aam. 4: 12-13, 2. Piet. 3: 8-14, 18 ja Matt. 25: 1-13.

4.11.2019. Ensimmäinen kuurainen aamu lumosi tänäkin syksynä: hennon, valkoisen harson peittämät niityt ja nurmet, sokerikuorrutuksen koristelemat oksat, auringonkimallus korsien päissä: kuin pieniä jalokiviä kaikissa mahdollisissa väreissä – huikean kaunista! – Ja illalla kaikki oli jo sulanut  pois.
Peräkkäiset pakkaspäivät tulivat yllättäen. Luulin jo että kukkasipulit jäivät istuttamatta ja vedet jäätyisivät sadevesitynnyreihin ennen kuin ehdin tehdä mitään asian eteen. – Herääminen sateen ropinaan yhtenä aamuna kertoi että olin saanut vielä mahdollisuuden. 🙂 
Kivoja minusta nämä viime päivien vaihtelut: pakkasta, aurinkoa, sadetta, sumua, tänään asteet nollassa ja aurinkoa…
Joskus jätän sääennusteet väliin ja annan aamun yllättää. – Muoniossa mitattiin tänään – 26,5 astetta. – Sellaista yllätystä en sentään toivoisi…

           

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.
Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.”
Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.”
Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.  (Joh. 4: 46-53)

Tuo tapahtuma on kerrottu 3 evankeliumissa; jokaisessa se kuvataan vähän eri tavoin. Jokainen herättää erilaisia ajatuksia, koskettaa eri tavoin.
(Matteuksen ja Luukkaan mukaan sairastunut oli sadanpäällikön palvelija, Johanneksen mukaan hänen poikansa. Muistelen joskus lukeneeni, että kyseisellä kreikankielisellä sanalla tarkoitettiin tuohon aikaan joko poikaa, nuorukaista tai palvelijaa.)

Matteus kertoo, että palvelija oli halvaantunut, ja että Jeesuksen ehdottaessa että hän tulisi parantamaan palvelijan, sadanpäällikkö esteli sanoen: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee.”

Arvollinen? – Noita 2 virkettä käytetään katolisen kirkon messussa, ja Tuomasmessussakin, ennen Ehtoollista. – Muistan, kuinka oudoilta nuo liturgiaan kuuluvat sanat kuulostivat korvissani, kun ensi kertaa 90-luvun lopulla kuulin ne. Ne toivat vahvasti mieleen sen, kuinka joitain vuosia aiemmin, kun olin yllättäen visiossa kokenut Kristuksen rakkaudellisen katseen ja sanat, kokemukseni oli juuri tuo: en ole sen (Hänen rakkautensa) arvoinen.
Vasta monien vuosien kuluttua, yritettyäni parantaa itseäni tuosta yllättäen esiin nousseesta arvottomuuden tunteesta, ymmärsin että Kristuksen Rakkaus riittää. ja että minä riitän ja kelpaan Hänelle sellaisena kuin olen.

Maallinen ja hengellinen valta – ”Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani”, sadanpäällikkö jatkoi. Hänelle ei tuottanut vaikeutta olla kuuliainen omalle esimiehelleen eikä päällikkö 100 alamaiselleen.
Jeesuksella ei ollut maallista esimiestä eikä maallista valtaa, Mutta oli kuin sadanpäällikkö olisi tunnistanut hänen toimivan Taivaallisen Esimiehen alaisena ja kuinka hänellä oli hengellinen valta, joka ei ollut ihmisten vaan Taivaallisen Isän antama.

Luukas kertoo, että sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairas ja että sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, Hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen.
Nämä juutalaiset arvostivat roomalaista päällikköä: ”Se mies ansaitsee apusi. Hän rakastaa meidän kansaamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa”, he kertoivat Jeesukselle.
Kuultuaan että Jeesus oli tulossa, sadanpäällikkö lähetti ystävänsä Jeesuksen luo sanomaan, ettei hän pitänyt itseään sen arvoisena, että olisi tohtinut tulla Jeesuksen luo apua pyytämään. Hän pyysi ystäviä sanomaan Jeesukselle, että riittäisi kun tämä käskisi, niin palvelija paranisi.

Arvostaminen – Tuossa minua koskettaa toisen ihmisen arvostaminen: päällikkö arvosti palvelijaansa – Ja Jeesusta hän arvosti niin paljon, ettei itse tohtinut mennä hänen puheilleen.
Juutalaiset vanhimmat puolestaan arvostivat päällikön rakkautta vierasta kansaa kohtaan ja sitä hyvää, mitä tämä teki heidän, toisuskoisten, hyväksi.

Jeesus ei väheksynyt toisuskoista muukalaista, vaan oli heti valmis auttamaan, Hän ei katsonut syntyperää eikä edes sitä, että toinen edusti kansaa, joka piti vallassaan ja alistikin hänen omaa kansaansa – Jeesus katsoi ihmisen sydämeen..

Johannes kuvaa sadanpäällikön pyynnön lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Tule ennen kuin poikani kuolee.” – Mutkaton, suora pyyntö ilman selittelyjä tai arvottomuuden tuntoa.    
Jeesuksen vastaus oli yhtä ytimekäs kuin pyyntö: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.”

Jos joku pojistani tai muista läheisistäni sairastuisi vakavasti, tai jos itse sairastuisin, haluaisin toimia juuri noin: kääntyä Kristuksen puoleen selittelemättä (sillä Hän kyllä tietäisi). Pyytäisin koko sydämestäni: tule! Olettaen/uskoen, että Hän tulisi apuun, tavalla tai toisella.
ja koettaisin myös selvittää, mitä itse voisin tehdä asian eteen.

Terveyskeskuslääkärini, jonka ansiosta osteoporoosini todettiin 2v sitten, tiesi kuinka vastahakoisesti syön lääkkeitä. Niinpä hän heitti vahvan skenaarion siitä, miten selkärangalleni voi käydä, mikäli en söisi osteoporoosilääkkeitä. Syö 2 v. ja katsotaan sitten tilanne, hän kehotti.

Lasiluut – Menin ortopedi Antti Heikkilän luo; jospa hän keksisi jonkin muun ratkaisun. Olinhan aiemminkin saanut häneltä neuvoja, jotka ovat auttaneet elämään nivelrikkopolven kanssa. Tällä kertaa ei tullut rohkaisua. Luuntiheysmittauskuvat nähdessään hän totesi: ”Luusihan ovat kuin lasia!”
Lasiluut olivat yhtä vahvasti vaikuttava mielikuva kuin terveyskeskuslääkärini selkärankaskenaario.

Vaikka kestän mieluummin kovaakin kipua kuin syön lääkkeitä, tällä kertaa mielikuvat tekivät tehtävänsä.
Jos Jeesus olisi sanonut minulle, ettei minun tarvitse syödä niitä lääkkeitä, hän parantaa, olisin riemastunut: vau, ihanaa, kiitos!!! Ja osteoporoosilääkkeet olisivat jääneet apteekinhyllylle. – Mutta hän ei sanonut.
Ja vaikka tiedän, että hän parantaa tänä päivänä samoin kuin 2000 v. sitten, ei uskoni riittänyt siihen, että olisin luottanut hänen vahvistavan luuni sitä hartaasti pyytäessäni ja rukoillessani

Tahdon uskoa – Kaikissa evankeliumiversioissa poika parani heti Jeesuksen puuttuessa asiaan.
Jos minulla olisi ollut sadanpäämiehen usko, olisin luottanut niin vahvasti rukouksen voimaan, että olisin odottanut/olettanut Parantajani vahvistavan luuni.
Mutta minun uskoni riitti ja riittää vain siihen, että rukoilemisen lisäksi syön lääkettä ja yritän edistää asiaa ravinnon ja liikunnan avulla.
3 päivän kuluttua on uusintamittaus. Tahdon uskoa hyvään tulokseen.

Jeesus sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä. (Luuk.17:6)
Ja: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi.” (Matt.17:20)

Mikrousko – Hymyilyttää: miten pieneen osaseen sinapinsiementä minun uskoni mahtuisikaan! Ja kuitenkin näinkin on hyvä, sillä tällainen mikrouskokin riittää Jumalalle.
Hän on Rakkaus, Viisaus ja Valo. Hän tietää ja ymmärtää, ja rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme, riippumatta uskomme määrästä. 🙂

Muita ensi pyhän tekstejä on tällä kertaa näin monta:
Ps. 46: 2-8, Jes. 33: 20-22, Jer. 3: 14-15, Room. 1: 16-17 ja Ef. 6: 10-18.