10.8.2015 
Mestari – Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:
”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Matt. 23: 1-12)
“sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista.” – Tuttu tilanne varmaan monessa perheessä: lapsi haluaa tietää, miksi hänen pitää tehdä jokin asia, ja väsynyt tai kiireinen vanhempi vastaa: “Älä kysele, vaan tee nyt vain niin kuin minä sanon!” Varttuneempi lapsi/nuori saattaa todeta että ethän sinä itsekään…! Johon vanhempi paremman puutteessa turvaa kuluneeseen “Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon!!” – Vanhempi koettaa pitää tilannetta hallinnassa, vaikka tietää, että lapsi jäljittelee sitä, mitä näkee läheisensä tekevän pikemminkin kuin mitä kuulee sanottavan.
Huvittava pikku juttu muistuu mieleen: tiskipöydän ääressä, toisessa kädessäni pitelen jotain, ja toisella piti laittaa jotain roskaämpäriin. Avaan jalallani alakaapin oven. Pojaltani tämä ei jää huomaamatta. Pian hän tulee tiskipöydän luo ja avaa kaapinoven jalallaan. Turha olisi ollut yrittää että kulta, ovi avataan kahvasta…
35 v. myöhemmin: mummi ei jaksa olla skarppina, vaan avaa tuon samaisen kaapinoven samalla tavoin. Pojanpoika bongaa välittömästi: ai, tuota pitää kokeilla – ihan niin kuin isänsä aikoinaan! Siitä lähtien hän avaa kaapinoven jalallaan monenmonta kertaa mummin luona käydessään, kunnes asia lopulta menetti viehätyksensä.
Pienten lasten äitinä ja myöhemmin eskariopena toimiessani halusin olla niin hyvä äiti ja ope kuin ikinä vain voin. Ja koska olin vahvasti tiedostanut lapsen oppivan jäljittelemällä, vaatimukset itseä kohtaan olivat melkoiset… 🙂
Jeesus laittaa asiat toisenlaiseen järjestykseen. On yksi Todellinen Isä, yksi Todellinen Mestari ja yksi Todellinen Opettaja – Jumalan ilmoitus itsestään Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Mikä helpotus oikeastaan tarkastella asioita tästä näkökulmasta. Ei tarvitse niin kovasti koettaa olla maailman paras äiti tai ope (tai mummi), joka joka hetki haluaa antaa lapsille, omille ja toisten, vain sitä parasta – sitä mitä itse lapsena niin kaipasi. Riittää kun on ja tekee parhaansa. Vaikka minusta oli ihanaa äitinä ja opena tehdä asioita lasten kanssa ja olla heidän kanssaan, ajattelen että vielä ihanampaa, helpompaa ja kevyempää olisi ollut, jos olisi silloin tiedostanut Suuremmat Kädet, joiden varassa kaikki on; minä, lapset ja kaikki. Kädet, jotka voi pyytää avuksi kun itse ei osaa, jaksa tai kykene.
Egojutuista tässä loppujen lopuksi kuitenkin on kyse. Mitä kaikkea teen ylipäätään elämässäni yrittäen kauheasti olla jotenkin hyvä? – Muistelen, että jossain kohtaa Raamattua sanotaan, että vain Jumala on hyvä. Tästäkin saa heti lohdullisen, armeliaan perspektiivin. Meissä kaikissa on hyvää, koska Jumalan Henki asuu meissä, ja Hän on hyvä. Vaikkakin Hän yksin on ihan kokonansa hyvä, Hän haluaa näyttää meille, miten hyvä meissä (Hänen vaikutuksensa meissä) voi kasvaa.
Myöhemmin tuli vielä opiskeltua kahtakin juttua, joista määrätyn kurssimäärän käytyä annettiin engl. kielinen nimitys master. Vaikken tuon nimikkeen vuoksi aiheita opiskellutkaan, niin tulipa sitä käytettyä joissain yhteyksissä. Että silleen. On koetettu olla äitiä, opea ja mestaria. Jospa Hän, Todellinen, olisi tullut ja sanonut: “Antaisitko minun olla Isä, Opettaja ja Mestari? Voisin myöskin ottaa tuon hyvänä olemisen taakan harteiltasi.”
Mutta kai silläkin on tarkoituksensa, että saa yrittää räpiköidä omissa voimissaan. Sitäkin merkittyksellisemmältä tuntuu sitten kun lopulta oivaltaa, kuinka pieniä juttuja loppujen lopuksi ovatkaan kaikki omat yrittämiset, onnistumiset ja epäonnistumiset. Kuinka Todellisen tullessa mukaan kuvaan asiat alkavat loksahdella todellisiin mittasuhteisiinsa.
Egokurssitusta – Viime lauantain uutinen kertoi eräästä kurssista:
‘Somessa kiertävä hipsterikurssi on totta: Luvassa diippiä filosofiaa. – Oletko hipsteri? Tätä kysymystä pyöritellään Vantaan aikuisopiston samannimisellä kurssilla.’
Otteita kurssiesitteestä: ‘Mikä saa sinutkin rakentamaan identiteettiäsi merkkivaatteiden, muiden mielipiteiden ja yleisten trendien mukaan? Vertailun pahetessa kaverin perhetilanne tai asema työpaikalla alkaa näyttää yhä kadehdittavammalta, koska määritelmän mukaan kadehdimme vain niitä, jotka näyttävät olevan jotenkin yläpuolellamme, rikkaampia, kauniimpia, taitavampia jne. Pohjimmiltaan hipsteriydessä, kuten muissa vastaavissa ilmiöissä (snobius jne) on kyse halusta erottautua ja korostaa omaa erikoislaatuisuutta. Itseä nostetaan muiden yläpuolelle tai vähintään trendien aallonharjalle. Näihin ilmiöihin sekä mm. statussymboleihin ja ihmisten välejä hiertäviin emootioihin pureudutaan tällä kurssilla syvälle.’
Opiskelijoita ei näkynyt – Kurssi oli tarjolla jo edellisellä opintokaudella, mutta kiinnostuneita ei ilmaantunut. Onko vähän sama juttu kuin Jeesuksen opetuksilla? Jeesus halusi laittaa aikansa hipsterit pohtimaan asioita syvemmin, mutta ei se heistä aina niin mieluista ollut. Kivempaa kun olisi löytää ja nähdä vain ne omat hyvät ja valoisat puolensa. Ego on matkakumppani, jonka tempuista on ihan hyvä tulla tietoiseksi, kunhan ei litsaannu itsesyytöksiin. Ihana on kun muistaa että voi antaa egoressukkansa(kin) heikkouksineen Todelliselle; yhä uudestaan.
Who am I – Casting Crowns
Muut tekstit: Ps. 51: 6-14, Jes. 2: 12-18 ja 1. Joh. 1: 8-2: 2.
Kuka minä olen että koko maailman Herra väittäisi tietää nimeni, välittäisi tuntea kipuni?
kuka olen, että Kirkas Aamuntähti valaisisi alati harhailevan sydämeni tien?
ei siksi kuka minä olen, vaan siksi mitä Sinä olet tehnyt
ei siksi mitä minä olen tehnyt, vaan siksi kuka Sinä Olet
olen nopeasti kuihtuva kukka, tänään täällä, huomenna poissa
kuin valtamereen heitetty aalto, tuuleen haihtuva
silti Herra kuulet minua kun kutsun, otat kiinni kun putoan
ja Sinä olet kertonut minulle kuka minä olen, olen Sinun, ja Sinä olet minun
kuka minä olen, että silmät jotka näkevät syntini katselevat minua Rakkaudella
ja katsovat kuinka nousen taas?
kuka olen, että ääni joka tyynnytti meren kutsuisi minut läpi sateen
ja tyynnyttäisi myrskyn minussa? ketä pelkäisin – olen Sinun, Sinun