4.6.2022. Mikä ihana, miltei ympäri vuorokauden jatkuva ulkoilmakonsertti pihalla ja metsäpoluilla. Välillä kuuluu pitkiäkin sooloja. Välillä sävelet sekoittuvat toisiinsa. Sävelkulkujen moninaisuudesta huolimatta kaikki tuntuu soivan harmoniassa keskenään.
En ole mikään lintutuntija, ja vielä vähemmän tunnistan niitä laulujensa perusteella.
Mutta yhden tunnistan. pihallammekin asustavan mustarastaan. On kuin se laulaisi 10 eri kielellä.
Kun Jeesuksen opetuslapset täyttyivät Pyhällä Hengellä, he alkoivat puhua eri kielillä, sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Kuunnellessani onnellisena mustarastaan tavattoman monivivahteista visertelyä mietin hymyillen, onkohan  Jumalan Henki antanut sille lahjan laulaa eri lintujen kieliä.      

Miten hyvää linnunlaulun kuuntelu tekeekään sielulle. Herään siihen sitten vaikka kuinka aikaisin aamulla, aina se vaan tuntuu yhtä ihmeen ihanalta; puhtaalta, viattomalta, keveältä ja kauniilta.
Mutta kyllähän korviimme kantautuu toisenlaisiakin ääniä. Sellaisia, joista keveys on kaukana. Ja aina välillä joutuu huomaamaan, että on seurannut liian intensiivisesti maailmantapahtumia, eikä se ole tehnyt hyvää.
Tätä jouduin pohtimaan (taas kerran) muutama päivä sitten lääkärikäynnin yhteydessä. Sitä  miten kehoni herkimmin reagoiva osa (= sydän) koettaa kertoa minulle, että on aika tehdä jotain toisin. Lääkäri pyysi hankkimaan verenpainemittarin ja pitämään kirjaa. Huokaus. (Mittaaminen ja numerot eivät koskaan ole olleet minun juttuni.)   

Mutta ehkei se sittenkään ollut huono juttu. Ehkä tarvitsinkin näin selkeän viestin siitä, että täytyy tarkistaa, millaisia ääniä kuuntelen. Olenko antanut elämäni, ajatusteni ja tunteitteni täyttyä liiaksi maailman uutisilla?  Olisiko aika antaa taas enemmän tilaa taivaallisille uutisille?
Antaa enemmän tilaa Kristukselle, Hänen Hengelleen elämässäni, ajatuksissani, tunteissani, tekemisissäni. – Sydänkin saa silloin levätä ja voida paremmin. Hänen Henkensä vaikutuksessa. Sillä Hänen Henkensä on rauhan Henki. Kuten laulussa ’Tule rauhan Henki’ todetaan.

’Tule rauhan Henki, henki Jumalan
tule lailla tuulen, merten pauhinan!
Tule rauhan Henki, köyhään sydämeen
lohdutuksen Henki, mielen kipeyteen.
Tule rauhan Henki, esteet murenna
vapauden Henki, näytä valoa!
Tule rauhan Henki, hiljaa kohota
katse ylös maasta, kohti Kristusta.
Tule rauhan Henki, silloin voimaa saan
sydämeni turvaa yksin Jumalaan.
Tule rauhan Henki, Henki Jumalan
tule lailla tuulen, merten pauhinan!’

Tällä hetkellä en tosin kaipaa merten pauhuja tai tuulia. Kaipaan tyyntä rauhan Henkeä, sisimpääni, ympärilleni, kaikille, kaikkiin maihin, koko tälle rakkaalle maapallollemme.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Helluntain Henki – Tänään on Helluntain aatto, huomenna vietetään Helluntaita, päivää jolloin Pyhä Henki vuodatettiin Jeesusten opetuslasten ylle. Se mullisti heidän elämänsä.
Kirkkomme opetuksen mukaan me kaikki saamme Pyhän Hengen kasteessa. Jumalan Henki lepattaa sisimmässämme pienenä liekkinä, joskus kasvaa suuremmaksi, ja silloin tällöin jopa roihahtaa täyteen paloon.

Yleisintä taitaa kuitenkin olla, että voimme Joissain tietyissä tilanteessa tuntea selvemmin Hengen vaikutuksen.  Yleensä sellaisessa tilanteessa, joka liittyy jotenkin Häneen, joka on meille Hengen antanut. Kuten ylistäessämme ja palvoessamme Jumalaa, Tai toimiessamme toisen hyväksi Hengen johdattamana. Tai myöskin vain istuessamme hiljaa jollain luonnonkauniilla paikalla, ihmetellen ja ihaillen Hänen kättensä töitä, kiitollisena, kokien syvää rauhaa ympärillämme ja sisimmässämme. 

Alla olevalla videolla ukrainalaiset kristityt laulavat rukouslaulun Amsterdamin kadulla 

’Nouskoon rukoukseni kuin suloisena tuoksuna luoksesi
vuodattakaamme sydämemme alati kohti Sinun kirkkaita, taivaallisia asuinsijojasi
Herra, rukoilen Ukrainan puolesta ja sen kansan puolesta
suo meille anteeksiantosi ja pelasta meidät
osoita meille armosi ja kirkkautesi
Herra, tiedämme että olet aina kanssamme
taivaallisessa kirkkautta sädehtivässä temppelissäsi
Sinä annoit meille ilosi ja rauhasi
annoit elämäsi meidän kaikkien edestä, kirjoitit nimemme Elämän kirjaan
Elämän kirjassasi, elävällä sanalla osoitit meille tien, totuuden, elämän
suo kaikkien kansojen rukoilla ja etsiä Sinua
sillä Sinä olet ainoa, joka eli kuollakseen
Nouskoon rukouksemme suloisen tuoksun lailla luoksesi’

29.5.2022. Suomen kansallisoopperassa juhlistettiin eilisiltana 100-vuotiasta kansallisbalettia gaalalla. Katsellessani netin kautta otteita eri baleteista huomasin sieluni kaivanneen jotain tällaista. Se antoi murehtimisen aiheiden valua yltään, keveni ja lähti onnea tuntien liitelemään musiikin ja tanssin myötä. Rankat, mieleen ja sydämeen ankkuroituneet uutiset huuhtoutuivat pois. Miten hoitavaa ja parantavaa – juuri sitä mitä sieluni nyt tarvitsi.

Ukrainan tilanteen muistaminen oli kudottu hienolla tavalla ohjelmaan. Keltainen valo välkehti aika ajoin Ukrainan kartan muotoisena lavalla, sinisellä taustalla ja tanssijoiden asuissa.  Ukrainalle oli myös omistettu oma tanssinumero, taustanaan Ukrainan lipun keltasininen väritys. Sen tanssi tšekkiläissyntyinen Michal Krčmář (oma suosikkini miestanssijoiden joukossa). Loppukumarruksessa Michal heilutti pientä ukrainalaislippua. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Finlandia-hymni -esityksen tanssijoiden sinivalkoisia asuissa välkehti myöskin kullankeltainen valo. Juhlittiin, mutta muistettiin samalla kauniilla tavalla niitä, jotka nyt kamppailevat maansa itsenäisyyden puolesta. Se tuntui hyvältä. 

Juhlagaalan alkupuolella heijastettiin kuvia 100-vuotisen kansallisbalettimme vaiheista. Siinä vilahti myös kuvia sodan ajoilta, jolloin balettitanssijoita kävi esiintymässä rintamalla oleville sotilaille.
Isoisäni, muppa, puhui joskus siitä, kuinka tärkeältä oli tuntunut järjestää esityksiä sinne, missä  taisteltiin maamme itsenäisyyden puolesta. Sotilaat kaipasivat hetkellistä irtiottoa jaksaakseen taas taistella. (Yksi mupan rintamalla taistelleista pojista sai surmansa itärajalla vähän ennen sodan päättymistä. Enoni oli kuollessaan 20-vuotias.)  

Silloisessa Kansallisoopperassa (nyk. Aleksanterin teatteri) jatkettiin ooppera-ja balettiesityksiä myös Hgin pommitusten aikana. Mummuni kertoi, että kun sireenit alkoivat soida, esitys keskeytettiin ja mentiin pommisuojiin, ja palattiin sieltä sitten taas jatkamaan esitystä. Se tuntui minusta ihan käsittämättömältä, hullultakin, että näytöksiä järjestettiin keskellä sotaakin.
Toisaalta tuntui jotenkin liikuttavalta, kun mummu kertoi, että koska ei ollut rahaa hankkia kankaita, tuotiin kodeista verhoja ja muita kankaita esiintymisasuja varten. Luovuus ja kekseliäisyys kukki. Tuo kaikki kuvaa nähdäkseni sitä vahvaa kauneuden ja hetkeksi irrottautumisen kaipuuta ja tarvetta, jota sodan kauheuksien keskellä koettiin.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taiteen kohottava voima – Vaikka omassa maassamme nyt vallitseekin onneksi rauha, niin uutiset Ukrainan tapahtumista raastavat sydäntä. Vasta nyt ymmärrän paremmin muppaa, joka sota-aikana järjesti oopperan solisteja esiintymään rintamalle maamme taistellessa itsenäisyytensä ja vapautensa puolesta.
Eilen koin (ehkä vahvemmin kuin koskaan), miten vahva merkitys taiteella voi olla mielen, sielun ja hengen nostattajana. Suru ja huoli väistyy, toivo astuu sijalle. Kun on kauneutta, on toivoa. Toivoa, että hyvyys voittaa, sittenkin.

Toivon ilmapiiriä – Kun taiteilijasielu nimitetään johtajaksi ja joutuu toimimaan siinä virassa sota- ja pula-aikana, ei se ole mikään kaikkein helpoin paikka. Muppa oli ennen kaikkea laulaja, mutta toimi Kansallisoopperan johtajana sodan ja sitä seuraavien pula-aikojen vuodet (1939–52). 
Nuorena ajattelin mummun ja mupan kuvauksia kuunnellessani, että eikö ollut aika turhamaista tehdä esittävää taidetta, kun meneillään oli paljon vakavampia asioita ja kaikesta oli puutetta.  – Eilisen esityksen ja sen aikaansaaman sielua kohottavan kokemuksen ansioista ymmärrän!  Vihdoinkin osaan iloiten ajatella sitä, kuinka muppa, ja mummu miestään tukien, olivat omalla sarallaan ylläpitämässä toivon ilmapiiriä oman maamme vaikeiden sotavuosien ajan.   

Ps. Kirjoitettuani ylläolevan lähdin hakemaan lapsenlastani. Laitoin autoradion päälle. Radio Dei’ssä oli menossa IRR-TV:n ohjelma, jossa Dima -niminen mies kertoi, kuinka kaikkien työ on merkityksellistä. Sotilaat, taitelijat, kadunlakaisijat, keittäjät, lääkärit, huoltohenkilöt… kaikki tekevät yhdessä töitä, jotta Ukraina voi saavuttaa voiton, ja sen myötä rauhan.
Hymyilytti tuo, että hän 1. kuulemassani lauseessa mainitsi taistelijoiden jälkeen toisena taiteilijat. Oli taas näitä mukavia vahvistuksia.
Lämmöllä ajattelen rakasta muppaani myös tänä baletin 100-vuotisjuhlavuotena. Joku aika sitten löysin paperin, jossa todettiin, että muppa oli tehnyt sota-aikana aloitteen ooperan johtokunnalle balettikoulun perustamisesta. Lähetän mielessäni hänelle kiitoksen siitä(kin). 

Toisenlaista irtiottoa – ja jännitystäkin – on tänä iltana luvassa Suomen Leijonien kilpaillessa  MM-jääkiekon kultasijasta. – Mutta kuten valmentajansa Jukka Jalonen totesi joskus Radio Dei’n haastattelussa: tärkeämpää on rukoilla läheistensä kuin pelivoiton puolesta. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?
Kun vainoojat käyvät minua kohti iskeäkseen hampaansa minuun,
he itse kaatuvat, vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.
Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.
Sydämeni muistaa sinun sanasi: ”Etsikää minun kasvojani.”
Herra, minä tahdon etsiä sinua, älä kätke minulta kasvojasi!
Älä vihastu, älä torju palvelijaasi sinä olet aina ollut minun apuni.
Älä nytkään jätä minua, älä hylkää, sinä Jumalani, sinä auttajani!  (Ps. 27:1–3, 7–9)

Valoni ja apuni – Tässä jälleen psalmijakeita, joita luen ajatellen ukrainalaisia. 
Kun Kristus on elämän turvana, ei ole tarvetta säikkyä tai pelätä. Sydämessä säilyy rauha, Kristuksen antama rauha. 
’Kell’ on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa’ lauletaan tutussa virressä.

Miekasta risti – Mieleen muistuu eräs taistelija, joukonjohtaja keskiajalta, en kuitenkaan muista kuka hän oli. Hän koki joukkueen levähtäessä, näyn jossa Kristus ilmestyi hänelle. Tämän jälkeen hän ei halunnut  lähteä taistelutantereelle. Sotilaittensa sinnikkään suostuttelun seurauksena hän kuitenkin nousi ratsun selkään, mutta kohotti miekkansa ylös niin, että kahva oli ylhäällä, niin että miekasta tulikin risti. Hän ratsasti joukon edellä taistelutantereelle tuo risti koholla, ja säilyi haavoittumattomana. Ja joukko saavutti voiton. 

21.5.2022. Keväisestä luonnosta voi nauttia kaikilla aisteilla niin monin tavoin. Itse nautin paitsi luonnossa liikkumisesta, sen vehmaudesta, tuoksuista ja väreistä. myös mehevänmaukkaiden ja terveellisen ruoka-ainesten keräämisestä. 
Voikukka, ilontuoja – Paraikaa kukkivat iloisen kullankeltaiset voikukat eivät ole ainoastaan ilahduttavaa silmänravintoa. Ne tekevät hyvää myös sisäisesti nautittuina. Ne ovat ihania värin ja vitamiinin lisiä esim. salaattiin. (Kannattaa poimia puhtailta paikoilta, tarpeeksi kaukana moottoriliikenteestä, kuten muutkin villiyrtit).
Voikukan nuppuja voi kuullottaa voissa/öljyssä. Auenneet kukat maistuvat sellaisinaan. Nuoret lehdet ovat myös monikäyttölisiä (lempein maku suorareunaisilla lehdillä). Lehtiä voi käyttää vaikka pesto-aineksena.
Voikukkaa voi lisätä keittoon, kastikkeeseen, muhennokseen, leivonnaisiin jne. Voikukka sisältää mm.  K-, B-, C- ja E vitamiinia sekä kalsiumia ja rautaa. Oikeaa voimaravintoa siis, suoraan luonnosta. 🙂 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Toivoa – Voimia vie jo ihan se, kun lukee tai kuulee ukrainalaisten tilanteista. Miten he sitten itse jaksavat, maataan puolustavat, sodan keskellä elävät tai sieltä paenneet, perheistään eroon joutuneet lapset ja vanhemmat, sukulaiset ja ystävät?
Toivoa tarvitaan, se antaa voimia. Uskoa siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi. 

Kun elämäntilanne tuntuu synkältä, tarvitaan vakuutusta siitä, että se ei ole pysyvä olotila, vahvistusta sille, että elämä muuttuu vielä valoisaksi.
Sen tiesi viisas ja rakas luokanopettajani Helmer Knutar (joka opetti luokkaamme 8 vuotta ja lähti sitten Saksaan pappisseminaariin).
Sanallisen kevättodistuksen lisäksi saimme luokanopettajan kullekin oppilaalleen kirjoittaman, tälle sopivan runon. Se tuli opetella ulkoa kesällä ja lausua syyslukukauden alussa luokalle.

Pilvet haihtuvat – Vanhoja papereita selatessani löysin pienen, taitetun paperin, johon Helmer oli kirjoittanut runon 9-vuotiaalle tytölle, jonka isä oli sen lukuvuoden aikana muuttanut pois kotoa. En itse muista tuolloin erityisesti surreeni vanhempieni eroa, mutta ope näki enemmän.
Runon otsikkona on ’Pouta tulee’.

’Kun pilvet harmaat haihtuvat / ja päivä usvat poistaa,
ja auringon kun kirkkahat / sätehet jälleen loistaa,
niin joka kukka hymyää / jo kesken kyyneleitä,
ja leivo jälleen livertää / ja lentää ilman teitä.
Ja päivän paistehessa maa / taas taivahansa kohtaa
ja koko lehto kimaltaa / ja jalohelmet hohtaa.’

Hymyillen, lämmöllä ja kiitollisuudella Helmer-opettajaani muistaen katselen tuota pientä kevätrunoa. Taidanpa jättää sen joksikin aikaa esille, paikkaan, jossa se osuu silmiini usein. Niin että valonsäteet pääsevät taas loistamaan ja haihduttamaan ylle kerääntyneet huolipilvet.   

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.
Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta
eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat.
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi – niitä on enemmän kuin voin luetella.  (Ps. 40:2–6)

Rohkaisun sanoja – Hän kumartui puoleeni, kuuli huutoni, veti minut ylös kuopasta/liejusta, nosti kalliolle… – miten vahvoja mielikuvia ja voimalauseita uupuneisiin, haasteellisiin tai surullisiin hetkiin tai elämänvaiheisiin!
Luojamme ajattelee ja haluaa parastamme. Sitä on vain joskus vaikea nähdä tai ymmärtää, varsinkin koettelevien tilanteiden tai aikojen keskellä. Mutta psalmin toteamus ’Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan’ puhuttelee minua, hyvällä tavalla.
Jumala haluaa meidän turvautuvan Häneen, luottavan Häneen. – Monia kertoja olen ollut huomaavani, kuinka juuri sillä, että on luottanut Hänen apuunsa, on tuntunut olevan vaikutusta siihen, että asiat ovat lopulta kääntyneet hyväksi.   

14.5.2022. Koivut viheriöivät, sini- ja valkovuokot hymyilevät valoa kohti, pihan metsäkyyhkypariskunta kuhertelee oksalla, ja etsii maasta pesänrakennusaineksia.
Parsa on nyt parhaimmillaan – villiparsaa tarkoitan. Lämpöisiltä aurinkoilta paikoilta (päätellen siitä, että meidän pihan pohjoispuolen horsmat uinailevat vielä mullan alla), niitä löytyy jo.  Huuhtele, silppua tupsuosa leivän päälle tai salaattiin, ja kuullota varsia hieman voissa tai öljyssä. Nam,  

Toivoa ilmassa – Näinä aikoina kaikki, mikä lisää toivoa ja iloa, on tervetullutta!
Poikani ja puolisonsa olivat toissapäivänä kuuntelemassa Beethovenia. Miniäni kommentoi: ”ihanaa toiveikkuutta ilmassa Beethovenin 9:nnen sinfonian muodossa. Oodi ilolle tuli tarpeeseen.”
Miten tuossa voimateoksessa (jonka Beethoven sävelsi kuurona) ilmeneekään ilo ja toiveikkuus? Piti kuunnella netin kautta.
9. sinfonian loppuosan tuttua Schillerin runoa Oodi ilolle on hankala kääntää suomeksi.   Muutaman alkusäkeen (’Oi ystävät, ei tällaisia säveliä, virittäytykäämme miellyttävimpiin ja iloisempiin’) jälkeen luovutin. Mutta löytyi osa runosta Kirsi Kunnaksen suomentamana:

’Iloitkaamme, riemuitkaamme, nouse laulu taivaaseen.
Nousta saamme, nousta saamme henkes pyhän yhteyteen.
Lumovoimas yhteen liittää minkä aika erottaa,
veljeyttä kaikki kiittää, kun sun kätes koskettaa.’ 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Laulakaa – Kirkkovuosikalenterin johdanto huomisen pyhäpäivän aiheeseen:
’Kehotus cantate (= laulakaa) sekä sen pohjana oleva psalmi 98 kytkevät tämän pyhän vahvasti pääsiäisajan ”iloisten” sunnuntaiden ketjuun. Seurakunta kulkee Voittajan jäljissä totuudessa ja rakkaudessa kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa.

Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme, hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Ylistäkää Herraa harpun sävelin, soittakaa ja laulakaa!
Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!
Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat!
Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä,
sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.
Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti, tuomitsee kansoja oikeuden mukaan.
(Ps. 98:2–9)

Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa – sitä tarvitaan elämää vaikeuttaneen tai hankaloittaneen covid-ajan ja kuormittavien sotauutisten vastapainoksi.
Musiikin vaikutus on niin ihanan voimaannuttava. Parhaimmillaan se – musiikki, soitto ja laulu –  on omasta mielestäni kohottavaa ja mukaansatempaavaa. Kun mieli tahtoo painua maahan, niin ei kun itselle mieluisaa musiikkia soittamaan ja/tai laulamaan, ja avot – olo muuttuu. 

Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on  teille tehnyt, hänen suurta hyvyyttään Israelia kohtaan, kaikkea, minkä hän on sille tehnyt, hän, joka on uskollinen ja täynnä armoa. 
Hän sanoi: ”Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu.”
Niin hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta.
Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.
Rakkaudessaan säälivänä hän lunasti heidät vapaiksi, hän nosti ja kantoi heitä kaikkina menneinä päivinä.  (Jes. 63:7–9)

Jesajan julistus ei aina ollut myötäkarvaan silittelevää, mutta tuo kohta oli – ja on. Ei tarvitse kuin muuttaa imperfekti preesensiksi ja perfektiksi: Jumala on kanssamme, tässä ja nyt. ja Hän on kanssamme myös tulevina aikoina.
Jumala tulee pelastajaksemme, Hän vapauttaa ahdingosta. Hänen kirkkautensa pelastaa meidät. Hän kantaa meitä tänäänkin, ylitse vaikeuksien ja koettelemusten. Niin kuin myös tulevina päivinä. viikkoina, kuukausina ja vuosina. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Täydellinen lahja – Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
    Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. (Jaak. 1:17–21)

Herkkä kuulemaan – Miten hyvä ja tarpeellinen tuo Jaakobin kehotus olla herkkänä kuulemaan ja hidas puhumaan. Miten lukemattomat riidat ja erilaiset, pienemmät ja suuremmat, konfliktit olisikaan vältetty, mikäli olisimme kykeneviä todella kuuntelemaan toisiamme. Koettaen samalla ymmärtää toisen näkökulmaa, ja mikä on hänen ajattelunsa ja kokemuksensa taustalla.
Miten usein puhutaankaan toiselle ilman että kuunnellaan, mitä tällä on sydämellään.
Toiseen kunnioittavasti ja arvostavasti suhtautuminen ja kohtelu on oppiläksy, jota saamme vielä kauan opiskella tällä planeetalla…

Sävyisyyttä – Viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, kirjoittaa Jaakob kirjeessään. Sellaiseen oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo.
Viha on sitä paitsi myrkkyä omalle sielulle. Minne viha kerääntyy? Vanha kansanperimä sen tietää. Sanonnat ’sappi kiehuu’ tai ’kitkerää kuin sappi’ kuvaavat käsittelemättömien vihan ja katkeruuden tunteiden sulatusuunia. – Siksi jo ihan terveydenkin kannalta olisi hyvä, jos nuo neg. tunteet saisi käsiteltyä pois,

Vapautta – Apua tähän voi löytyä niin fysiologisella, sielullisella kuin hengelliselläkin tasolla.
Hengellisen tason suurin Auttaja on Kristus, ja Hänen Henkensä. Voit rukoukseen hiljentyessäsi pyytää vaikkapa: ’Auta minua antamaan anteeksi kokemani. Puhdista olemukseni sinne pesiytyneistä vihan/katkeruuden/kaunan tunteista. Vapahtaja, anna Rauhasi sieluuni ja sydämeeni.’   

Jeesus sanoi:
    ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
    Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”  (Joh. 16:5–15)

Hyvän lupaus  – Hupsista, tulin siteeranneeksi noita Jeesuksen sanoja jo viime viikon bloggauksessa.  No, eipä kai tuo niin haittaa. sillä aina tuntuu rohkaisevalta lukea ja miettiä hänen hyviä lupauksen sanojaan ja antaa niiden vaikuttaa sisimmässä. 

Puolustajan paljastus – Tämän maailman asukkaat voivat yrittää syöttää omia pajunköysiään, Onneksi Kristus on lähettänyt meille Henkensä, Pyhän Hengen, joka paljastaa totuuden. 
Jumalan toive on, että silmämme avautuisivat näkemään, mikä on totta, mikä tarkoituksella tai tahattomasti, omien intressien vuoksi vääristeltyä. 

Totuuden Henki, johda meitä kuulemaan, mikä on totta. Kristus, Sinä toivot, että oppisimme kuuntelemaan Henkesi johdatusta elämässämme, ratkaisuissamme, tekemisissämme.
Että muistaisimme kuunnella Totuuden ääntä ja seurata sitä. Jotta tästä maailmasta tulisi  parempi paikka. Silloin Taivaan Valtakunta laskeutuu keskellemme. Silloin Rakkaus vallitsee. Ja Rauha. 

 💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Soittoa ja karkelointia – Psalmi 98 kehottaa iloitsemaan, riemuitsemaan, laulamaan ja soittamaan. Näin teki myös Daavid joukkoineen tuodessaan filistealaisten sotasaaliinaan viemää liitonarkkia takaisin Jerusalemiin:
’Daavid ja koko Israelin heimo karkeloivat Herran edessä kaikenlaisten sypressipuisten soittimien, lyyrojen, harppujen, rumpujen, helistimien ja symbaalien säestyksellä’.
Riemua pulppuava Daavid hyppi ja karkeloi Herran edessä heidän saapuessaan kaupunkiin, (2. Sam. 6. luku)  

Arpeggio Films, v. 2002 perustettu tuotantoyhtiö, toimii yhteistyössä mm. museoiden, gallerioiden ja taidekoulujen kanssa, Arpeggio Films julkaisi alla olevan ukrainalaisen kansantanssivideon 3 päivää sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.
Hyppyjä, voltteja, vauhtia – iloa ja riemua kyllikseen. Kyllä alkoi jalka vipattaa tuota menoa katsellessa.
Toivotaan, että pian tulee päivä, jolloin myös ukrainalaiset voivat iloita, soittaa, tanssia, ja kiittää Jumalaa rauhan palattua maahan.  💛💙🙏

Virsky Ukrainian National Folk Dance Ensemble – 12 minuutin videolla otteita Ukrainan  kansallisen kansantanssiryhmän esityksistä 

7.5.2022  Mehevät vuohenputkenversot saivat tänään seurakseen voikukan lehtiä ja maitohorsmaversoja villiyrttisalaattiin, johon lisäksi fetamuruja, mustapippurirouhetta ja oliiviöljyä – nam!
Nyt kannattaa suunnistaa vasun kanssa luontoon. Miten ihanan kokonaisvaltainen terveysaitta meillä onkaan, useimmilla maamme asukkailla vain kävelymatkan päässä.
(Tuli mieleen tarkistaa googlehaulla käytetäänkö korista enää missään sanaa vasu. Se kun on minusta soma sana. – Kyllä, mutta nykyään se merkitsee varhaiskasvatussuunnitelmaa.) 
(Pojanpoikani ei tunnistanut vasu-sanaa, kuten olin arvellutkin. Poikani totesi, että vasu otetaan mukaan kevään varhaiskasvun keruuta suunnitellessa.)

Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.
Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.
Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin:
– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.
    Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.
(Jes. 40:26–31)

’Kohottakaa katseenne korkeuteen’  – mainio neuvo varsinkin näinä aikoina, kun katse ja huomio pyrkii ihan väkisin kiinnittymään tämän maailman tilanteisiin.
Onneksi on Jumalan sana, joka kutsuu muistamaan, että on laajempi näkökulma, suurempi suunnitelma, ja ennen kaikkea suunnitelman Laatija. On Hän, joka hallitsee taivaan joukkoja. Hän, joka antaa voimaa, Väsymätön, joka virvoittaa väsyneen. Hän, joka tekee ihmeitä tänäkin päivänä.

Jumala tekee ihmeitä – Tätä Jesajan kirjan tekstiä haluan lukea ajatellen mm. sitä odessalaista maansa itsenäisyyden puolesta taistelevaa nuorukaista, joka alempana olevassa viestissään kirjoittaa:
’Haluan sanoa suuret kiitokset kaikille, jotka rukoilevat ja pyytää, että eivät lopettaisi. Jumala tekee elämässäni ihmeitä, joista haluan kertoa palattuani kotiin.’

Rukoillaan että Jumala antaa uuden voiman kaikille uupuneille, missä tahansa he ovatkin.
Ja että Hän antaa meille voimaa rukoilla, uskoen ja luottaen, että Hän kääntää kaiken vielä hyväksi. 

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat: ”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,  
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.  (Ps. 126)

Varjelusta kylvölle ja sadolle – Ukrainassa, maailman suurimpiin kuuluvassa viljantuottajamaassa, tehdään tänäkin keväänä kylvöjä pelloilla, pommituksista huolimatta.
HS uutisen mukaan Ukrainan pelloilla lojuu paljon muassa räjähtämättömiä ohjuksia, pommeja ja miinoja. Niiden ympärillä työskenteleminen on hyvin vaarallista.
AFP uutisoi, että maanviljelijät joutuvat vaarallisiin tilanteisiin pelloilla lojuvien lukuisten räjähteiden vuoksi. 

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan Ukrainassa on tällä hetkellä lähes 25 miljoonaa tonnia viljaa, jota ei pystytä viemään ulkomaille Venäjän hyökkäyksen suljettua  Ukrainan satamat. Jo sodan alkuvaiheessa arveltiin, että sodan pitkittyminen tulee johtamaan Joissain (ilmeisesti köyhissä) maissa nälänhätään.  

Joku päivä sitten luin, että eräät Ukrainan naapurimaat olisivat alkaneet auttaa viljan kuljetuksissa. – Sydämessä läikähtää aina kun luen siitä, kuinka muut maat tulevat avuksi ja tueksi maalle, joka on joutunut armottoman tuhoamisen kohteeksi.
En muista ennen nähneeni tällaista koko maailman yhteen hiileen puhaltamista.    

Rukouksena ukrainalaisten viljelijöiden puolesta voisi lukea nuo psalmin 126 lupauksen sisältävät jakeet: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään  vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.”

Rakas Jumala, auta, johdata, suojaa ja varjele sodan vaaroista ja tuhoista, ja sen vaikutuksista kärsiviä. Eli siis kaikkia meitä.   

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rauhan puolesta – Moskovan Punaisella torilla järjestetään Venäjän voitonpäivänä 9.5. mahtipontinen sotilasparaati, jossa Putin pitää puheen.
Venäjällä kielletty ihmisoikeusjärjestö Memorial tarjoaa vaihtoehdon: virtuaalisen rauhanprotestin, tavoitteenaan kerätä internetin Punaiselle torille miljoona mielenosoittajaa.
Virtuaaliprotesti löytyy osoitteesta redsquareprotest.org. Parilla klikkauksella voi lisätä itsensä virtuaalisesti torille ilmaisuna sodanvastaiselle mielipiteelleen. En kyllä keksi vaivattomampaa ilmaisutapaa. (Turha varmaan mainita, että meikä on jo siellä.)
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008800299.html

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.”
    Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: ”Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?”
    ”Miksi hän puhuu vähästä ajasta?” he ihmettelivät. ”Ei hänen puhettaan ymmärrä.”
    Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille:
    ”Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: ’Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen’? Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”  (Joh. 16:16–23)

Puolustaja – Vielä vähän aikaa, ja sitten sydämenne täyttää ilo. lupaa Jeesus opetuslapsilleen.   Jeesus oli kertonut menevänsä isän luo, mutta että hän lähettäisi heille Puolustajan, joka on Totuuden Henki. 

”Sanon teille totuuden” – ”Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne,  ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua,  ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” (Joh.16:7-11)

Elämänantaja – Vaikkei se (valitettavasti) vielä näykään tämän maailman tapahtumissa, Vapahtaja on joka tapauksessa jo voittanut tämän maailman ruhtinaan – juonittelijan,  valehtelijan ja tuhoajan. Jeesus, elämän antaja, voitti kuoleman. Siinä piilee lupaus meillekin. Ikuisen elämän lupaus. 

Portti vapauteen – Verratessaan itseään lammastarhan porttiin Jeesus sanoi:
”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh.10:10)
(Enemmän kuin kerran olen uskontaipaleeni alkuvaiheessa kuullut ulkomaalaisten julistajien siteeraavan tuota varasta kuvaavaa jaetta, useimmiten käyttäen suorasukaisempaa ja vahvempaa nimitystä ’vihollinen’ t. ’paholainen’: ”The enemy / the devil comes only to steal, kill and destroy.”
Ei vaadi paljon mielikuvitusta keksiäkseen, millä tavoin tuo paha ilmentää itseään tänä päivänä. 

💛💙🙏💛💙🙏 💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Totuuden Henki – Jeesus lupasi: ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.” (Joh.16:13-14)
Tänä valeuutisten kukoistusaikakautena me todella tarvitsemme Sinua, Totuuden Henki. Avaa silmämme näkemään totuus. Niin tämän maailman ruhtinaan toiminnan vaikutuksista kuin  myös näkemään, mikä on totta taivaan näkökulmasta nähtynä.  

Jumalan kansan koti-ikävä. on huomisen kirkkopyhän aiheena. Mietin ihmisiä tuhottujen kotiensa raunioilla. Ja niitä, jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa. Kuinkakohan moni vanhus on huokaissut Jumalalle: ”Ota minut jo Kotiin.”
Entä lapset ja nuoret, joiden koti on tuhottu ja joiden perheenjäsenet on joutunut erilleen toisistaan? Heitä on elämä vasta edessä, ei ehkä paljonkaan lohduta tieto siitä, että on olemassa paikka, jossa ei varasteta, tapeta eikä tuhota. Paikka, johon meitä kutsutaan, sitten kun aikamme on lähteä tästä maailmasta. 

Taivaan huoneet – Jeesus ei käyttänyt adjektiiveja kuvatessaan tuota paikkaa. Hän puhui  yksinkertaisesti vain asuinsijasta tai sijasta (engl. kiel. käännöksissä place, paikka).
”Minun Isäni kodissa on monta huonetta — enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” (Joh.14:2-3)

Valon rauha – Mutta jo se, että Kristus valmistaa meille sijan sinne, missä Hän on, kertoo kaiken. Sillä Hänessä on Rauha. Hän on maailman Valo. Hän on Rakkaus. Taivaan Koti on siis paikka, jossa vallitsee  Valo, Rakkaus ja Rauha.  Se tuo suurta lohtua niille, joiden rakkaat ovat menneet sinne edeltä. Ja myös rohkaisua, kun lähdön hetki koittaa omalla kohdalla.

Odessasta juuri ennen sodan alkamista Suomeen palannut lähettiperhe, joka työskenteli siellä juutalaisten parissa, kertoo kirjeessään Ukrainan ja Odessan tämänhetkisestä tilanteesta.
Tässä ote kirjeestä:

’Rukous on nyt ensiarvoisen tärkeää. Sitä voimme tehdä kaikki yhteisrintamassa. Odessan luterilaisen seurakunnan Roma 20-v on puolustamassa maataan sodassa hyökkääjää vastaan. Tunnemme hänet 5-vuotiaasta pikkupojasta alkaen. Hän lähetti seurakunnan ryhmään tärkeän viestin rukouksen merkityksestä:
Haluan sanoa suuret kiitokset kaikille, jotka rukoilevat ja pyytää, että eivät lopettaisi. Jumala tekee elämässäni ihmeitä, joista haluan kertoa palattuani kotiin. Suuret kiitokset kaikille ja jokaiselle teistä. Olkaa hyvät ja välittäkää vilpittömät kiitokseni eri puolilla maailmaa asuville ystävillenne, jotka rukoilevat. Pyytäkää minun puolestani, että eivät lopettaisi. Kun on kahdesti ollut mahdollisuus jättää hyvästit elämälle, niin alkaa todella arvostamaan tätä lahjaa. Olen kiitollinen Jumalalle joka päivästä, tunnista, minuutista, sekunnista. Valitettavasti tämäkään ei mene ohi jälkiä jättämättä, mutta olen hengissä yksin Hänen ansiostaan. Kunnia Herrallemme ja Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle!’

Lähetysjärjestö Kylväjän kanssa yhteistyössä syntyneessä videossa Pekka Simojoki esittää ystävineen säveltämänsä ja sanoittamansa laulun. Videon lopussa on tietoa, kuinka voi auttaa Kylväjän kautta voi auttaa niitä Ukrainassa olevia, jotka eivät syystä tai toisesta voi lähteä sodan jaloista turvaan.    

He eivät koskaan sydäntämme saa – Pekka Simojoki & ystävänsä

Solistit: Solomia (ukrainalaistyttö, 5v.), Pekka Simojoki, Jippu, Jari Levy, Outi Müller, Eve & Ossi, Gospel Helsinki, Jakaranda.

Ps. Tässä linkki videoon ilman venäl./ukrainal. tekstejä:
https://www.youtube.com/watch?v=NRWvgCxfEKI 

Tekijöiden toiveena on, että videota lähetetään edelleen ystäville.

💛💙🙏💛💙🙏 💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Muut tekstit: Ps. 66:3–9 ja Hepr. 13:12–16. 

Ps. Tätä blogia on kiva kirjoittaa, myös sen vuoksi, että niin usein tulee niitä juttuja, joita kutsun itselleni vahvistuksiksi. Kuten tätäkin kirjoittaessa: 
Kirjoitettuani kuinka tärkeä muistutus minulle on psalmin kehotus ’Kohottakaa katseenne korkeuteen’, avasin Avainmedian lehden. Keskiaukeamalla kiinalainen evankelista Veli Yun, (useasti Suomessakin vieraillut) rohkaisee: ”Katse ylöspäin!” (joka oli myös artikkelin otsikko). Katsokaa Kristukseen, Veli Yun kehottaa artikkelissa.
Joskus vuosia sitten kirjoitin blogissani Veli Yun’ista ja hänen kokemuksistaan kulkiessaan Pyhän Hengen johdatuksessa. Ne kertovat vaikuttavalla tavalla siitä, miten Jumala toimii, tänäkin päivänä, 

1.4.2022. Tämän vappupäivän pyhän aiheena on Hyvä paimen. Raamatussa on useita kohtia, joissa Jumala vertaa itseään paimeneen, joka pitää hyvää huolta lampaistaan. Latinal. sanasta pastor (=paimen) on  suomenkieleenkin otettu seurakunnan kaitsijan nimike ’pastori’.  

Muutamankin kerran olen kuullut jonkun tuhahtavan, ettei hän halua ajatella itseään minään lampaana, joka kulkee vain lauhkeana määkien muun lauman mukana.
Tällä kertaa ajatukset eivät tahtoneet millään pysyä Jeesuksessa Hyvänä Paimenena, tai edes seurakunnan paimenen virkaa toimittavissa.

Sen sijaan ajatukset virtasivat väkisinkin kansojen johtajiin. Millaisia johtohahmoja me seuraamme?
Miten eriluonteiset kansojensa kaitsijat ovat parhaillaan vaikuttamassa siihen, millaisessa maailmassa me huomenna elämme.

Parhaimmillaan heitä voisi todella kutsua kansansa kaitsijoiksi, joille oma valta ja kunnia eivät ole pääasia, vaan jotka pyrkivät toimimaan niin, että kansalla olisi mahdollisimman hyvät olot ja edellytykset elää ja toimia rauhanomaisessa maassa.
Valitettavasti kaikki kansanjohtajat eivät ole sellaisia. Sitä ihmettelenkin, mikä saa ihmiset lauhkeina lampaina seuraamaan ja kannattamaan (ja vielä ihailemaankin) sellaistakin kansansa johtohahmoa, jonka toiminta osoittaa häikäilemättömyyttä ja julmuutta.  

(Tähän olin kirjoittanut pitkät jutut mm. siitä, kuinka ikävää on, että tietyissä maissa ja piireissä uskonasioita käytetään hyväksi poliittisten päämäärien saavuttamiseksi ja päinvastoin, mutta tuli kuitenkin olo, että haluan nyt pitäytyä positiivisemmissa näkökulmissa. Joten pyyhin ne pois tästä, ja pyrin pyyhkimään myös mielestäni.
Sillä erityisesti näinä aikoina sieluni kaipaa kohottavia ja valoisia asioita, innostavia ja toivoa antavia. Sellaisiin haluan palata, yhä uudestaan.)  

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. (Ps. 23)

Tätä psalmia voi lukea lohtupsalmina, rohkaisevana, siitä voi saada voimaa suruun tai ahdistukseen. Ja jos psalmi tuntuu kokonaisuudessaan liiankin tutulta, voi ottaa vaikka vain jakeen, tai lauseen, tai muutaman sanan, itselleen juuri sillä hetkellä sopivan, miettiä ja kuulostella miten valittu kohta soi ja vaikuttaa sisimmässä.
Itse poimisin omaksi ’voimalauseekseni’ ehkä jonkun seuraavista, tilanteen ja olon mukaan:  
Hän virvoittaa sieluni. Hän ohjaa minua. Sinä olet kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi.
Hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minua.

Jumalan hyvyys ja rakkaus – Erityisesti viimeinen on minusta aivan ihana. Jos tunnen itseni alakuloiseksi (jota on tapahtunut viime aikoina sotauutisia lukiessani), voin kuvitella, että Jumalan hyvyys ja rakkaus ympäröi minut. Siinä vaihtuu synkkien uutisten vaikutus aivan toisenlaiseen: Jumalan hyvyys ja rakkaus on olemassa, on ympärilläni, vaikuttaa minussa. Kun muistutan itseäni siitä ja viivyn sen ajattelemisessa ja tuntemisessa, olo muuttuu aivan toisenlaiseksi. Valoisaksi. Toiveikkaaksi: Hyvyys voittaa, ja sanoo viimeisen sanan. 

Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä tuon lampaani vieraasta maasta, minä kokoan ne kansojen keskuudesta, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. (Hes. 34:11–16)

23.4.2022. Haravoin lumen alta paljastunutta maata sitä mukaa kuin hanget sulavat. On aina yhtä sykähdyttävä kokemus, kun kuihtuneen lehtikerroksen alta löytyy heleänvihreitä versoja: kohmeisesta maasta nousee uusi elämä. 🙂 

Pandemiatilanteen ollessa kurjimmillaan eräs kylässämme asuva äiti alkoi maalata lapsensa kanssa kiviä, joihin he kirjoittivat rohkaisevia ja kannustavia lauseita ja laulunsanoja. Näitä he laittoivat kävelytien varrella olevalle aidalle. Toiset ottivat ideasta kopin, ja lopulta maalattuja kiviä oli koko kadunvarren mittainen aita täynnä.
Nuo kivet todistivat omalla tavallaan kaikkia yhdistävää kokemusta: päiväkodit, koulut, päiväkodit ja työpaikat suljettuina, eläminen ja oleminen tapahtui kotona. Mietittiin, miten kauan tätä jatkuisi. Kivet teksteineen toivat ohikulkijoille rohkaisua, iloa ja lohdutusta.   

Hyvyyden voima – Nyt, sotauutisten täyttäessä mieliä ja sydämiä, tuntuu että taas tarvitaan rohkaisevaa, iloa ja lohdutusta tarjoavaa sanomaa. Kristukseen uskoville – ja ehkä muillekin – Hänen ylösnousemuksensa on sellainen sanoma. Elämä voittaa kuoleman.  Lopulta Hyvyyden voima voittaa pahan vallan, kuten Dietrich Bonhoeffer toteaa v.1944 kirjoittamassa runossaan.
Siitä sovitettu virsi soi tänä aamuna herätessä mielessäni.

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.

(suom. Anna-Maija Raittila)

menevii ja tulevii – kuka niitä murehtii

Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.
Kun huudan häntä avuksi, hän kuuntelee minua.
Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni, tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut valtasi tuska ja murhe.
Silloin minä huusin Herran nimeä: ”Herra! Pelasta minut!”
Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija.
Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen.
Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan.
Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa.  (Ps. 116:1–9)

Merkillistä kuinka psalmitekstejä on helmikuun lopulta lähtien alkanut lukea eri tavoin kuin ennen. Niistä on tullut enemminkin rukouksia sodan vuoksi kärsivien ja maataan puolustavien  puolesta, siinä missä ne aiemmin puhuttelivat enemmän henkilökohtaisella tasolla. ”Herra! Pelasta heidät!”
Vaikka kyllä on kohtia, jotka osuvat omaankin tarpeeseen. ’Minut valtaa tuska ja murhe’ usein lukiessani liikaa uutisia. ’Kun voimani uupuivat, Hän tuli avukseni.’
Toki joudun itsekin huolehtimaan jaksamisestani. Säännöstelen uutisten lukemista, liikun paljon ulkona. pyrin tekemään hyvää mieltä tuovia asioita.   

juttui joista todella tykkää, ku pidän kii siitä mikä hymyilyttää

Pelastajan todistajia – Minun todistajani, sanoo Herra, olette te
– Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni –
ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen.
Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.
Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä.
Minä olen puhunut, minä olen pelastanut,
olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu.
Te olette minun todistajani, sanoo Herra. (Jes. 43:10–12)

Jumala puhui profeetta Jesajan kautta israelilaisille. Mutta yhtä hyvin nuo sanat ovat suunnatut meille kaikille, jotka uskomme että Kristus nousi kuolleista, että Hän elää ja että Hän on Vapahtajamme.
Kehotus ’teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen’ on suunnattu myös meille. Ehkä maailman epävakaa tilanne ja hyökkäyssota on saanut yhä useamman huomaamaan, että ne asiat, jotka ennen ovat tuntuneet turvallisuuden tunteen takeina, eivät niin itsestään selvästi enää olekaan sitä.   
Ehkä yhä useampi alkaa näinä aikoina kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen, rukoillen, pyytäen apua Häneltä, joka sanoo, että ainoastaan Hän on Pelastaja.

Hiljaisen viikon alussa rukoillessani tuli ajatus, että nyt meitä rauhan puolesta rukoilijoita  kutsutaan olemaan rukoustaistelijoita. Olin kyllä kuullut tuon sanan ’rukoustaistelija’ aiemmin, mutten ollut koskaan tuntenut sitä itselleni sopivaksi tai luontevaksi. Nyt, kun ajatus tuli sisältäpäin, se tuntui kuitenkin henkilökohtaiselta kutsulta tai kehotukselta.

Ekumeeninen rukoushetki rauhan puolesta- 2. pääsiäispäivänä Hgin tuomiokirkon portailla rukoiltiin Ukrainan ja maailman rauhan puolesta. Mukana oli eri kirkkokuntien (ortodoksisen, katolisen, metodisti- ja ev.lut. kirkon) edustajia. Ja ukrainalaissyntyinen adventistikirkon pappi rukoili ukrainankielisen rukouksen.

Taisteleva rukous – Tuomasyhteisön pappi Kati Pirttimaa sanoi, että ”kristilliseen uskoon kuuluu taisteleva rukous. Se on sitä rukousta, jossa sanoin ja teoin teemme työtä rauhan, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolesta.”
Hän totesi, että ”on mahtavan upeaa nähdä, kuinka rukous ja mielenosoitus voivat liittyä toisiinsa näin upealla tavalla. Tämä on taistelevaa rukousta. – Taistellaan ja rukoillaan yhdessä.” 

(Hätkähdin kuullessani nuo sanat taistelevasta rukouksesta. Olivat kuin vahvistus sille, mitä oli  minulle edellisellä viikolla tullut kehotuksen kaltaisena ajatuksena rukoustaistelijoina olemisesta. )

Emerituspiispa Eero Huovinen luki keskiaikaisen rauhan rukouksen virren 586 sanoin: 
”’Jumala, meille armossa suo rauha aikoinamme. Ei kukaan toinen turvata voi rauhaa maailmamme.
Sen teet vain sinä, Herra.’
Tänään rukoilemme, että Kaikkivaltias Jumala kääntäisi kaikkien ihmisten sydämet pois vihasta, rauhaan ja rakkauteen. Tänään rukoilemme Ukrainan kansan puolesta. Rukoilemme sen puolesta, että meidän sydämemme avautuisivat auttamaan.
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon Ukrainan kansaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”  

Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Olga Dibrova piti vahvan puheen. Hän sanoi mm. että
”Tässä sodassa sekä Jumala että paha tuovat itsensä ilmi (reveal). Ja heti ensimmäisistä päivistä lähtien oli ilmeistä, että Jumala on Ukrainan puolella, niin monien ihmeiden kautta, joita on jo tapahtunut ja joita tulee tapahtumaan. Tässä sodassa on mahdotonta pysyä puolueettomana, ja jokaisen tulisi päättää, onko Jumalan vai pahan puolella.
Ukrainan voitto tulee olemaan Euroopan ja sivistyneen maailman yhteinen voitto.
Sota paljasti hirvittäviä asioita, mutta se tarjosi myös mahdollisuuksia meille elää yhteisymmärryksessä (in agreement) ja turvallisemmalla planeetalla, mahdollisuuksia olla hyvän puolella, ilmaista hyvät sydämemme, ja ihmiskunnan kypsyyttä, joka ilmenee siinä, että se on hyvän puolella.”  Ja että ”olemme kaikki yhtä perhettä.”

Mielen muutosta ja sydämen kääntymystä – Katolinen kirkkoherra Rafal Czernia suuntasi rukouksensa hyökkäyssotaa toteuttavan maan johtajiin ja kansaan:     
”Rukoilemme Venäjän johtajille ja koko kansalle mielen muutosta ja sydämen kääntymystä, jotta he välittömästi lopettaisivat järjettömän hyökkäyssodan Ukrainaan. Käännymme kaikkien niiden puoleen, joilla on poliittista valtaa, että he tekisivät vakavan omantunnon tutkiskelun Jumalan edessä. Sillä Hän on rauhan, ei sodan Jumala. Hän on kaikkien Isä, ei vain joidenkin.
Pyydämme pidättäytymään jokaisesta toimesta, joka lisäisi kansan kärsimystä, loisi epävakautta kansojen rinnakkaiselolle ja häpäisisi kansainvälistä oikeutta.
Se joka aloittaa sodan, unohtaa ihmiskunnan. Hän ei pidä lähtökohtanaan ihmisiä, eikä näe heidän konkreettista elämäänsä, vaan kaiken muun edelle hän asettaa oman etunsa ja valtansa. Hän luottaa aseiden paholaismaiseen ja kieroutuneeseen logiikkaan. Hän hätääntyy tavallisista ihmisistä, jotka haluavat rauhaa ja jotka ovat jokaisen konfliktin todellisia uhreja.
Vetoamme sodan lopettamiseksi. Jumalan nimessä kuultakoon kärsivien huuto, ja lopetettakoon pommitukset ja hyökkäykset. Jumalan nimessä pyydämme: lopettakaa tämä joukkomurha.
Jumala, Sinä osoitat armahtavaisuutesi ja voimasi taltuttamalla sodat ja lannistamalla vallanhimoiset.
Lohduta meitä, ja karkota väkivalta maailmasta, niin että meitä kaikkia voitaisiin kutsua Sinun lapsiksesi. Tätä pyydämme Kristuksen, Herramme kautta. Aamen.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan Poika – Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.
Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta – ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi.
Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh. 5:4–12)

Jos olisin lintu ja sinä olisit tuuli, voisin levittää siivet, antaa kantaa. Sinä olet tuuli ja minä olen lintu, toivon ruusuja ja puhurituulta

Rauha teille – Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.  (Joh. 20:19–31)

Ylösnoussut Kristus, auta meitä ymmärtämään, miten tahdot meidän kulloinkin toimivan. Johdata, siunaa ja varjele meitä. Anna meille Sinun Rauhasi. Kiitos että olet kanssamme, joka päivä, joka hetki. Aamen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

17.4,2022. Yli lentävät valkeat joutsenet, vähän eksyneen oloisena pörräävä kimalainen, keveästi lehahteleva sitruunaperhonen, lehtien lomasta esiin työntyvät sinivuokot… nämä  kevään tulon varmat merkit ovat kuluneella viikolla tuoneet iloa meikäläiselle.
Tänä Pääsiäisenä huomaan kaipaavani erityisesti ilonaiheita. – Ja kyllähän niitä riittää. Ulos kun lähtee, kuuntelee, katselee ja ihmettelee. Keskellä kaupunkiakin voi nauttia lintujen liverryksestä puistojen vihertymistä odotellessa. (Pohjoisemmassa tosin saa vielä jonkin aikaa odotella kevään tuloa.)
Kevät – täynnä elämän ihmeitä! 🙂

Pääsiäissunnuntain psalmitekstissäkin riemu raikuu: 

Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä. Ps. 118:15–23 

Hyvyys voittaa – Eilisessä uutishaastattelussa arkkipiispa Tapio Luomalta kysyttiin, mihin meidän pitäisi nyt tänä surun vuotena uskoa Pääsiäisen ylösnousemuksesta ja siitä, että kuolemaa ei ole, kun olemme nähneet sitä niin paljon näinä aikoina. 
Tapio Luoma vastasi, että ”jos ajattelee mitä kaikkea sisältyy Pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon tapahtumiin ja pääsiäissunnuntaihin, niin sehän sisältää koko ihmiselämän kirjon.  Raadollisimmillaan väkivaltaa, julmuutta, kieltämistä, pettämistä. Ja toisaalta valtavaa inhimillistä lämpöä, rinnalle tulemista, taakkojen kantamista. Pitkäperjantain koittaessa ihmiset ajattelivat, että näinkö tämä nyt loppui: väkivalta voitti, pimeys sai ikään kuin kaiken valtaansa. Mutta Pääsiäisessä aina on mukana se, että sittenkään pahuus ei saa valtaa, hyvyys voittaa. Jumalan hyvyyteen ja voimaan luottamusta mekin nyt tarvitsemme.”  

Hallelujasäe
Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1. Kor. 15:54,57)

Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
    Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.
    Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.
Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet. (1. Kor. 15:1–11) 

Jumalan armo voimana – Paavali kirjoitti korinttilaisille olevansa apostoleista vähäisin. Hänhän oli kiihkeä Jeesuksen seuraajien vainooja, kunnes ylösnoussut Kristus ilmestyi hänelle niin voimakkaalla tavalla, että Paavali – tuolloin Saul – sokeutui 3 päiväksi. Tuo ilmestys oli niin vahva, että hän ryhtyi ylösnousseen Jeesuksen seuraajaksi ja hänen opetustensa ja tekojensa julistajaksi. Hänestä tuli yksi aikansa merkittävimmistä kristittyjen johtohahmoista. 

Jumalan rakkauden sanoma – Kun haastattelija kysyi ev.lut. kirkon johtajalta tämän näkemystä Venäjän ortodoksikirkon johtajan, patriarkka Kirillin puheista hyökkäyssodan oikeutuksesta, Tapio Luoma vastasi, ettei muista elämänsä aikana koskaan kuulleen kirkonjohtajan perustelevan oman maansa hyökkäyssotaa uskonnollisella retoriikalla. 
”Tilanne, jossa uskonnollisuus nivotaan yhteen nationalismin ja imperialistisen ajatustavan kanssa, on ehdottomasti väärin, eikä se ole kristillisen uskon ja opin mukaista”. arkkipiispa Luoma sanoi. 
Kun puhe siirtyi Raamatun eri tulkintoihin, hän totesi, että ”Raamatulla ei saa nujertaa ihmistä, vaan nostaa ja auttaa elämässä eteenpäin. Tehtävämme on vakuuttaa ihmisille Jumalan rakkautta.” 

Tuoksuöljyt ja tyhjä hauta – Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut. (Luuk. 24:1–12)

Kaksi sädehtivän kirkkaisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä ilmestyi yhtäkkiä Jeesuksen haudalle tulleille naisille. Näin naiset ilmeisesti kuvailivat heitä apostoleille. Eivät enkeleinä, vaan miehinä. Jos heitä olisi ollut vain yksi, olisiko silloin herännyt kysymys, olisiko kyseessä kuitenkin voinut olla Jeesus ylösnousemusruumiissaan?

Jumalan sanansaattajat – Apostolien teoissa mainitaan myös kaksi valkopukuista miestä:
Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (Apt.1:10-11)

Johanneksen evankeliumi kertoo tapahtumat haudan luona Magdalan Marian kokemana: Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. 
hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.”  (Joh.20:1-2)

Kaksi valkopukuista enkeliä – Pietarin ja Johanneksen riennettyä katsomaan tyhjää hautaa ja palattua hämmentyneinä takaisin majapaikkaansa Magdalan Maria jäi haudan luo itkemään. Ja kurkistaessaan uudelleen sisälle hautaan hän näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. murheissaan Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” (Joh.20:11-13)
Näin sanottuaan Maria kääntyi ja näki Jeesuksen. Maria ei kuitenkaan tunnistanut ylösnoussutta Jeesusta, vaan luuli häntä ensin puutarhuriksi. Vasta kun Jeesus puhutteli häntä hänen omalla nimellään, hän tunnisti Opettajansa. ”Rabbuuni”, Maria huudahti. (rabbuuni = hepreaksi ’opettajani’)   

Mietin miten usein me mahdammekaan kohdata ylösnousseen Kristuksen tunnistamatta Häntä. Monissako kohtaamisissa Hän on ollut läsnä huomaamattamme? 
Mitä jos tänä Pääsiäisen aikana (joka jatkuu aina Helluntaihin saakka) yrittäisin aivan erityisesti istuutua odottamaan, kuuntelemaan josko Hän puhuisi minulle, kutsuisi nimeltä.
Kaipaan kuulla Hänen ääntään. Haluan kuulla, mihin Opettajani kehottaa minua tänä erikoisena aikana, jota nyt elämme. Miten Hän haluaa minussa toimia, miten ja mihin johdattaa.

Sillä uskon, että Hän haluaa johdattaa meitä jokaista, kunhan annamme Hänelle siihen mahdollisuuden ja olemme kuulolla.  Se edellyttää pysähtymistä ja hiljentymistä, erityisesti tänä aikana, jolloin niin monenlaiset, toisella tavalla syvästi koskettavat asiat pyrkivät valtaamaan kaiken huomiomme. 

Ylösnoussut Kristus, auta meitä havaitsemaan läsnäolosi elämässämme. Auta meitä kuulemaan johdatustasi, Jotta osaisimme olla Sinun oppilainasi sillä tavoin, kuin Sinä meiltä itse kultakin odotat ja toivot.
Anna Hyvyyden, Valon ja Rauhan voittaa. Anna Sinun Rauhasi laskeutua sydämiimme ja maailmaan. Kiitos että olet kaikkien kärsivien kanssa. Suojele ja varjele kaikkia uhan keskellä olevia ja eläviä.  Kiitos että olet kanssamme.   💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Et Resurrexit – J.S. Bach

Pääsiäissunnuntain tekstinä on lisäksi Hoos. 6:1–3.

Kristus on ylösnoussut, totisesti, ylösnoussut!
Hyvää Pääsiäistä!

14.4.2022. Olin jo laittanut pääsiäistekstejä blogiluonnokseen kun tuli eilen mieleen katsoa  kiirastorstain tekstit. Niissä on sellaista rohkaisevaa henkeä, että teki mieli laittaa ne tähän, ihan sellaisenaan, kommentoimatta,

Suuret ovat Herran teot!
Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä,
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt.
Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät,
hän muistaa liittonsa ikuisesti.  (Ps. 111:2–5)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herra vapautti kansansa, hän sääti liittonsa ikuiseksi.
Kaikukoon Herran ylistys ajasta aikaan!  (Ps. 111:9–10)