25.2.2019 – Kevään tulosta kertovista kukista ilahdun aina yhtä paljon. Yllä olevat olivat poikani kotikadulla. Hän kutsui tyttöystävänsä kanssa jo viime vuonna minut Kölniin, missä hän  työskentelee, mutta nyt vasta löytyi kaikille sopiva ajankohta. Olipa mukavat, virkistävät, aurinkoiset päivät! Innostuin myös ottamaan kuvia aitoturistin lailla. Tässä ja seuraavissa bloggauksissa näpsyttelyjä reissulta.

Laskiainen – Pääsiäispaastoa edeltävää Laskiaista vietetään Saksassa ja Sveitsissä paljon perusteellisemmin kuin meillä. Sveitsin värikästä ja minun makuuni turhankin meluisaa juhlintaa näin 70- ja 90-luvuilla. Siellä ihmiset tulivat mielikuvituksellisissa asuissaan kaduille kuitenkin vasta laskiaispäivänä, karnevaalikulkueeseen. Kölnissä otetaan laskiaisesta kaikki irti. Jo viikkoa ennen ihmiset kävelivät karnevaaliasuissaan   kaduilla ja Reinin rannoilla pienissä ja isommissa ryhmissä. Torien suihkulähteitä ja muita kohteita oli jo suojattu paksuilla vaneriseinillä, joten saattoi vain kuvitella, mihin suuntaan juhlinta tulee menemään… Dũsseldorfissa karnevaaliriehat alkavat ilmeisesti ylihuomenna, sillä keskustan kaduilla oli pysähtymiskieltomerkit 27.2-5.3 ja tiesulkuaidat risteyksissä odottamassa. Meidän leveyspiireillämme sopivat kyllä paremmin pulkalla lasku, hernekeitto ja laskiaispullat.   Karnevaalimeininkiä saavat halukkaat harrastaa sitten Vappuna. Laskiaista osaamme siis juhlia– tavalla tai toisella. Laskeutuminen pääsiäispaastoon onkin sitten jo ihan eri juttu. MItä se merkitsee meille nykyihmisille – vai merkitseekö mitään…? Laskiaissunnuntain evankeliumiteksti tuntui niin tutulta, että piti tarkistaa, olinko kirjoittanut siitä 3 v. sitten (sama teksti kun tulee eteen aina joka 3. vuosi). Juu, olin (1.2.18), joten otin tällä kertaa Jesajan tekstin.

Tuollaistako paastoa? – Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit. Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”     Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi?     Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”   (Jes. 58: 1-9)

Paastoamisesta – Vähän päälle parikymppisenä luin Alfred Vogelin paastokirjasen ja pidin 1 vkon vesipaaston sen ohjeiden mukaan. Aistit kertoivat, että kuonaa poistui kehosta, mutta huomasin myös, kuinka paasto vaikutti myönteisesti elämäni henkiseen/hengelliseen puoleen. Sen jälkeen on tullut kokeiltua erilaisia lyhyempiä ja pitempiä paastoja, joista pisin 21 vrk:n vesi/mehupaasto. Sittemmin kroppani on haurastunut siinä määrin, että on pitänyt yhä enemmän kuunnella sen kulloistakin tilaa. (Joskus vesipaasto on tyssännyt jo toiseen päivään, kun on tullut heikko olo.) Mutta aina kun paastoaminen on sujunut, on se ollut palkitsevaa.

Joku aika sitten netissä pyöri David Jockersin nettiseminaari paastosta. Myönteistä minusta oli, että siinä tuotiin esiin paaston ei vain terveydellinen, vaan myös hengellinen aspekti. Tuossa seminaarissa törmäsin termiin Intermittent fasting (ajoittainen/jaksoittainen paastoaminen). Huomasin, että hei, tämähän on minulle tuttua! Sen jälkeen kun ei enää ollut kotona perheenjäseniä, joiden vuoksi pidettiin yllä säännöllisiä ruoka-aikoja, saatoin usein paneutua tutkimaan jotain asiaa niin innolla, että huomasin vasta joskus iltapäivällä, etten ole vielä syönyt aamiaista. Ennen ajattelin, että tein hallaa kropalleni syödessäni vasta ip:llä; nyt oli kiva kuulla, että sitä käytetään yhtenä paastomuotona, jolla on todettu olevan hyviä terveysvaikutuksia. Edellyttäen että verensokeri pysyy balanssissa. Ideana jaksottaisessa/ajoittaisessa paastoamisessa on, ettei päivällisen (= miel. viim. klo 18) jälkeen syödä enää mitään, ja seuraavana päivänä ei syödä heti aamulla, vaan vasta tiettynä aikana. Tällainen kevytpaasto antaa elimistölle mahdollisuuden levätä paastoajan oman valinnan mukaan 12-16 tuntia. Tuollaisen pikkupaastovuorokauden voi pitää kerran, pari tai useammin viikossa. Itse halusin löytää paastoamistavan, jolla säilyttäisin nykyisen painoni (tuppaa tippumaan turhan alas paastotessani). Tämän olen kokenut itselleni sopivaksi.

Paastoamisessa kannattaa aina huomioida oma tilanne ja vointi. Syömisestä pidättäytyminen tietyksi ajaksi ei sovi raskaana oleville, diabetes-potilaille eikä syömishäiriöistä tai psyykkisestä epätasapainosta kärsiville. Jos on sokeritasapaino-ongelmia tai jokin sairaus, kannattaa kysyä lääkäriltä, ennen kuin kokeilee paastoa.

Toisenlaista paastoa – Joskus tulee mieleen, kuinka suunnattoman epäoikeudenmukaista on, että on maita, joissa menehdytään ruoan ja juoman puutteeseen, kun taas meillä, joilla ruokakauppojen hyllyt notkuvat runsauttaan, pidetään – erilaisista syistä – ruokapaastoja. Hengellinen paasto voi kuitenkin olla jotain ihan muuta kuin ravinnosta pidättäytymistä. Se voi olla sitä, että luopuu jostain, jotta voisi omistaa huomiotaan enemmän Jumalalle, tulla Hänen yhteyteensä, kuunnella Häntä. Paastoaminen voi olla myös kilvoittelua, omista mielihaluista ja -teoista pidättäytymistä. David Jockers sanoi, että hän rakastaa ruokaa ja syömistä. Paastotessaan, kun vaimo on valmistanut hyvältä tuoksuvan aterian, hän kokee voimaannuttavana sen, kun ei anna periksi houkutukselle syödä, vaan keskittyy ruokapöydässä auttamaan kaksosiaan ruokailussa. Näin Davidin paastosta hyötyy koko perhe.

Itsekästä? – Jesaja kirjoittaa paastopäivien itsekkyydestä. Jotkut halusivat saada toisten ja Jumalankin huomion paastollaan: näytettiin ulkonaisesti, että tässä sitä nyt ollaan niin hurskaita. Hoitakaa te muut vaan hommat, meikä paastoaa. Ei ihme, että sellainen synnytti vain ärtymystä niin lähimmäisissä kuin Jumalassakin.

Action -paastoa – Hengelliseen paastoamiseen kuuluu Jumalan kanssa vietetty aika. Mutta tuleeko sitä harjoittaa vain hiljaa omassa rukouskammiossaan? Jesajan mukaan Jumalan mieleinen paasto on actionia: syyttömien ja sorrettujen vapauttamista, nälkäisten ja kodittomien ruokkimista ja vaatettamista, sitä että ojentaa auttavan kätensä tarvitsevalle.

Rakas Jumala, auta ettemme ajattelisi vain omaa hyvinvointiamme, vaan huomaisimme ja huomioisimme lähimmäistemme tarpeita siinä missä omiammekin. Opeta meille action-paastoa. Ei vain pääsiäispaaston ajan, vaan niin että siitä tulisi meille luonnollinen elämäntapa. Se ei ole helppoa, tarvitsemme siihen koutsaustasi. Vaikka mitäpä sitä Sinulle sanomaan, Sinä tiedät, näet. – Siis please, olisitko meidän koutsaajamme, tässäkin asiassa? Action-paastosta kertoo alla oleva Dein Licht -video (enemmän kuin laulun sanat), siksi otin sen tähän. Vasta katsottuani Maximin puheen videon lopussa huomasin, että hei, hänhän seisoo siinä samassa paikassa, Dũsseldorfissa, mihin eilen pysähdyimme, kun paluulentooni oli vielä aikaa,  ja mistä otin kuvia! Tuo yhteensattuma sai minut tutkimaan asiaa ylistyslaulukansiostani, johon olen tallentanut videoita, joita voi sopivan tilaisuuden tullen käyttää. Olin löytänyt ja tallentanut Dein Licht -videon Youtubesta viime kesänä, 7.7, 2 pv sen jälkeen kun poikani oli lähtenyt Saksaan. En tuolloin ajatellut pojan lähtöä, vaan etsin Valosta kertovia videoita, ja tämä tuli silloin eteen (ja siis myös nyt sieltä kansiostani). Yhteensattumat saavat minut usein kuulostelemaan, onko tässä jotain, mitä Jumala haluaa tässä minun huomaavan. Kristus, Valoni, mitä haluat minun (meidän) kuulevan, näkevän ja tekevän nyt ja paastoajan alkaessa? Millaista paastoa haluat meidän harjoittavan, nyt ja ylipäätään? (Tämän videon sanoituksen alla linkki toiseen Maxin videoon, Es beginnt in Dir. Liittyy aiheeseen, on kuin jatkoa alla olevalle – tai oikeastaan alkua. Kertoo siitä, miten Jumala voi puuttua tilanteiden kulkuun niin, että pienestä hyvästä teosta kehkeytyy paljon siunauksia. 🙂 Dein Licht – Sinun Valosi – Maxim Noise Tiedätkö miltä tuntuu kun kukaan ei sano että tällä päivällä on merkitystä kun olet valmis luovuttamaan kun velvollisuudet ärsyttävät sinua olet väsynyt valheisiin ja suljet vain silmäsi tässä pimeydessä ei ole helppoa uskoa johonkin mutta silloin – sivu kääntyy eikä pelkosi enää harhauta sinua sillä löydät uutta rohkeutta ja suuttumuksesi jättää sinut rauhaan Minä Olen Valosi – kun pimeys ympäröi sinut Minä Olen Valosi – anna sen loistaa Minä Olen Valosi – kun ympärilläsi tulee pimeää Minä Olen Valosi – auringonsäteinä kasvoillasi Tiedätkö millaista on kun tuntuu että on epäonnistunut kun on luopunut toivosta ja on yksinäinen kun asiat eivät vaan etene kun olet surullinen ja kukaan ei tarvitse sinua itket vain pari kyyneltä ajatukset laittavat rajoja ja koettavat lamaannuttaa sinut Minä Olen Valosi – kun pimeys ympäröi sinut Minä Olen Valosi – anna sen loistaa Minä Olen Valosi – kun ympärilläsi tulee pimeää Minä Olen Valosi – auringonsäteinä kasvoillasi Minä tahdon olla sinun pimeydessäsi enemmän kuin kipinä tahdon olla Valosi, Aurinkosi ja Kaverisi olen vahva Käsi, joka ei koskaan sinua lyö olen Käsivarsi, joka ottaa sinut ja kantaa kauas yli pilvien Ei se ole helppoa, usko Minuun kuitenkin se kannattaa sillä pilkkopimeässä yössä olen Kuunvalosi vaikkei kukaan huomioisi sinua älä kuitenkaan anna periksi sillä vaikket sitä uskoisi Valo syttyy sinulle Minä olen Taskulamppusi, valaisen tiesi tulen Valonheittäjäksi kun ihmiset katsovat sinua sormiensa läpi Olen Majakkasi merellä ja tunnelin päässä se mikä tänään tuntuu ongelmalta on ehkä huomenna hävinnyt. Tulee valoisaa – aurinko nousee toiveet ja unelmat tulevat esiin ja lämpöiset auringonsäteet hyväilevät kasvojasi kun joku kysyy, kuka se on voit sanoa, että se olen Minä Minä Olen Valosi – kun pimeys ympäröi sinut Minä Olen Valosi – anna sen loistaa Minä Olen Valosi – kun ympärilläsi tulee pimeää Minä Olen Valosi – auringonsäteinä kasvoillasi Videon lopussa Maxim sanoo laulun kertovan siitä, että aina kun on mahdollisuus jakaa omasta onnestaan, tulee se myös tehdä. Hän pyytää laittamaan kommenttia, mikä on kuuntelijan valo tai kenelle tai mille kuuntelijat itse voisivat olla valona. Dein Licht– videon lopussa oli myös ruutulinkki viime marraskuussa julkaistuun videoon, jossa Maxim kertoo, kuinka hän pienenä poikana – nähtyään kaduilla ihmisten tylyä kohtelua toisiaan kohtaan – piirsi piirroksen, joka lopulta johti siihen, että Neuss’in kaupungin pormestari julisti kampanjan ’Es beginnt in Dir’ (Kaikki alkaa sinusta). – Vau, ihana juttu!  🙂 Es beginnt in Dir – Maxim Noise ”Aina kun joku nauraa…itkee…vihaa…rakastaa – se alkaa sinusta astut askeleen ulos ovestasi ja näet niin paljon jätettä huolimatta siitä kiinnostaako se sinua olet kuitenkin osallisena yrität olla huomioimatta sitä mutta jokainen katse saa sinut hermon partaalle kunnes pala sinusta kuolee se jättää arpia sieluun kun värit haihtuvat, aistisi sumentuvat kaikenlaiset kahjot piinaavat sinua kertovat valheitaan ottavat pala palalta pois inhimillisyyttä ja profetoivat jatkuvasti kaiken loppua kunnes alat pelätä mutta sisäinen lapsesi ei ole sokea se ottaa kaiken sisäänsä mitä he sitten sanovatkaan tai kysyvät lopulta alat kysyä sitä samaa itsekin sisälläsi he ruokkivat pahaa pitämällä meteliä kunnes et enää kuule mitään he tarjoavat ratkaisua mutta haluavat tylsyttää kunnes rikkoudut sinua noiden sinua ympäröivien olentojen vuoksi jotka kulkevat elämää päin ja seisovat sateessa heidän vuokseen emme näe tietä vaan tuhoa sitä kuinka he tekevät pahaa aamusta iltaan kunnes kova kuori ympäröi heidän pehmeän sisimpänsä Silloin on pienelläkin idealla suuri merkitys kun joku nousee ja asettuu pahaa vastaan silloin syvimmästä laaksosta tulee korkein vuori hyvää seuraa hyvä ja sinä olet lähde elämä virrassa, sillä herätät aallon et pimeää vastaan, sillä pidät valoa parempana kaikki on sinun kädessäsi, kukaan ei astu tilallesi se mitä voit tehdä on, että tuot ihmiset jälleen yhteen sillä pelkäsit kauan mutta nyt on kyseessä rohkeus olet vain yksinkertaisesti ystävällinen ja siitä syntyy ketjureaktio monet pienet auttajat pelastavat kansakunnan yksi hymy saa aikaan kauniimman sävyn kiire alkaa jo tuntua sydämessäsi mutta nyt tiedät minne sen lähetät kaikki ympärilläsi muuttuu vakaumus ei tunne esteitä ideasi koskettavat heidän sisintään he alkavat ymmärtää että ajatukset jotka varjelevat ovat kuin siementen kylvämistä ja yhtäkkiä ongelma on kadonnut nähdään totuus ja tilanne kääntyy sillä haluat elämän värien voittavan mielettömyyden ja laskea aseet todellisella rakkaudella kaikki hyvät tekosi aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen murtavat kovan kuoret pehmeän ytimen ympäriltä elä elämäsi tietoisesti sillä rakkaus tulee rakkaudesta ja turhautumisen seurauksena on turhautuminen jokainen voi saada jotain suurta aikaan kaikki alkaa sinusta, sisältäsi” Muut tekstit: Ps. 31: 2-6, Jes. 58: 1-9 1. Kor. 13 Luuk. 18: 31-43 

18.2.2019      

’Niin kuin sade  ja lumi tulevat taivaasta..’ – Kyllä sitä onkin tullut, lunta nimittäin.
Eräänä päivänä otin kuvan reippaasti yli 2m korkean tuija-aidasta, joka päälle oli kertynyt lunta n. 0,5 m:n verran. Mietin, että kyllä on vahva pensasaita, kun jaksaa kantaa tuollaista taakkaa.
Pari päivää myöhemmin kohtasin samalla kadulla pari koiranulkoiluttajaa, joiden kanssa pysähdyimme vaihtamaan kuulumisia. Yhtäkkiä kuului mahtava tömähdys: tuija-aita tiputti taakkansa sellaisellä rytinällä, että hauvat hypähtivät ilmaan säikähdyksestä. Mutta pensasaita ei näyttänyt olevan milläänsäkään: seisoi yhtä rauhallisen ryhdikkäänä kuin raskasta taakkaa kantaessaankin…
Hei tuijat, opettaisitko meikäläisellekin tuon taidon…  – vai oliko se opetus jo tuossa: katso, näin se tehdään: humps!

Lämpö ja sade ovat jo sulattaneet hankia. Luojamme, antaisitko lämpösi ja siunaustesi sateiden sulattaa niitä taakkoja, joita emme itse osaa yltämme karistaa?
Ja antaisitko lumen ja talvisäiden vielä olla, koululaisten talviloma-ajan ainakin…? 

                   Kaikkia rakastava Jumala,
                   haluaisimme kuulla Sinua
                   kun kutsusi kaikuu sisimmässämme:
                   ”Kulje eteenpäin:
                   anna sielusi elää!”     – Veli Roger

                                                                   

Hän armahtaa – Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
– Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.  (Jes. 55: 6–11)

                                        

’Etsikää kun hänet vielä voi löytää…’ – Vaikkei minulle koskaan ole koetettu tyrkyttää uskonasioita, niin jostain kummasta syystä jotkut yksittäiset raamatunsanat voivat herättää minussa vahvan reaktion. Kuten tuossa kohtaa nyt tuo ’vielä’ -sana.
Kehotushan on sinänsä hyvä ja tärkeä: Jumalaa kannattaa etsiä. Ja mielummin aiemmin kuin suurimman hädän keskellä. Mutta on se vain kummallista, kuinka yksi harmiton ’vielä’ -sana voi saada lauseen tuntumaan eräänlaiselta uhkailulta (minun mielessäni nimittäin, en tiedä kuinka muiden), tyyliin: parasta etsiä ennemmin kuin katua…

Etsikää silloin… – Hepreal. raamatunkäännöskirjastani en löytänyt tuohon apua (siinä ei ollut ’vielä’ -sanaa). Engl. käännökset käyttävät sanaa ’while’ (silloin kun/sillä aikaa kun). Saman viittaa vanhempi suom. käännös: Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan. Ruots. käännös: Sök Herren medan han låter sig finnas.

…kun Hän on lähellä – Israelilaiset joutuivat kokemaan aikoja, jolloin Jumala ei puhunut. Oliko Hän silloin kaukana? – Kyllä siltä voi tuntua sellaiselta, joka on kauan odottanut apua ja johdatusta.
Varmaan jokainen Jumalaa etsivä on ainakin jossain kohtaa elämässään joutunut kokemaan, ettei saa vastausta tai selitystä tapahtuneelle, tai lohdutusta silloin, kun sitä on eniten kaivannut. 
Mietin, missä määrin parhaillaan päällä oleva tilanne vaikuttaa johdatusta ja apua kaipaavaan… estää juuri silloin tiedostamasta tai muistamasta, että Hän On, siinäkin hetkessä. Vahvat tunteet – tuska, pelko, suru, ahdistus jne. voivat haitata näkemästä/kuulemasta Häntä, havaitsemasta Hänen läsnäoloaan.
Ehkä juuri siksi Jesajan kehotus on paikallaan myös meille nykyisille Telluksen tallaajille: kannattaa mielummin alkaa Jumalan etsiminen silloin kun vielä on tyyntä, kuin että odottaa kunnes myrsky puhkeaa…

Olen kanssanne… – Ylösnoussut Kristus siunasi opetuslapsiaan lupauksella: 
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”    (Matt.28:20)
Hänen opetuslapsinaan saamme omia tuon lupauksen myös itsellemme.

’Niin korkealla kuin taivas... ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella’. – Ajattelen usein, että Jumala taitaa hymyillä hyvätahtoisesti meidän ihmisten yrityksille ymmärtää Häntä, ja sille, kuinka uskomme ymmärtävämme ja tietävämme, mitä Hän mistäkin asiasta todella ajattelee…

Täyttää tehtävänsä – ”niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään (hepreal. sanan mukaan: toteutumaan, saattamaan loppuun) kaiken, mitä varten sen lähetän.”
Aika ihana juttu: Jumala lähettää sanan tekemään jonkin asian, ja se tulee tehdyksi! 🙂

Rakas Jumala, lähettäisitkö sanasi meidänkin elämäämme, tekemään niitä asioita, joita haluat meissä ja joita elämässämme tehdä? Auta meitä myös huomaamaan, kun teet niin, jottemme jää vain passiivisesti seuraamaan, vaan voisimme tehdä omalta osaltamme sen, mihin kykenemme. – Kiitos että voimme osallistua Sinun töihisi.
Kiitos että olet kanssamme, olet lähellä… lähempänä meitä kuin itse huomaammekaan… 🙂

The More I Seek You – Kari Jobe

 

11.2.2019. Löysin eräästä paperipinoistani Taizé’sta ostamani kalenterin (v.2006), jossa on joka kuukaudelle Veli Rogerin rukous. – Tammikuu meni jo, mutta laitan tämän tähän kuitenkin:

Myötätunnon Kristus,
Sinä otat meidät vastaan
lahjoinemme ja heikkouksinemme.
Pyhän Henkesi kautta
vapautat, annat anteeksi,
johdatat meidät  
antamaan elämämme rakkaudelle.

Jokin aika sitten kävin tutulla paikalla. Nykyään eräs ystäväni asuu siellä. Itse asustin tuota lahtea kiertävän tien päässä teinivuoteni. Katselin tietä: koulumatkani tuo osuus, 10 min:n kävely bussipysäkille, tuntui usein raskaalta. Olisihan siinä voinut kävellessä karistella mielestä uusperheessämme esiin tulleita vaikeuksia, mutta enpä tainnut sitä silloin tajuta. Kannoinkohan vieläkin joitan rippeitä niistä mukanani, jossain syvällä sisimmässäni?  

Vanha tuttu maisema – Katselin lahtea. Se ei ollut muuttunut juuri laisinkaan kuluneina vuosikymmeninä. ’Raaden hammasta’ ei näkynyt, eikä muita korkeita nykyisen Keilaniemen toimistotaloja. Länsiväylän (silloisen Jorvaksentien) silta tosin oli tuolloin paljon pienempi,  mutta muuten näkymät olivat samanlaiset kuin 60-luvulla.      

Hetken seisoin siinä ja koetin palauttaa jonkin valoisan muiston tuossa kodissa asumisesta. Eipä tullut mieleen. Vieläkö siis kannoin katkeruutta sisälläni niistä asioista, jotka olin kokenut epäreiluna ja epäoikeudenmukaisena kohteluna? Olinhan tehnyt niin monia juttuja sen eteen, että niistä vapautuisin: anteeksiantamista, erilaisten terapioiden opiskelua, monenlaisia harjoitteita. Kuvittelin olevani jo vapaa noista kokemuksista.

Samassa huomasin suuren, monihaaraisen oksan, joka oli pudonnut maahan ja makasi puoleksi lumen peitossa. – Voisinko minäkin jo antaa sellaisten asioiden pudota, jotka eivät tuota mitään hyvää itselleni eivätkä kenellekään muullekaan?
Hengitin syvään ja huokaisin mielessäni: nyt, tässä hetkessä ja paikassa, tahdon päästää irti kaikista alitajuntani pohjalle jääneistä katkeruuden ja marttyyriuden jämistä! Vaikken huomaakaan niiden vaikutusta jokapäiväisessä elämässäni, en halua enää kantaa niitä mukanani. – Vapahtajani, auttaisitko minua vapautumaan niistä?

Pari viikkoa myöhemmin istuuduin tämän evankeliumitekstin ääreen: 

Jeesus sanoi:
    ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
    Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
    Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.”  (Matt. 20: 1-16)

Reilua vai epäreilua? – Ensin minua kosketti tuossa vertauksessa viinitarhan omistajan toiminta. Eihän ollut viimeksi tulleiden syytä, että he eivät olleet aikaisemmin tulleet töihin. Heille ei ollut tarjottu siihen tilaisuutta. Viinitarhan omistaja osoitti, kuinka hän välitti näistä työttömistä: otti heidät siltä seisomalta hommiinsa, maksoipa heille vielä saman palkan kuin pitempää päivää tehneille.

Mietin myös niiden osaa, jotka kokivat tulleensa epäreilusti kohdelluksi. Ymmärsin heidän reaktiotaan. Ajattelin, että jos työelämässä olisin kokenut jotain vastaavaa, samastuisin varmasti vahvasti heihin. Mutta nyt mietin, kuinka he näkivät tilanteen vain omalta kannaltaan. Mahtoikohan joillain heistä olla myös alttiutta marttyyriasenteeseen ja katkeroitumiseen…?

Kunnes, kuinka ollakaan, tekstiä edelleen mietiskellessäni alkoi yllättäen omaa vanhaa mömmöä nousta sisältäni… – juuri noita viimeksi mainittuja itsesäälisävytteisiä minä-parka-katkeruuskokemisia…!
Ensin harmitti: eivätkö nämä pudonneetkaan sinne lahden rannalle? No ilmeisesti eivät, kun alitajunnasta pukkaa vieläkin keljuja muistoja noilta menneiltä ajoilta.
Sitten huomasin asian myönteisen puolen: hei, Vapahtajani, Sinähän teet minussa taas työtäsi. Ei välttämättä tunnu niin kivalta, mutta kun nyt ilmeisesti tarkoituksella nostit noita asioita pintaan, varmaan tarkoituksesi on myös vapauttaa minut niistä? Että matka jatkuisi keveämpänä. – Luotan Sinuun, ja kiitän. 🙂

Auta Kristus, ettemme katsoisi Sinua karsaasti, vaikkei se työ, mitä meissä teet, aina tunnu niin mieluisalta. Auta meitä muistamaan, että siitä kuitenkin loppujen lopuksi voi koitua jotain hyvää. Niin kuin kaikesta kokemastamme.
Kiitos, että saamme tuoda Sinulle kipumme ja haavamme. Kiitos että hoidat ja parannat.
Vapauta meidät elämään täysillä sitä, mihin olet meidät tarkoittanut. Täytä meidät Valollasi.
Kiitos, että olet reilu, oikeudenmukainen ja hyvä. Opeta meitäkin olemaan. Kaikkia kohtaan. 🙂 

All Things – David & Nicole Binion 

 ”Tämä raskas kuorma ei ollut
tarkoitettu minun kannettavakseni
joten heitän huoleni Sinulle Herra
tämä raskas tie, jota olen kulkenut niin kauan
tarttuisitko käteeni ja johdattaisit minua?
Sinä teet kaiken parhaakseni
vaikken sitä näe, Jumala, uskon kuitenkin
kun tulee ongelmia ja yöt ovat täynnä kyyneliä
kiinnitän katseeni Häneen
jonka täydellinen rakkaus
on voittanut jokaisen pelon
pidä minua ikuisilla käsivarsillasi
näen kuinka horisontissa
yön pimeys väistyy aamun sarastuksen tieltä
tulee päivä ja toivo herää
Sinun ilosi on vahvuuteni, ilosi on lauluni”

Muut tekstit: Ps. 18: 2-7, Jer. 9: 22-23 ja 1. Kor. 9: 24-27.

4.2.2019.  Eilen herätessäni totesin että flunssa tuli (varmaan lapsenlapselta, jota hoidin viime viikolla). Karhea kurkku, vuotava nenä ja viiltävä päänsärky. Banaani, jonka söin heikkoon olooni, ei pysynyt sisällä. Enpä muistanutkaan, kuinka kurjaa voi flunssan sairastaminen olla!
Surkuteltuani aikani vaivaista oloani nousi jostain muistilokerosta ajatus, että voin itse vaikuttaa olotilaani.
Kerron mikä auttoi minua, siltä varalta, että joku kivun tai taudin kanssa kamppaileva haluaisi kokeilla jotain vasrtaavaa.

”Ikiaikaiset käsivarret” – Jostain syystä rukous ei tullut nyt ensimmäisenä mieleeni, vaikka se yleensä on se 1. asia, johon tartun (ja jota edelleen pidän ykkösasiana). Nyt tuli kuitenkin mieleen mielikuva merenrannasta. ’Sukelsin’ mielikuvaan: seisoin paljasjaloin lämpöisellä hiekalla. Kuvittelin, kuinka suuret mainingit huuhtovat mennessään päänsärkyäni ja pahaa oloani ja kuinka jokaisen mainingin myötä oloni paranee. 
Pian mieleeni tulivat sanat: ”sinua kannattelevat ikiaikaiset käsivarret”. Ne tuntuivat tutuilta; varmaan jostain psalmista, ajattelin. Koska tuntuivat hyviltä, aloin toistaa niitä ’minua’ -muodossa, vahvistaen samalla ajatusta, että olen Kaikkivaltiaan hyvissä käsissä, Hän pitää minusta huolen.
Vihdoin tuli mieleen Kristus, Parantajamme. Kiitin Häntä siitä, että Hän on myös minun Parantajani.
Vähän ajan kuluttua päänsärky alkoi hellittää. Tuntui että pitää yrittää syödä jotain, jotta jaksaisi ulkoiluttaa hauvelin. Yrttiteehen hunajaa ja Carmolis-tippoja, ja siemennäkkäriä poskeen. Pysyi sisällä. Nenäkään ei pahemmin enää vuotanut.

Valkosipulia ja yrttejä – Eräs ystäväni neuvoi aikoinaan hyvän vinkin flunssan selättämiseksi:
Murskattu valkosipulin kynsi sekoitettuna teelusikalliseen hunajaa; nautitaan yrttiteen kanssa. Voi kuulostaa hurjalta, mutta itse olen tykästynyt yhdistelmään.
Toinen ystäväni toi kerran kuivattuja ja yrttejä ohjeen kera:
Peltokortetta keitetään 10 min, lisätään kiehuvaan veteen siankärsämöä; annetaan kiehua 5 min. ja lopuksi laitetaan joukkoon nokkosjauhetta, haudutetaan 5 min.
Lämmintä teetä juodaan termarista pitkin päivää.

Helpotus – Tänään olen vain vähän yskiskellyt, aivastellut ja niistellyt. Luulenpa, että taudin rankin vaihe olisi pitänyt kauemmin otteessaan, jos olisin juuttunut antamaan sille kaiken huomioni. – Nyt muistan taas olla kiitollinen hyvästä olosta, Parantajastani, ja ystävistäni, jotka viesteissään toivottivat paranemista.
Eilinen kokemus syvensi myös myötätuntoa kivuista ja sairauksista. kärsiviä kohtaan. Eli jotain hyvää voi flunssastakin koitua…

(Päivitys 7.2. Pojallani oli tapaaminen pääkaupunkiseudulla ja hän yöpyi luonani. Aikoessani tänä aamuna lähteä tapani mukaan saattamaan häntä hauvan kanssa juna-asemalle, hän kysyi, onko se nyt viisasta. Vaikka tuntisikin olonsa hyväksi, juuri toipumisvaiheessa on altis keuhkokuumeelle ja muille jälkitaudeille. Koska hän on terveysasioiden asiantuntija, uskoin häntä. Koetan siis malttaa mieleni ja ulkoilla hauvan kanssa vain vähäsen, rauhalliseen tahtiin… huokaus.
Mietin, mahtaako työssä käyvillä nykyään olla mahdollisuus ja malttia levätä ja toipua kunnolla, ennen kuin palaavat töihin… – toivottavasti on.)

Ensi pyhän psalmin ja Kolossalaiskirjeen teksteissä annetaan niin selkokielisiä elämänohjeita, että mitäpä niihin enää lisäämään… muuta kuin että aamen, näin olkoon, minun ja meidän kaikkien elämässä. 🙂

Malta mielesi – Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi väärintekijöitä. He kuihtuvat hetkessä niin kuin ruoho, lakastuvat kuin kedon vehreys.
Luota Herraan ja tee hyvää, niin saat asua maassasi, turvallisilla laidunmailla. Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo.
Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! 
Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo. Sinun oikeutesi loistaa kuin keskipäivän aurinko.
Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!
Älä kadehdi sitä, joka menestyy elämässään, sitä, jonka kaikki juonet onnistuvat.
Malta mielesi, hillitse vihasi! Älä kiivastu – se johtaa vain pahaan! Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan.   (Ps. 37: 1–9)

Tänään oli uutisissa juttu aggressioista ja niiden kanavoimisesta:
https://yle.fi/uutiset/3-10628073

Kaiken kruunuksi tulkoon Rakkaus – Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.
Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme. (Kol. 3: 12–17)

Kristuksen Rakkaus – Arvelen Paavalin tarkoittaneen tuossa nimenomaan Kristuksen Rakkautta, koska Hänen Rakkautensa on täydellistä. Mutta jo mielikuvana tuo hänen kehotuksensa on minusta kaunis: ”…kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus…”

Kristus, auta, että muistaisin/muistaisimme kiittää silloinkin, kun kaikki on hyvin.
Anna meille oikeanlaista nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Anna meille (myös itseämme kohtaan) armahtavainen  sydän.
Tarvitsemme rakkauttasi ja rauhaasi, Ja hoitavaa ja parantavaa voimaasi ja läsnäoloasi elämäämme. – Kiitos että saamme kääntyä puoleesi kaikissa tilanteissamme! 🙂

Have It All – Brian Johnson