14.5.2021  Miten ihanista kesäisitä päivistä ollaankaan saatu nauttia. Kroppa ja koko olemus on imenyt innolla itseensä auringon lämpöä ja kiittää: oi kuinka tätä on kaivattu!
Ja tämä kasvien esiin työntymisen käsittämätön runsaus ja voima. Eilen näin 1. voikukat. Pian  pääsen keräämään niitä pihamaalta salaatteihin. Ja nokkosenversot ovat mehevimmillään. – Ihania luonnon antimia.  🙂

Eilen oli Helatorstai, Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Olin kirjoittanut tähän ajatuksiani aiheesta, mutta pyyhin ne pois ja käännän nyt katseeni eteenpäin. Tai oikeastaan taaksepäin: siihen, mitä Jeesus sanoi ja rukoili ennen lähtöään Isän luo. 

Ennen poislähtöään Jeesus puhui opetuslapsilleen pitkään siitä, mitä heillä oli odotettavissa. Ennen kaikkea: hän lähettäisi heille Pyhän Hengen, joka auttaisi heitä monin tavoin.

Jeesus halusi myös ennen lähtöään rukoilla opetuslastensa puolesta. Ajattelen, että kyllähän tuo rukous koskee myös meitä nykypäivän seuraajiaan.
On aika koskettavaa lukea Jeesuksen jäähyväisrukousta myös siltä kantilta: että Jeesus on rukoillut kaikkien meidän puolesta. Ja yhä rukoilee, kuten Paavali totesi roomalaisille:
’hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.’ (Room.8:34)

Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä.
    Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
    Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”  (Joh. 17:18–23)

Yllä olevat Jeesuksen sanat – kuten kyllä koko hänen nk. jäähyväisrukouksensa – on minusta evankeliumien koskettavimpia kohtia. Siinä tulee niin selvästi ilmi Kristuksen Rakkaus meitä kohtaan. Hän välittää jokaisesta. Hän haluaa auttaa meitä ja haluaa meidän jaksavan silloinkin kun on vaikeaa.
Hän haluaa että puhaltaisimme yhteen hiileen, osoittaisimme välittämistä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan. Pitäisimme toisistamme huolta.
”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh.13:35)

Että olisimme yhtä – Ja sitten on tuo ihmeellinen virke: ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”

Kirkkauden voima – Kun israelilaiset vaelsivat erämaassa, Jumala ilmestyi heille suorastaan pelottavan voimakkaassa kirkkaudessa. Se sai kansan uskomaan Häneen ja seuraamaan Hänen neuvojaan (kunnes taas kapinahenki nosti päätään).
Kirkastusvuorella puolestaan Jeesuksen mukana vuorella olleet opetuslapset näkivät, kuinka Jeesus täyttyi häikäisevällä kirkkaudella: Hänen kasvonsa säteilivät kuin aurinko ja vaatteensa hohtivat valoa.  Opetuslapset heittäytyivät peloissaan maahan.

Taivaallinen Isä antoi Kristukselle kirkkautensa. Ja Kristus halusi antaa kirkkautensa opetuslapsilleen. Ja – näin kuvittelen – Hän haluaa antaa tuon kirkkauden myös meille, nykypäivän seuraajilleen.
Mitä se ihan oikeasti voisi merkitä, jos meissä vaikuttaisi Hänen kirkkautensa? Millä tavoin se vaikuttaisi ajatuksiimme, asenteisiimme, sanoihimme, tekoihimme?

Jumalan kirkkaudessa on jotain sellaista, mikä ylittää täysin kaikki inhimilliset ominaisuudet, kyvyt ja taipumukset. Siinä kirkkaudessa heikkoutemme kalpenevat, unohtuvat, ehkä häipyvätkin.
Siinä kirkkaudessa ei olla erillisiä, itsekkäitä, omaa etua tavoittelevia, ehdottoman totuuden omaavia jne. Siinä kirkkaudessa nähdään asioita laajemmasta näkökulmasta, puhtaammasta, pyhemmästä, voisi kai sanoa: Kristuksen näkökulmasta ja toimitaan siitä käsin. 

Miten noihin Jeesuksen sanoihin ykseydestä istuvat eri kirkkokuntien ja suuntausten keskinäiset, toisiaan erottavat oppiriidat? Mitä Kristus mahtaakaan niistä ajatella?
Ja siitä, ettei niiden vuoksi voida viettää yhteistä Ehtoollista. – Sitä olen ihmetellyt niin kauan kuin näitä uskonasioita olen ylipäätään miettinyt.

Täydellisesti yhtä – Entä tuo Jeesuksen toinen ihmeellinen ykseyttä kuvaava virke rukouksessaan: ”Kun minä olen heissä ja Sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä,”
Että me kaikki uskovat olisimme täydellisesti yhtä…  – miten pitkä matka siihen vielä onkaan…

Kristus, Sinä näet, kuinka me tarvitsemme rukoustasi vähintäänkin yhtä paljon kuin 2000 v. sitten! Kuinka kovasti tarvitsemmekaan Sinun Henkesi vaikutusta sisimpäämme ja välillemme.
Anna kirkkautesi vaikuttaa meissä ja keskuudessamme. Avaa silmämme näkemään, korvamme kuulemaan, mielemme ymmärtämään sitä, mitä niin hartaasti rukoilit. Ja rukoilet.
Kiitos että näet meidät, kiitos että autat ja johdatat meitä.  🙂

Muut tekstit: Ps. 27:1–3, 7–9, Sak. 14:7–9 ja Ef. 1:16–23.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
    Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”  (Joh. 15:10–17)

Rakkaudessa pysymistä – Jeesus sanoo, että hänen käskyjensä noudattaminen merkitsee, että pysymme Hänen Rakkaudessaan.
Tuohan kuulostaa ihanalta: pysyä Hänen Rakkaudessaan. Miten helppoa tai vaikeaa se on, onkin toinen juttu.
Minkä käskyn Jeesus nostaa tässä esiin? Käskyistä suurimman ja tärkeimmän, Rakkauden kaksoiskäskyn, toisen osan.

Rakkauden kaksoiskäsky – Kun eräs lainopettaja kysyi Jeesukselta, mikä on kaikkein tärkein käsky, hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark.12:30-31)

Sitä Jeesus toivoo meiltä – että rakastaisimme toisiamme.
”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”
Se on haaste, johon hän meitä kutsuu. Haaste, joka on edessämme päivittäin. Helppo teoriassa, vaikeampi käytännössä.

Se on luopumista itsekkäästä asenteesta, ja sen ajattelemisesta, miten itse voi hyötyä tilanteista. Se on asettumista toisen asemaan: sitä, että pyrkii näkemään toiset ihmiset vähintäänkin yhtä arvokkaina ja tärkeinä – jollei tärkeämpänäkin –  kuin itsensä.
Tuollaista asennetta näin yllätyksekseni otteissa viime viikonlopun Oscar-gaalasta.

Olipa positiivisia yllätyksiä Oscar-gaalassa julkistetuissa valinnoissa. Hollywood-glamourin sijaan esille tulivat inhimillisyys sen hyvässä merkityksessä sekä heikommassa asemassa olevien ihmisoikeudet – yhteiskunnassa, joissa ne eivät aina ole olleet itsestäänselvyys. 

Voittajiksi valittiin elokuvia, jotka kertovat mm. asuntovaunuissa asuvista pätkätöiden perässä maata kiertelevistä asunnottomista (Nomadland), muistisairautta potevasta isästä (The Father), 1960-luvulla vaikuttaneen ja surmatun mustan aktivistin elämästä (Judas and the Black Messiah), omaelämänkertaan perustuvasta kuvauksesta eteläkorealaisesta perheestä, joka koittaa aloittaa uutta elämää 80-luvun Arkansissa (Minari) ja oikeudenkäynnistä v. 1968 rauhanomaiseksi tarkoitetun opiskelijoiden mielenosoituksen järjestäjiä vastaan (The Trial of the Chicago 7).   

Parhaaksi valitussa animaatiofilmissä (Soul – Sielun syövereissä) pohditaan elämän tarkoitusta ja muistutetaan länsimaisen ihmisen turhamaisuudesta.
Myös palkituissa dokumenteissa tuntui olevan inhimillistä syvyyttä.

Olisikohan niin, että joko pandemia tai maan johtajanvaihdos (tai kumpikin)  olisi saanut palkintosijojen valitsijoissa aikaan inhimillisempää ja syvällisempää suhtautumista ihmiskohtaloihin ja elämään yleensä? Enemmän siihen suuntaan, mihin Jeesus kaksoiskäskyllään meitä haluaa johdattaa.

Gaalassa pidetyissä puheissa kiitettiin Jumalaa Hänen antamistaan lahjoista ja johdatuksesta. Ja niissä tuotiin esiin rakkaus lähimmäisiä kohtaan. En tiedä edellisten gaalojen juhlapuheista, mutta näistä tuli kyllä ajoittain sellainen olo että hetkinen, onko tämä todellista?
Kyllä se oli todellista, ei mitään näyteltyä hurskastelua. Alla mainittujen puhujien vilpittömyyden aisti kuvaruudunkin lävitse. He eivät olleet olevinaan parempia kuin olivat. Jokainen oli aidosti ja yksinkertaisesti vain oma itsensä.

Tyler Perry palkittiin humanitaarisesta työstään. Hän kertoi äitinsä opettaneen hänelle, ettei ketään ihmistä saa vihata. Hän omisti palkintonsa kaikille, jotka kieltäytyvät vihasta ketään kohtaan, olivatpa nämä mitä syntyperää tahansa ja mistä päin maailmaa tahansa.
Kerran eräs nainen tuli hänen luokseen. Tyler arveli hänen olevan asunnoton, ja tarjosi hänelle rahaa, mutta nainen kysyi: ”Olisiko teillä antaa minulle kengät?”
Studion varastosta kengät saatuaan nainen sanoi: ”Kiitos Jeesus, nyt jalkani eivät kosketa maata (my feet are off the ground).” – Tyleriä kylmäsi: hän muisti, millaista oli kun hänellä itsellään ei ollut lapsena kenkiä.

Chloé Zhao, palkitun Nomadland -filmin ohjaaja, kertoi, kuinka hän lapsena siteerasi yhdessä isänsä kanssa kiinal. runoja ja tekstejä, toisiaan täydentäen.
Yhden tekstin Chloé muistaa itselleen erityisen rakkaana: ”ihmiset ovat syntyessään luonnostaan hyviä.” (inherently good).
”Nuo sanat tekivät minuun vahvan vaikutuksen lapsena, ja uskon niihin todella vielä tänäänkin. Olen aina löytänyt hyvyyttä ihmisissä, minne tahansa olenkin mennyt maailmassa” Chloé totesi valkoisissa tennareissaan. Hän omisti palkintonsa jokaiselle ”jolla on uskoa ja rohkeutta pitää kiinni hyvyydestä itsessään ja toisissaan, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.”

Daniel Kaluuya, palkittu näyttelijä (Judas and the Black Messiah) ) aloitti kiitospuheensa sanomalla: ”Kiitos Jumala, kiitos Jumala, en voi olla täällä ilman Sinun johdatustasi ja varjelustasi.”

Jon Batiste, joka sai säveltäjän palkinnon (filmistä Soul), sanoi kiitospuheessaan:
”Jumala antoi meille 12 säveltä. Ne ovat samat sävelet, jotka Duke Ellingtonilla ja Bachilla oli. Ja Nina Simonella. Jokainen lahja on erityinen. Kaikki kontribuutio musiikille, joka tulee Jumalalta (from the divine) instrumentteihin, filmiin, jokaisen musiikkia kuulevan ihmisen mieleen, sydämeen ja sieluun… kaikki on niin uskomattoman erityistä (special). Ja: ”Olen vain niin kiitollinen Jumalalle niistä 12 sävelestä.”

Näistä puhujista kuvastui nöyryys, kiitollisuus ja rakkaus, Jumalaa kohtaan, elämää kohtaan, toisia ihmisiä kohtaan. Eli voisiko sanoa, että he elivät Jeesuksen kaksoiskäskyä todeksi… 

Juonnoissa kuultiin myös kannanottoja heikommassa asemassa olevien puolesta. Jotain hyvää on siis tapahtunut viihdemaailmassa, Olisipa tuo lupaus siitä, että sillä(kin) alalla halutaan edetä kohti parempaa, rakkaudellisempaa maailmaa. – Kohti Jeesuksen kaksoiskäskyä.
– Meistä katsojistahan se loppujen lopuksi riippuu, millaisia elokuvia tähän maailmaan tuotetaan. Siitä, mitä me haluamme nähdä ja katsoa… niin ’elävissä kuvissa’ kuin elävässä elämässä… 

”Olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä.”
Tottahan minä haluan olla ystäväsi, Jeesus. Opeta minua tekemään sitä, mitä Sinä käsket. Muistuta, ohjaa ja opasta, anna voimaa, intoa ja iloista mieltä. 
Kuten olet luvannut. 🙂

Täydellistä iloa – ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.”
Voisiko meille todella olla Kristuksen ilo sydämessämme? Se ei olisikaan mitä tahansa iloa – se on jotain ihan spesiaalia.
Miten sen voisimme saavuttaa? Tuon edellä mainitun käskyn avulla. rakastamalla toisiamme, lähimmäisiämme.  

Hänen Henkensä sisimmässämme – Eihän se meiltä itseltämme oikein taida onnistua – Hänen käskyjensä mukaan vaeltaminen. – Onneksi Hän on luvannut auttaa meitä siinä.
Esim. Hesekielin kirjassa Hän lupaa:   
”Henkeni Minä annan teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.” (Hes.36:27)

Meidän tehtäväksemme taitaa siis jäädä herkästi kuulolla oleminen; se että annamme Hänen Henkensä ohjata meitä, vaikuttaa meissä, muuntaa meitä paremmiksi, rakkaudellisemmiksi ihmisiksi. 🙂

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
    Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.” (Joh. 14:1–7)

15.4.2021. Eilen keräsin pihan villiniityltä 1. kourallisen vuohenputkenversoja viherjuomaan. Villiyrttien keruun aika on alkanut, jee! 🙂

Jeesus sanoi:
    ”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”
    Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:
    ”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”  (Joh. 10:1–10)

Hyvistä asioista on  mukavampi lukea kuin huonoista. Ensi pyhän aiheena on Hyvä Paimen.  Siitähän riittää hyviä aiheita vaikka kuinka.
Vaan jostain kumman syystä alankin tällä kertaa miettiä evankeliumitekstin pahiksia. – Ja koska meissä kaikissa on sekä hyvistä että pahista, koetan miettiä, millä tavoin tuossa kuvattu koskettaa itseäni (tai meitä itse kutakin). 

Jeesus puhuu noissa 2 vertauksessaan varkaista ja rosvoista. Tuskin hän tuossa tarkoitti maallista omaisuutta varastelevia konnia. Mutta millaisia sitten? – Edellinen luku (Joh.9) ei välttämättä anna siihen vastausta.

Viikonvaihteessa juoksenteli pääkaupunkiseudulle eksynyt susi pitkin katuja. Olipa joku nähnyt sen meikäläisenkin asuinalueella.
Monet sanonnat kertovat, kuinka sutta on pidetty pahan symbolina. Susi lampaiden vaatteissa, iso paha susi, kaivaa sudenkuoppaa tai pudota siihen jne.
Susi on syytä kiertää kaukaa, jos sellainen tulisi vastaan. Silmäkontaktia on vältettävä ja peräännyttävä rauhallisesti. Tuon tapaisia ohjeita jaettiin mediassa. 

Jeesuksen aikaan, ja vielä nykyäänkin, paimenen tehtävä on suojella lampaitaan susilta.
Jos olemme raamatullisella kuvakielellä sanottuna niitä lampaita, jotka haluavat seurata Hyvää Paimenta, niin mitkä ovat niitä susia, joita meidän tulee kiertää kaukaa ja joita emme tahdo kohdata ja katsoa silmiin?  

Millaiset asiat koen/koet omassa elämässä uhkana tai vaarana? Sellaisiksi, joiden suhteen pitää olla varuillaan, ettei lankeaisi huomaamattaan kuoppaan.
Millaisissa tilanteissa olen/olet kaivannut erityisesti johdatusta ja millaisilta asioilta varjelua?

Jos lukee Jeesuksen vertauksia tämän pandemia-ajan valossa, voisiko ajatella varkain sisään yrittävien olevan esim. niitä, jotka ajattelevat olevansa oikeassa, ja sen vuoksi näkevät oikeutenaan toimia oman mielen mukaan, ohjeistuksista välittämättä?
Monet ovat jälkeenpäin harmitellen ja katuen todenneet, että tainnutkaan olla hyvä juttu, seurauksena kun oli tartuntarypäs. 

Olenko sitten itse pystynyt noudattamaan ohjeita? Rehellisesti sanottuna: en! Olen tavannut lapsenlapsiani silloinkin kun sitä kehotettiin välttämään. He ovat olleet luonani, vaikkakin usein  olimme ulkona. – Kaikeksi onneksi ei ole ollut mitään altistumisia.

Vapaita menemään – Maskeista, etäisyyksistä ja käsihygieniasta on tullut jo itsestään selvää, automaattista rutiinia lähes kaikille.  Ja jonain päivänä – kunhan yhdessä pinnistellään ja jaksetaan tsempata – tästä kaikesta päästään. Silloin ei tarvitse koettaa mennä siitä kohtaa, missä aita on matalin eikä vältellä sitä aikamme pahista, koronasusimokomaa.
Silloin ollaan taas vapaita menemään ja tulemaan, ilman rajoituksia. 🙂 

Paimen kutsuu lampaat laitumelle. ja ’lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä’.
Mietin, miten herkästi nykyään seurataan vaikka minkälaisia ääniä –  provokatiivisia mielipiteitä, mitä uskomattomampia valeuutisia, salaliittoteorioita jne. – ja uskotaan niihin.
Tuntuu että aivan erityisesti tänä aikana tarvitsisimme kykyä erottaa Hyvän Paimenen ääni, jottemme joutuisi ihan hakoteille. 

Hyvältä tuntuu tuo, kun jeesus sanoo, että Paimen kutsuu lampaitaan nimeltä. Hän näkee meidät. Hän tuntee meidät nimeltä. Hän kutsuu jokaista henkilökohtaisesti. Ja jossain vaiheessa, jossain syvällä sisimmässämme jokin alkaa resonoida: tunnistamme Hänen äänensä/kutsunsa. Se alkaa vetää meitä magneetin tavoin puoleensa. 

Lähelle – Arvelen Jeesuksen kuvaavan yllä olevissa vertauksissaan taivasten valtakuntaa (jota hän kuvasi opetuslapsilleen niin monin eri vertauksin).  Ei vain sitä ajan tuolla puolen olevaa  Jumalan valtakuntaa, jonne toivotaan pääsevän. Jeesus sanoi maan päällä kulkiessaan, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Taivasten valtakunta tuli ihmisten luo.  

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk.17:20-21)

Taivasten valtakuntaan ei voi noin vain rynnätä. Jeesus sanoi, että sinne on vaikea päästä. 
”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.” (Matt.11:12)

Kuitenkin se on koko ajan tavoitettavissa, läsnä oleva. Miten sitten löytää/tavoittaa/ taivasten valtakunnan? Sillä onhan se jotain niin erityisen ihanaa, että siinä haluaisi elää jatkuvasti,  kaiken arjenkin keskellä. Siinä sielu virvoittuisi, tulisi ravituksi, siinä saisi levätä. Ja kuten Daavid lauloi: saisi olla Herran hyvyyden ja rakkauden ympäröimänä, joka päivä…

Portti – Miten sinne pääsee? Jeesus sanoo olevansa portti, jonka kautta sinne tullaan.
”Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.”

Daavidin Psalmi 23:  Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Rukouslauluja – levyllä on laulu, josta kuulin ystävältä. Lauluvideon laittaminen tähän ei onnistunut, mutta jospa se avautuisi tästä linkistä:
Tulee aika – Bing video

4.4.2021. Naiset menivät suruissaan Jeesuksen haudalle. Mutta mitä heitä odottikaan?

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
    Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”
    Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.  (Matt. 28:1–8)

Varmaan moni on joskus kokenut, että on kuin jokin valtava, raskas kivi varjostaisi elämäämme, koettaisi jähmettää meidät paikoilleen, estäisi meitä näkemästä valon, joka on sen takana, odottamassa.
Jeesuksen haudan kivi oli vieritetty syrjään, Ylösnoussut Kristus haluaa vierittää syrjään ne kivet, jotka estävät meitä näkemästä valon ja toivon.

Tänä Pääsiäisenä katsoin ensin Pääsiäismessun Jerusalemin Pyhän Haudan kirkosta, sitten Vatikaanin Pietarinkirkosta. Edellinen pidettiin latinaksi, jälkimmäinen italiaksi. Vaikka tunnistinkin sanoja vain vähän sieltä täältä, tuntui että sai olla osana pyhää toimitusta. Melkein kuin olisi ollut paikan päällä. 🙂

Paavi Franciscuksen pääsiäismessun saarnassa (luettavissa kokonaisuudessaan tästä linkistä: https://www.catholicnewsagency.com/news/full-text-pope-francis-homily-for-easter-vigil-at-the-vatican) oli kohtia, jotka herättivät ajatuksia. Laitan tähän joitakin otteita saarnasta:

”Naiset menivät suremaan kuollutta; sen sijaan he kuulivat julistuksen elämästä.
Pelko sekoittui iloon, joka yllätti heidän sydämensä kun he näkivät suuren kiven vieritettynä haudan suulta ja nuoren miehen valkoisessa vaatteessa. He ihmettelivät kuulemiaan sanoja: ”Älkää pelätkö! Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka ristiinnaulittiin. Hän on noussut kuolleista.” Ja sanomaa: ”Hän menee edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.”

Ottakaamme mekin vastaan tämä Pääsiäisen sanoma. Lähtekäämme Galileaan, jonne Ylösnoussut Herra on mennyt edellämme. – Mitä sitten merkitsee Galileaan meneminen?
Ensinäkin uutta alkua. Opetuslapsille se merkitsi paluuta paikkaan, jossa Herra kutsui heitä seuraamaan häntä. Paikkaan, jossa he kohtasivat hänet ensimmäisen kerran, paikkaa, jossa tunsivat 1. kerran rakkautta häntä kohtaan. Siitä hetkestä lähtien he jättivät verkkonsa ja seurasivat Jeesusta, kuuntelivat hänen opetuksiaan ja todistivat hänen tekemiään ihmeitä.
Toistuvasti he ymmärsivät hänet väärin, ja ristin edessä he hylkäsivät hänet ja pakenivat.

Siitä huolimatta Ylösnoussut Herra ilmestyy heille yhä uudestaan. Hän seisoo heidän edessään kutsuen heitä seuraamaan häntä. Hän sanoo heille: ”Aloitetaan alusta. Tahdon että olette taas kanssani, kaikesta huolimatta.”

Galileassa opimme ihmettelemään Herran ääretöntä rakkautta, joka avaa uusia reittejä tappion polkujen rinnalle.
Aina on mahdollista aloittaa uudestaan, sillä aina on uusi elämä, jonka Jumala voi herättää meissä huolimatta epäonnistumisistamme.

Jumala voi valmistaa uuden historian. Hän ei koskaan lakkaa kulkemasta edellämme, kärsimysten, yksinäisyyden ja kuoleman ristiltä ylösnousemuksen, uuden elämän kirkkauteen. Muuttuvassa historiassa toivo nousee uudelleen.
Kuunnellaan näinä pandemian tummina kuukausina Ylösnoussutta Herraa, hänen kehottaessaan meitä aloittamaan uudestaan ja aina säilyttämään toivomme.

Naiset menivät haudalle muistelemaan sitä, mitä he olivat kokeneet hänen kanssaan.
On olemassa uskoa, josta on tullut jonkin sellaisen muistelemista, joka on ollut kaunista, ja jonka voi palauttaa mieleen.
Monet – mekin – kokevat sellaista ”muistojen uskoa”, ikään kuin Jeesus olisi joku menneisyydestä, vanha ystävä nuoruudesta, joka nyt on jossain hyvin kaukana.
On uskoa, joka muodostuu tavoista, menneistä asioista, suloisista lapsuudenmuistoista. Uskoa, joka ei enää laita liikkeelle (move) tai haasta minua.

Toisaalta Galileaan meno tarkoittaa sitä, että tajuaa että ollakseen elävää uskon on palattava tielle. Sen tulee päivittäin uudistaa matkan ensiaskeleita, ensimmäisen kohtaamisen ihmettelyä. Ja sen tulee luottaa, kuvittelematta että jo tietäisi kaiken, vaan omaksua sellainen nöyryys, joka on niillä, jotka antavat itsensä yllättyä Jumalan teillä.

Usein pelkäämme, että Jumala yllättää meidät. Tänään Herra rohkaisee meitä sallimaan itsellemme se, että yllätymme.
Ylösnoussut Jeesus ei koskaan lakkaa hämmästyttämättä meitä.

Jeesuksella ei ole viimeistä ’voimassaolopäivää’ (Jesus is not outdatet). Hän elää, tässä ja nyt. Hän kulkee vierelläsi joka päivä, joka tilanteessa, jonka koet, jokaisessa koettelemuksessa, jonka joudut kestämään sekä suurimmissa toiveissasi ja unelmissasi.

Hän avaa ovia siellä, jossa vähiten odottaisit. Vaikka sinusta tuntuisi että kaikki on menetetty, please, salli itsesi olla avoin sille ihmetykselle ja uudelle, jonka Jeesus tuo; hän todella tulee yllättämään sinut.

Galileaan meno tarkoittaa myös periferioihin menoa. Galilealaiset olivat mitä kauimpana Jerusalemin rituaalien puhtaudesta. Kuitenkin siellä Jeesus aloitti missionsa. Siellä hän toi sanomansa niille, jotka kamppailivat jokapäiväisen elämän kanssa; niille jotka olivat hyljeksittyjä, haavoittuvimpia, köyhimpiä. Sinne hän toi Jumalan kasvot ja läsnäolon, Jumalan joka väsymättä etsii lannistuneita tai eksyksissä ja joka menee kauimpaan kolkkaan, koska Hänen silmissään kukaan ei ole vähäisin eikä hyljätty.

Galileassa opimme, että voimme löytää Ylösnousseen veljiemme ja sisartemme kasvoissa, unelmoivien innostuksessa, lannistuneiden irtisanoutumisissa, iloitsevien hymyssä, kärsivien kyynelissä, ja ennen kaikkea köyhissä ja laitapuolen kulkijoissa. Saamme hämmästyä, kuinka Jumala paljastaa suuruutensa pienuudessa, kuinka Hänen kauneutensa loistaa köyhässä ja yksinkertaisessa.

Jeesus, Ylösnoussut Herra, rakastaa meitä rajattomasti ja on kanssamme elämämme jokaisena hetkenä. Ilmestyttyään maailman sydämessä Hän kutsuu meitä voittamaan esteet, karkottamaan ennakkoluulot ja menemään niiden luo, jotka ympäröivät meitä joka päivä, jotta voisimme löytää jokapäiväisen elämän armon (grace).

Tunnistakaamme Hänet omassa Galileassamme, jokapäiväisessä elämässämme. Hänen kanssaan elämä muuttuu. Sillä kaiken menetyksen, pahan ja väkivallan, kärsimyksen ja kuoleman ylitse Ylösnoussut elää ja johdattaa historiaa.

Odotuksesi eivät jää täyttymättä, kyyneleesi kuivataan, ne korvataan toivolla. Sillä Herra kulkee aina edelläsi. Ja Hänen kanssaan elämä alkaa uutena.”

1.4. 2020. Ennen lumien tuloa jouluruusu kukki runsaana ja kauniina. Vielä viime viikolla, kun lumet alkoivat sulaa, mietin että pian saa nähdä, miten jouluruusunkukkien mahtoi käydä vietettyään pitkän ajan paksun lumikerroksen alla.
Ilo oli nähdä, kuinka ne tulivat esiin kuin ei olisi mitään lumipeitettä niiden päällä ollutkaan. Meidän osittain jään ja lumen peitossa vielä olevan pihan ensimmäiset kevätkukat, Jouluruususta tuli pääsiäisruusu.

Kantelettaren runo kuvaa Jeesuksen syntymää näin:  ’Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella’ ja ’Härkä olkia levitti, sika penkoi pehkuloita, Poian pienen peitteheksi, katteheksi kaikkivallan’.
Pääsiäisen alla Hänet surmattiin ja haudattiin.  Ja 3. päivänä, Pääsiäisaamuna Hän tuli ulos haudasta, ja ilmestyi sen jälkeen ylösnousemusolemuksessaan useamman kerran opetuslapsilleen. 

Ylösnoussut – Tiberiaan rannalta Jeesus huuteli kalastamassa oleville opetuslapsilleen: ”Onko teillä mitään syötävää?” Ja kun nämä vastasivat että ei ole tullut mitään saalista, Jeesus kehotti heittämään verkko toiselle puolelle venettä. Kaloja tuli sieltä niin että verkko oli revetä.
Kun miehet nousivat rannalle, Jeesus sanoi: ”tulkaa syömään.”
Jeesus antoi heille leipää ja hiilloksella kypsytettyä kalaa.

Jeesus kysyi Pietarilta, rakastaako tämä häntä. Pietarin vastattua ”Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olet minulle rakas”, Jeesus kehotti Pietaria ruokkimaan hänen karitsoitaan & lampaitaan. (Joh.21)

Tämän Pääsiäisen aikaan minua on mietityttänyt se, kuinka Jumala haluaa ravita meitä niin monin tavoin. Hän haluaa ravita, vahvistaa, tukea, rohkaista meitä ja antaa meille toivoa ja luottamusta, jotta me puolestamme voisimme ravita/rohkaista/tukea lähimmäistämme sillä tavoin, kuin se on meille mahdollista ja siten kuin Hän meitä kulloinkin ohjaa.

Elämän Leipä – Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. (Joh.6:35)

Elävää vettä – Jeesus sanoi myös: että ”joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään”. (Joh.4:14)

Jumalan lahja – ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” (Joh.4:10)

Millä tavoin Jumala haluaisi ja voisi ravita sinua tänä Pääsiäisenä?

Kaikkein puolesta – Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?” Jeesus sanoi: ”Menkää kaupunkiin.” Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: ”Opettaja sanoo: ’Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.’” Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.
    Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.
    Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”
    Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.  (Matt. 26:17–30)

Via Crucis – Tänä vuonna Hgin ekumeenista Via Crucis – Ristin tie – pääsiäisvaellusta ei voitu pandemian vuoksi järjestää. Sama taitaa olla tilanne monissa sellaisissa maissa, joissa perinteisesti on muistettu Pääsiäisen tapahtumia kulkueen tai ristisaaton muodossa. Monilla pienemmillä paikkakunnilla näihin kulkueisiin on osallistunut koko kylän väki.

Sen sijaan pääsisäisvaellus toteutettiin musiikkivideona, jossa Jeesus kävelee pandemiarajoitusten hiljentämillä Hgin kaduilla. 

Via Crucis – 7 min:n musiikkivideo

Muut Kiirastorstain tekstit ovat Ps. 111:2–5, 2. Moos. 12:1–8, 11–14  ja 1. Kor. 10:16–17.

24.3.2021. Toissa päivänä oltiin hiihtelemässä lapsenlapsen kanssa. Hauveli juoksi riemuissaan vierellä. Ihanaa, että on kantavia hankia, vielä jonkin aikaa ainakin, täällä eteläisemmässäkin maamme kolkassa. Nautitaan raikkaista kevättalven päivistä! 🙂  

Ovi Jerusalemissa

Rukouksen huone – Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Matt. 21:12–17 )

Eräs Jeesus-elokuva kuvaa dramaattisesti, kuinka Jeesus kaataa myyjien pöytiä niin että kyyhkyshäkit lentävät ilmaan ja kyyhkyset häkkien sisällä räpyttelevät hädissään siipiään. Minun oli sitä katsellessani vaikea kuvitella, että Jeesus olisi toiminut noin.
Matteus kuvaakin tapauksen toisin: rahanvaihtajien pöydät saivat kyllä kyytiä, ja siinä varmasti kolikot lentelivät sinne tänne, mutta kyyhkysenmyyjiltä Jeesus kaatoi vain jakkarat! 

Bisnes kukoisti pyhässä paikassa. Pyhiinvaeltajat olivat myyjien armoilla: kaukaa tulleet joutuivat vaihtamaan rahaa, jotta saivat ostettua uhrikyyhkynsä. Voin hyvin ymmärtää Jeesuksen tuohtumuksen. Siitä touhusta oli pyhyyden kunnioitus kaukana.

Kyllähän maailma nykyäänkin on täynnä pyhiä paikkoja, joiden vierillä on melkoinen  markkinameininki: matkamuistokojuja ja kaupustelijoita. Paikalliset hyödyntävät pyhiä paikkoja elantonsa ansaitsemiseen; jossain hienovaraisemmin, jossain päällekäyvemmin, riippuen paikallisesta kulttuurista.   

Isän luona – Jeesukselle Jerusalemin temppeli oli kaikista paikoista pyhin. Se oli rukouksen huone, hänen Isänsä huone.
Marian ja Joosefin etsiessä 12-vuotiasta Jeesusta, he löysivät hänet tuosta temppelistä. Kun he kysyivät Jeesukselta, miten hän oli näin vain jäänyt Jerusalemiin heidän, sukulaisten sekä ystävien lähdettyä kotimatkalle, Jeesus vastasi: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk.2:49)

Pienoismalli Jerusalemin temppelistä

Mitä Isä tekee –  21 v. myöhemmin tilanne oli aivan toisenlainen. Nyt Jeesus ei istuutunut keskustelemaan oppineiden ja rabbien kanssa, vaan kiivastui siitä, mitä temppelissä, hänen Isänsä huoneessa, tapahtui.
Sokeat ja rammat eivät säikähtäneet Jeesuksen rahanvaihtajiin ja kaupustelijoihin kohdistunutta puhdistusoperaatiota. Päin vastoin he hakeutuivat hänen luokseen, ja jeesus paransi heidät. Hän teki sitä, mitä näki  taivaallisen Isänsä haluavan tehdä.   
”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” (Joh.5:19)

Tila rukoukselle – Siellä, missä rukoillaan Isää, siellä hän haluaa toimia. Hän haluaa vetää meitä puoleensa, tuoda helpotusta oloomme, hoitaa haavojamme, auttaa ja parantaa.
Hän halusi myös lopettaa uhraamisen. Enää ei tarvitsisi uhrata kyyhkysiä eikä lampaita. Tulisi olemaan yksi, kertakaikkinen uhraus, sovitukseksi kaikkien puolesta (esim. Jes.53:10, Room.3:25).

Jerusalemin temppelin pienoismalli

Hoosianna, Daavidin Poika – Lapset huusivat tätä tervehdystä Jeesukselle temppelissä. Se oli todennäköisesti jäänyt soimaan heidän mielessään siitä, kun tällä tervehdyksellä oli vastaanotettu ja saateltu Jerusalemiin ratsastavaa Vapahtajaa. Jeesus totesi tästä ärsyyntyneille ylipapeille ja lainopettajille: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”.

Nykyisinkin vielä usein todetaan, kuinka lasten suusta kuulee totuuden. Lapset eivät ole kiinni  opituissa vanhoissa kaavoissa. He elävät tässä hetkessä, kokevat vahvasti ja suodattamattomasti sen, mitä heidän ympärillään tapahtuu juuri parhaillaan.
Lapset uskovat toisten vilpittömyyteen ja hyvään tahtoon (mikäli heiltä ei ole tavalla tai toisella viety heidän luontaista luottamustaan). He eivät kyseenalaista asioita, jotka eivät ole tieteellisesti todistettavissa. Lapset ovat vapaampia ajattelemaan asioita luovasti ja ennakkoluulottomasti. Vapaampia kuin me aikuiset, jotka olemme uskomuksissamme melkoisesti sidottuja siihen, mitä ja miten tiede meille kulloinkin koettaa selittää olemassaoloamme ja maailmaamme.
Luojaamme tiede ei ylety, joten Hänen suhteensa olemme uskon varassa. Se on nöyrtymisen paikka. Joku, jolla on tarve koettaa hallita elämäänsä ja olemassaoloaan pelkästään järjen ymmärryksen avulla, voi kokea sen nöyryyttävänäkin, ja siksi välttää koko asian käsittelyn, tai torjuu Luojan olemassaolon, koska se tuntuu helpommalta.        

Taivasten valtakuntaa kuvatessaan Jeesus sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.” (Mark. 10:14). Samat Jeesuksen sanat on kirjattu Luukkaan evankeliumiin (Luuk.18:16).
Ja: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:3-4)

Öljymäellä olevan luostarin lehvin koristeltu ovi

Jeesus  tahtoo rohkaista ja vahvistaa myös meidän aikuisten uskoa, kuten ensi pyhän evankeliumitekstin jatko-osa osoittaa:
Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui.
    Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” (Matt. 21:18–22)

”Mitä tahansa uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” – Kyllähän tuo on ihan käsittämättömän vahva lupaus. Itse ajattelen Jeesuksen haluavan kiinnittää huomiomme siihen, missä määrin me ihan oikeasti uskomme siihen, mitä Luojaamme voi tehdä elämässämme ja kauttamme.
Ja ajattelen, että Jeesus haluaa rohkaista meitä uskomaan, että Jumala kuulee rukouksemme. Luottamaan siihen, että Hän voi auttaa meitä raivaamaan sellaisiakin esteitä elämässämme, joita itse pidämme mahdottomilta ylittää.
Mutta että Hän toivoo siihen myös omaa osallistumistamme.  Ettemme vain istu ja odota Hänen tekevän jotain edestämme, vaan että osallistumme itsekin asiaan aktiivisesti. Jo mielen- ja asenteenmuutoksellamme on suuri merkitys. 

Jeesus haluaa rohkaista meitä, niin ettemme antaisi edes vuorenkorkuiselta tuntuvan ongelman viedä meitä toivottomuuden tilaan, vaan alkaisimme nähdä haasteellisessakin tilanteessa mahdollisuuksia. Että olisimme avoimia uusille.  toivorikkaammille näkökulmille.  🙂

Vapahtajamme, auta meitä pitämään sydämemme ja mielemme ovet avoinna Sinulle ja sille, mitä tahdot meille opettaa. Tule luoksemme, täytä meidät Rakkaudellasi, Viisaudellasi ja Läsnäolollasi. – Hoosianna! 

Palmusunnuntaille on evankeliumitekstin lisäksi runsaasti raamatunkohtia:
Ps. 22:2–6, Ps. 118:26–29, Jes. 50:4–10, Sak. 9:9–10, Fil. 2:5–11 ja Hepr. 7:24–27.

17.3.2021. Eteläisellä kalliorinteellä maa on jo paljastunut lumen alta. Viereisellä pellolla on vielä hyvät hiihtoladut. Ihanaa aikaa: vielä talvi, ja samalla kevät tekee pikku hiljaa tuloaan. 🙂   

Maria sanoi:
      – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
      minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
      sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
      Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
      sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
      Hänen nimensä on pyhä,
      polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
      niille, jotka häntä pelkäävät.
      Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
      hän on lyönyt hajalle
      ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
      Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
      ja korottanut alhaiset.
      Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
      mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
      Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
      hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
      Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
      niin kuin hän on isillemme luvannut. (Luuk. 1:46–55)

Marian ilmestys – Ensi sunnuntaita muistetaan Marian ilmestyspäivää, päivää jolloin enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja kertoi, että tämä synnyttäisi pojan, josta tulisi koko maailman Vapahtaja. Maria hämmentyi: miten se olisi mahdollista? Maria sanoi kuitenkin Gabrielille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Magnificat – Ensi pyhän evankeliumiteksti, yllä oleva Marian kiitosvirsi, tunnetaan myös nimellä Magnificat. Maria puhkeaa ylistykseen Elisabetin vahvistettua hänelle sen, mitä enkeli Gabriel oli hänelle sanonut. Luukas kuvaa tuota tapahtumaa näin:
       Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: »Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!»  (Luuk1:39-45)

Rukouslaulua – Toimiessani erään kevättalven ekumeenisessa luostarissa tehtäviini kuului mm. hetkipalvelusten virsien ja rukouslaulujen esilaulajana toimiminen. (Se oli jollain tapaa hassua, sillä monet luostarivieraat kyllä tunsivat ne paremmin kuin minä, joka niitä vasta opettelin.)  Magnificat on yksi noista rukouslauluista.
Laulaessani rukous- ja psalmilauluja huomasin vähitellen tykästyväni niihin. Marian kiitosvirsi oli minusta kuitenkin jollain tavoin kummallinen.

Nuori nasaretilaistyttö, joka oli saanut Jumalalta käsittämättömän suuren tehtävän: synnyttää Jumalan Poika tähän maailmaan! – Kuvani Mariasta oli keskiajan maalausten muovaama: hurskas, nöyrä, kohtalonsa tyynesti kantava nuori nainen.
Magnificat’in alku sopikin tähän kuvaan: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,  sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”

Mutta jatkossa ei laula enää vähäinen palvelija: ”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”
Eivätkä loputkaan jakeet sopineet siihen kuvaan, joka minulla oli Mariasta. Ne olivat mielestäni pikemminkin Jeanne d’Arc’in kaltaisen naisen julistusta. Olinkohan ahtanut Marian johonkin sellaiseen muottiin, joka ei hänelle istunutkaan?  

Vai täyttyikö Maria  – kuten sukulaisensa Elisabet – Pyhällä Hengellä kuullessaan Elisabetin sanat? Antoiko Pyhä Henki Marialle nuo voimalliset sanat?
Pyhä Henki oli vahvasti läsnä noiden kahden odottavan äidin, Elisabetin ja Marian kohtaamisessa. Ja Pyhä Henki voi saada ihmeellisiä asioita aikaan…

Pyhä Henki voi vaikuttaa meidänkin elämässämme saaden aikaan muutosta: vahvistaa uskoamme, antaa rohkeutta ja luottamusta,  Pyhä Henki voi vaikuttaa meissä niin, että näemme jotain sellaista, mitä emme muuten näkisi. Jotain sellaista, mitä Jumala haluaa meidän ymmärtävän, itsestämme, toisistamme ja Hänestä. 

Voimallisen läsnäolo – Marian elämään mahtui paljon iloa, ihmetystä, huolta, surua ja murhetta. Kuten kenen tahansa meidän elämään. Marian elämässä kaikki tunteet taisivat  kuitenkin olla paljon intensiivisemmät, johtuen hänen erityislaatuisesta tehtävästään Jeesuksen äitinä. 
Marian vastuuntunne Ihmisen Pojan ja Jumalan Pojan äitinä ja kasvattajana on täytynyt olla käsittämättömän voimakas, ehkä ihan taakaksi saakka. Mutta Voimallinen oli läsnä tuon perheen elämässä muulloinkin kuin sen syntyvaiheessa.

Ihanaa on minusta ajatella ja tietää, että Voimallinen on mukana myös meidän elämässämme.  Ja että Hän iloitsee siitä, kun sen muistamme. Että meidän ei tarvitse jaksaa yksin, vaan että Hän kulkee mukanamme, johdattaen, auttaen, lohduttaen, rohkaisten. 🙂  

Jeesuksen äidillä on monta nimitystä. Efesoksen ekumeeninen kirkolliskokous vahvisti vuonna.431, että Kristuksella on kaksi luontoa – Jumala ja ihminen – yhdessä persoonassa. Tämän seurauksena Neitsyt Maria sai nimityksen Jumalansynnyttäjä. 

Miten Jumalan äidin elämä jatkui Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen?  Raamattu ei siitä paljon kerro. Ristillä Jeesus antoi Johannekselle tehtävän pitää huolta rakkaasta äidistään. Johannes olisi tästä lähin Marian poika. Kuka olisikaan sopinut siihen paremmin? Johannes oli lähellä Jeesuksen sydäntä, ja hän luotti tähän. Ristin äärelläkin, kun toiset opetuslapset olivat paenneet, Johannes seisoi Marian tukena.  

Äidin rakkaus ja kärsimys – Raamattu ei kuvaa Marian tunteita poikaansa kohtaan, Mutta voi kuvitella, miten valtavasti hän tätä rakasti, ja kuinka paljon huolta hän pojastaan kantoi koko tämän elämän ajan. 
Ortodoksisen perimätiedon mukaan kukaan ei kärsinyt niin kuin Kristuksen äiti.
Eräs erämaaisä kirjoitti munkista, joka oli eräänä päivänä syvässä rukouksen tilassa. Palattuaan normaaliin tilaansa hänen oppilaansa rohkaistui kysymään: ”Missä olit, isä?” Munkki vastasi: ”Älä kerro kenellekään, mutta seisoin Kristuksen äidin vierellä ristin äärellä, ja toivoin, että olisin voinut edes itkeä kuin hän”.

Maria ei kuitenkaan musertunut kärsimykseensä. Elämä jatkui ja rukous kantoi.
Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Maria kokoontui yhdessä Jeesuksen opetuslasten kanssa:
’He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.’ (Apt.t. 1:14)

Rukousten välittäjä – Katolisen ja ortodoksisen tradition mukaan Jumalan Äiti toimii rukousten välittäjänä ja meidän puolestamme rukoilijana. Ymmärrän hyvin niitä, jotka ihmettelevät, miksi tarvitsisimme välittäjää rukouksillemme, kun voimme osoittaa rukouksemme suoraan Kristukselle tai Jumalalle.
Voin hyvin ymmärtää myös sitä, kuinka monet kokevat helpommaksi (tai turvallisemmaksi) lähestyä rukouksin Jumalan äitiä kuin itse Jumalaa. Niin moni on saanut valitettavasti kokea pelottelua ankaralla, rankaisevalla Jumalalla tai muulla tavoin saanut tällaisen kuvan Jumalasta.
– Jollet olisi  kuullut ja vakuuttunut Jumalan Rakkaudesta, kumman puoleen haluaisit itse kääntyä: ankaran, vihaisen ja rankaisevan vai lempeän, ymmärtäväisen ja rakastavan?    

Eräät vuosien takaiset kokemukset ovat antaneet minulle käsityksen, että Äiti Maria (jollaisena häntä tuolloin nimitin) on täynnä rakkautta, lempeää iloa ja hyvyyttä. Ja varmaan kokemansa kärsimyksen vuoksi täynnä lohdutusta, jota hän haluaa toiselta puolelta välittää niille, jotka pyytävät häntä välittämään rukousaiheensa Jumalalle tai rukoilemaan heidän puolestaan. 

Jumalan äiti ei halua ottaa Jumalan paikkaa tai korvata tätä. Päin vastoin hän haluaa, että ihmiset löytäisivät Hänen rakkautensa, armonsa. kirkkautensa, myötätuntonsa. ja huolenpitonsa. Ja yhtä läheisen ja rakastavan suhteen taivaalliseen Isäänsä kuin on Pojallaan.   

Muut tekstit: Ps. 113:1–8, 1. Sam. 2:1–2, 6–9 ja Room. 8:1–4.