Istutin kesällä 2 pensasmustikkaa pihalleni (väittämättä siitä, että poikani kysyi tiedänkö montako vuotta kestää ennen kuin ne alkavat tuottaa marjoja).
Olin lukenut että Aino ja Alvar tukevat toistensa kasvua. Luulin ostaneeni Ainon ja Alvarin, mutta kotona huomasin että toinen olikin Arto. Arto alkoi heti kasvattaa uusia versoja ja kypsytti ne 5 mustikkaa, jotka siinä oli ollut raakileina ostaessani kasvin.
Ainossa ei sen sijaan ole näkynyt minkäänlaista kasvun merkkiä (vaikka lehdet ovat kyllä ihan hyvinvoivan näköisiä). Mietin johtuiko se siitä, ettei vierellä olekaan Alvaria. 🙂
🫐🫐🫐🫐🫐🫐🫐🫐🫐🫐🫐🫐
Kirkkovuosikalenterista: ’Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Kerran luomakuntakin vapautetaan katoavaisuuden orjuudesta.’
Hyvyytesi on suuri – Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja, sinä yksin olet Jumala.
Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi.
Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan.
Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni,
iäti minä kunnioitan nimeäsi.
Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä.
Ps. 86:10–13
Lunastajani elää – Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.
Job 19:25–27
Silloin tällöin – ei minään surun tai epätoivon, vaan ihan seesteisinä ja rauhallisina hetkinä – alkaa mielessäni soida laulun sanat: ”Minä tiedän: Lunastajani elää, Hän elää”. Olen sen joskus kuullut jossain tilaisuudessa. Ei aavistustakaan siitä, miksi se aina välillä nousee mieleeni.
Paitsi että onhan se minulle totta:. tiedän että Hän elää., 🙂
Job sanoi nuo sanat ystävilleen suuren kärsimyksensä ja tuskansa keskellä. Jobin tarina on rankka ja syvästi koskettava. Mutta miten kauniit ovatkaan nuo toivon sanat, jotka Job lausuu lannistettuna, murheen ja epätoivon vallassa.
Vaikka Job oli katkera Jumalalle, jonka koki kohdelleen häntä väärin, hänen suurin toiveensa oli kuitenkin saada katsella Häntä omin silmin.
Tämä on ollut, on ja tulee olemaan myös lukemattomien Jumalaan uskovien sydämen kaipaus. Se on asia, joka varmasti tuo monille toivoa ja lohtua, kun suru, kärsimys ja epätoivo tuntuvat musertavalta taakalta. On jotain suurenmoista, jota odottaa. Saada nähdä Luojansa kaikessa kirkkaudessaan.
☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️☀️
Aarre saviastioissa– Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja.
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: ”Minä uskon, ja siksi puhun.” Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne.
2. Kor. 4:7–14
Ylösnousemus ja elämä – Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Jeesus sanoi: ”Veljesi nousee kuolleista.” Martta vastasi: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” ”Uskon, Herra”, Martta vastasi, ”minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.”
Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua.” Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo. (Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut. Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.)
Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, ja hän kysyi: ”Missä hänen hautansa on?” ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Jeesus itki. Juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli.” Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”
Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. ”Ottakaa kivi pois”, käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää.” Jeesus vastasi: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”
Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.
Joh. 11:21–29 (30–31) 32–45
Viime viikon evankeliumitekstissä Jeesus moitti Marttaa. Tässä Martta puolestaan moittii Jeesusta! Miksi et tullut ajoissa? Mutta lisää saman tien tietävänsä, että Jeesus voi tässäkin tilanteessa tuoda avun, niin uskomattomalta kuin se saattoikin tuntua.
Joko Martalla oli niin vankkumaton usko ja luottamus, tai sitten hän ymmärsi, että nyt ei voi muuta kuin uskoa ja luottaa.
Kuinka monet ihmiset kautta aikojen ovatkaan kokeneet saman. Äärimmäisen epätoivon hetkellä on tartuttu viimeiseen oljenkorteen: Jumala, jos olet olemassa, auta! Ja kuinka monet ovat saaneet kokea Jumalan pelastavan, parantavan, elämää muuttavan voiman!
On koettu että asiat jotka ovat painaneet, surut, sairaudet, taakat ja otteessaan pitävät sidokset on pyyhitty pois, ja he ovat saaneet uuden alun, uuden elämän.
Jeesus sanoo Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”
Samaa Ylösnoussut kysyy ,meiltäkin tänään: uskotko tämän?
Vasta vähitellen kasvoin ymmärtämään tuon iankaikkisuuteen liittyvän kysymyksen suuren merkityksen. Ja millainen merkitys on sillä, miten siihen vastaamme.
Syvä liikutus valtasi Jeesuksen kun hän näki Marian ja muiden surijoiden itkevän. Myös hän itki.
Jeesuksen myötätunto koskettaa. Se kertoo minulle siitä, että koska hän maallisen elämänsä aikana kohtasi niin paljon surua ja kärsimystä ja sai sitä itsekin henkilökohtaisesti kokea, hän nyt, ylösnousseena Vapahtajana, tuntee samanlaista myötätuntoa kaikkia kärsiviä ja surevia kohtaan.
Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että hänen Isänsä taivaissa lähettää Pyhän Hengen Puolustajaksemme, lohduttamaan ja opastamaan meitä. Ei vain vaikeuksien keskellä, vaan kaikenlaisina aikoina. Jotta kenenkään ei tarvitsisi vaipua epätoivoon, vaan pystyisimme toimimaan täällä Jumalan suunnitelman mukaisesti ja tekemään niitä töitä, joita Hän on meille valmistanut. .Ei oman voimamme, vaan Hänen voimansa avulla.
Jumalan kirkkaus – Kun Martassa heräsi huoli, mitä he joutuisivat kokemaan, jos 3 päivää kuolleena haudassa ollut Lasarus tulisi takaisin heidän elävien ilmoille, Jeesus sanoi:
”Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?”
Sekä Lasaruksen sisaret että toiset paikalla olleet saivat nähdä Jumalan kirkkauden ihmeitä tekevän voiman. Monet paikalla olleista uskoivat nyt, että Jeesus ei ollut vain Martan, Marian ja Lasaruksen hyvä ystävä, vaan Jumalan Poika, jolle oli annettu valta antaa uusi elämä, niin eläville kuin kuolleillekin.
Niin ihmeelliseltä kuin se saattaakin kuulostaa, Jumala näyttää tänäkin päivänä kirkkautensa siellä, missä Häneen uskotaan. Ihmeitä, parantumisia parantamattomiksi luokitelluista sairauksista, vapautumisia riippuvuuksista aina kuolleista nousemisia myöten, on tapahtunut meidänkin aikoina, kun uskovat ovat rukoilleet Jeesuksen nimessä. Siinä missä lääketiede ei enää voi auttaa, Jeesus Kristus, Parantajamme, Elämänantaja, voi tulla avuksi.
Jos näitä ihmeitä julkistettaisiin (lääketieteellisten todisteiden kera) ei vain kristillisissä vaan valtakunnallisissa medioissa, sillä olisi varmaan suuri vaikutus siihen, mitä ihmiset (riippumatta siitä mihin uskovat) alkaisivat ajatella ja ymmärtää Jumalan ja Jeesus Kristuksen todellisuudesta.
Ettei ole kyse vain vuosituhansien takaisista asioista eikä kristikunnan historiasta, vaan tultaisiin ymmärtämään, että Hän, joka kuoli ristillä puolestamme, elää ja toimii tänäkin päivänä keskuudessamme, auttaen, parantaen, vapauttaen, ihmeitä tehden.
Kuuloherkät, huom.: alla olevasta lauluvideosta kannattaa ehkä säätää volume pienemmälle. 🙂
Lunastajani elää – Suhe Live


