4.3.2019 – Olin eilen ystävän ja hauvelin kanssa kävelyllä paikassa, jossa hauva oli käynyt viimeksi viime kesänä. Oli ilmeisesti niin mielenkiintoisia tuoksuja, että kuono maassa kulkien se ei välillä huomannut edes vastaan tulevia koiria.
Mitenköhän usein itse kuljen elämän läpi samalla tavoin, huomio kiinnitettynä niin vahvasti siihen, mistä kulloinkin olen kiinnostunut, että hyviä tai tärkeitä juttuja menee ohi? Sellaisia joita voisin – vain vähän katsetta kohottamalla – ei vain nähdä, vaan oppia ymmärtämäänkin uudella tavalla?  

Kulkenut läpi taivaiden – Koska meillä on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.   (Hepr. 4: 14-16)

Ylipappi -nimitys ei ainakaan minun mielestäni äkkiseltään tunnu mitenkään sympaattiselta. Varmaan johtuu siitä, että evankeliumit kuvaavat ylipappeja tylyiksi ja kaunaisiksi tyypeiksi, joiden sanat ja teot uhkuivat vihaa ja aggressiivisuutta. Heitä ärsytti ja suututti se, että Jeesus toi esiin toisenlaisia näkemyksiä Jumalan armosta ja rakkaudesta, kuin mitä he olivat sisäistäneet omassa oppijärjestelmässään.
Taisi heidän suhtautumisensa olla samankaltaista myös muihin sellaisiin, jotka he näkivät uhkana omalle (arvo)vallalleen ja asemalleen.

Mietin, paljonko meidän aikanamme on samankaltaista suhtautumista, sellaisilla, joilla jokin  asema määrittelee, miten heidän pitää tai kannattaa mihinkin asiaan suhtautua. Tai sellaisilla, jotka ovat vakuuttuneet siitä, että heillä on juuri ne oikeat opit ja toimintatavat.

 

Ihan toisenlaisen ulottuvuuden, merkityksen ja sävyn tuolle ylipappi-nimitykselle antaa Heprealaiskirje: Jumalan Poika – taivaiden läpi kulkenut suuri ylipappi!
Tämä taivaallinen ylipappi kulki myös läpi inhimmillisen kärsimyksen koko kirjon. Kivun, tuskan, halveksunnan, ylenkatseen, yksinäisyyden, pilkan, vihan, pelon, surun, menetyksen…  

Testi – Ennen palvelutyönsä alkua Jeesus joutui viettämään aikaa erämaassa. Paastottuaan 40 pv. tuli kiusaaja, joka koetti houkutella Jeesusta käyttämään jumalallista voimaansa. Vastustaja koetti  myös saada Jeesuksen polvistumaan eteensä (paljonpa kuvitteli itsestään).
On oikeastaan aika koskettavaa minusta, että Jumalan Pojan piti käydä tuon erämaavaiheen läpi. Hänen tuli olla käyttämättä taivaallisia ominaisuuksiaan ja olla yhtä inhimmillinen, haavoittuvainen ja heikko kuin kuka tahansa meistä. Näin ainakin asian ymmärrän. Sillä jos hänellä ei olisi ollut käytettävissään sitä taivaallista Viisauttaan ja Voimaansa, joka hänellä oli kulkiessaan läpi taivaiden, testi olisi ollut turha. Se, että hän pidättäytyi käyttämästä niitä omien etujensa tyydyttämiseksi osoitti, että hän oli kyllin vahva suorittamaan maanpäällisen, koko ihmiskuntaa koskevan tehtävänsä ihmiskehossa, ihmisenä; meidän ihmisten hyväksi.

Miten selvitä kiusauksista? – On se vaan minusta jotenkin niin koskettavaa, että Jumalan Poikakin joutui – samoin kuin jokainen meistä ihmisistä joutuu – koeteltavaksi. Hän selvisi kiusauksista vedoten Jumalan sanaan.
Miten me kohtaamme kiusaukset? Annanko (tai pikemminkin: missä määrin ja missä asioissa ja tilanteissa annan) periksi houkutuksille tyydyttääkseni mielitekojani ja hyvänolon tunteen kaipuutani – silloinkin kun tiedän, ettei se ole minulle hyväksi?
Miten herkästi annamme maineen ja kunnian saavuttamisen kaipuun tai vallanhalun – tai mitkä sitten kullakin ovatkaan ne omat heikot kohdat – ohjata toimintaamme?
Ei varmastikaan ole sellaista ihmistä, joka ei olisi jossain elämäntilanteessa, jollei useammassakin, joutunut testattavaksi. Meidän tavallisten ihmisten kohdalla voisi ehkä sanoa, että elämämme on täynnä testejä, joista selviää vaihtelevasti, milloin paremmin, milloin heikommin.

Selviytymisstrategia – Mikä on selvitymisstrategiani? Mihin tartun, turvaudun, kun tahdon voittaa kiusauksen? Entä sinä?
Jeesus käytti Jumalan sanaa kilpenä. Voisiko se toimia meillekin? Varmasti kokeilemisen ja harjoittelemisen arvoinen asia.
Psalmien kirjoittajat tarjoavat tähän paljon ainesta, psalmeista kun löytyy vaikka kuinka paljon  jakeita, jotka kuvaavat Jumalan antamaan apuun: 

– Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn. (Ps.3:3)
– Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan. (Ps. 18:2)
– Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.  (Ps.28:7)
– Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni. (Ps. 119:114)

Kiusausten voittaja – Kun Jeesukselle tuli 40 pv:n paaston jälkeen nälkä, niin samantien ilmestyi vastustaja (jota myös sielunviholliseksi kutsutaan) paikalle. Siinä koeteltiin, kestäisikö hänen mielensä, sielunsa ja tahtonsa kaikki eteen tulevat kiusaukset.
Jeesus voitti vastustajan esittämät kiusaukset inhimillisellä viisaudellaan ja tahdonvoimallaan. Hän oli opiskellut pyhiä kirjoituksia, eikä hän ollut opetellut niitä vain ulkoa, vaan pienestä pitäen oli myös halukas ymmärtämään ja oppimaan lisää.
Tästä ja hänen viisaudestaan kertoo se, kuinka opettajat olivat hämmästyksissään, kun hän 12-vuotiaana keskusteli heidän kanssaan Jerusalemin temppelissä.
Se, miten tärkeää hänelle oli olla taivaallisen Isänsä yhteydessä, ilmenee hänen vastauksestaan  häntä huolissaan etsineille Marialle ja Joosefille: ”Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk2:49).

Hän jos kukaan ymmärtää – Hän selvisi erämaan koetuksesta ja torjui kiusaukset yhden toisensa jälkeen vedoten pyhiin kirjoituksiin. Tämän menetelmän monet Jumalaa etsivät, hengelliset opettajat ja julistajat ovat omaksuneet ja todenneet toimivaksi, vahvaksi ja tehokkaaksi. Kohdatessaan kiusaajan erämaassa Jeesus osoittaa, kuinka Jumalan sana on kuin taistelu- tai puolustusase. Jeesus ei rupea manailemaan vastustajaa, vaan torjuu houkutukset pitämällä fokuksen Jumalan sanassa. Ja lopulta kiusaaja jättää hänet rauhaan.

Olisipa tuo noin helppoa meille tavallisille ihmisillekin! Vaan ei. Eipä taida olla ainuttakaan  ihmistä, joka ei olisi joutunut kohtaamaan kiusauksia, eikä taida olla yhtäkään, joka ei olisi ainakin johonkin niistä langennut. Tämä tekee meistä tarvitsevia. Tarvitsemme apua sellaiselta, joka on kokenut sen mitä koemme ja selvinnyt siitä. Tarvitsemme Häntä, jolla on – kiusaukset voitettuaan – taas käytössään taivaalliset kykynsä ja ominaisuutensa. Häntä, joka on täynnä taivaallista Viisautta, Voimaa, Rakkautta ja Armoa.

Omin voiminko? – Ennen ajattelin, että omin voimin tässä elämässä on koetettava pärjätä ja selvitä. Minulla on aika ikäviäkin kokemuksia siitä, kuinka olen järkeilemällä ja oman tahdon voimalla koettanut selvitä erilaisista tilanteista. Kyllähän sellainen tiettyyn rajaan asti onnistuu. Eteen tulee kuitenkin myös tilanteita ja asioita, joiden edessä ei auta että laittaa kädet puuskaan tai koettaa muuten vain uskotella (itselleen ja muille) että kyllä tässä on kaikki hallinnassa.
Mutta silti aina välillä tuo ajatus pyrkii valtaamaan aivoni: että täytyy yrittää selvittää tämä tilanne omin voimin. Kunpa muistaisikin tuollaisina hetkinä Jeesuksen opetuksen Jumalan sanaan vetoamisesta.
Sopivien raamatunkohtien muistaminen juuri silloin kuin niitä tarvitsisi olisi kyllä rautaa. Mutta koska en ole hyvä sellaisessa, olen monta kertaa turvautunut yksinkertaiseen avunhuutoon: ”Jeesus, auta!”

Jumala on muuttanut käsitykseni siitä, että pitäisi itse pärjätä vaikeuksiensa ja heikkouksiensa kanssa, mistä olen todella kiitollinen. Hän on osoittanut sen niin monella tavalla, varoittanut eri tavoin etukäteen asioista, joita tulisin kohtaamaan, ja halunnut varustaa ja vahvistaa minua, jotta pystyisin olemaan lujana tilanteen tullessa eteen. Jälkeenpäin on tietenkin harmittanut, nolottanut ja kaduttanut, jos ja kun en olekaan toiminut niin kuin Hän olisi toivonut!
Mutta tuollaisten kokemusten jälkeen olen saanut kokea myös Hänen anteeksiantonsa voimaa ja vaikutusta. Ja saanut kokea, kuinka paljon Hän välittää meistä ja haluaa parastamme.
Me, jokikinen, olemme Hänelle niin valtavan tärkeitä ja rakkaita. Hänen tahtoisi, että me kaikki selviäisimme koetuksistamme parhaalla mahdollisella tavalla.

                      

’Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät.’ (1.Piet.5:10)

Survival Kit – Kirstus, taivaallinen Ylipappimme, kiitos ettet katsele meitä vain jostain ylhäältä valtaistuimeltasi, vaan olet lähellämme, olet kanssamme. Haluat jakaa meille ja meidän kanssamme sitä, mitä Sinä olet. Haluat vahvistaa meitä. Tahdot, että selviydymme  kiusauksistamme ja erämaa-ajoistamme. Tahdot antaa meille siihen eväitä.
Sinulla on meille selviytymis- ja suojavarustus, täydellinen Survival Kit. – Auttaisitko meitä muistamaan se ja pitämään sitä aina mukanamme.

Kiitos Kristus, että varustat meitä. Tai siis…  Sinähän olet itse sitä meille – täydellinen varustuksemme, kuten psalmistit toteavat: voimamme, turvamme, kilpemme ja suojamme. Kiitos Sinulle siitä!  🙂  

Hold me together – Royal Tailor (vähän rämisevää, mutta nuoret vetosivat vilpittömyydellään)

”Hei, Armo, olen etsinyt Sinua viime aikoina
olen haavoittunut ja olen kuullut että Sinulla on lääke
kuulin että Sinä olisit minua varten
joten nyt minun täytyy saada tietää
voiko Rakkautesi pelastaa minut
pysytkö kanssani silloinkin kun ei ole ketään muuta
jos tämä on todellista, kerro se minulle
voitko pitää minut koossa
voiko Rakkautesi ulottua näin kauas
sillä jollet pidä sydämestäni kiinni, hajoan
olen ollut niin kauan eksyksissä
en ole tiennyt mitä rukoilla
tämä ei ole helppoa, mutta tiedän että Sinä näet minut
kun kuljen harhaan, ajelehtien tietämättä
onko elämällä vielä jotain minua varten
en halua vajota negatiivisuuden aaltojen alle
pelkään että voisin hukkua
Jos tämä on totta, tarvitsen Sinua nyt
kun olet vierelläni tunnen itseni vahvemmaksi
ja tajuan että Sinä olet toivoni
pidä minut koossa, Herra, ilman Sinua hajoan”

Muut tekstit: Ps. 91: 1-4, 11-12, 1. Moos. 3: 1-7 (8-19) ja Matt. 4: 1-11.

Päivitys 5.3. Tänään oli uutisissa linkki ulkoministeri Timo Soinin blogiin, jossa hän kertoo päätöksestään olla asettumatta ehdolle eduskuntavaaleissa. Uutisen otsikko ”Minulla alkaa uusi matka” kiinnosti ja halusin lukea tästä enemmän. En Timo Soinista poliitikkona, vaan siksi, että tiesin hänen olevan uskon mies.
Tässä otteita T.S:n blogista:
”Jokainen elämäni päivä, kuukausi ja vuosi on ollut minulle hyväksi. Päivät olen tarvinnut saavuttaakseni tämän elämänkokemuksen.
Olen ollut oma itseni kaikkialla missä olen liikkunut. Tämä on pitänyt minut pystyssä kosmisen kylmän ja ahdistuksen hetkinä.
Uskon, että elämäni paras päivä on vielä edessä. En osaa ajatella, että se olisi jo mennyt. Monet kilvoitukset olen läpi käynyt. Uskoni säilyttänyt.
Kiitos Jumalalle, että evästä riittää niin pitkälle kuin on matkaakin.”

Blogin etusivulla oli myös otsikko ’Yksi päivä elämästä’, joka kiinnosti, joten luin senkin. Ja yllätyin. Tässä teksti:
”Elämä on suurenmoinen lahja ja seikkailu. Ilojen ja surujen summa.
Jotkut päivät jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Yksikään ei jää välistä.
Minulla oli eilen ikimuistoinen päivä. Tapasin ja tervehdin Paavi Franciscusta lyhyesti Vatikaanissa. Sain sanottua sen mitä halusin sanoa. Kuulin vastauksen. Mieluisen.
Yksi päivä elämästä voi auttaa kestämään kaikki muut päivät. Siitä kristinuskossa on kysymys. Pelastuksen päivästä.”

En tiennyt, että joku poliitikko kirjoittaa blogissaan uskostaan noin avoimesti. Ottamatta kantaa T.S:n polittiseen linjaan tai kirkkokuntaan tuli mieleen tuota tekstiä lukiessa, että olisipa meillä enemmän Jumalaan uskovia poliitikkoja, ja johtajia ja päättäjiä ylipäätään, kaikilla aloilla. Sellaisia, jotka uskaltaisivat olla avoimia ja rehellisiä. Sellaisia, jotka osaisivat kuunnella sekä Jumalaa että ihmisiä, vilpittömästi, sydämellään.