Itsensä tutkiminen

27.8.2022. No tänään se vihdoin tuli tänne meidän kylään – sade!!! Ihan yllättäen. Oltiin perheen kanssa pihalla, kun miltei kirkkaalta taivaalta, auringon yhä paistaessa, jyrähti ja vaaleat pilvet alkoivat viskoa sadetta kaatamalla, Salamat jyrinöineen kiertelivät pitkään ihan lähituntumassa. 

Muutoksia – Mietin miten äkkiä ulkoiset asiat voivat muuttua elämässä. Mutta miten on itsemme laita? Jos on jokin asia, jota  haluaisimme muuttaa itsessämme, esim. jokin asenne tai taipumus, voisiko se tapahtua nopeasti, vai onko aina edessä pitkä prosessi?
Uskon, ja olen todennutkin, että muutosta voi joskus tapahtua yllättävänkin nopeasti. Jo yksi vahva oivallus voi saada aikaan huomattavan muutoksen – jos vain on avoin ja nöyrä.
(Jälkimmäinen sana ei kyllä meidän päivinämme kalskahda oikein mukavalta, mutta jos ajattelee sitä yksinkertaisesti ylpeyden vastakohtana, se soi myönteisemmin korvaan.) 

Kirkkokäsikirja kuvaa ensi pyhän aihetta ‘Itsensä tutkiminen’ näin:
‘Jumalan sana neuvoo meitä arvioimaan itseämme ja elämäntapaamme. Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Itseriittoisuus vääristää ihmisen todellisuudentajun. Hän kuvittelee pystyvänsä täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin.’

Tahdot sisimpääni totuuden
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet, ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden –  ilmoita siis minulle viisautesi!
Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut.
Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata. 
Ps. 51:6–14

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Rikkomustensa tunnustaminen
Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty,
joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.  
Sananl. 28:13–14

Vapaaksi lunastettuja
Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

    Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja.  Room. 3:21–28

Kaksi miehestä temppelissä
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
    ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
    Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”  Luuk. 18:9–14

Muutosta asenteeseen Yllä olevasta tapahtuman kuvauksesta ei käy ilmi, keille Jeesus suuntasi vertauksensa. Olivatko he Jeesuksen seuraajia vai vainoajia? Veikkaisin jälkimmäisiä, sillä Jeesuksen seuraajat taisivat olla enemmänkin kysyvällä ja ihmettelevällä mielellä kuin varmoja omasta erinomaisuudestaan. 
Joka tapauksessa paikalla oli henkilöitä, jotka pitivät itseään toisia parempina ja väheksyivät muita. Tuollaiseen asenteeseen Jeesus toivoi – ja toivoo varmasti vielä tänäkin päivänä – muutosta.

Läheiseni kertoi tämänpäiväisen kokemuksensa. Espoon kaupungin saaristovene ei päässyt rantautumaan laituripaikkaansa, koska siinä oli suuri huvijahti. Jahdin kippari ei suostunut siirtämään alustaan, vaikka saaristoveneen henkilökunta teki selväksi, että laituripaikka oli yksinomaan saaristoveneelle, ja muilta kielletty.
Jahdin kippari ei tehnyt elettäkään siirtääkseen venettään, vaan jatkoi kannella juomansa siemailua kaikessa rauhassa. Matkustajia täynnä oleva saaristovene joutui kiertelemään laiturin edessä pitkään voimatta rantautua mihinkään. Matkustajat huutelivat mielipiteitään jahdin ylimieliselle kipparille, joka vasta saaristoveneen henkilöstön ilmoitettua soittaneensa rannikkopoliisille siirsi jahtinsa sivummalle. 

Tuo huvijahdin kippari ei varmaankaan kuvitellut olevansa mitenkään hurskas (kuten fariseus temppelissä), mutta oletettavasti piti itseään muita parempana. Hänellä oli jahti, ja nuo tuossa matkasivat  kaupungin kyytiveneellä. Heitä ei siis kannattanut kuunnella. – Tai sitten hänen kookas menopelinsä oli osana huonon itsetunnon pönkittämisprojektia. Sellaisessa projektissa voi olla vaikeaa taipua ja antaa periksi, vaikka tietäisi olevansa väärässä tai toimivansa väärin.


(Yllä oleva pieni kirkko ja sen kylkeen kohonnut tornitalokompleksi Kölnissä olivat minusta niin puhutteleva näky, että se piti kuvata.)

Jeesuksen vertauksen fariseus oli vakuuttunut omasta paremmuudestaan. Ja vaikka toiset olisivat yrittäneet osoittaa, kuinka vinksahtanut hänen asenteensa oli, ei hän olisi pystynyt nielemään palautetta. 
Toisten väheksyminen ja itsensä muita parempana pitäminen oli Jeesuksen silmissä surullista nähtävää ja kuultavaa. Niin se on yhä tänäänkin. Muta miten helposti sellaiseen sorrummekaan. Ei vain jotkut jahtiensa kannella, vaan yhtälailla me vuorovenematkaajat.   

Vertauksen publikaani (veronkantaja/tullimies) edusti ammattia, jota juutalaiset halveksivat, koska se merkitsi työskentelyä roomalaisille.  Tällä publikaanilla ei ollut turhia kuvitelmia itsestään. Mutta ei hän myöskään vertaillut itseään toisiin.
Rukoillessaan hän ei kiinnittänyt huomiotaan muihin. Hänen fokuksensa oli Jumala. Hän olisi halunnut katsoa ylös taivaisiin,  Jumalan kasvoihin, muttei tohtinut.  

Hän ei miettinyt sitä, minkä arvoinen hän oli toisten silmissä. Hänelle merkitsi se, mitä Jumala hänestä ajatteli. – Ja Jumalan kriteerit ovat aivan erilaiset kriteerit kuin tämän maailman.

Hurskastelija kuvittelee olevansa moitteeton; hurskaampi ymmärtää omaan vajavaisuutensa ja puutteellisuutensa.  – Ehkä monella meistä on ollut sekä sellaisia hetkiä tai aikoja, jolloin olemme ajatelleet suhteemme Jumalaan olevan ihan ok, että myös sellaisia,  hetkiä tai aikoja, jolloin olemme kokeneet, ettemme ole kerta kaikkiaan Hänen rakkautensa arvoisia. Itselläni ainakin on ollut kummankin kaltaisia kuvitelmia.

Merkittävä osa ilouutista (jonka enkeli ilmoitti paimenille kedolla 2000 v. sitten) on, että Jumalan Rakkaus meitä kohtaan ei määrity sen mukaan, millaisia olemme tai kuvittelemme olevamme. Hän toivoo meidän kasvavan ja muuntuvan kohti Poikansa kaltaisuutta, mutta Hänen Rakkautensa ei riipu siitä, miten me edistymme tuossa iäisyysprojektissamme.
Hänen Rakkautensa meiltä kohtaan on mittaamattoman suuri. Niin suuri, ettei pieni ihmismieli voi sitä käsittää.  

Viimeistään siinä vaiheessa, kun olemme oppineet rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestämme ja toisia niin kuin itseämme, emme enää tunne tarvetta vertailla itseämme toisiin. Silloin ei enää koe tarvetta ylentää – eikä myöskään alentaa – itseään. Silloin Jumalan Pojan Rakkaus virtaa meissä ja meistä. Tunnemme Jumalan Rakkauden meitä kohtaan.
Silloin taivaan valtakunnan ilmapiiri väreilee keskellämme ja yhdistää meidät toisiimme. Kokemus siitä, että olemme kaikki Jumalan lapsia, kirkastuu meissä; ei vain tietona, vaan kokemuksena. Alamme elää sitä todeksi.

Kristus, auta meitä kasvamaan Sinun kaltaiseksesi, omaksumaan Sinun arvosi ja elämään niiden mukaisesti. Nosta meidät ylös, kun kompuroimme ja kompastumme, toppuuttele kun alamme kuvitella itsestämme turhia.
Anna Pyhän Henkesi valaista meille niitä asioita, joita meidän on hyvä oivaltaa itsestämme, niin että olisimme pehmeämpiä siihen muutostyöhön, jota haluat meissä tehdä, ja olemaan halukkaita yhteistyöhön kanssasi siinä prosessissa. Sinä voit saada ihmeitä aikaan – myös meissä. 🙂
Kiitos Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan. 🙂

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

(Vaihtoehtoisena VT:n tekstinä 5. Moos. 9:1–6)