Kirjoittajan arkistot: veronica

Lähde

9.1.2017.                            

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.”
Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
     Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.”
Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
     Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.” (Joh. 4: 5–26)

”Jos tietäisit minkä lahjan Jumala on antanut… ja pyytäisit… hän antaisi sinulle elävää vettä.”

Elävä vesi – Mitä nämä sanat tuovat sinulle mieleen?
Kun ajattelen vettä luonnossa, tulee välittömästi sykähdyttäviä muistikuvia erilaisista hetkistä veden äärellä, vesillä tai vedessä.
Liikkeessä olevassa vedessä on elämää ja voimaa.

Veneen keinuessa – Pidän suurista aalloista, kun ne keinuttavat venettä, tai laituria, tai vyöryävät vaahtopäisinä rantaan. En tiedä miksi, mutta aaltoileva meri saa minussa aikaan jonkinlaisen vapaudentunteen.
Muistan elävästi kuinka ihanalta tuntui, kun kerran nuorena olin tulevan mieheni kanssa käymässä Haapasaaressa. Teimme sieltä päiväretken toiseen saareen pienellä perämoottoriveneellä. Tuuli yltyi päivän aikana, kunnes mieheni totesi että nyt meidän kyllä täytyy palata takaisin.
Olin aivan innoissani noista mahtavista laineista, jotka nostivat veneemme vuoroin niiden harjalle ja vuoroin liu’uttivat niiden väliin. Ihmettelin miksi mieheni oli niin vakava ja hiljainen ohjatessaan perämoottoria. Vasta jälkeenpäin puhuessamme asiasta  ymmärsin, että olisihan tuossa todella voinut käydä huonostikin! Siihen aikaan veneilyliivejä ei juurikaan käytetty. Ja vaikka meillä olisi ollut sellaiset, myräkkä oli sen verran kova, että jos olisimme joutuneet veden varaan, kuka meidät olisi siellä ulapalla kuiville noukkinut? Ei ollut asuttua saarta näköpiirissä, eikä veneitäkään.

Vuosia myöhemmin, kun veneilimme lastemme kanssa, oli asenteeni aivan toinen. Veneilyliivit aina kaikilla, eikä navakalla tuulella lähdetty vesille. Kun on kyse toisista, vapaudentunne muuttuukin vastuuntunteeksi.  

Yleensä koen aina elävän veden äärellä iloa, hyvää oloa ja energiaa.
Soliseva lähde, kirkas puro, vuolaana virtaava joki, pauhaava koski tai myrskyävä meri saa vetämään syvään henkeä. Jotain minussakin lähtee liikkeelle. Sisimpäni virkistyy ja uudistuu.     

Elävä vesi virtaa vapaana. – Uskon että useimmille meistä vapauden tunne on tärkeää. Mutta mitä vapaus meille itse kullekin merkitsee? Ja mitä kaikkea vapaus tuo mukanaan?

Nainen kaivolla – kokiko hän itsensä vapaaksi? Tuota pohtiessani aloin yllättäen nähdä samarialaisessa naisessa piirteitä, joita en aikaisemmilla lukemiskerroilla ollut huomannut: nokkavuutta, väittelyhalua ja ylpeyttä (joka sai uuden, ehkä aiempia syvemmän kolauksen Jeesuksen toteamuksesta). Jonkinlaisia suojautumiskeinojahan nuo olivat, sillä sydämessään hän tiesi, että se miten hän eli ei ollut hyväksyttävää sen paremmin samarialaisten kuin juutalaistenkaan silmissä.
Kun hän huomasi puhuvansa profeetan kanssa, hän alkoi väitellä oikeasta palvontapaikasta. Mutta saikin kuulla, ettei Jumalan palvonnassa ole kyse ulkoisesta paikasta eikä siitä, onko samarialainen vain juutalainen. Kyse oli siitä, mitä on ja tapahtuu sisimmässä.
”Jumala on Henki, siksi… tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

Jeesus puhui sisäisestä vapaudesta. Sellaisesta vapaudesta, jonka Hän voi antaa. Siitä, miten Hänen Henkensä voi laittaa Elämän virrat virtaamaan sisällämme. Kuinka alamme nähdä ja kokea asioita uudella tavalla, kun Henki alkaa liikkua ja vaikuttaa elämässämme. Kuinka elämämme saa uuden suunnan. Sellaisen, jossa alkaa tunnistaa Jumalan Voimaa, Rakkautta ja Totuutta.

Lähteelle – Nainen torjui edelleen Jeesuksen opetuksen sanoen, että kunhan Messias tulee, niin sitten kuullaan, mikä on totuus.
Jeesuksen vastaus ”Minä se Olen, minä joka puhun kanssasi” sai naisen vihdoin tajuamaan, tunnistamaan: Messias, kansansa vapauttaja ja pelastaja oli tässä, hänen edessään!!!
Siinä oli pyhyys ja jumalallinen voima niin vahvasti läsnä, että naisen hyökkäys-/puolustusasenteet karisivat tuossa tuokiossa. Hän koki löytäneensä jotain niin merkittävää, että hänen täytyi rientää hakemaan muitakin sykarilaisia Jeesuksen luo. Viis heidän asenteistaan ja ennakkoluuloistaan häntä itseään taikka juutalaisia kohtaan. Tässä oli kyse jostain suuremmasta.
Se, mikä nyt virtasi naisen sisimmässä, oli vahvempaa kuin inhimilliset vaikutteet. Nainen halusi että muutkin löytäisivät elävän veden Lähteen.  

Erämaavaelluksella Jumala sanoi Moosekselle useamman kerran: ”Minä Olen se joka Olen.”
Jeesus ilmaisi olemuksensa samoilla sanoilla, ja samarialaisen naisen silmät avautuivat.

Mitkä ovat ne sanat, jotka avaisivat meidän silmämme näkemään, korvamme kuulemaan, sydämemme tunnistamaan Jumalan läsnäolon elämässämme?

Lahjaksi – Kristus, ilmestyessäsi Johannekselle Patmoksella lupasit: ”Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.”
Kristus, näet janomme. Tiedät meidän kaipaavan sitä, mitä Sinulla on annettavana, vaikkemme itse sitä tiedostaisikaan.
Kiitos Lahjastasi, joka on meille kaikille tarkoitettu! Kiitos että kutsut Lähteelle ja annat elävää vettä kaikille luoksesi tuleville. Jotta – lupauksesi mukaan – meissä puhkeaisi lähde, josta kumpuaa ikuisen elämän vettä. 

I Can Hear Your Voice – Michael W Smith

”Olen joessa joka virtaa valtaistuimeltasi, Elämän Vesi
se peittää minut ja hengitän taas, Rakkautesi on hengitys sielulleni
kuulen äänesi kun Sinä laulat minuun
Sinun laulusi Toivosta hengittää elämää minuun
tunnen kosketuksesi kun tulen Sinua lähemmäs, se parantaa sydäntäni
Sinä palautat minut entiselleni ja uudistat minua”

Muut tekstit: Ps. 105: 2–5, 39–42,  2. Moos. 17: 1–6 ja Ilm. 22: 16–17.

Hänen tähtensä

3.1.2017  Se kuningas, joka… – Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.  (Matt. 2: 1-12)

Tähti (tähden & kahden planeetan konjunktio) oli tietäjille taivaallinen merkki siitä, että jotain aivan erityistä oli tapahtumassa.
Nykyään kuninkaallisten lasten ristiäisiin kutsutaan suuri määrä muiden maiden kuninkaallisia, ja he lentävät joka puolelta maailmaa osallistuakseen tuohon arvokkaaseen tilaisuuteen.
Itämaan tietäjiä kenen tahansa kuninkaallisen henkilön syntymä ei olisi saanut lähtemään pitkälle, vaivalloiselle vaellukselle erämaan halki. Ehkä he olivat tietoisia Messiaan odotuksesta ja odottivat merkkiä Hänen tulostaan. Vihdoin he saivat sen. Tähti kertoi kuninkaiden Kuninkaan ilmestymisestä maailmaan. Tähti näytti tien ja johdatti perille.

Lapsen löydettyään tietäjät näkivät/tunnistivat pienestä lapsesta säteilevän pyhyyden ja heittäytyivät maahan kunnioituksesta.
Meille ei kerrota, missä ja millaisessa talossa lapsi vanhempineen oli tietäjien saapuessa. Eikä missä tietäjät yöpyivät. Olennaista oli että Jumala ilmoitti heille unessa, mitä reittiä palata kotiin.
Tuon pienen lapsen löytämisessä ja kohtaamisessa taisi heille riittää ihmettelyn, mietiskelyn ja pohdinnan aihetta koko paluumatkan ajaksi – ehkä koko loppuelämäksi.
He olivat saaneet todeta ja todistaa jotakin aivan ainutlaatuista tapahtuneen, ja tiesivät sen.  

Valot – Kerran kävellessäni kotiin kylän raittia edessä oli hauska näky: katuvalojen ja liikennevalojen yläpuolella täysikuu valvomassa liikenteen kulkua. Liikennevalot vuoroin  pysäyttivät ja laittoivat liikkeelle. Kuu vain oli, hiljaisena ja vakaana kaiken yllä, heijastaen kalpeana suurta, kirkasta valonlähdettään, jo horisontin taa painunutta.
Se puhutteli jotenkin: tuohan on vähän niin kuin elämässä yleensäkin: on aikoja, jolloin meidät pysäytetään, sitten jossain vaiheessa tulee jokin merkki siitä että on aika jatkaa taas eteenpäin. Ja kuitenkin koko ajan elämämme yllä se suurempi suunnitelma.
Vaikka näkisitkin elämänsuunnitelmastasi vain kalpeita heijastuksia ajoittain, voit kuitenkin muistuttaa itseäsi, että ne ovat ainutlaatuisia palasia siitä ihmeellisestä Jumalan kokonaissuunnitelmasta, johon kuulut, sen ainutlaatuisena ja korvaamattomana osana.

Tuollaisissa hetkissä – hennoissa aavistuksissa tai kirkkaammissa välähdyksissä – tulee ilo ja lämpö sydämeen. Jokin sisimmässä tunnistaa: tätä vartenhan minä olen tänne tullut; tätä tekemään. Tämä paikka on minulle suunniteltu. Tässä saan käyttää niitä lahjoja, joita minulle on annettu. Tähän sopivat ne taipumukset, ominaisuudet ja kyvyt, joita olen tuonut mukanani tai jotka ovat kehittyneet matkan varrella. 

Mikä valaisee tietäni, johdattaa kulkuani (ajatuksiani, päätöksiäni, toimintaani)? Mikä saa minut pysähtymään? Mikä inspiroi jatkamaan matkaa? Uskon, että on tärkeää miettiä sitä.

Unelmia alkaneelle vuodelle – Unelmia on tullut, niin henkilökohtaista elämää kuin maatamme ja maailmaa koskevia; ihania, tärkeitä, kauniita unelmia. – Kiitokset kaikille niitä lähettäneille!!! Alamme nyt unelmoida näitä unelmia tahoillamme yhdessä. Ja otan lähetetyt unelmat mukaan myös kokoontuessani ystävieni kanssa unelmoimaan/rukoilemaan asioiden puolesta.
Ja jos ja kun niitä tulee jatkossa vielä enemmän, voin jossain vaiheessa laittaa niistä kootun unelmien blogipäivityksen.

Vahvistusta – Viime viikolla unelma-bloggaukseni jälkeen jäin pohtimaan, ovatko unelmat jotenkin heiveröisempiä kuin rukoukset. – Ei kulunut kuin muutama päivä, kun sain useammassa muodossa vahvistuksia sille, kuinka unelmat todella ovat tärkeitä, ja kuinka merkittävää on, että meillä on niitä. Ei vain innoitamaan meitä, vaan myös siksi että hyviä asioita tapahtuisi meidän ja läheistemme elämässä. 

Martin Luther King Jr – Äsken, tuota kirjoittaessa tuli mieleen myöskin pastori, ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr:n v. 1963 pitämä ”I have a dream” -puhe.
Vuoden kuluttua tuon unelmapuheen jälkeen USA:ssa kiellettiin rotusorto lailla. Vahva osoitus erään unelman toteutumisesta.

Otteita Martin Luther King Jr:n unelmapuheesta:
– Minulla on unelma, että entisten orjien pojat ja entisten orjien omistajien pojat voisivat tulla  saman pöydän ääreen veljeyden hengessä.
– että pienet mustat pojat ja tytöt voisivat pitää yhdessä kiinni pienien valkoisten poikien ja tyttöjen käsistä siskoina ja veljinä.
– Minulla on unelma, että 4 pientä lastani saavat jonain päivänä elää kansakunnassa, jossa heitä ei arvoteta ihonvärinsä vaan luonteenominaisuuksiensa (content of their character) mukaan.
– Minulla on unelma, että jonain päivänä kaikki notkot täyttyvät, huiput alentuvat, mäet madaltuvat, vuorten louhikot tasoittuvat, ja Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. (Jes.40:n 4. jakeen & v.1992 käännöksen mukaan).
– Tämän uskon avulla kykenemme louhimaan epätoivon vuoresta toivon kiven, muuttamaan kansamme raastavista riitasoinnuista kauniin veljeyden sinfonian.
– Tämän uskon kautta pystymme työskentelemään ja rukoilemaan yhdessä, kamppailemaan yhdessä vapauden puolesta tietäen, että jonain päivänä tulemme olemaan vapaita.

Ja kun tämä tapahtuu, ja kun suomme vapauden soida, kun annamme sen soida joka kylästä, kaupungista ja valtiosta, voimme nopeuttaa sen päivän tuloa, jolloin kaikki Jumalan lapset, mustat ja valkoiset, juutalaiset ja ei-juutalaiset, protestantit ja katoliset, voivat kaikki ottaa toisiaan kädestä ja laulaa vanhan negrospirituaalin sanoin:
’Vihdoinkin vapaita! Kiitos Kaikkivaltiaalle Jumalalle, olemme vihdoinkin vapaita!’

The Impossible dream – Diana Ross
Vaikka alla oleva v:n 1968 tallenne on teknisesti onneton, laitan sen kuitenkin, koska Diana Ross lausuu siinä nuo sanat (päätellen Dianan liikutuksesta, vain vähän aiemmin surmatun) Martin Luther Kingin muistoksi ennen varsinaista laulua. 

(Ps. Alunperin tähän laittamani video on näköjään poistettu netistä, joten tässä toinen, ilman puhetta…)

”Unelmoida mahdoton unelma, taistella lyömätöntä vihollista vastaan
kestää kestämätön suru
juosta sinne minne rohkeat eivät uskalla mennä
tuoda oikeus oikeudettomalle vääryydelle
rakastaa puhtaasti ja kunniallisesti kaukana olevaa
yrittää silloinkin kun kädet ovat liian väsyneet
tavoitella tavoittamatonta tähteä
tätä etsin (this is my quest): seuraan tähteä
vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta ja kaukaiselta
taistella oikeuden puolesta, ilman kysymyksiä, pysähtymättä
olla valmis astumaan helvettiin taivaallisen tarkoituksen takia
ja tiedän: jos olen uskollinen tässä kunniakkaassa etsinnässä (quest)
sydämessäni on rauha ja tyyneys kun minut laitetaan leposijaani
ja tämän vuoksi maailma tulee olemaan parempi paikka
että yksi mies, ylenkatsottu ja arpien peittämä
ponnisteli rohkeasti loppuun asti
saavuttaakseen saavuttamattoman tähden
taistellakseen lyömätöntä vihollista vastaan
unelmoidakseen mahdottoman unelman”

Muut loppiaistekstit: Ps.72:1-3, 8-12, Jes.49:5-7 ja Kol.1:24-27.

Kirkkaus

27.12.2016                         

Autovanhukseni katsastusaika on käsillä. Poikani muisti, että viime vuoden katsastuksessa oli tullut huomautus pohjassa olevasta reiästä, joka pitäisi hitsata umpeen ennen uutta katsastusta… olisi siis pitänyt jo vuosi sitten…

Uusi Vuosi on minusta hyvä ajankohta laittaa myös itsensä vuosikatsastukseen. Voin  miettiä: olisiko jotain mitä minun kannattaisi tehdä elämälleni – tavoilleni, uskomuksilleni, suhtautumiselleni itseen, ympärilläni oleviin, olosuhteisiin, Luojaani…?

Mitä/ketä uskon? – Kaikki me uskomme johonkin (jollei mihinkään muuhun, niin sitten siihen ettei usko mihinkään.)
Mitä/mihin, ketä/kehen minä uskon? Mitä/ketä/mihin/keneen en? Mielenkiintoisia ajatuksia voi nousta, kun näitä kysymyksiä pohtii.
Ajattelen, miten vahvasti se, mihin ja mitä uskomme, vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, positiivisesti tai negatiivisesti. Mitä meille on opetettu lapsina, nuorina? Millaisia uskomuksia meihin on painettu itsestämme, toisista ihmisistä, maailmasta, Kaikkeuden Luojasta?  

Kirkkaus julki Pojassa – Jeesus sanoo:
”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.”
(Joh. 14: 12-14)

Uudenvuodenpäivän evankeliumi kaikessa lyhykäisyydessään on vahva puhe uskon ja Jeesuksen nimen merkityksestä. Ajattelen, miten toisenlainen paikka tämä Telluksemme olisi, jos siihen, että Ylösnoussut Vapahtaja toimii yhä tänäkin päivänä maailmassamme, suhtauduttaisiin  joka kansakunnassa luonnollisena ja itsestäänselvänä asiana.
Ja jos sen lisäksi vielä uskottaisiin ihan tosissaan Hänen nimensä vaikutukseen ja voimaan vielä nykyäänkin. – Toisin sanoen: uskottaisiin mitä Hän sanoi opetuslapsilleen.

Kuinka erilaista elämämme mahtaisikaan olla, jos uskaltautuisimme uskomaan ihmeitä tekevään Jumalaan.
En ole itse nähnyt rukouskokouksissa sellaisia ihmeparantumisia, jotka olisivat olleet samantien todistettavissa, vaikka uskon että niitä on tapahtunut sellaisissakin kokouksissa joissa olen ollut mukana. Ja olenhan itsekin kokenut useamman kerran, kuinka kipeästä polvestani on hävinnyt kipu kun sen puolesta on rukoiltu Jeesuksen nimessä, ja olen pitkiä aikoja ja matkoja voinut kulkea täysin ilman kipua. (Oikeastaan olisi kiva päästä uudestaan polvikuvaukseen. Eihän voi olla kyse pelkästä endorfiini- ilmiöstä, kun kivutonta kävelyä on ollut jopa useamman vuoden ajan. Rustoako sinne nivelten väliin muodostuu rukoiltaessa?  Ei sentään uutta nivelkierukkaa poistetun tilalle, sillä kipu on kyllä palannut, kun olen rasittanut polvea liikaa. – Mutta oikeastaan – vaikka olisikin kiva katsella kuvaa ja ihmetellä ilmiötä yhdessä ortopedin kanssa – kivun häviämisessä on minulle jo oikeastaan ihan tarpeeksi ihmettelemisen ja kiitoksen aihetta.)

Jeesuksen nimen voima – V. 2004 osallistuin Charles ja Francis Hunter’in Healing Explosion -kokoukseen.  Tämä pariskunta oli opettanut miltei 40 v:n ajan, miten rukoilla ihmisille parantumista Jeesuksen nimessä. Meitä oli 10.000 innokasta oppijaa Houstonin Astrodomilla. 1. pv:nä kuuntelimme, 2:na harjoittelimme. Varmaan tuohonkin päivään mahtui paljon parantumisia, mutta niihin ei keskitytty, vaan siihen, että oppisimme  rukoilemaan uskoen ja luottaen Jeesuksen parantavaan voimaan.  

Jotkut evankelistat, jotka järjestävät valtavia, satojen tuhansien ihmisten kokouksia (mm. Afrikassa ja Aasiassa), kuljettavat mukanaan lääkäreitä, jotka tutkivat parantuneet, varmistaakseen että kyseessä oli todellinen parantuminen, ei vain väliaikainen paranemisen tunne. (Myös Huntersit käyttivät lääkäreitä todentajina).
Jotkut parantumiset eivät lääkärintodistusta kaipaa: kun (ehkä syntymästään saakka) sokea, kuuro tai rampa parantuu, ympärillä olevat omaiset ja tutut kyllä tietävät, että tässä oli kyse ihmeparantumisesta. Kun tieto ensimmäisestä parantumisesta leviää väkijoukossa, tuhannet Afrikan tai Aasian kokouskentille tulleet vakuuttuvat, että tämä Jeesus Kristus, josta tuo evankelista puhuu, haluaa todella parantaa ja vapauttaa meidät. – Siitä lähtee ketjureaktio: parantumisia alkaa tapahtua joka puolella kokouskenttää. Ja ne, jotka oman uskontonsa pyhien kirjoitusten perusteella tuntevat Jeesuksen vain yhtenä entisistä profeetoista, oppivat tuntemaan Hänet myöskin Jumalan Poikana, Parantajana ja Vapahtajana.

Sellaisia tekoja – Ajattelen, että sanoessaan ”Joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin”, Jeesus ehkä tarkoitti juuri tuollaisia suurkokoontumisia, joita Häneen vahvasti uskovat evankelistat järjestävät ja joissa tapahtuu massoittain ihmeparantumisia. 

Mutta kyllähän Hän on yhtä lailla mukana pienissä, kahdenkeskisissäkin kohtaamisissa. Olemme varmaan monet saaneet tämän todeta: kuinka Hän on läsnä ja vaikuttaa siellä, missä Häneen uskotaan ja rukoillaan Hänen nimessään. Eikä sen todentamiseen tarvita suuria ihmeitä. Sen merkkejä ovat Hänen läsnäolonsa aikaansaama, sydämen ja mielen täyttävä syvä rauha, rakkaus, ilo ja valo, liikuttuminenkin usein.   

Se, mitä, miten ja milloin Hän tekee, ei välttämättä kuitenkaan aina ole juuri sitä, mitä Häneltä on pyydetty. Ja usein jää mysteeriksi, miksi joskus tulee välitön rukousvastaus, joskus sitä saa odottaa vaikka kuinka kauan. Sen ei kuitenkaan minusta pitäisi olla syy olla kääntymättä Hänen puoleensa (sellaisissakin tilanteissa, joissa myönteinen vastaus näyttäisi inhimillisestä näkökulmasta epätodennäköiseltä).

Mitä kannattaa pyytää? – Sanomattakin selvää kai on että sellaista, minkä tietää/ymmärtää olevan Jumalalle mieleistä. Sellaisia, mistä koituu (myös hengellisestä perspektiivistä) hyvää. Ei siis vain itselle vaan myös toisille.

Jeesus huolehtii siitä, ettei kukaan pääse kerskaamaan omilla ansioillaan, kun saadaan rukousvastauksia: ”Sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa.”
Siinä ei siis meillä ole mitään tekoa. Hän tekee, ja Isän kirkkaus tulee esiin. Me olemme vain työkaluja, joita Hän käyttää, jos ja kun asetumme Hänen käyttöönsä.

Mitä jos edessä oleva Uusi Vuosi voisikin olla ihan uudenlainen? Jos antaisimme Isän kirkkauden ilmaantua elämäämme? Jos antaisimme Hänelle mahdollisuuden korjata ja paikata vanhoja, kuluneita, hauraiksi tai hajalle syöpyneitä kohtiamme (myös niitä syvällä sielun uumenissa olevia), vaihtaa tarvittaessa vanhoja osia uusiksi? Jos antaisimme Hänen vaihtaa öljyt, huoltaa koko koneistoamme (ajattelu-, tunne- ja toimintamekanismeja) ja hienosäätää järjestelmiä – koko kulkuvälinettämme. Täyshuolto siis.
Ehkä olisi hyvä kysyä, millaista osallistumista tähän helahoitoon Hän toivoo meidän taholtamme.
Voisi myös pyytää huolto-ohjeita: millä tavoin pitää huolta kulkuvälineestämme (koko olemuksestamme, ajatuksistamme ja asenteistamme lähtien), jotta matkanteko sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla ja jotta huollon vaikutukset eivät jäisi vain väliaikaisiksi.

Esimerkkinä voin kertoa, että minun polvihuolto-ohjeeni ovat säännöllinen vesijumpassa käynti ja ortopedin neuvoma jalkalihaksia vahvistavia liike. Ja yleishuoltona kävelyä/pyöräilyä, itselleni sopiva ravintoa & nukkumaan klo 22 mennessä.
Valoa ja rauhaa mielen ja tunteen tasolle tuo huomioni suuntaaminen Kristukseen. Ja yleensäkin siihen, mikä on hyvää, kaunista ja kohottavaa.
Näistä kun jaksan pitää kiinni, on olo yleensä aika ok.
Mutta yllä olevat huoltotoimenpiteet eivät välttämättä yllä niihin syvällä sisäisessä järjestelmässäni oleviin hauraisiin kohtiin (jollaisia uskon meissä jokaisessa enemmän tai vähemmän olevan). Sellaisiin, jotka yleensä tulevat esiin kun jokin asia koskettaa läheltä tai syvästi. Näihin kohtiin toivon Taivaallista huoltoa, Pyhän Hengen hellävaraista kosketusta.

Taivaallista unelmointia? – Liittyvätkö unelmat mitenkään edellä oleviin huoltoasioihin? Tiedä vaikka liittyisivät, kun tuli niin vahvasti mieleen.
Mitä jos alkaisimme unelmoida yhdessä Luojamme kanssa? Millaisia unelmia Hänellä mahtaakaan olla meidän elämällemme, asuinalueellemme, maallemme, kansallemme, maailmallemme tulevaa vuotta silmällä pitäen?
Keväällä erään tilaisuuden tauolla, keskustellessani erään ystävän kanssa, tuli minulle tuntematon nuorimies sanomaan, että hän kokee että Jumala tahtoo sanoa minulle että Hän (Jumala siis) toivoo minun unelmoivan suuria. ”Uskalla unelmoida suuria”, hän toisti vielä ja lähti. – Vähän hämilläni huokaisin ystävälleni että enhän minä osaa unelmoida suuria.
Ja nyt, kun vuosi on vaihtumassa uuteen, mietin olenko unelmoinut Jumalan kanssa edes pieniä. Kun tuota tuumin tulee mieleen että voiko olla tähdellisempää kuin unelmointi yhdessä Jumalan kanssa? Unelmathan inspiroivat meitä ja suuntaavat ajatuksemme ja toimintamme sen suuntaisiksi että ne voisivat toteutua.

Mitä tahdot? – Joka tapauksessa nyt, Uuden Vuoden vaihteessa, tahdon kysyä: Luojani, mitä Sinä tahdot tehdä minussa? Mitä tahdot minun tekevän? Tai paremminkin: mitä tahtoisit meidän tekevän yhdessä?
Opettaisitko minua unelmoimaan Sinun unelmiasi, yhdessä kanssasi?

Yhteisiä unelmia? – Mitä jos todella alkaisimme tulevana vuonna unelmoida yhdessä Luojamme kanssa? Ja… voisiko tästä tulla jotain muuta kuin kahdenkeskeistä unelmointia?
Mielelläni kuulisin, mitä olet unelmoinut yhdessä Jumalan (Jeesuksen Kristuksen/Taivaan Isän/Pyhän Hengen) kanssa/läsnäolossa. – Ja jos haluat, kertoisin sitten sinulle millaisia asioita minä olen unelmoinut Hänen kanssaan.
Olisi kiva tehdä tätä yhdessä ja katsoa millaisia unelmia meissä on syntynyt!
En laita blogiini sellaisia unelmia, joiden julkaisuun en ole saanut lupaa. Ja jos tulee sellaisia unelmia joita saan laittaa blogiin, voin laittaa ne omalla nimellä t. nimimerkillä, ihan miten itse kukin toivoo.
Tiedän että (ainakin omassa ystäväpiirissäni) yleensä luetaan juttuja kommentoimatta. (Siksi ei blogissanikaan ole kommentointimahdollisuutta.)
Mutta tämä unelmointi voisi siinäkin suhteessa olla uusi alku.
Jospa voisimmekin yhdessä alkaa unelmoida niitä unelmia joita tahoillamme olemme Luojamme kanssa unelmoineet. – Jos siitä vaikka lähtisi liikkeelle jotain hyvää…
– Hei, tässähän aloitin jo unelmoinnin… 🙂

Yhteystietoni: sähköpostisivu osoitteellani aukeaa kun klikkaat sivun yläreunassa olevaa nimeäni ja avaat käyttämälläsi ohjelmalla (thunderbird, yahoo, gmail tai muu).      

Kirkkaus – Jeesus, suo että vuonna 2017 Taivaan Isän Kirkkaus voisi ilmetä yhä vahvemmin meidän kaikkien elämässä. – Sinun nimessäsi sitä pyydän, yhdessä kaikkien samaa toivovien kanssa.

The Power of Your Name – Lincoln Brewster ja Darleen Zschech

”Eihän lapsia ollut tarkoitettu kaduille eikä isiä tarkoitettu lähtemään
ei ollut näin tarkoitettu – anna Valtakuntasi tulla
eihän kansakuntia tehty sotia varten eikä murtuneita sivuutettaviksi
eihän tämä ollut mitä Sinä näit – anna Valtakuntasi tulla – tähän, sydämeeni
tahdon elää kantaakseni sinun myötätuntoasi, rakastaakseni murtunutta maailmaa
olla Sinun käsinäsi ja jalkoinasi, tahdon antaa elämälläni joka minulle on annettu
mennä uskonnon harjoittamista pidemmälle
nähdäkseni maailman muuttuvan Sinun nimesi voimasta
eihän elämä ole tarkoitettu katumista varten
eikä kadonneita tarkoitettu unohdettaviksi
onhan usko ilman toimintaa kuollutta
anna Valtakuntasi tulla, Herra murra tämä sydän
Jeesus, nimesi on suoja kärsiville, nimesi on pakopaikka heikoille
vain Sinun nimesi voi lunastaa arvottoman, Jeesus
nimesi sisältää kaiken mitä tarvitsen”

Videon alkuteksti (Miika 6:8), vanhan & uuden käännöksen mukaan:
– Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä. (1933/38)
– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (1992)

Muut Uudenvuodenpäivän tekstit: Ps. 8: 2-10, Jes. 43: 1-3 ja 1. Joh. 5: 1-5

Unelmia, niiden täyttymistä ja Taivaista Kirkkautta Vuodelle 2017!  t. Veronica 

Pyhä yö

19.12.2016                          

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa,
      maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.               (Luuk. 2: 1-14)

Jouluevankeliumin osaa moni aikuinen ulkoa kouluajoilta. Vaikka Kyrenius onkin muuttunut Quiriniukseksi, maaherra käskynhaltijaksi ja sija majatalossa tilaksi majapaikassa. Ja jotkut muutkin kohdat saaneet nykyaikaisemman ilmaisumuodon.
Enkeli ilmoittaa kuitenkin Suuren Ilosanoman melko samanlaisena kuin ennen. Yhtä kohtaa vain mietin: ennen enkeli sanoi: maassa rauha ihmisten kesken, nyt hän sanoo: rauha ihmisillä. – Kuvastaako tuo jotenkin paremmin tätä aikakauttamme? Että kunhan minulla on rauha; ei siitä keskinäisestä rauhasta niin väliä…?
Mukavalta tuntuu kuitenkin se, että Jumalan hyvä tahto on muuttunut rakkaudeksi meitä ihmisiä kohtaan. 🙂

Kuvaelma – Meidän koulussamme oli joka luokalla oma tehtävä joulujuhlassa. Ekaluokkalaiset lausuivat jouluevankeliumin. Tokaluokkalaiset esittivät joulukuvaelman (ilman repliikkejä): oltiin vain siinä lavalla rooliasuissa, Joosef, Maria, paimenet ja enkelit ja Itämaan  tietäjät, muiden laulaessa Jouluyö, juhlayö.
Minun osakseni lankesi olla Maria. Muistan vieläkin miten hyvältä tuntui vain istua siinä hiljaa, pidellen Jeesus-vauvaa – kapaloon käärittyä nukkea – sylissäni. Ujo kun olin, helpotti ettei tarvinnut sanoa sanaakaan (vuorosanat tulivat mukaan vasta ylempien luokkien näytelmissä).
Mutta olisiko tuossa hyvän olon tunteessa voinut olla jotain muutakin? Aavistus tulevasta?
Lasteni syntymä ja heidän sylissäni pitäminen – ja myöhemmin lapsenlasten – kun on ollut rakkaimpia ja sykähdyttävimpiä asioita elämässäni. Olen näistä valtavan onnellinen ja kiitollinen.

Marian äidinonneen hänen pitäessään sylissään vastasyntynyttä pystyn siis helposti eläytymään. Ja kyllä Joosefinkin helpotuksensekaiseen onnentunteeseen, kun kaikki lopulta sujui hyvin.
Mutta millaisia ajatuksia Mariassa ja Joosefissa mahtoi liikkua, kun paimenet tulivat tervehtimään Vapahtajaa? Seimessähän ei maannutkaan tavallinen lapsi, vaan odotettu Messias!
Kun jo uuden elämän syntyminen maailmaan tuntuu ihmeelliseltä, miten ymmärtää tätä Ihmettä isolla iillä: maailman Vapahtaja, syntynyt meille, tähän vaatimattomaan sijaan? Mitä kaikkea se mahtaakaan tarkoittaa? Millä tavoin tämä vaikuttaa elämäämme?

Tilaa Ihmeelle? – Tämän Ihmeen äärellä saamme hiljentyä tänäkin Jouluna. Meille annetaan – taas kerran – mahdollisuus olla tila, jossa Hän syntyy ja kasvaa. Tila jossa Hänen vaikutuksensa vahvistuu. Tila jossa ja josta Hän säteilee Valoaan. Tila, jossa ja josta käsin Hänen Rauhansa saa levitä koko olemukseemme. Niin että (joka) maassa vallitsisi Rauha ihmisten kesken.

Sylissä – Hiljentyessämme tässä Tilassa, sydän avoinna, saatamme kokea – vaikka vain häivähdyksenomaisesti – kuinka me emme pidäkään Häntä sylissämme (sydämessämme), vaan Hän meitä…

Muut Jouluyön tekstit ovat Ps. 96: 1-3, 6-10, Jes. 9: 1-6 ja Tit. 2: 11-14.

O Holy Night – Josh Groban

”Oi pyhä yö, tähdet tuikkivat kirkkaana, on rakkaan Pelastajan syntymäyö
kauan maailma eli synnissä ja erehdyksessä, kaivaten
kunnes Hän ilmestyi ja sielu tunnisti arvonsa
toivon väristys, uupunut maailma riemuitsee kun sille koittaa uusi ja loistava aamu
polvistu, kuule enkelten äänet, oi taivaallinen yö, jolloin Kristus syntyi
Hän murtaa kahleet, sillä orja on veljemme ja Hänen nimessään kaikki sorto tulee päättymään
kuorossa laulamme suloisia ilon lauluja, ylistäköön kaikki mitä meissä on Hänen pyhää nimeään
Kristus, Herra, Sinua ylistämme ikuisesti, joulu, joulu, taivaallinen yö”

Tuo väristys – sana (thrill, tarkoittaen myös riemastuttavaa, sävähdyttävää, sykähdyttävää, vavahduttavaa) kuvaa myös sitä, mitä tunnen aina kuullessani tämän laulun, millä kielellä tahansa laulettuna. Mutta nyt, keskityttyäni kunnolla noihin sanoihin, täytyy lisätä vielä yksi thrill – sanan merkitys: jännitys. Ei kuitenkaan trillerijännitystä, vaan pikemminkin toiveikasta, odotusta luovaa: mitäköhän hyvää Hän haluaa tehdä minussa/sinussa/meissä tänä jouluaikana (joka jatkuu pitkälle vielä joulupyhien jälkeen)? Entä millä tavoin se voi heijastua ja vaikuttaa tulevaan vuoteen?

Toiveikas kutsu ja odotus – Kristus, Valomme ja Pelastuksemme, tule meidän kaikkien sydämiin, niin että kaikki kahleet – niin sisäiset kuin ulkoiset – voisivat murtua. Vapauta meidät kaikenlaisesta sorrosta ja alistamisesta. Auta meitä – yksilöinä ja kansakuntina – elämään siinä Vapaudessa ja Rakkaudessa, jonka Sinä toit maailmallemme. Kiitos kun tulit & kiitos kun tulet!

Ja tähän vielä virallinen, runollinen tuttu suomennos:

”Oi jouluyö, oi autuas sä hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan
synteimme tähden henkensä hän antoi ja kärsi ristinkuoleman
jo toivon säde hohtavainen loistaa nyt yllä maan ja merten aavojen
siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa, oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
jo kirvonneet on syntiemme kahleet, on taivas auennut lapsille maan
orjuus on poissa, veljesvaino päättyi, siis Luojan kiitosta laulamme vaan
toi rauhan meille Herra taivahasta ja puolestamme astui kuolemaan
siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa, oi jouluyö, sä lohtu ihmisten”

Iloista ja rauhaisaa Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Profetia, joka toteutui

12.12.2016   Betlehem  Betlehemin syntymäkirkon tähti, jonka alla on perimätiedon mukaan paikka, jossa Jeesus syntyi.

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
     Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
       – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
       ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
       se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
 Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.              (Matt. 1: 18-24)

Immanuel – Miten vavahduttava tuo Jesajan Immanuel -profetia olikaan: miten taivaiden korkeuksista vaikuttavasta, kaikkivaltiaasta, pyhimmistä pyhimästä Jumalasta voisi tulla meille Immanuel ~ Jumala, joka on kanssamme?
Millä tavoin Jesajan aikalaiset mahtoivat ymmärtää tuon profetian? Miten se ymmärrettiin seuraavina vuosisatoina?
Entä 700 v. myöhemmin, Jumalan enkelin ilmoitettua niin Marialle kuin Joosefille, että nyt oli aika tuon profetian toteutua? Ja että heillä olisi ratkaiseva tehtävä sen toteutumisessa!

Mitenkähän olisin itse suhtautunut tuohon Jesajan profetiaan, jos olisin elänyt hänen aikalaisenaan? Taikka joitakin satoja vuosia myöhemmin, jos ja kun tuo profetia tavalla tai toisella olisi tavoittanut minut?
Taikka 700 v. myöhemmin, jos olisin ollut Betlehemin asukas, jolle joku olisi tullut kertomaan: ”Ajattele, viime yönä, täällä meidän kylässä, Jesajan profetia toteutui! Enkelit ilmestyivät paimenille yöllä ja kertoivat. He menivät katsomaan ja näkivät lapsen, joka oli syntynyt eläinsuojassa. Tule, mennään mekin!”
Mikä olisi ollut reaktioni? Jumalan Poika… syntynyt eläinsuojaan? Voiko se olla mahdollista?! Todennäköisesti olisin kyllä kiirehtinyt muiden mukana ihmettelemään vastasyntynyttä.
Evankeliumit eivät kerro, moniko betlehemiläinen näki pienen Jeesus-lapsen ennen kuin Joosef vei perheensä turvaan Egyptiin. Olisiko tällainen tapahtuma voinut jäädä vain paimenten tietoon? Ennemminkin voisi kuvitella että seuraavana päivänä miltei kaikki Betlehemin asukkaat olivat jo siitä kuulleet.     

Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen profetian toteutuminen ja tieto siitä mitä se merkitsi koko ihmiskunnalle, alkoi levitä kulovalkean tavoin ympäri maailmaa. Harvassa ovat enää ne maailmankolkat, joissa siitä ei ole vielä kuultu. Sitä, minkä Jumala ilmoitti Jesajalle, ja monta sataa  vuotta myöhemmin Marialle ja Joosefille, juhlitaan nyt, 2000 v. myöhemmin, yleisesti kaikissa maanosissa ja kansakunnissa ( ja salaisesti niissä maissa, joissa se ei ole sallittua).
Se, vietetäänkö Jeesuksen syntymäjuhlaa juuri oikeana päivänä, ei minusta ole niin tärkeää (syntymäajankohdasta kun on eri näkemyksiä). Olennaisempaa on, että saamme iloita siitä että profetia toteutui, ja että saamme kiittää ja juhlia tapahtumaa, joka muutti ihmiskunnan historian.

Jumala kanssamme – Ihmeellinen Jumalamme, joka synnyit tähän maailmaamme, elit ihmiselämän, suostuit kuolemaan, nousit kuolleista – meidän vuoksemme – Kiitos Sinulle!!!
Kiitos myös siitä, ettet jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan lupasit olla aina meidän  kanssamme!
Auttaisitko meitä Joulun aikaan jättämään turhat touhotukset? Auttaisitko hiljentymään, rauhoittumaan ja huomaamaan kuinka Sinä Olet kanssamme, tänäänkin!

Son of God – Michael W Smith

”Jumalan Poika, puhtain Valo – Herra Korkeuksista on täällä tänä iltana
yhtäkkiä silmämme näkevät pyhitetyn, taivaan lävitse saapuneen
Taivaan täydellisen suunnitelman toteutuneen – Jumalan Pojan
Kuka voisi uneksia tällaisen tapahtuvan: kuninkaiden Kuningas – nyt kanssamme
ihmiset ja enkelit laulavat halleluja
laulamme kunnia, Immanuel – Jumala kanssamme –  halleluja!”

Muut tekstit: Ps. 130: 5-8, 1. Moos. 21: 1-7 ja Hepr. 6: 13-19.

Taivasten valtakunta

4.12.2016              

Kuva: Mikael Rinnetmäki

(Eräällä Afrikan matkallamme poikani kiipesivät Kilimanjarolle. Heidän ottamansa kuva.)

 Taivasten valtakunta ollut murtautumassa esiin – Jeesus sanoi:
     ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
     Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!”  ( Matt. 11: 11-19)

Taivaat avoinna – Mitä on taivasten valtakunnan murtautuminen esiin? Olisiko se sitä, että taivaat ovat avoinna ja Jumalan totuus tulee ilmi?

Elia ja Johannes Kastaja – Elia haastoi 850 vieraita jumalia palvovaa profeettaa Karmelin vuorella. Näiden jumalat eivät pystyneet saamaan minkäänlaista kipinää kuiviin polttopuihin.  Elian pyytäessä Herraa näyttämään kuinka Hän on todellinen Jumala, taivaat avautuivat ja tuli sytytti vedellä runsaasti kastellut uhrialttaripuut ja uhrihärän palamaan.
Johannes julisti Herran tuloa ja valmisti ihmisiä tähän kastamalla heitä Jordan-joella. Kun Jeesus itse tuli kastettavaksi, Johannes sai nähdä taivaiden avautuvan ja kuulla Jumalan ilmoituksen: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”
Elia pakeni hallitsijan vihaa erämaahan, ja hänen nähtiin nousevan taivaisiin tulisissa vaunuissa. Johannes Kastaja tuli erämaasta ja hänen elämänsä päättyi hallitsijan vankilassa.

Heikkous ja vahvuus – Minua koskettaa se, että kaikessa urheudessaan sekä Elialla että Johanneksella oli heikot hetkensä, jolloin pelko tai epäilys koettivat ottaa valtaa. Yhteistä kummallekin oli kuitenkin ehdoton Jumalan totuudessa pysyminen niin puheissa kuin teoissa, maksoi mitä maksoi.
Vahvuudet ja heikkoudet samassa paketissa – sellaisiahan mekin olemme. Heikkoina hetkinä on lohdullista muistaa, että meillä on myös vahvat puolemme. Ja vahvoina hetkinä tietoisuus omista heikkouksista auttaa lankeamasta ylpeyteen ja kaikkivoipaisuuteen.

Mutta mitä Jeesus sanookaan: ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.” Tuossa kohtaa opetuslasten päässä alkoi varmaan surista: jos taivasten valtakuntaan kuuluminen on noin suuri ja merkittävä asia, minäkin haluan tulla siitä osalliseksi! Miten se voi tulla todeksi, miten se näkyy, miltä se tuntuu ja kuulostaa???
Jeesus antaa suorasanaisen ohjeen: valittelu, arvostelu ja syyttely eivät kuulu taivasvaltakunnan kansalaisten etiketteihin.
Joten jos/kun on ollut niihin taipuvainen, kannattaa opetella uudenlainen elämäntapa.

Kristus, Sinussa on kaikki Viisaus ja Voima. Johdata ja varjele kulkumme, joka askel.
Auta näkemään Sinun Viisautesi kun kuvittelen olevani oikeassa.
Nosta katseeni Sinuun kun huomioni kiinnittyy vääriin tai epäolennaisiin asioihin.
Anna taivaiden olla avoinna yllämme, valaise sisimpämme Totuudellasi.
Anna Taivasten Valtakunnan kasvaa sydämissämme ja  murtautua esiin elämässämme, ympärillämme ja koko tässä rakkaassa maailmassamme!
Ja jos jonkin (meissä) täytyy murtua jotta se voi tapahtua, kiitos että Sinä olet kanssamme, eheyttämässä, sitomassa haavoja, yhdistämässä ja vahvistamassa meitä.
Kiitos ihmeellisestä Rakkaudestasi meitä kaikkia kohtaan! 🙂

Be born in me – Synny minussa – Francesca Batistelli

”Kaikki sisälläni kaipaa järjestystä, kaikki sisälläni haluaa piiloutua
onko tuo enkelin varjo vai soturin? Jos Jumala on mieltynyt minuun, miksi pelkään niin?
joku sanoo että haaveilen vain, auta minua jotenkin näkemään Taivaan silmin
ja ennen kuin pääni myöntyy, sydämeni on jo polvillaan
Pyhä on Hän, minä olen siunattu – synny minussa, synny minussa…
vapisevin sydämin jotenkin uskon että Sinä valitsit minut
aluksi minä pitelen Sinua, lopuksi Sinä pitelet minua
siihen saakka, joka hetki, tee sydämestäni Betlehem Sinulle, synny minussa
tähän saakka olemme odottaneet lupauksen toteutuvan, tähän asti olet odottanut käsivarsiani
kääriydyitkö odottamattomaan jotta voisimme tietää, että Rakkaus yltää näin pitkälle?
en ole urhea, eikä minusta koskaan sellaista tule, sydämeni ei voi tarjota kuin avoimen tilan
olen vain tyttö, en enempää, mutta olen halukas, olen Sinun
aluksi minä pitelen Sinua, lopuksi Sinä pitelet minua
siihen saakka, anna sydämeni olla Beetlehem Sinulle, synny minussa”

 (Muut tekstit: Ps. 85:9-14, Mal.3:23-24 ja 2. Piet. 1: 19-21)

Kuninkaan tulo

1.12.2016                                    

Maa peittyi valkeaan, vaikkakin ohueen lumikerrokseen 1. adventtina – ihanaa! Pysyisi nyt tämä talvi Jouluun asti, ja ylikin…
Uudet nastakengät tuli testattua – verrattomat! Veljeni oli jo useampana vuonna kehottanut minua hankkimaan sellaiset, mutta kun olivat niin hintavia. Kun nyt tuli hyvä tarjous eteen sain vihdoin hankittua. Ja vau: on kuin kesärenkaat olisi vaihtanut talvirenkaisiin, liukkaallakin kulku tuntuu turvalliselta. – Suosittelen lämpimästi talvella kävelyä harrastaville!

2. adventin evankeliumin vertaus ei kuitenkaan kehota lähtemään ulos, vaan pysymään ’sisällä’.
Millä tavoin olen sisällä itsessäni? Hereisenä taikka vain osittain läsnäolevana? Miten herkästi huomioin sisäisesti mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu? – Voinko aavistaa mitä on tulossa? 

Tietoista läsnäoloa meikäläinen, uneksija luonteeltaan, on saanut harjoitella jatkuvasti vuosikymmenet – ja edelleen, joka päivä, saa harjoitella. Miten helposti huomio tahtokaan karata muualle kuin missä olisi tarkoitus pysyä.
Joskus voi olla rohkaisevaa muistella millainen oli ennen. Voi huomata että onhan tässä kuitenkin edistystä tapahtunut… ja toivoa että edelleen tapahtuu…    

Valmiina avaamaan oven – Jeesus sanoo:
    ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
    Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”  (Luuk. 12: 35-40)

Ovi lukossa – Toisessa kaupungissa asuva poikani yöpyy yleensä luonani kun hänellä on useamman päivän työrupeama pääkaupunkiseudulla. Eilisiltana olin jo nukkumassa, kun hän yllättäen tuli yöpymään. – Oli siitä kyllä ollut puhetta, mutta kun netistä näin että tilaisuus,  johon hän oli osallistumassa, alkaisi vasta tänään, ajattelin että hän tulisi vasta tänä iltana. Nukkumaan mennessäni suljin kännykkäni, enkä siten saanut hänen viestiään. Ulko-ovi oli lukossa, mutta kaikeksi onneksi asia ratkesi kuitenkin niin että hän pääsi sisälle yöksi. Minulle selvisi vasta aamulla  että hän oli tullut.
Aamiaispöydässä poikani totesi että vastaisuudessa kannattaa varmistaa tulo ajoissa. Niin, totesin tavattoman helpottuneena siitä että hän joka tapauksessa oli päässyt sisään.

Ihmisen Poika kehottaa meitä olemaan valmiina minä hetkenä vain vastaanottamaan Hänet.
Hän ei ilmoita ennalta saapumisensa hetkeä. Mutta mitä Hän lupaakaan palkaksi: kutsua palvelijansa pöytään ja ryhtyä itse palvelemaan heitä. – Ihmeellinen lupaus!
Mutta ilman lupaustakin – tahdon olla tietoisesti läsnä kohdatakseni Hänet – minä hetkenä tahansa.
Enkä ajattele tässä pelkästään Hänen toista tulemistaan.

Veni Domine Jesu – Tule Herra Jeesus – Marco Frisina

(Muut 2. Adventin tekstit: Ps-80: 15-20, Jes.35:3-6, Hepr.10:35-39)

Siunattu olkoon Hän

21.11.2016  – Palasimme siis syyssäihin. Ok, nyt löytämään iloisia asioita tästä. Voin taas pyöräillä – ihanaa!!! Ei tarvitse monia vaatekerroksia lämpimäkseen. Lämmityskulutkin pienenevät.  Mahdollisuus myös hyötyliikuntaan raittiissa ilmassa: haravointia ym. tekemättä jääneitä pihatöitä…

Näkökulman muutos – Hyvien puolien etsiminen niin asioista kuin ihmisistä on minusta hyvä juttu. Joskus se ei vaan tule edes mieleen…
Epäoikeudenmukainen suhtautuminen heikommassa asemassa oleviin herättää minussa yleensä reaktion. USA:n pressaehdokkaiden puheita videopätkiltä kuunnellessani ei ollut vaikeaa muodostaa käsitystä erit. toisen ehdokkaan asenteista. (Viimeistä, ratkaisevaksi kuvattua  vaalikeskustelua en tosin nähnyt.) Vaalien lopputulos oli tyrmäävä.
(En ollut – enkä vieläkään ole – puhunut noista vaaleista ja sen ehdokkaista muiden kanssa. Ilmeisesti on aina löytynyt mukavampia keskusteluaiheita. Ehkä siitä tarve – tässäkin vielä – purkaa blogiin ajatukseni aiheesta.)
Vaalituloksen aiheuttaman harmituksen laannuttua tuli (1. kerran) mieleeni hiljentyä tämän asian äärellä. Rukouksessa tuli suureksi yllätyksekseni toinen näkövinkkeli. – Voisiko henkilöä, jota entinen opettajansa kuvaa manipuloivimmaksi persoonaksi jonka on koskaan tavannut, todella käyttää muutosprosessiin, jonka seurauksena olisi jotain hyvää???
Voisiko mitä mahdottomimmaltakin tuntuva tapaus laajemmasta perspektiivistä nähtynä toimia välikappaleena matkalla kohti jotain parempaa???

                  Nasaret, aasinvarsa   aasinvarsa Israelin maisemissa

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!                                                 (Mark. 11: 1-10)

Ensitöikseen niin suuren kuorman kantajaksi; oi varsaparkaa, saattaa joku huokaista.
Niin minä ainakin joskus aiemmin tuumin. Nyt ajattelen että vau mikä ainutlaatuinen kunnia tuolle nuorelle eläimelle suotiinkaan: saada kantaa selässään Maailman Vapahtajaa!
Ja eikö hän, joka jumaluutensa ihmishahmoon tihentäneenä kulki vetten päällä, olisi pystynyt istumaan aasinvarsan selkään niin keveänä että tämän oli hyvä häntä kantaa? (Eikä aasinvarsa sitä paitsi varmaan ollut noin pieni kun tuo kuvassa.)

Kevyt kuorma – ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt.11:28-30)
”Katso Minuun”, sanoo Jeesus, tänäänkin. Hän, lempeä ja nöyrä, haluaa tulla heikkojen, väsyneiden ja kärsivien luo. Hän toivoo että tulisimme Häntä vastaan. Tielle, jossa kohtaamme Ylösnousseen. Jossa sielu saa löytää levollisuuden ja rauhan.
Katsoa Häneen, levätä siinä ja uudistua – ihmeellinen lahja, meille kaikille tarjolla.

Vähän aiemmin hän sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.” (Matt. 11:25)
Lapsi on luonnostaan luottava ja vastaanottavainen. Asiat, joiden merkityksessä hän aistii hyvän, valuvat  hänen sieluunsa, hoitaen, luoden valoa hänen sisimpäänsä. Niistä hän voi ammentaa vielä aikuisenakin, lämpöä, iloa, inspiraatiota.

Lapsuuteni joulut perheemme vietti isovanhempieni luona. Mummuni laittoi aina ikkunanlaudalle olkisen jouluseimiasetelman enkeleineen (ovat nyt mökillämme) ja sen ylle kartonkisen joulutähden. – Samanlaisia punaoranssisia tähtiä näkyy vieläkin joissain ikkunoissa adventinaikaan (vielä pari vuotta sitten näin niitä kaupoissakin).

Jouluseimi – Tultuani itse äidiksi ompelin Marian, Joosefin, Jeesus-lapsen, paimenet ja itämaan tietäjät ja neuloin aasin, härän ja lampaat. Lasten isä teki tallin. Maria ja Joosef kulkivat aasin kanssa joka päivä pienen askeleen eteenpäin kohti tallia; kapaloon kääritty Jeesus-lapsi ilmestyi Jouluna seimeen.
Joitakin vuosia sitten kysyin nuorimmaiseltani (tuolloin jo aikuiselta), vieläkö laitan jouluseimen ikkunanlaudalle. ”Laita vaan, hän totesi, kuuluuhan se joulutunnelmaan.” – Nyt se on myös osana lastenlasteni jouluperinnettä.

1, adventin evankeliumissa aasi ei kuitenkaan kuljeta Mariaa Betlehemiin, vaan hänen poikaansa Jerusalemiin. – Tahdon olla Häntä vastaanottamassa laulaen yhdessä enkelten, aikuisten ja lasten kanssa: Hoosianna!

O come, O come Emmanuel – The Piano Guys

Oi saavu Immanuel. Tule luoksemme, ole kanssamme, johdata meitä, vaikuta sisimmässämme Valollasi ja Viisaudellasi, Lempeydelläsi ja Rakkaudellasi.

Muut tekstit (Ps. 24: 7-10, Sak. 9: 9-10 ja 1. Piet. 1: 7-12 löytyvät bloggauksesta 24.11.2014 (Nöyrä Kuningas)

Kaikkeuden Valtias

14.11.2016   Lumen valo –   Minkä valon lumi toikaan marraskuuhun. Keveästi kolattavaa höttölunta; lapset innoissaan liukumäistä ja lumilinnoista! 🙂
OI kun saataisiin pitää lumi maan eteläisissäkin osissa.

Valkeaa kuin lumi                    Valo

Tuli eräs  –  Kun minä sitä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui.
Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa.
Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.
Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta.
Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään.
Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä.
Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.
(Dan. 7: 9-10, 13-14)

Kristus Kaikkivaltias               Kristus Kaikkivaltias

Moniin jumaliin ja voimiin uskovan ja niitä palvovan maan, kuninkaan ja hovin vaikutuspiirissä Babylonian pakkosiirtolaisuudessa Daniel pysyi vahvassa uskossa ja rukousyhteydessä Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Tältä hän sai viisautta ja johdatusta mitä kiperimpiin tilanteisiin.
Kuningas Nebukadnessar rakennutti temppeleitä, palatseja, vahvoja muureja suojaamaan maataan  sekä mahtavat riippuvat puutarhat toisesta maasta kotoisin olevalle vaimolleen.
Nebukadnessar halusi kuulla unensa merkityksen. Enteidenselittäjät ja loitsupapit eivät pystyneet sitä selittämään. Mutta Daniel sai Jumalalta selityksen uneen ja kertoi sen kuninkaalle, jolloin tämä tunnusti, että Danielin Jumala on jumalien Jumala ja kuninkaiden Herra, ja nimitti Danielin koko Babylonian viisauden ylivalvojaksi. 

Jumalan Hengen vaikutus – Daniel selvisi ja yleni tuon kiihkeän, helposti kuolemantuomioita jakelevan kuninkaan hovissa siksi, että hänelle Jumalan puoleen kääntyminen oli ykkössijalla. Kolmesti päivässä hän polvistui kotonaan rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa. Hän rukoili ja paastosi yksin ja yhdessä tovereidensa kanssa, heidän ja kansansa puolesta. Hän pyysi Jumalalta neuvoa ja johdatusta. 

Danielin näky voi mielestäni osaltaan auttaa ymmärtämään Jumalan ihmiskuntaa koskevan suunnitelman keskeistä osaa. Jumala näytti Danielille ennalta (satoja vuosia ennen toteuttamista) kuinka Hän tulisi antamaan kaiken vallan ’eräälle ihmisen näköiselle’; ehkä sen vuoksi, että ihmiset uskoisivat nähdessään sen tapahtuvan.
Samoin toimi sittemmin tuo ’eräs’: kertoi opetuslapsilleen useampaan kertaan, mitä tulisi tapahtumaan; jotta nämä uskoisivat. Uskoisivat että hän on Messias. Ja että kaikki kävisi niin kuin profeetat olivat sanoneet. 

Tuon erään (jonka syntymä määrittää ajanlaskumme alun) elämä, kuolema, ylösnousemus 3. pv:nä, ilmestymiset ylösnousemuskehossa sekä taivaaseenastuminen (nämä useampiin lähteisiin dokumentoituina, monien silminnäkijöiden todistamina), ovat nykyään tiedossa.
Kaikkien saatavilla olevien lähdeaineistojen perusteella luulisikin, että meidän aikamme ihmisten olisi helpompi uskoa tähän erääseen kuin niiden, joilla ei sellaisia ollut.   

Monille tuottaa vaikeuksia uskoa, että pienen Lähi-Idän kylän eläinsuojaan syntynyt, rakennusmiehenä perheelle elantoa hankkinut, rakkautta,  myötätuntoa ja anteeksiantoa jakanut ja opettanut, sokeita, kuuroja ja rampoja parantanut, kuolleita herättänyt ja monia muita ihmeitä tehnyt, poikkeuksellisen syvällistä mielen ja sydämen viisautta ilmentänyt, ristille naulittu, kuolleista herätetty, ylösnousseena opetuslastensa kanssa aterioinut mies on tuo Danielin vision kuvaama ’eräs’. – Eräs, jolle on annettu ikuinen valta. 

Toisenlaisiin käsiin – Itse kummeksun ennemminkin esim. viimeviikkoista: maailman suurimman  henkilökohtaisen maallisen vallan luovuttamista aivan toisenlaisiin käsiin: omaa nimeään kantavia pilvenpiirtäjätorneja ja luksushotelleja rakennuttaneen, täysin vailla poliittista kokemusta olevan, puheissaan vuolaasti valheita viljelleen, ihonväriin tai kansallisuuteen perustuvaa ihmisten syrjintää osoittaneen, naisia halventavasti kohdelleen, vammaista toimittajaa ivanneen, Telluksemme toisen suurvallan, Venäjän johtajaa (johtamistapaa) ihailevan ilmastonmuutoksen nonchaleeraajan (jne).

Tunteisiin laskelmoivasti vetoava vaalipropaganda tehosi. Sellainen on ennenkin sytyttänyt ihmisiä. Mutta huolestuttavaa on, kun valutetaan polttoainetta nationalistisille aatteille. Sen seuraukset tiedämme.  
Hätkähdytti erään toimittajan kysymys: milloin Eurooppa saa oman trumppinsa?
Millaisen ilmapiirin haluamme kasvavan maassamme ja maailmassa? Kovan omaneduntavoittelun vaiko vastuullisen, ihmisarvoa kunnioittavan?

Kristuksen mieli – Paavali kirjoitti filippiläisille:
”Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil.2:1-5)

Danielin näky innosti minua siinä määrin, että se laittoi taas lukemaan Danielin kirjaa. Daniel on hieno esimerkki uskosta ja uskollisesta palvelemisesta.
Kuningas Dareios oli huomannut vahvan Hengen vaikutuksen Danielissa, ja halusi tämän vuoksi asettaa hänet koko valloittamansa valtakunnan johtoon. Tästä kateelliset kollegat, jotka eivät  löytäneet Danielista mitään vilppiä, laiminlyöntiä tai rikkomusta, vetosivat Danielin uskontoon.
Vastentahtoisesti Dareioksen oli määrättävä Daniel leijonien luolaan. Helppo kuvitella Danielin viettäneen koko yön luolassa Jumalaa palvoen ja Hänen varjeluksestaan kiittäen.
”Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas”, sanoi Daniel Dareiokselle aamulla.

Elävä Jumala – Tämä sai Dareioksen julistamaan Danielin Jumalan olevan ”elävä Jumala, ikuisesti pysyvä. Hänen kuninkuutensa ei koskaan häviä eikä hänen valtansa koskaan lopu. Hän pelastaa ja vapauttaa, hän antaa ennusmerkkejä ja tekee ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä.”
Aivan kuin Dareios olisi nähnyt välähdyksen Jeesus Kristuksen kirkkaudesta, Jumalan ikuisen kuninkuuden ja vallan perijästä, Pelastajasta ja Vapahtajasta.

Viisauden lähde – Danielin tapa elää ja toimia auttoivat häntä selvittämään tilanteita, joissa hallitsijan mielivalta olisi voinut koitua kohtalokkaaksi. Danielin syvällinen rukouselämä oli johdattanut hänet Viisauden lähteelle. Sen seurauksena myös hallitsijat löysivät todellisen Jumalan.
Mistä löytyisi danieleita meidän ajallemme? 

Rakas Jumalamme, auta niin maiden johtajia kuin meitä kansalaisia tulemaan Sinun Valtakuntasi kansalaisiksi. Auta meitä Danielin tavoin etsimään Sinun Viisauttasi, Tahtoasi, Valoasi ja Johdatustasi.
Kristus, Kaikkivaltias, opeta meille Myötätuntoasi ja Oikeudenmukaisuuttasi.
Kiitos Sinulle, Kaikkeuden Valtias.

Glorify You Alone – Gateway Worship

”Kuka on Kirkkauden Kuningas? Ihmeellinen olet, ei ole vertaistasi
Kuka on tämä Kuningas, niin pyhä että Hänen valtaistuimensa edessä jokainen kumartuu?
Jeesus, Jumalan Karitsa, Pelastaja ja Kuningas, Sinä vain olet palvontamme arvoinen ikuisesti
Sinut on korotettu Taivaiden valtaistuimelle, ylistämme Sinua ainoastaan
kuka on tämän armeliaisuuden Kuningas, ihana ja täynnä armoa
kuka on tämä arvollinen Kuningas, jota kansakunnat kunnioittavat ja kuningaskunnat ylistävät
Sinä olet Kuningas, joka pelastaa meidät, voimakas ja täynnä Rakkautta
olet Kuningas jonka veren joka pisara antoi  meille elämän”

Muut tekstit: Ps. 143: 1-10, 2. Tess. 1: 3-10 ja Matt. 25: 31-46.

Ensi pyhän aiheen – Kristus kaikkeuden Herra – tekstejä löytyy myös bloggauksistani 16.11.15 (Salattua tietoa) ja 21.11.14 (Christos Pantokrator).  

Jumalan kohtaamisesta

7.11.2016                               Öljymäellä 2   Öljymäellä

Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel! Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.    (Aam. 4: 12-13)

Millaisia ajatuksia sinussa herää puhuttaessa Jumalan kohtaamisesta?
Ensi pyhän tekstit käsittelevät Jumalan odottamista ja Hänen tulemistaan. 
Kertoessaan toisesta tulemisestaan opetuslapsilleen Jeesus sanoi mm:
– Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.
– Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.
– Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
– Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.

Ajankohdan tietää siis vain Isä. Melkein 2000v on odotettu. Meidän aikanamme monet kertovat, että Herra on sanonut heille, että Hän tulee pian. Mikä on Hänen ’pian’ ???
Entä millaista Ihmisen Pojan tuleminen tulee olemaan, mitä silloin ihan oikeasti tapahtuu?
UT:ssa on tästä useita kuvauksia. Mutta sittenkään emme voi ihan tajuta, mitä ja millaista se ihan oikeasti tulee olemaan.
Ehkäpä näiden seikkojen vuoksi en tunne erityistä vetoa eskatologisiin kysymyksiin. Minusta tuntuu luontevammalta ajatella sitä mikä on; ja mitä Jumala haluaa tehdä juuri nyt. 

Hiljentymistä läsnäoloon – Jumalan odottaminen merkitsee minulle ennen kaikkea asettautumista (mielen/sydämen) tilaan, jossa odotan kohtaavani Hänet. Kohottautumista /laskeutumista tilaan, jossa on hiljainen kaipuu Hänen läsnäoloonsa.
Jumalan läsnäolon etsimiseeni ja odottamiseeni liittyy kiitollinen sydän ja mieli, hiljainen ylistys ja palvonta, Hänen sanansa mietiskeleminen, kuunteleminen, kaiken huomion kiinnittäminen Häneen.
Kun omat ajatukseni ovat vaimenneet, voin keskittyä kuunteluun. Haluaako Hän kenties sanoa minulle jotain? Vai olemmeko vain hiljaa yhdessä. Hän ympäröi ja täyttää minut Rauhallaan.

Jumala on aina läsnä erityisesti Hänelle pyhitetyssä ajassa & tilassa. Hän on siinä kanssamme. Jumala – Isä, Poika, Pyhä Henki – toimien ja vaikuttaen meissä ja keskellämme. – Se vaan on niin Ihmeellistä ja ihanaa. Vaikka vain ihan ajatella sitä.
Jeesus sanoi, että hän ilmaisee itsensä sille, joka rakastaa häntä ja noudattaa hänen tahtoaan. ”Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” – Jeesus Kristus ihan oikeasti haluaa ilmaista itsensä meille. Sekin niin ihmeellistä ja ihanaa.
Millä tavoin Hän sen tekee, riippuu varmaan meistä itsestämme, luonteestamme ja taipumuksistamme. Ja siitä ajasta, jonka omistamme Hänelle, Hänen kanssaan olemiselle.

Jeesus kehotti opetuslapsiaan valvomaan. Mitä hän tarkoittaa valvomisella?
Luokanvalvoja seuraa, miten oppilaat hoitavat hommansa ja edistyvät. Laadunvalvoja huolehtii, ettei siihen mitä tuotetaan sekoitu mitään asiaankuulumatonta.
Luojaamme voisi nimittää meitä lapsiaan, oppilaitaan, rakastavaksi ja hyvätahtoiseksi Ylivalvojaksi, joka tekee ainakin ensiksi mainittua. Jälkimmäistäkin Hän voi tehdä, jos Häneltä sitä pyytää.
Mutta millaista valvomista Jeesus toivoo meiltä? 
Engl. käännöksissä valvoa -sana on käännetty ’watch’ (katsella, seurata, tarkkailla, pitää silmällä) ja ’alert’ (valpas, vireä, skarppi).

Johonkin tuontapaiseen pyrin hiljaisessa rukouksessani ja mietiskelyssäni: olemaan hereinen, ’katselemaan’, ’tarkkailemaan’ rakastavalla sydämellä. Olemaan herkkänä, kuullakseni sitä, minkä voin kuulla vain hiljaisuudessa, nähdäkseni sitä, mikä ei näy. Tajutakseni sitä, mikä On.  

Jeesus nousi usein opetuslastensa kanssa Öljymäelle, josta avautuu näkymä Pyhään Kaupunkiin. Siellä he viettivät aikaa oliivipuiden varjossa, rukoillen, valmistautuen tuleviin tapahtumiin. Galilean seudulla Jeesus vetäytyi usein vuorelle yksinäisyyteen, hiljaisuuteen, halutessaan olla kahden taivaallisen Isänsä kanssa.

Jumalan kohtaaminen on niin kallisarvoinen asia, että sitä kannattaa minusta miettiä. Sitä, mikä olisi itselle luontevin tapa kohdata Hänet (jollei ole jo jotain tapaa löytänyt). Jotta voisi oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen Rakkauttaan.
Jeesus sanoi: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni.”
Hän, ylösnoussut Mestarimme ja Opettajamme, haluaa että löytäisimme yhtä läheisen ja rakkaan suhteen taivaalliseen Isäämme kuin hänellä oli ihmisenä maan päällä eläessään.
Se on niin Isän kuin Pojan harras toive. Ja onhan meille annettu tähän Auttajakin, Pyhä Henki, Totuuden Henki, suunnannäyttäjäksi.

In His Presence –  Patty Sandi (instrumentaalipuoli kuin 50-luvulta, mutta sanat preesensiä)  

”Tämän hetken hiljaisuudessa, polvistuessani eteesi, uskon että olet uskollinen lupauksessasi
en aina ymmärrä mitä täydellinen tahtosi edellyttää
mutta olen oppinut luottamaan Sinuun enemmän, läsnäolossasi Herra
Läsnäolossasi on lohdutus ja rauha, kun etsimme Sinun sydäntäsi
löydämme siunauksellisen varmuuden Sinun pyhässä läsnäolossasi
suloinen palkinto kätkeytyy siihen, kun odotamme Herraa
kun annamme sille aikaa, Hän antaa täydellisen viisautensa
tulla löydetyksi Hänessä, syvimmät salaisuutemme paljastettuna
Hän ympäröi meidät armollaan etsiessämme Hänen kasvojaan
etsiessämme Isän sydäntä löydämme siunatun varmuuden, aina avoimen oven
oppiaksemme tuntemaan paremmin Pelastajaamme, Herramme läsnäolossa”

Muut tekstit: Ps. 90: 1-6, 2-15, 2. Piet. 3: 8-14, 18 ja Matt. 25: 1-13.