20.10.2014. Voi että on helppo uskoa Jumalan huolenpitoon silloin kun on juuri saanut rukousvastauksen! Sydän huokaa, hymyilee tai huudahtaa: Kiitos Jumala, olet niin ihana ja ihmeellinen! Näit tilanteeni, välität minusta, autat!
Entä kun vastausta joutuu odottamaan pitempään, joskus vuosiakin? Tai silloin kun elämä koettelee avain erityisen raskaalla tavalla?
Evankeliumi kertoo miehestä, joka oli syntymästään asti ollut sokea. Aikuisena hän kohtasi Jeesuksen, ja tämä antoi hänelle näön. Hän ei ollut antanut sydämensä katkeroitua. Ja heti saatuaan näkönsä hän ymmärsi, että Jumala oli koskettanut häntä parantavalla kädellään. Hän oli täynnä kiitollisuutta ja kunnioitusta Parantajaansa kohtaan.
Ajattelen, että se, että Jumala on antanut meille vapaan tahdon, pätee tässäkin: voin valita että luotan Jumalan hyviin suunnitelmiin elämääni varten silloinkin, kun en näe vastauksia enkä ratkaisuja. Voin valita, etten anna itseni vajota itsesääliin tai syyttelyyn.
Rankkoina aikoina se testataan: luovutanko, käännynkö pois vai tarraanko entistä päättäväisemmin kiinni Jumalaan ja Hänen hyvään tahtoonsa minua kohtaan?
Menneisyyden arvoituksia julki – Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle. (Ps. 78: 1–8)
Kun näkee Jumalan ihmeitä tekevän voiman toimivan, voiko siitä olla kertomatta lapsilleen tai ystävilleen? Kun mietin asiaa, tuntuu siltä, että kertomatta jättäminen on melkein samaa kuin välinpitämättömyys tai epäkiitollisuus. Kertomalla tapahtuneesta tuon omalla tavallani ilmi sen, kuinka ihmeellinen Jumala meillä on; kuinka kaikki on Hänelle mahdollista.
Mietin, olisiko – ja millä lailla – elämäni ollut erilainen, jos olisin jo lapsena tai nuorena kuullut kerrottavan, että Jumala tekee ihmeellisiä asioita vielä tänäkin päivänä; meidänkin elämässämme. Olisinko alkanut jo pienestä pitäen uskoa ja pitää luonnollisena asiana, että Hän voi toimia minunkin elämässäni, ja niiden elämässä jotka tunnen tai joita kohtaan? Uskon että kyllä, ja että se olisi myös saanut minut jo silloin kääntymään Hänen puoleensa eri tilanteissa.
Sinetti – Jumala voi todistaa, etten sano teille sekä: ”Kyllä” että: ”Ei.” Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä ”kyllä” että ”ei”, vaan hänessä toteutui ”kyllä”. Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: ”Aamen”, Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen. (2. Kor. 1: 18–22)
New Swing Quartet – Amen – svengaavaa meininkiä Sloveniassa, Ljubljanassa.
Hän on tässä ja puhuu kanssasi – Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.
Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä. (Joh. 9: 24–38)
Tuo mies tekee minuun vaikutuksen. Luulisi että kun on ollut ikänsä sokea ja vasta saanut näkönsä, olo olisi edes hiukan hämmentynyt kun joutuu hallitusmiesten kuulusteltavaksi. Fariseukset yrittävät saada häneltä todistuksen Jeesusta vastaan, mutta mies ei suostu näiden johdateltavaksi, vaan vastaa näille totuudenmukaisesti, rohkeasti ja fiksusti.
Fariseukset käskevät: “Anna kunnia Jumalalle”. Sen hän tekeekin, ei noita manipuloijia, vaan sydäntään kuunnellen. Hän ei kumartele juonittelevien kuulustelijoiden edessä; mutta kun hänelle selviää, kuka Jeesus on, hän lankeaa maahan kunnioituksesta.
Amazing grace – Timothy Martinin tulkinta, joka kosketti yleisöä ja kuorolaisiakin Rooman Santa Croce in Gerusalemma – basilikassa. ‘…olin sokea, mutta nyt näen.’
Timothykin tuntui liikuttuvan laulaessaan. Kristuksen läsnäolo taisi olla vahvasti läsnä tuossa konsertissa. Monet – niin laulajat kuin kuuntelijat – varmaankin tunsivat: “Hän, joka avaa silmiä ja koskettaa sydämiä, on tässä, nyt, kanssamme.”