Valon tuoksu

1.10.2018 

Profeetta, Messias? – Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.
    Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.” (Joh. 7: 40–52)

Jeesuksesta tiedettiin, että hän oli kotoisin Nasaretista. Oletettavasti hänen puheessaan oli galilealainen aksentti, olihan hän kasvanut ja elänyt Galileassa. Mistä fariseukset olisivatkaan voineet tietää, että hän oli syntynyt Betlehemissä?
Jumalan tarkoin suunniteltu palapeli: järjestetään verollepano, joka edellyttää henkilökohtaista käyntiä siinä kaupungissa, josta esivanhemmat olivat kotoisin. Joosef on sukua Daavidille, joka oli syntyjään betlehemiläinen. Maria haluaa mennä Joosefin mukaan. Lapsi syntyy heidän saavuttuaan Betlehemiin.
Kaikki palat loksahtavat oikeille paikoilleen pyhissä kirjoituksissa olevien vanhojen profetioiden mukaisesti.
Miten paljon helpompaa onkaan miettiä ja ihmetellä Jumalan suurta suunnitelmaa, kun tuntee sen jo toteutuneet osat.

Jeesuksen vaikutus – Tuo evankeliumiteksti sai minut taas kerran miettimään, kuinka vahva vaikutus Jeesuksella oli jokaiseen, joka häntä kuunteli. Jotkut hermostuivat tykkänään, toiset taas kuulivat, aistivat ja tunnistivat hänessä ja hänen puheissaan jotain ainutlaatuista.
Miehet, jotka saivat tehtäväkseen vangita Jeesus, olivat täysin otettuja: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” – Pidätysaikeet jäivät heiltä siihen paikkaan. 

Nikodemos, johon Jeesus myös oli tehnyt vahvan vaikutuksen ja joka oli salaa käynyt kyselemässä häneltä joitain opinkysymyksiä (ja mitä ilmeisemmin myös tullut kosketetuksi Jeesuksen vastauksista) ryhtyi puolustamaan häntä.
Toiset pitivät kuitenkin itsepäisesti kiinni kannastaan ja halusivat tuomita hänet ”ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt”.

Monenlaisia kirjoituksia – Mitenköhän usein tulee itse vedettyä johtopäätöksiä tai asetettua tuomioita ottamatta ensin selville tarkemmin asiasta?
Ja toisaalta: miten paljon asioita onkaan mahtanut elämän varrella jäädä löytämättä ja oivaltamatta sen vuoksi, että on itsepäisesti pitänyt kiinni omasta kannastaan, ajatellen olevansa oikeassa?
Tutkiskelin aikoinaan monenlaisia oppeja ja kirjoituksia, jotka tarjosivat erilaisia kuvauksia Jumalasta ja ihmiskunnan ja maailman historiaan liittyvistä kehitysvaiheista. Kuinka pitkään pidinkään ’turvallista välimatkaa’ kristilliseen opetukseen, toimintaan ja Raamattuun vain omien ennakkoluulojeni vuoksi.
Mitä jos pitäisin niitä toisia oppeja edelleen oman maailmankuvani perustana? Olisi jäänyt löytämättä se, mitä itse asiassa olin (tietämättäni) koko ajan etsimässä…

Messias Galileasta – Onnekseni Jeesus puuttui peliin. Kutsui minuakin seuraamaan itseään. (Eikä ole onneksi tullut houkutusta palata takaisin tutkailemaan entisten polkujen juttuja. Enkä usko että tuleekaan.)
Ylösnoussut Kristus vaikuttaa yhä keskuudessamme. Hän on kanssamme, toimii Pyhän Henkensä kanssa/kautta. Mahdotonta on tietää niiden määrää, jotka ovat tämän kokeneet ensimmäisen helluntain jälkeen. Ja kokevat, tänäänkin, ympäri maailmaa. Ehkä eniten ja vahvimmin siellä, missä on kärsimystä, puutetta, sairautta, pelkoa, epätoivoa, sodan kauhuja. Kärsivät ovat Kristuksen sydäntä lähellä.

Vaikeaa uskoa – Fariseukset yrittivät sijoittaa Jeesusta omalle kartalleen sen perusteella, mitä tiesivät hänestä. Heillä oli kuitenkin vain osa koko kartasta. Mutta olisiko heitä auttanut, vaikka olisivat tienneet Jeesuksen syntyneen Betlehemissä? Olisiko se helpottanut tunnistamaan Messiaan Jeesuksessa? Heillä kun oli niin vahva tarve pitää kiinni omasta kartastaan.
Jumalan kartalla kaikki näyttää kuitenkin toisenlaiselta; sen huimaava koko ja ihmeellisyys ylittää täysin ihmismielen käsitys- ja käsittelykyvyn.

Pyhän Hengen vaikutus – Entä ne Jeesuksen seuraajat (fariseuksetkin), jotka tunnistivat Jeesuksen Messiaaksi? Miten he pystyivät tunnistamaan Messiaan? Pyhä Henki oli koskettanut heitä, avannut heissä jotakin… avannut sydämet näkemään ja kuulemaan.

Eihän ole helppoa uskoa sellaiseen, mitä ei näe tai ole nähnyt omin (fyysisin) silmin. Kun näkee vain osan kokonaisuudesta.
Mm. sen vuoksi meitä ilmeisesti kehotetaan tutustumaan myös Vanhassa Testamentissa oleviin kirjoituksiin (jotka sisältävät lukuisia profetioita Messiaasta). Jotta saisimme täydemmän kuvan Jumalan suunnitelmasta ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa varten.

Uskon voimaa – Kirjoituksissa luvataan, että Jumala antaa sekä uskon että voiman uskoa.
’Henki suo uskon voiman’, todetaan 1. Korinttolaiskirjeessä.  (1.Kor.12:9)
Tuohon(kin) kohtaan vedoten voi(n) pyytää: Pyhä Henki, vala  uskon voima mieleeni, sydämeeni, sieluuni – koko olemukseeni. Anna tuon voiman pyyhkiä pois omat ennakkoluuloni ja rajoittavat uskomukseni. Niin etten antaisi niiden määritellä ja rajoittaa ymmärrystäni siitä, mitä kaikkea Jumala on ja voi.

Bjärka-Säbyn Nya Slottenissa pidetyn retriitin päätyttyä (2 vkoa sitten) pääsin Linköpingiin 2 retriittiin osallistuneen kyydissä. Toinen oli vapaasrk:n pastorin poika, toinen oli luteril. pappi. Kun pohdin miten käyttäisin luppoaikani Linköpingissä, edellinen ehdotti vapaasrk:n tilaisuutta, jälkimmäinen tuomiokirkon messua. Hyvä idea, en halunnutkaan kaupungilla kiertelyn hälventävän retriitin vaikutusta. Tuomiokirkko löytyi helposti, joten menin sinne.

Messu oli juuri alkanut saapuessani kirkkoon. Hämmästyin kuullessani tekstiä luettavan suomalaisella aksentilla. Meneillään oli suomal. papin läksiäismessu ja messua toimittamassa oli ruotsinsuomalaisia. Evankeliumiteksti oli ilmeisesti Ruotsin kirkon tuon pyhän teksti, koska oli sama kuin retriitin samanaamuisessa messussa. Kertoi siitä, kuinka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista (Joh.11:1-44).

Lasarus – Tämän messun pappi pohti saarnassaan sitä, kuinka Lasaruksesta ei tiedetä paljoakaan. Oliko hän kenties ollut syntymästään saakka sairaalloinen? Oliko hän elänyt kenties pienestä pitäen kahden vahvan sisaren hoidettavana?
Kuolleista herättäminen kuvattiin saarnassa melkein luonnollisena asiana: Jeesus käski Lasarusta tulemaan ulos haudasta ja tämä tuli. Haudan ympärillä ihmeteltiin, mutta edessä oli vielä enemmän ihmeteltävää: kun Jeesus heräsi kuolleista, hän ei enää koskaan sen jälkeen kokenut kuolemaa.

Messun jälkeen kirkkokahveilla papille pidettiin kiitospuheita, annettiin kukkia, lahjoja ja halauksia. Oli selvästikin ollut pidetty pappi seurakunnassa. Hyvästelijöiden joukossa oli myös emerituspiispa, rukoushelmien ’isä’ Martin Lönnebo.
Selvisi, että kyseinen pappi oli tehnyt paljon töitä vierasmaalaisten parissa (joita olikin paljon paikalla) ja työskennellyt vierasmaalaisten ja -kielisten oikeuksien puolesta (joihin siis suomalaisetkin lukeutuvat) ja saanut aikaan mm. monikieliset messut tässä kirkossa. Ruotsal. kirkonedustaja kiitti kovasti tästä kaikesta sanoen, että sillä on ollut tärkeä merkitys koko seurakunnalle.  

Uskoa – Ensi pyhän (Suomen ev.lut. kirkon) aiheena on usko ja epäusko.
Tunnen henkilöitä, jotka kyllä uskovat Jeesuksen eläneen ja vaikuttaneen Galilean ja Juudean seuduilla pari tuhatta vuotta sitten, mutta joille usko hänen ylösnousemukseensa tuntuu ylivoimaiselta. Kuten myös usko iankaikkiseen elämään.

Toivoa – Ajattelen, että jos usko tuntuu vaikealta, voisi kokeilla toivoa. Toivo voisi tuntua niin käsitteenä kuin elämänasenteena helpommalta kuin usko. ”Aina on toivoa” on yleinen sanonta. Ei se ole mikään turha fraasi.

Helluntailaispastori ja kirjailija Peter Halldorf on viime ajat perehtynyt profeetta Jeremiaan, ja kirjoittanut hänestä kirjan Alla himlens fåglar har flytt. (Eräs retriittiin osallistunut kertoi minulle ennen retriittihiljaisuuden alkua lukevansa parhaillaan tuota 800-sivuista kirjaa. Jättiurakka, mutta on sen arvoinen, hän sanoi. No, ainakin saa lukea sitä äidinkielellään!)

Tulevaisuus ja toivo – Jeremian sanat, joissa hän ilmoittaa Jumalan tulevaisuuden ja toivon lupauksen, olivat Peter Halldorfin retriitin läpikulkevana teemana:
Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer.29:11)

Peter Halldorf korosti retriitissään toivon vaalimisen merkitystä elämän kaikissa vaiheissa, silloinkin kun jokin tilanne näyttää toivottomalta (ja erityisesti silloin). Esim. rukoiltaessa jonkun vakavasti sairaan puolesta, on tärkeää tuoda ja pitää yllä toivon näkökulmaa. Vaikka Jumala ei parantaisi, on toinen elämä odottamassa, toisella puolella. Ikuinen elämä. – Saattaa olla arvaamattoman tärkeää, että tuonpuoleisen rajaa lähestyvälle puhutaan tästä.

Linköpingin messun papin nimi oli hauskan sopivasti Anna Toivonen. Ja messun jälkeen näin kanavanrannassa laivan, jonka kyljessä nimi Esperanza (toivo).

Messias Jeesus, anna meille voimaa toivoa parempaa tulevaisuutta, silloinkin kun kaikki näyttää toivottomalta. Irrota meidät niistä toivottomista siteistä, joiden sisään olemme kääriytyneet ja kangistuneet. Vapauta meidät näivettyneisyydestä ja kaikesta sellaisesta, mikä estää meitä ymmärtämästä koko kuvaa. Siitä mitä olet tehnyt ja mitä teet.
Avaa silmämme näkemään myös oma elämämme osana Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa.

Rakkauden kanavassa – Auta meitä pysymään joka hetki Sinun Rakkautesi kanavassa. Niin että eläisimme elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla, niin kuin se on meille alunperin suunniteltu.
Auttaisitko myös meitä olemaan Rakkautesi kanavia; näkemään, missä ja miten voimme olla toisillemme avuksi ja tueksi.   

Kaikkivaltias, kiitos että olet turvasatama, johon voimme ankkuroitua ja jossa voimme levätä. Tässä hetkessä ja tulevassa. Ikuisesti.

My Hope – Paul Baloche

”Vaikka kaikki suunnitelmani menisivät pieleen
se ei muuta mitään
Sinun Rakkautesi on muuttumaton
Sinun Valosi johdattaa minut läpi kaiken
Sinusta pidän kiinni, nojaan Sinuun
uskollisuutesi on loppumaton
armosi on kanssani
jokaisen varjon, jokaisen koetuksen läpi
pidän Sinusta kiinni, nojaudun Sinuun
en tiedä minne minua viet
mutta tiedän että olet aina hyvä
toivoni perustuu ainoastaan
Sinun suureen rakkauteesi ja oikeamielisyyteesi
en kulje mitään muuta tietä
luotan sydämeesi ja nimeesi
olet kallioni kun myrskyt raivoavat ympärilläni
Sinä suojaat minua, Jumala
olen turvassa Sinun lujalla perustallasi”

Muut tekstit: Ps. 78: 1–8, 4. Moos. 21: 4–9 ja Kol. 1: 19–23.

Ps. Nyt taas ovat päässeet levähtämään kumman pitkiksi nämä blogipäivitykset! Yritän palata tiiviin kirjoittelun harjoittelemiseen…  🙂