30.7.2014. Kaikki näkevät – Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä. Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas. (Ps. 97: 1-2, 5-6, 10-11)
Let it rain – Michael W Smith
“Let it rain, let it rain. Open the floodgates of Heaven. The Lord reigns, let the earth be glad, Let the distance shores rejoice. Clouds and thick darkness surround him, righteousness and justice are the foundation of his throne. The mountains melt like wax before the Lord, before the Lord of all the earth. The Heavens proclaim His righteousness, and all peoples will see His Glory. We want to see Your Glory, God! – Do you want to see His Glory? Lift your voices, lift your hands! Let it rain, let it rain. Open the floodgates of Heaven”
Minä-joka-olen – Herra sanoi Moosekselle:
”Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Jumala sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.”
Mooses sanoi Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: ”Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-Olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’” Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.” (2. Moos. 3: 9-15)
Minkä sanon nimeksesi? kysyi Mooses Jumalalta. Raamattu-uskonkirjat.net selventää asiaa näin: Minä-joka-olen (hepreaksi ehje a er ) viittaa Jumalan nimeen ja merkitsee ‘minä olen’, ‘hän on’. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa ‘Herra’. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla ‘Herra’, koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä . Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.
Nykyään yhä useampi juutalainen herää huomaamaan, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, se Messias, jota he ovat niin kauan odottaneet.
Tel Avivin kentällä – Pari vuotta sitten Israelista lähtiessäni minut otettiin Tel Avivin lentokentällä tarkempaan syyniin. Nuoret virkailijat avasivat laukkuni ja kyselivät matkani syytä. “Oh, Jesus stuff!” he totesivat naureskellen. Yes, hymyilin, enkä ollut huomaavinani heidän ivallista asennettaan. Kun heillä ei tuntunut olevan minkään valtakunnan kiirettä matkalaukkuni ääreltä, totesin että tässähän avautui kiva keskustelutilaisuus. Vedin repustani Raamattuni ja näytin, kuinka suurin osa meidän Raamatustamme kertoo heidän kansansa vaiheista ja perustuu heidän Tooransa, ja kuinka vain osa siitä kertoo Jeesuksen elämästä. He olivat ällikällä lyötyjä. Ilmeni myös että heidän tietonsa Jeesuksesta oli niin rajoittunutta, että se puolestaan löi minut ällikällä (vaikken sitä tietenkään näyttänyt). – He alkoivat kiinnostua ja kuunnella ihan tosissaan. Uskon että se, että se, että heti alkuun totesin että me kristityt uskomme heidän Jumalaansa, sulatti heidän ennakkoasenteitaan ja mahdollisti sen, että he avoimina pystyivät kuuntelemaan. Lähtiessäni toivotimme iloisesti toisillemme Shalom’.
Shalom – rauhaa! 1/2 v. ennen tuota matkaa koin että tuli lähteä Israeliin uudestaan loppuvuodesta, Vaikka keväällä olin ollut siellä pyhiinvaelluksella ystävieni kanssa. Tämä tulisi kuitenkin olemaan rukousmatka: rukoilemista Israelin ja Gazan välisen rauhan puolesta. Kutsu oli niin vahva, että päätin lähteä sinne joka tapauksessa, mutta ihan kiva jos joku haluaisi lähteä mukaan. 8 ystävää lähti.
Raketteja – Saavuimme Israeliin samana päivänä, jolloin puhkesi vakava konflikti Israelin ja Gazan välille. Ollessamme Jerusalemin vanhassa kaupungissa alkoivat sireenit soida. Kirkkonsa edessä seissyt Jerusalemissa asuva anglikaanipappi totesi, että se oli vain varoitusmerkki juutalaisille, sillä sapatin alkaessa esiintyy joskus levottomuuksia vanhan kaupungin alueella. Vaikken ole sota-aikana syntynyt, tunnistin kuitenkin että nyt oli kyse vakavammasta. Majapaikkaan tullessamme luimme nettiuutisia. Sireeni oli varoittanut Gazasta ammutusta raketista, joka nyt 1. kertaa oli yltänyt Jerusalemiin saakka. Israelilaisten ilmatorjuntajärjestelmä oli estänyt sen osumisen kaupunkiin. Pari päivää myöhemmin ammuttiin Betlehemiäkin kohti raketti, mutta sekin torjuttiin. Israelin armeija vastasi näihin ilmaiskuilla rakennuksiin, joista raketteja lähetettiin.
Luostarissa – Majoituimme luostarissa, joka sijaitsi palestiinalaisalueella. Kaikki työntekijät olivat Betlehemissä asuvia palestiinalaisia kristittyjä. Katoliset nunnat auttoivat näin palestiinalaisnaisia hankkimaan elantonsa. Nunnilla oli myös hyvät, lämpimät välit asuinympäristönsä palestiinalaisiin. He ostivat näiltä kaiken luostarissa tarvitsemansa. Ja kun tarvittiin taksikuljetus lentokentälle, tilattiin tuttu palestiinalaiskuski. Näin he auttoivat puutteessa eläviä, ja samalla rakensivat rauhaa vahvistavaa ystävyyttä. Luostarin henkilökunnalta sain kuulla palestiinalaisten näkemyksen tilanteista. Ja kuin johdatuksesta (1. kertaa vetämilläni pyhiinvaellusmatkoilla) eräällä ystävällä oli läppäri mukanaan. Siitä seurasimme päivittäin tilanteen etenemistä, sillä paikallisilta ei oikein saanut objektiivista tietoa siitä, mitä todella oli tapahtumassa. Israelilaiset siirsivät tankkejaan Gazan rajalle maahyökkäystä varten. – Rukoilimme joka päivä sydämemme pohjasta rauhanomaisen ratkaisun puolesta.
Pommitus – Kansainvälisistä uutisista selvisi, että israelilaiset pommittivat niitä rakennuksia, joista raketteja lähetettiin Israelin puolelle, mutta enne sitä he varoittivat aina monin tavoin kohdetta ja sen lähialuetta (tekstiviestein, lentolehtisin ja räjähtämättömillä varoitusraketeilla, jotta ihmiset poistuisivat alueelta turvaan. Armeija koetti kaikin tavoin välttää viattomia ihmisuhreja. Gazaa hallitseva järjestö uhkasi pommittaa Tel Avivin lentokenttää. Tel Aviviin suunnatut raketit oli saatu torjuttua. Rukoilimme suojaa lentokentälle. (Täytyy sanoa, että tässä oli mukana myös omat intressit: piti päästä kotiin lipuissamme olevalla lennolla.) – Tel Avivin kaupunkiin suunnatut raketit oli saatu torjuttua.
Jokainen ihmishenki on arvokas – Sillä kertaa maahyökkäystä ei tullut ja sotiminen päättyi tulitaukoon. Nyt on murhe siitä suuresta ahdingosta ja hädästä, johon gazalaiset asukkaat ovat tahtomattaan joutuneet. Koettamalla katsoa tilannetta sekä israelilaisten että gazalaisten kannalta herää sydämessä kysymys: eikö todellakaan löydy toisenlaista tapaa estää raketteja lähettävän ja hyökkäystunneleita Israelin puolelle kaivavan järjestön toimintaa kuin mitä Gazassa nyt tapahtuu?! – Kesäkuussa surmatun israelilaisnuorukaisen isä totesi, että jokainen ihmishenki on arvokas, että juutalaisen ja arabin veri on yhtä kallisarvoista. Ja surmatun palestiinalaisnuoren isä sanoi toiveensa olevan, että kostonkierre loppuisi, ja että vihdoinkin saataisiin rauha. – Rukoillaan sen puolesta.
Minä elän, aina ja ikuisesti – Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan.”
Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, hänen suustaan pisti esiin kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.
Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:
”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” (Ilm. 1: 9-18)
Elämä jatkuu – Täällä maan päällä elämme vain rajoitetun ajan. Miten tärkeää olisikaan jokaisen saada kuulla, ettei elämä lopu fyysiseen kuolemaan. Vaikken itse tunne sellaista henkilöä, josta tietäisin ettei hän usko, ettei elämä jatkuisi toisella puolen, tutkimusten mukaan heitä on paljon myös meidän maassamme. Kuten niitä, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet, että Taivaallinen Isämme toivoo ja odottaa jokaista lasta yhteyteensä. Ja sitä, miten suuri Hänen rakkautensa on meitä kohtaan, ja kuinka Hän haluaa sitä meille antaa; täyttää sydämemme Rakkaudellaan, jotta voisimme sitä välittää edelleen kanssaihmisillemme.
Jeesus Kristus, Alfa ja Omega, iäti elävä, on elämällään maan päällä, kärsimyksellään, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan avannut meille tien Taivaallisen Isämme yhteyteen ja ikuiseen elämään.
Kristus ilmestyi Johannekselle Patmoksen saarella tämän vanhoilla päivillä. Rex Harrisonin (joka tunnetaan ehkä parhaiten My fair lady – filmin prof. Higginsinä) viimeiseksi jääneessä roolityössä hän näyttelee apostoli Johannesta, joka häikäistyi ylösnousseen Kristuksen kirkkaudesta. . Tässä välähdyksiä filmistä:
Holy – The Apocalypse of Apostle John (Gilman & Asbury)
“Tässä olemme Jumala, tulemme valtaistuimesi, armoistuimesi eteen.
Voin nähdä salaman, tuntea jylinän, kuulla äänet valtaistuimesi ympärillä.
24 vanhinta kumartuen, heittäen kultakruununsa eteesi
ja neljä petoa (living creatures) karjumassa päivin öin.
Ja vain yksi sana tulee mieleeni; vain yhdellä sanalla voi Sinua kuvata:
Pyhä, pyhä Herra Kaikkivaltias. Ei ole ketään Sinun vertaistasi, Sinä Olet Pyhä. Pyhä…”
Kirkastusvuorella – Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.
Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.
Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. (Mark. 9: 2-8)
Livenä – Pietari, Jaakob ja Johannes saivat nähdä livenä Jeesuksen kirkastumisen. Vau! Yksi niistä lukemattomista tilanteista Jeesuksen elämässä, joissa olisin halunnut olla mukana! Opetuslapset näkivät välähdyksen siitä kirkkaudesta, jossa Jeesus ilmestyi ylösnousseena Kristuksena Saulille (Paavalille) ja joka sokaisi tämän 3 päiväksi. Ja jonka Johannes näki uudestaan myöhemmin, näyissään Patmos -saaren vankeudessa.
Mooses oli kokenut Jumalan kirkkauden Siinain vuorella. Elian nähtiin nousevan taivaisiin. Voi vain aavistella, mistä he keskustelivat Jeesuksen kanssa. Mutta nuo sanat varmastikin painautuivat opetuslasten sydämiin pysyvästi: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!”