Usko ja epäusko

23.10.2022.  Kirkkovuosikalenteri toteaa tämän pyhän aiheesta:
’Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.’

Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.
Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,
vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.
Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta,
Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.
Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.
Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,
jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.  Ps. 78:1–8

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
1. Moos. 15:1–6

Näyssään Abram kuuli asioita, jotka yllättivät hänet täysin. Hänen oli vaikea ottaa vastaan ja uskoa kuulemaansa. Herrako antaisi hänelle suuren palkan ja olisi hänen kilpensä, mitä sitten olikaan edessä? Eihän Herra ollut suonut hänelle lasta, perillistä. – Se tuntui askarruttavan ja painavan eniten Abramin mieltä. 

Abram suri maallisia asioita, mutta se ei Herraa haitannut. Hän halusi Abramin kohottavan katseensa yli maallisten murheiden. ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan.”
Eipä olisi Abram – sittemmin Abraham – osannut villeimmissäkään unelmissa kuvitella, mitä kaikkea hänellä olisi edessään. Kuinka Jumala häntä tulisi johdattamaan kaukaiseen maahan, ja kuinka hänelle ja vaimolleen Saaralle syntyisi poika vielä heidän vanhoilla päivillään. 

Tänä syksynä monet meistä ovat huolissaan ja murehtivat tulevaa. Miten selviämme talvesta, sähkölaskuista, kohonneista elintarvikkeiden hinnoista jne.? Mistä me haemme voimia ja luottamusta siihen, että on Joku, joka pitää meistä huolta?

Miten selviävät ja jaksavat ne, jotka sodan keskellä katselevat taivaalle peläten sieltä tippuvia pommeja? Onko Herra heidänkin kilpenään? Mistä he hakevat voimia ja luottamusta tulevaan, raunioiden keskelläkin? Monille rukous on voimanlähde ja -antaja.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Psalmi 91 alkaa jakeilla:
Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.” (Ps.91:1-2)

Tai vanhan, hieman runollisemman version mukaan: 
Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Vaikka Abraham ei nähnyt tilanteessaan toivon valoa, ja vaikkei hänellä ollut pienintäkään aavistusta siitä, millä tavoin Jumala tulisi toteuttamaan lupauksensa, hän uskoi kuitenkin. Hän luotti Herran sanaan. Tuo luottamus oli Abrahamille kuin polttoainetta, jonka voimalla hän jaksoi eteenpäin, silloinkin kun oli vaikeaa, kun voimat olivat vähissä tai kun vaara uhkasi. Ja Herra täytti lupauksensa.

Sekä VT että UT ovat täynnä Jumalan lupauksia, joista me saamme ammentaa elämäämme voimaa, uskoa ja luottamusta siihen, että näytti miltä näytti, meistä pidetään huolta.
Tunnen henkilöitä, jotka ovat vaikeina aikoina ja haastavissa tilanteissa alkaneet lukea näitä lupauksia ja ottaneet ne omaan elämäänsä. Ja ihmeellisiä asioita on tapahtunut sen seurauksena. Odotettuja tai odottamattomia – monenlaisia hyviä asioita.
Keskelle pimeää ja epätoivoa Valo on ilmestynyt heidän elämäänsä. 

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
    Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.  Room. 4:16–25

Kuluneella viikolla pidetyssä turvallisuusasioita käsitelleessä kansainvälisessä seminaarissa Sauli Niinistö totesi, että tänä aikana, jolloin kestävyyttämme koetellaan, meidän on kansakuntana tärkeää pysyä yhtenäisinä. Niin että kaikki voisivat kokea olevansa (tärkeä) osa tätä yhteiskuntaa.

Tekisi mieli laajentaa tuota presidenttimme ajatusta koskemaan koko ihmiskuntaa. Miten kaikki olisikaan toisin, jos kaikki tämän yhteisen rakkaan maapallomme asukkaat kokisivat olevansa osa yhteistä valtavaa perhettä, tärkeä osa suuressa Luojamme tänne istuttamaa perhettä.
Niin että jokainen voisi kokea olevansa tärkeä ja rakastettu maailmanlaajuisen perheen jäsen. Ei etsittäisi omaa vaan yhteistä etua.

Abraham ’uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut’. Abrahamin usko Jumalaan, Hänen johdatukseensa ja lupaukseensa tekivät hänestä lopulta ’monien kansojen isän’.
Niin juutalaiset, kristityt kuin muslimitkin pitävät Abrahamia kantaisänään. – Joissain ihmiskunnan historian vaiheissa sitten alkoi tapahtua jakautumista. Niin näissä uskontokunnissa kuin muissakin.
Kristinuskokin jakautui 3 isompaan ja lukuisiin pienempiin kirkkokuntiin sekä lahkoihin. Erottautuminen ’meihin’ ja ’muihin’ taitaa vain olla niin paljon helpompaa kuin yhteisyyden kokeminen toisin ajattelevien tai uskovien kanssa. Huokaus.    

Kuitenkin on kuin Hänellä, joka kutsuu olemattomat olemaan, ei olisi mitään hätää asian suhteen. Hän antaa meidän harjoitella, mokata ja epäonnistua vaikka kuinka. – Täytyy sanoa, että Hän on kyllä pienen ihmisen näkövinkkelistä katsottuna aivan käsittämättömän pitkämielinen ja kärsivällinen.
En voi olla ajattelematta, että taivaallinen Isämme toivoisi lapsillaan olevan edes hiukkasen  Abrahamin kaltaista uskoa. Miten paljon helpompaa Hänen olisikaan silloin johdattaa meitä kohti parempia valintoja ja antaa meille sitä hyvää, jota Hän meille haluaisi.

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
    Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”   Mark. 2:1–12

Noista neljästä miehestä, jotka tekivät kaikkensa saadakseen tuotua halvaantuneen Jeesuksen parannettavaksi, ei kerrota mitään. Olivatko nuo miehet halvaantuneen ystäviä? Ei myöskään kerrota halvaantuneesta. Miten hän oli halvaantunut? Oliko sattunut jokin onnettomuus? Oliko hän ollut ehkä tekemässä jotain lain vastaista onnettomuuden sattuessa?
Näillä asioilla ei tunnu olevan merkitystä. Jeesukselle merkityksellistä oli se, että hän näki näiden neljän miehen vahvan uskon. He uskoivat, että Jeesus voisi parantaa halvaantuneen.  

Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen ja osoitti paikalla oleville lainopettajille, kuinka hänellä oli valtuudet sekä antaa syntejä anteeksi että parantaa sairaita. Siinä oli lainopettajille nielemistä. 
Mutta muut olivat ihmeissään nähdessään halvaantuneen nousevan terveenä vuodematoltaan ja kävelevän pois. He tunnistivat, että tämä oli Jumalan työtä, ja ylistivät Häntä.  

Se, että sai (tai saa) omin silmin nähdä tai kokea Jeesuksen parantavan ihmisiä tai tekevän jotain muita  ihmeitä, teki (tai tekee) tietty helpommaksi uskoa Jumalan ihmeisiin. 
Yksi suurimmista ihmeistä monien mielestä oli (tai on) ehkä se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

Kun Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen, eräs opetuslapsista, Tuomas, ei ollut paikalla. Kun toiset kertoivat hänelle, että ylösnoussut Jeesus oli tullut heidän luokseen lukittujen ovien läpi, Tuomas ei uskonut heitä. Hän sanoi, ettei hän usko, jollei saa työntää sormeaan Jeesuksen lävistettyihin haavoihin.
Viikon kuluttua Jeesus ilmestyi uudelleen opetuslapsilleen, ja kehotti Tuomasta koskettamaan käsissään ja kyljessään olevia lävistyshaavoja.
Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” 

Jeesus sanoi Tuomakselle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Vaikka Jumala ilahtuukin nähdessään vahvan uskon, Hän ymmärtää, kuinka meidän ihmisten on vaikeaa uskoa sellaiseen, mitä emme näe ja mitä emme pysty järjellä selittämään itsellemme todeksi. Jostain syystä Hän haluaa, että me siitä huolimatta oppisimme säilyttämään toivomme, ja uskomaan ja luottamaan Häneen silloinkin, kun tilanteet näyttävät ja tuntuvat toivottomilta.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus tunsi Tuomaksen ja tiesi, mihin tämän usko riitti, mihin ei. Kuitenkin Tuomas oli hänelle rakas. Hän halusi auttaa Tuomasta ja vahvistaa tämän uskoa. Ajattelen, että samoin ylösnoussut Kristus haluaa auttaa meitä nykyajan ihmisiäkin uskomaan, niin vaikeaa kuin se voikin olla.
Se on minulle mysteeri, millä perusteella Hän valitsee ilmestyä joillekin, jotta nämä uskoisivat. Miksei Hän voisi ilmestyä kaikille niille, jotka haluaisivat kovasti uskoa, mutta joille se on tosi vaikeaa? Miksei Hän voisi ilmestyä meille kaikille?

Millainen valtavan mullistava vaikutus sillä olisikaan yhteiseen eloomme täällä maan päällä!
Siinä purettaisiin monenlaiset kattorakennelmat ja laskeuduttaisiin keskelle taivaan todellisuutta – näkemään ja kokemaan Maailman Valo. Hänen Rakkautensa säteilisi suoraan sydämiimme ja sanoisi: nouse omien ajatusmalliesi jähmeydestä, olemaan se joksi sinut on kutsuttu: elämään taivaan valtakuntaa todeksi täällä maanpäällisessä elämässäsi.  

Sitä odotellessa voisi liittyä ajatuksissaan vaikkapa Heprealaiskirjeen toteamukseen:
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr.11:1)

Body of Christ – Ukrainalainen hymni keskiajalta

 

Rakkauden kaksoiskäsky

16.10.2022. Miten lempeältä tuntuukaan syyssade, kun lämpöä on vielä 12 astetta, Ja vaikka sää on harmaa, maassa loistaa kultainen lehtipeitto. Ilon aiheiden ja valon pilkahdusten merkitys tuntuu kasvavan syksyn edetessä kohti viileämpiä ja pimeämpiä päiviä.
Millaisista asioista löydän/löydät valoa ja lämpöä mieleen ja sydämeen silloinkin, kun sää ei sitä tarjoa? Usein vastaus on, että silloin auttaa kääriytyminen viltin alle höyryävän teemukin ja kirjan kanssa. Ehkä sytytetään kynttiläkin tunnelmaa luomaan. 

Tämän pyhän aiheesta voisi äkkiseltään ajatella, että nyt tulee tekstejä, joista virtaa niin valoa kuin lämpöä sisimpään. Että ne hellivät ja silittelevät mieltä ja sydäntä.
Mutta tällä kertaa näitä kirkkovuoden tekstejä lukiessani koin niissä enemmänkin vaativuutta.  Onkohan tämänhetkisellä maailmantilanteella osuutta asiaan? En tiedä.
No, onhan aiheen otsikkokin käskymuodossa: Rakkauden kaksoiskäsky. Eli kyllähän sekin jo kertoo, että meiltä myös edellytetään jotain, jotta voimme kokea Rakkautta.

Rakkaudessa – niin ihmisten välisessä kuin ihmisen ja Jumalan välisessä – kyse ei koskaan ole pelkästä vastaanottamisesta, vaan vuorovaikutuksesta. Mitä meiltä edellytetään, että voimme kokea Jumalan Rakkautta?
Minusta on suloista ajatella, että Jumala rakastaa meitä silloinkin, kun olemme käpertyneinä viltin alla sohvan nurkkaan. Hän ei edellytä meiltä niinkään tekoja, vaan avointa sydäntä. Kun sydän on avoinna, Rakkaus voi virrata kumpaankin suuntaan. Siinä on lämpöä. Siinä on Valo läsnä.   

Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, ne, jotka seuraavat Herran lakia.
Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan,
ne, jotka eivät tee vääryyttä vaan kulkevat hänen teitään.
Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. 
Kunpa kulkuni olisi vakaa, kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, en joudu häpeään.
Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi.
Minä noudatan sinun käskyjäsi – älä koskaan minua hylkää!  Ps. 119:1–8

Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin.  5. Moos. 6:4–9

Yllä olevia kehotuksia ortodoksijuutalaiset noudattavat vielä meidänkin päivinä kirjaimellisesti siten, että rukoillessaan kietovat käteensä nauhat ja kiinnittävät otsaansa pienet rasiat, joissa on kirjoitettuina Jumalan käskyjä. Kotien ovenpielissä on kiinnitettyinä pitkulainen rasia, joka samoin sisältää Jumalan käskyjä. 

Uskovaisilla katolisilla on seinillään ristit tai krusifiksit, ja rukousnauhat, joita he kantavat mukanaan. Ortodokseilla on kotialttarit, lampukat ja ikonit. 
Luterilaiseen uskoon ei kuulu juurikaan ulkoisia muistutuksia tai vahvistuksia Jumalan läsnäolosta elämässämme. Kuka tahansa voi toki kantaa rukousnauhaa mukanaan tai pitää ikoneja ja kotialttaria kotonaan huolimatta siitä, mihin kirkkokuntaan kuuluu vai kuuluuko sellaiseen ollenkaan.
Ajattelen, että on oikeastaan aika ihanaa, kun on vapaus ylläpitää ja vahvistaa suhdettaan Jumalaan juuri itselle hyväksi ja oikeaksi kokemallaan tavalla ilman, että sitä edellytettäisiin tai määriteltäisiin ulkoapäin, uskonnollisen tradition pohjalta. Tuntuu hyvältä,  että meillä on siinäkin suhteessa vapaus.

Kuten Paavali totesi kirjeessään galatalaisille:
’Vapauteen Kristus meidät vapautti.’ (Gal.5:1)

Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan.
1. Kor. 1:4–9

Tähän sopisi toinen siteeraus Paavalin galatalaiskirjeestä:
”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.’ (Gal.5:13)

Ihan huikea tuo kohta, että meillä on saatavilla armolahjojen koko rikkaus. Armolahjat eivät kuitenkaan ole meitä itseämme varten, vaan toisten palvelemista varten. Ne aktivoituvat silloin, kun alamme palvella toisiamme, kun autamme ja tuemme toisiamme. Jumala on erityisen vahvasti läsnä, kun toimimme Hänen käsinään ja jalkoinaan.   

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”  Matt. 22:34–40

Minkäköhän tapaista vastausta fariseukset mahtoivat odottaa Jeesukselta kysyttyään tältä lain suurinta käskyä? Odottivatko he Jeesukselta jotain omakeksimää, hihasta vedettyä vastausta? Pettymys taisi olla suuri, kun vastaus ei tarjonnutkaan heille aihetta syyttää Jeesusta harhaoppisuudesta.  – Näin ajattelin, kunnes luin Markuksen evankeliumin kuvauksen samasta tapauksesta.

Markus kirjoittaa, että kysymyksen esittänyt lainopettaja oli varsin tyytyväinen Jeesuksen vastaukseen. Hän totesi: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.”
Jeesus puolestaan ilahtui lainopettajan kommentista todeten: ””Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” 

Voisikohan tuon perusteella ajatella, että rakkauden kaksoiskäskyssä on avain Jumalan valtakunnan todellisuuteen. Ettei ole kyse kahdesta erillisestä avaimesta, vaan yhdestä.
Se että rakastaa Jumalaa ja se, että rakastaa lähimmäisiään kuin itseään, eivät ole asioita, jotka toimivat toisistaan erillään. Ne toimivat yhdessä ja vahvistavat näin toisiaan. 

Mutta eihän se mikään yksinkertainen ja helppo asia ole. Tässä sitä opettelemme edelleen, 2000 v. tuon käydyn keskustelun jälkeen…
Kuitenkin uskon, että kohti parempaa olemme menossa. Uskon, että kun näemme pimeyden kasvavan, alamme entistä enemmän miettiä, miten voimme tuoda enemmän hyvyyttä, lämpöä ja valoa – ei vain omaan elämään, vaan tähän yhteiseen eloomme.
Alamme kaivata taivaan valtakunnan todellisuutta tähän maailmaamme. Siinä, taivaan todellisuudessa, vallitsevat Rakkauden lait. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, auttaisitko meitä tässä haasteellisessa asiassa, jota olemme täällä opettelemassa. Auta meitä rakastamaan sillä tavoin, kuin Sinä olet meitä rakastanut, ja rakastat. 🙂

Kristityn vapaus

9.10.2022. Vapaus on minusta mielenkiintoinen käsite. Kuka meistä on todella vapaa? Millaiset (näkymättömät tai näkyvät, sisäiset tai ulkoiset) tekijät estävät meitä kokemasta vapautta? Tai saavat meidät tuntemaan itsemme vapaiksi?

Eräässä viimeviikkoisessa uutishaastattelussa oli toteamus, joka sai minut miettimään asiaa – koirani näkökulmasta. Haastattelussa kysyttiin prof. Kari Liuhtolta Venäjällä yhä toimivista suomalaisyrityksistä. Liuhton sanoma näille oli: ”Äkkiä kotiin tai muuten teistä tulee Putinin panttivankeja tai puudeleita.”

Katselin pikku puudeliani ja ajattelin hymyillen, ettei ehkä ihan osunut oikeaan tuo puudelivertaus. Oma hauvelini ainakin on vahvatahtoinen persoona. Se haluaisi aina itse valita suunnan lähtiessämme kävelylle. Usein (kun en halua pilata sen iloa ja innokkuutta) annankin sen valita.
Suhteemme perustuu kiintymykseen ja luottamukseen. Voin huoletta antaa sen usein kokea vapautta, koska minun ei tarvitse olla huolissani siitä, kumman tahto viime kädessä voittaa. Kremlin keinot (pelottelu tai uhkailu) eivät puudeliini tehoaisi: sellainen herättäisi siinä vain vastustushalun. 

Pieni nelijalkainen ystäväni on hyvin kiltti, ystävällinen, viisas ja empaattinen. Se tekee mielellään temppuja tullakseen palkituksi kehuilla ja nameilla. Se lukee ihmisten sisintä kuin avointa kirjaa, ja toimii sen mukaisesti, ja kokiessaan uhkaa siitä kuoriutuu esiin topakka reviirinsä tai omiensa puolustaja.
En tiedä mikä koirarotu olisi sopinut prof. Liuhton vertaukseen, mutta ei ainakaan villakoira. 🙂

Kirkkovuosikalenteri määrittelee ensi pyhän aiheen näin:
’Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.’

Sanasi, hunajaa makeammat – Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää minä sitä tutkin. Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi. Olen oppineempi kuin kaikki opettajani, kun  tutkin sinun liittosi säädöksiä. Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat, kun noudatan sinun  säädöksiäsi. Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään, sillä sinulta minä olen oppini saanut.
Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi! Ne maistuvat hunajaa makeammilta. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!  Ps. 119:97–104

Olen lunastanut sinut vapaaksi –  Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.
Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin,
hän on osoittanut kirkkautensa.  Jes. 44:21–23

Taivaat, vuoret, metsät, puut – psalmisti kehottaa koko luomakuntaa iloitsemaan ja riemuitsemaan siitä vapaudesta, jonka Herra on meille lunastanut. Oli kuin luonto olisi tänään kutsunut tuohon iloon. Aurinko paistoi lämpimästi kirkkaalta taivaalta ja puiden lehdet oksilla loistivat upeissa ruskan väreissä. Maahan lentäneet lehdetkin, kultaisina hehkuvat, näyttivät siltä kuin eivät vähääkään välittäisi siitä, että pimeää vuodenaikaa kohti ollaan menossa.
Ilo ja kiitollisuus täyttivät mielen. Kaikkea tuota kaunista haluan tallentaa sisimpääni. Toivoen voivani palauttaa sitä mieleeni silloin, kun erityisesti kaipaan ilon ja riemun tunnetta.     

Kristus vapautti meidät – Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.  Gal. 5:1–6

Minkälaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät? – Paavali kirjoittaa galatalaisille suorasanaista tekstiä juutalaisten vanhatestamentillisesta käsityksestä siitä, miten saavuttaa vapaus. Yhden lainkohdan noudattaminen ei riitä, niitä kaikkia on noudatettava saadakseen armon Jumalan silmissä.  Mooseksen kirjoissa on yhteensä 613 käskyä. Jotkut juutalaiset, lähinnä ultraortodoksit, pyrkivät nykyäänkin elämään niitä kirjaimellisesti noudattaen. (Esim. koska työnteko sapattina on kiellettyä, on jopa sähkövalon sytyttäminen – mikä sekin katsotaan työnteoksi – lain rikkomista.)

Paavali oli kohdannut ylösnousseen Kristuksen. Hän ymmärsi, että Jumalan Poika oli tullut vapauttamaan meidät ihmiset, niin juutalaiset kuin muutkin, käsityksestä, että omilla suorituksillamme voisimme ansaita Jumalan suosion. Kristus tuli osoittamaan tien todelliseen vapauteen. Hän auttoi – ja auttaa – meitä tulemaan läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa; kokemaan Hänen rakkauttaan ja anteeksiantoaan. Siinä, Hänen Rakkautensa ilmapiirissä,  ympäröimänä ja täyttämänä, voimme kokea todellista vapautta.       

Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko, kirjoittaa Paavali. Mitä rakkautena vaikuttava usko saa meissä aikaan? Ajattelen, että ei ehkä niinkään omaan pyhittäytymiseen tai pelastumiseen fokusoimista, vaan pikemminkin myötätuntoa, epäitsekkyyttä, halua tukea, rohkaista ja auttaa. Onhan se lähtöisin Jumalasta, joka rakastaa meitä.
Jos Hänen Rakkautensa meitä kohtaan on saanut aikaan meissä uskon, niin tuntuisi ihan luonnolliselta seuraukselta, että sen vaikutus meissä saisi aikaan Rakkautta.
Surulista on, kun lukee tai kuulee, ettei asia kuitenkaan aina ole näin.  On niin paljon (jopa toisiin uskoviin kohdistuvaa) tuomitsevaa, väheksyvästi tai vihamielisesti suhtautuvaa uskoa.  

Kuitenkin ajattelen, että mitä enemmän alamme ymmärtää, kuinka paljon Jumalamme rakastaa meitä, se vaikuttaa myös suhtautumiseemme kanssaihmisiimme. Muutumme vähitellen rakastavammiksi toisiamme kohtaan. Ja se puolestaan saa aikaan sen, että haluamme hyvää toisille. Niin kuin taivaallinen Isämme haluaa meille. 

Sapattina – Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi:” Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.  Luuk. 14:1–6

Jeesus kosketti vesipöhöä sairastanutta miestä ja tämä parani. Kaikki tuossa fariseusten johtomiehen talossa aterialla olleet saivat omin silmin todeta, kuinka turvotus katosi miehestä. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa. He olivat juuri saaneet nähdä parantumisihmeen.

Jeesus esitti fariseuksille ja lainopettajille (jotka todennäköisesti pitivät itseään sangen viisaina ja tietävinä), 2 kysymystä. johon he eivät kyenneet vastaamaan. Se, mikä aiemmin oli tuntunut niin itsestään selvältä, ei yhtäkkiä enää ollutkaan niin selvää. Jotain muuttui heidän mielessään. He joutuivat arvioimaan uudelleen asioita, joiden varaan heidän uskonsa oli rakentunut. 

Evankeliumi ei kerro, tapahtuiko noiden aterialla olleiden miesten mielessä jokin muutos. Mutta se ei olekaan olennaista. Tänä päivänä olennaisempaa on se, mitä tuo Jeesuksen kysymys ”Mitä te itse teette” saa aikaan minussa/sinussa. Laittaako se miettimään vaikkapa omaa suhtautumistamme heikommassa asemassa tai hädässä olevia kohtaan. Tai virittääkö se meitä pohtimaan avoimin mielin asioita, joita olemme pitäneet itsestään selvinä. Tai herättääkö se meitä oivaltamaan jotain uutta, sellaista, mitä emme ole ennen ymmärtäneet?

Apostoli Paavali kirjoittaa, että uskosta olemme saaneet Hengen. Tuo Henki vaikuttaa meissä, ajatuksissamme, sydämessämme. Tuo Henki, Kristuksen Henki, Rakkauden Henki, Rauhan Henki, haluaa johdattaa meitä, ohjata meitä hyviin tekoihin; tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Elämään siinä vapaudessa,  johon Kristus on meidät vapauttanut. Elämään ja kokemaan taivaan valtakunnan todellisuutta jo tässä maanpäällisessä elämässämme. 

Vapahtajamme, kiitos että olet kanssamme. Täytä sydämemme ja mielemme Rakkaudellasi, Rauhallasi, Rohkeudellasi ja Ilollasi. Kiitos ihmeellisestä, niin monella tavalla hoitavasta ja  parantavasta Rakkaudestasi meitä kohtaan. 

A Prayer – Rooted in Christ

’Kun tunnen surua, huolta tai ahdistusta
kun minulla ei ole enää voimia jaksaa eteenpäin
käännyn puoleesi Jumala rukoillen avoimin sydämin
sillä tiedän että Herrani on vahva pelastaja

Kävellessäni läpi pimeän laakson
uskon vahvasti että Herra on kanssani
Hänessä ainoastaan löydän suojan ja rauhan
ja uskon että Hän kuulee rukoukseni

Tuollaisina hetkinä putoan polvilleni
kunnioittaen, Pelastajani, tietäen
että kuulet rukouksemme
vain Sinussa löydän ilon ja rauhan

Kun sydämeni tuntee rajatonta iloa
ja siunaukset virtaavat joen lailla
ylistän Sinua vilpittömän kiitollisena
sillä tiedän, että Sinun kätesi on ylläni

Muistelen kaikkia niitä kertoja
jolloin Jumala on armahtanut meitä
ja pelastanut meidät tuskalta
– vain Herran sydän voi rakastaa meitä niin paljon
Hän antoi elämänsä puolestamme

Tuollaisina aikoina ylistän Sinua Jeesus
kiitollisena laulaen
Sinä olet kanssamme ilon ja surun aikoina
nöyrästi Sinua ylistän

Tulen luoksesi Jeesus, Pelastajani
ilon hetkinä ja epätoivon hetkinä
kehenkään muuhun en voi luottaa sillä tavoin
kuin Sinuun, rakas Herrani’

 

Jumalan sanansaattajat

2.10.2022.  Tänään on mikkelinpäivä. Moniko ihminen mahtaa tänä päivänä ajatella, mistä päivän nimi juontuu?
Vanhan, 400-luvulta peräisin olevan perinteen mukaisesti 29. syyskuuta (tai kirkkovuodessa sitä seuraava sunnuntai) on omistettu arkkienkeli Mikaelille.  
Ilmestyskirja kuvaa, kuinka Mikael joukkoineen taisteli pimeyden voimia vastaan. Monista keskiaikaisista legendoista ja maalauksista tuttu teema: Mikael kukistaa lohikäärmeenä kuvatun paholaisen miekallaan (tai ratsun selästä keihäällä).  

Nykyään mikkelinpäivän teema on kesytetty enkelten päiväksi. Yleinen käsitys enkeleistä lempeästi suojelevina taivasolentoina, jotka kulkevat rinnalla, auttavat ja pitävät huolta siitä, että olemme turvassa, nähdään lapsillekin sopivaksi. Mikkelinpäivänä vietetäänkin useissa ev.lut. kirkoissa lapsiperheiden messuja, joissa lapset ovat jollain tapaa osana messun toimitusta. 

Nykymaailman tilanteessa voi kuitenkin kenelle tahansa (ainakin taivasmaailman olemassaoloon uskovalle) olla merkittävää ja rohkaisevaa ajatella enkeleitä nimenomaan vahvoina hyvän puolustajina. Ajatella, että on olemassa voimakkaita, taivaallisia olentoja, jotka taistelevat pahuuden voimia vastaan ja suojelevat niiden hyökkäyksiltä.
Lukemattomat ihmiset ovat kertoneet kokemuksistaan taivaallisesta, ylimaallisesta varjelusta.  Sellaisista tapahtumista, jotka eivät ole selitettävissä tai ymmärrettävissä fysiikan lakien mukaisesti.
Tämän vuoden aikana tällaisia tapahtumia ovat kuvanneet mm. ukrainalaiset sotilaat. (Sodan päätyttyä kuulemme niitä varmaan enemmänkin.)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Arkkienkeli Mikael kuvataan joissain keskiaikaisessa ikoneissa vaakakuppi toisessa kädessään, Oikeudenmukaisuus ja totuus punnitaan.
Kuten Mikael enkelijoukkonsa kanssa voitti ne enkelijoukot, jotka koettivat ottaa vallan käsiinsä, niin myös täällä maan päällä käy loppujen lopuksi – näytti tilanne miltä tahansa.
Hyvyys, totuus ja oikeudenmukaisuus voittavat. Niin ylhäällä kuin alhaalla.  

Rukouksin voimme olla mukana tässä hyvän puolustamisessa ja pahan valtaa vastaan taistelemisessa. Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan taivaallista Isäämme:
”Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.”

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte. Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa jotka hänen tahtonsa täytätte. Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!  Ps. 103:19–22 

Sankarienkelit – Tuossa psalmissa enkelit mainitaan voimallisina sankarienkeleinä, jotka täyttävät Herran käskyt. Ja kehotetaan näitä enkeleitä ylistämään Luojaansa.
Samoin kuin meitä, kaikkia Hänen luotujaan, kehotetaan ylistämään Häntä. Ihana ajatus on mielestäni, että voimme yhtyä näiden voimakkaiden taivaallisten olentojen ylistykseen. 

Ylistyksen voima – Ylistäessä Jumalaa tapahtuu muutos omassa olemisessa. Huomion siirtyessä omasta tilanteesta (oli se sitten kipu, suru tai jokin muu) sellaiseen, joka on jotain niin valtavan paljon itseä kirkkaampaa ja suurempaa ja pyhempää, omat vaikeudet alkavat tuntua pienemmiltä tai keveämmiltä, kipu alkaa hellittää jne. Näin olen ainakin itse useasti kokenut.

Sillä, millä tavoin ylistämme Jumalaamme, ei käsittääkseni ole merkitystä. Hiljaisesti tai ääneen, tietyin sanoin tai omin sanoin, lausuen, laulaen tai ihan hiljaa sisimmässä. 
Taivas kuulee, näkee sydämemme, ilomme ja surumme, näkee sielumme kaipuun, näkee mitä me eniten tarvitsemme.     

Jaakobin unen enkelit – Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
    Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
    Jaakob heräsi unestaan ja sanoi:”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi:”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”  1. Moos. 28:10–17 

Arkkienkeli Mikael ja hänen enkelinsä 
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
      – Nyt on pelastus tullut,  meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin.
He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet  henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin. Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat!
      Mutta voi maata ja merta – Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.    Ilm. 12:7–12 

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät:”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
    ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
      Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”   Matt. 18:1–6, 10

Lasten kaltaisiksi – Jeesus sanoo, että meidän on käännyttävä ja tultava lasten kaltaisiksi.
Tuo sana kääntyminen merkitsee kreikankielessä (jolla UT alun perin on kirjoitettu) myös parannuksen tekemistä, mikäli oikein muistan. Me aikuiset voimme pitää itseämme monin tavoin fiksuina, osaavina ja taitavina. Taivaan valtakunnan näkövinkkelistä sillä ei kuitenkaan  ole juurikaan merkitystä.
Jeesuksen kehotus tulla lasten kaltaiseksi voi tuntua hämmentävältä. Varsinkin jos pitää lapsia jollain tavoin vähemmän arvokkaina kuin aikuisia. Pitäisikö meidän ’alentaa’ itsemme jotenkin tietämättömämmiksi tai lapsellisemmiksi kuin olemme? 

Useat vanhemmat näkevät asian toisin. He ovat ehkä kuulleet pienten lastensa suusta hämmästyttäviä eksistentiaalisia kysymyksiä tai toteamuksia. On ihmetelty, mistä nuo ajatukset ovat tulleet lapsen mieleen. Miten hän voi pohtia ja puhua asioista, joista hän ei ole kuullut toisten puhuvan, ja joita ei odottaisi lapsen ikäkauden huomioiden kuulevansa.   

Jeesus sanoo, että meidän tulisi tulla lasten kaltaisiksi, jotta voisimme päästä taivasten valtakuntaan. Ymmärrän taivasten valtakuntaan pääsemisen tässä yhteydessä niin, että sen edellytyksenä on se. että suostuu  (nöyrtyy, kuten Jeesus sanoo) ajatukseen, että se, mitä ymmärtää ja kuvittelee tietävänsä todeksi, ei olekaan koko totuus. Että suostuu olemaan avoinna sille, että on olemassa toinen todellisuus, Suostuu päästämään irti kuvitelmastaan, että tietää enemmän taivaallisista asioista kuin sellainen, joka on juuri saapunut taivaista tähän maailmaan. 

Moni pienokainen, joka vielä on avoin taivastodellisuudelle, on (usein hämmentäen vanhempansa täysin) kertonut nähneensä suojelusenkelinsä. Lapsi on saattanut myös kuvailla tätä valoisana, lempeänä ja hyvänä. – Vähitellen, lapsen huomion ja tietoisuuden suuntautuessa yhä enemmän tämän maailman todellisuuteen (siihen mitä hän näkee ja kokee fyysisillä aisteillaan), hän joutuu huomaamaan – joskus kipeälläkin tavalla – kuinka tässä maailmassa, johon hän on syntynyt, ei kaikki olekaan hyvää, lempeää ja valoisaa.

Miten arvokasta olisikaan, että voisimme auttaa lapsia niin että he voisivat kaikesta huolimatta  säilyttää luottamuksen siihen, että hyvä voittaa.
Jeesus näkee lapset vähintäänkin yhtä rakkaina, arvokkaina ja tä’rkeinä kuin meidät aikuiset. Kunpa mekin näkisimme – siinä määrin, että se vaikuttaisi myönteisellä tavalla niihin päätöksiin, jotka koskevat (kaikenikäisiä) lapsia ja lapsiperheitä, niin täällä kuin kaikkialla. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rakas Jumala, kiitos enkeleistäsi, jotka palvelevat Sinua, ja joita lähetät meille avuksemme elämän eri tilanteisiin. Kiitos taivaallisesta varjeluksesta.
Auta meitä seuraamaan johdatustasi ja löytämään läheinen suhde Sinuun. Siinä, Sinun läsnäolossasi, on Rauha ja Rakkaus.

Armahda ja varjele niin Ukrainan lapsia kuin kaikkia lapsiasi ympäri maailmaa.
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia – niin pienempiä kuin isompia – lapsiasi kohtaan.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Videon loppupuolella välähdys arkkienkeli Mikaelin patsaasta kultaisine miekkoineen ja kilpineen.

Jumalan huolenpito

25.9.2022. Kirkkovuosikalenterin tämän pyhän aiheesta:
Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua! Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra, ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan, ja sinä vastaat minulle.  Ps. 86:1, 3–7

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jos Herra ei taloa rakenna, turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi, turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.  Ps. 127:1–2

Nuo psalmin jakeet voisivat (ainakin meidän aikaamme ja kulttuuriimme sijoitettuina) herättää hieman oudoksuvia kysymyksiä. Esim. kannattaako sitten nousta varhain töitä tekemään ja raataa myöhään iltaan, jos Herra antaa leivän nukkuvillekin?

Omille, rakkaille ja ystäville – Piti vilkaista jakeiden eri käännöksiä, josko niistä tulisi jotain näkökulmaa tuohon. Ei tullut, mutta mielenkiintoista kuitenkin kuinka eri käännökset antavat hieman erisävyisen kuvan Luojastamme.  
Engl. käännöksen mukaan Herra antaa unen rakkailleen: 
– It is vain for you to rise up early, to stay up late, eating the bread of toil; For he gives sleep to his loved ones.
Ruotsal, ja saksal. käännöksen mukaan Hän antaa leivän ystävilleen kun he nukkuvat:
– Förgäves stiger ni tidigt upp och går sent till vila för att äta det bröd ni slitit för. Detta ger han åt sina vänner medan de sover.
– Es ist umsonst daß ihr früh augsteht und hernach  lange sitzet und esset euer Brot mit Sorgen; denn seinen Treunden gibt er’s schlafend.

Miksiköhän me emme suomenkiel. käännöksessä voi olla Herran ystäviä tai rakkaita? Jumalan Poika kutsui opetuslapsiaan ystävikseen. Ja me olemme rakkaita Luojallemme; sen Hän on ilmaissut meille niin monin eri tavoin (esim. Johanneksen evankeliumissa monessa kohdassa, korostetusti ja selkeästi). 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Taivaallinen Isämme huolehtii lapsistaan myös toisten ihmisten kautta.
Espoolainen perheenäiti. joka oli vastaanottamassa lahjoituksia ukrainalaisille, kertoi tekevänsä aamupäivät vapaaehtoistyötä avustuskeskuksessa ja ip-illat pyörittää pientä putiikkiaan, jossa ukrainal. sotaa paossa oleva leipomisesta pitävä kosmetologi myy leipomiaan leivoksia ansaiten siten vähän rahaa elämiseen. 🙂

Kesko antoi keväällä käyttöön n. 500 m2 suuruisen tilan käyttöön tuolle avustuspisteelle, mutta ensi kuussa tähän ostoskeskuksen tilaan on tulossa vuokralainen.
Ukrainalaisia on käynyt päivittäin noin 300-500. Espooseen on tultu jopa Oulusta asti. Kysytyt tuotteet ovat vaihdelleen vauvatarvikkeista rollaattoreihin. (Kuluneella viikolla kävijöitä oli yli 2000, ja avustuspisteen koko toiminnan aikana 20.000 paikkeilla.)

Ihanaa että on järjestynyt tällainen vapaaehtoisvoimin toiminut tavaratalo, josta ukrainalaiset ovat voineet hakea ilmaiseksi lahjoitettuja tarvikkeita. Ja ihanaa, kun on ollut niin paljon lahjoittajia, että tarvitsevat ovat saaneet tarvitsemansa. 😉
Ja avuntarve on edelleen suuri. – Toivottavasti Espoosta löytyy uudet tilat ukrainalaisten avustustoiminnalle!

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain, Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
    Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.  Gal. 6:2–10

Aikamoista tekstiä Galatalaiskirjeessä, kehotuksia ja varoituksia vuoronperään. Kehotusta kantaa toisten taakkoja seuraa moite: äläpä jää tyytyväisenä miettimään, miten paljon olet toisia auttanut. Älä ala kuvitella itsestäsi liikoja!
Etenkään älä vertaa itseäsi ja tekemisiä muihin. Jokainen on vastuussa omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.
Luojamme näkee ja tuntee luotunsa.  Hän tahtoo meidän olevan rehellisiä niin itsellemme kuin muille.

Mitä kylvämme, sitä niitämme – tuttu, monessa kielessä sananlaskuksi muodostunut toteamus. Raamattu antaa kauaskantoisemman näkymän: kun kylvää ’Hengen peltoon’, sen vaikutus kantaa ikuiseen elämään saakka.

’Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää’, kirjoittaa Paavali galatalaisille. Sama pätee meidän aikanamme. Kun jokin tilanne jatkuu pitempään, voi tuntua että voimat ja into auttaa hiipuvat.
Mistä saan/saat voimia ja innostusta? Mikä auttaa jaksamaan? Sitä kannattaa minusta aina välillä pysähtyä miettimään. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jeesus sanoo:
    ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
    Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
    Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”  Matt. 6:25–34

Taivaallinen Isänne ruokkii taivaan linnutkin, älkää siis murehtiko, sanoo Jeesus. Tottahan Hän teistä huolehtii, kun pukee kedon ruohotkin!
Hän näki jo tuolloin, kun elämä oli paljon yksinkertaisempaa, miten taipuvaisia me ihmiset olemme murehtimaan jo etukäteen, miten meidän käy, miten me selviämme ja tulemme toimeen. Hän näki myös sen, kuinka murehtiminen vain vie voimia eikä johda mihinkään parempaan.  

Kyllä taivaallinen Isämme näkee, mitä me tarvitsemme, Jeesus vakuuttaa huolissaan olevia.
Seuraammeko tämän maailman muuttuvia tilanteita sellaisella intensiteetillä ja ehkä pelollakin, että unohdamme täysin, että Luojamme näkee tarpeemme, ja että Hänellä on myös monenlaisia keinoja auttaa tarvitsevia?

Voisikohan sanoa, että (ainakin tässä yhteydessä) murehtimisen vastakohta ei ole iloitseminen, vaan luottaminen. Luottaminen Hänen huolenpitoonsa. Siihen, että Hän tavalla tai toisella löytää keinon tuoda avun sinne, missä sitä tarvitaan, ja Hänen puoleensa kääntyen sitä pyydetään.
Tänäkin aikana Hän toivoo, että kääntyisimme Hänen puoleensa, etsien Hänen tahtoaan omassa elämässämme ja toiminnassamme. – Ehkä näin tehden, ikään  kuin huomaamattamme, taakkamme kevenee, ja pystymme näkemään asiat ja tilanteet valoisimmin silmin.   

Alla kanadalaisopiskelijoiden esittämänä vanha laulu ’Jumala pitää sinusta huolen’
Laulun sanat kirjoitti Civillia D. Martin v. 1904.
(Tuli mieleen katsoa, mitä maailmalla tapahtui tuona vuonna: 9.2.04 Venäjä julisti sodan Japanille, jonka Japani voitti seuraavana vuonna.
V. 1904 myös meillä Suomessa vastustettiin venäläistämispolitiikkaa, joka johti siihen, että Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin.)

Rukoillaan Kristuksen rauhaa tähän levottomaan maailmaan, ja jokaiseen sydämeen. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

God Will Take Care of You – Fountainview Academy

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kiitollisuus

17. 9.2022. Eräässä katuhaastattelussa kysyttiin ihmisiltä, stressaako nykyinen maailmantilanne  (Ukrainassa käytävä sota, sähkön ja ruoan hintojen nousu jne), monet myönsivät sen aiheuttavan stressiä.
Eräs mies totesi kuitenkin heti, että hän ei stressaa. Lääkäri oli kieltänyt häntä stressaamatta,  koska hänellä on ’pumpputauti’. Ja eihän se stressaaminen sitä paitsi mitenkään auta tilannetta, hän lisäsi.

Näinä päivinä korostuu mielestäni entisestään sen merkitys, että koettaa löytää pieniä (ja miksei suurempiakin) ilon ja  kiitollisuuden aiheita, jokapäiväisessä elämässään. Asioita, joita voisi pitää ihan tavallisina ja itsestään selvinä, alkaakin nähdä ikään kuin uudesta perspektiivistä, kiitollisuuden linssien läpi.
Kun tuota tietoisesti harjoittaa jonkin aikaa, voi huomata, että siitä on tullut elämäntapa, joka tuo paljon iloa ja valoa elämään. 🙂

Tänä päivänä ilon ja kiitoksen aiheita ovat olleet vahvat, ihanat tuoksut, joita eilinen kaatosade huuhtoi  esiin lähimetsän puista, pensaista ja aluskasvillisuudesta. Ja pienet orvokit, jotka päättivät tehdä vielä syyskukkia. Ja aurinko, joka välillä kurkisti pilvien välistä siniseltä taivaalta. Ja se, että vielä on näin lämmintä (ainakin täällä maamme eteläisemmässä osassa).

Ja kyllä sekin on minulla kiitoksen aihe, että 3 kk:n kolesteroliprojektini (ei lainkaan kanamunia eikä voita ja rasvattomiin maitotuotteisiin siirtyminen) tuotti tulosta: HDL ja LDL (hyvät ja huonot kolesteroliarvot) asettuivat suositusten mukaisiin lukuihin. Ei tarvitse ruveta syömään kolesterolilääkettä, kuten lääkäri keväällä ’uhkaili’, Sydänkin taitaa kiittää. 🙂

Jumala siunaa ja auttaa
Sinua, Jumala, me ylistämme Siionissa! Me täytämme lupaukset, jotka annoimme sinulle, sillä sinä kuulet rukouksen. Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat. Syntimme ovat meille liian raskaat, mutta sinä annat ne anteeksi. Autuas se, jonka sinä valitset! Hän saa tulla luoksesi ja asua pyhäkössäsi.
Ravitse meidät huoneesi antimilla, temppelisi pyhyydellä!
Mahtavilla teoilla sinä, Jumalamme, vastaat meille, sinä siunaat ja autat meitä.
Sinuun luottavat kaikki maan ääret ja kaukaiset meren rannat. Maan äärissä ihmiset pelästyvät nähdessään sinun tunnustekosi. Sinä saat idän ja lännen maat kohottamaan riemuhuudon!
Ps. 65:2–6, 9

Anna rauha hengelleni
Juudan kuningas Hiskia rukoili, kun oli toipunut sairaudestaan:
”Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut  terveeksi! Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni.
Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.
Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän!
Isä kertoo lapsilleen sinun uskollisuudestasi. Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä.”  Jes. 38:16–20

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Antakaa Hengen täyttää itsenne
Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.  Ef. 5:15–20

Antakaa Hengen täyttää itsenne
Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.  Ef. 5:15–20

Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, kehottaa meitä Efesolaiskirje. Tuo kehotus tuntuu ensin selkeältä ja helpolta: ok, tärkeää on kiittää Jumalaa ja myös säilyttää kiitollinen mieli. Mutta sitten on tuo sana ’kaikesta’. Se onkin huomattavasti haastavampi juttu.
Tottahan niistä asioista on helppo ja mukava kiittää, jotka tuntuvat hyviltä ja jotka tuovat iloa tai helpotusta elämäämme. Mutta että kaikesta…

Tuo johtaa – taas kerran – minut toteamaan, kuinka itse näen asiat vain omasta rajoitetusta  näkökulmastani käsin, mutta Jumala näkee yli horisontinkin. Hän tietää, mikä minulle on hyväksi, vaikken itse sitä ollenkaan ymmärtäisi.

Joskus myöhemmin voi tulla oivalluksia: ai, tähän tultiinkin sen kautta, että aikaisemmin oli ollut se tiukka paikka, joka silloin tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta.
Ja sitten – jälkikäteen – voikin tulla kiitollinen olo myös niistä haasteisista paikoista.
Jumala näkee. Efesolaiskirje haastaa kiittämään, vaikkemme juuri tällä hetkellä ymmärtäisikään. 

Yksi tuli kiittämään
Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat.
Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”  Luuk. 17:11–19

Yli 2 vuotta on jouduttu pandemian vuoksi pitämään enemmän tai vähemmän etäisyyttä muihin; erityisesti heikon vastustuskyvyn omaavia ollaan haluttu suojella tartunnalta. Vanhusten ja vakavasti sairaiden kohdalla eristyksissä olo on tuottanut paljon murhetta, huolta ja yksinäisyydentunteen lisääntymistä. Onneksi tilanne on jo nyt ihan toinen. 

Jeesuksen ajan spitaaliset tiesivät hyvin, ettei heillä ollut lupa tulla lähelle muita ihmisiä tartunnanvaaran vuoksi. Heidät erotti muiden ihmisten läheisyydestä ikään kuin näkymätön seinä. He tiesivät, miltä tuntuu, kun joutuu pysyttelemään loitolla toisista. He olivat sairautensa vuoksi syrjittyjä, heidät kierrettiin kaukaa, ja he myös itse koettivat vältellä toisten lähelle tulemista. 

Evankeliumin 10 spitaalista miestä pysähtyivät jonkun matkan päähän Jeesuksesta ja huusivat hänelle etäämmältä, turvallisen matkan päästä: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!”.
Jeesuksen ei tarvinnut mennä heidän luokseen. Riitti että hän sanoi: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.”  Ja lähdettyään matkaan miehet paranivat spitaalista. Jumalan parantava voima puhdisti heidät täysin sairaudesta.

Sitä ei kerrota, missä vaiheessa miehet huomasivat parantuneensa. Voisi kuvitella, että joku ensin huomasi edellä kävelevässä tapahtuvan muutosta ja huudahtavan hämmästyksestä. Sitten toisetkin, yksi toisensa perään, toteaisi muissa ja omassa kehossaan tapahtuneet  muutokset.
Vaikea ajatella, että tuo joukko olisi jatkanut matkaansa muina miehinä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaikka he osasivat odottaa, että jotain hyvää Jeesus voisi saada aikaan, kyllä siinä varmaan kuitenkin on oltu aika ihmeissään ja hämillään tapahtuneen vuoksi.  

Vain yksi miehistä palasi Jeesuksen luo, lankesi tämän jalkoihin ja kiitti ja ylisti Jumalaa. Jeesus  näki, miten nuo toiset 9 jatkoivatkin elämäänsä. He eivät (edes sydämessään) kiittäneet Jumalaa ja ylistäneet Häntä. Menivätköhän edes näyttäytymään papeille, kuten Jeesus oli heitä neuvonut.
Mahdollistahan oli myös, että parantumisen edellytys oli se, että he olisivat toimineet niin kuin Jeesus oli heitä kehottanut. Joissakin muissakin tapauksissa Jeesus kehotti sairasta toimimaan tietyllä tavalla, ja sen kautta hän sai parantumisensa. 

Oli niin tai näin, tuo evankeliumiteksti saa minut miettimään, kuinka usein itse toimin niin kuin Jumala toivoisi minun toimivan – ja miten usein toiminkaan oman jääräpääni mukaan!
Mietin myös sitä, kuinka usein olen unohtanut kiittää Jumalaa, kun olen parantunut tai saanut helpotusta johonkin kipuun tai vaivaan. Ja jos olenkin kiittänyt, kuinka nopeasti olen unohtanut saamani avun ja jatkanut elämääni kuin mitään vaivaa ei olisi ollutkaan… 

Uskon, että Jumala haluaa meidän muistavan, kuinka Hän haluaa pitää meistä huolta ja auttaa meitä. Mutta Hän odottaa ja toivoo myös, että kääntyisimme Hänen puoleensa ja kertoisimme, mihin tarvitsemme Hänen apuaan ja parantavaa kosketustaan. Hän tietää sen kyllä, mutta siinä, että kerromme sen Hänelle, me päästämme irti vääränlaisesta ylpeydestä. Suostumme avuntarvitsijan ja -pyytäjän asemaan. Se edellyttää sydämen nöyryyttä.  

Mercy and Peace (Armoa ja Rauhaa)– Kiovan Kamarikuoro Zoomer Hall’issa Torontossa 

Yhteiskuoron esityksen jälkeen miehet ylistävät Jumalaa laulamalla laulun ’Blessed be the man’ (Psalmi 1:1-3 ??): miesten esittämänä, koska hymni on peräisin Ukrainan keskiaikaisesta miesluostarista. (Tunnistin ukrainal. sanoista vain sanat kiitos, Herra, ylistys, halleluja ja aamen.)
Sitten kansansävelmä ’The young fisherman’  (nuori kalastaja)
Ja lopuksi koko kuoro – 10 naista ja 11 miestä – esittää laulun Carol of Bells.  

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kristus, anna meille kiitollinen mieli ja sydän. Auta meitä näkemään asioitamme ja tilanteitamme Sinun silmin. Auta meitä muistamaan, että Sinä olet kanssamme, ja haluat auttaa meitä, kun olemme uupuneita tai sairaita, kun tunnemme itsemme yksinäisiksi, tai  kun suru, pelko tai ahdistus valtaa mielen. 

Rakas Jumala, muistuta meitä, että Sinä, Lohduttajamme ja Auttajamme, olet kanssamme ja haluat parastamme. Kiitos Rakkaudestasi kaikkia luotujasi kohtaan.
Kiitos että meidän ei tarvitse huudella Sinulle jostain kaukaa, sillä Sinä olet lähellämme. Sinä et torju meitä, vaan kutsut läheisyyteesi.
Siinä, Rakkautesi ilmapiirissä, tapahtuu niin paljon hyvää. Siinä sydämestä alkaa kummuta kiitos ja ylistys. Siinä me muutumme, Sinun parantavassa läsnäolossasi. 

’Vaihtoehtoinen psalmiteksti, kiitosta täynnä oleva Ps. 136:1–9, 25–26, josta 1 jae on:
’Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.’ (Ps.136)

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Lähimmäinen

11.9.2022. Siinä se makaa maassa meidän kylän syrjäisen tien varressa. On ollut siinä varmaan jo 2 viikkoa. Ohjaustangossa lukee BLUE sinisellä pohjalla. Kukakohan sen aikanaan poimii siitä ylös, tuon lintu sinisen, ja vie pois? (Joku lataussysteemi näillä vuokrattavilla sähköpotkulaudoilla kai on. Ja ilmeisesti ne sitten jätetään siihen missä lataus loppuu.)

Joskus markettien ostoskärryjä on jätetty kaduille. Niistä ainakin tietää mitä ohikulkija voi  tehdä. Jos on kauppakeskuksen lähitienoilla, vien kärrin niiden keräyspaikalle. Mutta jos on jossain kauempana, pakko myöntää että siinä menee oman mukavuusalueeni rajat: jätän kärrin jonkun muun paikoilleen vietäväksi!  

Potkulaudat ja kärrit ovat vain esineitä. Ne eivät juurikaan kärsi siitä, jos joutuvat lojumaan tien varressa. Vaan toisin on meidän eläväisten laita. 
En (onneksi) ole joutunut tilanteeseen, jossa olisin nähnyt jonkun makaavan tiellä tai kadulla. Olen kyllä lukenut, miten tuollaisessa tilanteessa tulee toimia, ja että hätäkeskuksesta saa opastusta ensiapuun. mikäli sellaista tarvittaisiin. Vaikka epäilenkin, ettei meikäläisestä tuollaisessa tilanteessa olisi paljonkaan apua, olennaista taitaa kuitenkin olla, ettei kulje ohitse. Jollei muuta niin jäisi toisen luo, kunnes osaavampia tulee paikalle.  

Tämänpäiväisen evankeliumin aiheessa ja siinä olevassa Jeesuksen vertauksessa on kuitenkin kyse muustakin kuin tien varressa makaavasta miehestä. Kyse on siitä, miten ylipäätään reagoimme toisten ihmisten vaikeuksiin ja/tai kärsimyksiin. Suhtaudummeko välinpitämättömästi, vai herääkö sisimmässämme myötätunto ja auttamisenhalu.   

Lähimmäinen – käsite, joka ei koskaan lakkaa olemasta ajankohtainen.
Mitkä asiat vaikuttavat siihen, ketkä me koemme lähimmäisimmiksemme? Vaikuttavatko siihen lapsuudenkodissa saadut vaikutteet ja kasvatus? Entä syntyperän, kulttuurin, yhteiskunnallisen aseman tai maailmankatsomuksen tuttuus, ihonväri, maantieteellinen etäisyys tai jotkin muut asiat?

Se, miten paljon maantieteellinen sijainti vaikuttaa siihen, miten etäisiksi tai läheiseksi tunnemme toiset ihmiset ja kokonaiset kansat, ilmeni aika konkreettisesti viime helmikuussa.
Kyllähän meillä aina on reagoitu katastrofitilanteisiin, olivatpa ne miten kaukana tahansa omasta maastamme. Myötätunto ja auttamisenhalu on herännyt.  
Mutta ainakin itselleni oli havahduttavaa todeta, kuinka Venäjän Krimin valtaus tuntui jotenkin etäiseltä ja kuinka vasta tämän vuoden alussa alkanut hyökkäyssota sai reagoimaan toden teolla hyökkäyksen kohteena olevien tilanteeseen.

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kirkkovuosikalenterin teksti aiheeseen: ’Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.’

Oikeuden mukaan
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille, sen, joka aina toimii oikeuden mukaan. Oikeamielinen ei koskaan horju, hänet muistetaan ikuisesti. Ei hän pelkää pahoja viestejä vaan luottaa vakain mielin Herraan. Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää, ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa. Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti ja kulkee pystyssä päin.   Ps. 112:5–9

Rakkautta ja hyvyyttä
– Mitä minun pitäisi tuoda, kun astun Herran eteen, kumarrun korkeimman Jumalan edessä? Toisinko hänelle uhreja, vuoden vanhoja vasikoita? Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit ja virtanaan tulviva uhriöljy? Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani, oma lapseni synninteostani?
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. Miika 6:6–8

Jumala on Rakkaus
Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
    Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.  1. Joh. 4:7–12

Kuka on lähimmäiseni?
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.”
    Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi:  Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
    Jeesus vastasi hänelle näin:
    ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.
    Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”
    Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”  Luuk. 10:25–37

Tätä evankeliumitekstiä ja Jeesuksen vertauksen muodossa antamaa vastausta on tullut pohdittua monet kerrat. Mutta kylläpä yllätyin, kun pari päivää sitten tuli tuon tekstin äärellä yllättäen mieleen (mistä lie) ihan toisenlainen lähestymistapa.
Mielessäni asettauduinkin tuon maassa viruvan asemaan. Mitä jos itse  olisin tuon maassa makaavan tilanteessa? Elämänkokemusten tai -tilanteiden pahasti satuttamana ja murjomana, voimattomana, haavoitettuna; elämänvoiman ja -ilon kadottamana?
Ja mitä, jos tuollaisessa tilanteessa se, joka tulisi paikalle ja hoitaisi haavat, sitoisi ne, ja pitäisi kaikin puolin huolta, olisikin itse Vapahtaja?

Ajatus tuntui suloiselta ja lämpimältä. Eikä mielestäni ihan tuulesta temmatulta. Sillä sitähän Hän tekee, myös meidän päivinämme. Kuinka paljon onkaan niitä, jotka meidänkin päivinämme ovat kohdanneet Vapahtajan (ehkä unessa, ehkä valvetilassa), kokeneet Hänen parantavan voimansa ja kosketuksensa (ja jotka ovat rohkaistuneet kertomaan muille siitä, kuinka ovat saaneet Häneltä avun tilanteeseensa).
Eräässä psalmissa todetaan:
’Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa.’ ’(Ps.147:3)   

Jeesus kutsuu meitä huomaamaan lähimmäisemme avuntarve ja tarjoamaan auttava kätemme tarvitsevalle. – Joskus voi olla helpompi olla auttajana kuin autettavana. Tuli mieleen, että jos kokee vaikeaksi ottaa vastaan tarjottua apua, mitä jos silloin ajattelisikin, että avun tarjoaja  toimii Vapahtajan apurina, Hänen lähettämänään.  Voi olla että apua voisi silloin olla helpompi ottaa vastaan. Kukapa nyt ’taivaallisesta hätäkeskuksesta’ ohjatusta avunannosta haluaisi kieltäytyä?    

Kristus, ohjaa ja johdata meitä olemaan tukena ja apuna lähimmäisillemme, ja auta meitä myös olemaan valmiit ottamaan tarjottua apua, kun itse olemme tarvitsevassa asemassa.
Kiitos että olet kanssamme, elämämme kaikissa tilanteissa.  🙂

Bridge Over Troubled Water – Simon & Garfunkel

(Olen joskus aiemminkin tainnut laittaa tämän laulun blogiin, mutta sinä tuttuna levyversiona. Tässä laulu tallenteena konsertista Carnagie Hall’issa v.1969) 

Kyynel vierii, putoaataas tunnet pienuuden, et suojaa saapuolellas oon, taas kun aikaa onkun ystävää et nää
silloin näin yli synkän virran sillan rakennansulle vain yli synkän virran sillan rakennan
kun oot rauhaton, pelko vallan saakun yön sä mietit taas, mikä odottaaniin luokses käyn, taas kun aika onkun tuskaa vain on tie
silloin näin yli synkän virran sillan rakennansulle vain yli synkän virran sillan rakennan
taivas valkenee, uudestaannyt katseen loistaa suo, varjot pois on yltä maankäy rinnallain, jos sä uskot vain mä että auttaa voin
silloin näin yli synkän virran sillan rakennansulle vain yli synkän virran sillan rakennan

(sanat suom. Pertti Reponen)

Jeesus, parantajamme

4.9.2022. Nuorempana tuli pidettyä terveyttä ja energistä oloa lähes itsestään selvänä asiana. Ei sitä paljon edes ajatellut. Vaan kuin ollakaan, mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä kiitollisempi meikäläinen on jokaisesta terveestä päivästä.  

Tänä vuonna meidän perheen kevät ja kesä oli erilainen kuin ennen: kaikki poikani ja miniäni sekä yksi lapsenlapsi sairastivat koronan. (On sekin kummallista, kuinka samaan talouteen kuuluvat eivät sairastu samaan aikaan, vaan ihan omia aikojaan. Tuntuu ihan sattumanvaraiselta koko homma.) – Monet suunnitellut tapaamiset ja reissut jouduttiin perumaan tai siirtämään tuonnemmaksi.
Mutta miten pieniltä asioilta nuo nyt tuntuvat, kun ajattelee sitä, kuinka paljon ikävämmin asiat voisivat olla.  

Nettiuutisista näin tänään otteita eilisestä Mothers for Peace -järjestön rauhantapahtumasta Ukrainan ja ukrainalaisten tuen osoittamiseksi. Maaliskuussa osallistuin vastaavaan rauhanmarssiin. Silloin ei vielä ollut tiedossa, miten kauan sota jatkuisi. Eikä ole vieläkään.
Tällä kertaa teemana oli: We Must Not Forget. – Emme saa unohtaa.

Ensin harmitti: olisin halunnut osallistua tuohon tapahtumaan ja rauhankulkueeseen, mutta vasta tänään sain siitä tiedon. Luettuani Senaatintorilla pidettyjen puheiden siteerauksia olin kuitenkin huojentunut siitä etten ollut paikan päällä. Kun jo niiden lukeminen meni niin syvästi tunteisiin, millaiselta olisikaan ollut torilla, jossa oli tällä kertaa koolla myös Ukrainasta paenneita äitejä ja lapsia….

Mika Aaltola, Ulkopoliittisen instituutin johtaja, totesi: ”Ukrainalaiset eivät tiedä aamiaispöydässä, tapaavatko he läheisensä enää illalla.” 
Juuri Ukrainasta palannut toimittaja Antti Kuronen puolestaan kertoi, kuinka siellä on nyt kriittinen humanitaarisen avun tarve.

Kannetaan Ukrainaa ja ukrainalaisia, niin sodan keskellä olevia kuin sitä paossa olevia,  rukouksissamme ja sydämissämme. Ja autetaan heitä siinä missä voimme. 🙏💛💙

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Kiitoslaulu
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi, ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat, ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken, hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun, laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän nyt ja aina.  Ps. 30:3–6, 12–13

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Auttaja
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on.
Herra on iäti uskollinen. Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä, ja suojelee muukalaisia.
Hän tukee leskiä ja orpoja, mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Herra hallitsee ikuisesti. Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!  Ps. 146:5–10

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Olen kanssasi
Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.”
Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”  2. Moos. 4:10–12

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Uusi liitto
Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.  2. Kor. 3:4–6

Effata
Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”  Mark. 7:31–37

Galilean seudun kaikissa kylissä ja kaupungeissa oli varmaan kuultu puhuttavan Jeesuksesta ja siitä, kuinka hän paransi sairaita. Ei siis ollut mikään ihme, että myös mies (joka oli kuuro eikä siis ilmeisesti olisi itse huomannut hakeutua Jeesuksen pakeille) tuotiin Jeesuksen luo.
Evankeliumi ei kerro, toivatko sukulaiset tai ystävät kuuroa miestä parannettavaksi. Joka tapauksessa joku (tai jotkut) välittivät miehestä niin paljon, että lähtivät Jeesusta vastaan ja toivat kuuron miehen Jeesuksen eteen.

Jeesus katsoi taivaalle ja huokaisi. Sitten hän sanoi: ”Aukene”. Ja miehen korvat aukenivat ja hän pystyi puhumaan selkeästi.
Ajattelen, että Jeesus tuossa kääntyi Isän puoleen varmistaen, että tämä oli Hänen tahtonsa.
Hänhän sanoi toimivansa aina Isänsä tahdon mukaisesti.

Parantaako Ylösnoussut Vapahtajamme vielä tänäkin päivänä niitä, jotka kääntyvät Hänen puoleensa tai jotka tuodaan Hänen eteensä esirukouksin?
Uskon vakaasti siihen, että rukouksemme kuullaan taivaassa. Olen nähnyt ja kuullut, kuinka ihmisiä on parantunut, kun heidän puolestaan on rukoiltu. Mutta olen myös monien muiden lailla todennut, että se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Ikuiseksi mysteeriksi jäänee, miksi jotkut kokevat parantumisen, toiset eivät. Me näemme asiat vain inhimillisestä, rajallisesta näkökulmasta. Taivaallinen suunnitelma elämällemme on näkökykyämme ja ymmärrystämme niin valtavan paljon laajempi. Siihen on tyytyminen, vaikkei se ole aina niin helppoa.

Usein meiltä jää myös näkemättä se, mitä tapahtuu näkymättömissä: ihmisessä sisäisesti. Jos on rukoiltu fyysisen paranemisen puolesta, eikä sitä ole tapahtunut, voi kuitenkin olla, että jotain merkittävä, ehkä olennainenkin, sisäinen muutosprosessi on lähtenyt liikkeelle. Sen vaikutukset saattavat näkyä vasta jonkun ajan kuluttua. Saattaa olla, että Taivaallinen Isä on nähnyt sen silloin tärkeämmäksi kuin kyseisen henkilön fyysisen parantumisen. 

Jeesus, Parantajamme, avaisitko silmämme näkemään, korvamme kuulemaan ja mielemme ja sydämemme ymmärtämään tilanteita ja tapahtumia taivaallisesta perspektiivistä käsin. Ehkä se on paljon pyydetty. Mutta me saamme pyytää, ja Sinulle kaikki on mahdollista. 🙂

Taivaallinen isämme, auta meitä luottamaan lujasti Sinun hyvään tahtoosi ja suunnitelmaasi elämäämme varten. Ja siihen, että olet kanssamme silloinkin, kun meillä on vaikeaa ja tuntuu ettemme jaksa. Auta. suojele ja varjele kaikkia, jotka ovat hädässä ja puutteessa. 

Pyhä Henki, lohduta kaikkia surevia ja peloissaan olevia. vahvista uskoa ja toivoa. Johdata meitä, näytä miten toimia kussakin tilanteessa. Täytä meidät Jumalan rakkaudella ja voimalla. Siinä, taivaallisessa ilmapiirissä, kaikki näyttäytyy ja tuntuu valoisammalta.  😉

Alla Ukrainan kansallislaulu 

Itsensä tutkiminen

27.8.2022. No tänään se vihdoin tuli tänne meidän kylään – sade!!! Ihan yllättäen. Oltiin perheen kanssa pihalla, kun miltei kirkkaalta taivaalta, auringon yhä paistaessa, jyrähti ja vaaleat pilvet alkoivat viskoa sadetta kaatamalla, Salamat jyrinöineen kiertelivät pitkään ihan lähituntumassa. 

Muutoksia – Mietin miten äkkiä ulkoiset asiat voivat muuttua elämässä. Mutta miten on itsemme laita? Jos on jokin asia, jota  haluaisimme muuttaa itsessämme, esim. jokin asenne tai taipumus, voisiko se tapahtua nopeasti, vai onko aina edessä pitkä prosessi?
Uskon, ja olen todennutkin, että muutosta voi joskus tapahtua yllättävänkin nopeasti. Jo yksi vahva oivallus voi saada aikaan huomattavan muutoksen – jos vain on avoin ja nöyrä.
(Jälkimmäinen sana ei kyllä meidän päivinämme kalskahda oikein mukavalta, mutta jos ajattelee sitä yksinkertaisesti ylpeyden vastakohtana, se soi myönteisemmin korvaan.) 

Kirkkokäsikirja kuvaa ensi pyhän aihetta ’Itsensä tutkiminen’ näin:
’Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’

Tahdot sisimpääni totuuden
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –  ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata. 
Ps. 51:6–14

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rikkomustensa tunnustaminen
Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.  
Sananl. 28:13–14

Vapaaksi lunastettuja
Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
    Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.  Room. 3:21–28

Kaksi miehestä temppelissä
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
    ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
    Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”  Luuk. 18:9–14

Muutosta asenteeseen – Yllä olevasta tapahtuman kuvauksesta ei käy ilmi, keille Jeesus suuntasi vertauksensa. Olivatko he Jeesuksen seuraajia vai vainoajia? Veikkaisin jälkimmäisiä, sillä Jeesuksen seuraajat taisivat olla enemmänkin kysyvällä ja ihmettelevällä mielellä kuin varmoja omasta erinomaisuudestaan. 
Joka tapauksessa paikalla oli henkilöitä, jotka pitivät itseään toisia parempina ja väheksyivät muita. Tuollaiseen asenteeseen Jeesus toivoi – ja toivoo varmasti vielä tänäkin päivänä – muutosta.

Läheiseni kertoi tämänpäiväisen kokemuksensa. Espoon kaupungin saaristovene ei päässyt rantautumaan laituripaikkaansa, koska siinä oli suuri huvijahti. Jahdin kippari ei suostunut siirtämään alustaan, vaikka saaristoveneen henkilökunta teki selväksi, että laituripaikka oli yksinomaan saaristoveneelle, ja muilta kielletty.
Jahdin kippari ei tehnyt elettäkään siirtääkseen venettään, vaan jatkoi kannella juomansa siemailua kaikessa rauhassa. Matkustajia täynnä oleva saaristovene joutui kiertelemään laiturin edessä pitkään voimatta rantautua mihinkään. Matkustajat huutelivat mielipiteitään jahdin ylimieliselle kipparille, joka vasta saaristoveneen henkilöstön ilmoitettua soittaneensa rannikkopoliisille siirsi jahtinsa sivummalle. 

Tuo huvijahdin kippari ei varmaankaan kuvitellut olevansa mitenkään hurskas (kuten fariseus temppelissä), mutta oletettavasti piti itseään muita parempana. Hänellä oli jahti, ja nuo tuossa matkasivat  kaupungin kyytiveneellä. Heitä ei siis kannattanut kuunnella. – Tai sitten hänen kookas menopelinsä oli osana huonon itsetunnon pönkittämisprojektia. Sellaisessa projektissa voi olla vaikeaa taipua ja antaa periksi, vaikka tietäisi olevansa väärässä tai toimivansa väärin.


(Yllä oleva pieni kirkko ja sen kylkeen kohonnut tornitalokompleksi Kölnissä olivat minusta niin puhutteleva näky, että se piti kuvata.)

Jeesuksen vertauksen fariseus oli vakuuttunut omasta paremmuudestaan. Ja vaikka toiset olisivat yrittäneet osoittaa, kuinka vinksahtanut hänen asenteensa oli, ei hän olisi pystynyt nielemään palautetta. 
Toisten väheksyminen ja itsensä muita parempana pitäminen oli Jeesuksen silmissä surullista nähtävää ja kuultavaa. Niin se on yhä tänäänkin. Muta miten helposti sellaiseen sorrummekaan. Ei vain jotkut jahtiensa kannella, vaan yhtälailla me vuorovenematkaajat.   

Vertauksen publikaani (veronkantaja/tullimies) edusti ammattia, jota juutalaiset halveksivat, koska se merkitsi työskentelyä roomalaisille.  Tällä publikaanilla ei ollut turhia kuvitelmia itsestään. Mutta ei hän myöskään vertaillut itseään toisiin.
Rukoillessaan hän ei kiinnittänyt huomiotaan muihin. Hänen fokuksensa oli Jumala. Hän olisi halunnut katsoa ylös taivaisiin,  Jumalan kasvoihin, muttei tohtinut.  
Hän ei miettinyt sitä, minkä arvoinen hän oli toisten silmissä. Hänelle merkitsi se, mitä Jumala hänestä ajatteli. – Ja Jumalan kriteerit ovat aivan erilaiset kriteerit kuin tämän maailman.

Hurskastelija kuvittelee olevansa moitteeton; hurskaampi ymmärtää omaan vajavaisuutensa ja puutteellisuutensa.  – Ehkä monella meistä on ollut sekä sellaisia hetkiä tai aikoja, jolloin olemme ajatelleet suhteemme Jumalaan olevan ihan ok, että myös sellaisia,  hetkiä tai aikoja, jolloin olemme kokeneet, ettemme ole kerta kaikkiaan Hänen rakkautensa arvoisia. Itselläni ainakin on ollut kummankin kaltaisia kuvitelmia.

Merkittävä osa ilouutista (jonka enkeli ilmoitti paimenille kedolla 2000 v. sitten) on, että Jumalan Rakkaus meitä kohtaan ei määrity sen mukaan, millaisia olemme tai kuvittelemme olevamme. Hän toivoo meidän kasvavan ja muuntuvan kohti Poikansa kaltaisuutta, mutta Hänen Rakkautensa ei riipu siitä, miten me edistymme tuossa iäisyysprojektissamme.
Hänen Rakkautensa meiltä kohtaan on mittaamattoman suuri. Niin suuri, ettei pieni ihmismieli voi sitä käsittää.  

Viimeistään siinä vaiheessa, kun olemme oppineet rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestämme ja toisia niin kuin itseämme, emme enää tunne tarvetta vertailla itseämme toisiin. Silloin ei enää koe tarvetta ylentää – eikä myöskään alentaa – itseään. Silloin Jumalan Pojan Rakkaus virtaa meissä ja meistä. Tunnemme Jumalan Rakkauden meitä kohtaan.
Silloin taivaan valtakunnan ilmapiiri väreilee keskellämme ja yhdistää meidät toisiimme. Kokemus siitä, että olemme kaikki Jumalan lapsia, kirkastuu meissä; ei vain tietona, vaan kokemuksena. Alamme elää sitä todeksi.

Kristus, auta meitä kasvamaan Sinun kaltaiseksesi, omaksumaan Sinun arvosi ja elämään niiden mukaisesti. Nosta meidät ylös, kun kompuroimme ja kompastumme, toppuuttele kun alamme kuvitella itsestämme turhia.
Anna Pyhän Henkesi valaista meille niitä asioita, joita meidän on hyvä oivaltaa itsestämme, niin että olisimme pehmeämpiä siihen muutostyöhön, jota haluat meissä tehdä, ja olemaan halukkaita yhteistyöhön kanssasi siinä prosessissa. Sinä voit saada ihmeitä aikaan – myös meissä. 🙂
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

(Vaihtoehtoisena VT:n tekstinä 5. Moos. 9:1–6)

Etsikkoaikoja

20.8.2022. Kylmä pikasuihku on kyllä aika ihana juttu näillä helteillä. Kiitollinen mieli on siitä, että meillä tulee vettä hanasta.
Usein muistelen tilannetta, kun Pohjois-Ruandassa oli vesi kortilla. Pitkän bussimatkan jälkeen Kigalista Byumbaan ja oliko nyt toisen vai kolmannen päivän jälkeen ilo ja helpotus oli suuri, kun kuuli että illalla tulisi vettä peseytymiseen. Ilo oli ehkä vähän ennenaikaista, sillä eteen tuotiin kuhmurainen peltivati, jonka pohjalla oli arviolta litra vettä. Mutta olihan sekin jotain. – Tiedä miten kaukaa oli vesi jouduttu hakemaan.
Tuo kokemus Byumbassa vuosia sitten saa minut ajattelemaan suurella myötätunnolla kaikkia niitä, jotka kärsivät veden puutteesta sekä kuivuuden moninaisista vaikutuksista.

Sateita odotetaan ja tarvitaan niin monessa paikassa. Eikä vain vesisateita, vaan myös – siunausten sateita.
Rakas Jumala, Huolenpitoasi, Rakkauttasi. Rauhaasi tarvitaan ja kaivataan joka puolella. Auta, armahda, anna Siunaustesi sateita kaikkialle sinne, missä niitä tarvitaan. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

Kalliosta hunajaa…
”Kuule, kansani, minä varoitan sinua. kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti. Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.
Ps. 81:9–17

Yksi tärkeimmistä asioista, joita Jumala halusi opettaa kansalle, jonka keskuuteen Messiaan oli määrä syntyä, oli se, että he lakkaisivat kumartamasta vieraille jumalille. Se olikin vaikea läksy opittavaksi, sillä yhä uudestaan he sortuivat rakentamaan alttareita muille jumalille kuin sille Jumalalle, joka oli vapauttanut heidät Egyptin orjuudesta, ruokkinut heitä erämaassa ja auttanut heitä niin monin eri tavoin.   

Olisikohan tuo tänäkin päivänä yksi niistä tärkeimmistä asioista, joita Jumala haluaisi meidän noudattavan? Ettemme pitäisi kaikenlaisia muita juttuja Jumalaa tärkeämpinä. Että pyrkisimme kuuntelemaan Luojaamme, Hänen johdatustaan. Sitä, mitä ja miten Hän haluaisi meidän kulloinkin toimivan.

Riipaiseva psalmijae tuo Taivaan Isän huokaus: ”Kunpa kansani vihdoin kuulisi Minua.”
Miten saada kovapäiset ja uppiniskaiset lapset edes jollain tavoin kuuntelemaan Minun ääntäni, sen sijaan että he kuuntelisivat kaiken maailman mekastusta?
Ihmeen kärsivällinen Luojamme on. Monta tuhatta vuotta on kulunut, ja yhä me kuuntelemme kaikenlaisia yhdentekeviä ja jopa harhaanjohtavia juttuja. 

Savenvalajan kädessä
Jeremialle tuli tämä Herran sana: ”Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.”
    Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.
    Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
    ”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.”  Jer. 18:1–10

Profeetta Jeremialle ja hänen kauttansa Jumala osoitti monesti tahtonsa hyvin konkreettisilla esimerkeillä. Tuo on minusta mainio esimerkki. Jeremia näki omin silmin, kuinka savenvalaja otti pieleen menneen astian ja muovaili siitä paremman version, senkaltaisen, joka hänelle oli mieleen.
Meidänkin elämässämme asiat menevät aina joskus pieleen. Erehdymme, teemme virheitä. Lohdullista on tietää, että Jumala voi käyttää mokiammekin, muovata niistä jotain hyvää – mikäli  emme koveta itseämme, vaan annamme Hänen muovata meidät ja asiamme uuteen malliin.  

Tuossa Jeremian tekstissä toistuu sama teema kuin edellisessä psalmissa ja alla olevassa Ilmestyskirjan tekstissä: Jumala kertoo, että voimme valita hyvän ja pahan välillä. Valinta on meidän.
Jos valitsee huonosti, eivät seuraukset ole mitenkään mukavat. Palkinto tulee siitä, kun valitsee hyvän. Silloin on odotettavissa sitä hyvää, mitä Hän on alun perin meille suunnitellut ja ja jota Hän haluaisi niin kovasti meille antaa.

Valkeat vaatteet
”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
    Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:
    Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.
    Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
    Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”  Ilm. 3:1–6

Rukouksen huone
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:
”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
    Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
    Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.  Luuk. 19:41–48

Jeesus näki ennalta, miten Jerusalemin ja sen asukkaiden tulisi käymään. Kuinka viholliset hyökkäisivät ja tekisivät tuhojaan.
Tuo profetia toteutui 40 v. myöhemmin roomalaisten vallattua kaupungin. Temppeli, josta Jeesus oli ajanut pois kauppiaat, poltettiin maan tasalle. Ainoastaan yksi muuri, Itkumuuriksi kutsuttu, jäi jäljelle, Se toimiin vieläkin juutalaisten rukouspaikkana edustaen sitä pyhää paikkaa, jonne heidän esi-isänsä kokoontuivat rukoilemaan ja kohtaamaan Jumalan. 

Kuten kaikille juutalaisille, myös Jeesukselle Jerusalemin temppeli oli kaikkein pyhin  paikka. Jeesuksella oli lisäksi omakohtainen suhde siihen. Jo 12-vuotiaana hän sanoi häntä etsimään tulleille maallisille vanhemmilleen Marialle ja Joosefille:
”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?” (Luuk2:49)

Jeesuksella oli suora ja vahva yhteys taivaalliseen Isäänsä. Hän kuunteli aina, mitä Isä halusi hänen tekevän.
”En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa.” (Joh.12:41)
Useamman kerran Jeesus sanoi tekevänsä niin kuin hänen Isänsä on häntä käskenyt  tekemään.  

Oi, olisipa meillä tuollainen samanlainen suhde taivaalliseen Isäämme. Että joka tilanteissa osaisimme kuunnella ja kuulla Hänen johdatustaan ja tahtoaan!
Joskus Isä – katseltuaan tarpeeksi lastensa temmeltämistä – päättää ottaa (joskus lempeästi, joskus tiukemmalla otteella) ikään kuin niskasta kiinni, pysäyttää miettimään, kuulostelemaan, huomaamaan, mikä suunta nyt oikeista kannattaakaan ottaa.

Omakohtaista kokemusta löytyy meikäläisellä niin lempeämmistä kuin vahvemmista niskaotteista. Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihan nololta ajatella, kuina Itsepäinen ja kovapäinen olenkaan ollut. Että Hänen on tarvinnut tiputtaa eteeni iso STOP-merkki, ennen kuin olen tajunnut.
Voimakkain näistä oli 2000-luvun alussa Egyptissä, Suuressa pyramidissa, jossa halusin kokea jotain erityistä. Kristus tuli väliin ja esti aikeeni sellaisella kirkkauden määrällä, ettei se jättänyt tilaa miettimiselle eikä mutinoille. (Olen kertonut tuosta oman etsikkoaikani vahvimmasta kokemuksesta joskus blogissani.)

Ihmeellistä ja ihanaa minusta on ajatella, kuinka paljon taivaallinen isämme meistä välittää ja kuinka paljon Hän meitä rakastaa. Hän haluaa parastamme, ja haluaa antaa meille sitä, mikä meille on hyväksi. Oi kunpa oppisimme kuuntelemaan Häntä herkemmällä korvalla.

Pyhä Henki, tule avuksemme, avaa korvamme kuulemaan, silmämme näkemään ja mielemme ymmärtämään, niin että oppisimme elämään ja toimimaan siten, kuin taivaallinen isämme toivoo meidän elävän ja toimivan.  

Hei odota – Outi ja Lee

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏