6.3.2017                                 

Jos voit – Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
  Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
    Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.
    Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”  (Mark. 9: 17-29)

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. – Tuo Jeesuksen lause ja pojan isän huudahdus laittoivat opetuslapset miettimään oman uskonsa määrää. Mutta määrästä ei ollutkaan kyse, sillä Jeesus sanoi heille, että sinapinsiemenenkin verran uskoa riittää.
Opetuslapset eivät olleet onnistuneet vapauttamaan poikaa tämän vaivasta. Jeesus sanoi  että siihen tarvittiin rukousta. (Luukaan evankeliumin mukaan Jeesus totesi että rukouksen lisäksi siihen tarvittiin myös paastoamista.)
Ymmärrän tuon rukouksen tarpeellisuuden tässä niin, että opetuslapset olivat omilla voimillaan yrittäneet tehdä samaa kuin Jeesus. Hehän näkivät koko ajan kuinka itsestäänselvästi ja vaivattomasti kaikki Jeesukselta onnistui. He eivät kenties nähneet sitä, miten Jeesus jatkuvasti kääntyi Isänsä puoleen. Hän sanoi tekevänsä vain sen, mitä näkee taivaallisen Isänsä tekevän.

Missä määrin etsin sitä, mitä taivaallinen Isäni tahtoo, ja missä määrin seuraan omaa tahtoani? Tämän miettiminen saa minut huokaamaan, kuinka usein se oma tahto tuppaakin  etusijalle.
Ideaaliahan olisi jos pystyisi aina ja vain toimimaan sen mukaan miten Taivaallisen Isämme tahtoisi meidän toimivan! – Jos tähän pystyisimme, olisi tämä maailmamme kyllä ihan toisenlainen paikka, meille kaikille.

Entä oma tahtomme? Onko sillä sitten mitään virkaa? Onhan toki. Luojamme on sen meille antanut jotta oppisimme valitsemaan Hänen tahtonsa mukaisesti. – Sitä tässä saakin sitten harjoitella, aina vaan, koko elämän ajan varmaankin… – ainakin meikäläinen. 🙂

”Man kan vad man vill”, sanoi rakas mummuni usein. Kääntäisin sen jotenkin niin että ihminen kykenee siihen mihin hänen tahtonsa riittää. Tuo sanonta ja erityisesti juuri tuo tahdon merkitys auttoi minua monesti teini-iässä ja nuorena aikuisena, kun jokin asia tuntui liian haasteelliselta, vaikealta tai rankalta.
Joissakin asioissa rukouksen ja uskon lisäksi tarvitaan kyllä myös sitä omaa tahtoa, jotta asiat voisivat todentua.
Yllä olevassa evankeliumissa isä tahtoi poikansa puolesta, kun poika ei itse siihen kyennyt. Tämä tuo mieleeni esirukouksen merkityksen ja tärkeyden: että voimme pyytää Jumalalta apua sellaisille lähimmäisillemme jotka eivät sitä itse jostain syystä pysty pyytämään.
Ja myöskin rukoilla yhdessä niiden kanssa, jotka sitä haluavat. Yhdessä rukoilemisessa on Voima läsnä. Sillä lupasihan Jeesus: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän  keskellään.”