Salattu Jumala

11.6.2022.Starship’ luki sen kyljessä. Se oli pysähtynyt erään ok-talon portin eteen. Eivät kuulemma olleet ulkona lounastavat asukkaat tilanneet. Menimme kotiin, joka oli siinä ihan lähellä. Mietin, pitäisikö selvittää, löytääkö se perille, vai miettiikö se, oliko se eksynyt. Ei olisi mikään ihme, meidän kylän pikkuteillä. Monenlaisia valoja vilkkui, näki että jotain siinä työstettiin. Etsikö se oikeita signaaleja? Tiedä häntä.
Jonkun ajan kuluttua kävimme hauvan kanssa tarkistamassa tilanteen. Se oli jatkanut matkaansa.

Hymyilyttää vieläkin kun ajattelen sitä pientä valkoista ruoankuljetusrobottia. Vähän niin kuin me ihmiset täällä maan päällä: välillä mennään lujaa, sitten tulee stoppi, miettimisen paikka. Miten tulisi jatkaa, mikä suunta?  Ja vaikkemme näe Lähettäjää, Hän näkee meidät. Näkee mikä on se meille suunniteltu reitti ja missä kohtaa olemme menossa.
Ja kun vain muistamme seurata Kauko-ohjaajan reittiohjeita ja signaaleja, löydämme perille. 
 

Jumalan salattu olemus– Ensi pyhää vietetään Pyhän Kolminaisuuden päivänä. Kirkkokäsikirja toteaa aiheesta: ‘Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.’

Iloiten laulakaa – 
Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto,
hän on meidän turvakalliomme.
Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!
Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen.
Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.
Ps. 95:1–2, 6–7 

Jumalan enkelit ylistävät ja laulavat Hänen kasvojensa edessä Hänen kunniaansa. – On oikeastaan aika ihmeellistä, että meitäkin kutsutaan ylistämään ja palvomaan Häntä Hänen kasvojensa eteen. Ajattelen tuon kuvaannollisen ilmauksen tarkoittavan, että tulemme Hänen eteensä juuri sellaisena kuin olemme, salaamatta mitään, koettamatta peitellä mitään puolia itsestämme, antamatta minkään tulla siihen väliin. 
(Hänhän, vaikka onkin itse meiltä suurimmaksi osaksi Salattu, tietää ja näkee kuitenkin sydämemme ja mielemme joka sopet.)
Joskus, kun olemme täysin antautuneita palvontaan, Hän saattaa ilmaista meille jotain itsestään, läsnäolostaan. Joskus jopa tavalla, joka voi saada ylpeänkin polvet notkistumaan ja lankeamaan maahan häkeltyneenä, ehkä pelästyneenäkin Hänen pyhyytensä ja kirkkautensa voimasta.

Jesaja ja serafi – 
Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
He huusivat toinen toiselleen:
     – Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin: 
     – Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
     Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
      – Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
      – Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?
Niin minä vastasin:
      – Tässä olen, lähetä minut!  Jes. 6:1–8

Millainen taivasnäky Jesajalla olikaan! Noin vahvan tavan Jumala valitsi kutsuessaan Jesajan profeetakseen. Ei ihme, että kaiken tuon pyhyyden ja kirkkauden edessä Jesaja tunsi  niin voimakkaasti omat puutteensa, heikkoutensa, virheensä ja syyllisyytensä. Miten paljon epäpuhtaita asioita hän olikaan päästänyt suustaan elämänsä aikana, miten paljon vääriä tekoja tehnyt? Eihän hän millään voisi ryhtyä Jumalan profeetaksi!  

Yksi serafeista, jotka ylistivät ja palvoivat Jumalaa, lensi hänen luokseen. Uhrialttarin tulen polttama hiili poltti pois Jesajan syyllisyyden ja -tunteen – Mitä olikin tullut sanottua tai tehtyä, oli nyt sovitettu.
Ajattelen, että Jesajalla ehkä oli herkkä omatunto ja taipumus itsensä syyllistämiseen, ja että hän siksi  tarvitsi tuollaisen kokemuksen puhdistumisen tunteesta ja sovinnosta. Niin että hän pystyi vastaamaan Jumalan kutsuun: “Lähetä minut!” 

Pyhä, pyhä, pyhä – Ympäri maailmaa ev.lut. ja katolisissa messuissa lauletaan virttä, jossa on nuo Jesajan näyssä kuulemat serafien ylistyssanat: “Pyhä, pyhä pyhä”. Virressä lauletaan ylistystä kolmiyhteiselle Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
Alla olevalla videolla sen laulaa intialainen, eri kuoroista kokoonpantu yhteiskuoro 250 laulajan voimalla. (Laitan sen tähän, koska virren  tekijä työskenteli lähetyspiispana nimenomaan Intiassa).    

Holy Holy Holy – Chennain kuorot laulavat yhdessä  

Hänestä, hänen kauttaan ja häneen –
Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus, kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset, kuka pystyy neuvomaan häntä?
Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?
Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.    Room. 11:33–36

**********************

Vedestä ja Hengestä –
Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
    Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.”
    ”Miten tämä kaikki on mahdollista?” Nikodemos kysyi.
    Jeesus vastasi: ”Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.”  Joh. 3:1–15

Nikodemos oli tunnistanut Jeesuksen aivan erityiseksi opettajaksi, Jumalan lähettämäksi. Ja että Jumala oli hänen kanssaan, hänen opetuksissaan ja teoissaan. Nikodemoksella oli syvä kaipuu löytää ja ymmärtää enemmän kuin pyhät kirjoitukset olivat hänelle ilmaisseet. Jeesuksella oli tiedon ja viisauden avaimet. Miten ainutlaatuinen tilaisuus hänelle tarjoutuikaan, kun hän sai tavata Jeesuksen kahden kesken ja esittää tälle kysymyksiään.

Jeesus vei kuitenkin heti kättelyssä keskustelun sellaisille raiteille, ettei Nikodemos tahtonut pysyä kyydissä. Hämmennyksissään hän, viisas ja oppinut mies ajautui esittämään kysymyksiä, joissa ei varmaan hänen omasta mielestäänkään ollut mitään tolkkua.
Jeesus ei kuitenkaan päästänyt häntä helpolla, suorilla ja yksinkertaisilla vastauksilla. Uudesti syntyminen ylhäältä – oliko sellaista lainkaan käsitelty niissä kirjoituksissa, joita Nikodemos oli tutkinut? Luultavasti ei. Ja jos olikin, ei vanhoista kirjoituksista ollut nyt mitään apua,

Syntymällä uudesti vedestä ja Hengestä päästään Jumalan valtakuntaan. Isosta asiasta oli siis kyse -Nikodemoksen oli saatava vastaus, jonka voisi käsittää.
Jeesus jatkoi: “Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” – Nikodemos hämmentyi entistä enemmän. 

Lopulta Jeesus armahtaa Nikodemosta ja antaa selkeän vastauksen: tie iankaikkiseen elämään avautuu uskomalla, että hän on Jumalan Poika.
(Joskus etsiskelin tuon juutalaisen käsitteen ‘Ihmisen Poika’ lähdettä, mutten muista enää, mitä löytyi. Saattoi olla että sillä viitattiin Messiaaseen.)

Joko tuo keskustelu Jeesuksen kanssa, tai se ynnä Nikodemoksen aiemmin kuulemat Jeesuksen opetukset ja teot taisivat saada tämän vakuuttuneeksi. Siihen viittaa Johanneksen evankeliumin maininta, että Nikodemos oli yhdessä Joosef Arimatialaisen kanssa viemässä Jeesuksen ruumista hautaan, 
‘Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa* mirhan ja aaloen seosta.  Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa.’ (Joh.19:38-40) 

Viimeistään silloin, kun hauta löydettiin tyhjänä, pelkät käärinliinat jäljellä, nuo kaksi Jeesukseen salaa uskovaa fariseusta, Nikodemos ja Joosef Arimatialainen uskoivat, että Jeesus todella oli Jumalan Poika, joka sanojensa mukaan heräsi kuolleista 3. päivänä.
Nuo viisaat, oppineet miehet joutuivat myöntymään siihen, että vaikka kuinka tuntisivat pyhiä kirjoituksia, Jumalan ihmeellisiä tekoja ei voi lukemalla ymmärtää. Siinä mihin ymmärrys ei yllä, on ‘vain’ turvauduttava uskoon.

Se oli varmaan kova paikka noille miehille, jotka olivat tottuneet perustamaan ymmärryksensä kirjoituksiin. Onhan se – uskominen – vielä nykyäänkin monille viisaille kirjanoppineille kova paikka. Tyytyminen siihen, ettei tiedolla voi ymmärtää kaikkea. Ja ettei Jumala selitä meille kaikkea, vaan pitää niin paljon meiltä salassa. Tyytyminen siihen, että meille jää niin paljon ‘miten’ ja ‘miksi’ -kysymyksiä, joihin emme saa vastauksia kuin ehkä vasta sitten. kun näemme Hänet ‘kasvoista kasvoihin’.
Kuten Paavali kirjoitti kirjeessään korinttilaisille:
‘Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.’ (1.Kor.13:12)

Ehkäpä se onkin olennainen osa Jumalan pyhyyttä: se että voimme käsittää Hänestä niin häviävän pienen osan. Että Hän on aina niin paljon enemmän ja suurempi kuin pystymme parhaalla tahdollammekaan ymmärtää.
Vaikka Jumalan kolmiyhteyden, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen erillisinä persoonina ja kuitenkin ykseytenä voisi omalla tavallaan vielä käsittää, niin mitä enemmän koettaa Jumalan kolminaisuuteen syventyä, saattaa huomata, että ‘tuuli puhaltaa missä tahtoo’.     
Ehkäpä juuri se, Jumalan suuri mysteeri, saa meidät etsimään Häntä. Ehkä se, että Hän pysyy  meiltä salattuna, on osa Hänen suunnitelmaansa, Että tunnemme vetoa Hänen etsimiseensä. Siihen, että saisimme oppia tuntemaan Häntä yhä enemmän, yhä läheisemmin. 

💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏💛💙🙏

Reginald Heber (1783-1826), englantil. piispa, oli arvostettu runoilija  ja virsien sanottaja. Valmistuttuaan Oxfordin yliopistosta hän matkusti Skandinaviassa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Lähetystyö oli hänelle läheinen. Saatuaan pappisvihkimyksensä hän hoiti ensin isänsä vanhaa seurakuntaa, ja v.1823 hänet sai nimityksen lähetyspiispaksi Intian Kalkuttaan, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. 
Holy holy holy, Lord God Almighty  on tunnetuin Reginald Heberin virsistä. Niin täynnä Jumalan pyhyyden ylistystä se on, että se saa miettimään, mahtoiko R.H. jossain vaiheessa elämässään kokea samantapaisen näyn Jumalan edessä palvovista serafeista (ja kerubeista) kuin Jesaja.
(Alla toinen lauluvideo virrestä, hieman pienemmällä kuorolla.)  

Holy holy holy Lord God Almighty

Pyhä, pyhä, pyhä! Suuri Jumalamme,
aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen.
Pyhä, pyhä, pyhä, armon antajamme,
laupias Herra kolmiyhteinen!

Pyhä, pyhä, pyhä! Autuaat ne kantaa
kultakruunut eteen Herran valtaistuimen.
Enkeleiden kuoro kiitoksensa antaa,
herrojen Herra iankaikkinen.

Pyhä, pyhä, pyhä! Kirkkautes loistaa,
vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas.
Pyhä olet yksin, vertaistas ei toista,
rakkaus, voima kaikkivaltias.

Pyhä, pyhä, pyhä! Kiitoslaulu suuri
kaikuu halki taivaan, maan ja merten äärien.
Pyhä, pyhä, pyhä, armon vahva muuri,
oi Jumalamme kolmiyhteinen!

(Suom. virsikirjassa ylistysvirsi 134)