Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2020

Kuninkaan tuleminen

30.11.2020. Uudet, tiukemmat koronarajoitukset useille paikkakunnille saivat ainakin minun kohdallani adventtiajan alun tuntumaan erilaiselta kuin koskaan aiemmin. Yleensä laittelen kotia jouluisaksi vähitellen, säästellen, 1. adventtina tähden, adventtikynttilät ja jouluseimiasetelman ikkunoille, mutta muut joulutunnelman virittelijät ovat saaneet odottaa jouluviikkoon. Nyt laitoin ison, punaisen kulhon pöydälle ja punaisen liinan toiselle, Kaipaan  lämpöisiä värejä ympärilleni. 

Kalenteri – Lapsenlapseni olisi halunnut hauvalleni koirien adventtikalenterin, mutta ehdotin että tekisimme itse sellaisen. Eilen ripustimme seinälle tangon, johon lapsenlapsi kiinnitti pikkuisia värikkäitä kangaspusseja, joihin olimme paketoineet koiranherkkuja. Huomenna hän tulee antamaan 1. pussin hauvalle.

Kurssi– Maaliskuussa aloitimme hauvan ja lapsenlapsen kanssa agility-kurssin. Kerran ehdittiin käydä, ja sitten kurssi peruttiin koronan takia. Pari viikkoa sitten aloitimme kurssin uudelleen, Kerran ehdittiin käydä, viime viikolla osallistujien määrä rajoitettiin yhteen henkilöön per koira. Lapsenlapseni, 11v, ei halunnut mennä kurssille ilman minua. Hänen innostuksensa vuoksi olimme menneet kurssille, kummallakin kerralla.
Nyt mietitään muita mukavia juttuja. Lapsenlapseni ehdotti, että tekisimme retken ulkoilualueelle, Toivotaan hyvää retkisäätä ensi viikonlopuksi. 

Koetetaan löytää joka päivään jokin pieni asia, josta tulee hyvä ja iloinen mieli. 🙂

Ensi pyhänä on sekä itsenäisyyspäivä että 2. adventtisunnuntai. Kummallekin päivälle on kirkkovuoden tekstejä tarjolla runsaasti. Alla olevat halusin ottaa tähän.

Kaunis perintö – Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu. (Ps. 16:6)

Mitenköhän usein olenkaan huokaillut itsekseni, perheelle ja ystäville, kuinka kiitollinen olen siitä, että olen saanut syntyä tähän maahan. Vaikka olenkin ihastunut lukuisten maiden nähtävyyksiin, kulttuuritarjontaan, postikorttimaiseen kauneuteen ja ihmisten ystävällisyyteen ja huomaavaisuuteen jne, on aina Suomeen palatessa tullut olo, että tänne kuulun, tämä on rakas kotimaani. Vaikka kuinka viihdyin nuorempana (ennen perheen perustamista) jossain toisessa maassa, en koskaan voinut kuvitella muuttavani pysyvästi pois Suomesta.

Läheisten, perheen ja ystävien, lisäksi on täällä niin paljon ihanaa, josta olen iloinen ja kiitollinen. On rauhaa, on kaunista puhdasta luontoa, metsiä joissa samoilla, erämaajärviä ja -lampia, kallioita, merta. Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta edellä mainittujen merkitys on itselleni tullut viime vuosina yhä tärkeämmäksi ja rakkaammaksi. Niistä voi ammentaa ihanan yhdistelmän levollisuutta, iloa, innoitusta ja voimaa. Lyhyesti sanottuna hyvää oloa.
Todellakin: ihana maa on tullut osaksemme. 🙂

Ylhäältä tuleva viisaus – Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat. (Jaak. 3:13–18)

Korkealta tulleessa viisaudessa ei ole katkeruutta eikä kateutta, eikä riitelynhalua. Se haluaa rauhaa ja on lempeää. – Kukapa ei haluaisi elää sellaisessa ilmapiirissä? Minä ainakin haluan. Armahtavaisuutta. Tasapuolisuutta. Aitoutta ja teeskentelemättömyyttä. Eiväthän nuo mitään taivaita hipovia tavoitteita tai toiveita ole; ihan tavallisia, toteutettavissa olevia asioita. Miksiköhän ne kuitenkin joskus tuntuvat niin tavoittamattomilta?

Jumalan Poika tuli opettamaan meille, millaista on elää rauhanrakentajana. Kuinka kovasti meillä onkaan vielä opittavaa Häneltä, joka tuli ylhäältä keskuuteemme, Opettajaksemme.   

Valtakunta keskellänne – Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”
    Opetuslapsilleen hän sanoi:
    ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” (Luuk. 17:20–24)

Tuossa on mielestäni yksi UT:n sykähdyttävimmistä kohdista: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
Ja vanhan käännöksen mukaan: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,  eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”.
Engl. ja saksankiel. kääntäjät ovat kokeneet saman: ’The kingdom of God is within you’, ’Das Reich Gottes ist inwendig in euch’.

Salaisuuden kirkkaus – ihmeellinen mysteeri, jonka Paavali halusi julistaa:
’sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo.’ (Kol.1:26-27)

Älkää lähtekö minnekään – Jeesuksen kehotuksen mukainen on myös terveysviranomaisilta ja hallituksen virkamiehiltä tullut kehotus tämän vuoden joulunajan vietolle. Toivotaan, että pysyteltäisiin kotipiirissä ja vältettäisiin vierailuja ja kokoontumisia, jotta koronan leviäminen saataisiin aisoihin.
Miltä tuo kehotus mahtaa tuntua joulupyhinä? Miten monelta löytyy kykyä ja halua noudattaa sitä? Ei mikään helppo kehotus, mutta hyvään lopputulokseen pyrkivä kuitenkin.  

Älkää juosko perässä – Jeesuksen sanat saavat miettimään, minkä perässä me juoksemme nyt adventin aikana, ja yleensä elämässä. Ehkä kannattaa välillä pysähtyä kyselemään sitä itseltään. Mikä on minulle todella tärkeää, sellaista mistä en mistään hinnasta haluaisi luopua? Juoksenko/juoksetko jonkin asian perässä vain siksi, että muutkin tekevät niin? 

Kristus, Sinä näet, kuinka koetamme täyttää tyhjyyden tunnettamme erilaisin keinoin.
Anna  Valosi loistaa meille tähän joulunodotuksen aikaan, joka meistä monesta voi tuntua ankeammalta tai haastavammalta kuin yksikään aiempi. 

Kristus meissä – Ole kaikkien kanssa, jotka tuntevat olonsa yksinäisiksi. Anna meidän tuntea Läsnäolosi ja Rakkautesi. Ja se, kuinka me emme ole koskaan yksin, sillä Sinä olet keskellämme, kanssamme ja meissä.   

Taivaallinen Kuninkaamme, auta meitä löytämään taivaan valtakunta sisimmästämme. Ja sen mukanaan tuoma Valo ja Rauha. 

O magnum mysterium – Morten Lauridsen, Ranskan Radion filharmoniaorkesteri ja kuoro.

Itsenäisyyspäivän tekstit: Ps. 96:11–12, Ps. 16:6, Ps. 96:1–9, Ps. 121, 5. Moos. 8:10–17, Saarn. 9:13–18, Jaak. 3:13–18, Ap.t. 17:24–30, Joh. 8:31–36 ja Matt. 20:25–28.

2. adventtisunnuntain tekstit: Ps. 80:15–20, Ps. 126:3, Jes. 44:6–8, Jaak. 5:7–11 ja Luuk. 17:20–24.

Joulunodotuksen aikaan

24.11.2020. Joulunodotuksen aika alkaa pian, ihanaa! 4 viikkoa Jouluaattoon! Ne menevät aina kuin siivillä.
Lumikin käväisi tervehtimässä, Ja aurinko on hymyillyt monena aamuna ja päivänä. On kuin luonto haluaisi auttaa meitä jaksamaan pimeän läpi. Valo antaa voimia; jaksa rakas jaksa. Valoa kohti ollaan menossa. 🙂

Siunattu Kuningas – Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
    Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
     – Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä!
       Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!
    Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”   (Luuk. 19: 28-40)

Kun eteen tulee hyvin tuttu evankeliumikohta, mietin usein, mitä se tällä kertaa mahtaa minussa herättää. Millaisia ajatuksia, kysymyksiä, tunteita, 
Jerusalemiin aasilla ratsastavaa Jeesusta tervehditään riemuiten. Ilo on suuri ja odotukset korkealla.
Itselleni nousi kuitenkin haikeus pintaan. Mieleen tuli eräs kerta, kun olin Öljymäellä miettien, että tänne Jeesus nousi usein opetuslastensa kanssa. Istuin öljypuiden keskellä katsoen Jerusalemiin hitaana nauhana liikkuvia ajoneuvoja. Sinne, kaupungin vilinään ne ovat menossa, mutta tässä on rauha. Tiedä vaikka jotkut näistä satoja vuosia vanhoista öljypuista on kasvanut samoista juurista kuin ne puut, joita vasten Jeesus ja opetuslapset nojasivat istuessaan täällä, puhuen taivaan valtakunnan asioista.   
Haikeus tuli siitä, kun mieleen pulpahti eräs suunniteltu matka, joka ei toteutunutkaan.

Oliivipuita Öljymäellä

Toteutumaton matka – Pari vuotta sitten kysyin perheeltäni, lähtisivätkö kanssani tänä vuonna Israeliin juhlistamaan tasavuosiani. Kesällä siellä on liian kuuma, mutta syyslomalla; pojat, miniät ja lapsenlapset. Ilokseni he innostuivat ajatuksesta.   
Öljymäki olisi ehdottomasti ollut yksi niistä paikoista, jonne olisin heidät halunnut viedä.
Koronan sekoitettua suunnitelmat huokaisin kerran, että ei sitten tullut matkastamme mitään. Poikani totesi, että älä nyt, katsotaan miten tilanne kehittyy, ehkä voimme toteuttaa matkan  myöhemmin.

Jotain on kuitenkin muuttunut. Olen tähän mennessä rakastanut matkustamista, mutta viime aikojen hiilijalanjäljenmittaukset ovat vaikuttaneet niin, että nyt mietin, onko tarpeellista lähteä. 
Ja sittenkin: miten ihanaa olisi saada viedä perhe itselle rakkaiksi ja tärkeiksi tulleisiin paikkoihin. Paikkoihin, joissa Jeesus kulki, opetti, paransi – ja ratsasti aasilla täyttämään loppuun maanpäällisen tehtävänsä.    

En halua jäädä murehtimaan suunnitelmien ja tilanteiden muuttumista. Omat harmitukset asettuvat oikeisiin mittakaavoihin ajatellessani niitä vaikeuksia ja kriisejä, joihin korona on johtanut niin monia.
Karistan haikeuden yltäni ja palaan tähän hetkeen. Mikä tuo iloa ja voimaa juuri nyt, minulle, sinulle? – OI, niin monta asiaa on, josta voin iloita ja olla kiitollinen. Olo kevenee ja tulee valoisammaksi heti siirtäessäni huomioni niihin. 🙂

Jos Hän tulee luo – Entä jos meidän ei tarvitsisikaan lähteä niihin paikkoihin, joissa Vapahtaja kulki. Mitä jos Hän tulisikin meidän luoksemme, sinne missä me olemme?
Osaisiko sitä asettua Öljymäen rinteelle kotonaan nojatuolissa istuen, tai läheisellä kalliolla? Löytäisinkö sellaisen levollisuuden tilan, jossa voisin olla kuulolla, olla odottavalla mielellä? Odottaa, että Rauhanruhtinas tulee luo, istahtaa vierelle ja kuuntelee mitä haluan Hänelle kertoa – ilon ja huolen aiheet. Ja kuunnella, mitä Hän haluaa sanoa…

Mitä jos juuri tämän adventin aika – kaikista rajoituksista ja vaikeuksista huolimatta tai juuri niiden vuoksi – olisikin aikaa, jolloin aivan erityisellä tavalla voisi tuntea Vapahtajan läheisyyden ja läsnäolon? Tuntea iloa siitä, että on olemassa todellisuus, jota eivät koronat eivätkä mitkään muutkaan tekijät voi muuttaa, peruuttaa tai pilata.  

Kristus sanoo:
    ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. (Ilm.3: 20)

Tuo on minusta ihmeellinen ja ihana lupaus.
Kyllä, haluan kuulla Hänen äänensä. Haluan avata oven. Pian alkava adventinaika antaa siihen jälleen hyvän mahdollisuuden. Mahdollisuuden harjoitella kuuntelemista ja odottamista, ilman mitään turhia hössötyksiä. Keskittymistä olennaiseen, rauhan tilasta käsin.    

  1. adventtisunnuntain tekstit ovat: Ps. 24: 7-10, Jes. 49: 8-10, Ilm. 3: 20-22 ja  Luuk. 19: 28-40.

Läheisyyttä

16.11.2020. Ensi pyhän evankeliumissa – kuten viimeviikkoisessakin – Kristus puhuu paluustaan maan päälle.
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.” 
Ja sitten hän kertoo vertauksen, jossa kuningas lupaa valtakuntansa perinnöksi niille, jotka olivat ruokkineet nälkäisiä, ottaneet luoksensa kodittomia, vaatettaneet niitä, joilla ei ollut vaatteita, käyneet katsomassa sairaita ja menneet vankilassa olevien luo.
Sitten kuningas toteaa: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”
Ne, jotka eivät olleet auttaneet heikkoja ja osattomia, saivat puolestaan kuulla huonoja uutisia: ei ollut odotettavissa valtakuntaa perinnöksi eikä mitään muutakaan hyvää. Sillä kuningas totesi: ”kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”

Vaikka koronan suhteen tilanne onkin parempi kuin keväällä, vuoden pimeintä aikaa lähestyttäessä voi tuntua siltä, että monet tiivistyvät ja korostuvat entisestään.
Yksinäisyys ja eristäytyneisyys voi tuntua rankemmalta kuin keväällä tai kesällä. Hoitokodeissa olevia omaisia ei voi käydä tapaamassa. Ikänsä tai perussairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat joutuvat yhä olemaan muita varovaisempia kontaktiensa suhteen. Epätietoisuus flunssaoireiden ilmaantuessa: onko tämä COVID19-tartuntaa vai tavallista flunssaa. Epävarmuus siitä, kantaako ja levittääkö tietämättään oireettomana virusta.
Ja yksinäisyyden vastakohtana koko perhe kotona 24/7.  Perhe karanteenissa, kunnes saadaan testitulos. Päiväkotilasten ja henkilökunnan sekä koululuokkien oppilaiden ja opettajien karanteeni, kun yhdellä ilmenee tartunta. Jotkut ovat kokeneet, että on ollut ihan kivaa, kun koko perhe on voinut opiskella ja tehdä töitä kotona. Monille tilanne on kuitenkin ollut voimia koetteleva.

Lapsenlapseni kävi eilen luonani ja kertoi, että kotona oli puhuttu joulunvietosta. Hän oli sanonut vanhemmilleen, että monet viettävät Joulua mummin luona, voidaanko mekin. Johon vanhemmat olivat todenneet, että katsotaan nyt, kun on tämä koronatilanne.

Monellekohan lapselle korona mahtaa jäädä mieleen jonkinlaisena näkymättömänä mörkönä, joka esti monien kivojen asioiden toteutumista. – Poikani perheessä eilistä kysymystä helpotettiin leipomalla pipareita, joita pojantytär koristeli ja toi mummille tullessaan käymään.

Nähtäväksi jää, miten ja millaisilla kokoonpanoilla perheen joulunvietto toteutetaan tänä vuonna. Yksi pojistani lasketaan riskiryhmään kuuluvaksi ykköstyypin diabeteksen vuoksi, ja vaimonsa kanssa ovat koettaneet välttää mahdollisia altistumistilanteita. Kesällä synttäreilläni oli miniäni toivomuksesta jokaiselle omat, valmiiksi annostellut suolaiset ja makeat, ja ne haettiin seisovasta pöydästä, välimatkoja noudattaen.
Saa nähdä, toteutuuko joulutapaamisemme samantapaisesti.

Toivon että pysyisimme terveinä. Ja voisimme viettää Joulua yhdessä, vaikka lyhyemmänkin ajan ja toisin  kuin aiemmin. – Toivotaan terveyttä ja yhteisiä hetkiä kaikille, niin omaisillemme, ystävillemme kuin kaikille yhteyttä kaipaaville lähimmäisillemme.

Eräs vakavasti sairas ystäväni huokaisi, että eniten hän kaipaa sitä, että saisi halata läheisiään. Läheisyyttä ja yhdessäoloa ei juuri voi kokea, kun tapaamiset rajoittuvat lyhyisiin kohtaamisiin eteisessä maskit päällä, läheisten tuodessa ostoksia tai hänelle valmistamiansa ruokia. Kaikki auttaminen lämmittää kuitenkin sydäntä, hän sanoo, ja että hän on siitä hyvin kiitollinen.
Mietin, kuinka merkittävä asia on – olipa tilanne millainen tahansa – että pyrkii löytämään ja ajattelemaan sellaisia ajatuksia, jotka tuovat ja vahvistavat hyvää, valoisaa, toiveikasta ja kiitollista oloa.

Hengen johdatusta – Sinuun minä turvaan –  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn – opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa.
 Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi!
 Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä. (Psalmista 143)

Tie jota kulkea – Kuinka usein ihmettelenkään sitä, kuinka Jumala kutsui minut, omilla poluillani etsivän, omalle tielleen. Seuraamaan Häntä. Kulkemaan Hänen kanssaan.
Hänen kanssaan kulkiessa on turvassa. Hänen lähellään saa tuntea Rakkauden voiman. Rakkauden, joka tahtoo säteillä ei vain meihin, vaan kauttamme eteenpäin, lähimmäisillemme. Rakkauden, joka välittää muista ja haluaa tehdä heille hyviä tekoja.

Hänen lähelleen – Itse on vain huolehdittava siitä, että jatkuvasti hakeutuu Hänen läheisyyteensä, Hänen vaikutuspiiriinsä, ja antaa Hänen vaikuttaa sisimmässä. Hän tekee meissä hyvää työtään. Ja siitä – Hänen Rakkaudestaan ja Läsnäolostaan – pulppuaa halu tehdä hyviä tekoja toisille.

Opeta täyttämään tahtosi, psalmilaulaja pyytää.  Kansakunnan päämiehillä ja -naisilla on mahdollisuus toimia näkyvinä ja merkittävinä esimerkkeinä siitä, miten täytetään Jumalan tahtoa Jeesuksen vertauksen mukaisesti.
Miten valtava merkitys onkaan koko kansakunnalle, kun maa on saanut johtajan, joka ei aja omaa etuaan, vaan haluaa toimillaan auttaa, tukea ja rohkaista heikoimmassa ja haavoittuvammassa asemassa olevia. Johtajan, joka niin tehdessään täyttää Isän tahdon.

Ihmisen Poika teki niin. Ja sitä halusi psalminkirjoittajakin oppia – täyttämään Jumalan tahdon.
Sitä me kaikki voimme opetella – tekemällä jotain hyvää, huomioimalla toisia, auttamalla, lohduttamalla, rohkaisemalla, tuomalla valoa toisten elämään tavalla tai toisella. Jokainen päivä antaa mahdollisuuksia siihen.

Jotta Kuninkaamme voisi lopulta todeta, hyvillä mielin: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”

Vaikka ensi pyhän otsikko, Kristus, kaikkeuden Herra onkin innoittava, ovat tekstit sen verran painavia, että ei nyt tehnyt mieli laittaa niistä tähän kuin muutama jae.
Tässä kaikki tekstit.: Ps. 143: 1-10, Mal. 3: 19-20, 1. Kor. 15: 22-28, , Hepr. 12: 18-25, Matt. 25: 31-46, Joh. 5: 22-29 ja Matt. 13: 47-50.

Valmiina yllättävään?

10.11.2020. Koskaan ei tiedä, millaisia yllätyksiä on edessä. Joskus odotetaan jännityksellä, mihin jossain asiassa päädytään. Aika yleistä taitaa olla, että odotetaan kaiken menevän niin kuin on ennalta ajateltu, suunniteltu tai oletettu.

Matka – Joitain vuosia sitten olin lähdössä Mississippiin tapaamaan siellä vähäosaisten ja ongelmaisten auttamistyötä tekevää ystävää. Matkaa edeltävänä päivänä kysyin ystävältäni millainen lämpötila siellä on, jotta tietäisin millaisia vaatteita ottaa mukaan.
Täällä on tosi lämmintä, ota hellevaatteita,  hän vastasi.
Olin ostanut lentoliput niin viime tipassa, että edullisesti ja mielekkäällä saapumisajalla löytyi vain 3 vaihdolla.
Atlantin ylitys lähti Tukholmasta. Eräässä vaiheessa lentoa kapteeni kuulutti, että koneessa on ilmennyt jokin ongelma. Koneen tasapainonhallinnan helpottamiseksi isokokoisimmat matkustajat hajasijoitetttiin.
Kippari kuulosti hermostuneelta/pelokkaalta ilmoittaessaan, että joudumme tekemään pakkolaskun. Koneessa oli täysin hiljaista, kukaan ei sanonut mitään. Moni minun lisäkseni varmasti rukoili,

Pakkolasku – Katsellessani ikkunasta merta koetin olla miettimättä, kauanko kestäisin kylmässä vedessä, jos selviäisimme pakkolaskusta. Mutta yhtäkkiä ilmestyikin näkyviin vuorenhuippuja. Koneen laskeutuessa  vuorenrinteet näyttivät melkein hipovan koneen siipiä. Tämähän on pahempaa kuin mereen laskeutuminen, ajattelin ja rukoilin entistä kiihkeämmin: Taivaan Isä, anna koneen laskeutua  turvallisesti.
Yllättäen näkyi tasaista maata ja pienen ajoneuvon vilkkuvalot: laskeuduimme pikkuiselle lentokentälle – Grönlantiin.
Nuori kippari kertoi (vieläkin värisevällä äänellä), että joutuisimme odottamaan seuraavaan päivään mekaanikkoa, joka lennätettäisiin Tanskasta korjaamaan konetta. Yöpyisimme  sotilasparakeissa,
iltapalaksi tarjottiin pakastimesta otettuja jäisiä jakkihärkäpizzoja ja jotain muuta vastaavaa. Itseäni ei kuitenkaan haitannut mennä nälkäisenä nukkumaan: olimmehan selviytyneet hengissä; siinä oli kiitoksen aihetta kerrakseen.
Aamiainen oli kanttiinirakennuksessa. Jääkylmän viiman puhaltaessa kesävaatteitteni läpi kävellessäni parakista kanttiiniin ajattelin, että eipä tullut mieleen matkalle lähtiessä vaatteita pakatessani, että tällaistakin voisi sattua…

Valmiina?  – Jeesus sanoo:
”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee. Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa. Hän tulee äkkiarvaamatta – varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”
(Mark. 13: 33-37)

Tuota Jeesuksen kielikuvaa lukiessani huomioni kiinnittyi sanoihin ’oman tehtävän ja vastuun’.
Mitkä tehtävät, joita me teemme, ovat Taivaallisen isämme meille ennalta suunnnittelemia ja antamia, ja missä määrin me itse valitsemme ja päätämme, millaisia tehtäviä otamme elämässämme suorittaaksemme?

Ehkä tuo kysymys nousi USA:n viime viikonlopun presidentinvaaleista. Niissä oli kyse valinnasta, jonka vaikutus ei ulottuisi vain omaan lähipiiirin, eikä edes vain oman maahan, vaan koko maailmaan.
Joe Bidenin elämän dramaattisista käänteistä lukiessa mietin, mikä sai hänet palaamaan yhä uudelleen ajatukseen pyrkiä presidentin virkaan. Onko kyse pelkästään vahvasta henkilökohtaisesta poliittisesta kunnianhimosta, vai tunteeko hän  sisällään Isän kutsun tehtävään, jonka tämä oli hänellle valinnut jo ennen hänen syntymäänsä?

J:B. oli 29v, kun hänet valittiin senaattoriksi, yhtenä nuorimmista Yhdysvaltojen historian nuorimmista senaattiin valituista. Nyt, 77-vuotiaana, hänestä tuli yksi vanhimmista presidentiksi valituista.
J.B. ei ollut ennättänyt vannoa senaattorin virkavalaa, kun hänen perhettään kohtasi suuri tragedia. Edellisenä iltana hänen vaimonsa Neilia oli kirjoittanut joulukortteja ja oli todennut miehelleen: ”Mitä tapahtuu Joe? Asiat ovat liian hyvin.”
Seuraavan päivänä Neilia lähti lastensa kanssa autolla ostoksille. Auto joutui pahaan onnettomuuteen, ja Neilia ja perheen 13-kuukautinen tyttövauva kuolivat. Perheen 4- ja 3-vuotiaat pojat, Beau ja Hunter, loukkaantuivat pahoin, mutta jäivät henkiin.
J.B. ei tämän jälkeen ensin halunnut ottaa senaattorin paikkaa vastaan, vaan halusi omistaa aikansa pojilleen. Demokraattien johto sai kuitenkin taivuteltua hänet. Hän vannoi virkavalansa poikiensa sairaalahuoneessa ja aloitti puolen vuosisadan uransa valtakunnan politiikassa.
V. 1987 J.B. pyrki presidentiksi, mutta keskeytti kampanjansa plagiointikohun vuoksi.
Toinen yritys oli v. 2008, mutta hän vetäytyi presidentinvaaleista menestyttyään heikosti Iowan esivaaleissa. Mutta sen sijaan Obama kutsui hänet varapresidentiksi, jossa tehtävässä hän toimi 8 v.   
V. 2015, juuri, kun J.B:n olisi pitänyt aloittaa presidentinvaalikampanjansa, hänen poikansa Beau kuoli aivokasvaimeen. Surun vuoksi J.B. hylkäsi haaveet tavoitella presidenttiyttä v. 2016.
Mutta 2020 J.B. asettui uudelleen ehdokkaaksi. Sananlaskun mukaan: kolmas kerta toden sanoo… 

Tehtävä kaikille – Jeesuksen vertauksessa ovenvartijan tehtävä on vartioida, koska ulkomaille matkustanut isäntä palaa takaisin. – Ja sitten hän ilmoittaa kaikkien seuraajiensa tehtäväksi  toimia ovenvartijoina: olla valppaina ja valmiina vastaanottamaan hänet, kun hän saapuu.
Aika vaikean tehtävän Jeesus meille oikeastaan antoi. Olla valmiina kaikkina aikoina. Muistaa tuo tehtävä.
Mielestäni sen voi ajatella tarkoittavan, että pidämme mielessämme ja sydämessämme Vapahtajaamme niin tärkeällä paikalla, että vaikka meidät herätettäisiin keskellä yötä, unihiekat silmissämmekin muistaisimme tehtävämme, ja Hänet.  

Milloin Hän sitten tulee? Jeesus sanoi: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt.24:36)

Muut tekstit: Ps. 90:1-6, 12-15, Mal. 3:13-18, Hepr. 3:12-15 ja Ilm. 22:10-17.

Unelmia

2.11.2020. Ennusteen mukaan huomenna lämpömittari kohoaa asuinpaikkakunnallani +12 asteeseen. Erään arvion mukaan marraskuun lämpöennätys saattaa rikkoutua ensi yönä koko maassa.
Kroppani ei niinkään ajattele ilmastomuutosta, vaan kiittää (edelliseltä hieman anteeksi pyydellen) jokaisesta lämpimästä päivästä.

Unelmia – Katseltiin eilen ystävieni kanssa elokuvaa, joka kertoi suurista, mahdottomilta tuntuneista unelmista, vaikeuksista niiden saavuttamisessa ja lopulta niiden toteutumisesta. Ne olivat lähinnä henkilökohtaisia unelmia, vaikka mukana oli myös pyrkimystä tuoda jotain hyvää maailmaan. Luoda jotain hyvää toisille.

Millaisia unelmia Luojallamme mahtaa olla tänä päivänä ihmiskuntamme ja  planeettamme suhteen? (Onko jossain kirjoitettu, ettei Luojamme unelmoisi…? Hänhän loi meidät kaltaisekseen…) – Millaisia uutisia Hän toivoisi kuulevansa taivaallisilta sanansaattajiltaan?

Mitä jos Luojamme antaisi enkeleilleen tehtäväksi mitata maapallon lämpötilaa ei ilman lämpötilan, vaan sen perusteella, miten lämpöisesti sydämemme sykkivät? Ei fysiologisesti, itsellemme, omalle elämällemme ja asioillemme, vaan toisillemme, lähimmäisillemme?
Millaisia huomioita enkelit tekisivät ja miten he raportoisivat niistä Luojallemme?

Sydämen säteilyä – Ja mitä jos asiaa alettaisiinkin tutkia tieteellisin keinoin, ei henkilökohtaisella vaan globaalilla tasolla? Nykyäänhän mitataan aivojen säteilyä. Mitä jos jonain päivänä saisimme lukea, että on alettu mitata sydänten lämpösäteilyä, ja että viimeiset tutkimukset ovat osoittaneet sen kohonneen globaalisti merkittävällä tavalla?
Ja että tutkimukset ovat myös todenneet sydämenlämmön ja positiivisten tunteiden yhteyden kiistattomuuden…
Ja että myötätunnon, ystävällisyyden, toisten huomioimisen, hienotunteisuuden ja hyväntahtoisuuden on todettu lisääntyneen siinä määrin, että ennusteen mukaan – mikäli kehitys jatkuu samaan suuntaan – on odotettavissa, että maapallomme on lähivuosina kokonaisuudessaan rakkaudellisempi paikka kuin koskaan aiemmin sen historiassa…

Unelmia saa olla, niin henkilökohtaisia kuin koko maapalloamme koskevia. Ja tiedä, vaikka Luojamme rakkaudellisella myötävaikutuksella jotkut niistä toteutuisivatkin, jonain päivänä… 🙂

Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.
      Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta. Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen, hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan.   (1. Piet. 3: 8-12)

Pietari, Jeesuksen kiihkeä opetuslapsi, halusi aina toimia heti, usein miettimättä, olisiko ollut parempi ensin katsoa ja kuulostella, miten Jeesus olisi halunnut hänen toimivan. Pietarin piti myös usein sanoa mielipiteensä vähän joka asiaan, usein miettimättä, olisiko viisaampaa olla vaiti ja vain kuunnella. Kuunnella Herraa, ja kuunnella sisintään. Kaikki – puhe ja toiminta – tuntui vain ikään kuin pulppuavan Pietarista, ilman että hän yrittikään hillitä itseään.

Yllä oleva kohta Pietarin kirjeestä kertoo kuitenkin kypsemmästä, viisastuneesta miehestä, joka ymmärtää paremmin (ainakin teoriassa).
Kehotukset ’Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa’ osoittavat, että Mestarin opetukset olivat menneet perille. Sanat ovat kuin suoraan Jeesuksen suusta.

’Se joka tahtoo rakastaa elämää…’ – Kukapa meistä ei tahtoisi. Ja nähdä hyviä päiviä. Vaan eivät ole helpot Pietarin reseptit: kielensä hillitseminen ja totuuden puhuminen, selän kääntäminen pahalle ja hyvän tekeminen. Hyvän- ja rauhantahtoisten ajatusten, asenteiden ja puheiden viljeleminen ja vaaliminen.
Noista voi valita omat heikot kohtansa. Vaikka uskon kyllä, että voimme löytää niistä kaikista itsellemme enemmän tai vähemmän työstettävää, mikäli tutkiskelemme rehellisesti itseämme, ajatuksiamme, puhettamme ja toimintaamme. – Sillä jollei niin olisi, tämä ihmiskuntamme ja maapallomme voisi kyllä paljon paremmin… 🙂

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
    Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
    Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?”
    ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus. (Matt. 18: 15-22)

77 kertaa – se on aika paljon, varsinkin kun on kyse jostain sellaisesta, mitä meiltä itseltämme edellytetään. – Ja varsinkin kun on kyse siitä, montako kertaa tulisi antaa toiselle anteeksi.
Jeesus itse oli paras esimerkki anteeksiannon kyvystä. Kun ajattelee, kuinka usein fariseukset ja kirjanoppineet olivat hänen kimpussaan syytellen häntä milloin mistäkin (ja näistä todennäköisesti vain osa on tallennettu evankeliumeihin), voi hyvin kuvitella, että Jeesus antoi itse ainakin nuo mainitsemansa 77 kertaa anteeksi.
Vielä ristilläkin hän rukoili: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luuk.23:34)

Paljonko anteeksiantamattomuutta mahdammekaan kantaa sisällämme? Tiedostettua tai tiedostamatonta. Jälkimmäistä nousee esiin joskus yllättävissäkin tilanteissa. Huomaa reagoivansa voimakkaammin kuin tilanne itse asiassa antaisi aihetta.

Vapaaksi – Anteeksiantamattomuus ja katkeruus ovat myrkkyä mielelle ja koko elimistöllemme. Ne nakertavat elämänvoimaamme ja -iloamme.
Ajattelen että meille on annettu suuri lahja siinä, että voimme – yhä uudestaan – kääntyä Vapahtajamme puoleen rukouksin ja pyytää, että Hänen Henkensä nostaisi sisimpämme pimennoista niitä asioita, jotka pitävät meitä kiinni menneissä ikävissä, tietoisissa tai tiedostomattomaan vajonneissa kokemuksissamme. Ja että Hän auttaisi meitä päästämään irti ja antamaan anteeksi.

Pyhä Henki, valaise sisimpämme, puhdista sydämemme ja mielemme. Auta meitä vapautumaan niistä lähi- tai kaukaisemman menneisyyden kokemuksista, jotka vieläkin vaikuttavat meissä ja estävät meitä olemaan vapaita.

Uskon että jokainen sisimmässään haluaa – Pietarin sanoin – rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä. Tahdomme, että elämämme olisi hyvää. Uskon myös, että jokainen meistä sisimmässään haluaa olla hyvä toisille.

Kristus, anna Kirkkautesi valaista sydämemme ja mielemme. Anna anteeksiannonkykysi ja -voimasi vaikuttaa meissä. Katkaise katkeruuden ja vihan kahleet. Anna Rakkautesi muovata meitä enemmän Sinun kaltaiseksesi. Opeta meitä rakastamaan niin kuin Sinä rakastat.
Tarvitsemme Sinun apuasi, koko maailma tarvitsee Rakkauttasi. Kiitos että olet kanssamme ja että saamme turvata Sinuun, aina, joka tilanteessa.    🙂 

Muut tekstit: Ps. 119: 162-168 ja 1. Moos. 13: 5-11, 14-16.

Alla olevaa laulua The Impossible Dream on laulettu usein tilaisuuksissa, joissa on muistettu sellaisia henkilöitä (mm. Martin Luther King Jr), jotka ovat unelmoineet ja taistelleet paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta oman henkensä uhalla.

The Impossible Dream – Roberta Flack

”Unelmoida mahdotonta, taistella lyömätöntä vihollista vastaan, kestää kestämätöntä surua, juosta sinne, minne rohkeat eivät uskalla mennä, korjata epäoikeudenmukaisuudet, rakastaa puhtaasti ja kunniallisesti, yrittää silloinkin kun kätesi ovat väsyneet, tavoitella tavoittamatonta tähteä
sitä etsin/haluan, seurata tähteä, olkoon kuinka toivotonta tai kuinka kaukana tahansa
taistella oikeanmukaisuuden puolesta, kysymättä, pysähtymättä, olla valmis menemään vaikka kauheimpaan kärsimykseen taivaallisen tarkoituksen vuoksi
ja tiedän, että jos vain olen uskollinen tälle upealle tehtävälleni
että sydämeni lepää rauhallisena kun minut on laskettu maan lepoon
ja maailma tulee olemaan parempi paikka sen vuoksi
että yksi mies, joka oli halveksittu ja arpien peittämä, taisteli viimeiseen saakka
saavuttaakseen saavuttamattoman tähden”