J.K.N:n nimessä

17.8.2015                                             Afrikkalaista vuorimaisemaa                                               “Sinun armostasi seison, parantuminen on Sinun Käsissäsi”

Nasaretilaisen nimessä – Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ”Katso meihin.” Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: ”Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.   (Ap. t. 3: 1-10)

Istuva mies – Joitakin vuosia sitten olin 2 ystävättäreni ja poikani kanssa Keniassa. Paikallinen pastori vei meitä seurakunta-alueeseensa kuuluville savimajoille, ihmisten luo, jotka eivät osallistuneet seurakunnan toimintaan. Kysyimme majojen asukkailta, halusivatko he, että rukoilisimme jonkin asian puolesta. Pastori toimi tulkkinamme ja rukoili kanssamme. Siellä, missä ei ole sairaaloita, lääkäreitä eikä sielunhoitajia, ihmiset ovat halukkaita turvautumaan Ylilääkäriin isolla Y:llä. 
Eräästä majasta kannettiin puisella tuolilla ulos vanha mies. Hänen kehonsa oli halvaantunut onnettomuudessa lantiosta alaspäin, ja jäykistynyt istuma-asentoon, niin ettei hän pystynyt lainkaan suoristamaan jalkojaan eikä liikuttamaan niitä. Ne olivat myös täysin tunnottomat. Kerroin miehelle, kuinka Jeesus paransi halvaantuneen miehen. Ja kuinka ylösnoussut Jeesus Kristus tekee samaa vielä tänäkin päivänä. Halusiko mies että rukoilisimme hänen puolestaan? Kyllä hän halusi.

Rukous – Aloimme rukoilla. Vähän ajan kuluttua vanhuksen reisissä alkoi sykkiä Elämä. Kysyin pojaltani,  halusiko hän tuntea, kuinka Pyhä Henki tekee työtään miehen jaloissa, ja kehotin häntä laittamaan kätensä miehen reidelle. Poikani tunsi aaltomaiset sykähtelyt vanhuksen luisevan reiden ihon alla. Kristuksen parantava voima virtasi miehen jalkoihin. Vanhus
sanoi, että tunto on palannut niihin. Hän alkoi liikutella varpaitaan. Hei, ne liikkuvat, iloitsimme! Vähitellen hän sai ojennettua jalkansa suoriksi.
Seisomaan? – Kysyimme, halusiko hän nousta seisomaan. Mies oli niin hämmentynyt, että tuskin sai vastatuksi. Pastori ja poikani nostivat hänet varovasti kainaloista pystyyn, ja hän seisoi jonkin aikaa siinä. Sitten häntä alkoi pelottaa, ja hänet laskettiin takaisin tuoliin. Ajattelin, että jollei hän olisi ollut niin vanha ja hauras ja jollei häntä olisi niin pelottanut, olisimme voineet rohkaista häntä kävelemään. Tuettuna, ja sitten ehkä vielä ihan ilman tukea. Mutta tässä näytti olevan hänelle enemmän kuin tarpeeksi sulattelemista, joten kävelemisen kokeileminen piti jättää sillä kertaa väliin ja toivoa, että perhe jatkaisi tästä. Ystäväni, fysioterapeutti, neuvoi heitä voimisteluttamaan vanhuksen jalkoja, jotta lihakset vahvistuisivat.  
Kiitimme iloisina hänen ja hänen perheensä kanssa Jeesus Kristusta, Parantajaa, joka oli tuonut elon, tunnon ja liikuntakyvyn takaisin 6 v. halvaantuneina olleisiin jalkoihin.

Voima – Tämän ja joidenkin muiden kokemusten kautta sain oppia tuntemaan, millainen Voima on Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä ja siinä, kun rukoillaan Hänen nimessään, Häneen uskoen. – Se, milloin ihminen parantuu, milloin ei, jää meille ihmisille Jumalan mysteeriksi. – Ja mistä me tiedämme, millaista työtä Parantajamme tekee meissä sisäisesti, kun puolestamme rukoillaan? Tai monennenko rukouksen jälkeen tapahtuu parantuminen? Petymmekö ja luovutammeko, jollei apua tule heti?
Uskon rukoukseen, ja siihen, että aina kannattaa rukoilla, Hänen nimessään. 🙂

Healing is in Your hands – Christy Nockels

“Ei mikään vuori tai laakso, mikään kokemamme ansio tai menetys
voi erottaa meitä Rakkaudestasi
ei mikään sairaus, salaisuus tai kahle ole niin voimakas
että se pitäisi meitä erossa Rakkaudestasi
kuinka korkea, suuri, syvä, voimakas se onkaan
olinpa missä vain – nyt Sinun armostasi seison, parantumiseni on Sinun Käsissäsi
nykyisyytemme, tulevaisuutemme, menneisyytemme
Sinun käsissäsi, Sinun veresi suojaamana
kaikissa tilanteissa tiedämme olevamme enemmän kuin valloittajia
Sinä kannattelet meitä Rakkaudellasi – kuinka syväää, syvää se onkaan
miten vahva, vahva onkaan Rakkautesi
Sinun armostasi seison, parantuminen on Sinun Käsissäsi”

Muut tekstit: Ps. 30: 3-6, 12-13, 2. Kun. 5: 1-15 ja Joh. 9: 1-7, 39-41