6.3.2024.. Miten ihana päivä tänään olikaan! Kirkas sininen taivas ja auringonpaiste! Kevätaurinko lämmitti niin suloisesti, että kannoin tuolin hangelle ja söin lounassalaattini pihalla. Ruoka vaan maistuu mielestäni niin paljon paremmalta ulkosalla.
Keväteväsretkiä odottelen jo innolla. 🙂
************
Eräässä uutisjutussa todettiin, miten helposti presidenttimme pääsisi julkisilla väliaikaiselta virka-asunnoltaan Munkkiniemestä työpaikalleen pressanlinnaan: ratikkapysäkki kun on vain 200 m:n päässä. – Tuo juttu Munkan ja Hgin keskustan välisestä matkasta nosti mieleen ei-niin-kivan lapsuudenmuiston…
Kun olin 6v, perheemme muutti 1. omaan asuntoon isovanhempieni luota Mikonkadulta Munkkaan Laajalahdentielle. 3 vuotta myöhemmin muutimme Tammitielle (1 ratikkapysäkin verran lähemmäs keskustaa), 6 min:n kävelymatkan päähän ratikkapysäkiltä.
Pian meille lapsille kerrottiin, että isä muuttaa keskustaan, famun luo Kalevankadulle, koska hänellä on sieltä ‘lyhyempi työmatka’. Ehkä sitä vähän ihmettelin, sillä kuljin nelosen ratikalla joka viikko isän työpaikalle (jonka ullakolla toimi balettikoulu), eikä se tuntunut ollenkaan pitkältä matkalta. ja äitinikin kulki nelosella töihin keskustaan, 3 pysäkkiä isää pitemmälle.
Vasta pitkän ajan kuluttua minulle selvisi todellinen syy, joka tietenkin oli vanhempiemme ero. Tuli melkoinen särö lapsen luottamukseen aikuisten puheisiin.
Vasta paljon myöhemmin opin, että on Eräs, johon ja jonka sanaan voi täysin luottaa. Hän tietää ja tuntee menneet, nykyiset ja tulevat, ja on kanssamme kaikissa tilanteissamme, vaikkemme itse sitä huomaisi. Häneltä saamme voimaa jatkaa eteenpäin vaikeinakin aikoina.
Hän ravitsee hengellistä kaipuutamme ja nälkäämme, kunhan annamme Hänelle siihen mahdollisuuden: käännymme Hänen puoleensa ja pidämme sydämemme ja mielemme avoimina sille, mitä Hän haluaa meille sanoa ja opettaa, mitä Hän haluaa meissä tehdä, mitä Hän meille lupaa ja mitä Hän meiltä odottaa.
Kirkkovuosikalenteri kutsuu Häntä elämän leiväksi, joka jakaa meille lahjojaan ja opettaa meitä jakamaan omastamme tarvitseville.
Hengellinen kaipuu – Juuri kun olin kirjoittanut hengellisestä kaipuusta (eilen), tuli Peter Halldorfin perustaman Ekumeniska Kommuniteten‘in jäsenkirje. Siinä oli linkki yhteisön talkoovoimin vanhaan rakennukseen remontoiman/rakentaman uuden kappelin esittelyn youtube-videoon.
Treenighetens kapell (Kolminaisuuden kappeli) on ollut käyttövalmiina vuoden alusta, nyt piispa Esbjörn Hagberg vihki sen virallisesti käyttöön.
Bjärka-Säbyn Ekumeenisen yhteisön Kolminaisuuden kappelin sisätila muistuttaa muodoltaan ja ehkä tunnelmaltaankin hieman Espoon Perkkaan kappelia, joka tuhoutui palossa 2 v. sitten.
Bjärka-Säbyn uusi kappeln sisätila resonoi oman hengelliseen kaipuuseeni (samoin kuin edeltäjänsä, Bjärka-Säbyn Nya Slottet’in vieressä sijainnut nk. Ylähuone-kappeli).
Tällainen tila herättää sielussani kaipuun: Jumalalle pyhitetty, täysin levollinen hiljainen tila, jossa voi kaikessa rauhassa keskittyä Hänen läsnäoloonsa.
Peter Halldorf saarnasi 1. paastonajan sunnuntain messussa Göteborgin Betlehemskyrkan’issa (josta nauhoitettu youtube-video osui sopivasti silmiini).
Peter puhui Jeesuksen kohtaamista kiusauksista erämaassa:
“Jeesukselta vaadittiin todistusta, että hän on Jumalan Poika. Tämän vaatimuksen Jeesus kohtasi yhä uudestaan elämänsä aikana. Samaa vaaditaan myös kirkolta. ‘Jos Jumala kerran on olemassa, Hänen on todistettava olemassaolonsa (bevisa sig);; Hänen on ruokittava nälkäiset. Jos kirkko haluaa olla uskottava, sen on annettava leipää maailmalle. Muut jutut voivat tulla sitten sen jälkeen.”
“Tällaista vastaväitettä ei ole yksinkertaista ottaa vastaan”, Peter toteaa. “Nälkää näkevien huuto tunkeutuu sisäämme, ja niin sen täytyykin.”
Peter jatkaa, että tänään Jeesuksen vastaus ‘Ihmisen ei tule elää vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta’ ymmärretään laajemmassa yhteydessä.
**********************
Virvoittavalle lähteelle – Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen! Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!
Ps. 84:6–10, 13
**********************
Veden äärelle – Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää!
Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille.
Jes. 55:1–3
Elämän veden lähde – Valtaistuimella istuva lausui: ”Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani.”
Ilm. 21:6–7
**********************
Elämän leipä – Jeesus sanoi:
”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” Joh. 6:48–58
Tämä evankeliumikohta on tuntunut minusta vaan aina niin rankalta. Niinpä Ekumeniska Kommunitetenin jäsenkirje tuli kuin tilauksesta juuri kun olin kirjoittamassa tätä blogipäivitystä! Sillä sen kautta osui eteeni tuo paastonajan messu ja Peter Halldorfin saarna, josta tässä siteeraan muutamaa kohtaa. (Ja jätän helpottuneena tuon evankeliumitekstin mietiskelyn toiseen kertaan!)
Elämän leivän vastaanottaminen – Göteborgin Betlehemskyrkan’in pastori Robert Eriksson jatkoi Peter Halldorfin saarnan jälkeen: “Tänään saamme vastaanottaa elämän leivän. Me kutsumme sitä Ehtoolliseksi.”
Peter Halldorf mainitsee saarnassaan evankeliumin kaksi leipäihmettä: ensimmäisessä Jeesus ruokkii tuhatpäinen kansan, joka oli jättänyt kaiken muun syrjään tullakseen kuuntelemaan Jeesuksen opetuksia, ja oli niiden jälkeen valmis ottamaan leivän oikealla tavalla (asenteella) vastaan.
Toinen leipäihme tapahtui Jeesuksen viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa, josta sitten tuli kirkon Ehtoollinen.
Jeesuksen jatkuvasti tapahtuva leipäihme: Hän antaa itsensä meille leipänä. Leipänä, joka antaa meille todellisen elämän.
Eat This Bread – Taizé
Syö tämä leipä, juo tämä malja
tule luokseni, niin et koskaan ole nälkäinen
Syö tämä leipä, juo tämä malja
luota Minuun, niin et koskaan ole janoinen
Minä olen elämän leipä
todellinen leipä, lähetetty Isän luota
esi-isäsi söivät mannaa erämaassa
mutta tämä leipä tulee taivaasta
syö Hänen lihansa ja juo Hänen verensä
ja Kristus herättää sinut kuolleista viimeisenä päivänä
jos me uskomme ja syömme tämän leivän
meillä on ikuinen elämä