
25.2.2019 – Kevään tulosta kertovista kukista ilahdun aina yhtä paljon. Yllä olevat olivat poikani kotikadulla. Hän kutsui tyttöystävänsä kanssa jo viime vuonna minut Kölniin, missä hän työskentelee, mutta nyt vasta löytyi kaikille sopiva ajankohta. Olipa mukavat, virkistävät, aurinkoiset päivät! Innostuin myös ottamaan kuvia aitoturistin lailla. Tässä ja seuraavissa bloggauksissa näpsyttelyjä reissulta.
Laskiainen – Pääsiäispaastoa edeltävää Laskiaista vietetään Saksassa ja Sveitsissä paljon perusteellisemmin kuin meillä. Sveitsin värikästä ja minun makuuni turhankin meluisaa juhlintaa näin 70- ja 90-luvuilla. Siellä ihmiset tulivat mielikuvituksellisissa asuissaan kaduille kuitenkin vasta laskiaispäivänä, karnevaalikulkueeseen. Kölnissä otetaan laskiaisesta kaikki irti. Jo viikkoa ennen ihmiset kävelivät karnevaaliasuissaan kaduilla ja Reinin rannoilla pienissä ja isommissa ryhmissä. Torien suihkulähteitä ja muita kohteita oli jo suojattu paksuilla vaneriseinillä, joten saattoi vain kuvitella, mihin suuntaan juhlinta tulee menemään… Dũsseldorfissa karnevaaliriehat alkavat ilmeisesti ylihuomenna, sillä keskustan kaduilla oli pysähtymiskieltomerkit 27.2-5.3 ja tiesulkuaidat risteyksissä odottamassa. Meidän leveyspiireillämme sopivat kyllä paremmin pulkalla lasku, hernekeitto ja laskiaispullat. Karnevaalimeininkiä saavat halukkaat harrastaa sitten Vappuna. Laskiaista osaamme siis juhlia– tavalla tai toisella. Laskeutuminen pääsiäispaastoon onkin sitten jo ihan eri juttu. MItä se merkitsee meille nykyihmisille – vai merkitseekö mitään…?
Tuollaistako paastoa? – Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile, anna äänesi kaikua kuin pasuuna! Kerro kansalleni sen rikokset, Jaakobin suvulle sen synnit. Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?” Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.” (Jes. 58: 1-9)
Paastoamisesta – Vähän päälle parikymppisenä luin Alfred Vogelin paastokirjasen ja pidin 1 vkon vesipaaston sen ohjeiden mukaan. Aistit kertoivat, että kuonaa poistui kehosta, mutta huomasin myös, kuinka paasto vaikutti myönteisesti elämäni henkiseen/hengelliseen puoleen. Sen jälkeen on tullut kokeiltua erilaisia lyhyempiä ja pitempiä paastoja, joista pisin 21 vrk:n vesi/mehupaasto. Sittemmin kroppani on haurastunut siinä määrin, että on pitänyt yhä enemmän kuunnella sen kulloistakin tilaa. (Joskus vesipaasto on tyssännyt jo toiseen päivään, kun on tullut heikko olo.) Mutta aina kun paastoaminen on sujunut, on se ollut palkitsevaa.
Joku aika sitten netissä pyöri David Jockersin nettiseminaari paastosta. Myönteistä minusta oli, että siinä tuotiin esiin paaston ei vain terveydellinen, vaan myös hengellinen aspekti. Tuossa seminaarissa törmäsin termiin Intermittent fasting (ajoittainen/jaksoittainen paastoaminen). Huomasin, että hei, tämähän on minulle tuttua! Sen jälkeen kun ei enää ollut kotona perheenjäseniä, joiden vuoksi pidettiin yllä säännöllisiä ruoka-aikoja, saatoin usein paneutua tutkimaan jotain asiaa niin innolla, että huomasin vasta joskus iltapäivällä, etten ole vielä syönyt aamiaista. Ennen ajattelin, että tein hallaa kropalleni syödessäni vasta ip:llä; nyt oli kiva kuulla, että sitä käytetään yhtenä paastomuotona, jolla on todettu olevan hyviä terveysvaikutuksia. Edellyttäen että verensokeri pysyy balanssissa. Ideana jaksottaisessa/ajoittaisessa paastoamisessa on, ettei päivällisen (= miel. viim. klo 18) jälkeen syödä enää mitään, ja seuraavana päivänä ei syödä heti aamulla, vaan vasta tiettynä aikana. Tällainen kevytpaasto antaa elimistölle mahdollisuuden levätä paastoajan oman valinnan mukaan 12-16 tuntia. Tuollaisen pikkupaastovuorokauden voi pitää kerran, pari tai useammin viikossa. Itse halusin löytää paastoamistavan, jolla säilyttäisin nykyisen painoni (tuppaa tippumaan turhan alas paastotessani). Tämän olen kokenut itselleni sopivaksi.
Paastoamisessa kannattaa aina huomioida oma tilanne ja vointi. Syömisestä pidättäytyminen tietyksi ajaksi ei sovi raskaana oleville, diabetes-potilaille eikä syömishäiriöistä tai psyykkisestä epätasapainosta kärsiville. Jos on sokeritasapaino-ongelmia tai jokin sairaus, kannattaa kysyä lääkäriltä, ennen kuin kokeilee paastoa.

Toisenlaista paastoa – Joskus tulee mieleen, kuinka suunnattoman epäoikeudenmukaista on, että on maita, joissa menehdytään ruoan ja juoman puutteeseen, kun taas meillä, joilla ruokakauppojen hyllyt notkuvat runsauttaan, pidetään – erilaisista syistä – ruokapaastoja. Hengellinen paasto voi kuitenkin olla jotain ihan muuta kuin ravinnosta pidättäytymistä. Se voi olla sitä, että luopuu jostain, jotta voisi omistaa huomiotaan enemmän Jumalalle, tulla Hänen yhteyteensä, kuunnella Häntä. Paastoaminen voi olla myös kilvoittelua, omista mielihaluista ja -teoista pidättäytymistä. David Jockers sanoi, että hän rakastaa ruokaa ja syömistä. Paastotessaan, kun vaimo on valmistanut hyvältä tuoksuvan aterian, hän kokee voimaannuttavana sen, kun ei anna periksi houkutukselle syödä, vaan keskittyy ruokapöydässä auttamaan kaksosiaan ruokailussa. Näin Davidin paastosta hyötyy koko perhe.
Itsekästä? – Jesaja kirjoittaa paastopäivien itsekkyydestä. Jotkut halusivat saada toisten ja Jumalankin huomion paastollaan: näytettiin ulkonaisesti, että tässä sitä nyt ollaan niin hurskaita. Hoitakaa te muut vaan hommat, meikä paastoaa. Ei ihme, että sellainen synnytti vain ärtymystä niin lähimmäisissä kuin Jumalassakin.
Action -paastoa – Hengelliseen paastoamiseen kuuluu Jumalan kanssa vietetty aika. Mutta tuleeko sitä harjoittaa vain hiljaa omassa rukouskammiossaan? Jesajan mukaan Jumalan mieleinen paasto on actionia: syyttömien ja sorrettujen vapauttamista, nälkäisten ja kodittomien ruokkimista ja vaatettamista, sitä että ojentaa auttavan kätensä tarvitsevalle.
