Voi Jeesus, sanasi hämmentävät! Yhdelle, joka sanoo seuraavansa sinua, alat kertoa matkan haasteista. Toista kehotat lähtemään heti liikkeelle, kun tämä kokee ettei vielä ole passeli aika. Kolmannelle nostat rimaa vielä entisestään.
Entä jos olisit sanonut minulle tuollaisia asioita? Olisiko minusta ollut seuraajaksesi? Olisin tainnut ajatella että olkoon, seuratkoot ne jotka ovat valmiimpia.   
Sinä kuitenkin kohtasit & kutsuit minut juuri sellaisena kuin olin, silloisessa etsintäni vaiheessa. Odotit, johdatit ja teit minussa työtäsi.
Kelpasin siis Sinulle vaikka olin kulkenut omia reittejäni, elänyt oman mieleni mukaan, eikä mieleeni edes juolahtanut, että joskus alkaisin kulkea Sinun teitäsi. Kelpasin kaikkine puutteineni ja omine prioriteetteineni. Myöhemmin, sitten kun olin oppinut tuntemaan enemmän Sinua, kysyit: oletko nyt valmis laittamaan Minut kaiken muun edelle?

Pioneerit – Sinä näit noiden evankeliumin mainitseman kolmen henkilön sisimpään. Suuntasit sanasi juuri siihen kohtaan, jota näit kussakin heissä hyväksi koskettaa. Odotit heiltä paljon. Pioneereilta vaaditaan enemmän: rohkeutta, päättäväisyyttä ja täysillä heittäytymistä. Jäljessä tulevilla on helpompaa.
Monet empivät ja jäivät turvalliseen, traditioiden määrittelemään elämäänsä. Mutta onneksi oli riittävästi niitä, jotka Sinut kohdatessaan tunnistivat Taivaan valtakunnan Kuninkaan.
Siitä kertoo jo se, että suurin osa maailman väestöstä (2,4 miljardia) on nykyään kristittyjä. Lat. Amerikassa on 563 miljoonaa, Euroopassa 561 miljoonaa, Afrikassa n. 520 miljoonaa, Aasiassa 368 miljoonaa ja P-Amerikassa 229 miljoonaa kristittyä. – Ja koko ajan ympäri maailmaa ihmiset saavat kuulla, nähdä ja tuntea, kuinka Sinä – Ihmisen Poika & Jumalan Poika – elät ja vaikutat niin Taivaissa kuin Maan päällä. Kuinka rakastat, autat ja parannat. Kutsut läheiseen yhteyteen kanssasi, Ja tekemään töitäsi: rakentamaan Taivaan valtakuntaa Maan päälle.

Käsivarret levitettyinä – Tietäessäni kuinka valtavasti Sinä Kristus rakastat meitä kaikkia, minun on vaikea kuvitella että sanoisit jollekulle, joka haluaa Sinua seurata, että eipä käykään. Pikemminkin näen sieluni silmin levitetyt käsivartesi sanoessasi: ”Tule, olen odottanut sinua.”

Follow You – Leeland

”Sinä elät vähäisimpien, uupuneiden ja heikkojen parissa
olisi surullista jos kääntyisin pois
olet huolehtinut kaikista tarpeistani, kun olin kuollut, annoit minulle elämän
kuinka en nyt antaisi sitä mitä olen saanut
seuraan Sinua murtuneiden koteihin, seuraan Sinua maailmaan
vastaan köyhien ja tarvitsevien tarpeisiin, Luojani, seuraan Sinua maailmaan
käytä käsiäni ja jalkojani, jotta valtakuntasi voi tulla joka maailman nurkkaan
kunnes työsi on tehty – sillä usko ilman tekoja on kuollutta
miten emme antaisi eteenpäin sitä mitä olemme saaneet
annan itseni kokonaan Sinulle”

Muut tekstit: Ps. 18: 17-20, 26-29, Hes. 33: 30-33 ja Hepr. 12: 1-6.

1.6..2015                           

Viime viikolla lähdin maalle, intensiiviviikonlopun jälkeen. – Mikä rauha ja hiljaisuus (mökkeilykausi ei ollut vielä alkanut)! Sateen raikastama ilma, valon leikki kosteilla lehdillä…  mustikkamättään vehmaus – katselin sitä ties kuinka kauan, vihreän eri sävyjä. Yksinkertaisesti ihanaa!
Käki alkoi kukkua sydämensä kyllyydestä. Kun sitä vain jatkui, aloin laskea: yli 50 kertaa yhteen menoon! Autuaallisista fiilistä se ei kuitenkaan häirinnyt, laittoi vain hymyilemään: jäikö levy päälle? Aina välillä jätti puolitiehen:”kuk”(mahtoiko miettiä oliko se nyt tässä), mutta jatkoi sitten ”kuu, kukkuu…”.
Millainen ehtymätön aarreaitta meillä onkaan luonnossa, iloa kaikille aisteille.  Nautitaan kesästä ja kiitetään pienistä ja suurista aarteista! 🙂

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan. (Matt. 16: 24-27)

Ensi pyhän aiheena on ’Katoavat ja katoamattomat aarteet’. Saavatko jotkut tämän maailman asiat minut niin valtaansa, että tärkein unohtuu? Hurmaantuminen auringon väreilystä mustikkamättäällä, käen loputon kukunta tyynenhiljaisessa illassa? – Luonnon ihanuutta ihmetellessäni ihmettelen ja kiitän myös kaiken tämän ihanuuden Luojaa.

Jeesus kehottaa seuraajiaan kieltämään itsensä. Minkä minussa on vaiettava, jotta voin olla, kuulla, tehdä ja seurata sitä, mitä tunnen Hänen tahtovan?
Itselleni se merkitsee paljolti sitä, etten välitä mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Se vapauttaa minut olemaan ihan vaan oma itseni. Siten annan myös Luojalleni vapauden tehdä minussa sitä, mitä Hän haluaa. – Miten paljon merkittävämpää se onkaan kuin toisten mielipiteet.

Show me Your ways – Darlene Zschech – Hillsong

”Näytä minulle tiesi, niin että voin kulkea kanssasi
näytä tiesi, toivoni on Sinussa
sydämeni kaipuu on rakastaa Sinua enemmän
elää tuntien kätesi kosketus vahvempana joka päivä
osoita tiesi, laitan toivoni Sinuun”

Muut tekstit: Ps. 49: 6-10, 16-2, Sananl. 30: 7-9 ja 1. Tim. 6: 6-12

 25.5.2015    Tabor – vuori Galileassa

Kaikki valta – Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”   (Matt. 28: 16-20)

Ylösnoussut Kristus tuli heidän luokseen, puhui heille, neuvoi heitä. Se kaikki oli vaan niin merkillistä; ei mikään ihme että muutamat epäilivät.
Mitäköhän opetuslapset miettivät? Tuomas oli saanut työntää sormensa Mestarin kylkeen ja käsien haavoihin. He olivat nähneet ylösnousseen Opettajansa syövän kanssaan paistettua kalaa rannalla. Eihän aaveella ole fyysistä kehoa, aave ei voi syödä… – Hän se oli, elävänä heidän kanssaan! Miten tämän kaiken voisi ymmärtää?
He saivat omin silmin nähdä Jumalan ihmeitä ja suuruutta, mutta joutuivat varmastikin toteamaan, etteivät sittenkään voi tätä kaikea käsittää.

Salattu Jumala – ensi pyhän aihe. Isä, Poika ja Pyhä Henki – kaikki yhdessä toteuttamassa suurta suunnitelmaa, jossa jokaisella on oma osansa.
On oikeastaan aikamoinen juttu, että me pienet ihmiset kuulumme olennaisena osana suuren Jumalan suunnitelmaan. Jotain siitä ehkä ajattelemme tietävämme, mutta paljon siitä on meiltä  salassa. Niin kuin on Hänkin.  Monien mielestä juuri salatut asiat ovat kaikkein mielenkiintoisimpia ja jännittävimpiä. Olisikohan niin, että Jumala ihan tarkoituksella ei paljasta meille kaikkea? Jotta meissä syntyisi halu etsiä, löytää, tuntea Häntä. Ja sitä, mitä Hän haluaa tehdä meissä ja kauttamme.

Lähettäjä – Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen Isän lähettäneen hänet. Hän vuorostaan lähetti ja lähettää opetuslapsensa rakentamaan taivaan valtakuntaa todelliseksi maan päälle. Meitäkin Hän kutsuu tähän tehtävään.  
Jeesus antoi toimintaohjeet opetuslapsilleen. Niin todellista ylösnousseen Kristuksen  kohtaaminen heille oli, että he lähtivät ja toimivat saamiensa ohjeiden mukaan. Varmaan aavistamatta työnsä kauaskantoisuutta.
Oli myös tuo Mestarin lupaus. Ihmeellinen ja ihana lupaus myös tämän ajan opetuslapsilleen: Hän on kanssamme, kulkee mukanamme, joka päivä.

Holy, Holy, Holy – Hillsong United

”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala Kaikkivaltias
aamuvarhain kohotkoon laulumme luoksesi Jumala
kolme persoonaa, siunattu kolmiyhteys
pyhät ihailevat Sinua
laskevat kultakruununsa lasisen meren ympärille
kerubit ja serafit kumartavat edessäsi
Sinun, joka olit, joka olet ja tulet ikuisesti olemaan
vaikka pimeys peittää Sinut näkyvistä
vaikkei syntinen voi nähdä kirkkauttasi
vain Sinä olet pyhä, ei ole ketään vertaistasi
täydellinen voima, rakkaus ja puhtaus
kaikki tekosi ylistävät Sinun nimeäsi maan päällä, taivaassa ja merellä
Pyhä pyhä pyhä armollinen ja voimallinen
Jumala kolmena – siunattu kolmiyhteys”

_______

Pyhä pyhä pyhä Suuri Jumalamme, aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen
Pyhä pyhä pyhä armon antajamme laupias Herra kolmiyhteinen
Pyhä pyhä pyhä, autuaat ne kantaa kultakruunut eteen Herran valtaistuimen
enkeleiden kuoro kiitoksensa antaa, herrojen Herra iankaikkinen
Pyhä pyhä pyhä, kirkkautes loistaa, vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas
pyhä olet yksin, vertaistas ei toista, rakkaus, voima kaikkivaltias
Pyhä pyhä pyhä, kiitoslaulu suuri kaikuu halki taivaan, maan ja merten äärien
Pyhä pyhä pyhä, armon vahva muuri oi Jumalamme kolmiyhteinen.  (virsi 134)

Muut tekstit: Ps. 95: 1-2, 6-7, 4. Moos. 6: 22-27, Jes. 66: 1-2 ja Ef. 1: 3-6 (7-10) 11-14

18.5.2015                           

Alla olevassa helluntaiaaton evankeliumitekstissä Jeesus lupaa isoja asioita. Mitenköhän moni meistä ottaa nuo lupaukset tosissaan? Ajattelen, että sellaisiksi Jeesus kuitenkin ne tarkoitti, tosissaan otettaviksi.

Anna meidän nähdä – Filippus sanoi Jeesukselle: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.”
Jeesus vastasi:
”Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: ’Anna meidän nähdä Isä’? Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”  (Joh. 14: 8-17)

”Muuta emme pyydä” – Filippus lausuu hartaimman toiveensa: nähdä Jumala. Kärsivällisesti Jeesus – monettakohan kertaa – selittää: hänessä opetuslapset voivat nähdä ja kuulla taivaallisen Isän.
”Minä olen Isässä ja Isä on minussa.” Jeesus sanoo tämän 2 kertaa. Jossain kuulin sanottavan, että juutal. traditioon kuului toistaa todella merkittävät asiat kahdesti. Koska Jeesus on yhtä Isän kanssa, hän puhuu sitä mitä Isä kehottaa häntä puhumaan ja hänen tekonsa ovat Isänsä tekoja.
Mutta Jeesus ei jää tähän Filippuksen pyyntöön. On kuin hän kehottaisi opetuslapsiaan pyytämään vielä enemmän.
Jeesus kertoo mitä hän tulee tekemään lähdettyään taivaaseen, ja mitä häneen uskovat tulevat tekemään hänen nimessään.  ”…sellaisia tekoja kuin minä teen” – Eikö Jeesus tällä tarkoita, että hän pääsee toimimaan niiden kautta, jotka ovat hänen kanssaan/hänessä, samoin kuin Isä toimii hänen kauttaan? Ajattelen että tuo ”vielä suurempiakin” voisi tarkoittaa sitä, kuinka nykyajan Jeesuksen seuraajat tavoittavat kerralla suuria kansanjoukkoja, erityisesti maissa joissa on valtava Jumalan nälkä. Tuli mieleen Reinhard Bonkke, joka on pitänyt Afrikassa ’ihmeiden ja merkkien’ kokouksia, joihin osallistuu  miljoona ihmistä.
Kun n. 10 v. sitten eräässä tilanteessa esitettiin videolta Bonkkea, lähdin pois koska en pitänyt hänen esitystavastaan. Tässä kohtaa, tätä kirjoittaessani, piti googlata ja tarkistaa miten Bonkken nimi nyt kirjoitetaankaan. Sivulla oli myös youtube – video. Aloin katsella sitä, enkä voinut olla katsomatta loppuun (1t:n video): millä huumorilla ja intohimolla hän julistaakaan asiaa! Ehkä nyt kuuntelin mitä hän sanoi, enkä millä tavalla. Kuin ollakaan, hän lopetti Jeesuksen yllä oleviin sanoihin: ”…ja vielä suurempiakin”.

Jeesuksen nimen voima – varjeleva ja toimeenpaneva. Kuinkakohan monilla ihmisillä mahtaakaan olla kokemuksia siitä, kuinka apu on tullut, kun on huutanut (hiljaa tai ääneen) Jeesusta epätoivon hetkellä avuksi. Itsellänikin on. Ehkäpä Jeesus kehotti pyytämään hänen nimessään myös siksi, että joskus hädän hetkellä ei ehdi kuin huutaa ”Jeesus!” Jotkut kertovat pelastuneensa väistämättömältä näyttäneeltä onnettomuudelta, kun pelastumisessa on ollut kyse vain sekunnin murto-osasta ja tuo huudahdus on lähtenyt selkäytimestä; ennen kuin ehti ajatellakaan.

”Mitä pyydätte nimessäni, sen minä teen”, Jeesus lupasi. Ehkä opetuslapset, joille Jeesuksen jumaluus ei vielä ollut täysin kirkastunut,  pohtivat miten tämä olisi mahdollista, jos hän kerran jättäisi heidät ja lähtisi taivaaseen. Kenties Jeesus luki heidän ajatuksensa ja kertoi Hengestä, jonka he saisivat, ja joka olisi heidän kanssaan ja heissä.
Pyhä Henki jatkaisi Jeesuksen työtä:opettaisi, neuvoisi, näyttäisi tietä. Pyhä Henki – mysteeri, jota ei ole niin helppo ’laittaa’ käsitettävään muotoon. Pyhän Hengen läsnäolon ja vaikutuksen voi tuntea ja joskus jopa nähdä, mutta ajattelen, että Pyhä Henki haluaa että opimme tuntemaan Häntä paremmin, ei vain energiana tai voimana, vaan Jumalan kolmantena persoonana, joka haluaa kommunikoida kanssamme.
Totuuden Henki – Kristuksen Henki; sanoihan Kristus: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” – Kreikankiel. Raamatun sanakirjani antaa sanan parakletos (joka suomeksi on käännetty sanalla puolustaja) lisämerkityksiä Pyhälle Hengelle: lohduttaja, rohkaisija ja kehottaja. Kirjan mukaan parakletos -sana juontuu verbistä johdetusta adjektiivista, joka viittaa kaikenlaiseen auttamiseen. Ruotsal. käännöksessä sana onkin käännetty auttajaksi (ja engl. saksal. ja ransk. käännöksissä lohduttajaksi).
Josko tuo riittäisikin? Jospa ei tarvitsekaan niin kovasti yrittää ymmärtää Pyhän Hengen olemusta? Hän auttaa kaikessa – varmasti myös tässä. 🙂

Welcome Holy Spirit

”Pyhä Henki, tervetuloa, anna läsnäolosi ja voimasi täyttää minut, elä minussa
Sinä olet elävä vesi, ehtymätön lähde, lohduttaja ja neuvonantaja, ota ohjat käsiisi”

Heulluntain tekstit ovat Ps. 68: 5-11, Joel 3: 1-5, Ap.t. 2: 1-13 ja Joh. 3: 16-21.

4.5.2015. Rukous kannattelee & kannattaa.  Jumala kuulee rukouksemme, ja Hän vastaa – vaikkei ehkä aina sillä tavoin ja siinä aikataulussa kuin itse haluaisimme. Mutta sittenkin: Hän kuulee ja Hän vastaa. Jos itsellä on tietyt odotukset siitä, miten ja milloin Jumalan tulisi vastata (usein = nyt heti please), saattaa tulla pettymistä ja luovuttamisen fiilis. Jeesus kehottaa kuitenkin  olemaan sinnikäs. Ystävän kehotus kuuluu: jatka vaan pyytämistä; toiveikkaalla mielellä. Se kannattaa.

                                 Leipää Jerusalemissa

Jeesus sanoo:
”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’
Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”   (Luuk. 11: 5-13)

Pyydä, etsi, kolkuta…  – Ja lupaus: saat, löydät, ovi avataan.
Mitä etsin ja kaipaan juuri nyt? Pyörittelen ajatuksiani – no jo nyt on kumma, ei tule mitään mieleen! Luen tekstin uudestaan. Sen lopussa Jeesus antaa vinkin: Pyhän Hengen. Ai niin!
Kun Jumalan Henki täyttää meidät, täyttyy se hiljainen mutta syvä sielun/hengen kaipuu, jota välillä ei edes tiedostakaan, tai jonka tulkitsee jonain muuna kaipuuna ja jota koettaa ruokkia muunlaisilla  jutuilla.
Kristuksen Pyhää Henkeä kannattaa aina pyytää, sinnikkäästi, hellittämättä. Hän, Ystävämme, avaa oven ja antaa mitä siinä tilanteessa tarvitsemme.

Byumbassa, Ruandan pohjoisessa kaupungissa, tulkkinani toimi eräs opettaja. Eräänä päivänä tavatessamme hän, yleensä aina hyväntuulinen, vaikutti masentuneelta. Kysyessäni kuulumisia hän kertoi ikävöivänsä perhettään. Hän kertoi elämäntilanteestaan: hänen vaimonsa ja 2 lastaan asuivat Kigalissa, pääkaupungissa, anopin luona. Mies totesi että anoppinsa asunto oli niin pieni, ettei hän voinut asua siellä. 3 vuoden ajan hän oli turhaan etsinyt opettajan töitä Kigalista. Byumbassa hän teki sijaisuuksia aina kun niitä oli tarjolla, ja hän sai asua erään perheen luona.
Kysyin, oliko hän rukoillut asian puolesta. Kyllä, mutta jossain vaiheessa oli lakannut rukoilemasta. Kysyin haluaisiko hän, että rukoilisimme yhdessä. Myöntävä vastaus. Rukoilimme siinä penkillä kadun varrella, emmekä koko päivänä enää puhuneet asiasta. Oli lauantai. Sovimme, että hän tulisi tulkikseni taas maanantaina.

Tarjoukset –  Maanantaina hän tuli säteilevänä ja innosta melkein hypellen: hänelle oli soitettu Kigalista kahdesta eri koulusta ja tarjottu töitä. Toinen puhelu oli tullut sunnuntai-iltana ja toinen nyt maanantaiaamuna. Ihmettelimme, iloitsimme ja kiitimme Jeesusta, joka kehottaa anomaan, aina vaan, niin kauan kuin ovi aukeaa!
Silloin ihmettelin eniten sitä, että koulun rehtori soittaa sunnuntai-iltana ja tarjoaa työpaikkaa. Nyt tätä kirjoittaessa tulee mieleen, kuinka ruandalaiset (miltei kaikki kristittyjä) käyvät joka sunnuntai kirkossa. Jumalanpalvelukset alkavat (ainakin ne, joihin itse olen osallistunut) aina 1-2 t:n ylistyksellä. Pyhä Henki on vahvasti läsnä ja ihmiset antautuvat täysillä palvomaan ja rukoilemaan Jumalaa. Kun rukoilee sydän avoimena, Kristus voi koskettaa syvästi. Voin kuvitella, että Jumala oli kehottanut näitä kahta rehtoria tarjoamaan töitä tälle opelle. Ehkä Hänen kehotuksensa kosketti toista niin vahvasti, että tämä tarttui puhelimeen  jo samana iltana.

Jumalan ajoituksia voi kyllä yrittää ymmärtää, mutta arvelen niiden loppujen lopuksi olevan pienen ihmismielen yltämättömissä. – Joka tapauksessa siitä olen vakuuttunut, että aina kannattaa rukoilla!

He has His hands on you – Marvin Sapp

”Hän näkee kyyneleesi, Hän jakaa sisäisen tuskasi
joskus mietit miksi Hän sallii kokemasi vaikeudet, mutta tiedä: Hänen kätensä ovat ylläsi
kun tummia pilviä päiviesi yllä vaikka aurinko paistaa
ja huudat täysillä: tuleeko tähän muutosta, mitä minun tulee tehdä?
muista silloin: Hänen kätensä ovat ylläsi
itkiessäsi Hän pitelee sinua, joten nosta kätesi korkealle, sillä Hän tarjoaa
joskus tunnet itsesi yksinäiseksi kuten eksynyt orpo lapsi
sinua kehotetaan olemaan vahva mutta kysyt: koska tämä loppuu, koska tulee voitto?
Hänen kätensä on ylläsi; kun ajat ovat vaikeat eikä kukaan tunnu ymmärtävän
juuri noina aikoina usein unohdamme  mitä tarkoittaa olla Hänen käsissään
tiedä tämä: Hänen kätensä ovat ylläsi”

Muut tekstit:  Ps. 40: 2-6, 2. Moos. 17: 8-13 ja Jaak. 5: 13-16

27.4. 2015                                                                            

Täydellistä iloa – Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.” 
(Joh. 15: 10-17)

Ystäviäni – Tässä evankeliumiteksti, josta voisi ottaa minkä tahansa lauseen, antaa sen vain valua sisimpään ja tunnistella sen lempeää vaikutusta. Nyt jäi liplattelemaan tuo, kuinka Jeesus kutsuu opetuslapsiaan ystävikseen. Kristus, jossa jumaluus ilmenee täydesti, sanoo heikkouksia täynnä olevia seuraajiaan ystävikseen. Näitä, jotka ihmettelevät, kyselevät, eivät välillä ole lainkaan kartalla ja siksi välillä hangoittelevat vastaankin. – Ah, minäkin siis voin uskoa, että saan olla Hänen ystävänsä!
Mutta… onhan tuossa tuo ’kun’ – sana: ”…kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä”. Enkö olekaan Mestarin ystävä, jollen pysty tekemään sitä mitä Hän toivoo minun tekevän? Jeesus sanoo, että jos noudatan Hänen käskyjään, pysyn  hänen rakkaudessaan. Jos. Sisäinen liplatus alkaa muuttaa lauseiden järjestystä: voisiko ollakin niin, että jos pysyn hänen rakkaudessaan, se muuttaa minua niin, että halu tehdä hänen tahtonsa mukaan herää ja kasvaa? Tuntuu aika loogiselta, kun tietää Hänen rakkautensa vaikutuksen.

Kristus vetää meitä puoleensa, ystävikseen. – Siinä, Hänen lähellään, tapahtuu. Se ei ole mikään status quo. Se on jatkuvaa prosessia. Onneksi.
Liplatus sisimmässäni tasaantuu. Saan olla siinä, levätä Hänen Rakkaudessaan, Hänen ystävänään. Saan kuulostella rauhassa, kunnes tunnen että on aika taas lähteä liikkeelle. Vielä en tiedä mihin. Mutta uskon ja luotan, että lähtiessäni Hän lähtee mukaan.

Kristus, Ystävämme, auta meitä avautumaan vaikutuksellesi niin että voimme olla ja toimia Sinun Rakkauttesi, Myötätuntosi, Huolenpitosi ja Valosi heijastuksina täällä Maan päällä. Muovaa meitä Hengelläsi niin että Sinun Hyvyytesi, Ilosi ja Rauhasi valtaavat sydämemme – ja sen seurauksena planeettamme. Niin että se muuntuu paremmaksi paikaksi… ei kun Hyväksi paikaksi kaikille elää.

Cantate Domino – Choir of Somerville

Ensi pyhän, nimeltään Cantate (Laulakaa), muut tekstit ovat:  Ps. 98: 2-9, Jes. 4: 2-6 ja 1. Joh. 3: 18-24.

20.4.2015                  

Mikä aamu! Pyöräilen päämäärääni mahdollisimman luonnonläheistä reittiä. Vedän keuhkoihin kirpeänraikasta kevääntuoksuista ilmaa, metsätiellä annan lintujen viserryksen hyväillä korviani, ilahdun 1. valkovuokosta. Peltoaukealla auringon häikäisevän säteilevä valo lämmittää suloisesti kirkkaalta sinitaivaalta. – Ihmeellistä ajatella, että tämän maallisen matkaamisemme ihanimmatkin kokemukset ovat vain hyvin pieniä ja kalpeita Valoon johtavan Tien rinnalla.       

Miten me voisimme tietää minne sinä olet menossa? kysyi Tuomas Mestarilta. Tiedänkö minä, huomaan kysyväni itseltäni. (En siis minne hän, vaan minne minä.)
Raamatuntekstit herättävät pohtimaan asioita yleismaailmallisesti, mutta ne voivat puhua meille myös hyvin henkilökohtaisella tasolla, kun jotain kohtaa pysähtyy mietiskelemään.    

Kuinka tuntea tie? Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?”
Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”   (Joh. 14: 1-7)

13.4.2015                     Auringon esiin kutsumia

Kevät, ihanuus, aina yhtä tervetullut! – Mikä kutsuu minua/sinua tänä keväänä? Ja mihin?

Ensi pyhän aihe on Hyvä Paimen. Päivän lat. nimi: Misericordia Domini (Herran laupeus, uskollisuus)

Hänen äänensä.  – Jeesus sanoi:
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”  (Joh. 10: 1-10)

  Nazareth Villagen paimen

”Seuraavat häntä, koska tuntevat hänen äänensä.” – Mistä voin tietää, tunnenko Hyvän Paimenen äänen, vai seuraanko väärää paimenta? Voiko se todella olla noin yksinkertaista: että sitä vain tuntee….?
Itse olen aikoinaan innostunut monen paimenen opetuksista. Tuntuivat mielenkiintoisilta, järkeen käyviltäkin silloin. Jollain tapaa ne tyydyttivät silloista henkistä/hengellistä etsintääni. Nykyään tajuan kuinka valtavasti erilaisia opetuksia tarjotaan mitä kiinnostavammiksi laadituissa kääreissä. En ihmettele, että ne voivat tuntua houkuttelevammilta, trendikkäämmiltä ja ehkä sofistikoituneemmiltakin kuin jokin ikiaikainen, vanhaan traditioon kuuluvaksi mielletty oppi, jota tunnetaan ehkä pintapuolisesti, mutta jota kohtaan kuitenkin usein asennoidutaan vahvan negatiivisesti ja/tai ennakkoluuloisesti. (Ainakin meikäläisen asenne oli pitkään tuollainen).      

Portti –  Ajattelin tuolloin että on olemassa monia portteja, joista kuljetaan samaan päämäärään. Nykyään näen asian toisin.
Kun seuraan Häntä, joka sanoi ”Minä Olen Portti”, tiedän varmuudella, että Hän ei ole vain joku, joka esittää hyvää paimenta, vaan on se Paimen, joka johdattaa portille, josta minun on hyvä kulkea.
”Hän kutsuu lampaitaan nimeltä” . Ei siis ole kyse siitä, että menee vain jonkin lauman mukana. Kyse on henkilökohtaisesta suhteesta. Mitä enemmän opin tuntemaan Häntä, sitä enemmän alan luottaa, ja tunnistaa Hänen ääntään. Kun luen Hänen elämästään ja siitä, kuinka Hän opetti opetuslapsiaan ja muita ympärillään olevia, kun hiljennyn ja rukoilen Hänen nimessään – tuo kaikki lisää ja vahvistaa tuntemista, tuntemusta.

Tunteminen on mielenkiintoinen sana. Kun on kyse jonkun henkilön tuntemisesta, liittyvät ainakin itselläni sanan kummatkin merkitykset toisiinsa: en osaa kuvitella tuntevani jotakuta ’tunteettomasti’. Kyllä tuntemiseen kuuluu myös aina jonkinlaisia tunteita. Ei niiden tarvitse olla mitään suuria tunteita; ne voivat olla hiljaista, miltei huomaamatonta aistimusta: miltä tuntuu olla tämän henkilön vaikutuspiirissä? (Vaikka kun ihmisistä on kyse, ne tunteet tietty myös vaihtelevat tilanteiden mukaan.)

Millaisia tunteita Hyvän Paimenen läsnäolo minussa herättää? Lämpöä, Rakkautta, Iloa, Rauhaa. Nuo tunteet ovat pysyneet kimpassa melko lailla muuttumatta. Silloin siis kun olen tuntenut Hänen läsnäolonsa. – Kun omat tunteet ovat kovasti pinnalla, tai kun hösäilen omien juttujeni kanssa, ei sille (tuntemiselle) jää tilaa. Kun sen huomaan, herää kaipuu hiljentää touhuamista, mieltä ja tunteita. Jos Hän vaikka taas kutsuisi seuraamaan. – Minne? Voi selvitä jos/kun on kuulolla.
Jotkut asiat selviävät kuitenkin ihan vaan lukemalla. Esim. kun Jeesus sanoi:
”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.” (Joh.10:11) – Selventää ehkä paremmin kuin mikään muu Hänen rakkautensa, laupeutensa ja uskollisuutensa määrää.

Misericordias Domini – Taize

”Misericordias Domini in aeternum cantabo” (Olisikohan että ’Herran laupeutta ikuisesti laulettakoon’? Jotain siihen suuntaan kuitenkin.)

Muut tekstit ovat: Ps. 23. Miika 7: 14-20 ja  Hepr. 13: 20-21.

 6.4.2015                           RAUHA TEILLE

Iloitsin, kun Leppävaaran kirkon alttarikuvakilpailun voitti Annukka Laineen neliosainen teos Ylösnousemus. Alttarin vas. puolella on kuva haudasta, jonka sisällä on pimeää. Oikealla puolella tyhjä hauta, valoa täynnä. 4 v:n ajan on alttarin takana (jossa ennen oli krusifiksi) nyt ollut kuva Jeesuksesta, joka seisoo haudan suulla. Taulun yllä on Jeesuksen sanat: RAUHA TEILLE.
Ylösnousseen Kristuksen siunaavista, ristin muotoon ojennetuista, naulanlävistämistä käsistä hohtaa valoa. Kuva puhuttelee minua monella tapaa.

Ugandassa. – Mieleeni tulee pieni kyläyhteisö Pohjois- Ugandassa, lähellä Etelä-Sudanin rajaa. Viidakosta käsin toimivat kapinalliset olivat vuosikausia siepannut lapsia ja nuoria. Pojat pakotettiin  sotilaiksi, tytöt palvelemaan armeijalaisia eri tavoin. Kaikki he joutuivat tekemään tai näkemään julmia asiota. Tässä kuntouttavassa kyläyhteisössä autettiin niitä, jotka olivat onnistuneet pääsemään pakoon. Näille syvästi traumatisoituneille nuorille tarjottiin kouluopetusta ja ammattikoulutusta. Jumalanpalveluksiin ja kaikkeen seurakuntatoimintaan osallistuttiin innolla ja ilolla. Tehtiin yhdessä näytelmiä, laulettiin. Arat saivat rohkaisua, masennukseen tai apatiaan vaipuneita autettiin ilmaisemaan tunteitaan. Vahvemmat tukivat heikompia. Kaikesta näki kuinka kiitollisia oltiin Jumalalle siitä eheytymisestä ja parantumisesta, jota siellä saatiin kokea. Taas sain kuulla ihmisten kertovan: vain Hänen avullaan oli ollut mahdollista eheytyä koetuista asioista.

Klinikalla. – Tuossa kyläyhteisössä toimi silloin (6,5 v. sitten) myös vaatimattoman oloinen klinikka syöpää ja aidsia sairastaville. Käsittääkseni kyse oli lähinnä saattohoidosta. 5 hengen seurueemme sai luvan vierailla lyhyesti klinikalla, siunata potilaita, ja jos halusimme sanoa muutaman sanan potilaille yhteisesti, joku sairaalan henkilökunnasta tulkkaisi sanottavamme.
Mitä ihmettä voisin sanoa potilaille, joiden elämään mahtui ties miten järkyttäviä asioita? Muutamalla sanalla…? – Kaikki mitä mieleeni tuli, tuntui siihen tilanteeseen sopimattomalta, epäaidolta ja keinotekoiselta. Ainut mitä edellisenä iltana rukoillessani tuli mieleeni oli kuva suuresta kädestä, joka ojentui laajasuisesta, valkoisesta hihasta. – Tuosta nyt ei ollut paljon apua, ajattelin.
Klinikalle tullessamme saimme sanoa sanottavamme suuressa, pitkänomaisessa potilashuoneessa, jossa oli kummallakin seinustalla sänkyjä vieri vieressä. Monet silmäparit  katsoivat niistä meihin. Jotkut eivät jaksaneet kääntää päätään.

Oven takana. – Kun oma vuoroni tuli sanoa jotain, huomasin huoneen perällä seinämaalauksen, jonka auki olevan oven takaa näkyi valkoinen, laajasuinen hiha, josta ojentui käsi. Sanoin: ”En tiedä, kuka tuossa oven takana olevassa kuvassa on (vaikkei ollut vaikea arvata, olihan kyseessä kristill. klinikka), mutta eilisiltana rukoillessani näin tuon saman käden. Se, että tuo käsi on teidän huoneenne seinällä, kertoo minulle, että hän, jota kuva esittää, on kanssanne. Ja että hän haluaa siunata teitä. Ja hän haluaa teidän tietävän, kuinka hän välittää teistä ja kuinka rakkaita olette hänelle.”
Hajaannuimme toisiin huoneisiin siunaamaan halukkaita. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta ilmeet viestittivät, että siunausta toivottiin. Palatessani isoon saliin eräs nainen veti minut sängystään aivan lähelleen ja kuiskasi (englanniksi) että hän halusi antaa itsensä ja elämänsä Jeesuksen käsiin. Se oli koskettava hetki.
Olin etukäteen arvellut, että klinikalla käynti jättäisi sisimpääni lähinnä jonkinlaisen toivottoman, ehkä ahdistavankin tunteen. Erehdyin aika lailla. – Hän, joka ojensi (ojentaa) siunaavan kätensä ’oven takaa’, kuiskasi (kuiskaa) hiljaisesti sydämiimme: ”Rauha teille.”
Taas kerran sain muistuttaa itseäni: ennakkokäsitysten muodostamisen sijaan ole avoin, pysähdy, luota, hiljenny, katsele, kuuntele. Näin löydät rauhan sisimpääsi.         

Voima korkeudesta – Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”  (Luuk. 24: 36-49)

Usko koetuksella. – Joissakin asioissa tai tilanteissa uskomme joutuu koetukselle. Varsinkin jos/kun kohtaamme sellaista, mikä ei ole  millään tavoin järjellä selitettävissä. Jeesukseen liittyen hänen ylösnousemuksensa taitaa olla asia, josta kaikkein eniten kiistellään.
Jeesuksen opetuslapset olivat kuulleet Hänen opetuksiaan ja nähneet Hänen tekevän ihmeitä toisensa perään. He tunsivat Hänet läheisesti. Jeesus oli puhunut heille etukäteen monet kerrat myös ylösnousemuksestaan. – Voi olla että se oli asia, joka vain meni niin yli ymmärryksen, että kun he sitten kohtasivat ylösnousseen Mestarinsa Hänen ristinkuolemansa ja hautaamisensa jälkeen, he järkyttyivät kertakaikkisesti.
Tunnen vahvaa sympatiaa opetuslapsia kohtaan. Ajattelen, kuinka itselle tulee eteen epäilyksen paikka äärettömän paljon pienemmistä jutuista. Silloin pyydän: Jumala, jos on todella näin, todista se minulle jollain tavoin. Usein Jumalan käy sääliksi epäilijää, ja Hän antaa jonkin asian varmistukseksi. Sitten tulee itsensä moittiminen: no voi että en voinut uskoa ilman tuota vahvistusta! Mitä puolestaan seuraa syyllisyydentunteesta irti päästämisen harjoittelemista… (Tosin kun tuntee tuon taipumuksensa, voi sitä tehdä myötätuntoisen lempeästi, hymysuin…)
Ylösnousemuksenkin aiheuttama hämmennys ja epätietoisuus vaihtui lopulta iloksi, innostukseksi ja voiman saamiseksi. Vau, upea juttu!

In resurrectione tua Christe -Taize

In resurrectione tua, Christe, coeli et terra laetentur.

Sinun ylösnousemuksessasi Kristus coeli … taivaat (??) ja maa… laetentur… – iloitsevat (??) . Kertoisiko joku ystävällinen latinankielentaitoinen mitä coeli ja laetentur ihan oikeasti merkitsevät? – Sivun reunassa olevaa nimeäni klikkaamalla avautuu s-postiosoitteeni.

Muut tekstit ovat: Ps.116:1-9, Sak. 8:12-13 ja Ap.t. 13:23-33.