15.5.2018. Taivaallista, huokaa kroppani, mieleni ja koko olemukseni: jo toista (vai kolmattako?) viikkoa autuaallisen auringonvalon lempeää lämpöä iholla – tällaiseenhan meidät on luotu ja tarkoitettu, tätä kokemaan, valoa ja lämpöä!! (Näin ainakin meikäläinen, keskikesällä syntynyt, kokee, ja kiittää joka päivästä!!! 🙂 )

Valo on tullut maailmaan – Jeesus sanoi Nikodemokselle:
    ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
    Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”   (Joh. 3: 16-21)

Valinta – Rakkauden ja Valon apostoli Johannes mainitsee tuossa tekstissä 4 kertaa tuomion, eri muodoissa. Tekstiä lukiessa alkaa jo miettiä, että kohta varmaan seuraa jotain sellaista, minkä yli mielellään hyppäisi ja jatkaisi taas jostain mukavammasta kohdasta.
Mutta kuinka lempeästi Johannes asian ilmaiseekaan: tuomio on siinä, kun ihmiset uskonpuutteessa valitsevat jäädä pimeyteen ja jäävät näin vaille Valon kokemista.
Kyse on siis valinnasta: voin valita pimeyteen jäämisen tai valoon astumisen.

Jumalan rakkautta ja sen määrää ei voi ymmärtää inhimillisen rakkauden pohjalta. On kuin koettaisi vangita kouraansa auringonsäteen ja koettaisi näin muodostaa käsitystä galakseista.
Mutta jotain voimme Jumalan rakkaudesta ymmärtää. Johannes kiteyttää sitä tuossa muutamaan lauseeseen: Jumala lähetti Poikansa maailmaan, ei tuomitsemaan vaan pelastamaan sen, niin että jokainen häneen uskova saisi iankaikkisen elämän.
Taivaallinen Isämme ei halua kadottaa yhtäkään lapsistaan. Olemme kaikki Hänelle niin rakkaita ja ainutlaatuisia ja kallisarvoisia. Hän haluaa meidät kaikki yhteyteensä.

Valon lapsina – Luojamme haluaa, että teemme Hänen mielensä mukaisia tekoja täällä maan päällä. Eikä meidän tarvitse toimia omin voimin, sillä Hän antaa meille avuksi Pyhän Hengen. Kristuksen seuraajina saamme vastaanottaa Pyhän Hengen voimaa ja opastusta.
Saamme tulla valoon – harjoitella ja oppia olemaan Valon välittäjinä, auttajina ja lohduttajina kanssasisarillemme ja -veljillemme. Pyhä Henki haluaa opettaa meitä tässä.
Ja tilaisuuksia ja mahdollisuuksiahan on, joka päivä, niin paljoon – ja enempäänkin – kuin mihin ikinä vain olemme halukkaita…
Kyse on siitä, tartunko, ja missä määrin, näihin mahdollisuuksiin.

Carpe diem  – Kerran, kun lapsenlapseni olivat pienempiä ja olivat tulossa luokseni kylään, he soittivat ennen kotoa lähtöä. Toinen kertoi katselleensa jotain lastenohjelmaa ja kysyi, katsoinko minäkin sitä. Vastasin että minulla ei ole toimivaa telkkaria. Kuului huudahdus: ”Sä voit saada meidän telkkarin!” Kun totesin ettei minulla oikeastaan ole aikaa katsella telkkaria, tuli yhtä välitön iloinen huudahdus: ”Isi voi tehdä meille ruoan!” (Lasten isä,  joka lähti tuomaan lapsia mummille, kokkaa perheessä yleensä useammin kuin äiti.)
Kyllähän mummilla tietenkin oli (ja on) aikaa lapsenlapsilleen, niin leikkeihin, yhdessä touhuamiseen kuin ruoanlaittoonkin. Mutta oli hauska huomata taas kerran tuo, kuinka täysillä lapset elävät tätä hetkeä. Kun itse puhuin yleisellä tasolla, lapsi ajatteli sitä, mitä tarvitaan juuri nyt.

Taivaallinen Isämme ei rajoita olemistaan ja toimintaansa ajallisuuden määreisiin. Hän huomioi samanaikaisesti sekä ikuisuusperspektiivin että tämän nykyisen hetken. Hän on ikuinen ja ajaton, ja samalla Hän on täysin läsnä tässä hetkessä, jokaisessa hetkessämme. Hänellä on aina aikaa meille; Hän näkee, mitä me tarvitsemme juuri tällä hetkellä. Hän näkee sydämemme, Hän näkee kaikki meidän tarpeemme. Ja  myös halukkuutemme olla siunaukseksi toisillemme.
Hän haluaa antaa meille kaikkea sitä mitä tarvitsemme, jotta voisimme elää Hänen Valtakuntaansa todeksi. Hän on antanut meille Henkensä, jotta voisimme tulla enemmän ja enemmän Hänen Poikansa kaltaiseksi…. jotta tämä maailma voisi muuttua sen kaltaiseksi kuin Hän on sen tarkoittanut ja suunnitellut.
Juju on siinä, otammeko Hänet todesta. Uskommeko Hänen rakkauteensa, Hänen hyvään tahtoonsa meidän suhteemme? Otammeko vastaan sen hyvän, mitä Hän meille haluaa antaa? Annammeko Pyhän Hengen muuttaa meitä sen kaltaiseksi kuin Hän on meidät tarkoittanut?

Yllätys – Joitakin vuosia olen käynyt palvelutalolla vapaaehtoisena. Se on ollut sekä koskettavaa että antoisaa. Kerran, joku aika sitten, en olisi millään jaksanut lähteä  palvelutalolle. Väsymys ja voimattomuus olivat melkein ylitsepääsemättömiä. Vääntäydyin kuitenkin paikalle miettien samalla, että tällaisena en kyllä halua tehdä tätä vapaaehtoishommaa: tuntui että minussa ei ollut tippaakaan valoa vanhuksille jaettavaksi! Tuo käsittämätön olo – johon en löytänyt mitään järkiperäistä syytä – oli tosi vahva. 

Voima laskeutui – Lauluhetkessä asukkaat saivat toivoa virsiä, joita laulettaisiin. Istuuduin erään pyörätuolissa istuvan asukkaan viereen. Tiesin entuudestaan hänen osaavan ulkoa vanhat tutut virret, ja että ne olivat hänelle tärkeitä ja rakkaita. Tuona päivänä hän oli kuitenkin aivan hiljaa: ei puhunut eikä laulanut, vaan tuntui vetäytyneen täysin omaan sisäiseen maailmaansa. – Ja minä istuin vieressä yhä tuon väsymyksen vallassa.
Yhtäkkiä, yhden laulun kohdalla, tunsin kuinka ’jotain’ laskeutui sekä tuon asukkaan että minun ylle. Miten sitä kuvaisi? Voima laskeutui yllemme, Pyhä Henki kosketti. – Samassa vieressäni istunut asukas alkoi laulaa, ja minä virkistyin hetkessä!

”Jää tähän” – Kiertäessäni avaamassa virsikirjoja seuraavan virren kohdalta, tarttui eräs asukas minua kädestä ja sanoi: ”Jää tähän viereeni laulamaan”. Niinpä jäin hänen pyörätuolinsa viereen ja lauloin siinä seisten. Seuraavan laulun alettua, tehtyäni kirjanavauskierrokseni, tuo sama asukas veti minut päättäväisesti viereensä tuolille ja sanoi: ”Istu tähän.” Sitten hän laittoi kätensä selälleni ja piti sitä siinä koko laulun ajan. Hänen kädestään välittyi niin vahvaa lämpöä, suorastaan kuumuutta, että tuntui kuin silitysrauta olisi ollut selässäni. Laulun loputtua hän hymyili minulle lempeästi. – Tuossa vaiheessa väsymyksestäni ei ollut enää hitustakaan jäljellä!
Oli kuin Pyhä Henki olisi tämän kautta halunnut sanoa: Minä haluan että käyt täällä, auttamassa näitä vanhuksia. (Tai miten päin tuo nyt olikaan… – kuka siinä auttoi ketä…?!! 🙂 )

Rakas Jumala, kiitos että Sinä annat meille Voiman. Kiitos ettei meidän tarvitse jaksaa ja yrittää omin voimin. Auta muistamaan tämä, erityisesti silloin kun tuntuu että Valo on meiltä hukassa. Kutsu ja johdata meidät aina takaisin Valoosi.
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan. Kiitos Pyhästä Hengestäsi. 🙂 

Spirit of the Living God – Vertical Worship

”Elävän Jumalan Henki, haluamme kuulla vain Sinun äänesi
pidämme kiinni joka sanasta
haluamme tuntea Sinua yhä enemmän, puhu meille
opimme tuntemaan kaikkea sitä, mitä olet
kaikki muu saa odottaa
Elävän Jumalan Henki, tule, henkäise sydämiimme
anna tahtosi toteutua
sillä kun Sinä puhut, kun liikut
kun teet sitä mitä vain Sinä voit tehdä
se muuttaa meitä, se muuttaa
mitä me näemme ja etsimme
kun Sinä tulet huoneeseen
kun teet, mitä vain Sinä voit tehdä
se muuttaa meitä, Sinä muutat kaiken
kun Sinä liikut, Sinä siirrät kaikki pelkomme syrjään
kun liikut, liikutumme kyyneliin
Jumala, kun Sinä laskeudut, me lankeamme polvillemme
kun Sinä laskeudut, me lankeamme jalkoihisi
koska kun Sinä puhut, kun Sinä liikut
se muuttaa meitä – se muuttaa kaiken”

Helluntain, Pyhän Hengen vuodattamispäivän muut tekstit: Ps. 68: 5-11, Joel 3: 1-5 ja Ap.t. 2: 1-13.