30.1.2017  – Lunta tuli taas, ihanaa! Suloista kävellä vastasataneella, puhtaalla hangella. Lasten riemu nuoskalumileikeissä; vanhemmat helpottuneita, kun voi taas kävellä liukastelematta. 🙂

Jumala, maan ääriin saakka kiiriköön sinun nimesi, kaikukoon ylistyksesi!
Sinun kätesi on hyvyyttä täynnä.
Iloitkoon Siionin vuori, riemuitkoot Juudan kaupungit, sillä sinun tuomiosi ovat oikeat.
Lähtekää, kulkekaa Siionin ympäri, laskekaa sen tornit. Katsokaa sen muureja, tutkikaa sen palatseja, niin että voitte kertoa tuleville polville:
Suuri on Jumala! Hän on Jumalamme ajasta aikaan. Hän johdattaa meitä ainiaan.  (Ps. 48: 11-15)

Valo lahjaksi – Pian on taas pääkaupungissa messut, joilla on tarjolla monenlaisia ideologioita, filosofioita, uskomus- ja uskonsuuntauksia sekä hoitoja, ja näihin liittyviä koulutuksia, kursseja ynnä niihin liittyvää materiaalia ja oheistarviketta. Annetaan ymmärtää että juuri tietynlaisen menetelmän, kurssin tai koulutuksen avulla voidaan saavuttaa mielenrauha, ilo, tyytyväisyys, terveys, valaistuminen tai jokin muu toivottu päämäärä.
On kuitenkin yksi asia, jonka saamiseksi ei edellytetä mitään menetelmiä, kursseja eikä mitään materiaalista. Valo, joka tuli keskuuteemme, lahja, joka on kaikille tarkoitettu. Halukkuus riittää: se, haluammeko kulkea Hänen kanssaan, Hänen viitoittamaa tietään. Haluammeko elää Hänessä, Taivaan Valossa.
Paavalin sanoin: ”Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa.”

Kristus, olet kutsunut meidät olemaan valoinasi täällä Maan päällä. Anna Sinun Valosi loistaa sydämissämme!

Go Light Your World – Kathy Troccoli

”Joka sielussa on kynttilä
jotkut palavat kirkkaasti, jotkut himmeästi ja kylmästi
on Henki, joka tuo tulen, sytyttää kynttilän
ja asettuu siihen asumaan
joten kanna kynttilääsi, juokse sinne missä on pimeää
etsi avuttomat, hämmentyneet ja runnellut
pidä kynttilääsi näkyvillä
ota kynttiläsi ja lähde valaisemaan maailmaasi
näe kuinka turhautunut veljesi
yritti sytyttää kynttilänsä jollain toisella tavalla
näe kuinka riistetty sisaresi, jolle on valehdeltu
yhä pitelee sammunutta kynttiläänsä
sillä me olemme perhe, jonka sydän hehkuu
nostetaan siis kynttilämme ja valaistaan taivas
rukoillen Isäämme Jeesuksen nimessä:
tee meistä pimeää valaiseva majakka
otathan kynttiläsi, lähdethän valaisemaan maailmaa”

Muut Kynttilänpäivän tekstit löydät blogista 28.1.2014 otsikolla  Kirkkauden säteily.
Kynttilänpäivän aiheita on myös bloggauksissa Jumalan säteily, 2.2.2015 ja Kirkkauden kasvot 25.1.2016.

Valoisaa Kynttilänpäivää! 🙂 

23.1.2017           Genesaretinjärvi

Jumalan Poika – Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
    Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”
Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”
    Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”  (Matt. 14: 22–33)

Vuorelle – Jeesus oli jo aiemmin tuona päivänä koettanut vetäytyä hiljaisuuteen, kuultuaan Johannes Kastajan kuolemasta.  Hän ei kuitenkaan saanut siihen tilaisuutta, kun väkijoukko seurasi hänen perässään. Jeesus sääli heitä, paransi sairaat ja tarjosipa vielä  kaikille syötävääkin.

Sitten uusi yritys saada oma, hiljainen rukoushetki: Jeesus lähettää väkijoukon koteihinsa, ja opetuslapsensa edeltä toiselle rannalle. Tieto Jeesuksen opetuksista ja ihmeteoista oli todennäköisesti levinnyt  kulovalkean tavoin Genesaretinrantojen n. 250.000 asukkaan keskuuteen. Hengen, sielun ja kehon nälkä oli ihmisillä kova, joten voisi hyvin kuvitella että ympäri järveä seurattiin, mitä rantaa kohti Jeesusta kuljettava kalastajavene seuraavaksi matkaisi, ja että sinne vaellettiin, olettaen että Jeesus oli veneessä.

Mutta nyt, vihdoinkin Jeesus sai olla vähän aikaa yksin; tai pikemminkin kaksin, Taivaallisen Isänsä kanssa. Siinä hän sai vuodattaa sydäntään; sai rohkaisua ja voimaa. Vaikka luulenkin hänen ennalta tienneen Johannes Kastajan kohtalon, se varmaankin kosketti häntä syvästi ja teki hänet surulliseksi. Surihan hän Lasaruksenkin kuolemaa, vaikka tiesi herättävänsä tämän kuolleista.
Ehkä Johanneksen kohtalo toi hänen mieleensä sen, mitä hän itse joutuisi kohtaamaan Jerusalemissa pääsiäisjuhlan aikaan. Taivaan Isän kanssa vietetystä ajasta hän ammensi voimia ja rohkeutta jatkaa. Ehkä hän sai myös kuulla, mitä hänen tuli tehdä seuraavaksi, mennessään toiselle rannalle.
(Tätähän Taivaallinen Isämme haluaisi meillekin: yhteyttä, jossa Hän voisi rohkaista ja vahvistaa meitä, ja valmistaa meitä tulevia tilanteita varten. 🙂 )

Älkää pelätkö – Opetuslapset kamppailivat veneessä voimakkaassa vastatuulessa. Kohonnut myrsky oli varmaan virittänyt heidän hermonsa jännitteelle: oli täysi tekeminen veneen hallinnassa… ja sitten: vaahtoavaa aallokkoa pitkin lähestyy jokin hahmo… – aave?! Ei mikään ihme että pelko valtasi kaverukset.
Kunnes he kuulevat Jeesuksen sanat: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.”

Evankeliumitekstistä nousi muisto samoista maisemista kuin ed. bloggauksessa, mutta 10 v. aiemmalta kesältä:
Olin isovanhempieni ja pikkuveljeni kanssa Haapasaaressa, josta isoisäni oli hankkinut kesämökin. Odotimme äitini ja isoveljeni saapumista saareen postiveneen kyydillä.
Sinä päivänä oli 10 boforin myrsky. 13-vuotiaan tytön mielessä aallot kasvoivat lähes talonkorkuisiksi, postiveneen kamppaillessa niiden armoilla.  
Pelkäsin, mutten halunnut näyttää sitä muille, joten menin yksikseni aittaan. Siellä rukoilin Jumalaa suojelemaan äitiäni ja isoveljeäni ja postivenettä kuljettavaa kapteeni Varmaa. En tiennyt, oliko rukouksia kuuleva Jumala ihan oikeasti olemassa, mutta tuossa hetkessä Hän oli oljenkorsi, johon tartuin.    
Kesti ikuisuuden, ennen kuin kuulimme että haapasaarelainen naapurimme, kokenut merikarhu Varma oli myrskyn takia jäänyt postiveneineen Kotkan satamaan, ja äitini ja isoveljeni olivat palanneet Helsinkiin.
Olin surullinen siitä etteivät äiti ja veli tulleetkaan, mutta suunnattoman helpottunut ja kiitollinen siitä, että he olivat turvassa. He tulivat saareen myrskyn laannuttua, ja saimme nauttia vielä monista kauniista, lämpimistä kesäpäivistä yhdessä, ennen kuin he vajaat 1/2 v. myöhemmin siirtyivät tuonilmaisiin.

Mietin tuntemaani pelkoa ja hätää tuona myrskyisenä päivänä. Olin niin vahvasti omien tunteideni vallassa, etten pystynyt kuuntelemaan lohdutuksen ja rohkaisun sanoja; en isovanhemmiltani enkä Jumalalta. Sydämeni huusi vain niin täysillä omaa ahdistustaan.
Luulenpa että jos tuolloin – ja myös myöhemmin, kuultuani sekä äitini että isoveljeni kuolemasta – olisin tiennyt, että Jumala ihan todella on olemassa, ja että Hän kuulee ja näkee hätämme, surumme ja epätoivomme, ja että Hän tulee luoksemme, tunteittemme ja elämäntilanteittemme myrskyihin – olisin ehkä voinut aistia Hänen rauhoittavan, lohduttavan ja rohkaisevan läsnäolonsa; ja tuosta läsnäolosta käsin virtaavat hiljaiset sanat: ole rauhassa, minä olen tässä, kanssasi.

Tuon läsnäolon muuntavasta vaikutuksesta tulin tietoiseksi vasta paljon myöhemmin, aikuisena. Se pyyhki hellästi pois voimakkaan kaipuun ja surun, ja laski sydämeeni ja koko olemukseeni syvän rauhan. Silloin ihmettelin. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että tämä on eräs Jeesuksen Pyhän Hengen ominaisuuksista ja nimistä: Lohduttaja.   

Rauhansa – Uskon, että Jumala on laittanut meidän jokaisen sisimpään kaipuun etsiä Hänen läsnäoloaan (vaikka useimmiten täytämmekin tuota kaipuuta kaikella muulla).
Hänen toiveensa on, että etsisimme Häntä, Rakkauttaan ja Rauhaansa. Silloin kun elämän tyrskyt tuntuvat vyöryvän päälle, mutta myöskin tyynissä vesissä.

Pietarin katsoessa Mestariin jalat kantoivat. Kun ne alkoivat vajota, Jeesus nosti hänet veneeseen, ja tuuli tyyntyi.
Veneessä oli varmaan jonkin aikaa hiljaista opetuslasten koettaessa päästä tilanteen tasalle. Kun he olivat kelanneet päivän tapahtumat: vetten päällä kulkemisen, myrskyn asettumisen, ja näitä edeltäneet parantumiset ja ruoanlisääntymisihmeen, he polvistuivat: tässä, veneessä kanssamme, on… todella – Jumalan Poika!!!

Ei mikään menneisyyden hahmo, harhakuvitelma, aave tai kangastus. Tänäkin päivänä voi lukea ja kuunnella tosikertomuksia siitä, kuinka Jumalan Poika on tullut, vapauttanut peloista ja tuonut Rauhansa ihmissydämiin. Lukemattomat uskovat ja ei-uskovat, kristityt, juutalaiset, muslimit, hindut jne. jotka ovat erilaisissa elämän kriisitilanteissa kääntyneet Jumalan puoleen, ovat kokeneet Jeesuksen  ilmestyneen heille.

Muutos – Nämä ihmiset kertovat, kuinka Hänen kohtaamisensa ja läsnäolonsa muutti heidän elämänsä, joskus aivan radikaalilla ja dramaattisellakin tavalla. On vapauduttu peloista, ahdistuksista, vihasta, katkeruudesta, riippuvuuksista, itsetuhoisuudesta jne jne.
Ennen tuollaisista kokemuksista ehkä kirjoitettiin kaikessa hiljaisuudessa omaan päiväkirjaan, tai kerrottiin korkeintaan läheisimmille luotettaville omaisille tai ystäville. Nykyään ihmiset kertovat niistä netissä erilaisissa ohjelmissa tai youtube -vidoilla, toivoen että muutkin voisivat löytää sen hyvän, minkä he itse ovat löytäneet.

Uudelleenprosessointia – Luulenpa että monet, jotka suhtautuvat varauksella Jumalan ja/tai Hänen Poikansa olemassaoloon ja kuulevat & näkevät tuollaisia autenttisia kuvauksia, saattavat alkaa prosessoida uskomuksiaan ja käsityksiään uudenlaisella tavalla.

Hän ojentaa kätensä – Uskon, että Jumalan Poika kutsuu meitä tämän päivän ihmisiä monin eri tavoin.
Hän kutsuu meitä voittamaan epäluulomme ja pelkomme ja kääntämään katseemme omasta pärjäämisestämme siihen, mitä Hän voi ja haluaa tehdä.
Luottamaan siihen, että Hän ojentaa kätensä, nostaa ylös kun olemme vajoamassa – mikä se meidän oma meremme (heikkoutemme/pelkomme/ahdistuksemme/toivottomuutemme) sitten onkaan.
Ja siihen, että Hän tyynnyttää ympärillämme tai sisällämme vellovat myrskyt.
Hän kutsuu meitä luottamaan, että Hän pitää meidät pinnalla.

Oceans – Hillsong United  (Eräs ystäväni totesi kerran, ettei kestä lauluja, joissa samaa toistetaan uudestaan ja uudestaan. Tämän laulun lopussa sitä tehdään! Videon upeat aaltokuvat toivottavasti kuitenkin hieman helpottavat asiaa. 🙂 ) 

”Kutsut minua kulkemaan vetten yllä
suureen tuntemattomaan, jossa jalkani voivat vajota
siinä löydän Sinut, mysteerissä, valtameren syvyydessä
uskoni vahvistuu ja kutsun Sinun nimeäsi
ja pidän katseeni aaltojen yläpuolella merten kohotessa
sieluni lepää Sinun käsivarsillasi, sillä olen Sinun ja Sinä olet minun
armosi tulvii syvimmissäkin vesissä, kaiken hallitseva kätesi on oppaanani
kun jalkani ovat vajoamassa ja pelko ympäröi minut
et ole koskaan pettänyt luottamustani etkä tule sitä tekemään
joten kutsun Sinua nimeltä, katson yli aaltojen valtamerten kohotessa
Henki johdata minut sinne, missä luottamuksellani ei ole rajoja
anna minun kävellä vetten päällä, siellä minne sitten minua kutsutkin
vie minut syvemmälle kuin mihin omat jalkani pystyisivät kulkemaan
ja uskoni vahvistuu Pelastajani läsnäolossa”

Muut tekstit: Ps. 107: 1–2, 23–31, Job 38: 1–4, 8–11, 16–18 ja 2. Tim. 1: 7–10.

3.1.2017  Se kuningas, joka… – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2: 1-12)

Tähti (tähden & kahden planeetan konjunktio) oli tietäjille taivaallinen merkki siitä, että jotain aivan erityistä oli tapahtumassa.
Nykyään kuninkaallisten lasten ristiäisiin kutsutaan suuri määrä muiden maiden kuninkaallisia, ja he lentävät joka puolelta maailmaa osallistuakseen tuohon arvokkaaseen tilaisuuteen.
Itämaan tietäjiä kenen tahansa kuninkaallisen henkilön syntymä ei olisi saanut lähtemään pitkälle, vaivalloiselle vaellukselle erämaan halki. Ehkä he olivat tietoisia Messiaan odotuksesta ja odottivat merkkiä Hänen tulostaan. Vihdoin he saivat sen. Tähti kertoi kuninkaiden Kuninkaan ilmestymisestä maailmaan. Tähti näytti tien ja johdatti perille.

Lapsen löydettyään tietäjät näkivät/tunnistivat pienestä lapsesta säteilevän pyhyyden ja heittäytyivät maahan kunnioituksesta.
Meille ei kerrota, missä ja millaisessa talossa lapsi vanhempineen oli tietäjien saapuessa. Eikä missä tietäjät yöpyivät. Olennaista oli että Jumala ilmoitti heille unessa, mitä reittiä palata kotiin.
Tuon pienen lapsen löytämisessä ja kohtaamisessa taisi heille riittää ihmettelyn, mietiskelyn ja pohdinnan aihetta koko paluumatkan ajaksi – ehkä koko loppuelämäksi.
He olivat saaneet todeta ja todistaa jotakin aivan ainutlaatuista tapahtuneen, ja tiesivät sen.  

Valot – Kerran kävellessäni kotiin kylän raittia edessä oli hauska näky: katuvalojen ja liikennevalojen yläpuolella täysikuu valvomassa liikenteen kulkua. Liikennevalot vuoroin  pysäyttivät ja laittoivat liikkeelle. Kuu vain oli, hiljaisena ja vakaana kaiken yllä, heijastaen kalpeana suurta, kirkasta valonlähdettään, jo horisontin taa painunutta.
Se puhutteli jotenkin: tuohan on vähän niin kuin elämässä yleensäkin: on aikoja, jolloin meidät pysäytetään, sitten jossain vaiheessa tulee jokin merkki siitä että on aika jatkaa taas eteenpäin. Ja kuitenkin koko ajan elämämme yllä se suurempi suunnitelma.
Vaikka näkisitkin elämänsuunnitelmastasi vain kalpeita heijastuksia ajoittain, voit kuitenkin muistuttaa itseäsi, että ne ovat ainutlaatuisia palasia siitä ihmeellisestä Jumalan kokonaissuunnitelmasta, johon kuulut, sen ainutlaatuisena ja korvaamattomana osana.

Tuollaisissa hetkissä – hennoissa aavistuksissa tai kirkkaammissa välähdyksissä – tulee ilo ja lämpö sydämeen. Jokin sisimmässä tunnistaa: tätä vartenhan minä olen tänne tullut; tätä tekemään. Tämä paikka on minulle suunniteltu. Tässä saan käyttää niitä lahjoja, joita minulle on annettu. Tähän sopivat ne taipumukset, ominaisuudet ja kyvyt, joita olen tuonut mukanani tai jotka ovat kehittyneet matkan varrella. 

Mikä valaisee tietäni, johdattaa kulkuani (ajatuksiani, päätöksiäni, toimintaani)? Mikä saa minut pysähtymään? Mikä inspiroi jatkamaan matkaa? Uskon, että on tärkeää miettiä sitä.

Unelmia alkaneelle vuodelle – Unelmia on tullut, niin henkilökohtaista elämää kuin maatamme ja maailmaa koskevia; ihania, tärkeitä, kauniita unelmia. – Kiitokset kaikille niitä lähettäneille!!! Alamme nyt unelmoida näitä unelmia tahoillamme yhdessä. Ja otan lähetetyt unelmat mukaan myös kokoontuessani ystävieni kanssa unelmoimaan/rukoilemaan asioiden puolesta.
Ja jos ja kun niitä tulee jatkossa vielä enemmän, voin jossain vaiheessa laittaa niistä kootun unelmien blogipäivityksen.

Vahvistusta – Viime viikolla unelma-bloggaukseni jälkeen jäin pohtimaan, ovatko unelmat jotenkin heiveröisempiä kuin rukoukset. – Ei kulunut kuin muutama päivä, kun sain useammassa muodossa vahvistuksia sille, kuinka unelmat todella ovat tärkeitä, ja kuinka merkittävää on, että meillä on niitä. Ei vain innoitamaan meitä, vaan myös siksi että hyviä asioita tapahtuisi meidän ja läheistemme elämässä. 

Martin Luther King Jr – Äsken, tuota kirjoittaessa tuli mieleen myöskin pastori, ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr:n v. 1963 pitämä ”I have a dream” -puhe.
Vuoden kuluttua tuon unelmapuheen jälkeen USA:ssa kiellettiin rotusorto lailla. Vahva osoitus erään unelman toteutumisesta.

Otteita Martin Luther King Jr:n unelmapuheesta:
– Minulla on unelma, että entisten orjien pojat ja entisten orjien omistajien pojat voisivat tulla  saman pöydän ääreen veljeyden hengessä.
– että pienet mustat pojat ja tytöt voisivat pitää yhdessä kiinni pienien valkoisten poikien ja tyttöjen käsistä siskoina ja veljinä.
– Minulla on unelma, että 4 pientä lastani saavat jonain päivänä elää kansakunnassa, jossa heitä ei arvoteta ihonvärinsä vaan luonteenominaisuuksiensa (content of their character) mukaan.
– Minulla on unelma, että jonain päivänä kaikki notkot täyttyvät, huiput alentuvat, mäet madaltuvat, vuorten louhikot tasoittuvat, ja Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. (Jes.40:n 4. jakeen & v.1992 käännöksen mukaan).
– Tämän uskon avulla kykenemme louhimaan epätoivon vuoresta toivon kiven, muuttamaan kansamme raastavista riitasoinnuista kauniin veljeyden sinfonian.
– Tämän uskon kautta pystymme työskentelemään ja rukoilemaan yhdessä, kamppailemaan yhdessä vapauden puolesta tietäen, että jonain päivänä tulemme olemaan vapaita.

Ja kun tämä tapahtuu, ja kun suomme vapauden soida, kun annamme sen soida joka kylästä, kaupungista ja valtiosta, voimme nopeuttaa sen päivän tuloa, jolloin kaikki Jumalan lapset, mustat ja valkoiset, juutalaiset ja ei-juutalaiset, protestantit ja katoliset, voivat kaikki ottaa toisiaan kädestä ja laulaa vanhan negrospirituaalin sanoin:
’Vihdoinkin vapaita! Kiitos Kaikkivaltiaalle Jumalalle, olemme vihdoinkin vapaita!’

The Impossible dream – Diana Ross
Vaikka alla oleva v:n 1968 tallenne on teknisesti onneton, laitan sen kuitenkin, koska Diana Ross lausuu siinä nuo sanat (päätellen Dianan liikutuksesta, vain vähän aiemmin surmatun) Martin Luther Kingin muistoksi ennen varsinaista laulua. 

(Ps. Alunperin tähän laittamani video on näköjään poistettu netistä, joten tässä toinen, ilman puhetta…)

”Unelmoida mahdoton unelma, taistella lyömätöntä vihollista vastaan
kestää kestämätön suru
juosta sinne minne rohkeat eivät uskalla mennä
tuoda oikeus oikeudettomalle vääryydelle
rakastaa puhtaasti ja kunniallisesti kaukana olevaa
yrittää silloinkin kun kädet ovat liian väsyneet
tavoitella tavoittamatonta tähteä
tätä etsin (this is my quest): seuraan tähteä
vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta ja kaukaiselta
taistella oikeuden puolesta, ilman kysymyksiä, pysähtymättä
olla valmis astumaan helvettiin taivaallisen tarkoituksen takia
ja tiedän: jos olen uskollinen tässä kunniakkaassa etsinnässä (quest)
sydämessäni on rauha ja tyyneys kun minut laitetaan leposijaani
ja tämän vuoksi maailma tulee olemaan parempi paikka
että yksi mies, ylenkatsottu ja arpien peittämä
ponnisteli rohkeasti loppuun asti
saavuttaakseen saavuttamattoman tähden
taistellakseen lyömätöntä vihollista vastaan
unelmoidakseen mahdottoman unelman”

Muut loppiaistekstit: Ps.72:1-3, 8-12, Jes.49:5-7 ja Kol.1:24-27.