17.6.2024. Tämä pyhän otsikko laittoi miettimään, miten usein, samoillessani isoja metsiä ja kivutessani kallioilla, olen joutunut eksyksiin. Joskus on ollut kartta ja kompassi mukana, joiden avulla hakea suuntaa, joskus ei. Mutta lopulta kuitenkin iltaan mennessä on löytynyt joku polku tai tie, jota seurata.
Kerran, vuosia sitten (kun minulla vielä oli älytön puhelin) olin mustikkametsässä. Päivän lähestyessä iltaa huomasin ettei minulla ollut aavistusta missä olin ja mihin suuntaan kannattaisi kulkea. Pyysin johdatusta. Pian pieni lintu ilmestyi eteeni ja pyrähteli edessäni, ikään kuin näyttäen suuntaa. Lähdin seuraamaan sitä. Sitten tuli perhonen, joka lensi edelläni. Lopulta tulin polulle ja jatkoin sitä pitkin. Polku johti viitoitetulle polulle, josta tiesin, miten pääsisin tiettyyn kohteeseen.
Olipa kyse fyysisestä tai hengellisestä vaelluksesta (tai kummastakin), ajattelen että aina voimme pyytää johdatusta. On Eräs, joka näkee meidät. Hän haluaa että löydämme perille.
Kirkkovuosikalenterista: ’Jumala on armollinen Isä. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Taivaassa iloitaan jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt.’
Osoitan sinulle oikean tien
Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois.
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä.
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan.
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua hädän hetkellä. Vaikka suuret vedet tulvisivat, ne eivät heihin ulotu.
Sinä olet minulle turvapaikka, sinä varjelet minut vaarasta.
Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.
”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien.
Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”
Ps. 32:1–2, 5–8
Palaa, Israel, palaa Herran, Jumalasi luo! Syntisi ovat syösseet sinut onnettomuuteen. Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän.
Assyria ei meitä auta, ratsuihin emme enää turvaudu. Emme sano enää omien kättemme töille:
’Jumalamme!’ Vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta.”
– Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan. Minä rakastan heitä omasta tahdostani,
vihani on väistynyt heistä pois. Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja
ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri. Sen versot leviävät, se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu, se tuoksuu kuin Libanon. Sen katveessa ihmiset saavat jälleen asua ja viljellä peltojaan.
He kukoistavat kuin viiniköynnös, jonka viini on kuin Libanonin viini. Efraim, mitä hyötyä sinulla on epäjumalistasi! Minä vastaan sinun pyyntöihisi, minä pidän sinusta huolen. Minä olen kuin ikivihreä sypressi, vain minä kannan sinulle hedelmää.
Hoos. 14:2–9
Jumalan lahja
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.
Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef. 2:1–10
Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” Matt. 9:9–13
Dokumentoija – Mietin, millä perusteella Jeesus valitsi 12 opetuslastaan. Matteuksesta ei tullut rahapussista huolehtijaa vaan Juudaksesta. Mutta Matteus oli tullimiehenä varmaankin tottunut kirjanpitäjä. Ehkä hän jatkoi tätä kirjanpitoa lähtiessään seuraamaan Jeesusta.
Tuon ajatuksen sain The Chosen -TV-sarjasta. Siinä Matteus kirjaa tapahtumia muistiin.
Mutta kuinka loogiselta tuo tuntuukaan: jotta jälkipolvetkin saisivat tietää, mitä kaikkea Jumala Poika teki, ja jottei kaikki jäisi vain opetuslasten muistin varaan, tarvittiin joku, joka dokumentoi tärkeimmät ja olennaisimmat tapahtumat.
Pietarista, Jaakobista ja Johanneksesta tuli Jeesuksen luottoystävät, jotka pääsivät mukaan, kun Jeesus halusi vetäytyä hiljaisuuteen rukoilemaan, tai kun hän tulisi kokemaan jotain aivan erityistä (kuten kirkastusvuorella).
Pietarille Jeesus jätti johtajatehtävän. Juudakselle jäi kavaltajan osa. Muiden opetuslasten tehtäviä ei ole evankeliumeissa kerrottu, mutta varmaan Jeesuksella oli jokin tietty syy, miksi hän juuri nuo 12 valitsi joukkoonsa.
Kutsu kaikille – Kristuksen ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen jälkeen tilanne muuttui: Kristus ei enää tarvinnut enää vierellään kulkijoita. Hänestä itsestään tuli vierellä kulkija – aivan jokaiselle.
Kutsusta lähteä seuraamaan Häntä tuli kutsu, joka koskee meitä kaikkia. Kristus kutsuu jokaista meistä seuraajakseen, huolimatta siitä, millaisia ominaisuuksia, taipumuksia tai kykyjä meillä on. Hän ei katso sitä, miten olemme pärjänneet elämässä tai millainen elämäntilanteemme ylipäätään on. Kaikki me olemme Hänelle yhtä tärkeitä ja rakkaita, ja Hän iloitsee jokaisesta, joka lähtee kulkemaan Hänen viitoittamaansa tietä.
Ajatus siitä, että ylösnoussut Kristus on valinnut minutkin seuraamaan itseään, lämmittää sydäntäni. Hän olisi hyvin voinut jättää minut kulkemaan omia polkujani sinne tänne. Mutta Hän tuli etsijän luo ja osoitti, kuka ja millainen Hän on.
Ymmärtäessäni kuinka paljon Rakkautta Hän tuntee minua – kuten meitä kaikkia – kohtaan ja kuinka paljon Hän toivoo, että voisi Henkensä kautta toimia meissä, ei tarvittu paljoakaan vastaan pyristelemistä.
Halu lähteä Hänen tielleen ihan kokonaan kasvoi, ja vähitellen tein tietoiset päätökset luopua lopuistakin new age -jutuista, joita olin harjoittanut.
Kun jostain luopuu, tulee muuta tilalle. Näin oli myös omalla kohdallani. Sain niin paljon enemmän kuin mitä koskaan olisin voinut kuvitella. Kaikki tuntui aidolta, oikealta ja luotettavalta. Ymmärsin, että tähän Jumala oli minua johdattanut ja kutsunut.
Eivät kaikki tarvitse parantajaa, Jeesus sanoi. Ennen kuin luovuin siitä, mitä siihen asti olin tehnyt, en todellakaan ymmärtänyt tarvitsevani parannusta. Pidinhän niin kovasti kaikesta mitä tein ja mitä elämässäni tuolloin oli. Kaikki oli mielestäni niin kuin pitikin.
En ymmärtänyt, että sisimmässäni kuitenkin oli yhä paikka, joka odotti että saisi täyttyä jollain korvaamattomalla. Mutta Jumala tiesi.
Auttaja . Ei kaikkien tarvitse kulkea monenlaisia sivupolkuja etsiessään, eivätkä kaikki tarvitse monimutkaisia retriittejä tullakseen Jumalan luo. (Ehkä vain tällaisten meikäläisen tapaisten jääräpäiden.)
Sillä Hän on läsnä, kanssamme, Hän haluaa tulla lähelle, kutsua meitä tuntemiseensa, osoittaa meille huolenpitoaan ja valtavaa Rakkauttaan, juuri siinä elämäntilanteessa, missä me olemme.
Hän odottaa, että avautuisimme Hänen johdatukselleen.
Hän haluaa – kuten yllä olevassa psalmissa todetaan – auttaa, neuvoa, opettaa, varjella vaaroista ja osoittaa meille oikean tien. 💛💛💛💛💛