Aihearkisto: Yleinen

Hyvä Paimen

23.4.2023  Tämän pyhän aiheena on Hyvä Paimen. 

Virvoittavien vetten ääreen
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.  Ps. 23

V:n 1938/38 käännöksen muoto ’virvoittavien vetten ääreen’ on mielestäni kauniimpi kuin uudemman käännöksen. Eikä haittaisi yhtään tuplavirvoitus (veden ja sielun).
Sillä sitä koen lähes aina, kun tulemme veden äärelle retkillämme hauvani kanssa. Jo näkymä vedestä innostaa meitä. Veden äärelle saapuminen on usein vaelluksiemme kohokohtia. Sen äärellä sielu ja koko olemus lepää ja virkistyy. 

Mutta on tämä kaunis psalmi uudempanakin versiona. Ja jollain tavoin se tuntuu aina tuoreelta; joka lukemiskerralla eri kohdat kohoavat siitä esiin, koskettamaan sydäntä ja mieltä. Tällä kertaa itselleni nousi nimenomaan tuo ’vetten ääreen’. 

Ehkä kaipaan jo kesäretkiä. Lämmöllä muistelen viimekesäistä yönyliretkeämme. Olin saanut äitienpäivälahjaksi pojaltani ja perheeltään hyttysverkolla varustetun riippumaton, joten pitihän se testata. Me aikuiset yövyimme riippumatoissa, lapset ja hauva teltassa. 
Ylhäältä kalliolta oli näkymä järvelle. En malttanut ummistaa silmiäni: sinitaivas yllä, vedensini  alla. Syvä rauha ympärillä.

Kun uni ei tullut, lähdin vaeltelemaan pitkin kallioista järvenrantaa. Kesäyön valoisuus teki kulkemisen helpoksi. Takaisin palatessani aurinko alkoi kohota puunlatvojen takaa. Oli aivan tyyntä ja hiljaista. Se oli miltei maaginen kokemus. kulkea peilityynen järven rantaa, kun kaikki minkä voi havaita ympärillään on vielä unessa. 

Tai ei sentään kaikki. Olihan Hän, joka kulkee kanssamme. Hän, joka ohjaa meitä oikeaa tietä. Hän, joka suojelee ja johdattaa, ja ympäröi meidät hyvyydellään ja rakkaudellaan, kuten Daavid toteaa psalmissaan. 🙂

**********************

Pidän huolen teistä
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:
    ”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
    Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”  Jer. 23:1–4

Useissa raamatunkohdissa Jumala kuvaa itseään paimenena ja meitä ihmislapsiaan lampaina. Jotkut pitävät vertausta aikansaeläneenä ja tylsänä. Lammaspaimenen ammatti kun on meidän aikanamme jo perin harvinainen elinkeino. 

Lampuriloma – Kuitenkin jotkut haluavat tosi innokkaasti suoda itselleen ja perheelleen kokemuksen lampaiden hoitamisesta.
Esim. Metsähallituksen järjestämille Paimenviikoille on joka kevät niin suuri tunku, että paimenet pitää arpoa. Arpaonnen suosimat pääsevät siten viettämään erilaista lomaa lampaita hoitaen kauniissa perinneympäristössä. Kokemukset ja palautteet lampurilomasta ovat olleet todella hyniä.

Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.  1. Piet. 5:1–4

Paimen -sanaa käytetään vielä nykyäänkin kirkollisissa yhteyksissä seurakuntien johtajista ja papeista, esikuvana on kukas muu kuin Jeesus, Hyvä Paimen.
Tänään ystävältäni saama videolinkki sai minut ajattelemaan, että paimen-sanaa voisi ajatella laajemminkin.
Kyseisellä videolla The Chosen -sarjassa (josta kerroin blogissani 19.3. ja 27.3.) Jeesusta näyttelevä Jonathan Roumie pitää saarnan, jonka kuultuani ajattelin, että häntähän voisi myös kutsua paimeneksi. (Ei puhu näyttelijänä, vaan ihan itsenään, rehellisesti ja avoimesti,) 

Googlatessani kyseistä näyttelijää Ilmeni, että Jonathan toimii maallikkona srk:n palvelutehtävissä (ministry leader). Wikipedian mukaan hän on sakramenttien, nöyryyden, hyväntekeväisyyden ja ekumenian vahva puolestapuhuja. (Äitinsä on roomalaiskatolinen, isänsä Egyptistä kotoisin oleva ortodoksi.) 

Jumalallinen armo – Videoidun saarnan otsikkona on Personal Testimony on Divine Mercy. Jonathan aloittaa toteamalla mm. että kirkon tehtävä ei ole tuomita ihmisiä, vaan johdattaa kohtaamaan se Rakkaus, joka on Jumalan armo. 

Nöyryys ja armo – Jonathan kertoo, mitä nöyryys ja armo merkitsevät hänelle, ja millainen merkitys niillä on ollut hänen omalla uskonpolullaan. sen ylä- ja alamäissä. Jonathan kuvaa,  kuinka Jumala käytti hänen ylpeyttään ja tietämättömyyttään opettaakseen hänelle nöyryyttä.

Hengellistä polkuaan Jonathan kuvaa 3 vaiheella. 1. vaiheen ollessa rukous.
Hänet oli kastettu kreikkalais-ortodoksiksi, mutta koska ortodoksisia kouluja ei ollut New Yorkin seudulla, hän kävi katolisen koulun.
Eräässä kirkossa hän oli nähnyt kuvan Divine Mercy -maalauksesta. Jonathan ei kuitenkaan pitänyt näkemäänsä kuvaa taiteellisesti arvokkaana. Hän mietti kuitenkin, voisiko hän tuon kuvan edessä rukoilemalla löytää syvemmän yhteyden Jumalaan.

(Puolal. nunna Faustyna Kowalski koki monia ilmestyksiä, joista eräässä Jeesus kehotti maalauttamaan kuvan, jossa Hänen sydämestään lähtee kaksi sädettä. Se kuvaisi Hänen ääretöntä laupeuttaan kaikkia ihmisiä kohtaan. P. Faustynan näyn pohjalta on tehty useita Jumalallinen laupeus -maalauksia.)

Rukous –  Lapsuudesta lähtien rukous on kuulunut luonnollisena, olennaisena ja spontaanina osana Jonathanin elämään.
Nuorena, serkkujensa konfirmaatioissa ortodoksikirkon ilmapiirissä Jonathan koki erityistä pyhyyttä. Hän toteaa saarnassaan, että koska hänellä ei ollut vielä kylliksi herkkyyttä kokeakseen samanlaista yhteyttä rukoillessaan kotona, hän ajatteli, että jos hänellä olisi kreikkalaisortodoksilaiseen tyyliin maalattu Divine Mercy -ikoni, se voisi tukea hänen rukoustaan,
3 päivän kuluttua sellainen ikoni oli postilokerorivistön päällä. Videolla Jonathan näyttää sitä srk:lle. 

Odottava rukous – 2, vaihe Jonathanin hengellisellä polulla oli (innokkaasti) odottava (expectant) rukous. Häntä pyydettiin mukaan ohjaamaan ja tuottamaan etua tavoittelemattoman yhtiön filmiä. Produktion toteuttamiseen tarvittiin jatkuvaa rukousta ja taivaallista myötävaikutusta, jotta kulut saatiin maksettua. 
”Jumalan armo virtaa nöyryyden kautta”, Jonathan toteaa, ja kuvaa tämän johtaneen seuraavaan vaiheeseen hänen elämässään: 

Täydellinen antautuminen – 3. vaihe Johathanin uskonelämässä johti hänet täydelliseen antautumiseen Jumalan vaikutukselle hänen elämässään.   
Hän yritti tehdä kaikkensa näyttelijäuransa eteen, ’omin voimin’. Hän teki seitsemää sivuhommaa, jotta voisi jollain lailla edetä urallaan, mutta ei kuitenkaan ansainnut tarpeeksi tullakseen toimeen. Lopulta hän sanoi: ”Jumala, jos sinulla on jokin muu tapa, jolla haluat minun palvelevan Sinua kuin olemalla näyttelijä, näytä se minulle.”  Vastauksena oli – täysi hiljaisuus.

Eräänä aamuna, kun Jonathan heräsi (velkaisena, ilman ruokaa ja rahaa), hän tapansa mukaan polvistui rukoilemaan, mutta tällä kertaa täydellisen murtuneena. Hän sanoi: ”Herra, olen tehnyt kaiken mitä olet pyytänyt, en fyysisesti pysty enempään. Jos haluat minun jatkavan, Sinun on puututtava peliin, sillä Sinä sanoit, että Sinun kuormasi on kevyt ja ikeesi hyvä kantaa. Joten nyt hellitän omasta yrittämisestäni ja antaudun, täydellisesti.”    

Itsensä luovuttaminen Hänen käsiinsä – Jonathan päästi irti kaikista uraansa liittyvistä odotuksista ja oletuksista, miten saisi laskut maksettua ja mistä saisi ruokaa. Hän antautui täysillä, niin fyysisellä, mielen kuin henkisellä/hengellisellä tasolla. Ja tunsi eräänlaista helpotusta.
”Mutta Jumalamme on armollinen, myötätuntoinen ja uskollinen ja Hän kuulee köyhien huudon,” Jonathan toteaa.

Samana iltapäivänä posti toi hänelle 3 shekkiä. Niillä hän sai maksettua laskunsa ja hankittua ruokaa pöytään. ”Tuon päivän jälkeen en ole ollut huolissani, vaikka minulla on vieläkin ongelmia”, Jonathan kertoo. ”Kun ongelmia tulee, teen kaiken voitavani, ja sitten antaudun” (surrender; ehkä parempi käännös olisi tässä: jätän kaiken Hänen käsiinsä)
Evankeliumikohdasta Matt.6:25 on tullut Jonathanille erityisen merkittävä. 

Lopuksi Jonathan sanoo kokevansa, että Jumala tahtoo hänen kertovan, että jos olemme nöyriä, halukkaita ja tarpeeksi uskollisia nöyrtymään ja luottamaan Häneen, niin rukouksen, odottavan uskon ja täydellisen antautumisen kautta kaikki ei ole vain mahdollista, vaan myös luvattu. Sillä Hän on Armo.    

Linkki videoon: https://youtu.be/cVGEHr_lzbw

**********************

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”

    Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”  Joh. 21:15–19:

Misericordias Domini – Collegium Vocale Liebfrauen 

”Misericordias Domini in aeternum cantabo – Alati ylistän Herran laupeutta”  
Tämän Taizé  -laulun väliin kuoro laulaa alla olevia jakeita psalmista 116:

Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;
sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni,
ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.
Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua;
minä jouduin hätään ja murheeseen.
Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: ”Oi Herra, pelasta minun sieluni!”
Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.
Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.
Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.
Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta,
minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.  (Ps.116:1-8).

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Ylösnousseen todistajia

16.4.2023.  Vielä joitakin päivä sitten pihan ensimmäiset nupulla olleet sinivuokot avasivat siniterälehtensä katsomaan taivaansineä ja nauttimaan auringon suloisesta lämmöstä. Aina yhtä sykähdyttävä näky!

Viime kuussa käydessäni läpi valokuvakansioitani ja karsiessani sieltä pois turhia, totesin että joka kevät olen kuvannut ensimmäiset leskenlehdet, krookukset, sinivuokot ja valkovuokot! Kevät vain on niin lumoavaa aikaa. Niin ihmeelliseltä tuntuu, että lumen ja jään alta nousee uutta elämää iloksemme.
Nyt päätin kuitenkin hillitä innostustani pelkästään niiden katselemiseen. Ja muutenkin rajoittaa valokuvaamista, kertyneitä kuvia kun on vielä karsimisen jälkeenkin ihan järjetön määrä.
(Saa nähdä kuinka onnistuu…)

Perhoset ja pörriäiset aterialla – Poikkesin tänään kotimatkalla kauppapuutarhaan katsomaan, mitä siellä on tarjolla. Värikkäät orvokit olivat kutsuneet perhosia ja pörriäisiä aterioimaan. Oi että sitä oli ilo katsella.

Päivän evankeliumissa ylösnoussut Jeesus kutsuu opetuslapsensa valmistamalleen aterialle. Sekin on asia, josta voimme iloita: Kristus kutsuu meitä luokseen, nauttimaan siitä, mitä Hänellä on meille tarjottavanaan.  

*********************

Elävien maassa 
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua, minut valtasi tuska ja murhe. Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä, ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.   Ps. 116:1–9

Uskomatonta?
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta, tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni? kysyy Herra Sebaot. 
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Vielä minä pelastan oman kansani auringonnousun ja auringonlaskun maista. Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.  Sak. 8:6–8:

Elämän ruhtinaan todistajat
Pietari alkoi puhua kansalle:
    ”Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei – Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.
    Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa tuli kärsiä ja kuolla. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.”  Ap. t. 3:12–20:

Leipää ja kalaa
Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:
    Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
    Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.
    Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.
    Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.  Joh. 21:1–14:

Jeesus kutsui opetuslapsiaan kysyen: ”Onko teillä mitään syötävää?” Näiden todetessa ettei ole, hän neuvoi heitä miten toimia, ja verkot täyttyivät kaloista. Jeesus pyysi heitä tuomaan näin saatuja kaloja hiillokselle, jolla hän oli jo valmistanut heille aterian leivästä ja kaloista.

Opetuslapset olivat hämmentyneitä, eivät oikein tienneet miten olisivat olleet ja suhtautuneet ylösnousseeseen Opettajaansa. Siinä Hän joka tapauksessa oli, elävänä, tarjoten heille ruokaa.
Ihmeellistä, selittämätöntä, käsittämätöntä, mutta kuitenkin todellista. – Tuo ateria Genesaretinjärven rannalla oli opetuslapsille varmasti unohtumaton elämys. Ehkä he palasivat siihen ajatuksissaan ja puheissaan vielä useasti jälkeenpäin.
Voin hyvin kuvitella, että se oli heille ei vain uskoa, vaan myös voimaa antava kokemus.

Kristus kutsuu tänäkin päivänä meitä, enemmän tai vähemmän hämmentyneitä, ihmetteleviä ja nälkäisiä, luokseen.
Hän haluaa ravita meitä, antaa meille sitä mitä tarvitsemme. Hän haluaa rohkaista, ja auttaa meitä löytämään keinoja, joilla voimme tuoda sitä parasta, mitä meillä on annettavanamme, yhteiseksi hyväksi.

Luojamme on antanut meille kaikille lahjoja ja ominaisuuksia, joita Hän toivoo meidän käyttävän toistemme iloksi ja hyödyksi. Jokaiselle meille Hän on suunnitellut oman tärkeän, ainutlaatuisen osan, ja Hän haluaa auttaa meitä sen toteuttamisessa.
Uskon että Hän toivoo, että meistä löytyisi samanlaista valmiutta ’heittää verkko veneen oikealle puolelle’ kuin oli opetuslapsilla.
Että meissä löytyisi halua kuunnella ja kuulla, miten Hän meitä ohjaa ja neuvoo, ja halua toimia sen mukaisesti. Avointa ja kuuntelevaa sydäntä ja mieltä.

Kristus, auttaisitko meitä siinä? Kiitos että kutsut meitä, autat, rohkaiset, ohjaat, varjelet ja ravitset.
Kiitos että olet kanssamme. Sinä näet, kuinka paljon Sinua tarvitsemme, Sinun Rakkauttasi,  Huolenpitoasi ja Rauhaasi.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus on ylösnoussut!

10.4.2023. Pääsiäisajan virsiä selatessa löytyi vain muutama tutunoloinen. Eräs niistä alkaa sanoilla ’Aurinkomme ylösnousi’. Kristusta verrataan monessa yhteydessä Aurinkoon.
Näiden pääsiäispyhien aikana Aurinko, – Maatamme lähinnä oleva tähti – on paistanut täydeltä terältä kirkkaansiniseltä taivaalta. Se on lämmittänyt maan niin että ihan parissa päivässä pienet kevätkukat ovat puskeneet tiensä ylös valoon.

Sitruunaperhonen – Pääsiäislauantaina näin sitruunaperhosen. Miten noin pieni hento eläväinen voikaan tuoda paljon iloa keveillä, nopeilla pyrähdyksillään! Perhoset ovat muutenkin olleet mielessäni viime aikoina. 

Viime viikolla Metamorphosis -nimisestä näyttelystä Espoon modernin taiteen museosta EMMAsta kotiin palatessa mietin näyttelyyn liittyvää lyhytelokuvaa. Minussa se herätti ajatuksen sielusta, joka kokee voimakkaan muodonmuutoksen kautta vapautumisen.
Bussin takapenkillä istuvien poikien äänekäs juttelu keskeytti ajatukseni. Toinen mainitsi useamman kerran sanan  metamorf . Arvelin heidän keskustelevan jostain sennimisestä pelistä. Joka tapauksessa se sai minut miettimään metamorphosis -sanan alkuperää. 

Meta – Kotona googlatessa selvisi, että kreikan kielessä meta  = ”jälkeen”, ”takana”, ”kanssa”. ’Meta-etuliite saattaa viitata vaihdokseen tai toiseen tilaan siirtymiseen – esim. metamorfoosi tarkoittaa muodonmuutosta – tai käsitteen tarkasteluun toiselta, sitä ylemmältä tasolta.’ 

Morpho – Oletin että morphos olisi myös kreikankielinen sana. Wikipediasta en kuitenkaan sellaista löytänyt. Sen sijaan ilmeni että Morpho on erään perhoslajin latinal. nimi. Sillä nimellä löytyi kaunis kuva sinimorphoperhosesta, jonka suomal. nimi on Taivaansiivet.

Morpho Aurora – Löysin pari Boliviassa kuvattua videopätkää Morpho Aurorasta, joka sulautuu värinsä puolesta täysin ympäristöönsä siipien ollessa supussa, mutta lähtiessään lentoon sen siivet välkehtivät helmiäisen tavoin taivaansinisinä. Tässä linkki toiseen niistä:
https://www.youtube.com/watch?v=iBNp5L_D_-U

Taivaalliset siivet – Perhostoukan kuoriutumista kotelostaan kauniiksi perhoseksi käytetään usein vertauksena siihen muutokseen, joka tapahtuu, kun ihminen kuolee ja hänen sielunsa ja henkensä jättävät maallisen ’kotelonsa’ ja jatkavat matkaansa ’taivaallisin siivin’.  

Pääsiäisaamuna, kun opetuslapset saapuivat Jeesuksen haudalle, he eivät löytäneet sieltä Jeesuksen ruumista, vaan pelkät käärinliinat.
Jeesus ei kuitenkaan ’lentänyt’ pois, vaan ilmestyi uudessa muodossa, ylösnousemuskehossa opetuslapsilleen useamman kerran ennen taivaaseenastumistaan, jota vietetään Helatorstaina.  

Jeesuksen ylösnousemusta ja sitä muodonmuutosta, joka hänessä tapahtui sen myötä, opetuslapset saivat ihmetellä seuraavina päivinä, kun ylösnoussut Kristus ilmestyi heille Galileassa, Emmauksen tiellä ja Jerusalemissa Ylähuoneella, jossa heidän oli ollut tapana kokoontua yhdessä, ja jossa he olivat syöneet viimeisen ehtoollisaterian Mestarinsa kanssa.  Tuona aikana hän rohkaisi, opetti ja valmensi opetuslapsiaan niihin tehtäviin ja haastaviin tilanteisiin, jotka heitä odottivat.  

Kristuksen ylösnousemusta mekin saamme ihmetellä, tänä pääsiäisaikana, joka jatkuu aina Helluntaihin saakka. Ihmetellä, ja olla avoimia sille, miten Ylösnoussut haluaa meitä valmentaa niitä asioita varten, jotka meitä odottavat. Hän kulkee kanssamme, on vierellä, pitää tarvittaessa kädestä (vaikkemme sitä tuntisikaan), lohduttaa ja rohkaisee. 

**********************

Portti josta saa käydä 

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
Herran käsi on voimallinen! Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.  Ps. 118:15–23

Kolmantena päivänä

Tulkaa, palatkaamme Herran luo!
Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.
Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,
kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös, ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra!
Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto.
Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan.  Hoos. 6:1–3:

Ylösnousemuksen ihme

Jos kerran julistetaan, että Kristus on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä voivat sanoa, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne. Silloin nähdään, että olemme antaneet Jumalasta väärän todistuksen, kun olemme väittäneet hänen herättäneen Kristuksen – mitä hän siis ei ole tehnyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Ellei kuolleita herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.
    Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta jotka ovat kuolleet. Kun kerran kuolema sai alkunsa ihmisestä, samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.
1. Kor. 15:12–22:

Käärinliinat

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.”  Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
    Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
    Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.  Joh. 20:1–10:

”Kristus nousi kuolleista!” – ”Totisesti nousi!!” 
Näihin ortodoksien ja nykyisin useiden luterilaistenkin pääsiäistervehdyksiin haluan minäkin yhtyä.
Siunattua ja valoisaa pääsiäisaikaa!

Nardusöljyn tuoksu

1.4.2023. Ihana aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Siirsin loputkin salaattiruukut eteläikkunalle valokylpyyn. – Kevään koittaessa alan laittaa käytetyt ruukkusalaatin juurakkopaakut kylvömultaan, Ja pian alkaa esiin työntyä uutta kasvua. Eräs ystäväni vinkkasi tämän vuosia sitten, ja siitä lähtien olen laittanut ruukkusalaattien jämät uuteen kasvuun. Nykyään se on entistäkin helpompaa, kun viljelijät ovat luopuneet muovisista istutusruukuista. Ei tarvitse  irrotella juuria istutusruukun rakosista, sen kun laittaa paakun multaan. Uutta salaattia syntyy alle viikossa.
Ja ah, millaisella innolla auringonkukansiemenet työntävätkään versojaan mullan läpi kohti valoa! – Paljon iloa niin silmille kuin suulle. 🙂

*********************

Palmusunnuntaista Kirkkovuosikalenteri toteaa: ’Betaniassa voideltu Jeesus ratsasti Jerusalemiin kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta juuri niistä tuli toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat.’ 

Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. 
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun,
sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.   Ps. 22:2–6

Tuon psalmin ensimmäisiä jakeita Jeesuksen kuultiin siteeraavan viimeisillä voimillaan  ristinpuulla. Jumalan Poika kärsi niin fyysistä kuin henkistä tuskaa ennen kuolemaansa. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja ehkä jopa taivaallisen Isänsä hylkäämäksi. Tai ainakin, että Hän oli jossain kaukana.

Tai ajatteliko Jeesus tuossakin tilanteessa, keskellä kovinta tuskaansa, meitä muita, kuten hänellä oli tapana? Kaikkia monenlaisissa elämänvaiheissa kärsiviä ihmisiä, jotka kamppailevat tuskaisina miettien, miten tästäkin tilanteesta selvitään.

Antoiko Jeesus nuo säkeet muistiinmerkittäväksi muistuttaakseen meitä, että suurimmankin kärsimyksen, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteiden vallatessa mielen ja sydämen on Eräs, joka on voittanut kärsimyksen ja kuoleman. Eräs, jonka puoleen kannattaa kääntyä, johon kannattaa luottaa ja turvata hädän hetkellä. ja muulloinkin. 

Jes. 50:4–10:
Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä. Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi. Minä tiedän, etten jää häpeääni, sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni – kuka voisi minua syyttää!
Asettukaamme siis käymään oikeutta. Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan? Astukoon hän esiin! Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?
Nuo kaikki häviävät kuin vaate, jonka koi syö.
Se teistä, joka pelkää Jumalaa, kuulkoon Herran palvelijan sanaa.
Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.

Tämän profeetta Jesajan vahvan tekstin voi nähdä kuvaavan Jeesuksen kärsimyksiä  pääsiäisajan tapahtumia Jeesuksen vangitsemisesta ristiinnaulitsemiseen.
Mutta myös monet VT:n profeetat joutuivat kärsimään kovan kohtalon siksi, että puhuivat rohkeasti sitä, mitä Jumala oli heille sanottavaksi antanut.
Jeesuksen opetuslapsista monet kokivat samaa.  Ja tälläkin hetkellä, yhä vaan, lukemattomat ihmiset joutuvat kärsimään uskonsa vuoksi. 

Pitkänperjantain (englanniksi Good Friday) tapahtumia voi mietiskellä monella tavalla. Jokaisella on oikeus ajatella sitä sillä tavalla, joka vahvistaa omaa uskoa ja luottamusta Jumalan hyvyyteen.
Itselleni ajatus, että Isä olisi hyljännyt Poikansa äärettömän kivun, kärsimyksen ja kuolemanhetkellä on vieras.
Jeesus koki kyllä kärsimystä ja hylätyksi tulemista ihan tarpeeksi voidakseen nyt ylösnousseena ymmärtää meidän ihmisten tuskaa, yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista.
Minusta ajatus, että Jumala olisi hänet hylännyt kuoleman hetkellä tuntuu tosi kummalliselta.

Siitä rauhasta ja ikään kuin valaistuneesta tilasta, jollaisessa usea ihminen on lähtenyt  tästä elämästä, en ole voinut päätellä muuta kuin että siinä on Jumala hyvin vahvasti läsnä. Vastaanottamassa Valoonsa..  

Sak. 9:9–10:
Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.

Rauhanjulistaja – Tämän Sakariaan profetian Jeesus toteutti ratsastaen aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hän ei tullut valloittamaan maata eikä sen kaupunkeja. Kristus tuli valloittamaan sydämiä Rakkaudellaan. Ja Hän lupasi jättää meille Rauhansa. Sen avulla ja voimalla on helpompi kohdata elämässä eteen tulevia haasteita, vaikeuksia ja kärsimystä.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Fil. 2:5–11:
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Fil. 2:5–11:
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:
    ”Jeesus Kristus on Herra.”

Tuossa otteessa Filippiläiskirjeestä Paavali pyrkii muutamalla rivillä selvittämään Jumalan suurta mysteeriä. Kristus, Jumalan Voideltu, tiivisti/pienensi/rajoitti jumalallisen olemuksensa  ihmishahmon kokoon ja muotoon ja eli Jeesus Nasaretilaisena ihmisen elämän.

Kun Paavali kirjoittaa nimet tuossa järjestyksessä Kristus Jeesus, se korostaa ainakin omassa mielessäni sitä, kuinka Jumalan Poika laskeutui taivaista, syntyi tähän maailmaan ja eli ihmiselämän.
Kun taas toinen, yleisemmin käytetty järjestys – Jeesus Kristus –  kuvaa mielestäni, kuinka Jeesus syntyi maailmaan täyttämään tehtävänsä, Ja kuinka sen tehtyään ja lopulta noustuaan kuolleista hän osoitti olevansa Jumalan Voideltu, Kristus.

Franz Jalics’in, edesmenneen hengellisen ohjaajani opettamassa Jeesus-rukouksessa toistetaan nimiä edellisessä järjestyksessä: Kristus Jeesus. Varmaan tämän Jeesus-rukouksen harjoittamisen myötä on tuosta nimijärjestyksestä tullut itselleni läheisempi ja merkityksellisempi.  

Joh. 12:1–8:
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”

Aterialla Betaniassa – Jeesus oli vierailulla rakkaiden ystäviensä Lasaruksen, Martan ja Marian kodissa. Martta oli omassa elementissään saadessaan valmistaa ruokaa ja tarjoilla sitä Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen.

Tunnelma oli varmastikin aivan erityinen, monesta syystä. Jeesus oli vähän aiemmin kutsunut kuolleen Lasaruksen ulos haudasta. Siinä hän, joka oli ollut haudattuna 3 päivää, istui nyt elävänä muiden mukana aterialla. 

Opetuslasten ajatuksissa varmaan surrasi aika lailla. He olivat nähneet Jeesuksen tekevän lukemattomia ihmeitä, joita ei ihmisjärjellä voinut selittää. Mutta tämä oli varmaan niistä kaikista ihmeellisin.

Martta ja Maria olivat ylen onnellisia ja kiitollisia, kun saivat veljensä takaisin. Mitä mahtoi ajatella tapahtuneesta henkiin herätetty Lasarus?
Voin kuvitella, että pöytäseurueessa vallitsi eräänlainen hartaus, ehkä oltiin aika hiljaisia, varmastikin hämmentyneitä.
Jeesus oli aiemmin sanonut, että tapahtunut vahvistaisi opetuslasten uskoa. Samalla se varmaan myös auttoi heitä – ainakin pääsiäisaamuna – uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen. Jos Poika pystyi herättämään ystävänsä kuolleista, eikö taivaallinen Isä pystyisi herättämään Poikaansa eloon?

Tuoksuöljy – Marialla oli pullollinen kallista, aitoa eteeristä öljyä, hyvätuoksuista nardusöljyä. Johannes mainitsee, että pullo oli täysi, Se oli siis todennäköisesti hankittu juuri tuota päivää ja hetkeä varten, Jeesuksen voitelemista varten. 

Millaista haaskausta, puuskahti Juudas. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.”
Myös Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: ”Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.” (Mark.14:8)

Narduksen tuoksua – Maria teki sen, mitä Jeesus sitten teki opetuslapsilleen pääsiäisaterialla: pesi Jeesuksen jalat, mutta veden sijasta hän pesi ne tuolla kalliilla öljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. Sitä emme tiedä, toimiko Maria näin tietoisesti Jeesuksen hautaamista varten, tai sulaa kiitollisuuttaan, tai osoittaakseen kunnioitustaan Jeesusta kohtaan. tai Pyhän Hengen ohjaamana. Tai kaiken tuon vaikuttamana.
Joka tapauksessa tuo teko vaikutti kaikkiin huoneessa olijoihin: koko huone täyttyi ihanalla tuoksulla. 

Olipa Betanian Marian toiminta tietoista, Pyhän Hengen ohjaamaa, kunnioituksesta tai kiitollisuudesta kumpuavaa, luulenpa että Jumala toivoisi, että halutessamme palvella Häntä,  jokin – tai mielellään nuo kaikki tekijät – olisivat vaikuttiminamme.  

Said Judas to Mary – Neil Moylan

Juudas kysyi Marialta:”Mitä aiot tehdä tuolla arvokkaalla ja harvinaisella öljyllä?”
”Kaadan sen Herran jaloille ja pyyhin sen hiuksillani, sanoi Maria.
Oi Maria, ajattele köyhiä, tämän öljyn olisi voinut myydä.
Ajattele miten sillä hopealla ja kullalla voisi ostaa huopia ja leipää.”
”Huomenna ajattelen köyhiä”, Maria sanoi, ”en tänään. Sillä rakkaampi kaikkia
köyhiä maailmassa on minulle rakas hän, joka on lähdössä pois.”
Jeesus sanoi Marialle: ”Sinun rakkautesi on niin syvää, että tänään saat tehdä niin kuin tahdot. Huomenna sanot, että olen lähtenyt, mutta ruumiini jätän kuitenkin luoksesi.
Ruumiini ovat maailman köyhät, hän sanoi. Näin tulee olemaan maailman loppuun asti.
Leivät ja huovat, jotka annatte köyhille, tulette tietämään että olette antaneet ne minulle.
Ruumiini riippuu maailman ristillä huomenna, hän sanoi, ei tänään.
Ja Martta ja Maria löytävät minut jälleen, ja huuhtovat pois kaiken surun.”

Marian ilmestyspäivä

27.3.2023. Eilisen pyhäpäivän aihe on neitsyt Maria, jolle enkeli Gabriel ilmestyi ja kertoi Jeesuksen syntymisestä. – Jumalan ilmoituksen kuultuaan Maria lähti vierailemaan sukulaisensa Elisabetin luo, joka myös odotti lasta.

Kirkkovuosikalenteri toteaa:
Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä, ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias, yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.  Ps. 113:1–8

Tuossa psalmitekstissä on samoja elementtejä kuin Marian kiitosvirressä (Luuk1:46-55).
Siinä Maria puhkeaa ylistämään Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt:

Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa….
Hänen nimensä on pyhä… 
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja…
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin… 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

1. Moos. 3:8–15:
Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”
    Herra Jumala sanoi käärmeelle:
    – Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot,  sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille
ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Viime viikon blogissa totesin palaavani The Chosen -sarjaan sitten kun löytyy yhtymäkohtia tulevan pyhän teksteistä. Niitä löytyikin yllättävän nopeasti!
The Chosen- sarjan luoma kuvitteellinen hahmo Shmuel hermostuu Johannes Kastajan puheista. Shmuel oli kuullut, miten Johannes vastasi ihmisille, jotka kysyivät, onko hän odotettu Messias tai Elia.

Sarjan kapernaumilainen fariseus Shmuel, Nikodemoksen kiihkeä ja kunnianhimoinen entinen oppilas, syyttää Johannes Kastajaa harhaopista, tämä kun oli hänen mielestään käyttänyt väärin Jesajan sanoja (’Ääni huutaa: — Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!’) ’ottamalla hengellisen kuvauksen taivaassa olevasta Jumalasta ja soveltanut sitä omaan fyysiseen seuraajaansa, Jeesukseen. 

Jumalallako sandaalit? – Johannes Kastaja oli sanonut väkijoukolle, että hänen jälkeensä tulee häntä väkevämpi, eikä hän kelpaa edes avaamaan tämän sandaalien nauhoja. Shmuel kommentoi tätä Nikodemokselle sanoen: ”Ei Jumalalla ole ruumista. Ei Hän voi käyttää sandaaleja. Ei Jumala voi ottaa ihmismuotoa.”  Johon Nikodemos; ”Missä sanotaan, ettei Jumala voi ottaa ihmishahmoa?”
Shmuel perustelee näkemystään muutamalla kohdalla Mooseksen kirjoista, joissa Jumalaa ei voitu nähdä. 

Yllä oleva VT:n teksti kuvaa Jumalan kävelleen Edenin puutarhassa. Häntä ei tosin nähty fyysisessä muodossa, mutta paratiisin mies ja nainen kuulivat Hänen askeleensa, kun Hän käveli puutarhassa. (Piti tarkistaa, käyttävätkö myös muiden kielten käännökset sanaa ’käveli’. Ainakin ruotsi, saksa, englanti ja ranska käyttävät.)
Jumalan etsiessä miestä tämä vastasi Hänelle: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa.”

Tässä olisi ollut Nikodemokselle vasta-argumentti Shmuelille, jos hän olisi sellaista halunnut käyttää. Sarjan käsikirjoittajat eivät kuitenkaan esittäneet Nikodemosta väittelijänä, vaan vilpittömänä etsijänä ja kyselijänä. Se on minusta hyvä asenne, kun yrittää ymmärtää jotain Jumalasta ja Hänen toiminnastaan,    

Oletko koskaan kuvitellut Jumalaa jonkinlaisessa näkyvässä muodossa jonkin raamatuntekstin kohdalla?
Lukuisat keskiajan maalarit kuvasivat Jumalan istuvan valtaistuimellaan pilvien päällä. Michelangelo kuvasi Sikstuksen kappelin kattofreskossa Jumalan ojentavan sormensa kohti luomansa Adamin (hepreaksi = ihminen) sormea. 

Tuo kohta, jossa ihminen kuulee Jumalan askeleet, on myöskin aika fyysiseksi kuvattu havainto.
Kun Jumala kuitenkin on Henki, voin hyvin ymmärtää israelilaisten hämmennyksen, kun Johannes Kastaja profeetta Jesajaa siteeratessaan ilmaisi, että hän raivaa tietä itse Jumalalle. 

Gal. 4:3–7
Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkuvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

Tämä galatalaiskirjeen kohta on minusta kaunis: Jumala antaa Poikansa syntyä maan päälle, ihmiseksi, jotta me kaikki voisimme saada Hänen Poikansa Hengen, ja tuntea Jumalan hyvin intiimillä tavalla: omana vanhempanamme.

Joillekin, joilla on ollut erityisen vaikea isäsuhde, voi olla vaikeaa kuvitella edes taivaallisen Isän edustavan mitään hyvää ja rakastavaa. Jotkut kokevat helpommaksi lähestyä Jumalan Pojan äidin, Marian kautta. Sekin on minusta aivan ymmärrettävää. 
Ortodokseille ja katolisille tämä on ihan luonnollinen asia. Protestantit ja jotkut meidän aikanamme syntyneet suuntaukset ovat tässä suhteessa aika jyrkän torjuvia, jopa tuomitsevia.

Niiden uskovaisten, jotka näkevät tämän Marian palvontana, suhtautumisessa voi kuulla vihamielisyyttä ja vahvaa torjuntaa asiaa kohtaan, jota eivät ihan ymmärrä.
Se on minusta vahinko. Ajattelen, että Jumalalle on tärkeintä, että jokainen voisi lähestyä Häntä sillä tavoin, kuin kokee sen turvalliseksi. Niin että voisimme oppia tuntemaan Hänen Rakkautensa a luottamaan Hänen hyvään tahtoonsa meitä kohtaan. 

Luuk. 1:39–45:
Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Herran palvelijatar – Tämä kahden odottavan äidin kohtaaminen on niin kaunis. Sen lisäksi että he ovat sukulaisia, kumpainenkin heistä oli ennalta saaneet kuulla, että tulisivat synnyttämään lapsen, jolla tulisi olemaan aivan erityisen tärkeä, Jumalalta saatu tehtävä suoritettavanaan.

Voin hyvin kuvitella, että Marian astuessa Sakariaan ja Elisabetin taloon, koko huone täyttyi Pyhän Hengen läsnäololla. – Raamattu ei kerro, josko Elisabet oli etukäteen saanut tiedon siitä, että Maria tulisi häntä tervehtimään, ja että lapsi, jota Maria odotti, on Messias.
Joka tapauksessa sillä hetkellä, kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä ja hän tervehti Mariaa siunaavalla huudahduksella.
Myös Elisabetin odottama lapsi tunsi tuon kohtaamisen merkityksellisyyden ja ilmaisi sen hypähtämällä riemusta äitinsä kohdussa. 

Maria sai olla toteuttamassa sitä, mitä fariseukset ja monet muut juutalaiset pitivät mahdottomana: hän tulisi synnyttämään pojan, joka vartuttuaan kertoi tulleensa meitä kaikkia varten. Kuten enkeli Gabriel oli sanonut Joosefille: ”Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel — se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.” (Matt.1:22-23) 

Jeesuksen sandaalit – Ensimmäiset askeleensa Jeesus varmaankin otti paljain jaloin. Mutta jossain vaiheessa Maria puki lapsensa jalkaan sandaalit.
Jumala fyysisessä muodossa alkoi kulkea ihmisten parissa, Siinä oli sen ajan kansalaisilla ihmettelemistä. – Ja kyllä siinä riittää ihmettelemistä meillekin, aina vaan ja yhä uudestaan. 🙂

Alla oleva laulu tuli ensimmäisenä vastaan, kun googlasin laulua Marian ja Elisabetin kohtaamisesta. Vaikka se onkin nimetty jouluajan lauluksi, arvelen että se tähän on tarkoitus laittaa, sen kuvatekstissä kun lukee, mistä juuri olin kirjoittanut; ’…Jumala tulee ja on kanssamme… – Herramme, Immanuel’. 

This is the Time – Wanda Viola

Elisabet:
Olemme toivoneet, unelmoineet ja rukoilleet nyt vuosia 
että Jumala lähettäisi meille Messiaan, että Hänen tulonsa olisi lähellä.
Kun Jumalan enkeli lausui viestinsä ja ilmoitti Hänen lupauksensa
että poikamme tulisi olemaan Hänen profeettansa,
tunsimme iloa, jota ei voi verrata mihinkään.
Tämä on se aika, josta kirjoitukset kertovat, jolloin Jumala tulee ja on kanssamme,
ilmaisten rakkautensa, antaen meille Poikansa – Herramme, Immanuelin.

Maria:
Kun enkeli seisoi edessäni, huolestuin tästä ilmestyksestä.
Hän sanoi että synnyttäisin lapsen, joka olisi Korkeimman, Jumalan, Poika.
Meidän tuli antaa lapselle nimeksi Jeesus.
Hän on se, jonka Isä lähettää. Hän tulee olemaan Herran Voideltu
ja Hänen kuninkuutensa tulee olemaan ikuinen.

Elisabet:
Sitten enkeli kertoi miehelleni, että poikamme nimeksi tulisi Johannes.
Että Jumalan Henki olisi hänessä kun hänen elämänsä minussa olisi alullaan.
Että hän kääntäisi isien sydämet rakastamaan jälleen rakkaitaan;
Yhdessä Poikansa kanssa Hän eheyttää rakkaiden lapsiensa suhteet isiinsä.

 Maria:
Nyt tämä lapsi annetaan; hän tulee istumaan Daavidin valtaistuimella.
Hän kantaa kaikki meidän murheemme ja jokaisen syntimme Hän sovittaa.
Millaisessa ihmeessä saammekaan olla osallisina, sillä kaikki on mahdollista Jumalalle.
Hän on korottanut nöyrät. Minua kunnioitetaan, ja tunnen syvää kunnioitusta.

Maria ja Elisabet:
Anna läsnäolosi laskeutua, anna sanasi toteutua. odotamme Herra Sinua, .
Anna Henkesi kutsua meitä, puhu meille uudestaan, kuinka kaipaammekaan Sinua

Elämän leipä

19.3.2023.  Kirkkovuosikalenteri kuvaa tätä sunnuntaita eräänlaisena levähdyspaikkana, virvoittavana keitaana paastonajan erämaavaelluksella.
Tätä pyhää nimitetään myös leipäsunnuntaiksi, koska sen tekstit kertovat, kuinka Jeesus ruokki valtavan joukon muutamalla leivällä ja kalalla. Ja siitä, kuinka me tarvitsemme myös hengellistä ravintoa.
’Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville.’

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala! Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!
Ps. 84:6–10, 13

Tuon pyhiinvaeltajan laulun jakeita lukiessa tulee mieleeni elävästi lukuisat erämaaretket  hauvelini kanssa. Vaeltelemme usein tuntikausia tuntematta lainkaan väsymystä. Päin vastoin, tuntuu kuin voimamme vain kasvaisivat, Sielu ja koko olemus virkistyy ja tulee ravituksi. (Toki mukana on eväätkin, evästauko kuuluu aina retkiimme.)
Parasta kummankin mielestä on aina ne hetket, kun saavumme veden äärelle. Meri, järvi, lampi tai joki, kaikki käy. Vettä nähdessään hauveli suuntaa välittömästi tassunsa rantaan. Suoraan luonnosta saatu vesi maistuu sen mielestä niin paljon paremmalta kuin hanasta tullut,
Sitten istahdamme ja nautimme olostamme.
Helteellä pulahdus raikkaaseen veteen kirkastaa olon ja ajatukset.

Luonnon hiljaisuudessa ja rauhassa mieli ja koko olemus virittyy kiitollisuuden tunteeseen.  Luonnon monivivahteinen kauneus saa haltioitumaan yhä uudestaan, aina vaan. Kerron siitä Jumalalle. Ikään kuin Hän ei sitä tietäisi! Mutta tuntuu kuitenkin hyvältä sanoa se Hänelle, yhä uudestaan. Ja kiittää siitä, että saamme nauttia ihanasta, puhtaasta luonnosta.
Ja sitten, kun annan oman mieleni hiljentyä, Hän saattaa antaa minulle jonkun ajatuksen, joka tuntuu tärkeältä ja jonka haluan tallentaa mieleeni.
Hiljaisella erämaavaelluksella sielu lepää ja tulee ravituksi. 

Dietrich Bonhoeffer kirjoitti: “Es liegt im Stille sein eine wunderbare Macht der Klärung, der Reinigung, der Sammlung auf das Wesentliche.”
– eli jotakuinkin näin: ”Hiljentymiseen (hiljaa olemiseen) kätkeytyy ihmeellinen kirkastava (selventävä) ja puhdistava voima, keskittyminen siihen, mikä on olennaista.” 

Aam. 8:11–12:
Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän.
En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat
etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.  

Jospa nyt koittaisi sellainen aika? Että alkaisimme kaivata ja kuunnella Jumalan puhetta meille, tähän aikaan, tähän maailmantilanteeseen. Luemme päivittäin uutisista oman maamme ja muiden maiden tapahtumista. Mutta millaisina ne näyttäytyvät taivaallisesta perspektiivistä? 

Mikä on henkilökohtaisessa elämässämme todella tärkeää, juuri nyt? Minkä voisi jättää vähemmälle? Mikä syö voimia? Mikä ravitsee meitä?
Mihin meidän olisi hyvä keskittää huomiomme? Mikä on olennaista, juuri nyt, tai tämän paaston aikana? 

2. Moos. 16:11–19, 31, 35
Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”
    Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.” Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.”
    Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille.

Makean ystävänä ajatus siitä, että Jumala ruokki erämaassa vaeltavaa kansaansa hunajaleivältä maistuvalla mannalla, tuntuu armolliselta. – Mutta  jos pitäisi vuosikymmenet syödä pelkkää makeaa, niin kyllähän siinä tulisi suolaista ikävä.
Ymmärrän hyvin sen, että kansa aina välillä napisi Jumalalle tyytymättömyyttään ravinnon yksipuolisuuteen, niin hyvältä maistuvaa  ja ravitsevaa kuin se olikin.  

Nyt, ruokien hintojen kohotessa, moni kertoo syövänsä yksinkertaisemmin kuin ennen. Itsekin olen joutunut miettimään tarkemmin ruokaostoksiani. Ei ole ihan mukavaa, kun täytyy tinkiä periaatteistaan. Mutta nämäkin asiat asettuvat toisiin mittasuhteisiin, kun mietin niitä, joilla ei ole, mistä valita. Niitä, jotka näkevät nälkää sen vuoksi, että viljelykset eivät tuota satoa pitkän kuivuuskauden ja vedenpuutteen vuoksi. Tai niitä jotka elävät pakolaisleireillä tai sodan keskellä.

Rakas Jumala, katso kaikkien nälkää näkevien puoleen. Tuo apusi niin ruumiilliseen kuin hengelliseen nälkäämme. Auta meitä olemaan kiitollisia siitä kaikesta, mikä kuitenkin on hyvin.
Kiitos, että näet, mitä kipeimmin tarvitsemme. Kiitos että olet kanssamme. Kiitos kaikesta avustasi, ja kaikista, joita käytät tuomaan apua sitä eniten tarvitseville. 

1. Piet. 2:1–3:
Jättäkää kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te ”maistaneet Herran hyvyyttä”.

Voiko tuon suoremmin sanoa? Miten paljon kauniimpi ja parempi maailmamme olisikaan, jos ei olisi niin paljon pahuutta, epärehellisyyttä ja kateutta. Jos osattaisiin olla teeskentelemättä, ja tuoda itsestämme esiin parhaita puoliamme. Eikä puhuttaisi pahaa, vaan hyvää toisistamme.

Ystävän vinkistä katsoin Jeesuksen elämän vaiheista kertovan The Chosen – sarjan 8 jaksoa. Hienosti kuvattu, hyvät näyttelijäsuoritukset. Oli melkein kuin olisi sukeltanut 2000 v. ajassa taaksepäin noiden ihmisten – Kapernaumin asukkaiden, opetuslasten ja roomalaisten sotilaitten elämään ja kokemusmaailmaan. 

Sarja on rakennettu Raamatun kertomusten pohjalta ja se siteeraa sitä monin paikoin. Lisäksi on paljon kuvitteellisia keskusteluja, kohtaamisia ja tapahtumia, Niitä kuvataan mm. Marian, Pietarin ja tämän läheisten, Matteuksen ja Nikodemoksen kokemusten kautta. 

Etsiessäni netistä, voisiko sarjaa katsella ilmaiseksi (se kun on katsottavissa parhaillaan maksullisessa Netflixissä), löysin linkin: https://www.angel.com/watch/the-chosen
Samalla selvisi, että The Chosen -sarja käsittää monta kautta.
Parhaillaan esitettävän 3. kauden 1. osan alussa Jeesus puhuu koolla olevalle kuulijakunnalle (otteita vuorisaarnasta) kysyen mm: ”Ettekö tiedä, että henki on arvokkaampi kuin ruoka, jota syötte?”).
Samalla vuorenrinteellä Jeesus ruokki valtavan määrän kuulijoitaan muutamalla leivällä ja kalalla. (Katsoin tuosta jaksosta tänään vain alun, joten en tiedä näytetäänkö siinä itse ruokkimisihmettä.)

Ajattelin, että tämä sarjahan pitäisi saada tekstitettyä suomeksi (puhekieli on siinä englanti).  Mutta jes, se olikin jo tehty: löytyi linkki, jossa kerrotaan, miten siihen saa suomenkielisen tekstityksen:  https://www.youtube.com/watch?v=TCkZNB8dpBg
Kun filmi on käynnissä, se pysäytetään ja klikataan yhtä näytön alareunassa olevaa merkkiä, ja valitaan, minkä kielinen teksti halutaan ( = tekniikan ihmelapsen – ironisesti sanottuna – selvitystä…!)  🙂 

Huom. Vaikka 1. kauden sarjan tapahtumat eivät etene pääsiäistapahtumiin, niissä on joitakin rajumpia kohtauksia, jotka voivat tuntua varsinkin lapsista, mutta ehkä myös herkemmistä aikuisista, ahdistavilta ja pelottavilta, 

Koskettavinta olivat mielestäni ehkä ne 3. jakson kohtaukset, joissa lapset löytävät Jeesuksen järven rannalta, ja Jeesus alkaa puhua lapsille. Alun ennakkoluulojen ja pelon haihduttua lapset esittivät Jeesukselle innoissaan kysymyksiä. Lapsilla oli vilpitön nälkä kuulla kaikkea sitä, mitä Jeesuksella oli heille sanottavanaan,
Kun yksi lapsista kysyy Jeesukselta, mikä on se syy. minkä takia hän on täällä, jeesus vastaa: ”Usein aikuiset tarvitsevat lasten uskoa-”

Noiden lasten kaltaista innostusta ja vilpittömyyttä Pietari varmaan tarkoitti yllä olevassa kirjeessään. 
Kunpa me pystyisimme samaan. Voittamaan epäluulon ja pelon, ja hiljentyä kuuntelemaan, mitä Jumala haluaa tänä päivänä puhua sydämiimme. 

Joh. 6:24–35:
Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
    He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: ”Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” He kysyivät: ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”
    He sanoivat Jeesukselle: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
    He sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”

Todellista taivasleipää – Mitä me odotamme Jumalalta? Odotammeko Hänen tekevän jotain erityistä hyväksemme? Tällainen nousee puheenaiheeksi useammassa kohdassa The Chosen –  1. kauden jaksoissa. On pettymystä: miksi Jumala ei vastaa, miksi Hän ei auta. On myös löytämistä: sisäisen rauhan, luottamuksen ja uskon löytämistä kaikenlaisten haasteiden keskellä ja niistä huolimatta.

Elämän Leipä – Kuultuaan Jeesus puhuvan Jumalan leivän tulevan taivaasta ja antavan maailmalle elämän, ihmiset sanoivat Jeesukselle: ”Anna meille aina sitä leipää.”

Elävää Vettä – Samoin kuin kaivolla Jeesuksen kohdannut nainen, jolle Jeesus sanoi; ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä”, vastasi Jeesukselle:  ”Herra, anna minulle sitä vettä.” (Joh.4: 14)

Ylösnoussut Kristus, puhuisitko kaikille etsijöille, nälkäisille, janoisille, sanoja jotka vetävät  vastustamattomalla tavalla Lähteelle, Virvoittumaan ja uudistumaan Elävästä Vedestä ja Elämän Leivästä. Kiitos että ravitset niin monin tavoin kaikkia jotka etsivät Sinun läheisyyttäsi ja läsnäoloasi, Kiitos että olet kanssamme kaikissa elämäntilanteissamme. Tänäänkin.    

Ps. The Chosen – sarjassa Nikodemos pohtii sitä, miten vähän me oikeastaan tiedämme Jumalasta. Näihin mietteisiin haluan palata joskus myöhemmin,  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan kunnia vai ihmisen?

13.3.2023.  VT:n teksti Jeremian kirjasta kertoo, kuinka vaikea ihmisten oli uskoa profeetta Jeremian sanomaan. Evankeliumitekstissä Johannes puolestaan kirjoittaa, että vaikka ihmiset olivat nähneet Jeesuksen ihmeteot, heidän oli vaikea uskoa häneen. Ja ne jotka uskoivat, eivät uskaltaneet sitä ilmaista kunniansa ja asemansa menettämisen pelosta.  ’Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.’

Paljonko meihin vaikuttaa huoli tai pelko siitä, mitä muut meistä ajattelevat? Arvelisin että enemmän kuin olisi tarpeen, Ja miten ne omat huolet ja pelot saavatkaan aivan toisenlaiset mittasuhteet, jos ne asettaa suurten maailmantapahtumien rinnalle. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini.
  Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien.
Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.
  Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen,
  ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa.
Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.
  Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni.
  Katso minun kärsimystäni ja vaivaani ja anna anteeksi kaikki syntini.
Katso, kuinka paljon minulla on vihollisia! Heidän vihansa on väkivaltainen ja julma!
  Suojele minua ja pelasta minut, älä hylkää minua, sinuun minä turvaudun.
Ps. 25:11–20

Myötätuntoa ja auttamisen tahtoa – sitä löytyy meidän kansasta. Se on niin arvokas asia. Ja se on näkynyt monin tavoin myös tämän runsaan vuoden ajan, jona  Ukraina on joutunut puolustamaan maansa itsenäisyyttä hyökkääjää vastaan.
Eräs konkreettinen osoitus tästä oli lauantainen Apua Ukrainan tukikonsertti 2:n keräykseen osallistumiset. Maaliskuussa 2023 vastaavan konsertin tuloksena saatiin kerättyä 7,5 miljoonaa euroa; lauantain konsertin tuotto ei yltänyt samaan, mutta huomattava summa saatiin silläkin kerättyä. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jer. 26:12–16:
Jeremia sanoi Juudan johtomiehille ja väkijoukolle: ”Herra itse on lähettänyt minut julistamaan kaiken sen, mitä olette kuulleet, tätä temppeliä ja kaupunkia vastaan. Kääntykää vääriltä teiltänne, hylätkää pahat tekonne ja kuulkaa Herraa, Jumalaanne! Silloin Herra muuttaa mielensä ja säästää teidät onnettomuudelta, jolla hän teitä uhkaa. Minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin hyväksi näette. Muistakaa kuitenkin: jos tapatte minut, tapatte viattoman, ja silloin te syyllistytte murhaan, samoin koko kaupunki. Sillä Herra on todella lähettänyt minut julistamaan teille kaikki nämä sanat.”
    Silloin johtomiehet ja väkijoukko sanoivat papeille ja profeetoille: ”Ei kuolemantuomiota tälle miehelle! Hän on puhunut meille Herran, Jumalamme, lähettämänä.”

Jumalan lähettämä – Jeremia sai pappien, profeettojen ja kansan kiihdyksiin julistamalla parannuksen teon tarpeellisuutta.  Meidän temppelillemmekö ja meidän kaupungille voisi käydä huonosti? – Suutuspäissään he tahtoivat surmata jeremiaan.
Jokin (olikohan Pyhän Hengen voimavaikutusta) sai johtomiehet ja kansan kuitenkin tunnistamaan, että Jeremian sanat tulivat Jumalalta. Jeremia sai pitää henkensä, ja välittää kansalle Jumalan varoituksia, ohjeita ja opastusta vielä pitkään, kansan monenlaisissa vaiheissa ja vaikeuksissa.  

Ilm. 3:14–19:
”Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:
    Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
    Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani.
    Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!”

Seurakuntaenkelit – Kun ylösnoussut Kristus ilmestyi apostoli Johannekselle tämän ollessa Patmoksen saarella vankina, Hän antoi Johannekselle tehtävän kirjoittaa kirjeet 7 seurakunnan enkelille.
Jäin miettimään tuota: Kristus ei pyytänyt Johannesta kirjoittamaan seurakuntien johtajille, vaan niiden enkeleille. Olen joitakin kertoja kuullut tai lukenut jostain, että jokaisella seurakunnalla olisi oma enkelinsä. Vähän samaan tapaan kai kuin meillä ihmisillä on omat suojelusenkelimme. Aika ihana ajatus minusta. Mutta – kuten suojelusenkelimmekään – seurakuntaenkeleiden vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset.

Millainen vaikutus mahtoi kirjeiden vaikutus olla noiden 7 seurakunnan elämään ja toimintaan, joille Johannes lähetti kirjeet? Tapahtuiko muutosta toivottuun suuntaan?
Entä mitä jos Kristus haluaisi kirjoituttaa kehotuksia tämän ajan seurakuntien enkeleille?
Olisi siinä tehtävää kerrakseen, niin kirjoituttajalla kuin kirjoittajillakin, Kristukseen uskovia seurakuntia kun on miljoonia ympäri maailmaa.

Mutta kyllä olisi oikeastaan aika mielenkiintoista tietää, mitä Kristus haluaisi eri seurakunnilleen tänä päivänä sanoa. Samoin kuin 2000 v. sitten, on nykyäänkin joka seurakunnalla omat haasteensa, heikkoutensa ja vahvuutensa.
Ajatella, mikä vaikutus sillä olisi, jos jokaisessa seurakunnassa toimittaisiin jatkuvasti ja pelkästään taivaallisen tahdon johdatuksessa, Kristuksen Hengen ohjaamana… – vau, olisi se aika hieno  juttu!

Joh. 12:37–43:
Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
 – Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
    Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
    Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

Kristuksen kirkkaus – Jesaja oli nähnyt Kristuksen kirkkauden, kirjoittaa apostoli Johannes. Ajattelen, että Johannes oli itsekin saanut nähdä Kristuksen kirkkauden, jo ennen Patmos-saarella saatuja ilmestyksiä. Koko Johanneksen evankeliumi, alusta lähtien, on mielestäni osoitus siitä. 

Ne hallitusmiehet, jotka uskoivat Jeesukseen, eivät välttämättä olleet nähneet tuota kirkkautta, mutta jokin muukin kuin ihmeteot saivat heidät uskomaan. He tunnistivat Jumalan läsnäolon ja vaikutuksen myös Jeesuksen puheessa, hänen opetuksissaan ja – kuten ajattelen – koko hänen olemuksessaan.
Mutta mahtoi olla vaikea ja ristiriitainen tilanne heille, kun eivät uskaltaneet tunnustaa uskoaan. Kyllä se varmaan heitä jollain tavoin kaiveli. Ainakin viimeistään siinä vaiheessa, kun Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta päätettiin. 

Kunpa osaisimmekin aina toimia niin, ettei tarvitsisi jälkeenpäin katua sanomisiaan ja tekemisiään tai sanomatta tai tekemättä jättämisiään.
Kunpa voisimmekin elää ja toimia jatkuvasti taivaallisessa johdatuksessa. Silloin olisi tämä maailma aivan toisenlainen. Silloin olisi Taivaan todellisuus olisi läsnä, havaittavissa, melkeinpä kosketeltavissa.

Kristus, auta meitä kuulemaan Sinun johdatustasi, ohjaa meitä taivaallisella kädelläsi, hellästi ja rakastavasti, mutta määrätietoisesti – niin että ’niin maan päällä kuin taivaassa’ voisi toteutua täällä, keskuudessamme, jokapäiväisessä elämässämme. 
Kiitos että olet kanssamme. Auta, rohkaise, opeta ja johdata meitä, niin yksilöinä, yhteisöinä kuin kansakuntina. Anna meille Sinun Rauhasi, sydämiimme ja tähän maailmaamme.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rukous ja usko

7.3.2023. Vanhoja muistiinpanovihkoja ym. läpikäydessäni löysin muutamia Kriittisen Korkeakoulun julkaisemia Katsaus -lehtiä. Olin aikoinaan hyllyttänyt ne lukeakseni ne ’sitten joskus luppoajalla’. No, nyt oli luppoaikaa.
Eräässä numerossa (v:lta 1983) oli filosofi Kari E. Turusen 4-sivuinen artikkeli otsikolla Uskomus, usko, uskonto ja myytti. Alaotsikot jakavat artikkelin aiheet ihmisen tietoisuuden kehitykseen, uskomisen motiiveihin, yhteyden kaipuuseen ja myytin ymmärtämiseen.

Artikkelissa käsitellään ihmiskunnan tietoisuuden kehitystä muinaisesta kuvallisesta tavasta hahmottaa asioita ja kokonaisvaltaisesta yhteydestä kohti käsitteellistä ja samalla yksilöllisempää tietoisuutta ja ajattelua. Yhtenä tämän kehityksen seurauksena Turunen mainitsee yhteyden katkeamisen. Hän kirjoittaa:
’Yhteys (kommuunio, käsittääkseni uskonnon alkuperäinen ajatus) oli kadotettu.’
Ja jatkaa: ’Lopulta tuli etsivälle ja kaipaavalle mielelle todella tuskalliseksi kysymykseksi yhteyden palautuminen, mutta näytti siltä, ettei ollut enää muuta tietä kuin uskominen. Uskon ja tiedon suhde tuli ongelmaksi ja lopulta ne erkanivat kokonaan.’

Yhteydestä kirjoittaessaan Turunen ei artikkelissaan ei käsittele yhteyttä Jumalaan. Sen sijaan hän kuvaa ihmisen yhteyttä luonnon ja kaiken olevaisen kanssa. – Olisinkohan jäänyt miettimään, puuttuuko jutusta jotain olennaista, jos olisin lukenut tuon artikkelin silloin kun se kirjoitettiin? (Tuohon aikaan elämänfilosofiani, ajatteluni ja uskomukseni rakentuivat antroposofiselle perustalle. Antroposofisen hengentieteen teokset käsittelevät ennemminkin yhteyttä henkisiin ulottuvuuksiin ja korkeampiin hengen maailmoihin, eivät niinkään Jumalaan.) 

Uskonto kutistui uskoksi, kirjoittaa Turunen artikkelissaan. Väitettään hän perustelee sillä, mitä oli nähnyt eri herätysliikkeiden kokoontumisissa: voimakasta  (psykologista) vaikuttamista sekä vallankäyttöä. Oudolta tuntui minusta artikkelia lukiessa, että hän perusti käsityksensä noissa kokoontumisissa näkemäänsä. Ikään kuin ne olisivat ainoa paikka, jossa uskoa esiintyy.
Usko voi olla myös hiljaista, hyvin henkilökohtaista, sellaista, mitä toinen ei välttämättä havaitse.
Ajattelen, että uskonto (oppi ja sen harjoittaminen) parhaimmillaan voi olla tie, joka johtaa yhteyteen Luojamme kanssa. Ja että parhaimmillaan se johdattaa uskoon ja/tai synnyttää sen.  Sama koskee rukousta.

Nimitettäköön sitten uskonnoksi taikka uskoksi, käsitykseni mukaan ihmisen kaikkein syvin kaipaus (vaikkei sitä tiedostaisikaan)ja päämäärä on yhteys Jumalaan.
Yksi suorimmista ja ehkä yksinkertaisimmista teistä Jumalan yhteyteen on rukous.
Siinä, kuten uskossakaan, ei ole kyse kutistumisesta, vaan laajenemisesta. 🙂

*********************************

Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.
Ps. 25:1–10

’Osoita minulle tiesi’, pyytää tämän psalmin kirjoittaja, ’opeta kulkemaan polkujasi.’
Ajattelen, että henkisesti ja hengellisesti tuo on yksi tärkeimpiä pyyntöjä, joita Jumalalle voi esittää.
Kunpa joka päivä osaisinkin, ja vielä muistaisinkin, kulkea Hänen polkujaan, niin ajatusteni, tunteideni kuin toimintani tasolla. Kunpa me kaikki osaisimme ja muistaisimme. Alkaisi maailmanmeno näyttää aivan toisenlaiselta. Alkaisi näkyä Hänen opettamansa rakkaus, toisten huomioiminen, välittäminen, tukeminen, rohkaisu ja innostaminen hyvään.
Alkaisi Hänen valtakuntansa manifestoitua täällä maan päällä.

2. Kun. 20:1–7:
Kuningas Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’”
    Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: ”Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti.
    Jesaja ei vielä ollut lähtenyt palatsin keskimmäisestä pihasta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: ”Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: ’Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia itseni ja palvelijani Daavidin tähden.’”
    Sitten Jesaja sanoi: ”Hakekaa viikunakakku.” Kakku haettiin, ja kun se asetettiin paiseen päälle, kuningas parani.

Viikunakakku – Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi tuossa 2. Kuninkaiden kirjan tekstissä siihen, että Jesaja pyysi hakemaan viikunakakun. Oliko Herra kehottanut tekemään näin? Tarvitsiko Hiskia uskonsa vahvistamiseen jotain konkreettista, jota laitettiin sairaan kohdan päälle?
Ajateltiinko viikunakakussa olevan jotain erityisen parantavia ominaisuuksia?

Ihmiskunta on kautta aikojen käyttänyt hyväkseen kasvien, hedelmien ja yrttien parantavia ominaisuuksia. Monissa maissa ja kulttuureissa niillä on edelleen tärkeä osa terveydenhoidossa. Naapurimaassamme Virossakin apteekeista löytyy yrttejä vähän joka vaivaan. Siellä on säilynyt vanha kansanperinne ja -viisaus.  

Viikuna on yksi vanhimmista tunnetuista hedelmistä, kotoisin Aasiasta. Viikunoiden sanotaan kasvaneen Edenin puutarhassa. Kuten hedelmät yleensäkin, ne sisältävät vitamiineja ja hivenaineita. Niissä on kalsiumia, magnesiumia. antioksidantteja ja kehoa puhdistavia happoyhdistelmiä. 

Jos viikunakakku laitettiinkin Hiskian sairaan kohdan päälle, se ei kuitenkaan yksinään olisi voinut hetkessä häntä parantaa. Kuvittelen, että vahvin tekijä Hiskian parantumisessa oli se, kun hän kuuli Jumalan lupauksen: ”Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut.”
Tai ehkä sittenkin kummatkin: Jumalan sana ja viikunakakku. Hiskia varmaan ajatteli, että juuri tuon kakun kautta Jumala hänet parantaa.

Jumala ilmoitti kuulleensa Hiskian epätoivoisen rukouksen. Hiskia ei ollut huutanut vetoomustaan tyhjille seinille. (Nyt vasta huomasin tuon, että Hiskia kääntyi seinää päin rukoilemaan.) Olikohan juutalaisilla yleensäkin tapana rukoilla seinää vasten? Olen ajatellut, että niin tehdään vain Itkumuurilla, Jerusalemin temppelin raunioilla. Vai tuliko tuosta Hiskian rukouksesta esikuva Itkumuurin äärellä rukoilemiselle? Tiedä häntä.

1. Kor. 10:12–13:
Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Jumalaan voi luottaa, rohkaisi Paavali korinttilaisia, ja rohkaisisi varmaan meitäkin, jos eläisi meidän aikanamme. Kiusauksia ja koetuksia tulee elämässä eteen vähän väliä, eri muodoissa. Mitä aikaisemmassa vaiheessa huomaa, että kyseessä on kiusaus, sitä vahvemmin sitä pystyy vastustamaan. Joskus kiusaus kun voi naamioitua niin, ettei ensin huomaa, mihin se voi johtaa.
Rohkaisevia ovat myös nuo Paavalin sanat, että kun koettelemukseen joudumme, Jumala valmistaa meille pääsyn siitä ja vahvistaa meitä, niin että selviämme.   

Mark. 9:17–29:
Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
    Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
    Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
    Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus, kiusausten voittaja

24.2.2023.  Näinä aikoina jokainen hyvää mieltä tuova uutinen on erityisen tervetullut! Sellainen oli yksi HS:n juttu jo otsikkonsa puolesta: ’Pimeys väistyy juuri nyt hurjaa vauhtia – Grafiikat näyttävät kuinka talven selkä katkeaa’.
Valon määrä on lisääntynyt dramaattisesti sitten talven synkimpien päivien, todetaan jutussa.
Esim. Hgissä auringon nousu on aikaistunut viikossa 20 min.  🙂

Kunpa pimeys väistyisi myös niiltä alueilta, joissa taistelut jylisevät. Sinä näet, rakas Jumala,  missä tarvitaan aivan erityisesti Sinun siipiesi suojaa. Ole turvapaikka jokaiselle hädässä olevalle, pelkäävälle, kodittomalle ja palelevalle! Lähetä enkelisi varjelemaan pimeyden vallalta ja hyökkääjän tuhoavilta teoilta.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Arkkipiispa Tapio Luoma kirjoittaa HS:n mielipidekirjoituksessaan toivon merkityksestä,  totuudessa pysymisestä ja tulevaisuuden rakentamisesta. 
’Rauha ei kasva kylvämällä vihaa ja maalaamalla mustavalkoisia viholliskuvia. Se viriää halusta kantaa vastuuta, rakentaa luottamusta ja tehdä yhteistyötä’, Tapio Luoma toteaa.

Linkki kirjoitukseen:  https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009401866.html

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Alla olevassa psalmisti kirjoittaa tästä niin kauniisti Jumalan huolenpidosta:

Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.  Ps. 91:1–4, 11–12

1. Moos. 4:3–10:
Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi. Herra kysyi Kainilta: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”
Kain sanoi veljelleen Abelille: ”Lähde mukaani.” Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: ”Missä on veljesi Abel?” Kain vastasi: ”En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” Herra sanoi: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?”

Tämä Raamatun alkulehdiltä löytyvä kertomus  on minusta epäreilu, ja lisäksi se päättyy mitä murheellisemmalla tavalla. Kain katkeroituu, kun hänen tuomansa maan antimet eivät miellyttäneet Herraa. Sen sijaan Abel-veljen karitsat kelpasivat Herralle.
Kainin ehkä jo valmiiksi heikko itsetunto sai kolauksen. Hän vihastui niin vimmatusti, että tuhosi veljensä elämän surmaten tämän. Uh sentään.

On surullista, että vielä tänäkin päivänä löytyy kaineja, jotka käyvät viattomien kimppuun tuhoten ja surmaten…
Tapio Luoma kirjoittaa: ’Luterilainen ihmiskäsitys tunnistaa ihmisluonnon pahuuden, mutta luottaa myös sen kykyyn sitoutua hyvään. Toivottoman pessimistinen ihmiskuva vain vahvistaisi pahan otetta.’
Hän jatkaa:
’Pahuutta ei voi ulkoistaa, sitä on jokaisessa. Vihollisen demonisointi kuluttaa empatiakykyä, ruokkii kokonaisiin kansakuntiin kohdistuvaa vihaa ja laskee kynnystä kohdella vastustajia epäinhimillisesti. Siksi sitä tulee välttää viimeiseen saakka. Mitä piittaamattomampi hyökkääjä on ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista, sitä päättäväisemmin niitä on puolustettava.’

Jaak. 1:12–15:
Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.

Tapio Luoma kirjoitti, että pahuutta ei voi ulkoistaa. Sitä ei siis voi ulkoistaa myöskään Jumalan aiheuttamaksi. – Tuo, mitä apostoli Jaakob kirjoittaa ylläolevan kirjeensä osassa, on minusta niin tärkeää tiedostaa, Että olkoon kiusaus mitä lajia tahansa, se ei tule Jumalalta, 

Onneksi tuli Uusi Liitto ja Testamentti. UT:n kertomukset ja Jeesuksen opetukset kuvaavat Jumalan ihmisiä rakastavana ja oikeudenmukaisena. Hän tahtoo meille hyvää ja toivoo meidän tekevän hyviä valintoja, antamaan pahalle pakit ja kääntymään Valon puoleen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirill, Venäjän ortodoksikirkon patriarkka, hengellinen johtaja, koettaa vakuutella. niin omaa kansaansa kuin länsimaitakin, hyökkäyssodan oikeutuksesta. Ehkä Kirill on siinä käsityksessä, että nekin ihmiset, jotka eivät ole tietyn ideologian aivopesemiä, uskovat oman edun ajamiseksi ja poliittisen johdon miellyttämiseksi sepitettyjä juttujaan. Oi sentään.  

Kun kansakunnan sekä maallinen että hengellinen johtaja omaavat kummatkin vahvan taipumuksen ulkoistaa paha muihin kansoihin, seuraukset ovat juuri niin ikäviä kuin ne tällä hetkellä ovat…
Kiitollisia saamme olla, että saamme asua maassa, jossa on ’tolkun ihmisiä’ niin maallisina kuin hengellisinä johtajina. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakas Jumala, auta meitä itse kutakin tunnistamaan omat heikkoutemme, taipumuksemme ja motiivimme. Auta meitä rakentamaan rauhaa ja sovintoa, kadehtimisen, syyttelemisen ja hyökkäämisen sijasta.  Auta meitä pysymään totuudessa. Auta meitä kääntämään selkämme pahalle ja pyrkimään hyvään.    

Matt. 16:21–23:
Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.
Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Oi, tunnen niin syvää myötätuntoa Pietaria kohtaan aina kun luen tuon kohdan. Kukapa ei haluaisi varjella itselle rakasta ihmistä kovalta kohtalolta, kärsimykseltä ja väkivaltaiselta kuolemalta?! Onneksi Pietari oli paitsi spontaani, myös vahvaa tekoa: hän ei murtunut Jeesuksen rankasta moitteesta (tai ehkä hetkeksi kuitenkin, kuka tietää; sitä ei kerrota).

Ehkä Pietari lohduttautui muistellessaan, mitä vähän aiemmin oli tapahtunut:
Kun Jeesus oli kysynyt opetuslapsilta, kuka hän heidän mielestään on, Pietari oli vastannut:   ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Johon Jeesus vuorostaan oli todennut:
”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.  Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari*, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.”

Jeesus ei perunut aiempia sanojaan, totesi vain suorasukaisesti, että tällä kertaa meni kuule Pietari vastauksesi ihan pieleen. Jeesuksen jyrkkyys johtui varmaankin siitä, että kysymyksessä oli se tehtävä, jota hän oli tullut suorittamaan maan päälle. Se piti saada kirkkaaksi ja selkeäksi ennen kaikkea sille ’kalliolle’, jolle Jeesus rakensi kirkkonsa – kalliolle, joka ei ollut ortodoksinen, luterilainen tai katolinen tai mikään muukaan ihmisten rakentama oppisuunta tai instituutio. Jeesukselle tärkeintä oli, että tuo kallio uskoi, että hän on Messias, elävän Jumalan poika. – Kunpa tuo, ja se, että Kristus nousi 3. päivänä kuolleista, riittäisi Kristuksen seuraajille – niin yksittäisille Kristuksen seuraajille kuin eri kirkkokunnillekin – niin ettei  tarvitsisi vääntää ja kääntää eri näkemyksistä ja yksityiskohdista ja kiistellä siitä, keillä on ne oikeat tulkinnat, käytänteet ja muodot.  

Tänään, Venäjän hyökkäyssodan alkamisen vuosipäivänä, soivat klo 12 rauhankellot kirkoissamme ympäri maata.

Valoa Ukrainaan -tilaisuus pidetään tänään sodan uhrien muistotilaisuus Senaatintorilla klo 16-20. Sen järjestävät Hgin kaupunki, Hgin srk-yhtymä ja Hgin yliopisto yhteistyössä valtioneuvoston kanslian ja Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:n kanssa. Tilaisuudessa on mukana myös Ukrainan suurlähetystö.
Ensimmäisinä kynttilän sytyttävät Sauli Niinistö, Ukrainan suurlähettiläs Olga Dibrova, 7 ministeriämme sekä kaupungin pormestari, srk- yhtymän johtaja ja yliopiston rehtori.
Sen jälkeen kaikki paikalle saapuvat pääsevät sytyttämään kynttilän kirkon portaille.
Mukaan voi tuoda oman kynttilän, mutta kynttilöitä on varattu osallistujille veloituksetta myös järjestäjien toimesta 2 000 kappaletta.

Myös kodeissa voidaan sytyttää ikkunalle kynttilä Ukrainan itsenäisyydelle. 

Senaatintorilla tilaisuuden aikana on mahdollisuus tehdä lahjoitus Ukrainaan Kirkon Ulkomaanavun lipaskeräyksen kautta.

Alla olevalla videolla tuhannet virolaiset laulavat ukrainalaisen kansanlaulun.    

 

Jumalan rakkauden uhritie

18.2.2023. Koulujen talviloma alkoi maamme eteläisessä osassa, ja saman tien tuli lumipeite ja pikkupakkanen. Pääsevät lapset luisteluradoille ja hiihtämään. Jee. Laskiaiseenkin lumi tuli kuin tilauksesta, kuuluuhan laskiaisperinteisiin pulkkamäen lasku. Entisaikaan huudeltiin ”pitkiä pellavia!” hyvän sadon toivossa, Ja syötiin hyvin ja tuhdisti, jotta jaksettaisiin paastonaika.
Nykyisin perinteestä muistuttaa hernekeitto ja laskiaispullat kermavaahtoineen.

Laskiaisperinteemme ovat tosi hillittyjä verrattuna esim. Keski- ja Etelä-Euroopan  iloiseen karnevaalimeininkiin naamiaisasuineen ja soittokulkueineen.
Mutta laskiaisessamme on jotain samaa kuin oli siinä, mitä kirkkovuodessa muistamme  Palmusunnuntaina: iloa ja riemua ennen vakavampiin ja syvällisempiin asioihin siirtymistä.

Laskiaisena iloitaan ja kerätään voimia paastoon, joka johdattaa henkilökohtaiseen elämän syvimpien asioiden tutkiskeluun, parhaimmillaan ehkä pohtimaan oman elämän tarkoitusta. Palmusunnuntaina Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta tervehdittiin iloiten, riemuhuutojen ja saattamana, vaatteita tielle Jeesuksen eteen levitellen. Pian asiat muuttuivat kuitenkin vakaviksi, ja Jeesuksen seuraajat odotuksineen joutuivat miettimään kaiken uusiksi.

Laskiaista seuraava paaston aika tarjoaa mahdollisuuden miettiä esim. sitä, mikä elämässä on todella tärkeää, mitä elämässä on liikaa, mitä kannattaisi jättää vähemmälle. Tai mistä voisi luopua, Ja mitä sen seurauksena voisi syntyä – ymmärrystä, oivalluksia, muutosta sisimmässä, mielessä, asenteissa ja/tai ulkoisissa elämäntavoissa. 

Laskiaissunnuntain evankeliumi kertoo jotakin siitä, millaisin miettein Jeesus matkasi kohti  maallisen elämänsä päätepistettä. Hän tiesi edessä olevat tapahtumat ja niihin liittyvän tuskan ja kärsimyksen. Mutta myös tehtävänsä suuren merkityksen. Ja sen, että kuolema ei olisi lopullinen päätepiste, vaan että sitä seuraisi jotain aivan erityistä: taivaallinen Isä kirkastaisi hänet, niin kuin oli jo aiemmin tehnyt, Kirkastusvuorella. Mutta tällä kertaa aivan ainutlaatuisella tavalla.  

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut! Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.  Ps. 31:2–6

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin – eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan, ei ajattele: ”Mitä minä olenkaan tehnyt!”
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt.    Jer. 8:4–7

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.  1. Kor. 13 

Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.  Joh. 12:25–33

Mistä Jeesus sai voimaa kulkea ennalta määrättyä kohtaloaan kohti?
Hän ei etsinyt rohkeutta, voimaa ja lohdutusta mistään maallisesta. Hän kääntyi taivaallisen Isänsä puoleen. ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä!”
Ja kuitenkin hän tiesi ja ymmärsi, mikä hänen elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tulisi olemaan kaikille, koko ihmiskunnalle. Se, sekä taivaallisen Isän lohduttavat ja rohkaisevat sanat, antoivat hänelle voimaa antaa itsensä, kaikkensa muiden hyväksi.  

Entä mistä minä etsin ja saan rohkeutta, voimaa ja lohdutusta silloin, kun elämä tuo eteen vaikeita, jopa ylitsepääsemättömiltä tuntuvia haasteita ja tilanteita?
Entä sinä? Mikä vahvistaa sinua, tuo elämäniloa, uskoa, luottamusta, rohkaisua ja voimaa jaksaa eteenpäin, erityisesti sellaisina hetkinä, kun tuntuu että omat voimat ja keinot ovat vähissä? 

Tuota kannattaa mielestäni palata miettimään useammankin kerran kohta alkavan paastoajan(kin) aikana. 🙂

Iloista laskiaista ja hyvää ja siunattua paaston aikaa!